Miten minun pitäisi suhtautua kun tyttäreni sanoi ettei aio mennä ripariin?
Riparista kieltäytyminen
194
26383
Vastaukset
- pakottaa
Eiköhän ensin kannattaisi kysellä, mikä on syynä, että hän ei mene. Nimittäin sehän voi olla vaikka mikä. Onko hänellä kavereita siellä, ja onko ylipäänsä, pelkääkö hän jotain tilannetta tms.
Ystävällinen keskustelu lienee paikallaan. Jospa se sieltä tulee syykin selväksi.
Poikani kävi riparin nyt keväällä, oli leirillä hiihtolomalla. Vuosi sitten hän ilmoitti, että ei varmasti mene.. mutta sitten muuttui kanta. Toisaalta jotain epävarmuutta hän tunsi, koska vielä viikkoa aiemmin oli välillä sitä mieltä, että ei mene.
No meillä se oli hänen oma päätöksensä, paljonhan se voi johtua siitäkin, miten perheessä ylipäänsä suhtaudutaan asiaan. Lapsihan joissakin olosuhteissa voi protestoidakin.
Minusta tuollaiseen ei saisi pakottaa, jos nuori ei sitä halua. Uskonasiat ovat henkilökohtaisia. Toisaalta onhan se taas yksi kokemus lisää, jos se ei asiana ole ihan vastentahtoista. Ja jos siihen riparille menoon liittyy jotain pelkoa tai itseluottamuksen puutetta, silloinhan olisi juuri hyvä, jos nuori menisi. Nimittäin ainakin meidän lapsille se on ollut ihan mukava kokemus, ei mitenkään hätkäyttävä, mutta mukavaa siellä on ollut.- dowpawd
Nykyään on muodissa erota kirkosta. Ketään ei voi sinne pakottaa menemään. Kirkko on muutenkin aikansa elänyt muinaisjäänne, mikä on erittäin hyvä asia. Uskonnot ne eniten täällä mailmassa sotia aiheuttavat, joten ne tulisi jättää omaan arvoonsa.
- pänkäpäää
dowpawd kirjoitti:
Nykyään on muodissa erota kirkosta. Ketään ei voi sinne pakottaa menemään. Kirkko on muutenkin aikansa elänyt muinaisjäänne, mikä on erittäin hyvä asia. Uskonnot ne eniten täällä mailmassa sotia aiheuttavat, joten ne tulisi jättää omaan arvoonsa.
juuu.... eiköhän tuo jo otsikossa tullut selväksi. Pääsee sen riparin jouhevasti suorittaan aikuisena jos katsoo tarpeelliseksi ja riparin käymättäkin saa avioitua siviilivihkimisen muodossa,ja sitten kirkossa voi käydä siunattavana, moni ei niissä bileissä edes tajua että kyseessä on avioliiton siunaus eikä vihkiminen lyhyesti.( on aika samannäkönen toimitus kuin vihkiminen )Joten onnistuu ne prinsessahörhellysbileet kirkon kautta riparittomaltakin...... jos lapsesi edes koskaan vihille haluaa.Maailma muuttuu...ja ihmisten ajattelutapa...perinteitä ei enää noudateta vaan koska "aina on niin tehty" ja ehkä hyvä niin.
- __-__--_-__-_-------___-_--...
Itse edes päästäisi lapsiani sinne aivopestäväksi. Satuihin ja höpötyksiin ei pidä uskoa.
- päätöstään
Ainakin minä kunnoittaisin.
Rippikoulu on joku kummallinen jäänne joltain herranpelkoajoilta.
Nyt elämme tietoyhteiskunnassa jossa ainakin uskonto tulisi olla vapaavalintaista jokaisella jos sitä nyt kukaan tarvii, ehkä mielisairaat voisi tarvita.
Ei siis missään tapauksessa rippikouluun eikä kasteita, ei muutakaan jossa puhutaan jostain jumalasta.- ...
... vai että mielisairaille uskonto?? Noh, onhan se vähä kyllä semmonen juttu toi raamattu kun sitä rupeaa nyky-yhteiskunnassa pohtimaan mutta..
Ehkäpä SINUN pitäiasi kunnioittaa näitä ihmisiä jotka ovat valinneet uskonnon! Ja usko pois, siitä joukosta löytyy kyllä IHAN tervejärkistäkin porukkaa. Joillekkin usko voi olla mielenrauhaa ja rukoilua sillon tällön, ei kaikki mtn hihhuleita ole.
Ja vanhemmalle jonka lapsi ei halua mennä riparille:
Itse en aikoinaan sine tahtonut mutta muutin mieleni koska kavereita oli lähdössä ja itse leirytyminen kiinnosti. Tottakai oli mielessä myös hienot lahjat joita saisin kun rippikoulu on kunnialla käyty läpi (niitä en tosin saanut).
Kerro lapsellesi että siitä on hyötyä jos käy rippikoulun: pääsee kirkossa sitten aikanaan naimisiiin, pääsee kummiksi jos niikseen käy.. Mutta muista selventää ettei riparille meno ole mikään lopullinen ratkaisu, ei tarvitse uskoa jumalaan tai juhlia sitä että on henkeen ja vereen kristitty.. Mutta niin kauan kun kuuluu kirkkoon riparista on hyötyä (:
Toivottavasti hän päätää mennä, meillä oli kavereitten kanssa ainakin kivaa, tehtiinpä pari jäynääkin (: - amanda.s
... kirjoitti:
... vai että mielisairaille uskonto?? Noh, onhan se vähä kyllä semmonen juttu toi raamattu kun sitä rupeaa nyky-yhteiskunnassa pohtimaan mutta..
Ehkäpä SINUN pitäiasi kunnioittaa näitä ihmisiä jotka ovat valinneet uskonnon! Ja usko pois, siitä joukosta löytyy kyllä IHAN tervejärkistäkin porukkaa. Joillekkin usko voi olla mielenrauhaa ja rukoilua sillon tällön, ei kaikki mtn hihhuleita ole.
Ja vanhemmalle jonka lapsi ei halua mennä riparille:
Itse en aikoinaan sine tahtonut mutta muutin mieleni koska kavereita oli lähdössä ja itse leirytyminen kiinnosti. Tottakai oli mielessä myös hienot lahjat joita saisin kun rippikoulu on kunnialla käyty läpi (niitä en tosin saanut).
Kerro lapsellesi että siitä on hyötyä jos käy rippikoulun: pääsee kirkossa sitten aikanaan naimisiiin, pääsee kummiksi jos niikseen käy.. Mutta muista selventää ettei riparille meno ole mikään lopullinen ratkaisu, ei tarvitse uskoa jumalaan tai juhlia sitä että on henkeen ja vereen kristitty.. Mutta niin kauan kun kuuluu kirkkoon riparista on hyötyä (:
Toivottavasti hän päätää mennä, meillä oli kavereitten kanssa ainakin kivaa, tehtiinpä pari jäynääkin (:Itse en aikoinani käynyt rippikoulua. taisin erota kirkostakin heti kun se oli mahdollista. Kirkkohäät halusin ja sain kun liityin takaisin kirkkoon ja suoritin pikaisen rippikoulun yksityisesti juuri ennen häitä. Minusta ripiltäpääsy on noussut arvoon arvaamattomaan. En ole koskaan ymmärtänyt mikä saavutus se oikein on enää nykymaailmassa. Toista oli ennen kun uskonnon merkitys ihmisten jokapäiväisessä elämässä oli suurempi ja konfirmaatio todellinen merkkipaalu matkalla kohti aikuisuutta.
- noitanen
amanda.s kirjoitti:
Itse en aikoinani käynyt rippikoulua. taisin erota kirkostakin heti kun se oli mahdollista. Kirkkohäät halusin ja sain kun liityin takaisin kirkkoon ja suoritin pikaisen rippikoulun yksityisesti juuri ennen häitä. Minusta ripiltäpääsy on noussut arvoon arvaamattomaan. En ole koskaan ymmärtänyt mikä saavutus se oikein on enää nykymaailmassa. Toista oli ennen kun uskonnon merkitys ihmisten jokapäiväisessä elämässä oli suurempi ja konfirmaatio todellinen merkkipaalu matkalla kohti aikuisuutta.
Kirkkohäät eivät vaadi rippikoulua. Ainoastaan kummiksi ryhtyminen edellyttää tuota muinaisjäännettä.
Kirkkovihkiminen edellyttää vain molempien osapuolien kirkkoonkuulumista. - ...kirkkohäille!!!
noitanen kirjoitti:
Kirkkohäät eivät vaadi rippikoulua. Ainoastaan kummiksi ryhtyminen edellyttää tuota muinaisjäännettä.
Kirkkovihkiminen edellyttää vain molempien osapuolien kirkkoonkuulumista.http://kotisivu.dnainternet.fi/nuotioon/rippikoulu.htm
Konfirmaatio antaa sinulle oikeuden toimia kummina, osallistua itsenäisesti ehtoolliselle ja asettua 18-vuotiaana ehdokkaaksi seurakuntavaaleissa. Rippikoulu on kirkkohäiden edellytys.
Konfirmaatio antaa sinulle oikeuden toimia kummina, osallistua itsenäisesti ehtoolliselle ja asettua 18-vuotiaana ehdokkaaksi seurakuntavaaleissa. Rippikoulu on kirkkohäiden edellytys.
Konfirmaatio antaa sinulle oikeuden toimia kummina, osallistua itsenäisesti ehtoolliselle ja asettua 18-vuotiaana ehdokkaaksi seurakuntavaaleissa. Rippikoulu on kirkkohäiden edellytys.
Konfirmaatio antaa sinulle oikeuden toimia kummina, osallistua itsenäisesti ehtoolliselle ja asettua 18-vuotiaana ehdokkaaksi seurakuntavaaleissa. Rippikoulu on kirkkohäiden edellytys.
Konfirmaatio antaa sinulle oikeuden toimia kummina, osallistua itsenäisesti ehtoolliselle ja asettua 18-vuotiaana ehdokkaaksi seurakuntavaaleissa. Rippikoulu on kirkkohäiden edellytys.
Tajusitko nyt, vai oletko tyhmä? - TarkistanTarkistan...
noitanen kirjoitti:
Kirkkohäät eivät vaadi rippikoulua. Ainoastaan kummiksi ryhtyminen edellyttää tuota muinaisjäännettä.
Kirkkovihkiminen edellyttää vain molempien osapuolien kirkkoonkuulumista.Rippikoulu on todellakin edellytys kirkkohäille.
http://www.porievl.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=50&Itemid=100
"VIHKIMINEN" tekstin alapuolella, toisen kappaleen ensimmäinen rivi:
"Kirkollinen vihkiminen voidaan toimittaa, jos molemmat ovat kirkon jäseniä JA ovat käyneet rippikoulun."
Tosiaan, tarkistas asiat.
Ja ai niin; opettele kirjoittamaan.
Kiitos. - adgadgadga
amanda.s kirjoitti:
Itse en aikoinani käynyt rippikoulua. taisin erota kirkostakin heti kun se oli mahdollista. Kirkkohäät halusin ja sain kun liityin takaisin kirkkoon ja suoritin pikaisen rippikoulun yksityisesti juuri ennen häitä. Minusta ripiltäpääsy on noussut arvoon arvaamattomaan. En ole koskaan ymmärtänyt mikä saavutus se oikein on enää nykymaailmassa. Toista oli ennen kun uskonnon merkitys ihmisten jokapäiväisessä elämässä oli suurempi ja konfirmaatio todellinen merkkipaalu matkalla kohti aikuisuutta.
Malliesimerkki oikein kunnon tapakristitystä...lol!
- olet sinä
...kirkkohäille!!! kirjoitti:
http://kotisivu.dnainternet.fi/nuotioon/rippikoulu.htm
Konfirmaatio antaa sinulle oikeuden toimia kummina, osallistua itsenäisesti ehtoolliselle ja asettua 18-vuotiaana ehdokkaaksi seurakuntavaaleissa. Rippikoulu on kirkkohäiden edellytys.
Konfirmaatio antaa sinulle oikeuden toimia kummina, osallistua itsenäisesti ehtoolliselle ja asettua 18-vuotiaana ehdokkaaksi seurakuntavaaleissa. Rippikoulu on kirkkohäiden edellytys.
Konfirmaatio antaa sinulle oikeuden toimia kummina, osallistua itsenäisesti ehtoolliselle ja asettua 18-vuotiaana ehdokkaaksi seurakuntavaaleissa. Rippikoulu on kirkkohäiden edellytys.
Konfirmaatio antaa sinulle oikeuden toimia kummina, osallistua itsenäisesti ehtoolliselle ja asettua 18-vuotiaana ehdokkaaksi seurakuntavaaleissa. Rippikoulu on kirkkohäiden edellytys.
Konfirmaatio antaa sinulle oikeuden toimia kummina, osallistua itsenäisesti ehtoolliselle ja asettua 18-vuotiaana ehdokkaaksi seurakuntavaaleissa. Rippikoulu on kirkkohäiden edellytys.
Tajusitko nyt, vai oletko tyhmä?Ketään tuskin enää nykyään jaksaa kiinnostaa mitkään ehtoolliset..saati kirkossa käyminen ainakaan vapaaehtoisesti. Ja voi ne häät muuallakin pitää kuin kirkossa. Ja kummina oleminen on aika turhaa. Mitä hyötyä siitä on lapselle? Ei mitään. Ja ketään tuskin kiinnostaa asettua ehdolle mihinkään seurakuntavaaleihin.
- ....
TarkistanTarkistan... kirjoitti:
Rippikoulu on todellakin edellytys kirkkohäille.
http://www.porievl.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=50&Itemid=100
"VIHKIMINEN" tekstin alapuolella, toisen kappaleen ensimmäinen rivi:
"Kirkollinen vihkiminen voidaan toimittaa, jos molemmat ovat kirkon jäseniä JA ovat käyneet rippikoulun."
Tosiaan, tarkistas asiat.
Ja ai niin; opettele kirjoittamaan.
Kiitos.ketä vittu kiinnostaa?????????????
- pöh...
amanda.s kirjoitti:
Itse en aikoinani käynyt rippikoulua. taisin erota kirkostakin heti kun se oli mahdollista. Kirkkohäät halusin ja sain kun liityin takaisin kirkkoon ja suoritin pikaisen rippikoulun yksityisesti juuri ennen häitä. Minusta ripiltäpääsy on noussut arvoon arvaamattomaan. En ole koskaan ymmärtänyt mikä saavutus se oikein on enää nykymaailmassa. Toista oli ennen kun uskonnon merkitys ihmisten jokapäiväisessä elämässä oli suurempi ja konfirmaatio todellinen merkkipaalu matkalla kohti aikuisuutta.
Te, jotka sanoitte, että, kun rippikoulun on käynyt pääsee myös naimisiin.
Se ei todellakaan ole mikään ehto. Naimisiin pääsee kyllä vaikka ei kuulu mihinkään kirkkoon. Häitä voi juhlia myös isosti muualla siinä missä kirkossakin. Kysehän on pariskunnasta. He päättävät juhlivatko vai eivät. Ja jos vieraita ei tule juhliin, jotka eivät ole kirkossa, vika on heidän asenteessa. Ei pariskunnassa. - kyllä onnistuu
noitanen kirjoitti:
Kirkkohäät eivät vaadi rippikoulua. Ainoastaan kummiksi ryhtyminen edellyttää tuota muinaisjäännettä.
Kirkkovihkiminen edellyttää vain molempien osapuolien kirkkoonkuulumista.Minun poikani ei aikoinaan käynyt riparia eikä osallistunut uskonnon opetukseen koulussa, on tällä hetkellä kahden lapsen ylpeä kummi ja elämän arvot kohdallaan. Kastetilaisuudessa piti siunauksen ajan kättään lapsen pään päällä samalla kun riparin käyneetkin,se on vain neuvottelukysymys(sopimus) papin kanssa.
- Realisti -51
amanda.s kirjoitti:
Itse en aikoinani käynyt rippikoulua. taisin erota kirkostakin heti kun se oli mahdollista. Kirkkohäät halusin ja sain kun liityin takaisin kirkkoon ja suoritin pikaisen rippikoulun yksityisesti juuri ennen häitä. Minusta ripiltäpääsy on noussut arvoon arvaamattomaan. En ole koskaan ymmärtänyt mikä saavutus se oikein on enää nykymaailmassa. Toista oli ennen kun uskonnon merkitys ihmisten jokapäiväisessä elämässä oli suurempi ja konfirmaatio todellinen merkkipaalu matkalla kohti aikuisuutta.
Jos ei usko jumalaan on älytöntä vihittäytyä kirkossa!
- Entä minä?
...puolestaan ei halua lukioon. Miten menettelen?
Poika yrittää kieltäytyä armeijasta. Miten pitäisi suhtautua.
Kamalan kielteisiä nämä nuoret.- mie.mie
Ai nuoret ovat kielteisiä? väittäisimpä että me ajattelemme omaa elämäämme, ajattelemme itse, emmekä mene niitä samoja suoria ja tallattuja polkuja joita voisimme mennä. Miksi menisimme, jos todella emme tahdo?
Tyttäresi varmasti voi mennä amikseenkin, mikäli tietää mille puolelle tahtoo mennä. Voit toki ehdottaa hänelle kaksoistutkintoakin, olisi eräänlainen kompromissi!
Mikäli poikasi ei tahdo armeijaan, voi hän varmasti mennä sivariin. Sivareista on enemmän hyötyä tälle yhteiskunnalle mielestäni.
Tietysti hän voi myös totaalikieltäytyä, jolloin menee vankilaan. Tietysti hän voi yrittää samaa kuin muut, eli lykätä ja lykätä, siinä toivossa että Suomesta poistetaan asevelvollisuus.
Yksi vaihtoehto on myös etsiä kiva lääkärisetä, joka kirjoittaa vapautuksen;)
Mitä jos vaikka tukisit lapsiasi heidän päätöksissään, etkä jumittuisi menneeseen? - mie.mie
mie.mie kirjoitti:
Ai nuoret ovat kielteisiä? väittäisimpä että me ajattelemme omaa elämäämme, ajattelemme itse, emmekä mene niitä samoja suoria ja tallattuja polkuja joita voisimme mennä. Miksi menisimme, jos todella emme tahdo?
Tyttäresi varmasti voi mennä amikseenkin, mikäli tietää mille puolelle tahtoo mennä. Voit toki ehdottaa hänelle kaksoistutkintoakin, olisi eräänlainen kompromissi!
Mikäli poikasi ei tahdo armeijaan, voi hän varmasti mennä sivariin. Sivareista on enemmän hyötyä tälle yhteiskunnalle mielestäni.
Tietysti hän voi myös totaalikieltäytyä, jolloin menee vankilaan. Tietysti hän voi yrittää samaa kuin muut, eli lykätä ja lykätä, siinä toivossa että Suomesta poistetaan asevelvollisuus.
Yksi vaihtoehto on myös etsiä kiva lääkärisetä, joka kirjoittaa vapautuksen;)
Mitä jos vaikka tukisit lapsiasi heidän päätöksissään, etkä jumittuisi menneeseen?ja voihan se lääkäri tietysti olla nainenkin. ajattelin lisätä etteivät feministit suutu:)
- Entä minä?
mie.mie kirjoitti:
ja voihan se lääkäri tietysti olla nainenkin. ajattelin lisätä etteivät feministit suutu:)
...myös aloittajalle?
Hän nimittäin provosoi tämän keskustelun vähän väliä ja seuraa sitten millaisia neuvoja hänelle taas annetaan.
Halpaan menee moni. - Tipo
Minun kaksi vanhinta lasta eivät käyneet rippikoulua. Kumpikaan pojista ei ole käynyt armeijaa. Nuorin jätti lukion kesken. Kunnon kansalaisia kaikki.
- mie.mie
Entä minä? kirjoitti:
...myös aloittajalle?
Hän nimittäin provosoi tämän keskustelun vähän väliä ja seuraa sitten millaisia neuvoja hänelle taas annetaan.
Halpaan menee moni.Osoitin sanat sinulle... tokihan myös aloittaja voi niistä oppia ottaa, mutta enhän varsinaisesti vastannut hänen kysymykseensä ylemmissä viesteissäni, alempana olevassa kyllä.
- OB66
Harvinaisen älykäs tämä poikasi, kun ei halua armeijaan, sehän on aivan kökkö instituutio koko intti. JOs minä saan vaikuttaa poikiini, en anna niitten mennä armeijaan, sanokoot lasten sotahullu isä mitä tahtoo. En halua, että kiltti ja herkkä poikani menee opettelemaan toisten tappamista. Moni mukava poika on mennyt armeijassa pilalle, kun ovat tulleet siellä "muka miehiksi".
Lukioasiaan en osaa muuta sanoa, että anna tytön katella elämää ja hakea johonkin toiseen kouluun, jos se kiinnostaa enemmän kuin lukio. Sen voi käydä myöhemminkin, jos siihen tuntuu tarvetta. KAikkia ei kiinnosta lukio-opiskelu, koska se on aika teoreettista ja työtä vaativaa nykyisin. Toista se oli 1980-luvulla,, kun itse kävin lukion... - ...........
Entä minä? kirjoitti:
...myös aloittajalle?
Hän nimittäin provosoi tämän keskustelun vähän väliä ja seuraa sitten millaisia neuvoja hänelle taas annetaan.
Halpaan menee moni."Hän nimittäin provosoi tämän keskustelun vähän väliä ja seuraa sitten millaisia neuvoja hänelle taas annetaan.
Halpaan menee moni."
Mitä siinä tarkkaanottaen häviää jos vastaa provoon niinkuin se olisi kirjoitettu tosissaan? Ehkä sinun kannattaisi stressata hieman vähemmän sitä onko viesti kirjoitettu tosissaan vai ei ja miettiä itse aihetta. Itse vastaan viestiin asiallisesti jos vastaan. Provon spottaus on turhaa ylemmyydentunteen hakemista. OB66 kirjoitti:
Harvinaisen älykäs tämä poikasi, kun ei halua armeijaan, sehän on aivan kökkö instituutio koko intti. JOs minä saan vaikuttaa poikiini, en anna niitten mennä armeijaan, sanokoot lasten sotahullu isä mitä tahtoo. En halua, että kiltti ja herkkä poikani menee opettelemaan toisten tappamista. Moni mukava poika on mennyt armeijassa pilalle, kun ovat tulleet siellä "muka miehiksi".
