Viha/raivo isäpuolta kohtaan

Isäpuolesi on äitisi valinta. Kunnioita edes sitä. Ei tarvitsee pitää toisesta mutta käytöstavat kunniaan.

..... kirjoitti:

Isäpuolesi on äitisi valinta. Kunnioita edes sitä. Ei tarvitsee pitää toisesta mutta käytöstavat kunniaan.

Äitini on tehnyt minulle niin paljon pahaa, että en todellakaan pysty kunnioittamaan hänen ratkaisuaan. Ja ei se auta, että ajattelisin, että: "Joo hyväksyn sen, että joku kusipää asuu samassa talossa kanssani". En vain pysty siihen, vaikka mitä tekisin. Tässäkään kukaan ei tunnu ymmärtävän minua, että miten jollakin voi olla näin juurtunutta vihaa jotain ihmistä kohtaan. Minulla on. Isäni ei ole löytänyt naisystävää, mutta jos löytäisi, olisin vain onnellinen. Jotenkin se koko vanhempieni erotilanne ja uusi isäpuoli oli minulle yksinkertaisesti liikaa. Kuten sanoin, että kaikki tapahtui vielä samana päivänä. Sama sänky,samat lakanat jossa isäni nukkui edellisenä yönä, niin voitte vain kuvitella sen vihan. Isäpuoli käyttää myös isäni työkaluja,jotain vanhoja takkeja,saappaita,kansioita jne.

En voi muuttaa omaan kämppään, kun en saa asumistukea vanhempieni tulojen takia.

aloittaja kirjoitti:

Äitini on tehnyt minulle niin paljon pahaa, että en todellakaan pysty kunnioittamaan hänen ratkaisuaan. Ja ei se auta, että ajattelisin, että: "Joo hyväksyn sen, että joku kusipää asuu samassa talossa kanssani". En vain pysty siihen, vaikka mitä tekisin. Tässäkään kukaan ei tunnu ymmärtävän minua, että miten jollakin voi olla näin juurtunutta vihaa jotain ihmistä kohtaan. Minulla on. Isäni ei ole löytänyt naisystävää, mutta jos löytäisi, olisin vain onnellinen. Jotenkin se koko vanhempieni erotilanne ja uusi isäpuoli oli minulle yksinkertaisesti liikaa. Kuten sanoin, että kaikki tapahtui vielä samana päivänä. Sama sänky,samat lakanat jossa isäni nukkui edellisenä yönä, niin voitte vain kuvitella sen vihan. Isäpuoli käyttää myös isäni työkaluja,jotain vanhoja takkeja,saappaita,kansioita jne.

En voi muuttaa omaan kämppään, kun en saa asumistukea vanhempieni tulojen takia.

Lue lisää

Jos todella et voi muuttaa omaan kämppään koska et saa asumistukea tai työttömyyskorvausta etkä voi hakeutua opiskelemaan mihinkään jolloin voisit saada solukämpän, etkä voi muuttaa kenenkään ystävän kanssa kimppakämppään, etkä todellakaan pysty hankkimaan työpaikkaa... Voisitko muuttaa isäsi luokse?

Minunkin äitini tapasi uuden miehensä ennen kuin ilmoitti haluavansa avioeron, mutta eihän se tarkoita avioero oli uuden isäpuoleni syy. Avioliitto ei vaan ollut molemmille osapuolille tyydyttävä. Varmasti sinunkin vanhempiesi avioliitossa oli jotain ongelmia, mitkä johtivat siihen että äitisi alkoi etsiä uutta miestä.

Ja usko pois että ymmärrän vihantunteesi. Itsekään en pidä isäpuolestani enkä nykyisestä äitipuolesta enkä itse asiassa oikeistakaan vanhemmistani, mutta kuten sanoin niin ei tarvitse pitää vaan kohteliaat välit riittää.

aloittaja kirjoitti:

Äitini on tehnyt minulle niin paljon pahaa, että en todellakaan pysty kunnioittamaan hänen ratkaisuaan. Ja ei se auta, että ajattelisin, että: "Joo hyväksyn sen, että joku kusipää asuu samassa talossa kanssani". En vain pysty siihen, vaikka mitä tekisin. Tässäkään kukaan ei tunnu ymmärtävän minua, että miten jollakin voi olla näin juurtunutta vihaa jotain ihmistä kohtaan. Minulla on. Isäni ei ole löytänyt naisystävää, mutta jos löytäisi, olisin vain onnellinen. Jotenkin se koko vanhempieni erotilanne ja uusi isäpuoli oli minulle yksinkertaisesti liikaa. Kuten sanoin, että kaikki tapahtui vielä samana päivänä. Sama sänky,samat lakanat jossa isäni nukkui edellisenä yönä, niin voitte vain kuvitella sen vihan. Isäpuoli käyttää myös isäni työkaluja,jotain vanhoja takkeja,saappaita,kansioita jne.

