Eilisen kokouksen jäljiltä tuntuu taas vaihteeksi siltä, kuin olisin jonkin totalitaarisen yhteisön kasvattina.
Jo alusta lähtien olen tuntenut vastenmielisyyttä tiukkoja raportoimiskäytäntöjä kohtaan, koska näen siinä vaaran aivan käsittämättömälle henkilökohtaiselle vahtimiselle ja syyllistämiselle. Mutta silti eilinen oli vielä pahempaa kuin olin kuvitellut: vähemmän palvelleiden julkista joukkonöyryytystä- tai siltä se ainakin tuntui.
Luettiinko teille muille tarkkoja lukuja siitä, kuinka paljon seurakunnassa keskimäärin oli kuukaudessa julistettu? Tai miten se poikkesi maanlaajuisesta keskiarvosta. Ja kuinka moni yksilö oli tuon ylittänyt ja moniko onneton oli tehnyt alle neljä tuntia..?
Se painostus- eikun palveluskokous rupesi ahdistamaan niin paljon, että teki lähinnä mieli ottaa jalat alle ja juosta karkuun niin lujaa kuin ikinä pääsee. Harmittaa, ettei se ollut mahdollista, sillä nyt tulin ilmaisseeksi tuntemukseni kokouksen jälkeen aivan suoraan.
Kun olen jotenkin sitä mieltä, että jos ei kenttätyö suju ilman tuollaista vahtimista ja painostamista, niin silloin vika on kyllä ennemmin uskonnossa kuin niissä ihmisissä.
Jo alusta lähtien olen tuntenut vastenmielisyyttä tiukkoja raportoimiskäytäntöjä kohtaan, koska näen siinä vaaran aivan käsittämättömälle henkilökohtaiselle vahtimiselle ja syyllistämiselle. Mutta silti eilinen oli vielä pahempaa kuin olin kuvitellut: vähemmän palvelleiden julkista joukkonöyryytystä- tai siltä se ainakin tuntui.
Luettiinko teille muille tarkkoja lukuja siitä, kuinka paljon seurakunnassa keskimäärin oli kuukaudessa julistettu? Tai miten se poikkesi maanlaajuisesta keskiarvosta. Ja kuinka moni yksilö oli tuon ylittänyt ja moniko onneton oli tehnyt alle neljä tuntia..?
Se painostus- eikun palveluskokous rupesi ahdistamaan niin paljon, että teki lähinnä mieli ottaa jalat alle ja juosta karkuun niin lujaa kuin ikinä pääsee. Harmittaa, ettei se ollut mahdollista, sillä nyt tulin ilmaisseeksi tuntemukseni kokouksen jälkeen aivan suoraan.
Kun olen jotenkin sitä mieltä, että jos ei kenttätyö suju ilman tuollaista vahtimista ja painostamista, niin silloin vika on kyllä ennemmin uskonnossa kuin niissä ihmisissä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
>>Luettiinko teille muille tarkkoja lukuja siitä, kuinka paljon seurakunnassa keskimäärin oli kuukaudessa julistettu? Tai miten se poikkesi maanlaajuisesta keskiarvosta. Ja kuinka moni yksilö oli tuon ylittänyt ja moniko onneton oli tehnyt alle neljä tuntia..?
Kyllä seurakunnissa yleensä luetaan raportteja kerran kuussa. Siinä alle keskiarvon jääneet tuntevat huonommuutta, vaikka joskus sanotaankin, ettei saa verrata itseään toisiin.
Käytännössä tuo raporteilla pelleileminen on monilla tuskallista. Kirjoitin tuosta aiheesta muinoin jutunkin UskoToivo-nimimerkillä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000099&posting=22000000004951936
Lisää aiheita löydät täältä:
http://www.geocities.com/uskotoivo2004/keskuste.htm
nyt taidat kirjoittaa höpöjä, srk;ssa ei todellakaan lueta kenttäraportteja lavalta kerran kuussa. kysy vaikka a.h;ta, tai reimalta.
