Hei! Olen 13v. yksinhuoltajan poika. Kerronpa tässä ajankulukseni oman elämäntarinan.
Synnyin suht. rikkaaseen perheeseen, isäni oli LVI-firman omistaja ja äiti työtön. Äitini on ulkomaalainen ja on korkeasti (yl. kork. koul.) kouluttautunut kulttuurialalle ulkomailla. Äitini koulutusta ei ns. "hyväksytä" täällä Suomessa, joten koulutuksella ei ole mitään virkaa täällä. Isäni ja äitini erosivat, kun synnyin, johtuen isän alkoholiongelmista. Kun isäni kuoli, olin 5 vuotias, ja hän testamenttasi hänen omaisuutensa hänen omaisuutensa 11 lapsen kesken, jokainen sai reilu 100 000, minä sain vain 36 000, koska vanhemmat erosi, luulisin. Lisäksi saan 250€/kk tukea vakuutusyhtiöltä, mikä ei ole paljon. Muut lapset ei saa tukea, koska he ovat täysi-ikäisiä.
Palataan äitiin. Äitini puhuu suht. sujuvasti suomea, mutta työtä ei löydy, paitsi kaupan kassalta tai vanhustentalon apulaisena, jossa hän on juuri nyt töissä ja saa alle tonnin kuussa. Äitini on tehnyt kulttuurialalla töitä 10 vuotta. Äitini on asunut 32 vuotta Venäjässä. Äitini omisti paljon rahaa, mutta 1990- luvun inflaatio "söi" kaiken.
Minä olen itse koulussa hyvin (ka. 9) menestyvä koululainen. Aijon jatkaa lukioon, ja edelleen kauppatieteelliseen korkeakouluun ja siitä kauppatieteenmaisteriksi.
Onko minulla mahdollisuuksia parantaa perheeni elämäntasoa, vaikka nyt olen köyhässä perheessä? Estääkö köyhyys korkeasti kouluttautumisen?
Synnyin suht. rikkaaseen perheeseen, isäni oli LVI-firman omistaja ja äiti työtön. Äitini on ulkomaalainen ja on korkeasti (yl. kork. koul.) kouluttautunut kulttuurialalle ulkomailla. Äitini koulutusta ei ns. "hyväksytä" täällä Suomessa, joten koulutuksella ei ole mitään virkaa täällä. Isäni ja äitini erosivat, kun synnyin, johtuen isän alkoholiongelmista. Kun isäni kuoli, olin 5 vuotias, ja hän testamenttasi hänen omaisuutensa hänen omaisuutensa 11 lapsen kesken, jokainen sai reilu 100 000, minä sain vain 36 000, koska vanhemmat erosi, luulisin. Lisäksi saan 250€/kk tukea vakuutusyhtiöltä, mikä ei ole paljon. Muut lapset ei saa tukea, koska he ovat täysi-ikäisiä.
Palataan äitiin. Äitini puhuu suht. sujuvasti suomea, mutta työtä ei löydy, paitsi kaupan kassalta tai vanhustentalon apulaisena, jossa hän on juuri nyt töissä ja saa alle tonnin kuussa. Äitini on tehnyt kulttuurialalla töitä 10 vuotta. Äitini on asunut 32 vuotta Venäjässä. Äitini omisti paljon rahaa, mutta 1990- luvun inflaatio "söi" kaiken.
Minä olen itse koulussa hyvin (ka. 9) menestyvä koululainen. Aijon jatkaa lukioon, ja edelleen kauppatieteelliseen korkeakouluun ja siitä kauppatieteenmaisteriksi.
Onko minulla mahdollisuuksia parantaa perheeni elämäntasoa, vaikka nyt olen köyhässä perheessä? Estääkö köyhyys korkeasti kouluttautumisen?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ei ole mitään hyötyä, jos sinulla ei ole suhteita joilla saisit työpaikan.
täyttä puppua...kylhän se joo helpottaa, jos on suhteita, mut voi sitä muutenkin menestyä.
Siis yksikin "menestyjä", joka on päässyt asemaansa ilman suhteita.
Pidän itseäni menestyjänä, sillä minulla on pysyvä työpaikka josta saan palkkaa niin, että käteen jää n. 3900 euroa kuussa.
Tämän sain puhtaasti omilla ansioillani. En tuntenut yhtä ainoaa ihmistä, jonka tuntemisesta olisi ollut minkäänlaista hyötyä tässä asiassa.
Tosin en ole johtavassa asemassa, joten ehkä siinä mielessä en "menestyjä" tarkoittamassasi mielessä.