En voi muuttaa omaan kämppään, kun en saa asumistukea vanhempieni tulojen takia.

Lue lisää

Monet ovat ehdottaneet muuttoa isäsi luo. Sitä minäkin mietin.

Vihasta se verran että jollain lailla sun pitäisi päästä siitä eroon. Mun äiti on tehnyt mulle myös aika lailla pahaa, sellasia juttuja joita ei voi kertoa koska kukaan ei uskoisi. Mulle auttoi terapia. Jälkeenpäin huomasin että viha vei hirveesti voimia ja kaikkien pitää kuitenkin itse elää oma elämänsä muita syyttelemättä.

Tuollasia ajatuksia täältä.

aloittaja kirjoitti:

Äitini on tehnyt minulle niin paljon pahaa, että en todellakaan pysty kunnioittamaan hänen ratkaisuaan. Ja ei se auta, että ajattelisin, että: "Joo hyväksyn sen, että joku kusipää asuu samassa talossa kanssani". En vain pysty siihen, vaikka mitä tekisin. Tässäkään kukaan ei tunnu ymmärtävän minua, että miten jollakin voi olla näin juurtunutta vihaa jotain ihmistä kohtaan. Minulla on. Isäni ei ole löytänyt naisystävää, mutta jos löytäisi, olisin vain onnellinen. Jotenkin se koko vanhempieni erotilanne ja uusi isäpuoli oli minulle yksinkertaisesti liikaa. Kuten sanoin, että kaikki tapahtui vielä samana päivänä. Sama sänky,samat lakanat jossa isäni nukkui edellisenä yönä, niin voitte vain kuvitella sen vihan. Isäpuoli käyttää myös isäni työkaluja,jotain vanhoja takkeja,saappaita,kansioita jne.

En voi muuttaa omaan kämppään, kun en saa asumistukea vanhempieni tulojen takia.

Lue lisää

näyttää siltä, että ei isäpuolesi aivan täysillä varustettu ole.

"Isäpuoli käyttää myös isäni työkaluja,jotain vanhoja takkeja,saappaita,kansioita jne. "

Ymmärrän hyvin vastenmielisyytesi häntä kohtaan.

Olen siis käynyt vuoden verran psykologin juttusilla, mutta lopetin sen. Kävin siis väkivallan takia siellä, vaikka ei mua siellä uskottu kaikkea mitä kuvailin. Puhuin myös isäpuolestani, mutta hokivat vain, että: "viha on tunne ja hyväksy se!". Ei sellainen auta minua, kun tämä viha ei oikeasti ole tietoisen minäni hallinnassa. Se kumpuaa jostain syvältä sisältä.

Ystäville,luotettaville aikuisille olen puhunut, mutta he eivät pysty ymmärtämään vihaani tätä miestä kohtaan. Sanovat vain uudelleen ja uudelleen, että: "Minusta se vaikutti ihan mukavalta!".

Ei se juttelu auta, kun en löydä ketään, joka ottaisi minua oikeasti vakavissaan tämän asian kanssa.

aloittaja kirjoitti:

Olen siis käynyt vuoden verran psykologin juttusilla, mutta lopetin sen. Kävin siis väkivallan takia siellä, vaikka ei mua siellä uskottu kaikkea mitä kuvailin. Puhuin myös isäpuolestani, mutta hokivat vain, että: "viha on tunne ja hyväksy se!". Ei sellainen auta minua, kun tämä viha ei oikeasti ole tietoisen minäni hallinnassa. Se kumpuaa jostain syvältä sisältä.

Ystäville,luotettaville aikuisille olen puhunut, mutta he eivät pysty ymmärtämään vihaani tätä miestä kohtaan. Sanovat vain uudelleen ja uudelleen, että: "Minusta se vaikutti ihan mukavalta!".

