Kuka olit ennen syntymääsi?

ja asuin Vantaalla. Kuolin 60-luvun lopussa ja synnyin uudestaan 70-luvun alussa.

Koko lapsuus meni ihmetellessä edellisen elämän muistoja ja traumaattista kuolemaani. Muistelin kuinka ajoin autolla ja tanssitin jotain naista. Olin ihmeissäni kaikista muistoistani missä olin mies, kun nyt olin kuitenkin syntynyt tytöksi.

Noin seitsemän vuotiaaksi asti heräsin usein öisin näkyyn mikä otti minusta vallan täysin. Juoksin tuossa näyssä henkeni edestä ja en tiedä ampuiko joku minut vai mitä tapahtui, mutta seuraava muistikuva oli, että syöksyin mustaan tunneliin missä kiepuin ja missä oli hirvittävää jylinää ja imua. Syöksyin tunnelissa hirvittävää vauhtia kunnes aloin vähitellen nähdä valoa ja lopulta olin osana tuota valoa hajonneena eikä siellä ollut ääniä eikä mitään, vain kirkasta turkoosia valoa ja hiljaisuutta. Sitten näky loppui ja olin taas oma itseni, enkä meinannut uskaltaa mennä enää nukkumaan kun pelkäsin herääväni tuohon kauheaan kokemukseen uudestaan.

Vaikka heräsinkin näkyyn aina unestani, niin se ei ollut unta. Pystyin siis kävelemään ja juttelemaan samaan aikaan ja yritin ravistella näkyä pois päältä, mutta se oli niin voimakas ja osana minua, että en voinut mitenkään hallita sitä. Se meni aina samassa kaavassa, enkä koskaan saanut lopetettua sitä ennen kuin olin käynyt aina uudestaan läpi takaa-ajon, tunnelin ja valon samassa järjestyksessä.

Lapsena ihmettelin tuota kokemusta enkä oikein tajunnut mistä oli kyse ja ihmettelin mistä kaikki ravintolamuistot ja muut semmoiset oikein tuli.

Tärkein muisto edellisestä elämästäni on kuitenkin talo missä kävin aina nuorena miehenä. Muistan kuinka talo oli ihan tienristeyksessä ja kuinka tulin ovelle talon takaa ja oven edessä oli korkea pensasaita. Oven vieressä vasemmalla oli keltainen lyhty minkä kuviotkin muistin. Katsoin sitä aina hymyillen.

Muisto on minulle tärkeä siksi koska vahingossa nykyisessä elämässäni löysin tuon talon.

En ollut koskaan tässä elämässä käynyt kaupungissa missä tuo talo sijaitsee kunnes kerran olin treffeillä yhden pojan kanssa ja hän sattui asumaan tuossa kaupungissa.

Olimme ajelulla ja minä istuin pelkääjän paikalla. Kun tulimme yhteen tienristeykseen ja kun katsoin sivulleni, niin yhtäkkiä eteeni tuli näky. Olin siis ihan selvinpäin ja muutenkin terve, mutta siinä minä vain katsoin näkyä mikä viipotti edessäni sen aikaa kun oltiin liikennevaloissa.

Näyssä olin sisällä talossa ja nojasin tiskipöytään lasi kädessä. Olin mies ja katselin kun talossa juhlittiin. Oli puheensorinaa ja 60-luvun musiikkia. Näin tuon risteyksessä olevan talon sisälle ja kun lähdettiin valoista liikkeelle niin näky pikku hiljaa hiipui.

En tietenkään voinut kertoa näystäni pojalle koska olimme treffeillä ensimmäistä kertaa ja hän olisi varmaan pitänyt minua ihan tärähtäneenä mutta koko treffien ajan mietin vain sitä mitä näin ja hoksasin, että olen oikeasti elänyt ennenkin ja että kaikki muistot mitä lapsena muistelin on ihan todellisia muistoja.

Treffien jälkeen palasin tuon talon luokse uudestaan. Koska näyssäni näin talon sisään, niin ulkoseinät ja muu ympäristö jäi vähemmälle joten minun oli pakko palata tarkistamaan, että se todella oli se talo mitä aina lapsena muistelin.

