Kuoleman jälkeinen elämä. Haluaisin käsitellä aihetta.
Uskon, että jälleensyntymä on mahdollista. Miksi juuri jälleensyntymä? No, muut vaihtoehdot olisivat lähinnä joko taivas tai kadotus/helvetti, ja niissä mielestäni ei olisi mitään mieltä; kuka pistäisi meidät taivaaseen tai helvettiin, joka olisi äärimmäinen ja ikuinen? Millä perusteilla meidät valittaisiin? Miksi joku jumala, jollaisen olemassaolosta ei edes ole mitään näyttöä, (mikäli olisi olemassa) lajittelisi meidät hyviin ja pahoihin? Mitä virkaa tällä elämällä on, jos sitä seuraa ikuinen onni? Jälleensyntymän idea on järkevämpi (ei tietenkään voi olettaa, että koko aivoihimme sidottu persoonamme voisi jälleensyntyä).
Haluaisin käsitellä jälleensyntymää vastaan esitettyjä väitteitä (se, että asian voisi ylipäätään osoittaa epätodeksi, eräällä lailla muuten puoltaa asian todeksi olettamisen oikeellisuutta).
Moni kysyy, että "Miksemme muista syntymää edeltävää tilaa?" Minä vastaan: emme muista syntymämme hetkeä, emme vauvaikäämme. Mistä tiedämme, ettei sitä ennen ollut mitään? Lisäksi entisen ruumiimme kuollessa suurin osa persoonastamme on kadonnut. (Voidaan kysyä, että "Millä muotoa se jälleensyntyvä on enää 'minä', jos se on aivan erilainen mieli kuin entinen?", mutta minä henkilökohtaisesti ainakin voin vastata, että voin kuvitella itseni, oman tajuntani, ilman nykyisiä tunteita, ilman nykyistä tietämystä ja ajatuksia, ilman luonteenpiirteitäni, ilman omaa minäkuvaani. Koettakaa. Luulen, että pystytte kuvittelemaan.)
Toinen ongelma on, että väkiluku kasvaa koko ajan - mistä uudet tajunnat tulevat? Koska kyseessä olisi kuitenkin pelkkä tajunta, ilman mieltä ja älykkyyttä, voisivat esimerkiksi koppakuoriaiset jälleensyntyä ihmisiksi. Elämme kuitenkin eläinten massasukupuuton aikaa.
Uskon, että jälleensyntymä on mahdollista. Miksi juuri jälleensyntymä? No, muut vaihtoehdot olisivat lähinnä joko taivas tai kadotus/helvetti, ja niissä mielestäni ei olisi mitään mieltä; kuka pistäisi meidät taivaaseen tai helvettiin, joka olisi äärimmäinen ja ikuinen? Millä perusteilla meidät valittaisiin? Miksi joku jumala, jollaisen olemassaolosta ei edes ole mitään näyttöä, (mikäli olisi olemassa) lajittelisi meidät hyviin ja pahoihin? Mitä virkaa tällä elämällä on, jos sitä seuraa ikuinen onni? Jälleensyntymän idea on järkevämpi (ei tietenkään voi olettaa, että koko aivoihimme sidottu persoonamme voisi jälleensyntyä).
Haluaisin käsitellä jälleensyntymää vastaan esitettyjä väitteitä (se, että asian voisi ylipäätään osoittaa epätodeksi, eräällä lailla muuten puoltaa asian todeksi olettamisen oikeellisuutta).
Moni kysyy, että "Miksemme muista syntymää edeltävää tilaa?" Minä vastaan: emme muista syntymämme hetkeä, emme vauvaikäämme. Mistä tiedämme, ettei sitä ennen ollut mitään? Lisäksi entisen ruumiimme kuollessa suurin osa persoonastamme on kadonnut. (Voidaan kysyä, että "Millä muotoa se jälleensyntyvä on enää 'minä', jos se on aivan erilainen mieli kuin entinen?", mutta minä henkilökohtaisesti ainakin voin vastata, että voin kuvitella itseni, oman tajuntani, ilman nykyisiä tunteita, ilman nykyistä tietämystä ja ajatuksia, ilman luonteenpiirteitäni, ilman omaa minäkuvaani. Koettakaa. Luulen, että pystytte kuvittelemaan.)
Toinen ongelma on, että väkiluku kasvaa koko ajan - mistä uudet tajunnat tulevat? Koska kyseessä olisi kuitenkin pelkkä tajunta, ilman mieltä ja älykkyyttä, voisivat esimerkiksi koppakuoriaiset jälleensyntyä ihmisiksi. Elämme kuitenkin eläinten massasukupuuton aikaa.
