Täälläkin jauhetaan koko ajan vuodesta 1918 ja surkutellaan kuolleita. Miksei puhuta paljon mittavammasta murhaamisesta ja puhdistuksesta, jonka Stalin toimeenpani karjalaisia ja inkerin suomalaisia vastaan 1930-luvulla? Johtuuko tämä suomettumisesta, ettei tämä jättimäinen rikos ole minkäänlainen puheenaihe?
Karjalan kansanmurha
huomioitsija
363032
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Hyvä vertaus, juuri vertailun vuoksi ainakin minä olen tuonut esille nimenomaan Stalinin suomalaisiin kohdistamia julmuuksia Karjalassa ja muuallakin Venäjällä.
http://www.tyovaenperinne.fi/tyovaentutkimus/2003/TK_manner.html
Venäjällä tiedetään jo paljon siitä, mitä tapahtui vuosina 1937 ja 1938, pahimman Stalinin terrorin aikana. Harva venäläinen tietää, miten Stalin jatkoi rikoksiaan seuraavina vuosina: lähestyminen Hitlerin suuntaan, Euroopan kahtiajako, Baltian miehitys ja hyökkäyssota Suomeen 30.11.1939.
Suomalaisten teloitettujen muistomerkki paljastettiin lokakuun loppupuolella 2004 Levashovan karmealla joukkohaudalla, joka sijaitsee toimivan kasarmialueen vieressä. Levashova on aivan Viipurin-Pietarin päärautatien
vieressä, Pargolovosta pari kilometriä Suomen suuntaan. Yhteensä Levashovossa surmattiin 46 771 ihmistä, vuonna 1937 teloitettiin 18 719 poliittista vankia, vuonna 1938 tapettiin 20 769 syytöntä vankia. Noina vuosina Stalinin punafasistinen terrori oli huipussaan. Sama rikos jatkui heti seuraavana vuonna: Stalin liittoutui Hitlerin kanssa, jakoi Euroopan, miehitti Baltian, hyökkäsi Suomeen, anasti Karjalan ja Sallan. Kun nyt vaaditaan Karjalaa takaisin, halutaan mitätöidä Hitlerin liittolaisen rikoksia ihmisyyttä vastaan. Venäläiset alkavat jo tiedostaa vuosien 1937 ja 1938 karmea tapahtumat.
Milloin selvitetään vuosien 1939 ja 1940 rikokset Suomen tasavaltaa vastaan? Osataanko niistä vetää oikeat johtopäätökset? Kuolleita ei saada enää eloon, mutta anastetut alueet voidaan palauttaa. Levashovassa teloitettiin lukuisia vähemmistökansallisuuksia edustavia syyttömiä,
jotka Stalinin punafasistinen väkivaltakoneisto
lavasti syyllisiksi käyttäen mielikuvituksellisia käsitteitä: anti-sovjeettinen elementti, anti-sovjeettinen agitaatio ja vallankumouksen vastainen agitaatio. Pahimpiin keksittyihin “syytöksiin” kuuluivat “kansanvihollisen perheen jäsenyys” tai “vallankumouksen vastaisen henkilön perheen jäsenyys”. Nyt mäntyisellä metsäkankaalla on satoja vuodesta 1990 alkaen kiinnitettyjä muistoristejä näille syyttömille punaisen fasismin
uhreille. Siellä on juutalaisten uhrien ja assyyrialaisten uhrien muistomerkki, iso kivinen puolalaisten, liettualaisten, latvialaisten
ja virolaisten uhrien muistomerkki: “Siin puhkavad eestilased, Stalinlike repressioonide süütud ohvrid 1937-1938”. Iso risti virolaisten muistomerkin lähellä sisältää ytimekkään
muistotekstin kansanmurhatulle väestöryhmälle: “Venäjän saksalaisille”. Kansallisten muistokivien välissä on yksityisten ihmisten muistoksi pystytettyjä liikuttavia muistolaattoja. Muistokivissä lukee: “Ahonen Aleksander, 1883 Struuppaalla, Inkerissä. Vangittu 10.06.1938, ammuttu 10.10.1938 Pietarissa syyttömänä”.
Toisessa lukee: “Tapio-Sotkajärvi Alberti
Harrinpoika s. 1890 Juonnissa Muurmannin
alueella. Syyttömästi vangittiin NKVD:n 01.08.1939 Juonnissa, syyttömästi tuomittiin ammuttavaksi P.58-1A.58-6 toteutettiinkin 21.10.1937, rehabilitoitiin 11.09.1958”. Samanlaisia muistokiviä ja tarinoita on kymmenistä tuhansista syyttömistä punafasismin uhreista. Suomen iso muistokivi paljastettiin lokakuun loppupuolella. Siinä on pyöreällä jalustalla kivenmurikoita ja iso kivipaasi: TÄMÄ MERKKI ON PYSTYTETTY MUISTOKSI
KAIKILLE SUOMALAISILLE JOTKA KULJETETTIIN TEURAAKSI NEUVOSTOVALLAN AIKANA Tämä sama neuvostovalta oli syyllinen etnisestä puhdistuksesta myös laillisilla ja tunnustetuilla
Suomen tasavallan alueilla: Petsamossa,
Sallassa, Kuusamossa, Karjalassa ja Suomenlahden saarilla. Venäjällä käydään nyt läpi vuosien 1937-38 rikosten jälkipyykkiä. Inkerinmaalla (Pietarin kaupungin ympäristö, nykyinen Leningradin oblasti) asui noin 160 000 suomalaista (“inkerinsuomalaista”)vuonna 1917, kun bolshevikit nousivat valtaan. Siitä lähtien aina vuoteen 1991 asti heidän passissaan luki “epäluotettava”.
