tuli tuossa mieleen tästä selostuksesta kysyä pari asiaa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000035383545
miksi esimerkiksi tämä hihhuli LUULEE kuolemanjälkeisen elämän olevan tosiasia?
jos hän olettaa näin, niin silloinhan hänen pitäisi suoraan olettaa(LUULLA) myös kuolemaa edeltävään elämään.
miksi näin ei kuitenkaan ole?
minä en muuten muista 'edellistä elämääni'. muistaako joku muu? millä todennäköisyydellä siis tällainen tuleva elämä on jos edellistäkään ei ole ollut?
omasta mielestäni se on äärimmäisen epätodennäköistä.
ja EI SITTEN RAAMATTU COPY/PASTEA kiitos!
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000035383545
miksi esimerkiksi tämä hihhuli LUULEE kuolemanjälkeisen elämän olevan tosiasia?
jos hän olettaa näin, niin silloinhan hänen pitäisi suoraan olettaa(LUULLA) myös kuolemaa edeltävään elämään.
miksi näin ei kuitenkaan ole?
minä en muuten muista 'edellistä elämääni'. muistaako joku muu? millä todennäköisyydellä siis tällainen tuleva elämä on jos edellistäkään ei ole ollut?
omasta mielestäni se on äärimmäisen epätodennäköistä.
ja EI SITTEN RAAMATTU COPY/PASTEA kiitos!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hän luulee niin siitä samasta syystä, mistä johtuu että pieniä lapsiakin jo vyötetään pommeilla tuolla hiukan radikaaleimmilla alueilla. Sama kakka, eri perse.
Liekö tässäkin psyykeen toiminnan väärin tulkinnasta. Ihmisen on vaikea hahmottaa persoonan kuolemaa. Vaikka voi ajatella, että tuossa tuo kaverini nyt makaa kuolleena, niin siitä huolimatta meillä voi tapahtua ajatushaksahduksia esim. näin: "Toi mun täytyy muistaa kertoa Jamille. Ai, mut sehän on kuollut".
Vaikka henkilön ruuumis katoaa kokemusmaailmastamme, niin tämän henkilön persoona jollaisena olemme sen oppineet tuntemaan ei katoa mihinkään mielistämme.
Tämä voisi olla eräs näkemys asiaan. Mutta emmehän me näin yksinkertaisesti maailmaa koe vaan mukana on varmaa kuoleman pelkoa, toiveajattelua paremmasta mitä emme nyt ole saavuttaneet jne.
olen kysellyt, mutta vastausta en ole saanut.
Juu, on noita todisteita kyllä mielestäni kohta jo enemmän kuin riittävästi. Se vaan tahtoo olla niin, että niitä ei näe ennenkuin osuvat omalle kohdalle. Tiede ei vaan ole tarpeeksi kehittynyt vielä vastaamaan näihin kysymyksiin ja useimmat meistä eivät tarpeeksi kehittyneitä ymmärtämään sen.
Tilanne tulee kuitenkin muuttumaan lähivuosina. Viimeistään silloin, kun tiede viimein kykenee selittämään aiemmin tuntematonta rationaalisesti tai ainakin riittävin todistein.
ennen elämää on ollut elämää?
mitä siitä muistat?
" ennen elämää on ollut elämää?
mitä siitä muistat?"
Juu, ennen elämää on ollut elämää, mut mitä MINÄ muistan vai? En osaa sanoa, sillä en tiedä minkä näkemästäni luokittelisin siihen kategoriaan. Kukaan ei ole tullut kertomaan "Tämä tässä sinä olit 300 -vuotta sitten" jne. Käsitykseni mukaan kuitenkin ihan perinteiset unemmekin ja todellisen elämän selittämättömät äkilliset "muistamiset" ja deja vu:t voivat olla heijastumia näistä edellisistä elämistä.
Ainiin olen minä yhdesti kokenut itse syntymän hetken.. Melko raaka kokemus. Ensin olen hyvin rauhallisessa ja meluttomassa paikassa ja sitten äkkiä äänimeteli ryntää voimalla päänsisään ja kirkas valo osuu silmiin. Hauskaa vastasyntyneelle vauvalle. Ei mitään tietoa oliko se tämän elämäni syntymä vai aiemman.
En ole edellisten elämien muistamisen expertti. Voisit kattoa siitä vaikka Child Past Lives foorumilta: http://www.childpastlives.com/
(Vois kylläkin tutustua ehkä tohon - sitten kun olen siihen valmis. Nykyisellään ehkä en vielä.)
Ensimmäiseksikin kirjoittaja sanoo, että kun elämä kerran SYNTYY, ei se voi kuolla. En tiedä, onko sellaisessa ajattelussa yhtään mitään järkeä, mutta jos on, niin eihän ole mitään muistettavaa.
Toiseksikin muistin ja persoonan ei tarvitse pysyä kuollessa, vaan niiden taustalla voi ajatella olevan tajunnan tai vastaavan.