Ihmisellä ei ole mitään sielua, vaan ihmisen kaikki henkiset kyvyt johtuvat kehittyneistä aivoista. Siellä syntyvät tunteet, ajattelu yms. Eli kun ihminen kuolee se on vain niinkuin painaisi virtakatkaisijasta. Voin toki olla väärässä, en ole koskaan kuollut.
onko
elämää kuoleman jälkeen
20850
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Minä olen jo yhteen kertaan kuollut, joten voin sanoa, että olet väärässä :-)
Kehittyneet aivot eivät ole tietoisuuskone, vaan käyttöliittymä universaaliin tietoisuuteen. Vähän niinkuin tämä tietokone, jolla kirjoitan, ei suinkaan luo Internetiä, vaan se vain on käyttöliittymä siihen.
missä vaiheessa evoluutiota ihmisaivot ovat kehittyneet?
Siis sille tasolle, että ne pystyvät käsittelemään esim. jumaluutta. Nämä ovat asioita, joissa tiede ja usko törmäävät, kuitenkin evoluutiosta täytyy olla kysymys.
Olemme todellakin aina olleet ja olemme ikuisesti, kunnes saavutamme mestaruuden, mitä sitten?
Johdattaako ikuisuuden rytmi sielut 'uudelleenkiertoon', huomatkaa ajalla ei ole mitään merkitystä.
Millä energialla tietomakoneesi toimii?
Minkä tyyppinen näytönohjain?
Putki- vai nestekide- tyyppinen näyttö?
Paljonko on putken kapasiteetti/tilavuus sisältä mitattuna?
Pystyykö kapasiteettia laajentaa tai korjata?
Onko tiedollinen kuva tyhjiössä vai alipaineistetun kuvaputken sisäpinnalla?
www.helsinki.fi/kognitiotiede/kurssit/cog101/cog101_01.pdf
kun joku ihminen on niin jumiutunut fysiikan lakeihin, ettei saa niitä päästään repimälläkään.
Luuletko että olet jo kokenut kaiken mitä on mahdollista? Ajattelun suurin kompastuskivi on luulo siitä, että fysiikan maalliset lainalaisuudet toimivat kaikkialla ikuisuudessa.
Hassua että nämä samat tyypit uskovat vain alkuräjähdykseen, joka nyt vaan "syntyi tuolta jostain jotenkin". Silläkö selitettävissä kaikki? Hihhih..
Hyvä ..., vaikka olenkin monessa asiassa samaa mieltä kanssasi, jopa pidän ajatuksiasi monesti loistavina, niin tässä kuolemasi asiassa olen edelleenkin eri mieltä. "Kuolemasi" on subjektiivinen kokemus, sitä sinun ei pitäisi markkioida täällä kenellekään totuutena. Vanhaa sanontaa toistaen, "elämänlankasi" , siis aivotoimintasi, ei ole katkennut, joten sinä et ole täydellisesti kuollut, vaan aivotoimintasi on tuottanut sinulle tuon kokemuksen, unenomaisen tunteen, että olet kuollut.
Kun aivotoiminta täydellisesti sammuu, silloin ihminen on todella kuollut, ja sieltä ei ole enää paluuta.
Sinunlaiset voisivat olla keskustelematta tällä palstalla.
MIkseivät ihmiset voisi luottaa omiin KOKEMUKSIINSA eivätkä esim raamattuun ja sitten keskustella niistä KOKEMUKSISTA täällä.
Ja kyllä, jokainen kokemus on SUBJEKTIIVINEN.
Kuka tahansa voi olla väärässä, mutta sinä olet juntti kun mietit voiko hän täällä kirjoittaa.
"Mikseivät ihmiset voisi luottaa omiin KOKEMUKSIINSA eivätkä esim raamattuun ja sitten keskustella niistä KOKEMUKSISTA täällä."
Onko sinun mielestäsi keskustelua se, että vain samanmieliset voivat täällä esittää mielipiteensä?
Keskusteluun kuuluu myös vastaväitteet ja sitä minä juuri edustan.
Kyllä kuoleman kokemukset varmasti ovat kertojan näkökulmasta oikeita, mutta subjektiivisia, koska kokemusta ei voida objektiivisesti todentaa. Mutta pitää ottaa huomioon, että kuoleman kokemuksen kokeneet voivat tulkita tapahtuneen väärinkin. Minun mielestäni he tekevät niin.
"aivotoimintasi on tuottanut sinulle tuon kokemuksen"
Ei ole. Kun on kuollut se tarkoittaa että mitään aivo eikä sydän toimintaa ole. Mietipä vaikkapa "haamukipua". Olen kuullut juttuja, että vaikka ihmiseltä amputoitaisiin jalka tai käsi, hän kykenee yhä tuntemaan jalkansa/kätensä täysin varpaitaan/sormiaan myöten ja "liikuttamaan" niitä. Tämä siksi, että sielutietoisuus ylläpitää tuota illuusiota vielä hetken aikaa, vaikka raajaa ei enää olisikaan. Sitäkään et pysty selittämään vain "aivot luovat illuusion", sillä vastareseptoreita ei enää ole fyysisesti.
"Alussa ei ollut mitään ja sitten se räjähti"
Lakeihin on turvauduttu kaikilta suunnilta,
milloin termofysiikan lailla,milloin hammurabin lailla,milloin hullunlailla,tai jumala`illa,mutta vain harvoin luonnonlailla.
Siitä se hauskuus vasta alkaa,kun ottaa etäisyyttä ja katsoo aiheita uudelleen,selityksistä tulee tilityksiä,epätoivoisia selitysmalleja vailla järjen/luonnollisuuden häivää.