Toiseen maailmansotaan mennessä tästä
inkeriläisväestöstä oli teloitettu tai tapettu
keskitys- ja vankileireillä 23 000 ja karkotettu
60 000, joista ainakin 15 000 nääntyi karkotusmatkan epäinhimillisiin oloihin. Eniten inkeriläisiä surmattiin 1937 ja 1938.
Inkeriläiset siirtyivät Inkerinmaalle 1600-luvulla Suomesta. He asettuivat sotien seurauksena
lähes tyhjälle maalle. Pietari I valloitti tämän enimmäkseen suomalaisen alueen ja alkoi rakennuttaa Pietarin kaupunkia, jossa oli peräti 40 suomalaiskylää sekä Ruotsin perustama kaupunki, Nevanlinna. Se sijaitsi Nevan itärannalla, suunnilleen Smolnaa vastapäätä. Levashova ei ole ainoa joukkohauta vuosilta 1937-38, joissa makaa suomalaisia luurankoja. Tokosovassa, lähellä laillista Suomen rajaa Karjalan kannaksella, Raudun ja Kivennavan lähistöllä, on joukkohauta.
Petroskoin lähellä on kaksi suurta joukkohautaa.
Petroskoin koillispuolella, Äänisen toisella puolella, on Sandarmohin joukkohauta, jossa on 1 111 kuolleen syyttömän siviilin luurangot. Petroskoin eteläpuolella on Krasnyj Bor, jossa on laaja joukkohauta. Nämä Petroskoin lähistön joukkohaudat löydettiin vasta noin kuusi vuotta sitten. Vasta vuonna 2004 julkaisi petroskoilainen Carelia-lehti luettelon näiden joukkohautojen uhreista henkilötietoineen. Uhreista on myös hiljattain ilmestynyt paksu kirja Pomnialnye Spiski Karelii 1937-38. Neuvostoliiton rikoksissa ihmisyyttä vastaan on vielä paljon lisää paljastettavaa. Punaisen fasismin rikokset ihmisyyttä vastaan jäivät “Pobedan” Neuvostoliiton “voitto”) takia salaan. Ihmisten kärsimys, hätä, tuska, epätieto haluttiin unohtaa, jotta punainen fasismi voisi jatkaa maailmanvalloitustaan. Ovatko venäläisten itsetutkiskelussa vuorossa seuraavaksi vuodet 1939-40, jolloin Stalin anasti Suomen valtion lailliset ja tunnustetut itäiset alueet? Ymmärretäänkö Venäjällä, että anastetut alueet on palautettava Suomen valtion hallinnon alle.
http://kareliaklubi.com/KareliaKlubiLehti/003/021.pdf
Milloin selvitetään Stalinin rikokset 1939-40?Venäjällä tiedetään jo paljon siitä, mitä tapahtui vuosina 1937 ja 1938, pahimman Stalinin terrorin aikana. Harva venäläinen tietää, miten Stalin jatkoi rikoksiaan seuraa-vina vuosina: lähestyminen Hitlerin suun-taan, Euroopan kahtiajako, Baltian miehitys ja hyökkäyssota Suomeen 30.11.1939.Suomalaisten teloitettujen muistomerk-ki paljastettiin lokakuun loppupuolella 2004 Levashovan karmealla joukkohaudalla, joka sijaitsee toimivan kasarmialueen vieressä.
Levashova on aivan Viipurin-Pietarin pää-rautatien vieressä, Pargolovosta pari kilo-metriä Suomen suuntaan.Yhteensä Levashovossa surmattiin 46 771 ihmistä, vuonna 1937 teloitettiin 18 719 poliittista vankia, vuonna 1938 tapettiin 20 769 syytöntä vankia. Noina vuosina Stalinin punafasistinen terrori oli huipussaan. Sama rikos jatkui heti seuraavana vuon-na: Stalin liittoutui Hitlerin kanssa, jakoi Eu-roopan, miehitti Baltian, hyökkäsi Suomeen, anasti Karjalan ja Sallan.