Lukioasiaan en osaa muuta sanoa, että anna tytön katella elämää ja hakea johonkin toiseen kouluun, jos se kiinnostaa enemmän kuin lukio. Sen voi käydä myöhemminkin, jos siihen tuntuu tarvetta. KAikkia ei kiinnosta lukio-opiskelu, koska se on aika teoreettista ja työtä vaativaa nykyisin. Toista se oli 1980-luvulla,, kun itse kävin lukion..."Harvinaisen älykäs tämä poikasi, kun ei halua armeijaan, sehän on aivan kökkö instituutio koko intti. JOs minä saan vaikuttaa poikiini, en anna niitten mennä armeijaan, sanokoot lasten sotahullu isä mitä tahtoo. En halua, että kiltti ja herkkä poikani menee opettelemaan toisten tappamista. Moni mukava poika on mennyt armeijassa pilalle, kun ovat tulleet siellä "muka miehiksi".
Lukioasiaan en osaa muuta sanoa, että anna tytön katella elämää ja hakea johonkin toiseen kouluun, jos se kiinnostaa enemmän kuin lukio. Sen voi käydä myöhemminkin, jos siihen tuntuu tarvetta. KAikkia ei kiinnosta lukio-opiskelu, koska se on aika teoreettista ja työtä vaativaa nykyisin. Toista se oli 1980-luvulla,, kun itse kävin lukion..."
Täytyy kyllä sanoa, että erittäin hieno mielipide sinulla, kun uskallat olla tuota mieltä armeijasta ja osaat hyväksyä noin hyvin sen asian, ettei omien poikiesi tarvitse ainakaan sinun painostuksen takia mennä armeijaan. Hyvin harvoin sitä kuulee suomalaisten sanovan tuolla tavalla armeijasta, sillä melkein kaikki suomalaiset tuntuvat pitävän sitä armeijaa jonkinlaisena "miesten kouluna" ja kasvatuslaitoksena josta yksikään suomalaismies ei saisi ikinä kieltäytyä minkään syyn perusteella.
Armeija kun onkin juuri tuollainen suvaitsematon, rasistinen ja vihamielinen laitos, jossa ei olla ikinä ymmärretty kilttejä, herkkiä, tunteellisia ja suvaitsevaisia miehiä. Siellä kun kaikkien pitäisi olla aina vaan näitä isänmaallisia ja väkivaltaisia elämänarvoja ihailevia militaristeja, jotka tykkäisivät ylpeillä niillä omilla seksikokemuksilla, tappeluilla ja ryyppyjutuillaan. Näillä kilteillä, tunteellisilla ja mukavilla pojilla kun ei oikein ole siellä armeijassa mahdollisuutta olla avoimesti oman itsensälaisia persoonia, joten se on varmasti kaikkein suurin syy siihen, miksi he ovat muuttuneet siellä sitten "muka miehiksi".
Tämä armeija-asia kun on ollut aina suomalaisille sellainen juttu, mistä ei saisi ikinä sanoa mitään kielteisiä mielipiteitä, koska niitä armeijan opettamia elämänarvoja ja asioita on pidetty niin "pyhinä" ja "oikeaoppisina" ettei yksikään suomalainen saisi koskaan kyseenalaistaa niiden merkitystä millään tavalla. Sitten vielä kun suurin osa suomalaisista on sellaisia, että heidän mielestä kaikkien suomalaismiesten pitäisi käydä se armeija vaikka pelkästään sotaveteraanien ja muiden sodan kokeneiden vanhusten muiston kunniaksi. Monien suomalaisten mielestä kun se on niin hirvittävä vääryys, jos nykynuoriso voisi päästä vanhuksia helpommalla tässä asevelvollisuus ja armeija-asiassa. Olisi kiva tietää se juttu, että kuinka monen sukupolven sitä oikein täytyy joutua kärsimään näiden sotaveteraanisukupolven kokemien kärsimysten takia.- nykyajan nuoret teinijuoppo...
mie.mie kirjoitti:
Ai nuoret ovat kielteisiä? väittäisimpä että me ajattelemme omaa elämäämme, ajattelemme itse, emmekä mene niitä samoja suoria ja tallattuja polkuja joita voisimme mennä. Miksi menisimme, jos todella emme tahdo?
Tyttäresi varmasti voi mennä amikseenkin, mikäli tietää mille puolelle tahtoo mennä. Voit toki ehdottaa hänelle kaksoistutkintoakin, olisi eräänlainen kompromissi!
Mikäli poikasi ei tahdo armeijaan, voi hän varmasti mennä sivariin. Sivareista on enemmän hyötyä tälle yhteiskunnalle mielestäni.
Tietysti hän voi myös totaalikieltäytyä, jolloin menee vankilaan. Tietysti hän voi yrittää samaa kuin muut, eli lykätä ja lykätä, siinä toivossa että Suomesta poistetaan asevelvollisuus.
Yksi vaihtoehto on myös etsiä kiva lääkärisetä, joka kirjoittaa vapautuksen;)
Mitä jos vaikka tukisit lapsiasi heidän päätöksissään, etkä jumittuisi menneeseen?hei!
en voinut olla huomaamatta kommenttiasi.
kerropas mistä lähtien joku 15-16 vuotias nuori on tiennyt oman parhaansa?oletko viime aikoina edes huomannut miten nuoret käyttäytyvät?itse järkytyin miten eräs pikkulikka HAISTATTELI ÄIDILLEEN kaupungissa kaiken kansan nähden kun ei saanut mitä halusi, kyse taisi jopa olla vain ripsiväristä!tuli semmoista tekstiä että huhhuh!itse EN IKINÄ olisi kehdannut käyttäytyä niin omaa äitiäni kohtaan niin paljon häntä kunnioitan ja olen muutes 22 vuotias nainen!
ja mitä tulee perinteisiin rippikouluun ja armeijaan, on niistäkin nuorelle hyötyä. oppii mitä se kunnioitus ja OMA-ALOITTEISUUS on.ja onhan se riparikin eräänlainen merkkipaalu elämässä, tutustut uskontoon ja ihmisiin, ja huom. ei se ripari ole mitään palkkää uskontolöpinää ja jeesustelua vaan myös hauskanpitoa yhdessä porukalla ja tutustumista ja toisten huomioonottamista.
itse kävin sen riparin vaikka en nyt uskonnosta paljon perustakaan, ja veljeni kävivät armeijan.
molemmat veljistäni muuttuivat armeijan aikana ja sen loputtua olivat huomattavasti ymmärtäväisempiä, heistä tuli niitä oikeita MIEHIÄ ja olen ylpeä heistä!
olen itsekin huomannut nuorten nykyisen kielteisyyden kaikkeen esim ei haluta tehdä kotitöitä tai auttaa missään, mutta silti ollaan rahaa kinuamassa joka käänteessä, ei haluta opiskella saatika tehdä mitään muutakaan mikä ei ole hauskaa.
pitäisi saada olla vain kartsalla kaljapullo kourassa ja rööki suussa ja vetää sossusta rahaa kun ei jakseta aamulla nousta töihin tai kouluun.
kyllä vanhemmat saavat päättää mikä on parhaaksi heidän lapselleen, oli se sitten kivaa tai ei.
ei kesätöissäkään ole välttämättä kivaa olla kun joutuu heräämään aikaisin aamusta, mutta näin se nuori saa omaa rahaa ja tajuaa kuinka paljon töitä pitää tehdä ties minkäkin asian eteen.
nuoret voivat toki keskustella opiskelu/rippikoulu/armeija asioista vanhempiensa kanssa koska vanhemmat ensisijaisesti päättävät asioista, ja saattavat jopa suostua kompromisseihin. ikinä ei kannata alkaa itkemään "emmä haluu" virttä, se on vain lapsellista.siinä sitä kasvaa aikuiseksi kun oppii neuvottelemaan asioista.
joskus tuntuu että olisi ihan hyväkin jos otettaisiin vanhankantaisia asioita enemmän mukaan koulutukseen esim. TAPAKASVATUS kouluissa olisi aika kova sana!! - vihariihi
Tipo kirjoitti:
Minun kaksi vanhinta lasta eivät käyneet rippikoulua. Kumpikaan pojista ei ole käynyt armeijaa. Nuorin jätti lukion kesken. Kunnon kansalaisia kaikki.
joo ja varmaan olet ylpeä pikku lusmuistasi?
armeijakarkureita, luovuttajia ja uskontosa kieltäviä säälittäviä olentoja kaikki.
itse häpeäisin silmät päästä! - voi ei...
nykyajan nuoret teinijuoppo... kirjoitti:
hei!
en voinut olla huomaamatta kommenttiasi.
kerropas mistä lähtien joku 15-16 vuotias nuori on tiennyt oman parhaansa?oletko viime aikoina edes huomannut miten nuoret käyttäytyvät?itse järkytyin miten eräs pikkulikka HAISTATTELI ÄIDILLEEN kaupungissa kaiken kansan nähden kun ei saanut mitä halusi, kyse taisi jopa olla vain ripsiväristä!tuli semmoista tekstiä että huhhuh!itse EN IKINÄ olisi kehdannut käyttäytyä niin omaa äitiäni kohtaan niin paljon häntä kunnioitan ja olen muutes 22 vuotias nainen!
ja mitä tulee perinteisiin rippikouluun ja armeijaan, on niistäkin nuorelle hyötyä. oppii mitä se kunnioitus ja OMA-ALOITTEISUUS on.ja onhan se riparikin eräänlainen merkkipaalu elämässä, tutustut uskontoon ja ihmisiin, ja huom. ei se ripari ole mitään palkkää uskontolöpinää ja jeesustelua vaan myös hauskanpitoa yhdessä porukalla ja tutustumista ja toisten huomioonottamista.
itse kävin sen riparin vaikka en nyt uskonnosta paljon perustakaan, ja veljeni kävivät armeijan.
molemmat veljistäni muuttuivat armeijan aikana ja sen loputtua olivat huomattavasti ymmärtäväisempiä, heistä tuli niitä oikeita MIEHIÄ ja olen ylpeä heistä!
olen itsekin huomannut nuorten nykyisen kielteisyyden kaikkeen esim ei haluta tehdä kotitöitä tai auttaa missään, mutta silti ollaan rahaa kinuamassa joka käänteessä, ei haluta opiskella saatika tehdä mitään muutakaan mikä ei ole hauskaa.
pitäisi saada olla vain kartsalla kaljapullo kourassa ja rööki suussa ja vetää sossusta rahaa kun ei jakseta aamulla nousta töihin tai kouluun.
kyllä vanhemmat saavat päättää mikä on parhaaksi heidän lapselleen, oli se sitten kivaa tai ei.
ei kesätöissäkään ole välttämättä kivaa olla kun joutuu heräämään aikaisin aamusta, mutta näin se nuori saa omaa rahaa ja tajuaa kuinka paljon töitä pitää tehdä ties minkäkin asian eteen.
nuoret voivat toki keskustella opiskelu/rippikoulu/armeija asioista vanhempiensa kanssa koska vanhemmat ensisijaisesti päättävät asioista, ja saattavat jopa suostua kompromisseihin. ikinä ei kannata alkaa itkemään "emmä haluu" virttä, se on vain lapsellista.siinä sitä kasvaa aikuiseksi kun oppii neuvottelemaan asioista.
joskus tuntuu että olisi ihan hyväkin jos otettaisiin vanhankantaisia asioita enemmän mukaan koulutukseen esim. TAPAKASVATUS kouluissa olisi aika kova sana!!Päätös uskonnosta on ihmisoikeus. Kyllä 15-16 vuotiaalla pitää olla oikeus päättää itseään koskevista rippikoulu ja jatko-opiskelu mahdollisuuksista ja asioista. Tähän nuorelta löytyy jo valmiudet. Vanhempien tehtävä on tarjota nuorelle tietoa ja tukea näissä päätöksissä. Olisi aivan hirvittävää kuvitella, että omat vanhempani eivät olisi antaneet minun päättää rippikoulustani ja jatko-opinnoistani.
Liian määräilevät vanhemmat yrittävät väkipakolla saada lapsensa mielipiteet osumaan omaansa, jolloin viestintä jää pakollisestikin varsin yksipuoliseksi "Näin tehdään, sanoit mitä sanoit" suut tukkoon tyyliseksi. Yhteisestä taloudesta huolehtivista kotitöistä ja nuoren omasta rippikoulusta sopiminen on ihan eri asia. Vapautta ja välinpitämättömyyttä ei pidä sekoittaa keskenään.
Vakaumuksestaan varmalle nuorelle rippikoulu ei tarjoa mitään, mitä normaali kesäleiri ilman jeesuslisiä ei tarjoaisi. Toisten kunnioitus ja huomioonottaminen pitäisi lähteä jo omien vanhempien auktoriteettisestä kasvatuksesta. Rippikoulussa tarvittava määrä oma-aloitteisuutta löytyy jo esikoululaiseltakin.
15-16 -vuotias nuori pystyy jo loogiseen ajatteluun ja ymmärtää asioiden syyt ja seuraukset, jos niistä hänelle kerrotaan. Omaa identiteettiään etsivälle nuorelle päätös rippikoulusta ja uskonnosta voi olla hyvinkin tärkeää. Tähän mahdollisesti sisältyvä vanhempien uhkailu ja pakottaminen on aina hyvin ikävää, eikä varmasti tee nuoren päätöksestä yhtään helpompaa. - Tipo
vihariihi kirjoitti:
joo ja varmaan olet ylpeä pikku lusmuistasi?
armeijakarkureita, luovuttajia ja uskontosa kieltäviä säälittäviä olentoja kaikki.
itse häpeäisin silmät päästä!Tuliko hyvä olo?
- voi minua
...ei halua lukioon eikä myöskään yliopistoon,mutta armeijaan sanoi menevänsä.Riparikin jäi väliin...
On se niin kauheeta,se nuorten haluttomuus mihinkään... - näyttämisenhalu ja EI
voi ei... kirjoitti:
Päätös uskonnosta on ihmisoikeus. Kyllä 15-16 vuotiaalla pitää olla oikeus päättää itseään koskevista rippikoulu ja jatko-opiskelu mahdollisuuksista ja asioista. Tähän nuorelta löytyy jo valmiudet. Vanhempien tehtävä on tarjota nuorelle tietoa ja tukea näissä päätöksissä. Olisi aivan hirvittävää kuvitella, että omat vanhempani eivät olisi antaneet minun päättää rippikoulustani ja jatko-opinnoistani.
Liian määräilevät vanhemmat yrittävät väkipakolla saada lapsensa mielipiteet osumaan omaansa, jolloin viestintä jää pakollisestikin varsin yksipuoliseksi "Näin tehdään, sanoit mitä sanoit" suut tukkoon tyyliseksi. Yhteisestä taloudesta huolehtivista kotitöistä ja nuoren omasta rippikoulusta sopiminen on ihan eri asia. Vapautta ja välinpitämättömyyttä ei pidä sekoittaa keskenään.
Vakaumuksestaan varmalle nuorelle rippikoulu ei tarjoa mitään, mitä normaali kesäleiri ilman jeesuslisiä ei tarjoaisi. Toisten kunnioitus ja huomioonottaminen pitäisi lähteä jo omien vanhempien auktoriteettisestä kasvatuksesta. Rippikoulussa tarvittava määrä oma-aloitteisuutta löytyy jo esikoululaiseltakin.
15-16 -vuotias nuori pystyy jo loogiseen ajatteluun ja ymmärtää asioiden syyt ja seuraukset, jos niistä hänelle kerrotaan. Omaa identiteettiään etsivälle nuorelle päätös rippikoulusta ja uskonnosta voi olla hyvinkin tärkeää. Tähän mahdollisesti sisältyvä vanhempien uhkailu ja pakottaminen on aina hyvin ikävää, eikä varmasti tee nuoren päätöksestä yhtään helpompaa.sitä on vain vaikea ymmärtää, että mitä kamalaa sitten tuollaisessa leirissä on, jos se ei itseltä vaadi paljon mitään?ja varsinkin jos se on kesällä?olisiko sitten parempi jos nuori on kartsalla ryyppäämässä ja sammuu jonnekin kadulle?tai soittaa suutaan vieraille ihmisille?
ripari on kokemus siinä missä kaikki muukin tässä elämässä!ja on vanhempien velvollisuus rohkaista nuorta menemään leireille ja harrastamaan ja opiskelemaan, sen sijaan että suostutaan lapsen pyyntöihin jatkuvasti.
nykyään huomaakin että vanhemmat ovat voimattomia omien nuortensa kanssa, kun ei saa komentaa saatika vaatia lasta tekemään kotitöitä, muuten lapsi uhkailee että "soitanpa lastensuojeluun kun joudun tekemään sitä ja tätä ja sä käsket liikaa".on vain hyväksi lapselle jos joskus sanotaan EI KÄY!muuten niistä tulee justiinsa näitä "löysäperseteinejä" jotka saa mitä haluaa, mutta vanhempana ei sitten pärjätäkään omillaan kun ei ole ketään kuka kustantaisi sen kaiken kivan mitä päähän pälkähtää.
sekin vielä että monessa muussa kulttuurissa ihmetellään suomalaisten etenkin nuorten käytöstä, kun saavat tehdä mitä huvittaa vaikka keskellä yötä, ja myös suomalaisten käytöstä ihmetellään.tästä tulikin mieleeni että suomesta on kokonaan kadonnut oma kulttuurinsa, koska suomalaiset tutustuvat mielummin muun maan kulttuureihin kuin omaansa. suomalaiseen kulttuuriin kuuluu enemmänkin ja paljon muutakin kuin se iänikuinen ryyppääminen ja sauna.
nuorelle ei ole mielestäni tervettä antaa vapaita käsiä tulevaisuuteensa liian aikaisin, muuten tapahtuu vielä peruuttamattomia vahinkoja.
on se ihan hyvä että ne vanhemmat katsovat lastensa ja heidän tekemistensä perään ja neuvovat opastavat aina tarvittaessa, vaikka se silloin tuntuisikin lapsesta tarpeettomalta.
jos nuoret kerran ymmärtävät syyt ja seuraukset, miksi he sitten lopettavat koulujaan ja päätyvät sossun kassalle, tai miksi he varastelevat milloin mitäkin tai ajavat jonkun tutun autolla kännipäissään kolarin?miksi he hakkaavat milloin kenetkin ja päätyvät valehtelemaan poliisiasemalle, miksi he huutelevat rivouksia ja inhottavia asioita heille tuntemattomille ihmisille vaikka äiti sanoo ettei niin saa tehdä, miksi on niin monia yh teiniäitejä.
yksi sana: NÄYTTÄMISENHALU!
nuorella on niin kauhea näyttämisenhalu ja sen vuoksi niin kova uhma kaikkea vastaan ettei kaikkea pidä antaa periksi.
näyttämisenhalun ja kaiken periksi antavien vanhempien takia suomessa kuolee vuosittain liian monta nuorta.
sana EI, ei ole ihmisoikeuksien loukkaamista, vaan voi joskus suojella nuorta omalta itseltäänkin. - ..............................
nykyajan nuoret teinijuoppo... kirjoitti:
hei!
en voinut olla huomaamatta kommenttiasi.
kerropas mistä lähtien joku 15-16 vuotias nuori on tiennyt oman parhaansa?oletko viime aikoina edes huomannut miten nuoret käyttäytyvät?itse järkytyin miten eräs pikkulikka HAISTATTELI ÄIDILLEEN kaupungissa kaiken kansan nähden kun ei saanut mitä halusi, kyse taisi jopa olla vain ripsiväristä!tuli semmoista tekstiä että huhhuh!itse EN IKINÄ olisi kehdannut käyttäytyä niin omaa äitiäni kohtaan niin paljon häntä kunnioitan ja olen muutes 22 vuotias nainen!
ja mitä tulee perinteisiin rippikouluun ja armeijaan, on niistäkin nuorelle hyötyä. oppii mitä se kunnioitus ja OMA-ALOITTEISUUS on.ja onhan se riparikin eräänlainen merkkipaalu elämässä, tutustut uskontoon ja ihmisiin, ja huom. ei se ripari ole mitään palkkää uskontolöpinää ja jeesustelua vaan myös hauskanpitoa yhdessä porukalla ja tutustumista ja toisten huomioonottamista.
itse kävin sen riparin vaikka en nyt uskonnosta paljon perustakaan, ja veljeni kävivät armeijan.
molemmat veljistäni muuttuivat armeijan aikana ja sen loputtua olivat huomattavasti ymmärtäväisempiä, heistä tuli niitä oikeita MIEHIÄ ja olen ylpeä heistä!
olen itsekin huomannut nuorten nykyisen kielteisyyden kaikkeen esim ei haluta tehdä kotitöitä tai auttaa missään, mutta silti ollaan rahaa kinuamassa joka käänteessä, ei haluta opiskella saatika tehdä mitään muutakaan mikä ei ole hauskaa.
pitäisi saada olla vain kartsalla kaljapullo kourassa ja rööki suussa ja vetää sossusta rahaa kun ei jakseta aamulla nousta töihin tai kouluun.
kyllä vanhemmat saavat päättää mikä on parhaaksi heidän lapselleen, oli se sitten kivaa tai ei.
ei kesätöissäkään ole välttämättä kivaa olla kun joutuu heräämään aikaisin aamusta, mutta näin se nuori saa omaa rahaa ja tajuaa kuinka paljon töitä pitää tehdä ties minkäkin asian eteen.
nuoret voivat toki keskustella opiskelu/rippikoulu/armeija asioista vanhempiensa kanssa koska vanhemmat ensisijaisesti päättävät asioista, ja saattavat jopa suostua kompromisseihin. ikinä ei kannata alkaa itkemään "emmä haluu" virttä, se on vain lapsellista.siinä sitä kasvaa aikuiseksi kun oppii neuvottelemaan asioista.
joskus tuntuu että olisi ihan hyväkin jos otettaisiin vanhankantaisia asioita enemmän mukaan koulutukseen esim. TAPAKASVATUS kouluissa olisi aika kova sana!!Armeijasta on ehkä niille hyötyä jotka eivät muuten kykene mieheksi kasvamaan. Minä en ole mokomaa armeijaa tai riparia tarvinnut perheen perustamiseen, ystävien saamiseen, opiskeluun, työn saamiseen jne. En koe jääneeni mistään paitsi vaikka en ole ollut kummassakaan. Minulla on ollut aina hyvät arvosanat koulussa ja osaan olla ymmärtävinen ja empaattinen ilman jotain armeijaakin hyvänen aika. Monet miehet ovat vielä avuttomia räkänokkia armeijankin jälkeen. Kaikenmaailman ruikuttaja isiäkin näkee.