Vastaukset 35
Vanhimmat
mihin kaikki "sielut" menee kun maapallo posahtaa
lopullisesti? Entäs mikä erottaa auton ihmisestä
tai koppakuoriaisesta? Sekin syö, ulostaa,
ja vastaa ärsykkeisiin, eli meneekö auton sielu
toiseen autoon kun se sammutetaan? Se kyllä
selittäisi miksei auto lähde aina käyntiin, ei ole
tarpeeksi vapaita sieluja... Entäs tietokoneet?
Nekin sisältävät monimutkaisemman hermoverkon
kuin alkeellinen hyönteinen. Onko tietokoneilla
sielu? Mistä sieluja tulee lisää, sillä
maailmassa ei ole aina ollut vakiomäärää
elollista? Mikä mekanismi muka tuottaisi sielun,
ja millä säännöillä se siirtyy ihmiseen?
Sielun on oltava aineeton, kun sitä ei
voi mitata. Silti päähän kohdistuvat vammat
muuttavat persoonallisuutta muistia ja
kykyä ajatella. Mikä johtopäätös tästä voidaan
vetää, tiedätkö?
Ensimmäiseksi pitäisi todistaa sielun
todellinen olomuoto ja mekanismit ennen kuin
aletaan edes olettamaan sielun olemassaoloa.
En halua puhua mistään sieluista. Puhun tajunnasta. Se ei välttämättä ole aineeton eikä aineellinen.
Tietokoneella olisi "sielu", jos nyt puhutaan sieluista, siinä missä ihmiselläkin, MIKÄLI se olisi jollain tavalla rakennettu itsetietoiseksi. Silloin tietokoneeksi voisi jälleensyntyä. En osaa spekuloida enemmän, mutta tietokone on kuitenkin rakennettu täysin ennustettavaksi ja jonkun ulkoisen tahon käyttöön. Se ei toimi itsekseen.
Jos maapallo posahtaakin lopullisesti, niin silloin tajunta vain leijuu. Se ei ole aineellisesti missään, mutta se saattaa koota vaikka toisella planeetalla olevista orgaanisista yhdisteistä uusia elämänmuotoja. Tajunta tarttuu ja muodostaa mielen.
"Sielun on oltava aineeton, kun sitä ei
voi mitata. Silti päähän kohdistuvat vammat
muuttavat persoonallisuutta muistia ja
kykyä ajatella. Mikä johtopäätös tästä voidaan
vetää, tiedätkö?"
Etkö tajunnut, etten puhu mielestämme emmekä ajatuksista? Kokeile rentoutua ja meditoida, siellä on pohjalla peruskirkkaus, joka ei häviä.
Kuoleman jälkeistä elämää ei ole. Jälleensyntymää ei tapahdu. Se mitä sanotaan sieluksi on vain ihmisen itsetietoisuutta, joka sammuu kun sitä ylläpitävä koneisto (tässä tapauksessa geenien siirtymistä varten syntynyt fenotyyppi eli ihmisruumis) lakkaa toimimasta.
Voit vapaasti keskustella ja uskoa reinkarnaation sekä kuoleman jälkeiseen elämään, jos siltä tuntuu. Ateistien palstalla valtaosa on kuitenkin materialisteja ja skeptikkoja, jokta näkevät ihmisen yhtenä eläimenä muiden eläinten joukossa, ja joille puheet kuoleman jälkeisestä elämästä, taivaasta, helvetistä ja jälleensyntymisestä sekä näitä uskomuksia ylläpitävistä tahoista (joita myös uskonnoiksi sanotaan) ovat vain yksi osoitus niistä lukemattomista tavoista joita ihmiskunta itsepetoksellisessa kuolemanpelossaan on keksinyt.
Pitäviä todisteita reinkarnaatiosta eikä mistään muustakaan hengenlähdön takaisista tapahtumista ei ole esitetty. Ne ovat vain hourupäitten höpinää. Lisäksi ne ovat tarpeettomia, elämä on itsessään tarpeeksi kaunis ja ihmeellinen, nauti siitä sillä uusintaa ei ole saatavissa.
Sittenhän osaatkin selittää miksi tuhannet ihmiset - uskontojärjestelmästä riippumatta ja myös ateistit - kokevat kuolemanrajakokemusten myötä niin samankaltaisia tuntemuksia ja kokemuksia? Aivotoimintaa ne eivät ole, koska aivoihin on lakannut kulkemasta happea ja sydän ei lyö. Luepa pari.
http://www.nderf.org/
Tämä on sinun mielipiteesi. Älä esitä sitä täytenä faktana.