Kun nyt vaaditaan Karjalaa takaisin, halutaan mitätöidä Hitle-rin liittolaisen rikoksia ihmisyyttä vastaan. Venäläiset alkavat jo tiedostaa vuosien 1937 ja 1938 karmea tapahtumat. Milloin selvitetään vuosien 1939 ja 1940 rikokset Suomen tasavaltaa vastaan? Osa-taanko niistä vetää oikeat johtopäätökset? Kuolleita ei saada enää eloon, mutta anas-tetut alueet voidaan palauttaa.Levashovassa teloitettiin lukuisia vä-hemmistökansallisuuksia edustavia syyt-tömiä, jotka Stalinin punafasistinen väki-valtakoneisto lavasti syyllisiksi käyttäen mielikuvituksellisia käsitteitä: anti-sovjeetti-nen elementti, anti-sovjeettinen agitaatio ja vallankumouksen vastainen agitaatio.
Pahimpiin keksittyihin “syytöksiin” kuu-luivat “kansanvihollisen perheen jäsenyys” tai “vallankumouksen vastaisen henkilön perheen jäsenyys”.Nyt mäntyisellä metsäkankaalla on sa-toja vuodesta 1990 alkaen kiinnitettyjä muistoristejä näille syyttömille punaisen fa-sismin uhreille. Siellä on juutalaisten uhrien ja assyyrialaisten uhrien muistomerkki, iso kivinen puolalaisten, liettualaisten, latvia-laisten ja virolaisten uhrien muistomerkki: “Siin puhkavad eestilased, Stalinlike repres-sioonide süütud ohvrid 1937-1938”.
Iso risti virolaisten muistomerkin lähellä sisältää yti-mekkään muistotekstin kansanmurhatulle väestöryhmälle: “Venäjän saksalaisille”.Kansallisten muistokivien välissä on yk-sityisten ihmisten muistoksi pystytettyjä lii-kuttavia muistolaattoja. Muistokivissä lukee: “Ahonen Aleksander, 1883 Struuppaalla, Inkerissä. Vangittu 10.06.1938, ammuttu 10.10.1938 Pietarissa syyttömänä”.Toisessa lukee: “Tapio-Sotkajärvi Alber-ti Harrinpoika s. 1890 Juonnissa Muurman-nin alueella. Syyttömästi vangittiin NKVD:n 01.08.1939 Juonnissa, syyttömästi tuomit-tiin ammuttavaksi P.58-1A.58-6 toteutettiin-kin 21.10.1937, rehabilitoitiin 11.09.1958”.
Samanlaisia muistokiviä ja tarinoita on kymmenistä tuhansista syyttömistä puna-fasismin uhreista. Suomen iso muistokivi paljastettiin lokakuun loppupuolella. Siinä on pyöreällä jalustalla kivenmurikoita ja iso kivipaasi:TÄMÄ MERKKI ON PYSTYTETTY MUIS-TOKSI KAIKILLE SUOMALAISILLE JOTKA KULJETETTIIN TEURAAKSI NEUVOSTO-VALLAN AIKANATämä sama neuvostovalta oli syyllinen etni-sestä puhdistuksesta myös laillisilla ja tun-nustetuilla Suomen tasavallan alueilla: Pet-samossa, Sallassa, Kuusamossa, Karjalassa ja Suomenlahden saarilla.Venäjällä käydään nyt läpi vuosien 1937-38 rikosten jälkipyykkiä.
Inkerinmaalla (Pietarin kaupungin ym-päristö, nykyinen Leningradin oblasti) asui noin 160 000 suomalaista (“inkerinsuoma-laista”) vuonna 1917, kun bolshevikit nousi-vat valtaan. Siitä lähtien aina vuoteen 1991 asti heidän passissaan luki “epäluotetta-va”.Toiseen maailmansotaan mennessä täs-tä inkeriläisväestöstä oli teloitettu tai tapet-tu keskitys- ja vankileireillä 23 000 ja karko-tettu 60 000, joista ainakin 15 000 nääntyi karkotusmatkan epäinhimillisiin oloihin.
Eniten inkeriläisiä surmattiin 1937 ja 1938.Inkeriläiset siirtyivät Inkerinmaalle 1600-luvulla Suomesta. He asettuivat sotien seu-rauksena lähes tyhjälle maalle. Pietari I valloitti tämän enimmäkseen suomalaisen alueen ja alkoi rakennuttaa Pietarin kaupun-kia, jossa oli peräti 40 suomalaiskylää sekä Ruotsin perustama kaupunki, Nevanlinna. Se sijaitsi Nevan itärannalla, suunnilleen Smolnaa vastapäätä.
Levashova ei ole ainoa joukkohauta vuosilta 1937-38, joissa makaa suomalai-sia luurankoja. Tokosovassa, lähellä laillista Suomen rajaa Karjalan kannaksella, Raudun ja Kivennavan lähistöllä, on joukkohauta. Petroskoin lähellä on kaksi suurta jouk-kohautaa. Petroskoin koillispuolella, Ääni-sen toisella puolella, on Sandarmohin jouk-kohauta, jossa on 1 111 kuolleen syyttömän siviilin luurangot.