Piirsin kotona paperille kaiken mitä lapsena muistelin talosta. Piirsin keltaisen lyhdyn kuvioineen ja pensasaidan, polun talon takaa ovelle ja talon mallin. Kun palasin takaisin niin kaikki oli juuri niin kuin olin muistellut lyhtyä myöten. Korkeaa ja tuuheaa pensasaitaa ei enää ollut, mutta juuret oli jäljellä ja kun myöhemmin olen löytänyt kuvan talosta mikä on otettu 80- luvulla niin silloin siinä oli vielä se korkea aita.

En tiedä miksi muistan niin paljon edellisestä elämästäni, mutta ehkä se johtuu siitä, että kuolin jotenkin ennen aikojani ja sitten minut roiskastiin tänne heti uudestaan jatkamaan elämänkouluani. Ehkäpä siksi muistikuvat tirskuu jotenkin läpi tai sitten siihen voi olla joku henkevämpikin selitys. Ainakin kaikki mitä olen kokemusteni kautta hoksannut on muuttanut suhtautumistani elämää ja muita kohtaan paremmaksi.

Ennen syntymääni minä en ollut kukaan, koska minua ei ollut. Myöskään kukaan muukaan ei ole ollut kukaan, vaikka n. 50 miljoonaa ihmistä luulee olleensa esim. inkakuninkaita.

lyhyesti eräästä olemuksestani:
elämän jonka elin 1800-1900-lujen taitteessa
nimeni sekä syntymä- ja kuolinaikani tuli mieleeni yhtä äkkiä
(anteeksi kun en sitä tässä kerro mutta asia on liian henkilökohtainen)
ja ryhdyin etsimään ko.henkilöä netinkautta
ja löysinhän minä "itseni"
olin amerikkalainen nainen ja löysin myös kuvan itsestäni
samat silmät, nenä, korvat, kaula, vartalonmuoto
ja asento
ja arvatkaa minusta on kuva (tässä elämässä) jossa olen 1900-luvun vaatteessa korsetteineen ,hiuslaitteineen kaikkineen ja tuossa löytämässäni edellisenelämäni kuvassa amerikkalaisena naisena
minä olen aivan samantyppisessä puvussa ja hiukseni ovat tismalleen samallalailla
me olemme kuin kaksoset sillä erotuksella että suunmuoto ja leukamme ovat eri tyyppiset
mutta oletan sen johtuvan ed.elämäni hampaiden huonosta hoidosta, silloinhan hammaslääketiede ei ollut kehuttavaa ja niin osaavaa kuin nykyään.
kuvassa oli myös talo jossa olen asunut ja talosta ei kuvassa näkynyt kuin osa ja minulla oli muistissa että talon parvekkeelta näkyi järvelle, joten etsin kartasta paikan ja löysin sen järven -siellä se oli niinkuin mielikuvissani olin nähnyt.
muistan että olen haudanut talon lähellä olevaan metsikköön rakkaan koirani ja hänen pantansa jossa oli hopeakoru -sen kun pääsisin tässä elämässäni etsimään...
tämä ja muistot edellisistä elämistäni ovat antaneet minulle ymmärrystä itseäni ja muita kohtaan
sitäkautta olen ymmärtänyt syyn- ja seurauksenlain olemassa olon
ja miksi meillä toisilla on jo syntymälahjana joitakin ominaisuuksia joita toisten on kovantyön kautta opeteltava jne.
se voi joskus tuntua epäoikeudenmukaiselta vaikka asian laita ei niin ole
sillä universumissamme kaikki toimii tasa-arvon periaatteella

kokemuksia tänne, tämä on niin loistava ketju.
Niin että kiitos vaan inka-inkarnaatiolle :)

vaikka nykyisessä olomuodossani olenkin nainen, olen todennäköisesti joskus ollut mies ja ratsusotilas - ritari, samurai, mamelukki, rajput tms.

