olen 17v kuukautta vaille 18 ollut nyt suunnilleen 3vk kotona asumassa, olin ollut opiskelemassa viime vuoden syyskuusta mutta lopetin kun rahat loppuivat.
nyt tulin kotiin niin täällä ei ole mitään ruokaa, äiti vaan hakee elviirasta pilalle mennyttä ruokaa(kun se on sellanen henkilö että se jakelee niitä ilmaiseksi niin saa ittekin sieltä kaikkea pahaksi mennyttä paskaa). Kaapissa on 3 kuukautta vanhaa mehua ja äiti sanoo että ihan hyvää se on. Maidot, jugurtit pitäis maistua vaikka on pari viikkoa vanhoja, vaan eipä maistu. pitäis olla lihaa ja monipuolinen ruokavalio vaan eipä ole. tänään oli lihaa ensimmäisen kerran kolmeen viikkoon. liha(400g) oli jaettu 3 sisaruksenn kesken. olen n. 185c pitkä, pikkusisko langanlaiha 11v samoin pikkuveli 13v, jokainen sai suunnilleen saman verran, vaikkei mulle riittänyt alkuunkaan. Miksei mun äiti huomio mua ollenkaan? eikö mun äiti välitä minusta? sent iedän että sisko harrastaa 500e ratsastusta ja pianonsoittoa joka kuukausi ,mutta mulle ei riitä ruokaa. pahaksi menneeseen ruokaan en koske, kerran kävin dyykkaamassa ja sain munuaistulehduksen, päätin siitä lähtien olla ilman pilaantunuta ruokaa(sekin siksi koska äiti ei kyennyt tukemaan opiskelujani rahallisesti, koska olen alaikäinen en saa täyttä opintotukea niin olin riippuvainen äidistä, olin n. 4kk syöden pelkkää hiilihydraattia viikonloppuna) jos on liikaa vaadittu että äiti ostaa kotiin ihan normaalia ruokaa, mehua ja maitoa niin onko paljon vaadittu. mutta kun äiti saa minusta 100 euroa kuukausi tai sai ainakin vielä tässä kuussa.
miten mä voin alka tekemään mitään työtä kun ei ole tarpeeksi ravintoa sanokaa mulle se. tekisin vaikka heti työtä mutta kun tuntuu siltä että pitää olla sängyssä makaamassa kaikki päivät kun ei ole energiaa. miksi tämä on niin? eikö voisi mistään lastensuojeluviranomaisilta saada jotain rahaa tai jotain kun tämä tilanne on näin mahdoton. äitikin patistaa töihin ja olen mennytkin työkkäriin mutta pitää odottaa varmaan kesään saakka sieltä sanottiin. koko lailla rasittava tilanne! koko ajan on ihan huutava nälkä, ollut koko ajan. äiti syyttää siitä että olen psykosomaattinen tj kun sanon että pilalle mennyt ruoka on pahaa. mutta hän ei kuuntele ja pakottaa syömään. en varmana syö! hyi helkkari. eikö tässä tilanteessa voi auttaa mikään? olen ajatellut soittavani lastensuojeluviranomaisille mutta olisiko se liian pitkälle viety. äiti luulee aina tietävänsä kaikki paremmin kuin minä. hän ei kuuntele yhtään kun sanoin tänään ettei se jauheliha riitä mulle ja ettei täällä ole ruokaa.
en kai voi muuta kun maata sängyssä ja toivoa että joku tuo jostain ruokaa. niin mahdoton tilanne kun vaan olla ja voi.
ja muuttaisin kotoa heti jos vain pääsisin, jos saisin jostain työtä. mutta kun ei ole. äiti syyttää laiskottelusta mutta kun ei ole ruokaa millä jaksaa niin..
halusin vain kysyä että onko tää nyt sitä ihmisarvon mukaista kohtelua. mun mielestä ei. toivottavasti voitte olla samaa mieltä kanssani.