Mieli ei edelleenkään säily, TIETOISUUS säilyy, jos joku säilyy.
Voiko nykytiede mitenkään edes kertoa, mitä materia tai aine on? Mistä se muodostuu? Eikö tietoisuus ole täysi mysteeri tieteelle? Joten voiko joku varmasti todeta, että kuolematonta tajuntaa ei ole?
"Pitäviä todisteita reinkarnaatiosta eikä mistään muustakaan hengenlähdön takaisista tapahtumista ei ole esitetty. Ne ovat vain hourupäitten höpinää."
Reinkarnaatiota on hankala todistaa oikeaksi, mutta sen VOI falsifioida. Älä tuomitse hourupäiden höpinäksi kaikkea.
"Lisäksi ne ovat tarpeettomia, elämä on itsessään tarpeeksi kaunis ja ihmeellinen, nauti siitä sillä uusintaa ei ole saatavissa."
Niin aionkin. Minun mieleni ja ajatukseni eivät säily. Tämä ruumis ja tämä mieli on uniikki, ja siksi arvokas.
Vaikka "tuhannet" ihmiset kertovat samankaltaisista kokemuksistaan, se ei silti todista muuta kuin että näillä ihmisillä on kokemustaustassaan yhtäläisiä tekijöitä. Monet ihmiset näkevät myös menninkäisiä, ufoja, tonttuja ja kummituksia, jostakin syystä todisteet puuttuvat.
Kuolemanrajakokemuksista kertovat ihmiset ovat varmaan osin aivan rehellisiä; silti nämä rajakokemukset ovat hyvin kulttuurisidonnaisia. Voiko mieli toimia erillään aivosta? Todennäköisesti ei. Skeptisiä näkemyksiä NDE:stä esim. http://www.skepdic.com/nde.html tai http://skepsis.fi/ihmeellinen/rajakokemus.html
kuten nuo toisetkin tuossa.
sitten vielä lisäisin tällaista että jos tällaista 'syntymistä' tapahtuisi niin miten tämä 'siirtyminen' uuteen syntyneeseen elämään tapahtuisi?
ja sitten tuli mieleen tämä kun ihmismäärät lisääntyvät maapallolla kokoajan niin tiivistyykö tyhmyys joukossa kun elämät alkavat "puolittua" useampiin ruumiisiin? vai elääkö nämä jakautuneet elämät vain puolet lyhyemmän ajan?
mites tämä uudelleen syntyminen sitten kun käy niinkuin retro sanoi että maapallo posahtaa tuhannen paskaksi ja tappaa ihan kaiken täältä marsiin asti. mihin elämät alkavat sitten syntymään? tuleeko loppu sitten viimeistään?
käsitteeseen nimeltä evoluutio? Minun näkemykseni mukaan me olemme aika pitkälle kehittynyt apinalaji. Eläinten tietoisuudesta on saatu viime vuosina valtavasti lisää tietoa, joka mielestäni vain vahvistaa käsitystä evoluution todellisuudesta. Joten jos alamme pohtia ihmisen sielun olemusta, on keskustelua laajennettava myös eläinkuntaan. Ihminenhän on tyhmyyttään kohdellut eläimiä kautta historiansa enemmän tai vähemmän sieluttomina tuotanto- tai haittaeläiminä ja enimmäkseen huonosti.
Minun skeptinen veikkaukseni on, että oli elämäni sitten kurjaa ja hyödytöntä tai sitten ihanaa ja auvoista, en saa kuolemani jälkeen siitä mitään palkintoa tai rangaistusta.
aloittajalle.
ja tuo eläimien mukaanottaminen on ihan hyvä pointti.
"mites tämä uudelleen syntyminen sitten kun käy niinkuin retro sanoi että maapallo posahtaa tuhannen paskaksi ja tappaa ihan kaiken täältä marsiin asti. mihin elämät alkavat sitten syntymään? tuleeko loppu sitten viimeistään?"
Se on suuri menetys, muttei täydellinen loppu. Yksittäisen ihmisen kuolemassa lähtee koko ihmisen persoona, eli ihminen joutuu kokemaan äärimmäisen menetyksen siitä riippumatta, säilyykö hänen perustietoisuutensa vai ei. Maapallon tuhoutuminen on kollektiivinen suurensuuri menetys, mutta ei loppu. Tajunta on menettänyt koko itsensä, mutta tietämättömyydessään se takertuu ja luo uuden itsen.
En ole varma tällaisen kuolemattoman tietoisuuden olemassaolosta, mutta nämä ovatkin vain ajatuksia siitä, että entä jos sellainen tietoisuus olisi.
ainakin osittain.