Ne taidot - miekkailu, ratsastus jne tuntuvat kuin olevan jossakin sisälläni jo valmiiksi, ja että kuin ne tulisivat pienen harjoittelun jälkeen sieltä itsestään ulos. Samoin erilaiset kunniakoodit ja -käsitykset tuntuvat olevan kuin luonnollisia. Rakastan hevosia ja keskiajan historiaa; tuntuu kuin olisin siellä omassa elementissäni. Silti varsinaisen ylhäisön elämä tuntuu vieraalta.

Olen mukana historian harrastuspiireissä ja minulla on ties kuinka monta hyllymetriä historian kirjoja juuri tuolta aikakaudelta.

minulla on näky menneestä, jossa seison laivan kannella ja minulla on upea 1900-alun aikainen puku päällä. Olen hieno nuori nainen, minulla on valkoiset hansikkaat kädessä ja valkoinen hattu. Nojaan laivan kannella kaiteeseen ja katselen merelle, vieressäni seisoo nuori herrasmies. JOtenkin on sellainen olo, että jäin tuolle laivareissulle, enkä koskaan palannut...
Kylmät väreet meni jo lapsena, kun näin vanhoja laivoja...Britannicin sekä Titannicin varsinkin...

Samoin minulla on jotain muistikuvia, että olisin entisessä elämässäni ollut nuori mies. Muistan, että aika oli ehkä 70lukua tai 80-luvun alkua. Minulla oli olkapäillä ulottuvat hiukset, mokkanahkatakki ja kävelin tietyön keskeltä...todella outoa...makasin maassa...

Kaikki tuntuu jotenkin unimaisilta, en tiedä olenko ollut valveilla vai unessa, kun olen noita nähnyt. Noista tapahtuneista on kuitenkin kauan.

Olen ollut Reptoidi nimeltä joku Anron tai jotain sinnepäin (kutsumanimi).
Olen tappanut ja orjuuttanut ihmisiä luultavasti. Mutta taisin tulla järkiini ja aloin kapinoida muita reptoideja vastaan ja siihen luultavasti kuolin.

olin pieni tyttö, luulen, että siihen aikaan oli jotain ruttoa liikkeellä ja sairaat(ruton saaneet), teljettiin samoihin rakennuksiin. Muistoni tästä:Menen jonkun talon luokse, sinne ei saisi mennä, mutta menen salaa. Katson ikkunasta sisään, näkyy sänky, leveä tummaa puuta oleva sänky, siellä makaa kaksi naista, toinen vanhempi kuin toinen. Nuorempi nukkuu, vanha nainen huomaa minut ja säikähdän, se alkaa huitoa käsillä ja mölisee oudosti, säälin heitä, mutta samalla pelkään. Tämä on minun muistoni, olen muistanut tämän aina, ihan pikkuisesta tytöstä asti.

no serkkuni sanoi että olisin ollut vietnamin sodassa pyh mutta minusta tuntuu että olen kummiskin ollut joku kuuluisa

EI TAIDA LIITTYÄ TÄHÄN MUTTA KOIRIIN
minun yksi koira muistuttaa isän koiraa

Reincarnation on omakohtaista kokemusta, jota ei voida todistaa mitenkään, koska kukaan toinen ihminen ei pysty menemään toisen ihmisen tietämisen piiriin.

Olen kokenut itse neljä oikeaa ja hyvin yksityisen tarkan muisti kokemuksen, Vain minä itse tiedän mitä ole kokenut! Elän aina jalat maassa. en takentele utulinnoja.

Näissä kokemuksissani olen varsin kaukaisella aika kaudella, ja elin ympäristö on meidän kulttuurillemme täysin vierasta. Kirjastonn tietojen avulla pystyin löytämään Johtolangan oikeaan aikakauteen, kuitenkin ymmärsin kaiken näkemäni, koska näin itseni tummana ja aivan erirotuisena mitä on nyky Suomalainen. Toiset kaksi kokemustani vievät minut todella tumman väristen ihmisten priin. muistan karmean kohtaloni heidän parissaan.