Ai niin muuten, oli tosi köyhistä oloista lähtöisin; koti meni pakkohuutokauppaan ja sellaista. Nykyisin elätän vanhempiani.
Kyllä Suomessa on mahdollista päästä töihin ja korkeallekin ilman suhteita. Itse olen tehnyt kaikkea mahdollista olen ollut mm. maatalouslomittajana kun piti saada rahaa opiskeluja varten. Lukion jälkeen teurastajana jne. Sitten tekuun opiskelemaan. Ensimmäinen työpaikka suunnittelutoimistosta ilman mitään suhteita. Nyt olen vaihtanut firmaa pari kertaa ja tällä hetkellä olen asiajantuntija tehtävissä ulkomailla. Kun työpaikan saa niin sitten on vain painettava töitä tosissaan. Jos haluaa uralla eteenpäin sen eteen on tehtävä töitä ITSE. Te ruikuttajat ette pääse mihinkään tuolla asenteella
seuraa köyhien sivuja antaakseen köyhille viisaita neuvojaan. Niinkö ? Vai mistä tässäkin oikein on kysymys.
Taas on ne asenteet menossa.
Kyllä se sitten jo paljon omasta yrittämisestä kiinni onkin kun on ensin uransa alkuun saanut.
Mutta paha juttu on monelle juuri se kun ei onnistu saamaan ensimmäistäkään koulutustaan tai muuten kykyjään vastaavaa työpaikkaa, tai ei pääse sellaisiin töihin harjoittelijaksi.
Sinun rehvastelusi sen suhteen kuinka nyt urallasi porskutat ei auta pätkääkään sellaista joka ei ole päässyt aloittamaankaan minkäänlaista omaa uraa. Mieluummin neuvoja sen suhteen että mistä ja miten ura alkuun, siitähän tässäkin kysymys oli.
Kaiken lisäksi näillä sivuilla on enemmänkin vanhempia työelämästä työttömiksi ja sairaseläkkeelle saneerattuja, joten jos kommenttisi on tarkoitus heitä koskea on se aivan asiaton.
Jos olet nimimerkkisi mukaan maajussin poika, niin lie sinulla sitten maajussiksikin ryhtyminen mahdollista. Siinä onkin juuri tyyppiesimerkki alasta johon ei juuri ole muuten asiaa ellei vanhemmat jo ole alalla.
Muuten tuskin niitä mainitsemiasi maatalouslomittajan tai teurastajankaan hommia joista rahoja opiskeluihisi tienasit olisit saanut olematta maajussin poika.
Maatalon pojan on ehkä helpompi päästä töihin sillä työnantajat tietää että maatilalla on totuttu tekemään töitä lapsesta asti. Siinä mielessä kommenttisi on oikea.
mutta määrätietoisuutta se edellyttää. Sinun on hyväksi mennä töihin heti, kun se on sinun ikäsi vuoksi mahdollista. Oliko se ikä nyt 15 v., en muista. Raskasta se voi olla mutta mahdollista.
Joo nyt ollaan onneksi Suomessa, eli vaikka olisitkin ns. köyhistä oloista mikään ei estä sinua kouluttautumasta, vaikka prosessoriksi asti. Hienoa, että sinulla on määrätietoisuutta. Edellä ehdotettiin, että voisit tehdä töitä. Töitä on toki hyvä tehdä, vaikka kesäisin ja muuten vaikka jakaa lehtiä tms. osa-aikaisesti, jos se helpottaisi teidän rahatilannetta. Tosin ikäraja työntekoon on tuo 15 v. En kuitenkaan suosittele liian suurta työmäärää noin nuorena. Keskity nyt opintoihin. Muista, että susta voi tulla ihan mitä ikinä vain haluat, kun vaan jaksat tsempata. =)
Meillä ei ole rahapulaa tms. Rahaa löytyy kyllä, perustarpeisiin, ja vähän muuhunkin ja säästöönkin jää 200-300€/kk
..."heti töihin" -pellesakin jorinat.
Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa. Joko noudatat alkuperäistä suunnitelmaasi tai sitten muutat hieman lähestymistapaasi ja hankit ammatillisen koulutuksen alalle, jolla on tarkemmankin analyysin jälkeen tarvetta työvoimalle.
Nuo lehdenjakamiset ja muut pöllöilyt voit jättää palstan kaalepeille ihan suosiolla, ellet sitten vain kuntoilumielessä sitä tee.