Petroskoin eteläpuolella on Krasnyj Bor, jossa on laaja joukkohauta. Nämä Petroskoin lähistön joukkohaudat löydettiin vasta noin kuusi vuotta sitten.Vasta vuonna 2004 julkaisi petroskoi-lainen Carelia-lehti luettelon näiden jouk-kohautojen uhreista henkilötietoineen. Uh-reista on myös hiljattain ilmestynyt paksu kirja Pomnialnye Spiski Karelii 1937-38.Neuvostoliiton rikoksissa ihmisyyttä vas-taan on vielä paljon lisää paljastettavaa. Pu-naisen fasismin rikokset ihmisyyttä vastaan jäivät “Pobedan” (Neuvostoliiton “voitto”) takia salaan.
Ihmisten kärsimys, hätä, tuska, epätieto haluttiin unohtaa, jotta punainen fasismi voisi jatkaa maailmanvalloitustaan.Ovatko venäläisten itsetutkiskelussa vuorossa seuraavaksi vuodet 1939-40, jol-loin Stalin anasti Suomen valtion lailliset ja tunnustetut itäiset alueet? Ymmärretäänkö Venäjällä, että anastetut alueet on palautet-tava Suomen valtion hallinnon alle.
Karjalassa ja inkerissä murhattujen kokonaismäärä 1930-luvulla? Millaisista lähteistä tiedot ovat?
hautausmaat kertovat.
Inkerinmaalla (Pietarin kaupungin ympäristö, nykyinen Leningradin oblasti) asui noin 160 000 suomalaista (“inkerinsuomalaista”) vuonna 1917, kun bolshevikit nousivat valtaan.
Siitä lähtien aina vuoteen 1991 asti heidän passissaan luki “epäluotettava”.Toiseen maailmansotaan mennessä tästä inkeriläisväestöstä oli teloitettu tai tapettu keskitys- ja vankileireillä 23 000 ja karkotettu 60 000, joista ainakin 15 000 nääntyi karkotusmatkan epäinhimillisiin oloihin.
Eniten inkeriläisiä surmattiin 1937 ja 1938.Inkeriläiset siirtyivät Inkerinmaalle 1600-luvulla Suomesta. He asettuivat sotien seu-rauksena lähes tyhjälle maalle. Pietari I valloitti tämän enimmäkseen suomalaisen alueen ja alkoi rakennuttaa Pietarin kaupunkia, jossa oli peräti 40 suomalaiskylää sekä Ruotsin perustama kaupunki, Nevanlinna. Se sijaitsi Nevan itärannalla, suunnilleen Smolnaa vastapäätä.
Levashova ei ole ainoa joukkohauta vuosilta 1937-38, joissa makaa suomalaisia luurankoja. Tokosovassa, lähellä laillista Suomen rajaa Karjalan kannaksella, Raudun ja Kivennavan lähistöllä, on joukkohauta. Petroskoin lähellä on kaksi suurta joukkohautaa. Petroskoin koillispuolella, Äänisen toisella puolella, on Sandarmohin joukkohauta, jossa on 1 111 kuolleen syyttömän siviilin luurangot.
Tämä tuosta (ylempää) Markus Lehtipuun artikkelista.
En uskois vaikka se jätkä väittäis valkoista valkoiseksi. Se on niin kiero, että se valkoinen olisi kuitenkin oikeasti jotain ihan muuta :D
aivan kuin annelille tuli pyytämättä ja yllätyksenä se kuuluisa faksi.
Stalinin hirmuteot tietää kaikki. Harva niistä kuitenkaan jaksaa itselleen elämäntehtävää märehtiä ja vaatia muitakin niistä ja vain niistä märehtimään.
Stalinin hirmutekoja on aina pyritty salaamaan. Esimerkiksi Stalinin keskitysleireiltä ja muilta teloituspaikoilta on hämmästyttävän vähän materiaalia. Luulisi suomalaisia kiinnostavan myös karjalaisten kohtalo, ovathan he omaa kansaa. Inkeriläisten kohtalo on myös ollut vaiettu asia. Eikös venäläiset murhanneet Leningradissa asuneita inkeriläisiä lapsia ja vanhuksia kasapäin saksalaisten piirittäessä kaupunkia.
Stalinin kaverin ja kollegan Hitlerin tietää kaikki. Moni niistä kuitenkin jaksaa oikein elämäntehtävänä märehtiä ja vaatia muitakin niistä ja *vain niistä* märehtimään.
Leningradin piiritysrenkaan sisältä karkoitettiin kevättalvella 1942 siellä olleet yli 28 000 inkeriläistä maalaisihmistä. Heidän määränpäänsä oli Jäämeren ranta lähellä pohjoisnapaa, Lenajoen suistossa. Karkoitetuista kuoli jo matkalle kaksi kolmasosaa eli lähes 20 000 henkeä - lapsia, naisia ja vanhuksia. Heikoimmat vanhukset oli tosin pitänyt jättää kotiin kuolemaan - illman minkäälaisia hoitajia - kun ei mitään toivoa matkan kestämisestä olisi ollut.