Viimeinen kokemukseni tapahtuu aikana valkoisten maassa, jossa riehuu vallankumouksen julmat aallot. Minut riistetään ulos talostani ja viedään Kaupungin teloitus paikalle. Pääni laitetaan Giljotiinin luukulle josta lukitus putoaa kaulalleni. Viimeinen muisto kaikesta jää minulle on Tzot niminen ääni. Tähän päättyy tämä viimeinen kohtaus. Joka ikinen muistoni loppu vaihe on päättynyt teloitukseen.

Oma toivomukseni olisi saada selville Hypnoosin avulla, Mikä on ollut taustana tämän kaltaisiin teloitus tuomioihin, joista olen elämän pyörässä päässyt jatkamaan elämää, jossa tavoitteena on Jalous Mallina.

Hei! Ajattelin kirjoittaa tänne myös minun muistoni entisestä elämästäni. Nykyään olen nainen, edellisessä olin myös naispuolinen, mutta luulen, että kuolin jo lapsena...jokin käsitys siitä mihin kuolin, oli rutto..Muistan kuinka oli kiellettyä mennä naapuriin, koska naapurissa oltiin sairaita..menin kuitenkin salaa naapuriin, katselin heidän ikkunastaan sisään ja näin kuinka kaksi naispuolista henkilöä makasi sängyssä..olivat kovin sairaan näköisiä...vanha mummo huusi jotain ja huitoi käsillä, merkiksi minua sinne sisälle...oletin että sillä oli jano..kotoinen olo tulee punaisesta talosta, kaksikerroksinen, ulko-ovi kaksi ovinen...lapsia monta, pienet kamarit..isä pelottava, äiti hiljainen...mutta tällaista..

Hmm muistan useita elämia ja kuolemiakin, yhtä yksityiskohtaisesti kuin aloittaja. Myös sillä piirteellä että viimeksi eletystä edellisestä elämästä on tarkimmat muistot. Ja tuo henkilö oli suorassa polvessa edesmennyt sukulaiseni. Suuri määrä yksityiskohtaisia muistoja! Ja vielä kun joku uskaltaakin väittää, että inkarnaatio ei ole totta. Pidän sellaisia vain kehittymättöminä ja tylsämielisinä alkuasukkaina.
Ja näille alkusasukkaillekin tiedoksi, kun ihminen kuolee, hän elää välivaiheessa heti kuoleman jälkeen. On eri asteisia välivaiheita ja minä muistan omani viimeisestä kuolemastani tapahtumat ruumishuoneella, kun ruumiini oli viety sinne ruumispesua varten kivuliaan tuskaisen ja ahdistavan syöpäkuoleman jälkeen. Olen horrosmaisessa tyynessä tilassa, kaiken muistan hyvinkin tarkasti. Naisen joka tulee saappaat jalassa pesemään alastomana ruumissängyllä makaavaa naisen kuollutta ruumista. Nainen heittää surutta rutiininomaisin ottein ämpäristä kiehuvat vedet ruumiin päälle - ja se polttaa, havahdun heti irti horroksestani ja näen kaiken yhtäkkiä ruumiini yläpuolella, jossa ei tunnu kipu lainkaan, mutta olen ikäänkuin hereillä siinä aamuauringon kajossa joka kajastaa sairaalan kellarikerroksen ikkunasta. Metallinen, jalkoihin päin kapeneva ja kallistuva ruumispesusänky näkyy , ruumis makaa elottomana.
Ruumisautolla minut vietiin myöhemmin arkussa pois siunauskappeliin hautausta varten, puiden ja kaiken ympärillä näkyi sininen usva jotka näin ruumisauton ikkunasta..ruumiista irti jotenkin näki asiat vaan, ne vain näki..unenomainen horros, jossa kuitenkin ärsykkeisiin reagoi ja näihin kohdistui huomio..siis kuolleena! Vanha sanonta kuuluukin: kunnioittakaa vainajia.
Ja se usva on eetteritason energinen kenttä joka ympäröi ihan kaikkea olevaista, tiedoiksi peeloille jotka kieltävät totuuden kun eivät tiedä mistään mitään.