- kasvatus vai lepsuus?
mie.mie kirjoitti:
Ai nuoret ovat kielteisiä? väittäisimpä että me ajattelemme omaa elämäämme, ajattelemme itse, emmekä mene niitä samoja suoria ja tallattuja polkuja joita voisimme mennä. Miksi menisimme, jos todella emme tahdo?
Tyttäresi varmasti voi mennä amikseenkin, mikäli tietää mille puolelle tahtoo mennä. Voit toki ehdottaa hänelle kaksoistutkintoakin, olisi eräänlainen kompromissi!
Mikäli poikasi ei tahdo armeijaan, voi hän varmasti mennä sivariin. Sivareista on enemmän hyötyä tälle yhteiskunnalle mielestäni.
Tietysti hän voi myös totaalikieltäytyä, jolloin menee vankilaan. Tietysti hän voi yrittää samaa kuin muut, eli lykätä ja lykätä, siinä toivossa että Suomesta poistetaan asevelvollisuus.
Yksi vaihtoehto on myös etsiä kiva lääkärisetä, joka kirjoittaa vapautuksen;)
Mitä jos vaikka tukisit lapsiasi heidän päätöksissään, etkä jumittuisi menneeseen?Sinä olet itse varmaan se nuori, joka haluaa tehdä päätöksensä itse, vaikka ei ole siihen edellytyksiä. Elämänkokemusta ei saa kuin elämällä.
Ei ole tarpeen vanhempien aina antaa periksi joka asiassa ja uskoa, että nuori tietää, mikä hänelle sopii, sillä monet vanhemmat myös näkevät, että nuori aikoo mennä siitä, mistä aita on matalin.
Aikuisten ja vanhempien on ohjattava lapsensa oikeaan suuntaan, vaikka se ei aina lapsia miellyttäisikään.
Jos päätä on, ja todistus tarpeeksi hyvä, ei ole mitään mieltä olla menemättä lukioon, koska päätös opiskelusta ja jatkosuunnitelmista voidaan siirtää lukion jälkeen päätettäväksi. Silloin ollan jo vanhempia ja harkitsevaisempia kuin ripari-iässä.
Toisaalta, jos lapsi haluaa oppia ammatin ja pyrkii tosissaan ammikseen, miksipä vanhemmat haluaisivat häntä estää. Järkevät vanhemmat tuntevat lapsensa taipumukset ja tukevat aitoja suunnitelmia.
Mutta tyhjän päälle ei saa jäädä. Joku paikka on löydyttävä.
Mitä tulee inttiin, niin viisas poika käy sen 6 kk:ssa. Se on hyvä tapa pojalle irtautua kodista, saada itselleen omia ajatuksia, kohentaa kuntoaan ja oppia olemaan pienellä päivärahalla. Se on oppi, josta voi olla iloinen myöhäisemmässä vaiheessa.
Laiskanpulskeille jalleille se myös on paikka, jossa oppii pois peräkammarin pojan osasta. Armeija on monelle äidille ja isällekin hyvää kasvatusta. - Realisti -51
vihariihi kirjoitti:
joo ja varmaan olet ylpeä pikku lusmuistasi?
armeijakarkureita, luovuttajia ja uskontosa kieltäviä säälittäviä olentoja kaikki.
itse häpeäisin silmät päästä!Jos ei usko ei ole mitään kiellettävää;D
Ruotsissa on nykyään armeija vapaaehtoinen myös,hyvä niin,ei tappamaan ole pakko oppia!
- vojvfdh
muut pitää sitte riparin jälkeen juhlat ja sun tyttäreltäs jää lahat saamatta ja rahat jne... mitä ny porukka antaa.
ei sinne riparille tartte uskovainen olla että menee mä menin sen takia että saa rahaa ja krääsää ku pääsee pois sieltä ja varmaan melkein kaikki muutkin oli siellä samasta syystä. - peatrise
Vaikka olen uskossa (ollut jo 30v) niin neuvon, että anna lapsesi itse päättää asiasta.
Ripari sinänsä ei tee ketään hurskaaksi eikä pahemmaksi, sillä ei ole loppujen lopuksi suurta merkitystä.
Jokaisen kuuluu tehdä hengelliset ratkaisunsa itse. Usko ei ole asia, jossa pakottaminen toisen tahtoon auttaisi.- Rotunainen 37
""Jokaisen kuuluu tehdä hengelliset ratkaisunsa itse.""
Näinhän te uskikset kirjoittelette, mutta mikä on totuus? TE AIVOPESETTE HERKKÄUSKOISIA LAPSIA JUMALAUSKOONNE. RIPARI ON KIRKON AIVOPESULEIRI. KAIKKI KRISTITYT USKIKSET ON AIVOPESTYJÄ. - peatrise
Rotunainen 37 kirjoitti:
""Jokaisen kuuluu tehdä hengelliset ratkaisunsa itse.""
Näinhän te uskikset kirjoittelette, mutta mikä on totuus? TE AIVOPESETTE HERKKÄUSKOISIA LAPSIA JUMALAUSKOONNE. RIPARI ON KIRKON AIVOPESULEIRI. KAIKKI KRISTITYT USKIKSET ON AIVOPESTYJÄ.Nykyteinit ovat kovaksikeitettyjä tyyppejä, jotka ovat nähneet tuhottoman määrän elokuvafilmien, TV:n tarjonnan sekä tietokonepelien kautta:
tappamista ja verta,
raiskaamista,
ryöstämistä,
varastamista,
kiduttamista,
sotaa,
kauhua,
ampumista,
silpoutumista,
uskottomuutta,
seksiä,
alkoholismia,
huumeita,
mielisairautta,
sekoilua,
että luuletko TOSIAAN,
että rippikoulun naivistinen nuorisopappi pystyy lyhyen leirin aikana
aivopesemään MUKA herkkäuskoisen "lapsen".
Onko 15-vuotias sinusta HERKKÄuskoinen kaiken tuon median tarjonnan jälkeen, jota hän on vuosia katsellut.
Hiljattain olin kylässä, jossa kaksi tyttöä 10 ja 12-vuotiaat viettivät lauantai-iltaansa isänsä videovuokraamosta lainaamaa kauhuleffaa katsellen. Vanhin tytär 14-v oli kaupungilla hillumassa vielä 23.30, arvannet kai ettei likka niin herkillä reissuilla ollut
Ja heheh sinulle "Rotunainen 37"! Missä maailmassa elät?
Nykypenskat OVAT koviksia.
Uskovaisten lapset ehkä (ei varmaa) ovat herkempiä ja suojellumpia, mutta heidät kai onkin aivopesty ajallaan alle kouluikäisenä. - ja miten??
Rotunainen 37 kirjoitti:
""Jokaisen kuuluu tehdä hengelliset ratkaisunsa itse.""
Näinhän te uskikset kirjoittelette, mutta mikä on totuus? TE AIVOPESETTE HERKKÄUSKOISIA LAPSIA JUMALAUSKOONNE. RIPARI ON KIRKON AIVOPESULEIRI. KAIKKI KRISTITYT USKIKSET ON AIVOPESTYJÄ.http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?i d=1537998
Kamala juttu. Lapset ryöstävät ja pahoinpitelevät lapsia.
Kumpihan mahtais olla parempi, kiltit uskovaiset aivopestyt vai tällaset lapset jotka hakkaa saamansa mallin mukaan toisiaan??
- mie.mie
Miksi oletusarvoisesti lähes kaikki vanhemmat, jotka kuuluvat kirkkoon/ovat itse riparin käyneet/ovat oikeasti uskovaisia ajattelevat, että tietysti lapsenikin menee sinne! Itse kävin riparin, mutta olen jo nyt, 2 vuotta sen jälkeen, ajatellut että eroaisin kirkosta. En tunne olevani todella sellainen uskovainen, että minun "kannattaisi" kuulua kirkkoon. Olen ajatellut myös, että kun jonain päivänä omia lapsia saan, niin heitä ei kasteta, vaan opetetaan heille monista uskonnoista jne. ja sitten saavat päättää haluavatko liittyä kristilliseen uskoon vaiko johonkin muuhun...
Riparillani ei ollut mitään kavereitani, toki tiesin osan porukasta aiemmin, mutta en välttämättä väittäisi että olisi kovin nautinnollinen kokoemus ollut. Tokihan se oli ihan mukava 8 päivää, jopa mielenkiintoista, hauskaa...
mutta en menisi kenellekään määräilemään että riparille pitäisi/ ei pitäisi mennä. - Pullopallo
Ehdota hänelle Prometeus leiriä jossa pohditaan aikuiseksitulemista ilman uskonasioita. Ehkä hän haluaakin kuitenkin kavereiden kanssa riparille kun huomaa että on jotain johon verrata.
- leirin
tarjoaminen voi olla hyvä vaihtoehto. Toisaalta, jos lapsesi ei halua leirille, voit ehdottaa hänelle päivärippikoulua. Yleensä rippikoulun myöhemmäksi lykkääminen johtaa siihen, ettei lapsi lopulta käy sitä ollenkaan. Mukavintahan se on käydä ikätovereiden kanssa, ja sen käymättömyys voi myöhemmin kaduttaa. Kysy ihmeessä lapseltasi syytä siihen, miksi hän ei halua riparille. Jos hän vastaa, etteivät uskonasiat kiinnosta, voit kertoa hänelle, että siinä tapauksessa erityisesti hänen tulisi tutustua asiaan, jota vastustaa. Jos vain vastustaa jotakin asiaa periaatteesta, mutta ei itse tunne tuota asiaa, vaikuttaa vain tyhmältä muiden kanssa keskustellessaan. Tieto on valttia, päätyi itse mille kannalle tahansa.
- pöpötipöö
leirin kirjoitti:
tarjoaminen voi olla hyvä vaihtoehto. Toisaalta, jos lapsesi ei halua leirille, voit ehdottaa hänelle päivärippikoulua. Yleensä rippikoulun myöhemmäksi lykkääminen johtaa siihen, ettei lapsi lopulta käy sitä ollenkaan. Mukavintahan se on käydä ikätovereiden kanssa, ja sen käymättömyys voi myöhemmin kaduttaa. Kysy ihmeessä lapseltasi syytä siihen, miksi hän ei halua riparille. Jos hän vastaa, etteivät uskonasiat kiinnosta, voit kertoa hänelle, että siinä tapauksessa erityisesti hänen tulisi tutustua asiaan, jota vastustaa. Jos vain vastustaa jotakin asiaa periaatteesta, mutta ei itse tunne tuota asiaa, vaikuttaa vain tyhmältä muiden kanssa keskustellessaan. Tieto on valttia, päätyi itse mille kannalle tahansa.
Kyllä niitä uskonasioita koulussakin opetetaan, ettei kukaan vaikuta sen takia tyhmältä!
- Minä vaan
leirin kirjoitti:
tarjoaminen voi olla hyvä vaihtoehto. Toisaalta, jos lapsesi ei halua leirille, voit ehdottaa hänelle päivärippikoulua. Yleensä rippikoulun myöhemmäksi lykkääminen johtaa siihen, ettei lapsi lopulta käy sitä ollenkaan. Mukavintahan se on käydä ikätovereiden kanssa, ja sen käymättömyys voi myöhemmin kaduttaa. Kysy ihmeessä lapseltasi syytä siihen, miksi hän ei halua riparille. Jos hän vastaa, etteivät uskonasiat kiinnosta, voit kertoa hänelle, että siinä tapauksessa erityisesti hänen tulisi tutustua asiaan, jota vastustaa. Jos vain vastustaa jotakin asiaa periaatteesta, mutta ei itse tunne tuota asiaa, vaikuttaa vain tyhmältä muiden kanssa keskustellessaan. Tieto on valttia, päätyi itse mille kannalle tahansa.
...muualtakin kuin riparilta, itse en ole käynyt eikä lapseni. Erosin kirkosta niin pian kuin mahdollista.
Tiedän eri uskontojen tarjoamista eduista ja haitoista hyvin paljon, samoin tyttäreni. Kummallekaan meistä mikään niistä ei tarjoa "onnea ja autuutta", vaan omat hengelliset/uskonnolliset aatteet löytyvät muualta: minulla pakanuudesta ja luonno kunnioituksesta ja tyttärelläni hiukan vastaavista.
Suomessa nykyäänkin korostetaan aivan liikaa kristinuskoa, maailmassa on muitakin vaihtoehtoja ... Ja se, mitä kukasin valitsee, on jokaisen oma asia - tai pitäisi olla! - uskonasioista
Minä vaan kirjoitti:
...muualtakin kuin riparilta, itse en ole käynyt eikä lapseni. Erosin kirkosta niin pian kuin mahdollista.
Tiedän eri uskontojen tarjoamista eduista ja haitoista hyvin paljon, samoin tyttäreni. Kummallekaan meistä mikään niistä ei tarjoa "onnea ja autuutta", vaan omat hengelliset/uskonnolliset aatteet löytyvät muualta: minulla pakanuudesta ja luonno kunnioituksesta ja tyttärelläni hiukan vastaavista.
Suomessa nykyäänkin korostetaan aivan liikaa kristinuskoa, maailmassa on muitakin vaihtoehtoja ... Ja se, mitä kukasin valitsee, on jokaisen oma asia - tai pitäisi olla!saa tietoa myös koulusta, mutta yleensä jos ei millään lailla tutustu kirkon toimintaan, tieto nimenomaan kristinuskosta voi jäädä aika lailla vajaavaiseksi. Tiedän tämän lähipiiristäni. "Etujen ja haittojen" tietäminen ei ole vielä kristillisen perinteen tuntemista. Lapselle on oman kulttuuriperimänsä hyvä tunteminen tulevaisuudessa eduksi, päätyi hän itse mihin ratkaisuun tahansa. Ei tätä lasta tietenkään voi väkisinkään riparille raahata, mutta hänelle voi ihan rauhassa kertoa, ettei siellä tapahdu minkäänlaista käännytystä ja että hän voi ehkä oppia sieltä jotain, jos ei muusta niin toisista ihmisistä ja siitä, mille pohjalle länsimainen yhteiskuntamme on alkujaan rakennettu. Lapsen kanssa voi myös sopia siitä, ettei hänen tarvitse osallistua konfirmaatioon, jos hän kokee, että se on hänen omaa vakaumustaan vastaan. Viisainta olisi kuitenkin käydä tarkistamassa, onko kristinusko tosiaan hänen vakaumustaan vastaan.
- Poison.
uskonasioista kirjoitti:
saa tietoa myös koulusta, mutta yleensä jos ei millään lailla tutustu kirkon toimintaan, tieto nimenomaan kristinuskosta voi jäädä aika lailla vajaavaiseksi. Tiedän tämän lähipiiristäni. "Etujen ja haittojen" tietäminen ei ole vielä kristillisen perinteen tuntemista. Lapselle on oman kulttuuriperimänsä hyvä tunteminen tulevaisuudessa eduksi, päätyi hän itse mihin ratkaisuun tahansa. Ei tätä lasta tietenkään voi väkisinkään riparille raahata, mutta hänelle voi ihan rauhassa kertoa, ettei siellä tapahdu minkäänlaista käännytystä ja että hän voi ehkä oppia sieltä jotain, jos ei muusta niin toisista ihmisistä ja siitä, mille pohjalle länsimainen yhteiskuntamme on alkujaan rakennettu. Lapsen kanssa voi myös sopia siitä, ettei hänen tarvitse osallistua konfirmaatioon, jos hän kokee, että se on hänen omaa vakaumustaan vastaan. Viisainta olisi kuitenkin käydä tarkistamassa, onko kristinusko tosiaan hänen vakaumustaan vastaan.
Elämme yhteiskunnassa jossa kristinusko näkyy selvästi monessa asiassa, ja josta opetetaan yleissivistävästi kouluissa. Ei kenenkään tieto kristinuskosta ole tuomittu jäämään vajaavaiseksi muuten kuin käytännön harjoituksen osalta, ellei osallistu rippileirille tai kirkon toimintaan. Ja mitä siihen tulee, että lapselle pitäisi sanoa ettei rippileirillä käännytetä, tuo on täysin absurdia ja jopa moraalisesti epäilyttävää - koko rippileiri kun tähtää kristillisen uskon tunnustamiseen. Täten myös on loogista, että nuori paitsi tutustutetaan kirkon oppeihin ja toimintaan, myös pyritään saamaan hänet kannattamaan kyseisiä oppetaj, harjoittamaan uskontoa ja osallistumaan tähän toimintaan. Kyseinen leiri on tunnustuksellinen, ei mitenkään yleissivistävä, muun väittäminen on henkilön tahallista harhaanjohtamista.
Käytkö itse tarkastamassa muiden uskontokuntien järjestämässä tunnustuksellisessa opetuksessa, onko kyseinen uskonto sinua varten? Mikäli et, oletko aivan varma, ettei tietosi näistä jää "vajaavaiseksi" ja ettet vain vahingossa oikeasti olisikin muslimi tai buddhalainen? ;-) - Poison.
Poison. kirjoitti:
Elämme yhteiskunnassa jossa kristinusko näkyy selvästi monessa asiassa, ja josta opetetaan yleissivistävästi kouluissa. Ei kenenkään tieto kristinuskosta ole tuomittu jäämään vajaavaiseksi muuten kuin käytännön harjoituksen osalta, ellei osallistu rippileirille tai kirkon toimintaan. Ja mitä siihen tulee, että lapselle pitäisi sanoa ettei rippileirillä käännytetä, tuo on täysin absurdia ja jopa moraalisesti epäilyttävää - koko rippileiri kun tähtää kristillisen uskon tunnustamiseen. Täten myös on loogista, että nuori paitsi tutustutetaan kirkon oppeihin ja toimintaan, myös pyritään saamaan hänet kannattamaan kyseisiä oppetaj, harjoittamaan uskontoa ja osallistumaan tähän toimintaan. Kyseinen leiri on tunnustuksellinen, ei mitenkään yleissivistävä, muun väittäminen on henkilön tahallista harhaanjohtamista.
Käytkö itse tarkastamassa muiden uskontokuntien järjestämässä tunnustuksellisessa opetuksessa, onko kyseinen uskonto sinua varten? Mikäli et, oletko aivan varma, ettei tietosi näistä jää "vajaavaiseksi" ja ettet vain vahingossa oikeasti olisikin muslimi tai buddhalainen? ;-)"...saamaan hänet kannattamaan kyseisiä oppeJA"
Pitäisi muistaa esikatsella, pahoittelut. - Baccarat
leirin kirjoitti:
tarjoaminen voi olla hyvä vaihtoehto. Toisaalta, jos lapsesi ei halua leirille, voit ehdottaa hänelle päivärippikoulua. Yleensä rippikoulun myöhemmäksi lykkääminen johtaa siihen, ettei lapsi lopulta käy sitä ollenkaan. Mukavintahan se on käydä ikätovereiden kanssa, ja sen käymättömyys voi myöhemmin kaduttaa. Kysy ihmeessä lapseltasi syytä siihen, miksi hän ei halua riparille. Jos hän vastaa, etteivät uskonasiat kiinnosta, voit kertoa hänelle, että siinä tapauksessa erityisesti hänen tulisi tutustua asiaan, jota vastustaa. Jos vain vastustaa jotakin asiaa periaatteesta, mutta ei itse tunne tuota asiaa, vaikuttaa vain tyhmältä muiden kanssa keskustellessaan. Tieto on valttia, päätyi itse mille kannalle tahansa.
Miksi se on niin tärkeää äideille, että he keinoin minä hyvänsä yrittävät pakottaa lapsensa rippikouluun? Järjettömin juttu kyllä on väittää että asiat joita vastustaa pitäisi tutkia lähemmin osallistumalla. Mites sitten kun sun teinis vastustaa terrorismia ja liittyy Bin Ladenin joukkoihin tai ryhtyy käyttämään huumeita jotta voisi vastustaa niitä?! Eiköhän olisi viisainta antaa teinin olla käymättä ripillä jos ei kiinnosta - loppujen lopuksi se on hänen oma asiansa.
- juuri ehdotin
Baccarat kirjoitti:
Miksi se on niin tärkeää äideille, että he keinoin minä hyvänsä yrittävät pakottaa lapsensa rippikouluun? Järjettömin juttu kyllä on väittää että asiat joita vastustaa pitäisi tutkia lähemmin osallistumalla. Mites sitten kun sun teinis vastustaa terrorismia ja liittyy Bin Ladenin joukkoihin tai ryhtyy käyttämään huumeita jotta voisi vastustaa niitä?! Eiköhän olisi viisainta antaa teinin olla käymättä ripillä jos ei kiinnosta - loppujen lopuksi se on hänen oma asiansa.
seuraavassa viestissäni. Lapsen kanssa voi vaikka sopia, ettei hänen tarvitse osallistua konfirmaatioon (käydä ripillä), jos ei halua. Vanhemmat saattavat myös yhdessä lapsen kanssa tulla siihen lopputulokseen, ettei lapsi lainkaan käy rippikoulua. Asiasta kuitenkin kannattaa keskustella, sillä voi hyvin olla, että lapsella on vain turhia pelkoja. Vanhemmilla on kuitenkin vielä tuon ikäisen lapsen kasvatuksesta pääasiallinen vastuu, joten asiaa ei voi ohittaa pelkästään lapsen omalla päätöksellä. Itse suosittelen keskustelevaa otetta, kumpikin voi ilmaista tahtonsa ja perustella, miksi asia tuntuu tärkeältä, minkä jälkeen päätöksestä neuvotellaan yhdessä. Mutta tämä on vain minun suositukseni, tiedän kyllä, että joissakin perheissä lapsen ajatuksista ei olla kiinnostuneita ja lapsen annetaan itse tehdä kaikki päätöksensä opettelematta perustelemaan niitä tai kuuntelemaan muiden mielipiteitä.