Slaavit evakuoitiin piiritysrenkaan sisältä lämpimämmille seuduille.
vai oliko miehet ammuttu jo aiemmin vainoissa? Oman käsitykseni mukaan karjalaisista ja inkeriläisistä teloitettiin pääosin miehet 1930-luvun lopulla.
vähänpuoleisesti täysiä miehiä. Miehistä oli vangittu suuri jo ennen sotaa, teloitettu monia, sotaan oli viety, mistäpä niitä miehiä olisi paljoa ollut.
Oppikirjat, lehdistö vaikenivat kahdella kotimaisella kielellä.
http://www.inkeri.com/historia.html
"Luulisi suomalaisia kiinnostavan myös karjalaisten kohtalo, ovathan he omaa kansaa. "
Karjalaiset eivät ole omaa kansaa, eli suomalaisia vaan karjalaiset ovat karjalaisia, bonjaatsä? Kielisukulaisuus ei yhdistä kansoja.
kielten tutkimuslaitokseen. Saat sieltä selonteon asiasta. Karjalaiset ovat muuttaneet Suomesta itäänpäin vainon seurauksen, koska olivat ordotokseja. Samalla saa selvityksen, missäpäin Suomea asui minkäkin sukunimisiä ihmisiä.
Tästä on radio-ohjelma Yle:n arkistossa, pyydä se uusintana.
Stalinin tekemänä se oli rikos, mutta Mannerheimin tekemänä se oli voitettu sota ja isänmaallinen sankariteko.
Kyse oli aivan samoista ihmisistä.
Miksi pitää puhua täyttä paskaa? Annapas linkki ja lähdeviite siihen, että Mannerheim murhais järjestelmällisesti suomalaisia ja siirrätti heidät kotiseuduiltaan?
"Miksi pitää puhua täyttä paskaa? Annapas linkki ja lähdeviite siihen, että Mannerheim murhais järjestelmällisesti suomalaisia ja siirrätti heidät kotiseuduiltaan? "
Kelpaiskos herralle venäläiset Mannerheimin johtaman etnisen puhdistuksen kohteeksi?
Laine Antti; Suur-Suomen kahdet kasvot
Itä-Karjalan siviiliväestön asema suomalaisessa miehityshallinnossa 1941-1944. Otava, 1982
http://wapedia.mobi/fi/Itä-Karjalan_sotilashallinto
VEPS-tunnus KK 197/1993
Valtiopäivät 1993
Kirjallinen kysymys 197
Laine ym.: Korvausten maksamisesta Suomen sodan aikana Karjalassa ottamille sotavangeille
Eduskunnan Herra Puhemiehelle
Viime aikoina on syntynyt keskustelua ns. jatkosodan aikana suomalaisten perustamissa keskitysleireissä kärsineiden venäläisten korvausvaatimuksista. Eräät keskustelijat ovat pitäneet korvausvaatimuksia vanhentuneina. Toiset taas ovat osoittaneet, että Suomi on vastikään maksanut korvauksia jatkosotaan osallistuneille virolaisille vapaaehtoisille.
Suomalaiset keskitysleirit Karjalaan pystytettiin ylipäällikkö C. G. Mannerheimin 8.7.1941 antaman käskyn perusteella. Käskyn mukaan suomalaisten valtaamien alueiden venäläinen väestö oli vangittava ja toimitettava keskitysleireihin.
Ensimmäiset leirit pystytettiin jo syyskuussa vuonna 1941. Kun suomalaiset olivat saavuttaneet Syvärin, siirrettiin vallatulta alueelta 3 400 venäläistä neljään keskitysleiriin. Marraskuussa samana vuonna leireille oli suljettu jo 11 166 henkeä.
Suurimmillaan keskitysleirien vahvuus oli maaliskuussa 1942, jolloin leireille oli suljettu 23 983 epäkansalliseksi katsottua ihmistä. Pääasiassa leiriläiset olivat sodan jalkoihin jääneitä naisia, lapsia ja vanhuksia, koska miehet olivat armeijassa.
Suomalaisia keskitysleirejä tutkineen ja niistä mm. väitöskirjan kirjoittaneen dosentti Antti Laineen (Joensuun yliopisto) mukaan keskitysleirejä oli kaikkiaan kymmenkunta. Pelkästään Petroskoissa ja sen ympäristössä oli kuusi leiriä, jotka eivät kuitenkaan kaikki olleet toiminnassa samanaikaisesti.
Karjalan Sanomat julkaisi 9.2.1993 entisten alaikäisten vankien Karjalan Liiton jäsenen lääkäri Tamara Shljantenkovan kirjoituksen, jossa kerrottiin Karjalan keskitysleireistä mm. seuraavaa: "Arkistomateriaalit todistavat, että miehityksen aikana Petroskoihin oli muodostettu kuusi keskitysleiriä, joihin oli suljettu väkivaltaisesti 25 000 siviilikansalaista. Heistä 60 prosenttia oli vanhuksia, naisia ja lapsia. Näiden keskitysleirien perustajina olivat olleet everstiluutnantti Kotilainen ja kenraalimajuri Arajuuri.