>>>Kyllä seurakunnissa yleensä luetaan raportteja kerran kuussa
>>Luettiinko teille muille tarkkoja lukuja siitä, kuinka paljon seurakunnassa keskimäärin oli kuukaudessa julistettu?
Näin se on ollut jo kauan. Muistan kuin joku kierrospaavali puhui 1960-luvulla seurakunnan tuntien keskiarvosta ja vertasi sitä johonkin toiseen seurakuntaan. Miehen kehotus oli, että "jos saisitte tuntien keskiarvoa ylöspäin vaikkapa vain 0,1 tunnilla".
Huomio on kaiken aikaa määrässä ei laadussa. Ottaen vielä huomioon, että silloin käytiin ovet järjestyksessä, nyt kulutetaan enemmän aikaa laahustamiseen paikasta toiseen.
Vaikeaa, niin tämä palsta ei ole oikea paikka valituksille.
Mikä sitten olisi parempi paikka? Olen kuvitellut, että tämä palsta nimenomaan on sitä varten, että täällä keskustellaan todistajuuden hyvistä ja huonoista puolista. Mutta olin varmaan taaskin väärässä.
>>tämä palsta ei ole oikea paikka valituksille.
Juu eipä tietenkään ole. Tämähän on tarkoitettu sinun mielestäsi pelkästään vt-seuran matskun copy-pastettamiselle. Jehovantodistajuudesta keskustelukin on mielestäsi negatiivinen ilmiö palstalla, jonka aihe on keskustele jehovantodistajuudesta.
On tietenkin jo lähtökohtaisesti mielenkiintoista kuinka henkilö, jonka keskustelunavaukset ovat lähes jokainen tämänkin keskustelupalstan sääntöjen vastaiset, kehtaa arvostella muiden avauksia.
sitä, että kaikki vartiotorniseuran laatimat säännöt löytyvät Raamatusta.
Etkö voisi pyytää tätä esimiestä näyttämään Raamatusta kohdan, jossa tuo tuntisääntö on?
Ihmettelen miten voi keskustella palstalla. Eikö ole kiellettyä erotettujen kanssa kommunikointi? Tarkoittaa varmaankin nettikeskustelujakin. Vai mikä on selitys?
..vaadita mitään raportointia eikä kenttäpalvelustakaan, kun olen tällainen kokelas vasta. En vaan pääse irti siitä ajatuksesta, että järjestö tekee jäsenilleen hirveää vääryyttä tuollaisella, enkä ole lainkaan varma haluanko olla sellaisessa mukana.
"Jos on niin
Jefta 23.5.2008 klo 12.36
Vaikeaa, niin tämä palsta ei ole oikea paikka valituksille. "
hmm... varsinainen käärmeen sikiö taidat olla? Antaako tälläisten kommenttien kirjoittelemimnen jefta sinulle sellaisen "vallantunteen" ?? vai esitätkö vain pahaa paimenta joka vie lammaslauman laiduntamaan hulluruoholla ???
Tiedostatko edes sitä että toimiessasi kyseisellä tavalla teet itsestäsi kavanaa HYVIN NEGATIIVISILLE energioille, ja uskoisin että sinulta valahtaisi pxskxt housuun jos kertoisin kyseisten energioitten lähteen...
Toivotontotuus, jos tuntuu siltä että on kengät käymässä pieniksi niin maailma on aikalailla avoin paikka :) ja tyytyminen yhden suutarin tekemiin kenkiin saattaa aiheuttaa ihmisen hengellisen kehityksen totaalisen pysähtymisen... Siinä vaiheessa kun alkaa päätä pakottaa (esim mainitsemasi tilanne) suosittelisin olemaan itselleen absoluuttisen rehellinen tutkiessaan tilannettaan. Jos löydät sen todellisen luovan rakkauden uskonnollisesta näkemyksestäsi niin ´nou hätä´ :D mutta jos tuntuu siltä että kyseinen toiminta on kuin kahle joka puristaa ja estää liikkumasta niin ehkä kahleen irrottamisesta seuraisi laumoittain elämäntilanteita jotka tarjovat tilaisuuden kasvaa ihmisenä.