En tiedä oliko se unta vai mitä se oli mutta kun olin espanjassa näin yhden tienristeyksen minkä olen nähnyt ennenkin en tiedä olinko muurahainen vai makasinko maassa mutta siinä ''unessa'' katsoin matalalta

Miksi kaikki eivät muista, hyvin harvat vain?
Itse en muista mitään sellaista että olisin elänyt ennenkin.
Toden näköisesti en muista seuraavaakaan elämääni, mikäli sellainen on.
Olisihan se jännittävää, vähän peloittavaakin, mutta liekö sitten sattumanvaraista vai elääkö kaikki moneen kertaan?

Monien muiden tavoin olin jälleen Napoleon.
Muistaako ne kaksi ihmistä jotka ovat tähän vietiketjuun vastanneet sitä mitä kertoivat pari vuotta sitten. He kertoivat olleensa Napoleonin joukoissa. Tässä viestiketjussa on siis kaksi vastaajaa jotka ovat niin kertoneet. Muistatteko?

Tiede on hyväksynyt syyn ja seurauksen mukaisen kehityksen maailman kaikkeudessa, ja tällä ne on tavallaan tietämättään hyväksyneet jälleensyntymisopin
vaikka eivät sitä käytännössä hyväksykkään ja johtuu siitä että sillä ei ole tietoa siitä, että myös ihmisen henkinen puoli on tämän lain alainen
Sen takia ihisen elämän aikanaan hakkimat syyt ja seuraukset eivät voi päättyä kuolemassa, ja niin niiden on jatkettava seuraavassa elämässä niin kauan kuin ne on ymmärretty ja se seurauksena ne päättyvät, mutta se ei ole kuolema vaan uusi elämä joka ei sisällä enään seurauksia

En tiedä ennen syntymää olleeni mitään, mutta syntymäni jälkeen kaikki on mennyt faktallisesti päin helvettiä.
Ei ole edes terveytä siunantunut, siis elää täydesti, ei ole töitä, ei rahaa eikä tulevaisuutta ja kun näiden faktojen lisäksi bonuksena seuraa kuinka herrat sen kun rällästää kansalta varastamillaan varoilla eli pelaa omiin nimiin niitä omia pelejään, niin henkisestkin tää on hirveetä katella.

Selitys näille kokemuksille kerrottiin minun edellisessä elämässäni toisen sivilisaation asukkaana. Asuin muistikuvan mukaan kuuden valovuoden päässä planeettakunnastamme. Matkustaminen maahan oli sallittu vai harvoille ja tapahtui toisen ulottuvuuden kautta jollain (matkustamiseen) sopivalla energiatasolla.
Nyt kun elän nykyistä "taviselämääni" Suomessa, tiedän että tämä kokemus on erilainen. Muistan edellisestä elämästäni että käytimme Maan sieluja aika-avaruuteen vangituissa siiloissa. Heille syötettiin yllättävän paljon Matrix-elokuvan tapainen energiataso ikäänkuin unena. Tuota energiatasoa pidettiin yllä jonkilaisella orgaanisella tietokoneella, jossa laskentateho oli erittäin suuri verrattuna nykyisiin ihmiskunnan nopeimpiin tietokoneisiin. Laskentateho ei silti riittöänyt kaikkeen, ja niinpä olin myäärtänyt että valon nopeus oli asetettu "hitaaksi" jotta todellisuuden päivitys pystytään kaikkialla tekemään.
Ilmeisesti meidät on vangittu näihin siiloihin ja näemme energioiden pysyväisyyden takia joskus muistoja aiemmista elämistä. Osa meistä on istutettu tuolta yli 3 miljardia vuotta vanhasta sivilisaatiosta näkemään näitä unia, eli jälleensyntymään maapallolle.

En osaa enkä tiedä kaikkea selittää, mutta meidät on tänne istutettu ja tuntemamme valonnopeus johtuu laskentatehon rajallisuudesta oikeassa maailmassa. Valo on siellä äärettömän nopeaa. En vain osaa selittää miksi minun edellisen sivilisaationi tietokoneet ovat silti ääretöntä hitaampia.

Se oli johon kaikki on luotu,näkyväiset ja näkymätön maailma,oli ennen meitä.
Joka sitten on viimeisenä seisova multienpäällä,meidän nimen on kirjoitettu jo ennen maailman perutatamista.