Petroskoin leireillä suomalaiset olivat ampuneet, hirttäneet ja kiduttaneet nälällä tai ylivoimaisella työllä yli 7 000 vankia. Leirillä numero 3 oli 6─7 kuukauden aikana kuollut lähes puolet vangeista eli noin 2,5 tuhatta henkeä. Ruumiit pantiin pikapäin kyhättyihin arkkuihin ja siirrettiin latoon, josta ne sitten 30─40 arkun erinä kuljetettiin Hiekkarannan hautuumaalle.''
Karjalan Sanomien mukaan mainitulla hautuumaalla pidettiin 2.1.1993 surumessu ja joukkokokous, jossa oli mukana keskitysleirien entisiä alaikäisiä vankeja, jotka olivat ihmeen kaupalla säilyneet hengissä.
Mainitun Karjalan Sanomissa julkaistun kirjoituksen mukaan entisten alaikäisten vankien Karjalan Liiton tehtävänä on entisten alaikäisten vankien löytäminen sekä yleensä sodan aikana keskitysleireille joutuneiden ihmisten auttaminen. Järjestön piirissä on oltu huolissaan siitä, että tähän mennessä heille ei ole avattu pääsyä suomalaisen arkistoaineiston pariin vaan vaaditaan maksua Suomen markoissa.
Edellä lainatun kirjoituksen mukaan saksalaiset ovat toimittaneet humanitaarista apua saksalaisten keskitysleirien entisille vangeille. Suomesta käsin ei vastaavaa apua ole annettu eikä mitään korvauksia ole luvattu maksaa.
Vaikka saksalaisilla ja suomalaisilla keskitysleireillä oli eroavuuksia ja eräät suomalaiset keskitysleirit nimettiin marraskuussa 1943 siirtoleireiksi, tulisi niissä kärsineiden ja heidän omaistensa korvausvaatimuksiin suhtautua kaikella asiallisuudella. Väite korvausvaatimusten vanhenemisesta ei tunnu perustellulta.
Edellä olevan perusteella ja valtiopäiväjärjestyksen 37 §:n 1 momenttiin viitaten esitämme kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Aikooko Hallitus ryhtyä toimenpiteisiin humanitaarisen avun toimittamiseksi tai mahdollisten korvausten maksamiseksi suomalaisten perustamissa keskitysleireissä Karjalassa sodan aikana vangittuina olleille vanhuksille, naisille, lapsille ja muille siviilikansalaisille taikka heidän omaisilleen, ja
aikooko Hallitus helpottaa pääsyä mainituista keskitysleireistä kertovan arkistoaineiston pariin?
Helsingissä 2 päivänä huhtikuuta 1993
Ensio Laine Eila Rimmi Raila Aho
Timo Laaksonen Asko Apukka Martti Korhonen
Iivo Polvi Osmo Polvinen Outi Ojala
Claes Andersson Jarmo Wahlström Esko Helle
Viron kommunistien pää-äänenkannattaja Rahva Hääl 23.08.1944:
Suomalaisten fasistien julmuudet karjalais-suomalaisessa sosialistisessa neuvostotasavallassa (Karjala -Soome NSV)
Kolmen sotavuoden aikana Neuvostoliittoa vastaan taistellessaan Suomi on paljastunut maailmalle oman petomaisen puolensa ja näyttänyt, ettei se ryöstöimperialistisissa pyrkimyksissään ja näiden tavoitteiden saavuttamiseksi valittujen menetelmiensä puolesta eroa mitenkään Hitlerin Natsi-Saksasta.
Tämän paljastaa hiljattain julkistettu Valtion poikkeustilakomitean tiedote suomalaisten julmuuksista väliaikaisesti miehittämässään karjalais-suomalaisessa neuvostotasavallassa.
Suomalaiset fasistit, rosvovalloittajat ovat koko miehityksen ajan toimeenpanneet valloittamiensa maa-alueiden puhtaaksi varastamista ja Karjalan itsenäisen kansantalouden ja kansallisen kulttuurin tuhoamista. He avoimesti kehuskelevat tekevänsä Karjalasta oman siirtomaansa, josta emämaa saa raaka-aineita ja orjia. He tarrasivat rikkaisiin Itä-Karjalan metsämassoihin, tuhosivat ja rikkoivat korkealle kehittyneen karjalais-suomalaisen snt:n teollisuuden, joukossa myös vahvan Onegan metalli- ja konepajatehtaan, vieden sieltä koko jättiläistehtaan koneiston. Vihassaan karjalais-suomalaista kansallista kulttuuria ja kehittynyttä tiedettä kohtaan, joka vuosien saatossa oli saavuttanut korkean tason ja kasvattanut tuhansia esimerkillisiä neuvostokansalaisia, suomalaiset pedot polttivat ja murensivat Karjalan kaupunkeja ja tuhosivat kulttuurisia ja tieteellisiä laitoksia. Petrozavodskissa suomalaiset tuhosivat yliopiston, Tieteellisen tutkimuslaitoksen, kirjastot, sinfoniaorkesterin, teatterit, koulut, lastentarhat, Pioneerien palatsin jne.