"Voidaan kysyä, että "Millä muotoa se jälleensyntyvä on enää 'minä', jos se on aivan erilainen mieli kuin entinen?", mutta minä henkilökohtaisesti ainakin voin vastata, että voin kuvitella itseni, oman tajuntani, ilman nykyisiä tunteita, ilman nykyistä tietämystä ja ajatuksia, ilman luonteenpiirteitäni, ilman omaa minäkuvaani."
Minuuden (tietoisuus itsestään) syntyminen on kiinni siitä kuinka paljon hermosoluja yksilölle kehittyy ja mitä muita (esim. kielellisiä) valmiuksia hän saa. Tavallaan siis evoluution tuomaa lisämurhetta tähän ihmisen (ja älykkäimpien eläimien) olemiseen.
Kun yksi minuus kuolee, se antaa tilaa toisen minuuden synnylle. Mutta mihinkään karman lakiin tai sielunvaellukseen en usko. Ne ovat uskonnollista hömpötystä, joilla on tarkoitus vain ohjailla ihmisiä tietynlaiseen käytökseen.
Kysehän on kaikessa yksinkertaisuudessaan siitä, onko kuoleman jälkeen jotain vai ei. Jos oletetaan evoluution kulkevan suunnillenkaan samoja latuja koko suuressa maailmankaikkeudessa, niin mahdollisuuksia uuden minuuden synnylle on ainakin aivan tarpeeksi. Niitä on aivan tarpeeksi täällä maapallollakin.
Tapahtuuko niin sitten todella, on täysin mahdotonta sanoa. Ei jää muistikuvaa vanhasta minuudesta, vaikka suomalaiset hiihtokarpaasit muuta ovatkin väittäneet. Tulevaisuuteen meneminen on vielä vaikeampaa.
"Mutta mihinkään karman lakiin tai sielunvaellukseen en usko. Ne ovat uskonnollista hömpötystä, joilla on tarkoitus vain ohjailla ihmisiä tietynlaiseen käytökseen."
Karman voisi nähdä noin, mutta minusta se voi olla tottakin.
Karma, jos sitä on, ei ole rangaistus, jonka joku antaa. Se on sitä, että pystymme parempaan jos kehitämme itseämme.
Jos tajuntamme säilyy, kun kuolemme, se on jälleensyntyessään sitä vahvemmilla, mitä paremmassa tilassa se kuolee. Jos on elänyt rauhallisesti ja hyvin ja kuolee niin, voi tajunta hallita paremmin syntymäänsä. Myös elämän aikana muille tehnyt pahat teot tietyllä tavalla satuttavat itseä. Jos murhaan äitini veitsellä, tulen itsekin traumaattiseksi.
Eikö se olisi ihan loogista?
"Jos tajuntamme säilyy, kun kuolemme, se on jälleensyntyessään sitä vahvemmilla, mitä paremmassa tilassa se kuolee."
Kuinka se tajunta voisi säilyä, kun aivot, jotka sen tajunnan luovat, ovat tuhoutuneet?
Ainakaan minulla ei ole mitään käsitystä edellisistä elämistäni, jos niitä edes on ollut. Ja suhtaudun aika skeptisesti myös niihin, jotka muuta väittävät. Esim. deja vu-kokemuksiin on aika luonnollisia selityksiä, vaikka ne voivat olla voimakkaitakin. Kyllä minullakin niitä on ollut.
"Eikö se olisi ihan loogista?"
Koko tämä hyvä-paha -akseli luonnontieteessä ei mielestäni ole ollenkaan looginen. Luonto ei toimi niin, vaan täysin sattumanvaraisesti, omia luonnonlakejaan noudattaen. Asia erikseen on, että emme vielä tiedä kaikkia niitä lakeja. Mutta meteori tai maanjäristys ei varmasti iske sillä perusteella, ovatko alueella asuvat ihmiset olleet hyviä vai pahoja.
Mutta edelleen pidän (valitettavan) mahdollisena, että tietoisuus omasta itsestä ja minuudesta syntyy uudelleen nykyisen minuutesi kuoleman jälkeen. Jos esim. kristityt ajattelisivat välillä näin, niin suhtautuminen muuhun elämään ja eläimiin olisi varmaan toinen kuin heillä nyt on.