Ei se juttelu auta, kun en löydä ketään, joka ottaisi minua oikeasti vakavissaan tämän asian kanssa.

Lue lisää

Niin siis lisäyksenä se, että en tietenkään syytä isäpuoltani vanhempien erosta, en todellakaan. Toki hänellä oli suuri osuus siihen. En ehkä vihaisi häntä jos hän olisi muuttanut meille tyyliin puoli vuotta eron jälkeen. Tai en tiedä. Se onkin vähän ongelma: En tiedä miksi vihaan sitä miestä niin paljon.

aloittaja kirjoitti:

Olen siis käynyt vuoden verran psykologin juttusilla, mutta lopetin sen. Kävin siis väkivallan takia siellä, vaikka ei mua siellä uskottu kaikkea mitä kuvailin. Puhuin myös isäpuolestani, mutta hokivat vain, että: "viha on tunne ja hyväksy se!". Ei sellainen auta minua, kun tämä viha ei oikeasti ole tietoisen minäni hallinnassa. Se kumpuaa jostain syvältä sisältä.

Ystäville,luotettaville aikuisille olen puhunut, mutta he eivät pysty ymmärtämään vihaani tätä miestä kohtaan. Sanovat vain uudelleen ja uudelleen, että: "Minusta se vaikutti ihan mukavalta!".

Ei se juttelu auta, kun en löydä ketään, joka ottaisi minua oikeasti vakavissaan tämän asian kanssa.

Lue lisää

Harmi että sulla ei ollut hyvä kokemus psykologista. Valitettavasti heitäkin on erilaisia, ja joskus pitää vähän nähdä vaivaa että löytyisi hyvä tyyppi, joka osaisi kuulla ja ymmärtää sinua.

Mutta hyvä puoli asiassa on, että olet osannut hakea apua itsellesi. Toivottavasti jaksat etsiä vielä sellaista apua, josta koet ja tunnet, että se oikeasti on sinulle hyödyksi.

On myös erilaisia nuorten ryhmiä tms, joissa voisit käydä purkamassa elämäntilanteesi hankaluuksia. Tuosta auttavasta puhelimesta toivottavasti osaavat sinulle kertoa lähemmin, mistä muualta kannattaisi hakea apua.

Vihaa voi yrittää ilmaista jollain itselle hyödyllisellä tavalla, vaikkapa kirjoittamalla tunteistaan, lähtemällä nyrkkeilykurssille, jossa saa vapaasti hakata nyrkkeilysäkkiä tai lenkille. Mutta ei kuitenkaan sillä tavalla että aiheuttaa itselle vielä lisää vahinkoa. Olet jo riittävästi kärsinyt tuostakin elämäntilanteestasi nytkin. Toivottavasti löytyisi sellaisia tapoja, joista voisit oppia uusia hyviä asioita itsestäsi!

Toivon sinulle voimia etsimisprosessissa.

Niinhän minä teenkin: urheilen kuusi kertaa viikossa ihan hikitreeniä, mutta ei se poista vihaani sitä miestä kohtaan. Viha on niin sitkeässä. Ja enhän minä silloin tätä vihaani ajattele, kun hän ei ole näkyvissä. Silloin olen se iloinen,huumorintajuinen,kiltti ja viaton tyttö.

Itse asiassa asunkin isäni luona, mutta kyllähän minun pitää viikolla käydä vierailemassa äitini luona ja viikonloppuisin. En minä voi sitä vihaa vain pakoilla.

Sanon suoraan, että en uskalla soittaa mihinkään numeroon.

aloittaja. kirjoitti:

Niinhän minä teenkin: urheilen kuusi kertaa viikossa ihan hikitreeniä, mutta ei se poista vihaani sitä miestä kohtaan. Viha on niin sitkeässä. Ja enhän minä silloin tätä vihaani ajattele, kun hän ei ole näkyvissä. Silloin olen se iloinen,huumorintajuinen,kiltti ja viaton tyttö.

Itse asiassa asunkin isäni luona, mutta kyllähän minun pitää viikolla käydä vierailemassa äitini luona ja viikonloppuisin. En minä voi sitä vihaa vain pakoilla.

Sanon suoraan, että en uskalla soittaa mihinkään numeroon.