Tuhotöissään suomalaisilla oli vain yksi päämäärä – muuttaa valloitetut alueet teollisuutta ja kulttuuria vailla olevaksi orjien asuinmaaksi.
Suomalaiset ryöstövalloittajat eivät ainoastaan tuhonneet valloitettujen maa-alueiden teollisuutta ja kansallista kulttuuria vaan asettivat omien julmuuksien ensimmäiseksi tavoitteekseen paikallisten asukkaiden vahvimman ja kehittyneimmän osan tuhoamisen. Suomalaiset muuttivat Petrozavodskin vankileiriksi, jossa kitui 25000 syytöntä ihmistä. Joka aamu kello seitsemän heitä hoputettiin kepeillä ja nuijilla piesten yli voimien käyviin töihin. Vankeja ruokittiin vain 100-200 grammalla homehtunutta leipää ja 200 grammalla mädillä perunoilla päivässä. Ihmiset, heidän joukossaan tuhansia 5-10-vuotiaita lapsia, olivat eläviä luurankoja. Sairaiden hoitamisen sijasta suomalaiset lääkärit potkivat heitä ja hakkasivat nyrkeillä ja ajoivat kuolevat talvella metsätöihin. Käteemme sattuneesta Helsingin yliopiston entisen opiskelija Salmisen kirjeestä paljastuu näiden metsäläisten henkinen taso:
”Eilen ammuimme kaksi venäläistä (suomalaiset eivät tunnistaneet karjalaisia), jotka eivät tervehtineet meitä. Me vielä näytämme venäläisille.”
Petrozavodskissa ja kymmenissä muissa vankileireissä suomalaiset metsäläiset tappoivat liian raskailla töillä, tauteihin ja teloituksin kymmeniä tuhansia ihmisiä.
Neuvostoliiton sotavankien tappaminen oli suomalaisille teurastajiksi muuttuneille sotilaille ja upseereille uhkapeli, jota he harjoittivat aina tilaisuuden tullen. Puna-armeijan vangiksi ottama entinen Olonetsin sotavankileirin johtajan varamies, murhaaja Pelkonen tunnusti itse: ”Vangitut puna-armeijalaiset jäävät Suomen vihollisiksi ja pitäen heitä alempana rotuna, murskasin heti tilaisuuden tullen heidän pääkallonsa.”
Näiden kolmen sotavuoden kuluessa suomalaiset ryöstövalloittajat ovat näyttäneet karjalais-suomalaisessa snt:ssä toimeen pantujen murhien kautta, etteivät heidän tekonsa mitenkään eroa saksalaisten toimeenpanemista massamurhista Harkovissa, Kiovassa, Smolenskissa ja Lublinissa, romanialaisten julmuudesta Odessassa tai unkarilaisten teurastustöistä Lvovissa ja muissa Länsi-Ukrainan lääneissä. Suomalaiset ovat pyrkineet todistamaan, että heillä olisi Hitlerin Natsi-Saksasta erilliset päämäärät; että Suomi puolustaa omaa vapauttaan ja demokratiaa; ja ettei Suomi ole fasistinen vaan demokraattinen maa. Nämä väitteet on vastaansanomattomasti osoitettu perättömäksi Suomen hallituksen ja sotajohdon käskyjen kautta, joiden pohjalta toimeenpantiin miehitettyjen maa-alueiden ryöstöt, kaupunkien tuhoaminen ja kymmenien tuhansien siviili-ihmisten ja sotavankien epäinhimilliset tappamiset. Koko maailma, joka taistelee fasistista ruttoa vastaan, näkee Suomessa fasistisen Saksan uskollisen palvelijan, joka on hyljännyt kaikenlaisen demokratian hitusen.
Omaksuessaan fasistisen ryöstömoraalin Suomi laskeutuu täysin samalle tasolle Hitlerin Saksan kanssa ja kantaa vertaista vastuuta maailman vapautta rakastavien kansojen edessä.
(Raakakäännös Leena Hietanen)
http://dissidentti.blogspot.com/2007/10/suomalaisten-keskitysleirit-karjalassa.html
"Tsuhnan tärkein ominaisuushan on satumainen tyhmyys."
Taitaapi olla "disidentti" itse "tsuhna"? Jutut viittaavat siihen suuntaan.
Mistä näitä jälkitaistolaisia riittää??
Neuvostoliitto vaati ja sai Suomelta rauhansopimusta tehtäessä ns. sotakorvaukset, joiden perusteena oli NL:lle ja sen kansalaisille sodan yhteydessä aiheutunut vahinko.