Lehden jako on just sopiva homma mutta pääset tekeen sitä vasta kun oot 14. Tulot saat verottomana eikä se vaikuta toimeentulotukeen jos sellaista joskus joudutte hakemaan. Lehtien jako on erinomaista kuntoilua ja kasvattaa miehen luontoa ja miksei naisenkin, suosittelen lämpimästi. Jos pystyy lähteen rankkasateeseen tai 20 asteen pakkaseen jakaan lehtiä niin silloin pystyy kuule moneen muuhunkin, mihin ei tavallinen pullapoika pystykään. Mielestäni 250 euroo eläkettä on aika paljon lisäksihän sinulle tulee vielä lapsilisä.
Leikki on lapsen työtä sanotaan ja kyllä elämänkin pitää olla enemmänkin iloista ja hauskaa aikuisellakin, kuin että kannetaan murhetta rahasta ja omaisuudesta.
Olisi ihan hyvä lakata suremasta menneistä omaisuuksista, rahaa tulee ja menee, teillä on kuitenkin terveyttä ja läheisenne, älkää vähätelkö niiden merkitystä.
Mitä enemmän ymmärrät elämää sen vähemmän annat arvoa maalliselle, kaikki ei ole kultaa, sanotaan.
Olen jakanut lehtiä, ja raskasta ja matalapalkkaista on työ.
Tietääkseni kauppatieteellistä osaamista tarvitaan aika paljon, jos ei, niin oma sijoitusyhtiö pystyyn.
suurta ammattitaitoa kuitenkaan vaadi ja puolentoista tunnin kunnon hikilenkki parikertaa viikossa pitää kunnon ihmeen hyvänä!
Jos olet aidosti tuo kuvailemasi "13v", niin nyt vaan keskityt kouluun.
Käyt yläkoulun ja lukion loppuun, teet läksyt ja mahdollisuuksien mukaan kesätöitä ja harrastelet mihin tunnet kiinnostusta.
Mitä teet lukion jälkeen, menetkö ja pääsetkö sinne kauppakorkeeseen, on itsestäsi kiinni.
Opiskelu on Suomessa ilmaista, korkeakouluissa ei ole lukukausimaksuja. Opiskeluun saa opintotukea ja opintolainaa.
Kuka tahansa saa minkä vaan alan koulutuksen jos niin haluaa, rahapulaan se ei kellään kaadu. Omiin kykyihin tai pääsykokeihin se voi tyssätä.
Mutta, voit tienata paljon enemmän rahaa ns. perusduunarin ammateissa, kuten putkimiehenä, rakennuksilla, muurarina, hitsarina, tehtaalla vuorotyössä.
Maailma on myös avoin, voit mennä minne tahansa töihin, ei sinun ole pakko asua Suomessa koko ikääsi.
Jos olisin sinä, en vaivaisi päätäni lukion jälkeisillä opinnoilla, vaan eläisin tässä ja nyt. Köyhät tai 'hyvät' olot lapsuudessa ei tarkoita sitä, etteikö voisi menestyä kaikin tavoi elämässään.
Muista myös hankkia hyvä yleissivistys, ole kohtelias ja ystävällinen, oikeudenmukainen. Näillä eväillä sinusta kasvaa hieno ja upea aikuinen. Raha ei merkitse kaikkea, vaikka toki helpottaa elämää.
Tiedän, että ns. "perustyöntekijänä" (muurari, hitsaaja etc.) voi tienata enemmän, mutta minua ei kiinnosta sellainen työ pätkääkään. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, äitini on korkeasti kouluttautunut, eli sama veri kiertää.
ole avain onneen, voi olla jopa päinvastoin. Tosiasiassa aivan samanlaisia ihmiset ovat oli sitten 'akateemisesti sivistynyt' tai ei. Yliopisto- ja tiedemaailmassa se kilpailu vasta kovaa on, eikä koskaan voi aavistaa kuka 'ystävistä' tilanteen tullen puukottaa selkään.
Olet ihan hirveen nuori tekemään mitään lopullisia päätöksiä elämässäsi, mutta toki on hyvä että niitä pohdiskelet.
Pelkäämpä vain että jos todellakin toteutat uhkasi ja kouluttaudut ja saat jopa viran vaikutusvaltaiselta paikalta, olisit juuri sellainen joko olisi helposti rahalla ohjailtavissa, se ei olisi kovinkaan mairitteleva ominaisuus!
Arvostusta ei saa, vaikka olisi kuinka paljon koulutusta, sillä
suhteet merkitsevät enemmän kuin knowhow.
Lisäksi arvostus näkyy palkkauksessa.