Lue lisää

Mikä pakko sinun on käydä äitilläsi noin usein? Täysi-ikäinen ihminen saa itse päättää omat tekemisensä.

aloittaja. kirjoitti:

Niinhän minä teenkin: urheilen kuusi kertaa viikossa ihan hikitreeniä, mutta ei se poista vihaani sitä miestä kohtaan. Viha on niin sitkeässä. Ja enhän minä silloin tätä vihaani ajattele, kun hän ei ole näkyvissä. Silloin olen se iloinen,huumorintajuinen,kiltti ja viaton tyttö.

Itse asiassa asunkin isäni luona, mutta kyllähän minun pitää viikolla käydä vierailemassa äitini luona ja viikonloppuisin. En minä voi sitä vihaa vain pakoilla.

Sanon suoraan, että en uskalla soittaa mihinkään numeroon.

Lue lisää

Siis miksi PITÄÄ vierailla? Ja vielä monta kertaa viikossa? Ehdottomasti suosittelen että et vieraile noin usein. Pidät kunnon "loman" tästä isäpuolestasi niin ne tunteetkin saavat tilaisuuden rauhoittua.

Pidä äitiisi yhteyttä puhelimella niin et joudu näkemään isäpuoltasi. Toivottavasti äidilläsi on vielä kännykkä niin et joudun puhelimessakaan puhumaan sille ukolle.

aloittaja. kirjoitti:

Niinhän minä teenkin: urheilen kuusi kertaa viikossa ihan hikitreeniä, mutta ei se poista vihaani sitä miestä kohtaan. Viha on niin sitkeässä. Ja enhän minä silloin tätä vihaani ajattele, kun hän ei ole näkyvissä. Silloin olen se iloinen,huumorintajuinen,kiltti ja viaton tyttö.

Itse asiassa asunkin isäni luona, mutta kyllähän minun pitää viikolla käydä vierailemassa äitini luona ja viikonloppuisin. En minä voi sitä vihaa vain pakoilla.

Sanon suoraan, että en uskalla soittaa mihinkään numeroon.

Lue lisää

Muistathan, että sinulla on myös hyviä asioita elämässäsi, kuten oma isäsi.
Ei sinun tarvitse käydä väkisin vieraisilla, jos sinulle tulee siitä todella paha olo. Olet jo täysi-ikäinen, eikä kukaan voi sinua siihen pakottaa. Voit keskustella asiasta vanhempiesi kanssa ja vaikka opetella vetämään sen suhteen omia rajoja. Jos joku asia tekee sinulle pahaa, kuten viikonloppuvierailut, niin silloin voit opetella sanomaan niiden suhteen "ei". Voit viettää aikaa mieluummin sellaisissa paikoissa, joissa sinulla on hyvä olo. Jos oma isäsi on sinulle läheinen, hän toivottavasti ymmärtää sinua tässä asiassa.

Vihaakin voi paremmin saada paremmin purettua ulos itsestään, jos on etäisyyttä niihin asioihin, mitkä sitä aiheuttavat.

on tärkeää kirjoitti:

Muistathan, että sinulla on myös hyviä asioita elämässäsi, kuten oma isäsi.
Ei sinun tarvitse käydä väkisin vieraisilla, jos sinulle tulee siitä todella paha olo. Olet jo täysi-ikäinen, eikä kukaan voi sinua siihen pakottaa. Voit keskustella asiasta vanhempiesi kanssa ja vaikka opetella vetämään sen suhteen omia rajoja. Jos joku asia tekee sinulle pahaa, kuten viikonloppuvierailut, niin silloin voit opetella sanomaan niiden suhteen "ei". Voit viettää aikaa mieluummin sellaisissa paikoissa, joissa sinulla on hyvä olo. Jos oma isäsi on sinulle läheinen, hän toivottavasti ymmärtää sinua tässä asiassa.

Vihaakin voi paremmin saada paremmin purettua ulos itsestään, jos on etäisyyttä niihin asioihin, mitkä sitä aiheuttavat.

Lue lisää

toi on totta. Toki voin vähentää noita vierailuita, mutta mulla tulee silti pakollisia vierailuita sinne kuten olen lapsenvahtina niitten lapsille. Se on ok,ku saan siitä kuitenkin rahaa.
Ja en kuitenkaan halua katkaista äitiini välejä, vaikka ei parhaissa väleissä ollakkaan. Ja kiva nähä kasvotustekin joskus.