Nämä korvaukset saatiin maksettua jo 50-luvulla, joten Cl.Andersson ja muut svekomaani-kommarit ovat vähän myöhään liikkeellä.
Mannerheimin valkoiset sotivat punaisia vastaan kansalaissodassa, osa karkasi Neuvostoliittoon sodan lopussa ja osa myöhemmin 1920- ja 1930-luvuilla.
Stalin käynnisti "puhdistukset" 1930-luvun lopulla, uhreina olivat mm. nämä suomalaiset "loikkarit".
Siis miksi Stalinin puhdistukset olivat rikos, mutta Mannerheimin toiminta ei ollut? Kyse oli samoista ihmisistä.
Stalin ja Mannerheim olivat samalla asialla.
Stalin ja Mannerheim eivät olleet samalla asialla.
Stalin toimi itsenäisesti tapattamalla kaikki vastustajat ympäriltään.
Illat kuluivat Kremlissä nimilistoja selatessa ja sudenkuvia piirrellen.
Kulakeilta jopa ryöstettiin siemen viljat, jotka olisi tarvittu peltojen kylvämiseen seuraavaa satokautta varten.
Ota huomioon, että vainoa kesti Stalinin valtaan noususta hänen kuolemaansa saakka.
Mannerheim toimi senaatin valtuutuksella kansalaissodassa, joten sillä on jo olennainen ero.
Saman sorttinen häväistyskirjoitus suomalaisista, kuin pääministeri Cajanderista tehty. Vertaa mitä paskaa on rajan takana aikaan saatu Neuvostoliiton aikana. Entäpä Itä-Saksa kun neukut lähtivät.
muitakin kuin pelkkiä punaisia. Ihan tavallisia karjalaisia. Miehet haettiin kotoa ja ammuttiin, syy: "tsushna".
ainoastaan suomalaisugrilaisiin vaan kaikkiin vähemmistökansallisuuksiin Mustalta Mereltä Jäämerelle monikymmenkertaisena suhteellisesti verrattuna venäläisiin tai slaaveihin.
Otto Wille Kuusinen piti päänsä. Monet muut eivät.
Mannerheim ja Stalin tappoivat aivan samoja ihmisiä. Mahdollisesti eri syistä. Mutta historiassa molemmilla oli sama päämäärä.
Otto Willen paikan paikannut? Stalin yksinkertaisesti tarvitsi Otto Willen ja hän oli Stalinin luottovanki n:o 1, aina laukku lähtövalmiiksi pakattuna sängyn alla.
ne neuvostopartisaanien tekemiset Sallan alueella? Onko Neuvostoliitto tai Venäjä ne korvannut?
Onkohan venäläiset pitäneet surumessun suomalaisten hautuumailla, jotka jäivät rajan taakse, kun ovat siirtäneet maansiirtokoneilla ne olemattomiin.
Muutenhan venäläisiä olisi nykyisin vain vähän, jos lainkaan. Venäläisiä suosittiin noina vainojen aikoina. Kaikkien muiden olisi pitänyt muuttua venäläisiksi.
Onpas surkea vertaus. Mannerheim oli sotilas, joka suoritti tehtävänsä vihollista vastaan.
Stalin teloitutti Otto-Ville Kuusisen tuella ihmisiä, jotka olivat tulleet rakentamaan sosialistista neuvostotasavaltojen liittoa eli Stalin tapatti omiaan.
Onko ihan totta, että vielä vuonna 2008 löytyy pöllöjä, jotka uskoo tosissaan tuohon kommunistien propagandaan? Hei haloo.
Kumpikaan tuskin henkilökohtaisesti terrorisoi ketään, mutta he johtajina ovat silti vastuussa kaikesta, mitä alaiset tekivät tai jättivät tekemättä. Lienee selvää, että miesten välillä on kuitenkin tässä suhteessa selvä luokkaero. Mannerheimin vastuuta ei Suomessa vieläkään rohjeta alleviivata, vaikka itse tapahtumista Itä-Karjalassa on jo saatu paljonkin tutkimustietoa.
Mannerheim vastaa paljolti myös vuoden 1918 valkoisesta terrorista.
niitä kai ei valkoiset ole koskaan laskeneet ihmisiksi, vaikka tosin suomalaisia hekin.
Petroskoihan oli toisen maailmansodan miehitetyistä kaupungeista sikäli poikkeuksellinen, että sen siviiliväestön väkivaltainen kuolleisuus laski miehitysvallan aikana, verrattuna isä Aurinkoisen ajan puhdistuksiin, jollon kaupungin asukkaita tapettiin vuosittain useita tuhansia.
Itse tapasin kerran Petroskoissa ikänsä asuneen (tässä nimeämättömän) vähemmistökansan edustajan, joka sanoi epämääräisen yökammon kadoneen suomalaisen miehityksen aikana ja palanneen heti kun Stalinin itägestapo palasi kaupunkiin "vapautuksen" jälkeen.