Jos on kokenut sen ruumiistairtautumisen, niin miten
ihminen joka olisi sen kokenut voisi enää elää normaalia elämää. Tarinoiden perusteella on tavattu tuttujakin valotunnelissa tai nähty sairaalassa kun
on tehty leikkausta itselle jne.
Jos täysin normaali ihminen joka elää tavallista elämää kokee jotain tuollaista, niin luulisi että se olisi mielessä kokoajan mitä koki ja muu elämä tuntuisi
turhalta esim. taistella täällä pienellä palkalla
ja elää tylsää elämäänsä.
Tuollainen kokemus sekoittaisi monen pään
Nyt varmaan kaikki kokeneet vastaa kylmän rauhallisesti, että se on ihana kokemus ja saa ihmisen rauhalliseksi kuoleman ajatuksesta.
Minusta se olis hullua
ihminen joka olisi sen kokenut voisi enää elää normaalia elämää. Tarinoiden perusteella on tavattu tuttujakin valotunnelissa tai nähty sairaalassa kun
on tehty leikkausta itselle jne.
Jos täysin normaali ihminen joka elää tavallista elämää kokee jotain tuollaista, niin luulisi että se olisi mielessä kokoajan mitä koki ja muu elämä tuntuisi
turhalta esim. taistella täällä pienellä palkalla
ja elää tylsää elämäänsä.
Tuollainen kokemus sekoittaisi monen pään
Nyt varmaan kaikki kokeneet vastaa kylmän rauhallisesti, että se on ihana kokemus ja saa ihmisen rauhalliseksi kuoleman ajatuksesta.
Minusta se olis hullua
Vastaukset 9
Vanhimmat
tällainen tieto sekoittaisi pään? Eikö sillä olisi pikemminkin rauhoittava vaikutus, kuolemanpelon turhuus ym.
Todennäköisesti tässä kokemisen tilassa ihmiselle selvitetään se tarkoitus, miksi fyysiseen elämään pitää palata?
ja se ainoastaan vapautti henkisesti. Toisin sanoen on paljon helpompi elää ja olla.
"taistella täällä pienellä palkalla
ja elää tylsää elämäänsä"
Se että että sinulla on ilmeisesti pieni palkka ja tylsä elämä ei tarkoita sitä että se olisi sellaista myös kaikilla muilla.
Tosin raha menetti kyllä merkityksensä tuon kokemuksen jälkeen.
Parasta koko hommassa oli ainakin minun kohdalla kuolemanpelon katoaminen.
rahallakaan ei ole silloin mitään merkitystä.
Pieni palkka ja rahavaikeudet ovat vain meidän omaksi parhaaksemme, kuten itselläkin on. Tiedän, että me emme kaikki tällä(kään) kertaa ole täällä viimeistä kertaa, vaan näitä tulee aina vaan uudelleen ja uudelleen. Ehkä me joskus sitten tiedämme muutakin ja voimme jatkaa. Saamme nähdä ja aika metkaa on se, että me voimme tutkia näitä juttujamme sitten joskus jälkeenpäinkin.Heh.... mutta hieman eri olosuhteissa, kun nyt.
Ainakin kokemus näyttää antavan vahvan todistuksen kokijalle persoonallisesta kuolemanjälkeisestä elämästä [jos lääkärit olivat vakuuttaneet samaan aikaan kuolemasta].
Vaikutukset saavat kokijan myös 'saarnaamaan' kokemuksestaan 'totuutena', tälläkin palstalla tämä on esillä.
Eli, kait kaikenlaisten vakuuttavien ja erillaisten,voimakkaiden kokemusten edustajat, pyrkivät vakuuttumaan kokemuksensa faktallisuudesta vertaistukea etsien.
En usko että kuolemanrajakokemuksesta kumpuaa samanlainen pakko'mielle kuin vaikkapa hyvistä tribeistä huume puolella, jossa arki-tylsyys tuntuu sietämättömältä huume höyryisen todellisuuden jälkeen.
Itselleni ainakin kokemus näytti lähinnä että kuolemanjälkeistä elämää ei ole.
Ainakaan persoonallista. Oikeastaan tuntui vain että kaikki olevainen on loppujen lopuksi yhtä, vain oma mielemme estää meitä tajuamasta tätä kunnolla.
Tiedän yhden tyypin joka on kokenut kuolemanrajakokemuksen "luonnollisesti" sekä itse aiheutettuna Ayahuasca eliksiirillä ja hän sanoi ettei kokemuksissa ollut juurikaan mitään eroa.
//Itselleni ainakin kokemus näytti lähinnä että kuolemanjälkeistä elämää ei ole.
Ainakaan persoonallista.//
- Löytyyhän sitä 'vertaistukea' Itsellekin:D.
//Oikeastaan tuntui vain että kaikki olevainen on loppujen lopuksi yhtä, vain oma mielemme estää meitä tajuamasta tätä kunnolla.//
- Mielemme on sellainen 'pyydys', mihin todella tarttuu milloin mitäkin.
Merkillistä, mutta toisaalta aivan selvää on se, että mielen koukerot ovat kuin 'sumuverho' --->peittämään kaiken muun paitsi maallisen.
Itselleni tämä on todistus [taas kerran :)] mielen rakentajan, tai sen rakentuneen rakenteen epä-kuranttiudesta, tai ainakin vajaasta synkronisiteetistä Alku-Ideaan[Korkein].
