Kaikki tietää jotta Pirkanmaalaiset oli punikkeja. Tänne Etelä-Tampereellekin saapui ns. lahtaria rautatien suunnassa. Vastaan niitä pistettiin Rantaperkiön punakaarti joka pakeni kiirenvilkkaa Tampeeelle. Päähyökkäys tapahtui Kalevan Kangahalta kohti Tammelaa. Kova vastus ja lahtaria ammuttiin mutta kun ne vetäytyi kaupunkiin ne oli helppo saalistaa. Se oli se Ali Aalto se joka tän munasi eli punakaartin johtaja.
Tampereen puolustus
1918
7339
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pieleen meni vaikka siis oikeesti punikit oli parempia sotilaita kuin lahtarit. Historiankirjoitus kertoo muuta mutta se KERTOO VÄÄRIN.
kirjoita historian.?
Tampereen rintamaa johti aluksi venäläinen eversti Svetsnikov. Myöhemmin asiantuntijana oli everstiluutnantti Bulatsel.Rintamalla oli joitain venäläisiä upseereita.
Punaisten johto oli sekavaa. Aluksi taisi olla ylipäälliokkönä entinen tsaarin armeijan aliluutnantti Ali Aaltonen, joka juoppoutensa takia erotettiin. Myös Tuomans Hyrskymurto toimi "komissaarina" kuin ylipäällikkö. Lopuksi ylipäälliköksi bbvvalittiin Hugo Salmela. Hän loukkaantui vakavasti räjähsysonnettomuudessa. Punaisen johdon kyvyttömyys näkyi Tampereella erityisen hyvin.Johtajat ryöstivät lopuksi pankkien rahat ja pakenivat Näsijärven kautta saarroksista.Osa peöastui Venäjälle asti.
Punaisilla oli liian vähän hyviä johtajia, Heiltä puuttui upseerit kokonaan. Ali Aaltonen oli ainoa, mutta hän vain ryyppäsi.
Salmela oli parhaasta päästä. Hänestä on kunnioittavasti kaikki valkoisetkin muistelijat kirjoittaneet. Toinen teatterimies oli Jalmari Parikka Karjalan rintamalla Penttilässä. Hänen muistelmansa on niitä harvoja uskottavia punaiselta puolelta. Kannattaa lukea.
Mannerhein osasi ensin koota iskukykyisen armeijan, jolla oli riittävästi korkeita upseereita sotatoimia johtamaan.
Punaiset olivat hyviä taistelijoita. Olivathan he suomalaisia. Tampereella tämä nähtiin kun oltiin selkä seinää vasten.
sellaista mitä kukaan osapuilleenkaan normaali ihminen ei voisi arkipäivässä kanssaihmiselle tehdä, niin on tarvetta selittää ,että nimenomaan se minun tekemä murha oli tavalla tai toisella (ainakin minun mielestä) laillinen.
Meidän yhteiskuntamme on sillä tavalla höntti( liekkö itsesuojeluvaistoa) ettei kumpaakaan äärilaitaa ole päästetty päättämään asioista. Hyvä näin.
Näin se vain on. Ääriainekset olivat ne sitten oikealla tai vasemmalla pitäisi pitää aisoissa.
Pietarissa oli helmikuun vallankumouksen päivinä 1917 perustettu suomalainen miliisiosasto ns. Parviaisen tehtaan työläisistä. Asiallisesti miliisiosasto oli punakaartilaisosasto. Se oli pitanyt myös järjestystä Suomen asemalla 3. huhtikuuta (16. huhtikuuta) 1917, kun Vladimir Lenin oli palannut maanpaosta. Osasto oli suojellut Pravda -lehden kirjapainoa ja oli myos kukistanut Krestyn vankilassa tsaarin armeijan upseerien vankikapinan.
Pietarin sotilaskomissariaatti paatti sittemmin lakkauttaa suomalaisen miliisiosaston juuri bolshevikkien kasvaneen vaikutusvallan vuoksi siina. Komissariaatti oli puolestaan menshevikkien ja sosialistivallankumouksellisten johtama. Osasto suostuikin lakkauttamiseen ja osasto hajotettiin kesakuussa 1917. Aseitaan suomalaiset eivat kuitenkaan luovuttaneet, vaan he liittyivat kukin työpaikoillaan jo perustettuihin tai perusteilla olleisiin punakaarteihin.
Heita oli mukana myös 3-7. heinäkuuta (16-20. heinäkuuta) 1917 järjestetyssä bolshevikkien epäonnistuneessa kapinayrityksessa, Heinäkuussa oli bolshevikkipuolueen Pietarin järjestössa kaikkiaan 613 suomalaista jäsentä.
Kapinassa kaatui tiettavasti myos ensimmainen suomalainen punakaartilainen, muuan O. Juvonen.
1918 helmikuussa lasketaan että Venäjällä koulutettuja punakaartilaisia otti osaa kapinaan n.1100 kpl.
Miliisiosaston miehet olivat myös perusjoukkona perustettaessa varsinaista Pietarin suomalaista punakaartia, joka lukeutui jo bolshevikkien sotilasjärjestöön. Se perustettiin Eino ja Jukka Rahjan johdolla ja bolshevikkipuolueen Pietarin komitean antamien ohjeitten mukaan lokakuun vallankumoustapahtumien yhteydessa. Eino Rahja muuten toimi tuohon aikaan Leniinin henkivartijana.
Kun neuvostohallitus oli heikkouden tilassaan joutunut antamaan Suomelle itsenäisyyden, Lenin heti sen puhuessaan kommunistisen puolueen konferenssissa sanoi: ”Olemme saaneet hengähdystaukoa. Täytyy kiireesti kotiuttaa armeija…ja sillä aikaa me ryhdymme auttamaan Suomen vallankumousta. Tietenkin me rikomme sopimuksen.”
Bolshevikkien vallanotossa suomalaisilla punaisilla oli jo siis pieni, joskaan ei merkityksetön rooli. Siitä suomalaisten ydinjoukosta valikoituivat myöhemmat punakaartin johtajat, jolla oli suuri merkitys kapinan tapahtumissa.