Nythän suurin osa heistä luulee, että pelkkä usko johonkin henkilöön päästää heidät pälkähästä.
ei synny kuin yhden kerran. Tietoisuutemme edellisistä sielumme ilmentymistä sulkeutuu siksi ajaksi kun olemme lihallisessa ruumiissa tai sokeutuneita siihen fyysisen kuolemamme jälkeen. Mitä nopeammin vapaudumme aineellisuuden harhoista, niin sitä nopeammin palaamme sielumme tietoisuuteen. Oleellista on vain ikuinen sielu. Meillä kenelläkään ei todellisuudessa ole muuta kuin ITSEMME.
että pitäisi tehdä itsari vai?
miten se 'ikuinen mikälie' siirtyy raadosta toiseen ja unohtelee välillä olevansa olemassa? ei ennee kuulosta järkevältä.
...Vaikka et ehkä kykene ymmärtämään ja ymmärrän melko pitkälti miksi et.
Ei, ei sinun itsaria tarvitse tehdä. Se tarkoittaisi ettet ole oppinut mitään ja "jäät luokalle". Aivan kaikella on tarkoitus. Myös sillä, että et muista mitä sinä todella olet. Jos muistaisit kaiken, ymmärtäisit kaiken eikä sinun tarvitsisi enää opetella mitään. Näin myös menettäisit mielenkiintosi itse elämään koska siitä tulisi sinulle itsestäänselvyys - ymmärtäisit miten ja miksi kaikki toimii, mikä sinä olet ja mitä muut ovat.
Elämä on kuitenkin prosessi. Se on oppimisen prosessi. Elämänkoulu. Ainoa mikä on totta, on nimenomaan sinun sielusi. Kehosi ja koko maailma on pelkkä harha, johon olet kiintynyt ja pidät sitä yllä, koska haluat niin. Voisit haluta muutakin ja voit milloin hyvänsä jättää ruumiisi ja kokeilla jotakin muuta. Koko minuutesi, persoonasi, seuraa jatkuvasti mukana, mutta tuonpuoleisessa sinä jälleen ymmärrät kaiken.
Pystynkö perustelemaan mitään? En, muuta kuin omien kokemusteni kautta. Ja kirjoitettujen muiden kokemusten kautta. Siksi tätä tietoa ei kertakaikkisen saa, ellei päätä haluta sitä ja näe ja koe itse ne todisteet. Kuolemanrajakokemusten jäljiltä ei jää ainoatakaan ateistia. Ei liioin ruumiistairtaantumiskokemuksenkaan jälkeen.
Minäkin tykkään puhua monesti muiden puolesta en.
elikkä minun 'sielu' ymmärsi ja tiesi ennen kaiken(kuten sanoit) ja sitten se vain ajan käydessä pitkäksi päätti tyhmentää itsensä minuksi tähän raatoon jossa nyt lötkötän ja se tämän minun 'sielun' tietoisuus ja ymmärrys on vissiin säilössä siellä Sampon-sielupankissa sielulandiassa?
:):)
no vähän heitin vitsiä mukaan, mutta noin minä tuon asian näen.. eihän tuossa ole mitään järkeä. miksi siis tämä sielu haluaa elää ikuisesti ja vittuuntua tekemisenpuutteeseen ja puuhailla jotain tällaisia huuhaa juttuja? eikö olisi helpompaa lopettaa itsensä? ainakin minua alkoi jo hirvittää ajatus että kuolemanijälkeen elän ikuisesti 'sieluna' ja taaaaaaaas kerran tulee tylsää ja keksin jotain yhtä älytöntä kuin nyt.
sitäpaitsi tuossa 'sielu' (nielu tai mikä vain) jutussa on sellainen hassu harha. sana "elämä" kuvaa ihan tässä maailmassa olevaa elämää eikä minkää 97:nen ulottuvuuden sielujen 'elämää' joka ei oikeastaan edes ole elämää, kun ne ymmärtää ja tietää kaiken ja niillä on tylsää ja eihän ne ole edes havaittavia elollisia.
wow.. tulipas tekstiä.. tää ei nyt ollu sitte mitään vittuilua vaan tuolleen minä tuon asian ymmärsin.
pointti, että me kun synnymme kahdesta vanhemmasta, niin kumpi antaa tämän sielun ?
Mistä nämä sielut tulee ? Kuinka paljon niitä on olemassa ?
Maailmassa on nyt noin 6, 5 miljardia ihmistä(?) Joskus on ollut vain 2 miljardia ja sitä aikaisemmin, vieläkin vähemmän.
Miten tämä sielu/jokin, löytää tämän lapsen ?
"elikkä minun 'sielu' ymmärsi ja tiesi ennen kaiken(kuten sanoit) ja sitten se vain ajan käydessä pitkäksi päätti tyhmentää itsensä minuksi tähän raatoon jossa nyt lötkötän ja se tämän minun 'sielun' tietoisuus ja ymmärrys on vissiin säilössä siellä Sampon-sielupankissa sielulandiassa?"