Siksi on ymmärrettävää[mutta ei totuudellista!], että olevaisuus kaikkine olentoineen,ötököineen ja konkretioineen sekoitetaan---> samasta ideasta lähtöiseksi kuin Korkein[Alku-Idea], vaikka näin ei totuudellisesti ole.
//Tiedän yhden tyypin joka on kokenut kuolemanrajakokemuksen "luonnollisesti" sekä itse aiheutettuna Ayahuasca eliksiirillä ja hän sanoi ettei kokemuksissa ollut juurikaan mitään eroa.//
- Itse olen ollut kuoleman rajalla rajussa menneisyydessäni, minulle kokemus oli yksinkertaisesti pimeys.
Tästä voisi päätellä asemastani ainakin kolme asiaa.
Ensimmäisenä tulee mieleeni se, että olin silloin pelkkä vain 'kuori'.
Elukkana elukkalassa elukan keinoin eläen, ei elukalle voi muuta odottaakkaan kuin pimeyttä.
Toinen vaihto-ehto mielestäni on se, [johon olen jälkikäteen, saadessani armosta tietoisemmaksi kasvaa ja irti leikattuani pedon itsestäni että haudattuani sen noin 666 metrin syvyyteen ;P], että minässäni vaikuttava henki uinui, koki ja katseli aikansa minäni toilailun kautta arvoisuuttani[syvintä sydämen tilaa]. Lopulta jotain muutosta oli nähtävissä ja siksi Itse antoi viestin. Viestistä sysäyksen kautta herätätyksen minä-maailmojen pyyteellisyydestä omaan rauhaansa.
Ehkä hengelläni, jonka voimakas elukka-luontoni peitti, oli tarkoituksensa viivyttelessään Itsen [lihan hengen liitto] heräämistä.
Tämä henki joka uinui, ei ole alisteinen luoja-jumaluuksille ja heidän kauttaan "pitkän-kaavan" kautta kasvattaville kehitys-projekteille. Ilmeisesti henkeni koti ei ole edes kahdeksannessa taivaassa---> vaan Alku-Kodissa.
Onko siksi pimeys, eli 'ei-kokemuksellisuus' henkeni etu.
Kolmanneksi tulee mieleeni, etten ollut tarpeeksi lähellä 'kylmien-poikien-gampping-aluetta'.
Ei voikaan. Olin itse pitkään suisidiaalinen sen kaiken jälkeen. Halusin takaisin.
Mutta koska aikani ei ollut vielä tullut, ymmärsin että minulla oli tehtävä täällä maan päällä, eikä se tehtävä ollut ahnehtia palkkaa eikä mammonaa eikä materiaa. On klisee sanoa "parhaat asiat maailmassa ovat ilmaisia", mutta se on silti totta. Raha ja materiaalinen hyvä merkitsee minulle kovin, kovin, vähän. On kiva että sitä on riittävästi, mutten kaipaa yhtään sen enempää kuin mitä minulla nyt on.
Tiedän, ettei elämä pääty kuolemaan. Samoin tiedän, että me kaikki olemme pohjiltamme yhtä ja samaa substanssia, ja tiedän, että ego on pohjimmiltaan illuusio. Se todella outo kokemus, unio mystica, jossa olin samalla täydellisesti osa Jumalaa ja samalla täydellisesti oma yksilöni, on se, mitä eniten kaipaan.
elämä olevan helpompaa elää kun tietää mitä tuleman pitää. Voihan se joillekin olla raskastakin sen jälkeen elää tätä elämää kun tietää parempaa olevan myöhemmin tiedossa.
ei minulla ollut vaikeaa -päinvastoin
pelot hävisivät ,ainakin osittain
minä olin silloin 18-vuotias ja ongelmia oli ihan tarpeeksi muutenkin
joten luulen että nuoruuteni
vaikutti siihen että rajakokemukseni auttoi minua jatkamaan elämääni ja opin ymmärtämään että kuoleman jälkeen on todellakin taivas olemassa
nyt kun ajattelenkin sitä näkymää.....tulee hyvä olo :-)
kaunis kukkapelto- maailman upein aurigonlasku mutta siellä olon keskeytti rakastava ääni joka sanoi: "jarouse" sinun aikasi ei ole tullut vielä palaa nopesti takaisin.
ja muistan sen kamppailun ruumiissani, kipeän tunnun sydämessäni ja
kun olin tullut takaisin paniikinomaisen tunteen ja hengityksen vaikeuden
tämän ihanan käynnin ja sieltä "kivuliaan" takasin tulon jälkeen en uskaltanut vähään aikan tehdä mitään en liikkua ,en päästää ääntäkään
ja lapsenomaisesti pelkäsin myös sitä että jospa minä kuolen nyt ja minulle sanottiin että ei aikani ole vielä tullut niin minulle ollaan vihaisia kun minä tulin kuitenkin......
niin minä rukoilin jeesuskselle pelkoni ja sanoin että en uskalla nukkua
silloin olin tunnelissa ja tunnelin suulla näin kaksi valohahmoa
ja valohahmoista säteili rakkaus minuun ja tämän jälkeen en enään pelännyt, silloisen käsitykseni mukaan toinen hahmo oli jeesus ja toinen oli suojelus enkelini -ja näin varmaan olikin :-)