Muistan vain olleeni intiaani, se ilmenee myös kävelytavassani tässä elämässä. En ole kanta-astuja.
Muistoja tai mielikuvia minulla ei ole, vain tietämys siitä, että näin on ollut. Muista elämistäni minulla ei ole muistikuvia, mutta epäilemättä niitäkin on ihna tarpeeksi.
Tässä elämässä olen 48- vuotias mies.
Kirjavinkkejä:
Elisabeth Haich- Vihkimys
Paul Brunton - Egyptin salaisuuksien jäljillä
Mika Waltari- Sinuhe
Kaikki nuo kirjat tarjoavat eri näkökulman samaan asiaan - Egyptiin.

Minä muista olleeni italialainen mies toden näköisesti mafioso ja olin saanut luodin oikeaan jalkaa (klenkkaan sillä vieläkin) ja välillä näen sen tilanteen ja sen luodin joka lävisti pääni unessa tunnen sen tuskan ja kivun minkä se luoti tuottaa se on 1850-lukua. minua on ihmetyttänyt se että osaan niin hyvin italiaa vaikka en ole kuullutkaan sanoja ennen mutta tiedän mitä ne tarkoittavat varsinkin viettelyyn ja rikoksiin liittyvät sana ovat pyörivät mielessäni useasti.

Olin Mauri Pekkarisen isoisänisoisänisänisä, kuolin ilmeisesti jossain niityllä paikallisen talebaanin hyökkäyksessä. Tuli muistaakseni kiistaa jostain hirvenraadosta. Minulla oli käyrä kulli ja haisin paskalta.

Ei persoona voi syntyä uudelleen, jos niin olisi niin mehän muistaisimme sen, mutta persoonan elämänsä aika kootut syyt seuraukset eivät voi hävitä kuolemassa, koska olemme saaneet edelliseltä persoonalta perimänä, perisyntinä, ja lissäämme tai poistamme siitä seuraksia
Voimme kuitenkin muistaa osia edellisten persoonien elämistä
Luonnon lain mukaan olemme syitten ja seurausten ketju, joka päättyy kun joku persoona stten elässään ymmärtää sen miten se on aikoinaan syntynyt ja miksi se seuraa meitä psykologisena perimänä

Kun olemme ymmärtäneet tuon kaiken , niin primämme hajoaa, ja koko ketju vapautuu Aatamin ajoista asti tuosta ketjusta,
ja se on kaiken kärsimyksen ja ahdistuksen päättymistä, ja elämistä ajattomassa nykyhetkessä

Transsi- ja ruumiistairtautumiskokemuksia liittyen jälleensyntymään, aikaan ja erilaisiin olentoihin:

Olin punahiekkaisessa autiomaassa (mikä muistuttaa pikemminkin Grand Canyonin ympäristöä tai Marsia kuin Egyptiä) jonkinlaisen rakennelman äärellä tai sisällä. Kivet joista se oli rakennettu, olivat vanhoja, suorastaan muinaisia. Paikka vaikutti raunioituneelta. Olin yksin, eikä muita ihmisiä,olioita tai rakennuksia esiintynyt näyssä. Minun tapauksessani autiomaassa yksin oleminen korreloisi ainakin nykyisen persoonani kanssa; viihdyn paljon yksin ja vetäydyn mielelläni omiin oloihini, ajoittain toiset ihmiset tuntuvat jopa uhkaavilta. En kuitenkaan osaa sen tarkemmin sanoa, siirtyvätkö persoonallisuuden piirteet ja kokemukset seuraavan elämään vai eivät. Olinko karkoitettu tai matkalla johonkin? Näky oli selkeydessään ja kirkkaudessaan hämmentävä, sillä "olin" autiomaassa.