Juups vähän siihen suuntaan! :) Eikö sinusta kävisi kaikkeus tylsäksi, jos ymmärtäisit ihan kaiken? Oppisit ja oppisit kunnes ei ole enää mitään opittavaa. Tuntuu se puoli minusta ainakin loogiselta. Janoathan sinä toki kokemuksia? Lisää ja lisää ja et koskaan saa tarpeeksesi.
"miksi siis tämä sielu haluaa elää ikuisesti ja vittuuntua tekemisenpuutteeseen ja puuhailla jotain tällaisia huuhaa juttuja?"
Oppiakseen :) Niin surkeeta kuin hyvääkin fiilistä, rakentamista ja repimistä, yksinäisyyttä ja yhdessäoloa, nälkää ja yltäkylläisyyttä jne. Joka kerta kun asettuu uuteen elolliseen olentoon kokemaan uudet haasteet, näkee taas vähän avarammin tilanteen.
"eikö olisi helpompaa lopettaa itsensä? ainakin minua alkoi jo hirvittää ajatus että kuolemanijälkeen elän ikuisesti 'sieluna' ja taaaaaaaas kerran tulee tylsää ja keksin jotain yhtä älytöntä kuin nyt."
Ei se ole tylsää! Kaikkea kanssa :) Sen parempaa ei olekaan. Toisin kuin ihmisillä, sielutietoisuudella ei ole mitään rajoituksia. Ja ne toisinaan muuten ovat havaittavia elollisiakin - aaveita. (Alkaispa jo se 'Piiri' subilla! Jos siinä olis sitten vaikka jotain ihan valideja todisteitakin.)
sitä sielun "siirtymistä" juuri eniten ihmettelisin.. kyllähän se nyt jonkilaisen gps:n tarvii vähintään että löytää mieleisensä ipanan mihin ängetä.
"pointti, että me kun synnymme kahdesta vanhemmasta, niin kumpi antaa tämän sielun ? Miten tämä sielu/jokin, löytää tämän lapsen ?"
Ei kumpikaan. Sielu on itse tietoinen itsestään ja päättää minkälaiseen kehoon haluaa mennä ja minkälaiset rajoittuneisuudet kohdata ja yrittää oppia elämään niiden kanssa.
"Mistä nämä sielut tulee ? Kuinka paljon niitä on olemassa ?"
Tiettävästi jostakin tuonpuoleisesta "Kotoa" suuresta Lähteestä. Ja niitähän on rajattomasti ympäri maailmankaikkeuden eikä vain maapallon.. Todellisuuksia samaten on niin paljon kuin vain kuvitella saatamme. Ja olemme nyt sitten päättäneet tulla kokemaan elämää tällä pallolla. Mikäs siinä, tämähän on mitä mainioin paikka oppia kun niin paljon ristiriitaista ja vastakkaisia asioita! :)
tämän 'sielun' kannalta. no mutta tämä ajattelu sulkee kokonaan pois tuollaiset raamatun jumalahahmot koska tuo sieluhan on itse täydellisyys ja pelkän 'treenin' vuoksi se ei ottaisi ns. helvetti riskiä, ellei se todella halua tehdä itsaria vittuunnuttuaan leijumaan jossain ikuisesti.
tietysti jos se helvetti onkin tämän 'sielun' mielestä parempi paikka niin sitten on eriasia.
no mutta melkein tämä juttu alkaisi sopia jo 'huuhaa' osastolle. :S
Juu varsin hyvä GPS sillä kyllä on. "Jokainen hiuskarvammekin on jo laskettu" eli siis sielu tietää sen koko tulevan elämän jo entuudestaan kaikkine yksityiskohtineen ennen kuin päättää sitten unohtaa kaiken (tai vain osan) asettuessaan uuteen kokemukseen.
Mikä hienointa, kuoleman jälkeen saamme nähdä tuon eletyn elämän pienintä piirtoa myöden uudestaan (filminauha) ja vaikkapa toisesta näkökulmasta! Huomata, mitä olisi tapahtunut, jos olisin tuossa tehnyt noin ja noin.. Siinä vaiheessa voi vähän kaduttaa jotkin valinnat, mutta ne unohtuvat kyllä pian sillä sieluhan ymmärtää kaikkeutta suuremmassa mittakaavassa ja ymmärtää tallentaa kokemansa "kokemuspankkiinsa" ja jatkaa eteenpäin.