nyt tulin kotiin niin täällä ei ole mitään ruokaa, äiti vaan hakee elviirasta pilalle mennyttä ruokaa(kun se on sellanen henkilö että se jakelee niitä ilmaiseksi niin saa ittekin sieltä kaikkea pahaksi mennyttä paskaa). Kaapissa on 3 kuukautta vanhaa mehua ja äiti sanoo että ihan hyvää se on. Maidot, jugurtit pitäis maistua vaikka on pari viikkoa vanhoja, vaan eipä maistu. pitäis olla lihaa ja monipuolinen ruokavalio vaan eipä ole. tänään oli lihaa ensimmäisen kerran kolmeen viikkoon. liha(400g) oli jaettu 3 sisaruksenn kesken. olen n. 185c pitkä, pikkusisko langanlaiha 11v samoin pikkuveli 13v, jokainen sai suunnilleen saman verran, vaikkei mulle riittänyt alkuunkaan. Miksei mun äiti huomio mua ollenkaan? eikö mun äiti välitä minusta? sent iedän että sisko harrastaa 500e ratsastusta ja pianonsoittoa joka kuukausi ,mutta mulle ei riitä ruokaa. pahaksi menneeseen ruokaan en koske, kerran kävin dyykkaamassa ja sain munuaistulehduksen, päätin siitä lähtien olla ilman pilaantunuta ruokaa(sekin siksi koska äiti ei kyennyt tukemaan opiskelujani rahallisesti, koska olen alaikäinen en saa täyttä opintotukea niin olin riippuvainen äidistä, olin n. 4kk syöden pelkkää hiilihydraattia viikonloppuna) jos on liikaa vaadittu että äiti ostaa kotiin ihan normaalia ruokaa, mehua ja maitoa niin onko paljon vaadittu. mutta kun äiti saa minusta 100 euroa kuukausi tai sai ainakin vielä tässä kuussa.
miten mä voin alka tekemään mitään työtä kun ei ole tarpeeksi ravintoa sanokaa mulle se. tekisin vaikka heti työtä mutta kun tuntuu siltä että pitää olla sängyssä makaamassa kaikki päivät kun ei ole energiaa. miksi tämä on niin? eikö voisi mistään lastensuojeluviranomaisilta saada jotain rahaa tai jotain kun tämä tilanne on näin mahdoton. äitikin patistaa töihin ja olen mennytkin työkkäriin mutta pitää odottaa varmaan kesään saakka sieltä sanottiin. koko lailla rasittava tilanne! koko ajan on ihan huutava nälkä, ollut koko ajan. äiti syyttää siitä että olen psykosomaattinen tj kun sanon että pilalle mennyt ruoka on pahaa. mutta hän ei kuuntele ja pakottaa syömään. en varmana syö! hyi helkkari. eikö tässä tilanteessa voi auttaa mikään? olen ajatellut soittavani lastensuojeluviranomaisille mutta olisiko se liian pitkälle viety. äiti luulee aina tietävänsä kaikki paremmin kuin minä. hän ei kuuntele yhtään kun sanoin tänään ettei se jauheliha riitä mulle ja ettei täällä ole ruokaa.
en kai voi muuta kun maata sängyssä ja toivoa että joku tuo jostain ruokaa. niin mahdoton tilanne kun vaan olla ja voi.
ja muuttaisin kotoa heti jos vain pääsisin, jos saisin jostain työtä. mutta kun ei ole. äiti syyttää laiskottelusta mutta kun ei ole ruokaa millä jaksaa niin..
halusin vain kysyä että onko tää nyt sitä ihmisarvon mukaista kohtelua. mun mielestä ei. toivottavasti voitte olla samaa mieltä kanssani.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Omalta kunnaltasi/kaupungilta voi kysellä kesätöitä, samoin puutarhayrityksistä. Ihmisen pitää tehdä työtä elääkseen - työtä mitä vain.
Jos äitisi menettely on totta, niin puhu ystävällisesti hänen kansaan ja auta häntä kodin töissä, niin asiat alkavat luistaa. Voit kysyä suoraan, mistä kenkä puristaa ja miten sinun tulee äitisi mielestä toimia tässä tilanteessa.