- sitä mieltä,
Poison. kirjoitti:
Elämme yhteiskunnassa jossa kristinusko näkyy selvästi monessa asiassa, ja josta opetetaan yleissivistävästi kouluissa. Ei kenenkään tieto kristinuskosta ole tuomittu jäämään vajaavaiseksi muuten kuin käytännön harjoituksen osalta, ellei osallistu rippileirille tai kirkon toimintaan. Ja mitä siihen tulee, että lapselle pitäisi sanoa ettei rippileirillä käännytetä, tuo on täysin absurdia ja jopa moraalisesti epäilyttävää - koko rippileiri kun tähtää kristillisen uskon tunnustamiseen. Täten myös on loogista, että nuori paitsi tutustutetaan kirkon oppeihin ja toimintaan, myös pyritään saamaan hänet kannattamaan kyseisiä oppetaj, harjoittamaan uskontoa ja osallistumaan tähän toimintaan. Kyseinen leiri on tunnustuksellinen, ei mitenkään yleissivistävä, muun väittäminen on henkilön tahallista harhaanjohtamista.
Käytkö itse tarkastamassa muiden uskontokuntien järjestämässä tunnustuksellisessa opetuksessa, onko kyseinen uskonto sinua varten? Mikäli et, oletko aivan varma, ettei tietosi näistä jää "vajaavaiseksi" ja ettet vain vahingossa oikeasti olisikin muslimi tai buddhalainen? ;-)että pelkkä teoria ei opeta meille kristinuskon ydintä. Tietenkään rippikoulu ei ole ainoa, jossa käytännön kristinusko tulee esiin niissä perheissä, jotka ovat valinneet tutustuttaa perheensä tähän (esim. koulun hartaudet, kirkkohäät, ristiäiset, jumalanpalvelukset). En koe tarpeelliseksi tutustua tai tutustuttaa itse lastani muuten kuin ulkoisesti muihin uskontokuntiin, sillä ne eivät ole osa kulttuuriperimääni. Lapseni saa myös itse tehdä päätöksensä oman uskontonsa suhteen, mutta olipa se mikä tahansa, hänellä on parempiällisempi ja syv ymmärrys omasta länsimaisesta ja suomalaisestac perimästään sekä sukunsa historiasta, kun hän tuntee sen, mistä olemme kotoisin. Uskontokasvatus kuuluu minun kasvatusihanteisiini samalla tavalla kuin kielikasvatus, perinne- ja kulttuurikasvatus.
- xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
uskonasioista kirjoitti:
saa tietoa myös koulusta, mutta yleensä jos ei millään lailla tutustu kirkon toimintaan, tieto nimenomaan kristinuskosta voi jäädä aika lailla vajaavaiseksi. Tiedän tämän lähipiiristäni. "Etujen ja haittojen" tietäminen ei ole vielä kristillisen perinteen tuntemista. Lapselle on oman kulttuuriperimänsä hyvä tunteminen tulevaisuudessa eduksi, päätyi hän itse mihin ratkaisuun tahansa. Ei tätä lasta tietenkään voi väkisinkään riparille raahata, mutta hänelle voi ihan rauhassa kertoa, ettei siellä tapahdu minkäänlaista käännytystä ja että hän voi ehkä oppia sieltä jotain, jos ei muusta niin toisista ihmisistä ja siitä, mille pohjalle länsimainen yhteiskuntamme on alkujaan rakennettu. Lapsen kanssa voi myös sopia siitä, ettei hänen tarvitse osallistua konfirmaatioon, jos hän kokee, että se on hänen omaa vakaumustaan vastaan. Viisainta olisi kuitenkin käydä tarkistamassa, onko kristinusko tosiaan hänen vakaumustaan vastaan.
"Lapselle on oman kulttuuriperimänsä hyvä tunteminen tulevaisuudessa eduksi, päätyi hän itse mihin ratkaisuun tahansa"
Mitäs siitä tulee, jos rippikouluikäisellä on oma kulttuuriperimä eikä isovanhempien. - taida oikein
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx kirjoitti:
"Lapselle on oman kulttuuriperimänsä hyvä tunteminen tulevaisuudessa eduksi, päätyi hän itse mihin ratkaisuun tahansa"
Mitäs siitä tulee, jos rippikouluikäisellä on oma kulttuuriperimä eikä isovanhempien.ymmärtää, mitä "perimä" tarkoittaa? Juu, joka polvella on oma kultturinsa, mutta historian ja kulttuuriperimänsä tunteminen on tärkeää, jos haluaa tietää maailmasta jotakin, joka ulottuu omista varpaista eteenpäin.
- Mirka ..
leirin kirjoitti:
tarjoaminen voi olla hyvä vaihtoehto. Toisaalta, jos lapsesi ei halua leirille, voit ehdottaa hänelle päivärippikoulua. Yleensä rippikoulun myöhemmäksi lykkääminen johtaa siihen, ettei lapsi lopulta käy sitä ollenkaan. Mukavintahan se on käydä ikätovereiden kanssa, ja sen käymättömyys voi myöhemmin kaduttaa. Kysy ihmeessä lapseltasi syytä siihen, miksi hän ei halua riparille. Jos hän vastaa, etteivät uskonasiat kiinnosta, voit kertoa hänelle, että siinä tapauksessa erityisesti hänen tulisi tutustua asiaan, jota vastustaa. Jos vain vastustaa jotakin asiaa periaatteesta, mutta ei itse tunne tuota asiaa, vaikuttaa vain tyhmältä muiden kanssa keskustellessaan. Tieto on valttia, päätyi itse mille kannalle tahansa.
Sain itse aikoinaan uskonnoista vapaan kasvatuksen ja niin on saaneet myös lapseni. Tästä huolimatta tiedän uskonnoista huomattavasti enemmän mitä moni uskis.
Motto: Jumala on satua ja höpötystä niin kauan kuin toisin todistetaan.
- sinne ei
todellakaan ole pakko mennä ja ripari-ikäisen mielipidettä_on_kuunneltava.
Mitä hyötyisit pakottamisesta? - ihmeessä!
Lapselle on kasvanut järki, ja hän osaa ajatella itse.
- rippikouluun niin
en sinuna ainakaan pakottaisi. Kun sehän ei ole elämän ja kuoleman kysymys. Ehkä se on sinulle tärkeää että hän menisi mutta kunnioita lastasi ja hänen mielipidettään.
Minut pakotettiin aikanani riparille ja en ole tuosta hyötynyt. en nauttinut siellä ´niin kuin kaikki muut lapset eikäs iitä jäänyt siis edes hyväää muistoa. - hänelle
Juttele hänelle, jotta hän pääsisi eroon ihmispelostaan. Kerro, että sitten aikanaan työelämässäkin hän joutuu tilaisuuksiin, jossa on paljon hänelle uusia ihmisiä. Kyllä se siitä.
- EVVK ja huoh
Etkö hyvä ihminen voi jo luovuttaa? Anna hänen päättää ja lakkaa touhottamasta täällä.
Ketä ihmettä kiinnostaa jonkun teinin riparit.
Antaisitte nyt jo tämän asian olla rauhassa. - emerson
Jos ei halua niin ei. Rippikoulun voi käydä aikuisena jos siihen on tarve.
Tärkeämpää kuin ripari on ohjata nuoret työelämään ja siten pois vetelehtimästä ja pahanteosta. - kati73
Minulle tuli inho koko hommaa kohtaan kun isäni puolelta alkoivat kyseemään minun rippijuhlieni päivää.En käynyt loppuun rippikoulua ja siitäkös älämölö syntyi.Mutta eipä tuo ole elämistä haitannut.Vihille mentiin mieheni kansssa siviilivihkimisellä.Kyllä kerkiää vaikka aikuisena käydä rippikoulun jos siltä tuntuu.
- äiti myös
Poikani kävi rippikoulun nyt hiihtolomalla vaikka oli myös vahvasti sitä mieltä ettei ikinä sinne mene. Alun painostuksen jälkeen totesin et Älä mene sitten. Ainut ketä asiassa häviää olet sinä, sillä muut sääsävät lahjarahansa.
Viikko aikaa ensimmäiseen rippikoulupäivään.
Koko viikko oltiin puhumatta asiasta kunnes pe poika pyysi että ostasinko eväät rippikoulua varten. Sen jälkeen ei mitään ongelmia ollut. Ja nyt on talossa onnellinen mopon omistaja =)- ... sielu taivaaseen vilahtaa!
Näinhän se kristinuskossakin asia toimii; jos ei muu auta, niin rahalla ja lahjomalla saadaan asiat menemään kuten halutaan!!!
- pirunpikkusormi
hienoja arvoja olet varmasti pojallesi opettanut!
Tarkoitan nyt että kuinka "harras" uskovainen olet itse? Pidätkö itseäsi avomielisenä vai tulisiko sinusta tällaiset traditiot suorittaa aina tietyissä elämän vaiheissa? Muistan kun en itse olisi halunnut mennä rippikouluun mutta oma äitini oikein suuttui ja sanoi että moista ei edes harkita koska JOKAINEN "normaali" nuori menee sinne! "Siellä on hauskaa ja saadaan uusia ystäviäkin" Lopputulos oli etten nauttinut olostani ollenkaan, sain migreenikohtauksia ja riitannuin vähän ohjaajienkin kanssa (en kuulunut tupakoiviin/juoviin nuoriin, en vain viihtynyt)..
Vaikken itse kirkkoon enää kuulu niin kyseenalaistaisin oman mukulani kieltäytymistä siltä kantilta MIKSI hän ei haluaisi mennä riparille. Oletko kysynyt häneltä? Hänhän sen lopullisen valinnan takaa ja eikös se kurjalta tunnu joka vanhemmasta kun ns. joutuu pakottamaan lapsen johonkin ja tuloksena on riitaantumista?
Toivotaan ettei teille synny asiasta riitaa :)- itsenäisyydestä
Ostin pojalleni yli € 3000:- mopon kun hän sanoi että ei halua mennä huuhaa-kouluun.
Sanoin että jos olisi mennyt niin olisin luultavasti ostanut hänelle € 3000:- mopon.
Että sen verran välitämme moisesta paskanjauhamisesta.
Olen kuitenkin iloinen että tyttäresi ei mene.
Ole sinäkin, et häviä mitään, kukaan ei häviä. - Nimetön
Kysy haluaisiko hän mennä tällaiselle leirille:
http://www.protu.fi/? Prometheus-leirit ovat tarkoitettu aikuistumisleireiksi niille, jotka eivät halua sitoutua mihinkään uskontokuntaan.
Voisitte pitää leirin jälkeen samaan tapaan juhlat kuin riparin jälkeen ja voisit olla ylpeä siitä, että sinulla on tytär, joka ei menen mihinkään massan mukana ja haluaa ajatella itsenäisesti. - silleghssg
Kerro sille tyttärellesi, ettei se saa jakaa pesää ennen kuin on naimalupa saatu, jopas alkaisi rippikoulu kiinnostamaan.
- Ole aikuinen
Älä neuvottele pilttisi kanssa, ole vihdoin aikuinen. Auktoriteettisi on valunut sormien läpi koska olet hänen ystävä etkä vanhempi. Ota siis itseäsi niskasta kiinni ja pakota.
- e.k.v
Toivottavasti kaltaisiasi uskonnollisiin riitteihin pakottavia vanhempia ei ole kovinkaan paljoa tässä maassa.
Näkee mistä puusta se suomalaistenkin "uskominen" on veistetty kun ei muuten kuin pakottamalla enää... - ------------------
Nii ja kuka tahansa 18 v. voi erota kirkosta, joten eiköhän se ole se ja sama käykö rippikoulun vai ei.
- piksu...
"ota pilttisi niskasta kiiinni"....haloo, mis aikakaudel oot menossa???....ehkä sua pitäis "hieman" ohjata...mee kasvaan viel...
- uskovaisia suvussa
e.k.v kirjoitti:
Toivottavasti kaltaisiasi uskonnollisiin riitteihin pakottavia vanhempia ei ole kovinkaan paljoa tässä maassa.
Näkee mistä puusta se suomalaistenkin "uskominen" on veistetty kun ei muuten kuin pakottamalla enää...Omat pikkuserkkuni pakotettiin vitsan voimalla pienestä asti helluntaiseurakunnan kokouksiin ja nyt ovat syvästi uskovaisia. Väistämättä käy joskus mielessä, että onkohan tuo uskoon tuleminen heilläkään ollut ihan oma valinta...varsinkin kun he nykypäivänäkin korostavat sitä, että se uskonratkaisu on itse tehtävä, ts. uskoon ei niin vaan tulla, vaan päätetään vakaasti ottaa se vakaumus. Nämä lausunnot kuulostavat enemmänkin itsensä kuin muiden vakuuttelulta. Olikohan noilla sillon paljon vaihtoehtoja, kun koko lähipiiri on samaa porukkaa, ja nämä "uskonratkaisut" tehtiin siinä kymmenen ikävuoden korvilla. Se, että usko on säilynyt seuraavat 30 vuotta, ei voi olla oikein muuten selitettävissä kuin sillä, että omaan mieleen ei ole uskallettu päästää pienintäkään epäilystä, vaikka oma järki sotisi asiaa vasten miten paljon vaan. Uskosta luopuminen kun romahduttaisi koko illuusion ja hajottaisi varmaan koko sukuyhteisön.
Tästä kirjoitin vaan siksi, että on ihan hyvä huomioida sekin, että tuon ikäisellä saattaa todellakin olla jo jonkinlainen oma vakaumus, ja sitä pitää kunnioittaa, eikä pakottaa vanhempien tai muiden tahtoon ja uskoon.
Edelliseen kirjoittajaan viitaten, niitä uskonnollisiin riitteihin pakottavia vanhempia on valitettavasti, ja paljon. - Realisti -51
Lapset pois tuollaiselta Hitleriltä ja heti!!!
- osta aikuisuutesi
pistä tytön käteen 200e ja lupaa hakea viinat koulun päättäjäisiin, mikäli menee. Kyllä alkaa ripari kiinnostaa.
- SaskiaG
Minä en myöskään halunnut mennä rippileirille, eikä minua myöskään siihen pakotettu koska vanhempani olivat sitä mieltä että uskonto on henkilökohtainen asia.
Riparista kieltäytyminen ei tarkoittanut ettenkö olisi miettinyt uskonasioita joten menin sitten Prometeusleirille mikä oli ihan hyvä juttu.
Rippileirin kävin sitten aikuisena.
- Nimetön
Ei minunkaan esikoinen halunnut käydä riparia. ensin olin vähän vastaan, mutta suostuin koska tyttäreni oli jo sen ikäisenä fiksu ja itsenäinen.eipä tuosta ole tainnut mitään haittaa olla koska on pärjännyt hyvin ilman ripariakin.opiskelee ja on ikäistään huomattavasti aikuisemman oloinen.ei kaikkien tarvitse mennä saman kaavan mukaan.ei kaikkien tarvitse olla jeesuksen opetuslapsia.kysy lapsesi syitä miksi ei riparia?
- kirkostaeronnut
Kenenkään ei ole pakko käydä rippikoulua, ei ainakaan sen takia, että niin on tapana. Omilla aivoilla saa ajatella. Jos isona tahtoo mennä kirkossa vihille tai alkaa jonkun kirkkoon kuuluvan kaverinsa lapsen kummiksi, niin silloin täytyy riparin olla käytynä. Ei muuten. Minun lapseni kävi, mutta ei halunnut järjestää mitään rippijuhlia edes. Kuvat otti kirkon tilaama kuvaaja. Kun lapsi täyttää 16, hän luultavasti eroaa seurakunnasta, ja silloin on minunkin alkuperäinen ajatukseni toteutunut: kastatin lapsen ja sanoin, että sitten eroat kirkosta, kun sinusta itsestä siltä tuntuu.
- outoa...
En ymmärrä logiikkaasi. Ensin toteat että " Kenenkään ei ole pakko käydä rippikoulua, ei ainakaan sen takia, että niin on tapana." ja loppuun kuitenkin sanot, että kakarasi kastoit. Miksi teit näin?
Eikö olisi parempi vaihtoehto jättää kastamatta ja antaa muksun itse muodostaa omat käsityksensä NEUTRAALILTA pohjalta(koulun uskonnon opetus ei tätä neutraaliutta valitettavasti takaa) ja liittyä kirkkoon jos hän tämän kokee omakseen?
Eivät nämä "no kun kaikki muutkin"-kaavat muutu koskaan kun toimitaan näin. - kirkostaeronnut
outoa... kirjoitti:
En ymmärrä logiikkaasi. Ensin toteat että " Kenenkään ei ole pakko käydä rippikoulua, ei ainakaan sen takia, että niin on tapana." ja loppuun kuitenkin sanot, että kakarasi kastoit. Miksi teit näin?
Eikö olisi parempi vaihtoehto jättää kastamatta ja antaa muksun itse muodostaa omat käsityksensä NEUTRAALILTA pohjalta(koulun uskonnon opetus ei tätä neutraaliutta valitettavasti takaa) ja liittyä kirkkoon jos hän tämän kokee omakseen?
Eivät nämä "no kun kaikki muutkin"-kaavat muutu koskaan kun toimitaan näin.Eikö Jeesus sanonut aikoinaan:"Antakaa lasten tulla minun tyköni..."? Oletko sinä sen verran sivistynyt, että olisit edes Raamattusi lukenut? Sen tunteminen edes jollain tasolla kuuluu mielestäni yleissivistykseen. Ja juuri sen takia kastatin lapseni, että kunnioitan heidän mielipidettään ja myöhempiä päätöksiään, tekevät sitten mitä tekevät tämän kirkon jäsenyyden suhteen. En ajatellut hetkeäkään, että 'kun on tapana' - minähän en ole mikään tapauskovainen, kun en kerta kirkkoon kuulu!
Mitä tulee tuohon 'neutraaliin', niin rohkenen epäillä, onko sitä olemassa missään muuallakaan. - kirkostaeronnut
outoa... kirjoitti:
En ymmärrä logiikkaasi. Ensin toteat että " Kenenkään ei ole pakko käydä rippikoulua, ei ainakaan sen takia, että niin on tapana." ja loppuun kuitenkin sanot, että kakarasi kastoit. Miksi teit näin?
Eikö olisi parempi vaihtoehto jättää kastamatta ja antaa muksun itse muodostaa omat käsityksensä NEUTRAALILTA pohjalta(koulun uskonnon opetus ei tätä neutraaliutta valitettavasti takaa) ja liittyä kirkkoon jos hän tämän kokee omakseen?
Eivät nämä "no kun kaikki muutkin"-kaavat muutu koskaan kun toimitaan näin.Minulla itselläni ei lapsena ollut mahdollisuutta päättää tästäkään asiasta. Olin ns. pakana syntymästäni alakouluikäiseksi asti, minusta yritettiin tehdä pioneeria, kunnes äiti nuorimmaisen synnyttyä halusi kerralla liittää koko katraan kirkon huomaan. Arvaa vaan, miten noloa oli mennä niin 'isona' kasteelle! Syistä, miksi niin tapahtui, en tässä kerro sen enempää, mutta muistan elävästi sen häpeän ja hädän, että jos joku kavereistani saa tietää jne. Ehkä tämä osaltaan valottaa päätöstäni, miksi kastatin lapseni jo vauvoina.
- niin minäkin tein
Jätin itse menemättä rippikouluun parikymmentä vuotta sitten ja olen hyvin kiitollinen siitä että sain vapauden päättää asiasta itse silloin. Kavereita voi tavata muutenkin kesällä kuin "uskon" merkeissä. Nuori voi kokea sen hyvinkin ahdistavana ja luulen että moni tekee sen juuri vain vanhempiaan miellyttääkseen tai heillä ole rohkeutta vastustaa vanhempiaan. Ja vanhemmat taas pelkäävät vain mitä muut heistä ajattelevat, etenkin jos pienistä paikkakunnista on kyse. Taitaa olla sinunkin tapauksessa kyse sinusta itsestäsi eikä itse nuoresta...
En ymmärrä edes koko asian merkitystä nykypäivänä! Olen tyytyväinen etten käynyt sitä itse sillä saattaisin nyt suhtautua vielä kielteisemmin tähän vallitsevaan valtion uskontoon! - imppa
hei!!!mikä pakko käydä riparii jos ei edes usko tarinaan???ei tuolla ole ketään rajan takana mollaamassa sua?
- Vaapaa maa!!
suomessa on (lue:PITÄISI olla!) uskonnon vapaus - jonka pitäisi toimia myös niin päin, että EI OLE PAKKO KUULUA KIRKKOON/OLLA KRISTITTY!!
Loistava vaihteoehto on Prometeus- leiri, jossa käsitellään elämänkatsomuksellisia asioita eikä tuputeta mitään jumalaa tms,. uskontoja.
MOnet nuoret menevät riparille VAIN, koska "siitä saa rahaa" ja kaveritkin menevät. Entäpäs, jos muistaisitte vaihtoehdon; ei tuputusta yms. Voisi olla monelle nuorelle parempi vaihtoehto! - Nimetön
mutta äitini pakotti,joten KAKSI kertaa kävin riparin,kun ekalla kerralla lopetin salaa kesken.