"Ei kumpikaan. Sielu on itse tietoinen itsestään ja päättää minkälaiseen kehoon haluaa mennä ja minkälaiset rajoittuneisuudet kohdata ja yrittää oppia elämään niiden kanssa."
Tuota tuota, onko jotain rajaa kuinka kauan saa "hengailla" siellä jossain, ennen kuin täytyy mennä takaisin ihmiseen ? Miksi kaikki sielut ei jaa tuota tietoisuuttaan itsestään ? Vain nämä sielut mitkä uskovat sieluvaellukseen tai nirvanaan ?
"Mikäs siinä, tämähän on mitä mainioin paikka oppia kun niin paljon ristiriitaista ja vastakkaisia asioita! :)"
No juu, varmana mutta missä nämä todellisuudet ovat ?
Miten olis säieteoriat? Niiden mukaan myös jotain ulottuvuuksia olisi ollut jo ennen alkuräjähdystä ja alkuräjähdyksen hetkellä olisi 9-26 erilaista ulottuvuutta ajan, pituuden, leveyden ja syvyyden lisäksi. . Näitä teorioita (useita erilaisia) ei ole kyllä voitu osoittaa mitenkään, ei oikeiksi eikä vääriksi. Mutta toisaalta teoriat eivät ole ristiriidassa todellisuuden kanssakaan, jos olisi, säieteoriat olisivat väärässä.
Eli tämän johdannon tuloksena esitän, jotta nuo "sielut" tulisivatkin toisista ulottuvuuksista? Ja myöskin menisivät niihin? Näin vaan heittona, vaikka sieluun en varsinaisesti uskokaan...:)
Joku täällä puhui jostain "Kokemuspankista" ja sellaista.
No, haluaisin tietää että kuinka monta kokemus pistettä saan jos pamautan vaikkapa tuon oravan tuolta takapihalta kiväärillä tohjoks? 40? Entäpä lintu? 60? Entä ihminen? 200? 150?
Entä nämä tasot. Kun saan tarvittavan määrän kokemus pisteitä, nousenko uudelle tasolle? Entä mikä on taso katto? 300?
...eivät edistä elämää, laskevat "kokemuspisteitäsi" ja teot jotka edistävät, nostavat "kokemuspisteitäsi". Ja tappamalla et nosta kokemuspisteitäsi etkä edistä elämää.
"Tuota tuota, onko jotain rajaa kuinka kauan saa "hengailla" siellä jossain, ennen kuin täytyy mennä takaisin ihmiseen?"
Ei ole ja sielu ei mene mihinkään. Sielu ei ole ihmisessä, vaan ihminen on sielussa eikä sielun ole pakko valita juuri ihmishahmoa koettavakseen ellei halua.
"Miksi kaikki sielut ei jaa tuota tietoisuuttaan itsestään ?"
En ole varma ymmärsinkö kysymyksen nyt oikein, mutta sielussakin on monia tasoja aivan kuin ihmisessä on luusto, iho, lihaksisto jne. Ydinsielu "jakaa sen tietoisuuden", mutta alimman tason sielutietoisuus yrittää nimenomaan salata sen.
"Vain nämä sielut mitkä uskovat sieluvaellukseen tai nirvanaan ?"
Ei, vaan aivan kaikki uskonnosta riippumatta.
"""Mikäs siinä, tämähän on mitä mainioin paikka oppia kun niin paljon ristiriitaista ja vastakkaisia asioita! :)""
No juu, varmana mutta missä nämä todellisuudet ovat ?"
Kysyt kyllä vaikeita :) "Missä".. Eivät varsinaisesti missään. Koko rakennelma on meidän ajattelumme kollektiivinen tuotos sikäli kuin olen ymmärtänyt oikein. Tämä on pelkkä harha, mutta me teemme siitä itsellemme toden. Olemme päättäneet tehdä ja muokata maapalloa vuosituhansien aikana juuri tähän suuntaan.
"Eli tämän johdannon tuloksena esitän, jotta nuo "sielut" tulisivatkin toisista ulottuvuuksista? Ja myöskin menisivät niihin? Näin vaan heittona, vaikka sieluun en varsinaisesti uskokaan...:)"
En kiellä kun ei ole noin tarkkaa tietämystä :)
"Kuolemanrajakokemusten jäljiltä ei jää ainoatakaan ateistia."