Kokenut olen,ollut paljon ja pahoissa paikoissa.
Vielä hassumpaa on kun jotkut luulevat/uskovat loppuräjähdykseen.
Tunnen kyllä ihmisiä, joilta on jouduttu raaja amputoimaan. Kyllä sen haamukivun voi hyvin selittää, se johtuu siitä, että raajan tynkään jää aina hermopäätteitä, jotka viestittävät vuosikausia ärsytyksestä "vääriä" impulsseja, jotka vaikuttavat oikeilta. Eli kyllä ne aivot niitä tuntemuksia luovat.
Käyttämäsi "sielutietoisuus"-termi ei oikein tunnu sopivan Sinun tyyliisi, ainakin sen perusteella. mitä kirjoituksiasi olen lukenut. Paljon niistä on tosin varmaankin jäänyt lukematta.
>>Hyvä ..., vaikka olenkin monessa asiassa samaa mieltä kanssasi, jopa pidän ajatuksiasi monesti loistavina, niin tässä kuolemasi asiassa olen edelleenkin eri mieltä. "Kuolemasi" on subjektiivinen kokemus, sitä sinun ei pitäisi markkioida täällä kenellekään totuutena. >Vanhaa sanontaa toistaen, "elämänlankasi" , siis aivotoimintasi, ei ole katkennut, joten sinä et ole täydellisesti kuollut, vaan aivotoimintasi on tuottanut sinulle tuon kokemuksen, unenomaisen tunteen, että olet kuollut.>Kun aivotoiminta täydellisesti sammuu, silloin ihminen on todella kuollut, ja sieltä ei ole enää paluuta.
että juuri tuo kokemus antoi minulle varmuuden siitä, että Jumala on olemassa, ja että Hän on Rakkaus - juuri täsmälleen kuten 1 Joh 4 7:8 sanoo.
Ellen olisi kuollut, olisin todennäköisesti yhä edelleenkin ateisti. Ja ellen olisi siinä vaiheessa, kun huomasin olleeni kuollut, ajatellut Jumalaa ja ottanut Häntä mieleeni, todennäköisesti olisin päätynyt Tyhjöön. Se ei ole [välttämättä] paha paikka, mutta Jumala on täydellinen Rakkaus, ja kokemus siitä, että kaikki on pohjimmiltaan yhtä; yhtä ja samaa substanssia, eri muodoissaan (kilistääkö kenelläkään sana "kolminaisuusoppi" kelloja?) ja se, että olin samalla sekä täysin osa Jumalaa että samalla täysin oma, itsenäinen yksilöni, oli järisyttävä kokemus.
Kuolemakokemuksia ei voida objektiivisesti todentaa muutoin kuin toteamalla kuoleman tila. Mutta niistä voidaan saada lausuntoja juridiselta todistajalausunnolta vaadittavalla tarkkuudella, ja siltä ajalta, jolloin kokija on ollut kuollut, saada myös todistajalausuntoja (vaikkapa että keitä huoneessa on tuolloin ollut jne). Ne kannattaa ottaa hyvin vakavasti.
Ja juurikin oman kuolemani vuoksi luen yhä joka ilta iltarukouksen. Aivan kuin joskus lapsena.
Olisitko kiltti ja kertoisit, mitä olen mielestäni tulkinnut väärin ja miten?
.....tyhjö.
Perustele vähän tarkemmin käsite tyhjö?
Sitä ei ole monikaan käyttänyt,ettei vaan ole oma keksintö?
Rakkaudesta löytyy muitakin käsityksiä kuin jumala,eri kulttuureisssa.
Miksi tyrkytät jumalaa,monilla sitä ei ole,edes äidinmaidossa?
...on universaalinen vakio."sanoi sonni kun teuraspuikon otsaansa sai.
Kun katsot televisiota, voit katsoa sitä kahdella tavalla.
Ensimmäinen tapa on, että voit katsoa televisiota ja uppoutua sen maailmaan täysin, eläytyä siihen täysin.
Ja toinen tapa on, että näetkin yllättäen sen koko kuvan. Television osana huonettasi, sen ääriviivat ja sen, että kaikki tapahtuu kehyksien sisällä.
ollaan niin juurikin tuo on tietysti kaikista loogisin ja todennäköisin vaihtoehto.
Ja yleensä se yksinkertaisin vaihtoehto tuppaa olemaan se oikea.
Mutta nauttikaamme juuri tuon takia tästä ainoasta elämästämme täysin rinnoin ja pidetään lippu korkealla!!
Minusta se on juuri epäloogisin vaihtoehto. Oletetaan: yksi elää suht. nuhteettomasti, rakastaa lähimmäisiään, auttaa heitä, eikä tee rikoksia.
Toinen taas tekee rikoksia, pahoinpitelee lähimmäisiään, jopa tappaa.
Jos tämän jälkeen ei olisi mitään, eihän siinä olisi mitään logiikkaa, ei syytä ei seurausta.
sinä et ilmeisestikkään osaa ajatella loogisesti sitten ollenkaan.
Maailmankaikkeus ei näet välttämättä perustu mihinkään "keppiä ja porkkanaa" periaatteeseen.
Ihminen vain elää elämänsä ja thats it.
ja hiton moneen kertaan kaikenlisäksi. Siltikin me ollaan vaan niitä samoja torvia, kun aina ennenkin..
Maailmansielu=tajunta/tila,tutkimuksen alla.
Henkiset kyvyt täysin lisäkehitettävissä.
Tajunnassa=mielikuvitus,siellä elävät tunteet,tilanteet ja vaistot ja sinne pyrkii koulutettu ajattelu josta idässä enemmän kokemusta.Sisimmän tuntemus?kellä kokemus?