Naimisiin en ole mennyt,joten siinäkään en rippikoulua ole tarvinnut. Neljän lapsen kummi kyllä olen, et olisi ehkä voinut harmittaa jos äiti ei olisi pakottanut.
Äitini kyllä sanoi,ettei aio toisen tyttärensä kanssa asiasta tapella,mutta sisko kävikin ihan vapaaehtoisesti. Oma tytär saa aikanaan itse päättää ja nykyään järjestetään aikuisillekin ripareita,jos joskus sattuisi katumapäälle tulemaan. - kylvaan
En ole itsekkään käynyt riparia. Aikuisena se on paljon paljon helpompi suorittaa jos on tarpeen. Ripari on vaan keino aivopestä nuoria, kun ne ovat vielä siinä herkässä iässä.
- justiina
Joo, ite kävin leiririparin, enkä tykänny yhtään olla siellä! Ne herkimmät tytöt alko nurkissa itkeskellä ja ahdistua, kun 'tulivat uskoon' isosten myötäpainostaessa. Ja villeimmät sitte joivat kaljaa ja tupakoivat ja 'luvattomia' poikaystäviä piti soutaa järven yli pois leirin alueelta jne. Pappi tuli aina viimesenä ruokapöytään, eikä syömistä saanut alottaa ennen sitä. Mutta se siellä oli ihmeellistä, että Jesse oli keittiössä töissä! Aina kun oli syöty, niin sanottiin "kiitos, Jeesus, ruuasta".
- the_long_as_go
justiina kirjoitti:
Joo, ite kävin leiririparin, enkä tykänny yhtään olla siellä! Ne herkimmät tytöt alko nurkissa itkeskellä ja ahdistua, kun 'tulivat uskoon' isosten myötäpainostaessa. Ja villeimmät sitte joivat kaljaa ja tupakoivat ja 'luvattomia' poikaystäviä piti soutaa järven yli pois leirin alueelta jne. Pappi tuli aina viimesenä ruokapöytään, eikä syömistä saanut alottaa ennen sitä. Mutta se siellä oli ihmeellistä, että Jesse oli keittiössä töissä! Aina kun oli syöty, niin sanottiin "kiitos, Jeesus, ruuasta".
Itse olen käyny vapapasrk seurakuntraleirin, siel oli ihan nastaa, olin siel lapsen uskossa, nooh se oli hävis sit riparin jälkeen, alkoi kiinnostaa pojat, huumeet se leveämpi tie,ja kapinoin kaikkea uskoa vastaan, kun äiti olio harras uskovainen ja sitä samaa paskaa sai kuulla 24/7 jopa himassa
Pikku hiljaa alkoi meitsin aivot täyttyy sillä roskalla ja aloin kuuntelee metalli musiikkia, pukeutua mustiin yms harrastin irtosuhteita sanoin kiitos ei uskonnolle jatkan edelleen samaa rataa, ilman huumeita ja vakituisessa suhteessa
- isoäiti..
Tyttäresi vaikuttaa järkevältä nuorelta! Miksi kukaan täyspäinen moiseen menisi?
- Elmo
En tajua uskonnosta mitään - olen hyvin onnellinen siitä.
Olin rippileirillä, mutta en todellakaan opettelemassa uskonnollisia juttuja. Totta kai niihin tuli osallistuttua siinä porukan mukana. Omalla kohdalla ripari oli ikimuistoinen, vaikka mitään erikoista ei tapahtunut, mutta se viikon yhdessä olo jo vähän entuudestaan tutun ja mukavan porukan kanssa oli todella hienoa.
Suosittelen riparia kaikille, mutta uskonnollisista jutuista en sano mitään - jokainen tehköön päätöksen.
- anssi
ei ripari ole pakollista eikä moni edes enään usko kirkon sanomaan itsekkin kirkosta eronneena suosittelen samaa muillekkin
- Tyttö 20v
Itse en olisi halunnut riparille mennä. En nähnyt mitään syytä, miksi menisin leirille, joka ei kiinnosta yhtään. En halunnut olla pois kotoa viereiden kanssa eikä rippikoulu liittynyt minusta mitenkään uskontoon, kun suurin osa tuntui menevän sinne vain tulevien juhlien ja rahojen toivossa, mikä oli minusta äärimmäisen typerää.
Vanhemmat kuitenkin pakottivat minut menemään, mutta sain valita leirin ja päiväriparin välillä. Valitsin päiväriparin, mutta koska olin koko kunnassa (!) ainoa, joka sille halusi, ei sitä järjestetty. Pappi oli sitten soittanut vanhemmilleni, ja he olivat sopineet, että leirille sitten menen.
Ja pakko sinne oli sitten mennä. Samalla leirillä olivat kaikki kaverini, mikä luultavasti oli sovittu juttu, sillä vanhemmiltani oli kysytty, ketkä ovat kavereitakin. Vaikka kaverit olivat samalla leirillä, olin koko ajan hyvin ahdistunut enkä olisi halunnut osallistua ohjelmaan, mutta koska halusin päästä mahdollisimman helpolla, niin muiden mukana menin enkä järjestänyt mitään kohtauksia.
Ripillä tuli käytyä, mutta juhlia en sen jälkeen pitänyt eikä sitten tullut lahjojakaan eikä rahaakaan. Vanhemmilta sain kameran lahjaksi. Mitään ristiä tai korua en omista, sillä ilmaisin varsin selkeästi, etten sellaista halua.
Rippileirillä ei ole edelleenkään mitään tekemistä uskonnon kanssa. Kaikki ohjelma tuntui liian teennäiseltä ja niin nuorille räätälöidyltä, että ahdisti. En kokenut leirillä mitään suurta valaistumista. Pikemminkin koko homma tuntui kirkosta vieraannuttavalta, sillä tapa jolla asioita käsiteltiin ei vastannut mitenkään omaa näkemystäni.
Eipä tuosta riparista minulle mitään hyötyä ole ollut, mutta en haluaisi kirkosta erotakaan. En kyllä nytkään leirille lähtisi, jos pitäisi uudestaan mennä. Aika parantaa haavat ja muuta kliseistä, ei sitä leiriä enää muistele, se oli vaan se yksi viikko elämästäni. Kirkkoon haluan kuulua ja olen joskus käynyt jumalanpalveluksessakin, ne ovat enemmän mieleeni kuin joku teennäisnuorisovouhotus. Kirkon yhdistän myös hautajaisiin ja menehtyneisiin läheisiin, joten aina meinaa itku tulla virsiä veisatessa.
En osaa sanoa, toimivatko vanhemmat oikein. Periaatteessahan vanhemmat saavat päättää, meneekö lapsi riparille vai ei, mutta kyllä lapsenkin pitäisi saada päättää asiasta. Ripari on kyllä aika turha, kun useimmilla on tarkoitus vaan riehua viikko ja ottaa rahat päälle. Harvassa taitaa olla ne, jotka siellä valaistumisen kokevat tai ainakaan sitä päällepäin näyttävät.
Tässäpä vähän nuorisonäkökulmaa. Kehottaisin keskustelemaan tyttären kanssa, miksi ei halua mennä. - itse päätöksensä?
Itselläni kyllä on oikein hyvät muistot riparista. Olimme ensin viikon leirikeskuksessa ja sitten viikon Lapissa vaeltamassa. Ripari tuntui enemmänkin tavalliselta vaellukselta ja uskonasiat menivät vähän niin kuin siinä sivussa. Kokemuksena kuitenkin todella antoisa. Mutta jos tyttäresi ei halua riparille, älä ainakaan pakota häntä. Keskustele vaikka hänen kanssaan ja yritä selvittää, miksei hän sinne halua. Kavereilta olen kuullut vaikka mitä juttuja ripareista. Jos on vähänkin ujompi ihminen, niin ripari voi olla aika inhottava paikka.
- itsekään
en juuri nauttinut leiristä, sillä toiminta ei ollut tarkoitettu ujoille lapsille. Pidin kuitenkin oppitunneista ja uusista näkökulmista, joita sain kristinuskoon. En siinä vaiheessa kokenut olevani vielä täysin valmis tekemään päätöstä omasta kannastani uskontoon, mutta olin kaiken kaikkiaan tyytyväinen ripariin. Myöhemmin vain kadutti se, etten mennyt päivärippikouluun, niin monet nöyryyttävät leikit olisivat jääneet väliin.
Järkevintä on antaa lapsen itsensä valita.
Voihan olla, että vuoden päästä hän onkin eri mieltä.
Tai sitten hän on oikein päättänyt asian ja eikä kadu päätöstään.
Miksi lapsen pitää käydä omalla vapaa-ajallaan jotain sellaista läpi, mistä hän ei pidä?
Pitää kunnioittaa lapsen mielipidettä.
Vanhempien tulee miettiä, että onko lapsen rippikoulun käyminen tärkeää vanhemmille vai lapselle?
Vanhemmat ovat käyneet jo oman rippikoulunsa, miksi lapsen rippikoulun käyminen tai sen käymättömyys on niin tärkeä asia?- Halleluja vaan
tuet omaa lastasi... Melkein rupeaa itkettämään tuommoiset vanhemmat.
Itsekkään en ole riparia käynyt, koska mitkään uskonto/jeesustelu/jumala jutut ei kiinnosta, saatika sitten kulkea jossain valkosessa kaavussa kirkon käytävällä ja juoda jotain viiniä. Yöh. Ei mun juttu.
Itse olen siis täysin ateisti, eikä mulla oo mitään sitä vastaan, jos muut uskovat ja haluavat mennä ripille, mutta ripille meno on JOKAISEN OMA ASIA. Jos tyttäresi ei halua mennä ripille, hän ei mene, se on hänen oma asiansa, kuten myös se, uskooko hän johonkin uskontoon vai ei, ja voi sen riparin käydä myöhemminkin jos niin haluaa!
Kukaan ei toisen uskonnollista näkemystä ja asennetta voi muuttaa, jokaisen oma asiansa.- asdasdasdasdasd
Miksi tyttäresi pitäisi mennä riparille? Siitä ei ole hyötyä ollenkaan, missään elämän tilanteessa. Turhaa ajanhukkaa koko ripari. Itsekään en koskaan käynyt.
- ämmeli
tyttö haluaa prinsessahäät tai paras ystävä pyytää lapsensa kummiksi? Mielestäni kristinuskon perustiedot kuuluvat suomalaisen yleissivistykseen.
Entä kun tyttö joskus joutuu järjestämään jonkun läheisensä hautajaiset? Ei tarvitse olla uskovainen vaikka omaakin perustiedot luterilaisista tavoista.
Omasta riparistani on jo aikaa, mutta päällimmäisenä muistona on lämminhenkinen yhdessäolo muiden nuorten kanssa. Monenlaisia kysymyksiä heräsi mielessäni enkä silti "tullut uskoon". - dfdf
ämmeli kirjoitti:
tyttö haluaa prinsessahäät tai paras ystävä pyytää lapsensa kummiksi? Mielestäni kristinuskon perustiedot kuuluvat suomalaisen yleissivistykseen.
Entä kun tyttö joskus joutuu järjestämään jonkun läheisensä hautajaiset? Ei tarvitse olla uskovainen vaikka omaakin perustiedot luterilaisista tavoista.
Omasta riparistani on jo aikaa, mutta päällimmäisenä muistona on lämminhenkinen yhdessäolo muiden nuorten kanssa. Monenlaisia kysymyksiä heräsi mielessäni enkä silti "tullut uskoon".omasta riparista nyt hieman aikaa jo itselläni jäi taas mieleen ihanat nuoleskelu hetket suihkuhuoneessa kauniintytön kanssa siellä. oli opettavainen reissu kyllä. siunausta ja pyhäähenkeä tai mitä lie.
- Antti_Ateisti
ämmeli kirjoitti:
tyttö haluaa prinsessahäät tai paras ystävä pyytää lapsensa kummiksi? Mielestäni kristinuskon perustiedot kuuluvat suomalaisen yleissivistykseen.
Entä kun tyttö joskus joutuu järjestämään jonkun läheisensä hautajaiset? Ei tarvitse olla uskovainen vaikka omaakin perustiedot luterilaisista tavoista.
Omasta riparistani on jo aikaa, mutta päällimmäisenä muistona on lämminhenkinen yhdessäolo muiden nuorten kanssa. Monenlaisia kysymyksiä heräsi mielessäni enkä silti "tullut uskoon".Olet oiva tapakristillinen veronmaksaja. Rippikoulu verhoillaan "mukavaksi yhdessäoloksi ja toisiin tutustumiseksi", vaikka uskonnottomien Prometheusleiri keskittyy täysin samaan! Ainoana erona on, että jälkimmäisestä puuttuu nämä "Jeesus on jees!"-jutut.
Jos ei myöskään kristinuskoa oppeja kannata niin MIKSI ihmeessä haluaa prinsessahäät tai muuta kristillistä p*****? Ovat kyllä valitettavasti juurtuneet nämä (kristilliset)tavat myös ateisteihin.
Hyvin on kirkko kyllä aivopessyt "oppilaansa" ja näin varmistanut elinikäisen rahoituksen. Monethan juuri esim. kirkkohäiden takia kuuluvat ko. instituutioon ja maksavat siitä todella kovan hinnan kirkollisveron muodossaan.
Perustiedot kristinuskosta ym. tulee jo käytännössä historian tunneilta unohtamatta uskontoa(ja elämänkatsomustietoa jos kyseessä kirkkoon kuulumaton).
Mutta ei siinä mitään, jokainen tavallaan. - Rehellinen ....
ämmeli kirjoitti:
tyttö haluaa prinsessahäät tai paras ystävä pyytää lapsensa kummiksi? Mielestäni kristinuskon perustiedot kuuluvat suomalaisen yleissivistykseen.
Entä kun tyttö joskus joutuu järjestämään jonkun läheisensä hautajaiset? Ei tarvitse olla uskovainen vaikka omaakin perustiedot luterilaisista tavoista.
Omasta riparistani on jo aikaa, mutta päällimmäisenä muistona on lämminhenkinen yhdessäolo muiden nuorten kanssa. Monenlaisia kysymyksiä heräsi mielessäni enkä silti "tullut uskoon".""Mielestäni kristinuskon perustiedot kuuluvat suomalaisen yleissivistykseen. ""
Sä oot sairas. Mene hoitoon, olet yhteiskunnalle vaarallinen.
- ääpä
ei saisi pakottaa, silloin se on MINUN mielestäni verrattavissa jopa pakkoavioon.
Minä kieltäydyin käymästä ja äitini hyväksyi päätöksen eikä edes kysellyt miksi.
Asia oli sillä selvä. - piksu...
mitä ihmeellistä siinä on? mulla 2 tytärtä, eikä niistä kumpikaan käyny rippikouluu, eikä olla mitään muuta uskontoo...antaa jokaisen valita ni ku haluaa....haloo, ei eletä enää "ennen vanhaa"...ne käy sen jos haluu kirkkohäät, eikä probleemaa, sen voi käydä sit myöhemminki....monet nuoret käy rippikoulun vaan ku on ns. pakko...onko se sun mielestä oikein????
- Rippikouluohjaaja
15-vuotiaan tulee ehdottomasti saada päättää tämän kaltaisista asioista itse. Sinun tulisi kuitenkin keskustella kieltäytymisen syistä, sillä tyttäresi saattaa esim. pelätä kiusaamista ja syrjintää. Näissä olosuhteissahan leiri on kenelle tahansa täyttä helvettiä. Silloin hänelle voisi suositella pelkän rippikoulun käymistä. Jos taas kyseessä ovat uskonnolliset syyt, se on hänen oma asiansa ja olisi todella väärin yrittää puuttua siihen.
Monet ateistinuoretkin käyvät rippikoulun ja leirin, lähinnä koska kaveritkin käyvät. Tokihan rippileirileiri on hyvin merkittävä kokemus nuorelle. Monesti jo viikonkin leirin jälkeen eron koittaessa moni herkistyy kyyneliin. Leirillä koetaan yhdessä jotain sellaista, jota kukaan ulkopuolinen ei voi ymmärtää. - vastaisitko?
Mikä/mitkä ovat syynä kieltäytymiseen? Jos syynä on yksinkertaisesti uskonpuute/ateismi/toinen uskonto niin tottakai asia on OK. Miksi silloin hänen rippikouluun pitäisi mennä? Koska muutkin menee?
Koko avaus tuntuukin oudolta. Missä pointti?- asia.
Uskonpuute = Ateismi
:) - eihän
asia. kirjoitti:
Uskonpuute = Ateismi
:)se siis mitään puutetta ole vaan uskonnosta vapaana olemista. korjataan vielä tämän verran :P
- Se kolmas
Tyttäresi on fiksu nuori. On näemmä ymmärtänyt ettei sinne rippikouluun kannata mennä kuuntelemaan paskapuheita jumalista ym. lapsellisuuksista. Propagandaahan se on koko touhu. Päivänselvä asia. Olisin todella ylpeä tuollaisesta tyttärestä :) Tsemppiä hänelle!
- kannustaa
puhu tyttäresi kanssa mutta jos hän on päättänyt ettei mene älä pakota sillä et voita mitään. minun tyttäreni ei mennyt kun olisi pitänyt ja olin siitä toki pahoillani koska minulle usko on tärkeä asia mutta kun sai lapsen kävi sen aikuisriparina että sai oman lapsen kastettua. joillekin nuorille pitää tulla itselle se halu ja tiesin ettei kannata pakottaa koska siitä ei olisi tullut mitään.voimia sinulle
- myöhäisnuori
Tosiaan kannattaa kysäistä, miksi nuori ei halua riparille - en itsekään hinkunut, vaikka olenkin sellainen "passiivinen uskovainen", koska olen luonteeltani ujohko ja samanikäisten ympärivuorokautinen seura ei miellyttänyt...Muutama vuosi myöhemmin kävin isoskoulutuksenkin.
Jos "minkä takia?":n selityksenä on "ei kiinnosta, ei siellä ole ketään kavereita, siellä on ikävää/tylsää/yksinäistä", niin pitää vaan rohkaista. Itsekin tapasin paljon mukavia ihmisiä, ja näin monia uusia kaupunkeja kaukomailla asti. Ripareitahan voi valita kauempaakin - toisesta seurakunnasta (jos ei halua nimenomaan nähdä saman alueen nuoria) ja sellaisia, jotka käydään luonnon helmassa tai ulkomailla.
En kyllä usko että tämä riparille menijä on samalla lailla vetäytyvä ja koulussa syrjitty kuin minä - mutta on niitä muitakin mahdollisia syitä olla menemättä riparille kuin luterilaisuudesta kieltäytyminen.
- ei jeesustelija
Tyttäreni ei käynyt rippikoulua,enkä usko ,että menetys oli iso.Vapaaehtoistahan se on,ei toista voi pakottaa.Poikani kävi,kun kaikki kaveritkin meni ja tiedossa oli rahaa rippilahjaksi sukulaisilta.Älä pakota tytärtäsi,hän voi käydä sen myöhemmin jos haluaa.
- rippileirille????
Sullahan on hyvät kasvatus periaatteet!
Kundis on jo valmiiksi kiero kuin korkkiruuvi.
HEhEHHEHE.. ja uskonkasvatuksen saanut....hih...
- pitäisi
mennä?
- Shitter.
Älä pakota meneen. Mun mutsi pakotti aikoinaan vaikka en olis halunnu. Vihasin sitä jeesus höpötystä, rippileiri oli karmaiseva, myöskään mitään juhlia en olisi halunnut, mutta multa ei kysytty.Itse ainakin aion kunnioittaa ( jos joskus lapsia omaan ) muksujen toiveita täsäs asiassa. Ei rippikouluun kannata pakottaa vain siksi koska muutkin käy sen.
- ÄLYKÄS
TYTÄR. OTA MALLIA!
- oras
Et ainakaan voi pakottaa tytärtäsi menemään rippikouluun. Voithan tietenkin kysäistä tyttäreltäsi toisenlaista vaihtoehtoa eli Prometheus-leiriä. Netistä ainkain löytyy paljon hyvää tietoa siitä, kunhan jaksat etsiä.
Eihän se maailma siihen kaadu, jos hän ei halua mennä rippikouluun. Voihan sen suorittaa myöhemmälläkin iällä iltarippikoulussa jos mieli muuttuu.
Keskustelkaa järkevästi ja kuuntele tytärtäsi. Ja tyttäresi puolestaan sinua.
Itse meinasin jättää koko touhun kesken, mutta onneksi äitini oli sen verran tiukka täti että ei antanut. Ja onneksi ei antanut. Riparilla vietetty viikko oli ehkäpä yksi elämän parhaimmista viikoista.
Aurinkoista kevättä sinulle! : ) - 3.n teinin äiti
hei kannusta vaan tytärtäsi menemään älä kuitenkaan pakota. Tyttäreni kävi iltariparin ja pääsi ripille 3 viikkoa sitten ja menisi vielä uudestaankin.. :-))))
ota selville riparista mitä siellä tehdään ja jutelkaa yhdessä, niin pelot poistuu..- ???
Oletkohan ajatellut loppuun asti ? Ei se välttämättä pelosta tuo haluttomuus johdu. Rippikouluhan ei ole mikään pakollinen, oma lapseni ei ole käynyt rippikoulua ja annoin hänen itsensä päättää, niin kuin sain itsekin päättää nuorempana (en käynyt). Kaikilla on oikeus valita haluaako tavata raamattua vai ei, ja onko järekeä edes käydä jos ei usko näihin aikuisten satuihin ?
- eipä taida
Oma tyttäreni kieltäyti aikoinaan menemästä rippikouluun. Oli siinä muille selittämistä, miksi en pakottanut kaäymään riparia kun kerran itse olen srk:n nuoriso-ohjaaja.
Tyttö kävi protuleirn ja oli siihen tyytyväinen. Hiukan harmitti kun ei saanut "isoja juhlia" sillä minulla, ei ollut ennakkoon mitään tietoa koko potujutusta. Nyt vastaavassa tilanteessa järjestäisin kunnon juhlat protun päättäjäisten kunniaksi.