*hakkaa päätä seinään* Koettakaa jo hyvät ihmiset ymmärtää, että ateisti tarkoittaa ainoastaan henkilöä, joka ei usko JUMALIIN. Kuolemanrajakokemusten jäljiltä ei ehkä jää ainoakaan ihmistä, joka ei uskoisi tuonpuoleiseen, mutta tuonpuoleinen EI edellytä jumalaa.
kuin oikeassa, mutta jeesustelevalle kiihkohihhulille tuo on helvetin vaikea selittää niin että se ymmärtäisi.
tässä myös yksi teoria joka on ihan yhtä 'todenperäinen' kuin kaikki muutkin selostukset.
ensin oli tää maapallo lötköttämässä avaruudessa. sitten tuli ylemmän luokan avaruusolennot tekemään kokeitaan ja ampuivat ohjuksen(RC-626A) kohti maapalloa joka räjähti kymmenenkilsaa maankuoren sisässä. räjähdys oli niin voimakas, että kuun kokoinen palikka irtosi maapallosta ja alkoi kiertää tätä palloa. ohjus ei ollut pommi, vaan tieteellinen 'elämän koe' jota olennot tulivat testaamaan. pommi sisälsi dna:ta ja elämää(sillä nimellä me se tunnetaan) levittävää "virusta", joka pian levisi joka puolelle maapalloa.
pikkuhiljaa elämä alkoi kehittyä kehittymistään ja nyt ollaan tässäpisteessä. olennot ovat suorittaneet tutkimuksia erilaisilla muodoilla elämänvirusta esim. kaappaamalla ihmisiä ja eläimiä lentäviin alustoihinsa.
olennot ovat aiemmin miljardejamiljardeja*miljardeja vuosia sitten tehneet samanlaisia kokeita muualla maailmankaikkeudessa. yksikään koe ei ole onnistunut ätydellisesti, koska elämä on lopulta kuollut syystä tai toisesta kokonaan.
tämäkin maapallon koe alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa epäonnistuneelta.
siinä vähän puusilimän scifiä ihan lonkalta :)
Mistä nää avaruusolennot olis sitten syntyneet ja jos he ovat olleet aina, eivätkö he siinä tapauksessa olisi meidän "jumala"? Tai jos he eivät ole olleet aina, silloin jokin on heidätkin luonut. Mutta tyhjästä ei synny sattumalta mitään. Jos tyhjä kohtaa tyhjän, se on vain lisää tyhjää. On siis pakko ollut olla JOTAKIN ennen mitään. Ja se jokin on kyllä tiennyt perhanan hyvin miten tehdä elämää.
Paitsi että Jumala ON nimenomaan PROSESSI kuten jo aiemminkin olen todennut. Puhdas ELÄMÄN prosessi, eli itse elämä. Jos tällaista prosessia ei olisi, mikään ei kertakaikkisen toimisi. Jos ei ole ollut jotakin, mikä alunperin on ollut liikkeessä, MIKÄ KAIKEN SITTEN SAI LIIKEELLE?
On siis täydellisen mahdotonta että kaikki olisi lähtenyt liikkumattomuudesta, mikä vain vahvistaa sitä, että Jumala on itse tuo prosessi. Jumala = Elämä. Sinä ja minä olemme osa sitä elämää. Me myös itse teemme jatkuvasti omia jumalallisia tekojamme luomalla ja tuhoamalla elämää, mutta kaikki on silti jatkuvassa liikkeessä ja kaikelle on kehittynyt jokin "äly" jostakin.
Jos me haluamme siis kuvitella, että ei ole mitään jumalaa, koska olemme oman itsemme herroja, SE PITÄÄKIN PAIKKANSA, mutta silti on se ylisuuri kollektiivinen tietoisuus johon me voimme saada yhteyden pienellä meditaatiolla ja se ei sovi siihen kuvaan, että Jumalaa ei olisi olemassa - jotain suurempaa kuin ihminen on.
Vai miten te oikein käsitätte tuon Jumalan olemattomuuden?
Saattaa olla että menin sanoissa sekaisin yllä, mutta en jaksa alkaa korjailemaan. Hyvät illanjatkot sinne!
vannomaan että mikään mistään tyhjästä olisikaan lähtenyt. voimme myös yhtähyvin olettaa että kaikki ole ennen täyttä eikä tyhjää. ja tämä täysi maailmankaikkeiu oli niin täysi että se repesi liitoksistaan ja räjäytti kaiken tuhannen paskaksi ja elämä levisi ympäri galakseja.
nyt kaikki taas paisuu paisumistaan kunnes taas pamahtaa uudestaan.
mikä saa sinut olettamaan, että alussa ei ollut mitään?
alussa on aivan yhtähyvin voinut olla 'ihan kaikkea'.
en tiedä ymmärsitkö mitä yritin selittää. en itekään oikein osaa selittää 'ihan kaikkea'. :D