Kannattaako työläisperhetaustaisen henkilön kouluttautua
vuosia vain todetakseen, että suhdeverkosto puuttuu ja
on 'ei-sopiva' työpaikkoja haettaessa ?
Koulutuksen tulisi kannattaa.
Miten suhdeverkko vaikuttaa työnhakuun? Enpä usko, että suhteet vaikuttavat työnhakuun. Suhteet voivat vaikuttaa ehkä johtaviin ammatteihin hakiessa (esim. toimitusjohtajaksi etc.).
sähkömehet(paitsi ei elektroniikka-ala, sillä siihen joutuu opintoihin satsaaman enemmän ja ala on epävarma koska se on äärimmäisen kilpailtu kansainvälisesti) ovat aloja joille kannattaa prkiä ennemmin kuin moniin akateemisiin ammatteihin.
Tuo että tarvitaan suhteita riippuu vähän alastakin. Ja on tuo suhteet minusta vähän huono sanakin, varsinkin jos sen ihan kirjaimellisesti ottaa . Mutta kylä siinä helposti sellaista meininkiä tulee että leimataan esim. 'asennevikaiseksi' tai jotain muuta vastaavaa. Ja se on sitten mitä on, mutta oleellista on se että työpaikka kuitenkin sen vuoksi jää saamatta. Ja mitä pidempään työttömänä sitten olet sitä 'asennevikaisemmaksi' muutut.
Näkyyhän tämä tällainen taipumus ja tarve leimata ihan hyvin näilläkin sivuilla.
Jos vanhemmilla on jonkun alan yritys johon koulutuksen jälkeen voi siirtyä töihin, niin varmin koulutusvalinta lie juuri tuo ala.
Itse asiassa sellaisia koulutusaloja on moniakin joihin ei juuri kannata edes hakeutua ellei vanhemmilla ole alan yritystä.
En oikein usko tuohon feikkihahmoosi, joka on "13-vuotias".
Kummasti jakelet netissä sijoitusneuvoja, kerrot miten olet ollut lehdenjakajana ja miten 90-luvulla oli lama jne jne.
Aika jännää, kun 13-vuotias on syntynytkin vasta 90-luvun puolenvälin jälkeen.
Mitä jos kertoisit olevasti todellisuudessa joku 50-vuotias eronnut yh-isukki, menisi paremmin läpi.
Se, että on nuori, ei tarkoita, että ihminen olisi tietämätön. Kyllä minullakin oli 13-vuotiaana osakkeita. Kävin auttamassa äitiäni sanomalehtien jakelussa aina välillä. Tiesin silloin jo aika paljon yhteiskunnallisista aiheista, koska ne kiinnostivat minua ja olin lukenut 10-vuotiaasta asti Uutislehti 100 ja muita ilmaisjakelulehtiä sekä etsinyt tietoa netistä. Joten kyllä nuori voi olla sivistynytkin. Minulla se tapahtui ikävä kyllä sosiaalisen elämän kustannuksella, mutta kuitenkin.
No, pistät aina välillä mutkia suoriksi.
Olen kiinnostunut sijoittamisesta ja olen ollut lehdejakajana, kuten ennen jo mainitsin, ja joka oli raskasta hommaa. 90-luvun lamasta olen kuullut äidiltäni.
"Aika jännää, kun 13-vuotias on syntynytkin vasta 90-luvun puolenvälin jälkeen.".
Mitä tarkoitat? En ymmärrä Sinua. Syntynyt -95> jälkeen?
"Mitä jos kertoisit olevasti todellisuudessa joku 50-vuotias eronnut yh-isukki, menisi paremmin läpi."
Valehtelisin, jos kertoisin olevani mainitsemasi henkilö.
Ala-asteella sitä Satasta aloin lukea, heti kun se alkoi ilmestyä juna-asemille. En enää voi muistaa niin vanhoja asioita kovin hyvin. Totta kuitenkin yritän puhua.
Sinä pärjäät hyvin koulussa, sinulla on päätä! Hyvä! Ei muuta kuin sisukkaasti jatkat tohon malliin ja alat tehdä töitä kesäisin ja hankit työkokemusta. Siitä se lähtee. Otat työt vakavasti, sitten vapaalla vähän rennommin. Olet tarkka rahasta! Säästät ahkerasti osan rahoista, kyllä noilla aivoilla, kun pidät järjen koko ajan mukana ja tiedät mitä haluat, saavutat vielä menestyksen!
Tsemppiä sinulle! On mukava lukea noin fiksun kaverin kirjoitus täällä köyhä vali vali palstalla, vaihteeksi.