Täytyy myöntää, että tytöstä on tullut loistava ja täydellinen vaikka riparia ei käynyt. Itse sain hänen päätöstään puolustaa lähes kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Lisäkis tyttöni on laajasta suvusta ainoa "riparin" käymätön, vieläkin vaikka tuosta protuleiristä onkin jo vuosia kulunut.
Tyttö meni kihloihin ja suunnittelee kirkkohäitä, joten ehkäpä asia nyt tulee ajankohtaiseksi ja ainakin tytön omasta ja vapaasta tahdosta sitten rippikoulunsa käy.
Toisaalta nautin ajatuksesta, että kävisi riparini nyt vanhempana, kun elämää vähän enemmän nähnyt, ei päästä rippipappiaan kovinkaan helpolla kun osaa jo pohtia asioita monelta erikantilta.
Kuten ehkä arvaat elämää on vaikka ei riparia kävisikään, toisaalta ei koskaan voi tietää miten elämä meitä kuljettaa ja minne. Herkullien ajatus saattaisi olla, että ensin tyttö "saa ukon otto luvan" ja sitten menee naimisiin... tai sitten ei. Kunhan elää tasapainoisen elämän omien ratkasuidensa ja päätöstensä kanssa ja voi kantaa ne ylpeänä ja itseensä luottaen selkäsuorana. :) - HEVIPETO
menee riparille vain siitä syystä, että saavat sitten paljon rahaa ja lahjoja sukulaisilta.
Kysyin moneltakin kaveriltani pari vuotta sitten, että miksi he käyvät riparin.
"Mä tartten rahaa", "Saa paljo rahaa ja lahjoja", "Saan uuden mekon sit päättäjäisiin".
Tietysti on olemassa myös niitä, jotka menevät riparille tutkimaan uskoaan yms, mutta he kuuluvat kyllä suureen vähemmistöön.
Joten miksi skitsoilet siitä ettei lapsesi tahdo riparille? Minusta se on hänen oma päätöksensä.
-Hän joka ei ole koskaan kuulunut kirkkoon, eikä käynyt edes protua- kunnioita tyttäresi päätöstä.minun keskimmäinen tyttäreni ei käynyt rippikoulua ja erosi kirkosta heti kun täytti 18 v.on jokaisen oma valinta käykö rippikoulun vai ei.minun tyttöni sanoi syyksi että ei usko jumalaan,joten kunnioitin hänen päätöstään.
kait kunnioittaa hänen omaa ratkaisuaan, ajattelevana ja tietään etsivänä nuorena? Syitä kieltäytymiseen voi tietysti olla monenlaisia... henkilökohtaisen elämänvakaumuksen ulkopuolelta tällaisia syitä voi olla ujous... tai muuten vaan itsepäisyys ja uhma, mutta siihenkin kait on syynsä. Sanoisin, että keskustele hänen kanssa avoimesti. Ja ole myös itsellesi rehellinen - mikä on sinun suhteesi näihin asioihin perimmiltään; jos tyttäresi suhde on toisenlainen, kykenetkö hyväksymään sen, osoittaen hänelle rakkautta?
Itse kieltäydyin rippikoulusta, koska olin vakaasti sitä mieltä, ettei ole mitään Jumalaa missään. Suvussani ei ole uskovaisia mutta äitini ja isäni uskoivat kait jollain tavalla Jumalan olemassaoloon, jonkinlaisena ehkä lapsuudesta perittynä uskomuksena. Ainakaan heillä ei ollut Jumalaan minkäänlaista henkilökohtaista yhteyttä, tai sanotaan niin, ettei se yhteys ainakaan näkynyt meidän perheen arjessa millään tavalla. Jos uskovaisuuden (henkilökohtainen suhde todelliseen, toimivaan Jumalaan) sijaan puhutaan uskonnollisuudesta (teoreettinen ja tunteellinen ajatusrakennelma minkä ihminen ilmaisee sanoin "uskon omalla tavallani") niin sen verran uskonto kyllä ilmeni meillä, että iltarukous luettiin. Äiti kävi hokemassa vuoteeni vierellä "levolle laske luojani, armias ole suojani" kun nukkumaan käytiin. Rukous tuntui täysin irralliselta toimitukselta.
Toinen mummuni oli sen verran uskonnollinen että tällaiset luterilaiset perinteet kuten konfirmaatio oli hänelle tärkeitä...
Kun siis olin sitä mieltä ettei Jumalaa ole ja niin ollen en viitsinyt lähteä riparille pelleilemään tällaisten asioiden kanssa, niin äitini ensin houkutteli rippilahjoilla ja sitten astui kuvaan "lievä" pelottelu:
- Ajattele, kuinka tärkeä asia tää on mummulle... mitä jos mummu saa sydänkohtauksen mielipahasta?
Totesin että vakaumuksen asiat menee kaiken edelle ja vakaumusta ei voi myydä mihinkään hintaan. Vanhempani tyytyivät siihen ja niin jäi rippikoulu kohdaltani käymättä.
Menin perusteluissani niinkin pitkälle, että ajattelin myös niitä nuoria jotka uskovat Jumalan olemassaoloon, vaikka itse olinkin vakuuttunut ettei sellaista ole. Tavallaan kieltäytymiseni oli myös heidän kunnioittamista. Jos olisin mennyt riparille ihan vain leikin vuoksi tai rippilahjojen tähden, uskomatta koko touhuun, olisin tavallaan pilkannut tai väheksynyt niitä jotka oikeasti uskovat. Näin ajattelin.
Tuonaikaista ajatteluani ei ehkä voi sanoa ateismiksi, niin hyvin perusteltua ja vakaumuksellista se ei ollut - asia ei kiinnostanut minua tarpeeksi, jotta olisin ryhtynyt tekemään ateismista uskontoani minkä oppilauseilla sitten olisin yrittänyt käännyttää toisiakin jumalankielteisyyteen. Näin jälkikäteen ymmärrän asian niin, että jumalankielteisyytenikin oli ilmaus kaipauksestani Jumalan puoleen, se oli osa totuuden etsintää, sen etsintää mitä Jumala todella (ei jonakin uskonnollisena hokemana, vaan käsitteen oikeana sisältönä mihin termillä "Jumala" viitataan) on; mutta tuolloin en tietenkään olisi suostunut vetämään yhtäläisyysmerkkejä Jumalan ja totuuden välille. Mielestäni Jumala oli uskontoihin kuuluva termi ja uskonnot perustuivat ihmisten manipulointiin ja kusettamiseen, pahimpana kristinusko.
Ateistista vaihettani seurasi agnostismi - en määritellyt itseäni agnostikoksi, mutta jos jokin termi halutaan tuon aikaiselle henkiselle vakaumukselleni antaa, olin ajattelultani agnostikko.
Kun niinsanotuista perimmäisistä kysymyksistä eli Jumalasta ja Jumaluudesta tuli puhe olin sitä mieltä, ettei Jumalasta eikä absoluuttisesta, mielipiteistä riippumattomasta todellisuudesta voi mitään tietää, koska mielipiteistä riippumatonkin on riippuvainen mielipiteistä: kokiessaan mielipiteistä riippumattoman tosi-olevan ihminen väistämättä sitoo sen omaan kokemukseensa, joka antaa tosi-olevalle sisällön ja määrittelee sen. Kuinka siis ihminen, joka kokee Jumalan, voi tietää onko Jumalaa hänen kokemuksensa ulkopuolella vai ainoastaan hänen kokemuksessaan? Mielestäni oli aivan selvää että usko tekee ihmiselle hänen jumalansa, se on ihmisen luomus; ei ole Jumalaa uskon ulkopuolella itsessään olevana todellisuutena tai ainakaan sitä ei ole olemassa ihmiselle, koska hän ei voi sitä kokea eikä siitä mitään tietää sellaisena kuin se kokemuksen ja mielipiteiden, subjektiivisen ajattelun ulkopuolisena, itsessään olevana on.
Ihminen voi korkeintaan kokea Jumalan sellaisena kuin Hän on ihmiselle, mutta silloin Jumala ei enää olekaan Hän itsessään (jos oletetaan että jotain sellaista saattaisi olla) vaan ihmisen uskon tuote: Jumala minulle.
Aloin kiinnostua henkisistä asioista syvemmin ja agnostismi muokkaantui melko nopeasti panteismiksi. Jos rippikouluiässä ajattelin, ettei ole mitään Jumalaa missään, nyt olin taipuvainen ajattelemaan, että ehkä kaikki onkin Jumalaa kaikkialla: puut, kivet, ihmiset, vesi ovat samaa tosi-olevaa pohjimmiltaan, universumin sykintää, olevan värähtelyä. Edelleen suhtauduin uskontoon jokseenkin negatiivisesti, joten en halunnut sanoa tosi-olevaa Jumalaksi, oikeastaan en halunnut nimittää sitä mitenkään. Jonkin verran kuitenkin luin buddhalaista ja hinduistista kirjallisuutta sekä tutustuin teosofiseen ajatteluun, joka tuntui olevan lähimpänä omaa elämänkatsomustani. Kirjailijoista eniten kolahti Krisnamurti, jonka ajattelun tunsin erittäinkin läheiseksi. Jossain vaiheessa diggailin myös Castanedaa. En kuitenkaan halunnut jäädä kiinni heidän sanoihinsa, kuvauksiinsa tosi-olevasta - en edes omiin käsityksiini tosi-olevasta.
Sisimpääni muodostui kaipaus: Jos tosiaankin on olemassa jotain minusta riippumatonta tai miten vain jos on olemassa jokin tai jotain mitä voidaan sanoa totuudeksi, tahdon löytää sen, olkoon se millainen tahansa, ja sitoutua siihen sitten koko elämälläni. Jos on totta ettei ole mitään muuta totta kuin ihminen ja hänen kokemuksensa, tyydyn mielihyvin siihen - kunhan vain ensin vakuutun että juuri se on totta. Ja ok, jos mistään ei voi vakuuttua, ei edes tästä, olkoon niin.
Panteistisimmassa vaiheessani istuin rannalla tavoitellen tilaa jossa en enää tavoittelisi mitään, tilaa jossa kaikki pyrkimys ja määrittely olisi loppunut - olisi vain se mitä on, kaikkiallinen tajunta - mikä jo on määritelmä, käsite: kaikkiallinen tajunta. Tilaa jossa en hahmottaisi puita, kiviä, ihmisiä, vettä ja itseäni toisistaan irrallisina vaan kokisin ykseyden, mitä pohjimmiltaan olemme - jos olemme; sillä mistä voin tietää, onko sekin vain kokemukseni: jonkinlainen harha, aivokemian tuottama kupla?
Jotain kyllä koinkin...
No, mitkään aiemmat kokemukseni eivät vedä vertaa sille mitä tapahtui syksyllä 1989 kun minusta tuli kristitty. Henkilökohtaisessa etsinnässäni olin tullut siihen kohtaan, etten voinut muuta kuin kääntyä rukouksessa Hänen puoleensa, kysyä Häneltä suoraan onko Hän olemassa ja voiko Hän ilmaista itsensä minulle. Jos en olisi suostunut sitä tekemään, en olisi enää voinut pitää itseäni vilpittömänä etsijänä.
Rukouksen seurauksena koin Jeesuksen todellisuuden. Koin syntien anteeksiantamuksen ja elävän yhteyden Jumalaan. Se on todellisuus, jossa oli ja on sisältö.
Elämäni muuttui.
Voidaan kysyä, jos olisin rippikouluiässä vanhempien ja isovanhempien painostuksesta myynyt vakaumukseni ja vastoin rehellistä ajatteluani suostunut riparille, olisinko myöhemmin löytänyt Jeesusta, tullut uskoon?
Kysymys on tietysti teoreettinen, mutta mielenkiintoinen...
Jumalakielteisyyskin voi olla osa kaipausta Jumalan luo - ilmaus tarpeesta löytää totuus, olla totuudellinen?
Tietysti se voi myös olla psykologisen mekanismin tuottama ilmiö, niin että ihminen kieltää Jumalan koska haluaa pitää yllä keinotekoista, valheellisesti rakentunutta autonomiaansa eikä suostu näkemään todellisuutta itsestään, syntisyydestään.
Yhden asian olen Jeesuksen yhteydessä kokenut vastaansanomattoman selvästi:
Ajattelee ihminen minusta ja/tai uskostani kuinka tahansa, hän on Jumalalle rakas. On hän pelastunut tai ei, hän on Jumalalle rakas. On hän taivaaseen tai kadotukseen matkalla, hän joka tapauksessa on Jumalalle rakas ja Jumala tahtoisi hänet löytää, häntä kutsua ja puhutella. Ihminen ei saa olla minulle käännytysobjekti, jonka arvoa mitataan sen mukaan uskooko hän niin kuin minä uskon. Pinttyneinkin kieltäjä ja herjaaja on Jumalalle rakas - siksi hänen tulee olla rakas minullekin.
Kun oma kykyni antaa anteeksi ja rakastaa loppuu kesken, kun suuttumus tai kostonhalu nostaa päätään kohdatessani herjaa ja suoranaista vääryyttä, terveyteeni tai omaisuuteeni kajoamista, silloin saan hiljentyä Jeesuksen edessä kohtaamaan ja kokemaan Hänen rakkauttaan ja sen voimalla antaa anteeksi ja rakastaa. Hyväksyä ihminen, vaikka en aina voi hyväksyä hänen tekojaan.
- Jeesus, auta minua näkemään ja kohtaamaan todellisuus ei sellaisena miltä se minusta näyttää, vaan niin kuin se oikeasti, sinun näkökulmastasi on.
- - -
Jotkut ovat rippikoulussa alkaneet pohtia asioita, muuttaneet käsityksiään, ovat rukoilleet ja tulleet uskoon. Ja on niitäkin, joiden kohdalla rippikoulussa saadut kokemukset ja ajatukset myöhemmin, ehkä kymmenien vuosien kuluttua ovat auttaneet rehellisen uskon löytymiseen, kun henkilö ehkä jonkinlaisen kriisin kautta on alkanut kysellä elämän perustusta. Rippikoululla siis on merkityksensä... Varsinkin, jos pappi ja isoset ovat uskovaisia ihmisiä, jotka todella opettavat Jumalasta oikein eli Raamatun mukaisesti, ja jos Kristuksen rakkaus todella näkyy heidän elämässään.
Mutta näytelmänä jossa nuori johdatetaan lausumaan tiettyjä opinkappaleita ilman, että hän sisimmässään uskoo niihin, rippijuhla - konfirmaatio - mielestäni on lähinnä irvokas teatterikappale.
Kun istut kirkonpenkissä rippijuhlassa, huomaatko ajattella, että nuoret pilkkaavat rehellisyyttä ja sinuakin, lausuessaan edessäsi sanoja joita eivät tarkoita?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=115&conference=685&posting=22000000032468121- stiina_84
Jos tyttärellesi ei uskonto ja kirkko merkitse mitään, eikä hän tulevaisuudessa halua kirkkohäitä itselleen, niin en ymmärrä miksi hänen pitäisi riparia käydäkkään.
Jos hän haluaa jonkinlaisen leirin käydä niin suosottelen Prometheusleiriä, se on avoin kaikille. Ja tiedän pari ihmistä (kirkkoon kuuluvia) jotka ovat käyneet sekä riparin että Prometheusleirin, ja he ovat sanoneet että Prometheusleiri oli hyödyllisempi koska siellä käsiteltiin ihan oikeasti elämään liittyviä asioita. Ja jokainen ihminen, jonka tunnen ja joka on "Protuleirin" käynyt, on tykännyt todella paljon.
Ja moni kavereistani on sanonut, että käy riparin vain siksi että haluaa mennä naimisiin kirkossa eikä maistraatissa, ja heti naimisiin mentyään ovat eronneet kirkosta. Kysy siis tyttäreltäsi että haluaako hän kirkkohäitä vai riittääkö hänelle vihkiminen maistraatissa. Tai voihan hän olla nyt sitä mieltä että hän ei IKINÄ aio mennä naimisiin :D
Kummiksikin voi ryhtyä vaikkei kirkkoon kuulukkaan, joten en tajua miksi tyttäresi pitäisi ripari käydä vain siksi että vanhemmat/ toinen vanhemmista pakottaa, jos hän ei itse koe sitä tärkeäksi.
Keskustelu auttaa monissa ongelmissa. - minä vaan
Itse kävin rippikoulun vasta reilu 2-kymppisenä, kolmatta lasta odottaessa.
Vanhempani eivät päästäneet minua rippikouluun 15 kesäisenä. Enkä kokenut tarvetta kuin vasta kolmanne lapsen ristimistä miettiessäni. Aikaisemmat lapset kuuluivat kirkkoon kun isä kuului, mutta myöhemmin tein lapset yksin joten yhtenäisyyden vuoksi liityi kirkkoon vasta 14 vuotta sitten.
Eli et voi pakottaa tytärtäsi rippikoluun mutta hän voi käydä sen myöhemmin jos haluaa. - mawatzu
hei
tota...mut aikoinaa pakotettii riparille vaiika en ois millää halunnu mennä mutta se kannatti ku ajattelee tulevaisuutta ja ettei enne naimisii menoa tarvii käyä sitä pois alta kerra se o käyty ni siitä kokemuksesta hyviä ja hauskoja muistoja...joten yritän tässä sanoa että sun on vaan vietävä se sinne...onhan siellä muitakin kavereita ettei se lapsi jää sinne yksin...tossa iässä sitä vierastaa kaikkia uskontoon liittyviä asioita ja ihteäni ainaki hävetti hirveesti mennä sinne mut oli tuttuja siel ni ei siellä sitten tarvinnu yksin hävetä raamattu kädessä...ja tuli siel kaikkea kepposiaki tehtyä ja rakastuttua poikaan josta kehittyi ripariromanssi...:D rohkase vaa lastasi niin kyllä se siitä...mut ei kannata huutaa ja komentaa...:) - Saman kokenut
Et voi pakottaa häntä menemään sinne, jos ei halua. Minulla on kokemusta tuosta asiasta, sillä pakotimme vanhimman tyttäremme leirille. Hän kävi innokkaasti ne talven aikana sovitut rippikoulutapaamiset ja ne muutkin "rituaalit". Mutta kun koitti kesäloman loppuminen hänen kohdaltaan, niin ei halunnutkaan enää rippileirille. Ystävänsäkin yrittivät hänelle puhua ja uhkasivat itsekkin olla menemättä, jos tyttäremme ei mene. Kun hän sai käsiinsä rippileirin aikataulun, niin masentui siintä täysin. Hänellä ei ollut enää aikaa lukea kirjojaan eikä aikaa itselleen. Hän oli meille todella vihainen koko kesän ja valokuvatkin olivat hyvin vakavia eli hän kaikin tavoin näytti meille tyytymättömyytensä. Ole sinä toisenlainen ja älä pakota nuortasi leirille, sillä hän kerkeää kyllä joskus sen rippijutun suorittaa, jos se tulee ajankohtaiseksi. Arvosta hänen päätöstään, ei se ole maailmanloppu, jos jättää sen 'koulun' väliin. Minun ystäväni tytärkään ei käynyt rippikoulua, kun ei halunnut. Jaksamisia!
- Peatrise
Uskovaisena keski-ikäisenä, monen lapsen äitinä neuvoisin, että anna tyttäresi päättää itse.
Usko ei tule pakottamalla. Aitoon uskoon ei kuulu ultokultaiset muodollisuudet ja rituaalit. Jos tyttäresi ei sydämestään tunne tarvetta mennä rippikouluu, anna hänen olla rauhassa.
Tyttäresi on ainakin aito ihmisenä, koska ei halua valheellisesti vain hyötyä rippilahjoista. Pääosin se nykyisin on teinin yksi keino ansaita rahaa.
Summat eivät ole pieniä, mitä suvun vanhat tädit lahjoittavat.
Euron kuvat silmissään nämä riparilapset tahkoavat katekismuksensa läpi.
Ole iloinen ettei lapsesi osallistu tällaiseen. - jyri.
Aivan turhaan on käydä. Sillä ei ole mitään merkitystä. Pelkkä rituaali toimenpide.
- xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx...
Hänellä ei ole kiire naimisiin tai sitten hän ei usko samalla tavalla kuin mitä evankelis-luterilainen kirkko opettaa.
Uskonnonvapaus on ihmisoikeus. - äiti myös
Yritä ensin neuvotella - jos hän ei muuta mieltään - anna asian olla. Tuon ikäinen tietää jo mitä haluaa ja pakottaa ei voi. Sitten myöhemmin oppii tajuamaan kyllä, eli kantaa vastuun kun aikuistuu.
- Eräs äiti
Ei meidänkään tytär halunnut rippikouluun. Yritin tietenkin suostutella että se on mukava vaihe nuoren elämässä jne, mutta hän perusteli kantansa miksi ei halua. Hän on jo siinä iässä että on tietynlainen oikeus päättää omista asioistaan. Ja yksi syy oli se että miksi hänen on käytävä ripari vain sen takia että kaikki muutkin käy? Sanoin että jos sinusta tuntuu että et halua niin se on sinun oma päätöksesi. Asioista kannattaa jutella. Jos nuoren pakottaa rippikouluun vasten hänen tahtoaan niin onko se oikein? Ja voihan riparin käydä myöhemminkin jos mieli muuttuu. Ja jos mietitte että mitähän sukukin sanoo, niin antaa suvun sanoa mitä haluaa. Meillä sukulaiset ja ystävät eivät päivitelleet että tyttö ei käynyt riparia. Sanoivat että sehän on jokaisen henkilökohtainen asia. Toivottavasti pääsette yhteisymmärrykseen asiasta :)
- OB66
Onko se nyt niin kamalaa, jos lapsesi ei mene riparille? MInunkaan lapseni ei käynyt, vaan kävi Protun ja hyvin on maailmassa pärjännyt. Oli ihan yhtä kivat Protu-juhlat viime kesänä kuin rippijuhlatkin olis olleet. Itse en ole aikoinani käynyt kumpaakaan, koska en ole ikinä kuulunut kirkkoon. Toisille lapsille olen sanonut, että saavat mennä riparille (lasten isä maksaa kirkollisveroja), mutta minä en kuskaa kirkkoon yms. enkä järjestä juhlia.