Se kuva mikä minulla on jehovantodistajuudesta (en itse ole jt) on kyllä valitettavan kulttimainen, ahdasmielisiä tulkintoja, valkoisia ja sysimustia valheita joilla perustellaan kulttimaisten aspektien oikeudenmukaisuutta jne jne ..
IHminen on tullut tänne kasvaakseen ja valitettavasti jotkut uskonnolliset järjestöt (kääk, siis melkein kaikki) jotka koettavat alistaa ihmisen tosi olemuksen ( siis ylistäähän se pitäisi:) ja houkutella valkoisen kyyhkyn häkkiin, tekevät ns. pimeyden töitä koettaessaan kanavoida ihmisestä virtaavan luovan voiman esim pakonomaiseen käännytystyöhön...
Mikä ylipäänsä pitää ihmisen tuollaisessa kontrolloivassa yhteisössä, miksi et ota itseäsi niskasta kiinni jä jätä moista sakkia. Kun Jumalan Poka, Jeeus Kristus tekee ihminen vapaaksi,kokee todella olevansa vapaa. Ei tarvitse raportoida järjestölle kuinka paljon on saanut aikaan, saanut pisteitä. Itse todistan luonnollisesti Jumalan valtakunnasta tavatessani ihmisiä ym. Käyn sanankuulossa rakkaudesta ja janosta rakentua toisten uskovien kanssa.
Tai siis sillä tavalla haluaisin sen olevan kuin tuossa lopussa kirjoitit. Että todistaa silloin kun tulee luonteva tilaisuus, ja käy kokouksissa oikeasta halusta eikä painostuksen seurauksena.
Olen kuitenkin sen verran pessimisti, että minun on vaikea uskoa sellaista mahdolliseksi omalle kohdalleni. Olen tässä vuosien aikana jäänyt kristinuskoisissa seurakunnissa niin monta kertaa yksin ja ulkopuoliseksi, että siksi todistajien toimintatavat (lukuunottamatta tuota raportointihommaa) vetoavat minuun.
Toinen asia on opetuksen järjestelmällisyys ja johdonmukaisuus. Sellaista tuli harvoin nähtyä kristinuskoaikoina. En siis yritä väittää, ettei sitä teilläkin olisi, mutta se ei ole sillätapaa näkyvä ja tunnusomainen piirre kuin todistajilla.
Ainutlaatuista rakkautta, jota järjestö hehkuttaa, rohkenisin pitää liioitteluna, mutta eihän se haittaa kun sen muistaa. Hyvin samanlaista sanomaa (siis rakkautta, tasavertaisuutta ja suvaitsevaisuutta) ovat toitottaneet myös kirkko ja hellarit, mutta niissä minulle on harvoin edes annettu minkäänlaisia mahdollisuuksia. Eli kun vaihtoehtoina on vähätellyksituleminen tai suorittaminen, niin olen taipuvainen kallistumaan jälkimmäisen kannalle.
Lähinnä näistä syistä yritän todistajien järjestelmään sopeutua.
Jospa rukoilisit nyt mielessäsi elämääsi Jumalan johdatusta ja lue raamattua ym. Etsi Jumalaa ja hänen totuuttansa, älä kallistu minnekään inhimillisen puoleen: miten ihmiset ja eri yhteisöt pitävät tapana toimia. Sinun jumalasuhteestasi ja iankaikkisuusasioistasi on kysymys.Ei välttämättä ole tae asian aitoudesta ja totuudellisuudesta, jos jokin porukka ottaa hyvin vastaan, ollaan veljiä keskenään. Monet lahkot ja kuppikunnat ovat alussa hyvinkin lipeviä, mutta pian saattaa olla vapaus mennyttä ja on täysin järjestön omaisuutta.