Etäisyys auttaa, mutta samat tunteet palaa aina pintaan kun näen kyseisen ihmisen. En vain tiedä miksi.

ap. kirjoitti:

toi on totta. Toki voin vähentää noita vierailuita, mutta mulla tulee silti pakollisia vierailuita sinne kuten olen lapsenvahtina niitten lapsille. Se on ok,ku saan siitä kuitenkin rahaa.
Ja en kuitenkaan halua katkaista äitiini välejä, vaikka ei parhaissa väleissä ollakkaan. Ja kiva nähä kasvotustekin joskus.

Etäisyys auttaa, mutta samat tunteet palaa aina pintaan kun näen kyseisen ihmisen. En vain tiedä miksi.

Lue lisää

Hei,
ei sinun tarvitse katkaista välejä äitiisi, mutta ehkä voit pikkuhiljaa opetella neuvottelemaan hänenkin kanssaan tapaamisjärjestelyistä niin, että sinun tarvitsee tavata isäpuolta mahdollisimman vähän. Samalla treenaat lisää keskustelutaitoja ja omasta itsestäsi huolehtimista, jotka ovat tärkeitä koko ajan elämässäsi :) Esimerkiksi voit hoitaa lapsia joskus vaikka omassa kodissasi, siis isäsi luona, mikäli se vain on mahdollista. Ja miettiä muitakin samanlaisia uusia käytännön ratkaisuja.

Ja vihan purkamisesta vielä. Viha on tunne, joka kertoo itsellesi siitä että sinua on kohdeltu väärin. Joten se on siis tunne joka antaa sinulle hyödyllistä tietoa itsestäsi. Sitä ei kannata tukahduttaa tai työntää pois mielestä, koska siellä se lymyilee kuitenkin mielen perukoilla, kuten kerroit. Sen sijaan se kannattaa purkaa ulos, tavalla tai toisella.

Itselleni oli oman terapiani aikana todella paljon hyötyä siitä, kun purin omaa vihaani fyysisellä mielikuvaharjoittelulla. Hakkasin tai potkin tyynyjä (tai muita esineitä, jotka eivät mene rikki kunnon potkuista tai hakkaamisesta) ja kuvittelin hakkaavani ja potkivani niitä jotka olivat kohdelleet minua väärin. Tein sitä aina kun viha ja raivo nousivat kiehuvina pintaan, niin kauan kuin vihaa riitti, toistuvasti. Se helpotti joka ikinen kerta ja myös pysyvämmin. Pikkuhiljaa minun ei enää tarvinnutkaan vihata niin paljon. Sain raivon, vihan ja katkeruuden ulos itsestäsi. Ehkä sinäkin voit löytää jonkun oman tavan purkaa omaa vihaasi?

Voimahalit, ja muista että sulla on myös hyviä asioita elämässä, omia vahvuuksia!

ap. kirjoitti:

toi on totta. Toki voin vähentää noita vierailuita, mutta mulla tulee silti pakollisia vierailuita sinne kuten olen lapsenvahtina niitten lapsille. Se on ok,ku saan siitä kuitenkin rahaa.
Ja en kuitenkaan halua katkaista äitiini välejä, vaikka ei parhaissa väleissä ollakkaan. Ja kiva nähä kasvotustekin joskus.

Etäisyys auttaa, mutta samat tunteet palaa aina pintaan kun näen kyseisen ihmisen. En vain tiedä miksi.

Lue lisää

tulevat siitä, että kyseinen henkilö on kohdellut sinua huonosti lapsena.

Ei sinun tarvitse häntä rakastaa.

Yksi keino, joka on pikkuisen uskalias ja saattaa epäonnistuessaan aiheuttaa lisää ongelmia, on keskustella äitisi kanssa avoimesti niistä tuntemuksista, joita koit, kun hän toi uuden miehen kotiinne.

Kaikkea ei tarvitse läväyttää kerralla, mutta vähän kerrallaan.

Nyt, kun olet täysi-ikäinen, olet tasaveroinen keskustelukumppani eikä sinua voi jyrätä kuin lasta. Se vaatii tietysti sinulta vahvan luonteen, koska en tiedä miten äitisi tulisi reagoimaan puheisiisi.

Pääasia, että saisit käsiteltyä asian ja puhuttua suusi puhtaaksi.

Joku perheterapia asiantuntijan kanssa voisi tietysti olla turvallisempi muoto.