Viestiketjussa mainittiin aiemmin matrix-tyylinen hologrammimaailma. Viitteitä ästä on esiintynyt kokemusteni yhteydessä, ja kaikella materiaalilla vaikuttaisi todellakin olevan jonkinlainen suhde valon eri taajuuksiin (tämä on minun tapani selittää asia). Joka tapauksessa me näemme vain pienen osan siitä, mitä ulkopuolellamme on - kun valon taajuus muuttuu, voi havaita meidän "naapureitamme". Näitä ovat ainakin jonkinlaiset puolielolliset tai elottomat robottimaiset olennot, joiden käsitin olevan ikään kuin todellisuuden ylläpitäjiä, eli ne ovat tekemisissä juuri tämän meidän havaitsemamme taajuuden ylläpitämisessä. Ne eivät olleet hyvän- tai pahantahtoisiakaan, eivätkä juurikaan kiinnittäneet minuun huomiota. Myös ne vaikuttivat olevan todella vanhoja, ulkonäöltään hieman pääsiäissaaren kivipatsaiden näköisiä.

Kahdesti olen kohdannut jonkinlaisen meitä korkeamman olennon, joka oikeastaan, oli puhdasta rakkauden syleilyä. Joku voisi sanoa, että tämä oli Jumala tai suojelusenkeli. Omin sanoin sanottuna se oli kohtaaminen jonkinlaisen lähteen tai universumin luojahengen tai -olion kanssa. Jotenkin ymmärsin, että minun olemassaoloni oli seurausta tästä oliosta. Tämän tietoisuuden kohtaaminen on ollut elämäni kohokohta, enkä unohda sitä koskaan. Kohtaaminen on kuitenkin väärä sana, sillä en osaa kuvaillla, onko tällä oliolla "ulkoista" olomuotoa lainkaan; käsitykseni on, että kyse on tietoisuudesta ja energiasta joka tulee joltakin toiselta tasolta.

Nämä kokemukset ovat herättäneet minulle kysymyksiä siitä, mitä aika oikein on. Meillä vaikuttaisi olevan mahdollisuuksia päästä universumin aikavirtaukseen käsiksi: minun kokemukseni tästä on, että virtauksesta voi ilmetä erilaisia universumin olentoja, joilla on oma kulttuurinsa ja kielensä. Jotkut näistä vaikuttavat olevan tekemisissä ajan, universumin ja symbolien kanssa. Asiaa on vaikea selittää, sillä näiden olentojen kieli on ollut sanatonta tai symbolista ja ne ovat olemassa eri tasolla kuin me. Koskaan en ole tavannut mitään pahantahtoista olentoa, välinpitämättömiä kylläkin. Pahuuden käsite on siis toistaiseksi ollut omiin pelkoihin tai muihin ihmisiin liittyvää. Olennoilla (ihmiset mukaanlukien) vaikuttaisi olevan jonkinlainen yhteinen tarkoitus ja usein kohtaamisesta on syntynyt käsitys kommunikoinnista ja avunantamisesta.

Näyissäni on esiintynyt myös maya- tai inca-intiaani, joka osoitti kohti auringonpimennystä, sekä jostakin nykyisen Pakistanin, Nepalin tai Pohjois-Intian alueelta oleva nainen, jonka kasvot olivat peitettyinä eräänlaisella vaalealla hunnulla. Yllään hänellä hänellä oli huivi ja kauniita pyöreitä pronssi/kuparikoruja.

Mitään nykykulttuuriin liittyvää kokemusta, jonka voisi yrittää empiirisesti vahvistaa, minulla ei ole. Minulle jälleensyntymä on tosi ja todistettu, toivottavasti nykytieteellä ei enää menee kauaa tämän faktan selvittämiseen. Olen itsekin yliopiston "tuote" ja siellä olisi vielä paljon opittavaa ihan d-vitamiinin tutkimisesta lähtien. Kiitos, ja pahoittelut, jos meni ohi topicista!

Kuka olit
Tänne syntyy lihaan vain kerran,toinen syntymien on sitten ylhäältä syntymien,palaa ijankaikkiseen elämään.
Kuolema on vain poirtti toiseen elämään, sitten toisille toinen kuolema,ensin ruumiilinen ja viimeisenä sielullinen kuolema,sen tuska on kauhistuttava hedän tulensa ei sammu heissä palaa aina ja ijankaikkisesti hedän himojensa tuli, ahdistus.