Minusta rippikoulu on aivan turha, itse asiassa minulle ei ikinä ole selvinnyt, miksi ripille päästään ja miksi siitä tehdään niin iso numero. Mikään "Askel aikuisuuteen" se ei voi olla, koska eihän 15-vuotias ole vielä mikään aikuinen. - Laatta
Tyttäresi näyttää pystyvän itsenäiseet ajatteluun. Ole ylpeä hänestä.
Kumpa kaikki muutkin kieltäytyisi riparista. - gfdddddddd
gfddddddddddddd
- .....
..Juttu on niin, etten minäkään ole riparia käynyt ja arvaapa miten se on elämääni haitannut?
- Ei MITENKÄÄN. Ei sitten YHTÄÄN mitenkään. HELPOTTANUT EHKÄ VÄHÄN!
Mikäli minut halutaan kummiksi, voin käydä silloin päiväriparin, jolloin tämän voin sitten tehdä.. Tiesin tämän joten en nuorena sitä viitsinyt käydä.
TOISEKSI, olenhan minä ehtoollista mieheni veljen rippikoulun aikoihin käynyt ottamassa, eikä sitä saisi tehdä ellei ole itse rippikoulua käynyt mutta ARVAA kuinka moni sitä kysyi? EI KUKAAN!
Rippikoulu on nykyään yhtä turhuutta. Et saa mitään muuta kuin vanhojen vanhempiesi olon hyväksi ja thats it, vaikka ennenhän olit kyllä melkoisessa kusessa ellet sitä käynyt.. Joten ehdotukseni on;
Jätä lapsesi hyvä ihminen rauhaan. Ei hän mihinkään ole kuolemassa ellei riparille haluakaan mennä! Herää ja huomaa että kaikki eivät sinne halua mennä ja sinun lapsesi EI HALUA todellakaan mennä.. Joten have fun with that ja opi se hyväksymään. Ei se ollut maailmanloppu - edes minun vanhemmilleni.
Ja mitä jotkut ystäväni tästä riparista sanoivat kun pois tulivat vanhempien pakottaessa heidät ylipäätään menemään? "Koulu, jossa opetetaan vain uskontoa, ja on yleisesti vähän vapaammassa muodosssa, muttet pääse kotiin kun haluat (ollenkaan leirillä) ja puhutaan jostakin taruolennosta joka pirun päivä". Kokemus ei ollut mikään kaikkein mieluisin niille jotka sinne eivät halunneet, joten säästä lapsesi mikäli hän ei halua 24/7 jotain saatanan uskonnontunteja ja syödä paskaa muonaa itikoiden kanssa jossakin metikössä samalla kun hyttyset puree joka saakelin paikkaan (mikäli sinne leirille tosiaan on menossa).
vittu, AAMEN! - roskisprinssi
Hei..sun vaa kannattaa antaa periksi..olen itsekkin juuri käynyt rippikoulun ja mulla se oli yhtä tappelemista koko leiri...mutta voithan sinä häntä houkutella kertomalla että leirillä oppii uusia asioita ja saa paljon uusia ystäviä ja eetä hän saa naimaluvan ja luvan mennä kirkossa naimisiin...mutta minusta sinun ei kumminkaa kannata ruveta painostamaan häntä menemään rippikouluun koska siitä tulisi vain hankaluuksia.
- tai valita protu
jos hän niin haluaa. Minutkin aikoinaan kiristettiin rippikouluun lahjojen ym. avulla, vaikka sanoin että haluaisin ennemmin erota kirkosta. No, menin sitten leirille. Täytyy sanoa, että itse leiri ja elämänkatsomukselliset keskustelut olivat mielenkiintoisia (ja tästä syystä voin suositella protua) mutta raamatun lukeminen on hyvin vaikeaa jos ei vain usko. Kamalin asia oli kuitenkin konfirmaation uskontunnustus. Valehdella noin henkilökohtaisesta asiasta kaiken kansan nähden! Naimisiin voi mennä hienoin menoin ilman kirkkoakin eikä sylikummius tee lasta tärkeämmäksi. En ole enää kirkon jäsen, ja mitä olen menettänyt? En yhtikäs mitään.
- Mirka ...
Ripari on kirkon aivopesuleiri. Ole ylpeä lapsestasi kun on oivaltanut tämän.
- aeyaeya
Itse erosin kirkosta myöhemmin kun tajusin, kuinka törkeästi meitä oltiin peloteltu ja suorastaan huijattu uskoon rippileirillä. En suosittele kenellekään. Hyi helv...
- Peatrise
aeyaeya kirjoitti:
Itse erosin kirkosta myöhemmin kun tajusin, kuinka törkeästi meitä oltiin peloteltu ja suorastaan huijattu uskoon rippileirillä. En suosittele kenellekään. Hyi helv...
Minulle on käsittämätöntä, miten herkkiä nykyiset 15-vuotiaat ovat vaikutteille.
Kun 15-vuotias, viikonloppunsa melko säännöllisesti pienessä kaljapönössä viettäen ja neitsyytensä aikapäivää sitten kadottaen
osoittautuuksin niin
HERKÄKSI rippileirin aivopesulle.
Nämä nuoret, jotka ovat nähneet lähes kaiken raakuuden ja kauhun elokuvien, TV:n ja tietokonepelien välityksellä
kauhistuvat, kun heidän käteensä lyödään Raamattu.
He tulevat "aivopestyiksi", kun heille kerrotaan kristinuskon eettisestä säännöstöstä kymmenen käskyn myötä.
Nämä 15-vuotiaat viattomat pienokaiset, joille on tuttua krapula-aamut, e-pillerit, joku ehkä kokenut abortinkin
kun heille kerrotaan: älä tapa, kunnioita äitiäsi ja isääsi, älä varasta, älä himoitse lähimmäisesi omaisuutta jne.
Lisäksi heille opetetaan tällainen kauheus:
rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi...
nämä ressukat huutavat apua, olemme aivopestyjä, emme halua TÄLLAISTA pappien soopaa,
elämämme on pilalla, olemme aivopestyjä, tämä ei ole
KIVAA!
Joten "Ayeaeya", koeta parantua aivopesusta, jos sinua on huijattu kertomalla satuja...
sinähän ehkö elät vain reaalitodellisuutta ja
olet nähnyt elämän raadollisuuden kaiketi.
Voit hakeutua terapiaan jos olet mennyt niin lukkoon kauhealla rippileirillä.
Ehkä ikätoverisikin pääsevät pian siihen normaaliin rytmiinsä ja viikonloppuisin on rento meininki. - Arvot kohdilleen
Peatrise kirjoitti:
Minulle on käsittämätöntä, miten herkkiä nykyiset 15-vuotiaat ovat vaikutteille.
Kun 15-vuotias, viikonloppunsa melko säännöllisesti pienessä kaljapönössä viettäen ja neitsyytensä aikapäivää sitten kadottaen
osoittautuuksin niin
HERKÄKSI rippileirin aivopesulle.
Nämä nuoret, jotka ovat nähneet lähes kaiken raakuuden ja kauhun elokuvien, TV:n ja tietokonepelien välityksellä
kauhistuvat, kun heidän käteensä lyödään Raamattu.
He tulevat "aivopestyiksi", kun heille kerrotaan kristinuskon eettisestä säännöstöstä kymmenen käskyn myötä.
Nämä 15-vuotiaat viattomat pienokaiset, joille on tuttua krapula-aamut, e-pillerit, joku ehkä kokenut abortinkin
kun heille kerrotaan: älä tapa, kunnioita äitiäsi ja isääsi, älä varasta, älä himoitse lähimmäisesi omaisuutta jne.
Lisäksi heille opetetaan tällainen kauheus:
rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi...
nämä ressukat huutavat apua, olemme aivopestyjä, emme halua TÄLLAISTA pappien soopaa,
elämämme on pilalla, olemme aivopestyjä, tämä ei ole
KIVAA!
Joten "Ayeaeya", koeta parantua aivopesusta, jos sinua on huijattu kertomalla satuja...
sinähän ehkö elät vain reaalitodellisuutta ja
olet nähnyt elämän raadollisuuden kaiketi.
Voit hakeutua terapiaan jos olet mennyt niin lukkoon kauhealla rippileirillä.
Ehkä ikätoverisikin pääsevät pian siihen normaaliin rytmiinsä ja viikonloppuisin on rento meininki.Kirjoitit täysin sen, minkä nämä nuoret eläkeläiset kauhistelee. ;oD
Kasvatus suunta meni vituralleen 1980 luvulta lähtien. Lapsien kanssa halutaan olla mielummin kaveri kuin aikuinen, ettei nämä piltit suutu.. - ei riparille
Peatrise kirjoitti:
Minulle on käsittämätöntä, miten herkkiä nykyiset 15-vuotiaat ovat vaikutteille.
Kun 15-vuotias, viikonloppunsa melko säännöllisesti pienessä kaljapönössä viettäen ja neitsyytensä aikapäivää sitten kadottaen
osoittautuuksin niin
HERKÄKSI rippileirin aivopesulle.
Nämä nuoret, jotka ovat nähneet lähes kaiken raakuuden ja kauhun elokuvien, TV:n ja tietokonepelien välityksellä
kauhistuvat, kun heidän käteensä lyödään Raamattu.
He tulevat "aivopestyiksi", kun heille kerrotaan kristinuskon eettisestä säännöstöstä kymmenen käskyn myötä.
Nämä 15-vuotiaat viattomat pienokaiset, joille on tuttua krapula-aamut, e-pillerit, joku ehkä kokenut abortinkin
kun heille kerrotaan: älä tapa, kunnioita äitiäsi ja isääsi, älä varasta, älä himoitse lähimmäisesi omaisuutta jne.
Lisäksi heille opetetaan tällainen kauheus:
rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi...
nämä ressukat huutavat apua, olemme aivopestyjä, emme halua TÄLLAISTA pappien soopaa,
elämämme on pilalla, olemme aivopestyjä, tämä ei ole
KIVAA!
Joten "Ayeaeya", koeta parantua aivopesusta, jos sinua on huijattu kertomalla satuja...
sinähän ehkö elät vain reaalitodellisuutta ja
olet nähnyt elämän raadollisuuden kaiketi.
Voit hakeutua terapiaan jos olet mennyt niin lukkoon kauhealla rippileirillä.
Ehkä ikätoverisikin pääsevät pian siihen normaaliin rytmiinsä ja viikonloppuisin on rento meininki.Että se on sitten ihan sama meneekö riparille vai ei, kun se mielenterveys on kuitenkin jo pilattu vanhempien auktoriteetittomalla kasvatuksella?
- Peatrise
ei riparille kirjoitti:
Että se on sitten ihan sama meneekö riparille vai ei, kun se mielenterveys on kuitenkin jo pilattu vanhempien auktoriteetittomalla kasvatuksella?
Edellisen kirjoitukseni ydin oli:
teini ei mene pilalle, eikä aivopeseenny puhtaaksi riparilla.
En väittänyt, että olisi ihan sama, meneekö rippileirille.
Jos teini kokee, että elämään olisi hauska saada muutosta ja ryhtiä,
niin rippileirin kautta voi saada vinkkejä asiasta nimeltä: moraali.
Kappas, kun riparilla opetetaan eettisiä perussääntöjä. Jos Jumalaan ei halua uskoa, ei Jumalakaan sellaiseen pakota.
Voi silti kuoria kermat päältä, ja miettiä, olisivatko kymmenen käskyä hyödylliset.
Teiniä pidetään mieleltään terveenä nykyään, vaikka hän olisi
alkoholisoitumassa, olisi sairastanut klamydian, hyppäisi tuttujen ja tuntemattomien vuodekumppanina, kokeillut huumeita, näpistellyt muutamia kertoja huvikseen, abortoitu pari kertaa, yrittänyt itsaria kerran...
- Wicked Feeniks
Miksi lapsesi ei halua rippikouluun, onko hän sanonut siihen jonkin syyn? Ehkä pitäisi keskustella asia halki kunnolla.
Olen itse kaksikymppinen nainen eli oma rippikouluni, tai -leiri oikeastaan, on hyvässä muistissa. En olisi halunnut mennä mutta vanhemmat pakottivat, enkä leirillä viihtynyt, mielestäni siellä oli kurjaa ja teennäistä. Tiedän sen olevan edellytyksenä kummiksi tulolle ja kirkkohäille ja ties mille, ja se onkin ainut syy miksi moni kavereistani rippikoulun kävi. Itse tiesin jo silloin etten ole kiinnostunut sellaisesta ja erosinkin kirkosta pari vuotta sitten. Että turhaan meni ainakin omalla kohdallani koko touhotus.
Mitkä ovat oman tyttäresi syyt? - Mennään metsään
Islam tarjoaa takuu aivopesun ja samaan henkeen pommivyöt sekä avaimen taivaaseen, sitä ennen kaavun ja paluun aikaan ennen tasa-arvoa ;-D
- iloinen...
ettei tyttäresi halua mennä kuuntelemaan valheita
- m24 v
onpas täällä paljon ateisteja jotka eivät usko omaan itseenkään xD. joo tosiaankin jos lapsi ei halua mennä rippikouluun niin tue sitä päätöstä ja ole iloinen,jos lapsi ei halua mennä kouluun niin tue sitä päätöstä ja ole iloinen,jos lapsi haluaa käyttää huumeita tue sitä päätöstä ja ole iloinen...missä on aikuisten todellinen rakkaus lapsiaan kohtaan??onko 15vuotias tarpeeksi aikuinen tehdäkseen kaikki päätöksensä??nämä kysymykset heräävät kun ajattelee asiaa syvällisemmin..
- 54848383837526165983
Pakota se ripariin jos haluat siitä Hitlerin tai Bushin kaltaisen säälimättömän kristityn tappajan.
Jeesuksen nimeen on tapettu miljoonia.- ***********
Nuorille täytyy ehdottomasti antaa vapaus valita, se kasvattaa itsetuntoa ja on askel kohti itsenäisyyttä ja OMIEN valintojen tekoa. Liian moni tekee päätöksensä kavereiden päätösten pohjalta, niin aikuiset kuin nuoretkin.
Minä kävin vastahakoisesti rippikoulun pari vuotta sitten, ja kaduin sitä tähän päivään asti. Edelleen inhoan ajatusta rippikoulusta, mutta asia, joka jäi kokematta rippikoulun vuoksi, ei merkitse minulle enää paljonkaan.
Olin koko viikon pettynyt, tietäen, ettei minua kiinnosta tutustua omanikäisiin nuoriin (en pidä edelleenkään tämän kaupungin nuorisosta, vaikka yrittäisin kuinka ajatella heistä hyvää), etenkään niihin ryypiskelijöihin ja mahtailijoihin, joita riparillani oli, ja yritin vain jaksaa olla viikon loppuun siellä.
Kaiken lisäksi tästäkin lystistä joutui maksamaan, kuinkas muutenkaan. Mitään yhteishenkeä ei syntynyt, minkä tiesin jo alunperin (en ole edes niitä, jotka tuomitsevat suoralta kädeltä, mutta tiedän, missä on järkeä ja missä ei), mitään en oppinut ja olin vain ärtynyt. Ja sitten vielä juhlat sen kunniaksi, että sain viettää viikon tylsistymässä inhoamassani paikassa!
Sain lahjaksi mopon, jota en tahtonut, ja juuri muutama viikko sitten myin sen pois, ajamatta sillä kertaakaan. Ei meinannut edes käynnistyä enää muutaman vuoden seisomisen jälkeen. Olipahan mahtava ripari.
Miksei rippikoulun sijaan voisi vaikkapa tutustua johonkin toiseen uskontoon? - hrawhawrha
Ja tämän mielikuvitushahmon nimissä tapetaan edelleen. Oikeastaan KAIKKI uskonnot aiheuttavat vain epävakautta ja sotia maailmaan.
- ev.lut
Ei ole oma maailmani ainakaan siihen kaatunut, kun kaksi poikaani ei halunnut rippikouluun. Se on heidän oma päätös. Itse en ole uskovainen vaikka ev. lut olenkin. Tyttäremme kävi aikoinaan rippikoulun ja sen hänkin päätti itse. Minusta on parempi antaa nuoren päättää uskonasiat aivan itse. Kyllä aikuisenakin sen riparin voi suorittaa, jos niin tahtoo.
- aefaeaega
Tyttäresi on fiksu jos pystyy vastustamaan tapakristittyjen aivopesuleiriä.
- sintukka
Se on ihan totta jokaisen oma asia, missä käy ja milloin vai käykö ollenkaan. Minun äitiäni yritti isoäiti aikoinaan lahjoa riparille, vaan äiti ei suostunut, kun ei koeknut uskoa omakseen. Itsekään en mennyt aikaani tuhlaamaan, tiesin ihmisten siellä vihaavan minua muutenkin. Oma äitini ei pakottanut, veljenikään ei käynyt riparia, kun ei uskossa oltu eikä kiinnostanut.
On se joskus tekopyhää meininkiä, kun minultakin yksi luokkatoveri, joka koskaan aikaisemmin ei ollut edes puhunut minulle, kysyi hämmastyneenä, että enkö aio käydä riparia ja miksi. Sanoin, etten halunnut. Kaverini kyllä menivät, eikä se minua haitannut. Serkkuni kävi kasteessa ja riparilla vasta teininä, ja sanoi, ettei se kummoista ollut ja olisi saanut jäädä käymättäkin.
Minua ei kukaan painostanut mihinkään suuntaan, eikä se olisi hyödyttänytkään, se kun on ihan oma asia, ja muut saavat pitää mielipiteensä ominaan minun puolestani. Tervepäinen ihminen olen, yliopistossa ja tälleen, eli en mikään raggarinuori ole koskaan ollutkaan, siitä ei löydy syitä.
Suomessa on uskonnonvapaus, jos joku ei muistanut. Se koskee uskovaisten perheiden nuoriakin. - TeeJ
En mennyt itsekään, eikä sitä tarvinnut sen kummemmin perustella. Ennen omia häitä kävin riparin = kävin juttelemassa papin kanssa parina iltana mukavia ja sillä selvä.
Ja ihan hyvä ihminen minustakin tuli ;-) - äiti minäkin
14-vuotias lapsi ei ole vielä kypsä yksin tekemään ratkaisua kieltäytyä riparista.Jos teillä on tuttu , joka osaa keskustella asiasta tuoden uskonto- ym.näkökannat esille olisi varmaan hyvä.Itselläni on neljä lasta ja olen aina pyrkinyt ohjaamaan lapsia keskustelemalla ,kun on näyttänyt menevän vikaan.
Mielestäni monet asiat nykyään ovat ryöstäytyneet käsistä,koska vanhemmat eivät puutu ja ota vastuuta lapsistaan . - ja löysi sitten
samoin ajattelevan aviomiehen. Hyvin on mennyt tähän asti. Älä pakota, vaan ole tukena, jos tarvitaan.
- Näin tein
Teini ei suostunut menemään rippileirille 7 vuotta sitten. Heitettiin mieheni kanssa kuriton kadulle. Nyt, 7 vuotta myöhemmin emme puhu hänelle oikein mitään, käy kerjäämässä rahaa ja myy itseänsä saadakseen huumeita. Tämä on jokaisen kieltäytyjän tulevaisuus. Mikäli ei elämässä ole mitään moraalista arvomaailmaa, ei lopputuloksesta tule muuta. Näin Oulussa.
- jyri.
Taas tyyppillisiä Lestariolais juttuja. Taitaa syyt olla syvemmällä eli liiallinen uskon lahkon syöttöä? Varmasti lapselle syötette pakolla ja vastenmielisyys kasvanut ja tuonut muut ongelmat siinä mukana.
- mutta kerronpa kuiten
En usko aloittajan kysyvän tosissaan, mutta jos näitä joku sattuu lukeen tosissaan, niin itse en oo käyny riparia. Oon eronnu kirkosta (pääsyyt: rasismi ja byrokratia)
En myöskään käynynt lukiota, vaan hankin heti ammatin.
En ole katunut valintojani ja hyvin menee. En juo, en polta ja muutenkin olen ok kansalainen tosin tietty silleen kieroutunu, että en usko Kristinuskoon. :) - Katkera vieläkin
Aviomieheni on 13-vuotiaasta asti ollut täysi ateisti.
Rippikoulun lähestyessä hän ilmoitti vanhemmilleen, ettei aio mennä.
Isänsä ei ottanut kantaa; äitinsä ilmoitti että niin kauan kuin hän kotona asuu, niin menee rippikouluun (asia oli äidille jostain syystä tärkeä).
Mieheni sitten meni rippileirille (äitinsä viikkoja kestäneen kiukuttelun ja painostuksen jälkeen).
Ei hän siitä kärsinyt, mutta ei myöskään tykännyt. Nyt 25 vuotta myöhemmin on edelleen ateisti, ja äidilleen on jollain tasolla katkera että hänen mielipidettään ei kuunneltu silloin.
Eli miten sinun pitäisi suhtautua? Anna tyttäresi tehdä omat päätöksensä! - villiruusu-kristalli
tilanne kun ei itselle vielä ole sattunut moista mutta kun vanhintyttö sanoi ettei halua mennä leirille ja en muista oliko kyse myös riparista niin sanoin vain että no taatusti menet ja asia oli loppuun käsitelty.
Ei kuitenkaan saa pakottaa eikä voikaan.- Todella sekavaa
Oletko sinä jossain aineissa?
Ensin sanot "vaikea tilanne kun ei itselle vielä ole sattunut moista".
Tämä kai yleensä tarkoittaa että itselle ei vielä ole sattunut vastaavaa??
No miten sitten tämä jatko: "kun vanhintyttö sanoi ettei halua mennä leirille ja en muista oliko kyse myös riparista".
Vanhin tyttäresi on 15, jos kyse on rippileiristä niin tämä oli alle vuosi sitten! Mutta et muista mistä leiristä oli kyse??