Tiedämme että kaikki ovat olleet edellisissä elämissään jotain suurta ja mahtavaa.
Onhan se nyt paljon todennäköisempää että olit esim. Egyptin hallitsija kuin tavallinen duunari. Onhan hallitsijoita ollut sentään paljon enemmän ihmishistoriassa kuin tavallisia duunareita.

Itse olin edellisessä elämässäni Adolf Hitler. Btw, sori se holokaustijuttu, mutta teidän on pakko ymmärtää, että kun mies uskoo tarpeeksi siihen omaan juttuunsa, niin välillä homma lähtee hanskasta kun intohimolla toteutetaan omia näkemyksiä.

Sama ajatus tuli minunkin mieleeni,että kaikki nuo väittää olleensa jotakin suurta edellisessä elämässään.Tuommoiset muistot ovat sielunvihollisen päähänne laittamia.Kyllä se tietää ihmisten elämät koska meitä jatkuvasti yötä päivää käy syyttämässäkin milloin mistäkin.On kuitenkin vain tämä yksi ainoa elämä ja tämän jälkeen joudumme tekemään tiliä miten sen olemme käyttäneet.Tilille joutuminen teoistaan kauhistuttaa ainakin minua,ja jos ei niin tekisi,olisinkin jo päättänyt elämäni oman käden kautta jo kauan sitten.Vihaan tätä elämää ja jos joutuisin kuoltuani syntymään uudelleen pitäisin sitä pahimpana ja sadistisempana rangaistuksena mitä kuvitella saatan.Takaumia edellisistä elämistä ei ole ollut,vaikka joskus jossain paikassa jossa ensi kertaa on tullut vierailtua,tunnistin paikan unistani joita olen nähnyt.En moiti näitä viestejä aloitusketjussa sillä itseäni on demonit eksyttäneet oikein urakalla,mutta pyrin silti kuitenkin havaitsemaan ja etsimään totuutta,eli mikä on demoneista mikä taas itsestäni,ja mikä on Jumalan.

mafioso1858 jos olisit saanut 1800 luvulla luodin päähäsi,olisi se ollut lyijyluoti joka olisi osuessaan räjäyttänyt päästäsi puolet hajalle.On hyvin epätodennäköistä että olisit edes tajunnut mikä sinuun osui,sillä niin nopeasti olisit ollut hengetön.

Hmph,
ainoa mahdollinen tapa "uudestisyntyä" ja vieläpä paremmalla karmalla kuin aiemmin, on se että opiskelet itsellesi hyvän ammatin, siinä sivussa olet mukava tyyppi, kohtelet muita ihmisiä kunnioittavasti ja saat lahjana laajan kaveripiirin. Pidät huolta henkisestä ja fyysisestä tasapainostasi ja näytät hyvältä, etkä ala tyhmäksi tai pelleksi. Löydät tuon setupin avulla mukavan, kauniin, hoikan (geenit) ja hyvin tienaavan vaimon. Sellaisella on itsetunto kohdallaan ja seksi sujuu. Hankit hänen kanssaan 2-4 lasta. Niistä kasvaa hyvässä perheympäristössä hyvällä alueella kauniita ja tasapainoisia lapsia. Näet silloin omien geeniesi menneen askeleen eteenpäin. Keräät heille mammonaa siinä sivussa pesämunaksi, ettei lasten tartte ihan tavisten kanssa kilpailla 80m2 rivitaloista asuntonäytöillä... Siinä on uudelleensyntymää kerrakseen ja muisteltavaksi takan äärellä whisky-lasi kädessä wanhana ja harmaana - odotellen lasten ihanaa perhettä saapuvaksi seuraavan päivänä kylään!

Ei ole mitään sellaisia kokemuksia, sori.

inka-inkraatio:lle


Jälleen syntymistä,tässä ajassa ei edes ole.sitä vaitoin on uudesti syntyminen ylähäältä,joka ei synny vedestä ja hengestä ei pääse jumalan valtakuntaan.

Tänne synnytään vain kerran,eletään ijankaikkisuutta varten.

Sotavideosta katsot sen:

https://youtu.be/MJfaIoCTnsI

Kristillistä.