Ja sitten kaiken huippuna: "Ei kuitenkaan saa pakottaa eikä voikaan." sen jälkeen kun on ensin kirjoittanut " niin sanoin vain että no taatusti menet ja asia oli loppuun käsitelty".
No just! Että sanoit vaan että "no taatusti menet" ja asia oli loppuun käsitelty? Mutta "pakottaa" ei saa????
- kannattaa ajatella
Hei vaan, mielestäni tuon ikäinen ei vielä tiedä kantaansa uskon asioihin. En usko että mitään haittaa kenellekkään on jos rippikoulun käy. Myöhemmin voi sitten erota kirkosta jos haluaa kun on täysi-ikäinen. Sen sijaan tiedän sellaisia jotka ovat aikuisena istuneet papin kanssa ja käyneet rippikoulun saadakseen kirkkohäät. Jos mitään ei ole "pakko" tehdä niin silloin oppii sellaisen elämäntavan että mitään velvollisuuksia ei ole, kaikkea kivaa vaan mulle, kiitos. Voi sitten kysyä että onko pakko käydä peruskoulu loppuun, onko pakko kouluttautua ammattiin, onko pakko mennä töihin. Omani ovat käyneet riparin, toisesta tuli lähes ateisti ja toinen soittaa gospelia, tosin ilman suurempaa vakaumusta mutta kuitenkin. Samoin käy riparin myös nuorin kun se aika tulee.
"Miten minun pitäisi suhtautua kun tyttäreni sanoi ettei aio mennä ripariin?"
Miksi et voisi antaa tyttäresi päättää itse tästä häntä koskevasta asiasta? Kyseinen asia on kuitenkin hänen oma päätöksensä, eikä sen pitäisi kuulua mielestäni vanhemmille millään tavalla, sillä kyllä 15-vuotiaiden pitäisi antaa päättää edes sen verran omista asioista, että haluaako hän käydä rippikoulua vaiko ei.
Itsekään en ole käynyt rippikoulua, eikä vanhempani sanoneet minulle mitään koko asiasta, koska he ymmärsivät hyvin sen asian, että kyseessä on minun oma päätökseni.- riparilla kävin joo
Kävin rippikoulun vain siksi että kaikki meidän suvussa on aina niin tehneet. Sai vanhemmat ja isovanhemmat mielenrauhan ja minä rahaa palkaksi siitä kidutusleiristä joka oli täyttä helvettiä minulle...
En uskonut jumalaan ennen riparia, enkä usko nytkään sen enempää. Täyttä hömppää joka ei minulle sovi. Kuitenkin pitää kunnioittaa perinteitä."Kävin rippikoulun vain siksi että kaikki meidän suvussa on aina niin tehneet. Sai vanhemmat ja isovanhemmat mielenrauhan ja minä rahaa palkaksi siitä kidutusleiristä joka oli täyttä helvettiä minulle..."
Itse en taas ole koskaan ollut innokas lähtemään mihinkään juttuihin näiden perinteiden takia, enkä pidä ollenkaan sellaisista jutuista, jotka ovat omien elämänarvojeni vastaisia.
"En uskonut jumalaan ennen riparia, enkä usko nytkään sen enempää. Täyttä hömppää joka ei minulle sovi. Kuitenkin pitää kunnioittaa perinteitä."
Niin kauan kun ihmiset haluavat vaan vaalia näitä "hienoja" vanhoja perinteitä, niin asioihin on vaikeampi saada minkäänlaisia uudistuksia. Vasta sitten asioita on helpompi uudistaa, kun yhä useammat alkavat kyseenalaistaa näiden perinteiden merkityksen ja ovat valmiita kieltäytymään niistä asioista, joita he eivät koe omakseen.
- lintu taivaalla
EROTKAA HEISTÄ!
2Kor. 6:15-17
Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? Ja miten soveltuvat yhteen Jumalan temppeli ja epäjumalat? Sillä me olemme elävän Jumalan temppeli, niinkuin Jumala on sanonut: "Minä olen heissä asuva ja vaeltava heidän keskellään ja oleva heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani." Sentähden: "Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko; niin minä otan teidät huostaani ja olen teidän Isänne, ja te tulette minun pojikseni ja tyttärikseni, sanoo Herra, Kaikkivaltias."
Ilm.18:4
"Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa."
Luuk. 9:5
"Ja missä eivät ota teitä vastaan, siitä kaupungista lähtekää pois, ja pudistakaa tomu jaloistanne, todistukseksi heitä vastaan."
Jer.51:6
"Paetkaa Baabelista ja pelastakoon kukin henkensä, älkää hukkuko sen syntiin."
Luuk. 17:31
"Sinä päivänä älköön se, joka katolla on ja jolla on tavaransa huoneessa, astuko alas niitä noutamaan; ja älköön myös se, joka pellolla on, palatko takaisin. Muistakaa Lootin vaimoa!"
1.Korinttolaiskirje 5:11
Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa.
Psalmit 1:1
Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat,
Tiit. 3:10
Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti,
Efesolaiskirje 5:6
Älköön kukaan pettäkö teitä tyhjillä puheilla, sillä semmoisten tähden kohtaa Jumalan viha tottelemattomuuden lapsia; älkää siis olko niihin osallisia heidän kanssaan.
http://www.wwnet.fi/users/veijone/kirkko.htm- listausa
LUTERILAISESTA KIRKOSTA ERONNEITA LUTERILAISIA:
-2004- Suomen luterilainen tunnustuskirkko (jäseniä 305)
-1983- Luterilainen Sanan Yhdyskunta (jäseniä 165)
-1928- Suomen tunnuksellinen luterilainen kirkko (jäseniä 307)
-1920- Suomen vapaa evankelisluterilainen seurakuntaliitto (jäseniä 535)
ORTODOKSISESTA KIRKOSTA ERONNEITA ORTODOKSEJA:
-1927 Ortodoksinen Pyhän Nokolauksen Seurakunta
(jäseniä 1335)
- (Samoihin aikoihin) Ortodoksinen Pokrovan seurakunta (jäseniä 342)
Kirkosta eronneita kristillisia liikkeitä: (Yleisesti jäsenet eivät kuulu kirkkoon)
Helluntailaiset 70 000
Vapaakirkko 16 400
Adventistit 7 700
Siiloan seurakunta 7 100
Roomalaiskatoliset 6 800
Babtistit 2 400
Metodistit 1 700
Pelastusarmeija 1 300
Jehovan todistajat 31 000
Mormonit 4 600
- -skeptiko-
Ateismille on vaihto ehto: skepsismi, agnostisuus, terve epäily
Vaikka ei jumalaan uskokkaan, ei jumalaa ole silti pakko mennä kieltämäänkään. - mitäs sitten?
En minäkään käynyt riparia. Aivan turhaa semmonen. Kun minä olin 15-vuotias, kävin vain kerran kirkossa kun piti kerätä niitä jotain merkintöjä johonkin korttiin, niin mulle riitti jo se eka kerta. Sillon kirosin mielessäni että mitähän järkeä tässäkin on.. Kaverit sanoi että "no sä et pääse kummiks jos et käy tätä etkä saa rippilahjoja." Aivan turhaa touhua koko kirkkoon kuuluminen. En mä edes minkään rippulahjusten takia sitä halunnu käydä kuten muut. Erosin kirkosta samantien kun täytin 18. Kaikki muut luokkakaverit kävi sillon rippikoulun, ja siitä huolimatta kukaan niistä ei tullut uskoon. :D Ihan hyvä vaan että pitivät päänsä. Sun tyttös osas tehdä itse sen oikean ja viisaan valinnan, olla käymättä sitä. Ja älä huoli, se ei mitään kapinoivaa käytöstä edes ole.
- äippä
Anna tyttären päättää itse,minunkaan poika ei halunnut rippikouluun,ja siispä ei mennyt,aluksi olin vähän pettynyt mutta sit ajattelin ei väkisin ja sen voi käydä myöhemmin jos siltä tuntuu.
- åiti oon
naimisiin pääsee ilman ripariakin.maistraatti.armeija on myös yhtä tyhjän kera.nää on ihmiset keksineet.anna itse päättää haluaako vai ei,ei tarte syyllisyttä kantaa,elämä on elämisen arvoinen.eikä muotteihin tarvitse kangistua,silti niistä kasvaa kunnon kansalaisia ja työtä tekeviä.
- lastasi vastaan
Kerro hänelle mitä itse ajattelet ripille pääsystä ja lopuksi totea, että tämä on ensimmäisiä aikuisikää lähentelevän nuoren omia päätöksiä mitkä tulee ihan itse tekemään elämässään ja mistä on sitten myöhemmin vastuussa. Se siinä.
- ????
Kunnioita hänen päätöstäänsä ja koita kysellä miksi ei halua mennä, toki voi mieli tuosta vielä muuttua.
Itse en ole koko rippikoulua käynyt, kun ei ole elämäni aikana ollenkaan uskonasiat kiinnostaneet. Ei ole minun juttuni mutta ihan hyvin on tullut pärjättyä tähän päivään asti.
Nykyajan nuoriso menee vain rahan takia riparille etenkin rikkaiden lapsukaiset. Näiden vanhemmat sitten tietysti antavat ison tukun rahaa ja normaalia kalliimman ristin. Näin se menee nykyaikana. - Yksi mikrosiru
Opeta Raamattua! On paljon seurakuntia, joissa ei ole rippikoulua.
- jaksaa jauhaa
vitun köyhät
- esikatsele
lähetä viesti
- asiattomasta
viestistä
- kieltäytyminen
Eikö olekin rakentavaa.
- pornoleirille
Pappien nussittavaksi
- Riparin käynyt
Ei tietenkään kannata pakolla yrittää saada nuorta riparille, vaikka se olisikin tärkeätä vanhemmille. Ehkäpä voisit kertoa, millaista omalla leirilläsi oli aikoinaan ja kertoa mitä hyviä puolia on riparin käymisessä, sillä niitähän on!!
Itsekään en ollut innoissani riparista, sillä olin aika ujo siihen aikaan. Halusin kuitenkin edes yrittää saada uusia ystäviä leiriltä ja olla mukana jossakin ryhmäjutussa, johon ei liittynyt kännäämistä ja yletöntä kiroilua, niin kuin yleensä siihen aikaan nuorten illanvietoissa oli tapana. Olin ehkäpä erilainen nuori ja jossain määrin hengelliset asiat tuntuivat ihan mukavilta asioilta käsitellä.
Parasta oli ehdottomasti iltaohjelmat, joita isoset ja apuopet järjestivät joka illalle. Jokaisena iltana oli erilaisia teemoja. Oli niin iloisia kuin surullisiakin aiheita. Ei tarvinnut hävetä, jos surulliset asiat itketti. Siellä näki, että kaikilla meillä nuorilla oli omia ongelmia ja teinivuodet ei jättäneet ketään kylmäksi. Oli hyvä siis huomata ja ymmärtää se, että itse ei ollut yksin haahuilemassa elämässään.
Oli kiva myös tajuta, että oli olemassa aikuisia, joille pystyi puhumaan ihan mistä tahansa. Opeteltiin kunnioittamaan ja arvostamaan toisia ihmisiä ja tietysti myös itseämme.
Tässä maassa on äärettömän paljon nuoria, joilla on masennusta ja heille(kin) leiriltä jää monia hyviä juttuja mieleen ja saattaapa se jopa auttaa pääsemään ujoudesta.
Toki riparin mukavuus riippuu siitä, minkälaiset ihmiset sitä leiriä pyörittää, mutta Pirkkalan nuorilla on ainakin mahtavat tyypit järjestämässä leirejä. Eikä todellakaan tarvitse pelätä, että siellä nuoria käännytettäisiin himouskovaisiksi tms. Toki siellä puhutaan kristinuskon asioista, mutta varmasti sieltä hengissä selviävät vähemmän uskovatkin. - palikka
Tuohan on vain merkki siitä, että tyttäresi on ymmärtynyt miten asia on. Toki oishan hänen kannattanut ensin kusettaa hyvät fyrkat tyhmiltä sukulaisilta ja sitten täysi-ikäiseksi päästyä erota kirkosta. Täydellistä :)
Faktahan on että nämä aurinkojumalan palvojat, käärivät häikäilemättömästi fyffee köyhältä kansalta ja nämä riparit ovat vain osa sitä suunnitelmaa, että saadaan lisää maksajia heidän yleelliseen elämään. - Ripareita työkseen pitävä
Minä kyllä tekisin kaikkeni että tyttäreni menisi riparille. Kertoisin mitä etuja sen käyminen hänen tulevaisuuteensa tuo sekä millaista on nykypäivän ripari. Lisäksi käyttäisin lahjomisen tekniikkaa. Riparilla saa paljon uusia ystäviä ja ei sen käyminen mitään rankkaa ole.
- Zeba.
Kannattaa kertoa tytölle ainakin, että jos ei käy, niin ei varmastikkaan pääse kummiksi eikä kirkossa naimisiin. Kysele meneekö kavereita samaan paikkaan, jne.
Mulla oli lähestulkoon sama tilanne pari vuotta sitten, kun oli ripariaika. Kukaan kaveri ei mennyt samaan paikkaan, joten päätin olla vastaamatta kirjeeseen, kummit tyrkytti rippikoulua vielä seuraavanakin vuonna. En ollut kiinnostunut yhtään.
Kuitenkin nyt kun siskoni sai lapsen, olin ainoa kummivaihtoehto, joten mentiin seurakunnalta mihin kuulun, kyselemään voinko käydä rippikoulun nyt äkkiä kuukaudessa. Onnistui ja kävin papin kanssa juttelemassa raamatusta jne, 2 kertaa sunnuntaina kirkossa,kun ei ollut enempää aikaa. Eikä papin kanssa tarvinut olla kuin tunti per päivä, viikossa n. 3h, ei tullut edes vaadittua 20h. Konfirmaatio onkin tässä lähiaikoina ja kummiksi pääsen. :)
Eli jos tyttäresi ei nyt halua käydä, niin aina on vaihtoehtona käydä se myöhemminkin, vaikka sitten aikuisenakin, Mulla oli nyt vaan tällänen erikoistapaus kun oli kiire, joten olin yksin. - porkkanainen
Itselleni rippileiri oli äärettömän ikävä kokemus, sillä olin juuri yläasteella koulukiusattu. Rippileirille meneminen tuntui ylivoimaisen vaikealta ja olisin halunnut jättää sen käymättä.
Itse rippileiri oli todella tylsä ja ahdistava.
Jälkeenpäin ajatellen olisi ollut parempi etten olisi mennyt sinne ollenkaan. Viis kirkkohäistä, uskonto on omassa elämässäni täysin turhaa potaskaa. Kunnioitan toki jos muut pitävät uskontoa tärkeänä. - Jaska200
Onnittelen. todella valistunut nuorukainen, kun ei ole halukas ikuiseen maksuvelvollisuuteen (kirkollisvero), ja mitä sillä saa vastineeksi? jos menet pyytämään esim. virkatodistusta maksat.
esim. keskimääräisen teollisuustyöntekijän vuosiansiolla 32 000€/v maksat vuodessa 480€ ja mitä saat vastineeksi, kymmenessä vuodessa 4800€.
Tässä ei ole järjen kanssa mitään tekemistä, toimitaan tunnetasolla järki "unohtuu". - latoimmat
lattapäät.suuret luulot muttei itsetuntoo ollenkaa.eli ei takaraivoa ollenkaan.tästä voisi päätellä ettei pikkuaivoja ollenkaan.
- Nimetön
Aluksi suhtauduin ripariin kielteissti ja olin vielä samana aamuna varma etten mene sinne. Loppujen lopuksi menin sinne ja päätös oli loistava. Leiri oli hauska ja isoset mukavia =) ja vielä näin kolmen vuoden jälkeen toimin isosena leireillä jotta voin auttaa uusia rippikoululaisia tekemään leireistään ikimuistoisia. Suosittelisin leiriä lämmöllä mutta pakottaa ketään ei voi. Ja voihan leirin sijaan käydä päiväopiskeluna; eikä sekään huono vaihtoehto ole.
- Nimetön.
Voin sanoa, että minut pakotettiin riparille. Ongelma ei ehkä ollut muussa, kuin niissä muissa ihmisissä siellä. Ei olis ehkä kannattanu pakottaa. Nyt en varmasti enää koskaan mene kirkkoa lähellekään.
- --------
Kunnioittaa hänen mielipidettään! Näytä että hän on tärkeä!
- santsumajade
Itse olen 14-vuotias tyttö joten ripari olisi tässä eressä ensi talvena ja ihan innolla sitä tässä jo odotetaan. :) Uskonnosta en kyllä ole kiinnostunut ollenkaan, mutta onhan sitä sisaruksilta, serkuilta ja kavereilta kuullut kaikkea mukavaa mitä siel on tehty ja kuulemma aika vähillä ovat itse uskonnonopetukset sun muut olleet. Eikä riparia täälä tarvitse pelätäkkään kun pienessä mukavassa kunnassa asustelee ja tuntee kaikki entuudestaan. :)
Minusta kuitenkaan ketään ei saisi riparille pakottaa sillä osaa 15 vuotias järjellä ajatella tahtooko riparille vai ei ja uskonasioita yleensäkkin. Vaikka joo onhan niitäkin nuoria jotka jättävät riparin tai jonkun muunkin välistä ihan vain vanhemmilleen protestiksi tai jonkun muun tälläisen typerän syyn takia. Minäkin kyllä vielä mietin että jos kävisin vain itse rippileirin ja jättäisin konfirmaation välistä, koska minusta se on jotenkin typerää kun en kuitenkaan jumalaan tai mihinkään usko ja se tuntuu myös väärältä kun rahahan se vain on mikä miut tuon konfirmaation saisi käymään.. Vaan kylläpä se raha silti kelpaisikin. :p
Ärsyttää tämä yleistys surkeasta nykynuorisosta. Itse olen mielestäni ainakin ihan fiksu ja kohtelias vaikka en olekkaan mummuja tienyli auttelemassa. Ainakin olen yrittäny ihmisistä saada pois näitä ennakkoluuloja, että mustaanpukeutuvat hevari -ihmiset ovat muka kauheita rällästäjiä ja epäkohteliaita juoppoja, ihan vaan hymyilemällä ihmisille. :) ja kyllä sitä tulee ovea pidettyä seuraavalle auki ja kaikkea tämmöistä pientä.
Kaverinikin ovat kaikki yhtä lukuun ottamatta todella fiksusti käyttäytyviä vaikka ovatkin melkin kaikki poikia. Tai noh, juuri tuo yksi vähemmän fiksu sattuu olemaan tyttö. :p Sitten muista täällä asuvista nuorista, niin on kyllä ihan yhdenkäden sormilla laskettavissa nämä jotka häiriköivät kylällä ja rikkovat pulloja tai muuta tälläistä. Kyllähän monet juovat ja polttelevat, mutta sentään ihan sovussa ja kiltisti mökillä tai muualla. Minun ikäisistäni kyllä ainoastaan yksi poltteleeja näitä jotka juovat on laskujeni mukaan ainoastaan viisi ja koulussani on ainakin järjestetty tuollainen sopimus vanhempien ja koulun kanssa, että jos pysyy yläasteen ajan päihteettömänä niin saa jonkun vanhempien kanssa sovitun jutun (mie saan kevarin :) )tai rahaa ja koulu myös järjestää tässä sopimuksessa oleville kaikkea mukavaa. Saa tuo ainakin minut hyvin alkoholista erossa pysymään, tupakkaan en kyllä koskisi muutenkaan.
Tulipas avauduttua. :p - Realisti -51
Meidät sisarukset aikoinaan pakotettiin,mikset anna tyttäresi itse valita?
- Liina Karhula
Mielestäni sinun pitäisi olla ylpeä tyttärestäsi kun hän tahtoo tehdä itse päätöksensä. Jos hän ei koe riparille menoa itselleen tärkeäksi, niin ei kai hänen turhaan sinne kannata mennä vain ystävien tai sukulaisten vuoksi.
Jos välttämättä tahdot, että lapsesi menee jollekin ikäisilleen suunnatulle leirille niin ehdota vaikka protua. Erittäin hyvä 'aikuistumisleiri' jolla kannustetaan asioiden laajempaan tarkastelluun ilman minkäänlaista uskonnollista kannanottoa.
Itse kävin protun riparin sijaan, enkä ole kertaakaan katunut vaan olen vihdoinkin oppinut ajattelemaan itse ja ennenkaikkea monista eri näkökulmista. Itse en ainakaan pakottaisi omaa tyttöä, hän tosin kävi riparin viimekesänä ja hyvä kaveri oli samalla leirillä.Voithan kokeilla josko joku kaveri tulee samalle leirille ja kerro, ettei kirkollinen vihkiminen onnistu jos ei ole käynyt riparia..Mut pakottaahan ei mielestä voi, hänen oma valinta..
Ketjusta on poistettu 24 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 503834
- 1053415
ROTAT VALTAAVAT ALUEITA
Asukkaat nyt loukkuja tekemään ja kiireellä, jätehuolto kuntoon, jätteet niille kuuluville paikoille, huomioikaa yrittäj342791Miten minusta tuntuu että kaikki tietää sun tunteista mua kohtaan
Paitsi suoraan minä itse, vai mitä hlvettiä täällä tapahtuu ja miksi ihmiset susta kyselee minulta 🤔❤️262438- 201869
Alavuden sairaala
Säästääkö Alavuden sairaala sähkössä. Kävin Sunnuntaina vast. otolla. Odotushuone ja käytävä jolla lääkäri otti vastaan51799- 1851756
- 271477
Reuters: Ukraina on iskenyt Venäjän strategisia pommikoneita vastaan. Jopa 40 konetta vahingoittunut
Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU on iskenyt Venäjän strategisia pommikoneita vastaan, kertoo Reuters. Uutistoimiston läh3861459Huomenta kulta
En mä halunnut sulle ilkeillä,päinvastoin. Miks mä niin tekisin ku rakastan sua ❤️ mut anteeksi jos ilmaisin itseäni huo91238