Joh. 17:1-3
"Tämän puhuttuaan Jeesus nosti katseensa kohti taivasta ja sanoi: "Isä, hetki on tullut. Kirkasta Poikasi, että Poika kirkastaisi sinut. Sinä olet uskonut kaikki ihmiset hänen valtaansa, jotta hän antaisi ikuisen elämän kaikille, jotka olet hänelle uskonut. Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen."
"Tämän puhuttuaan Jeesus nosti katseensa kohti taivasta ja sanoi: "Isä, hetki on tullut. Kirkasta Poikasi, että Poika kirkastaisi sinut. Sinä olet uskonut kaikki ihmiset hänen valtaansa, jotta hän antaisi ikuisen elämän kaikille, jotka olet hänelle uskonut. Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen."
Vastaukset 6
Vanhimmat
http://www.ilosanomapiiri.fi/mailis/kirjat/jaaluoksemme/index.php
Tässä yksi hyvä linkki joka päivä luettavaksi .
Nyt haluan vain sanoa,että hyvää yötä!
zzZ nukuttaa jo aika tavalla!
ja rakkaus. Minusta on ihana, että Sirkka-Iita jaksat tehdä näitä aloituksia tänne. Ajattelin itsekin laittaa tähän vähän kortta kekoon.
"15 En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta."
http://raamattu.uskonkirjat.net/servlet/biblesite.Bible?chp=1&ref=Joh. 17:1&rnd=1211652450216
Joskus kauan sitten oman elämäni käännekohdassa puristin tunteeni paperille. En ollut aikaisemmin kirjoittanut runoja. Palaan tähän runoon kun tulee vaikeita elämäntilanteita ja tajuan sen, että tämänkin Jumala kääntää parhaakseni, mutta en vielä kykene tajumaan miten.
Herra
Niin monta kyyneltä olen vuodattanut,
niin monta turhaa itkua olen itkenyt..
Nyt itken Isä sinulle,
itkenkö nytkin turhaan?
En jaksa enää kantaa yksin,
jätän kaiken käsiisi Isä.
Ei se ollut turhaa.
Vaikka kaikki muu katoaisi, niin Isän rakkaus meihin kestää. Hyvää yötä!
"Kerran vielä merkityksen saavat
kaikki itkut, kaikki lyödyt haavat.
Aika kutoo suurta salaisuutta:
Kivun kautta Jumala luo uutta.
Mikään vaihe ei voi mennä hukkaan.
Kyyneleetkin puhkeavat kukkaan.
Vaikkei silmä vielä nähdä saata
tuskakin on toivon kasvumaata"
Tämä laulu nuosi mieleeni lukiessani runoasi
"En jaksa enää kantaa yksin,
jätän kaiken käsiisi Isä.
Ei se ollut turhaa"
Jeesuksen tie oli tuskien tie eikä ollut turhaa eihän ?
Toi Anne-Mari Kaskisen runo on ihana. Ikävää, että tekijänoikeudet estävät minua laittamasta koko runoa tähän palstalle.
Hiukan tarkennusta tuon runoni taustaan.
Olipa kerran uskovan kodin lapsi, joka päätti kääntää selkänsä nähdä mitä tämä "maailma" pitää sisällään. Voima Jumalasta irtautumisen ponnistukseen hän sai siitä, kun eräs "pofeetta" tuli äidin hautajaisten jälkeen parannusta saarnaaman. "Profeettta" julisti , että lapsen pitää tehdä parannus ja Jumala oli ottanut äidin pois, koska hän oli Jumalan suunnitelma esteenä.
Pikku hiljaa, tämä tyttö ei itsekkään huomannut miten, hän muuttui ateistiakin ateistisemmaksi. Ei hän kieltänyt Jumalan olemassa oloa. Hänellä ei ollut siihen tarvetta, koska ei hän muistanut Jumalaa olevan olemassa. Hän kykeni ohittamaan miettimättä tilanteet, jossa hänelle kristityssä maassa Jumalan nimi tuli vastaan.
Elämä valjui eteenpäin ja tästä tytöstä oli tullut nainen. Uusi koti ja kaksi lasta sekä puoliso.
Yksi kaunis päivä tämä nainen tajusi, että hän ei kestä ympäristöään vaan hänen on pakko päästä pois. (jätän ympäristötekijät mainitsematta). Hän alkoi lukemaan Raamattua. Tunkesi Jumalan maailmaan ja päätti, että on yksi, joka ajattele samoin kuin hän.
Omassa kodissaan kahden lapsensa kanssa hän kävi Jaagopin painin. Ei tämä nainen ollut pettäjä vaan täysin rikki. Pikku hiljaa palaset alkoivat loksahtaa paikalleen. Runo tuli tilanteessa, jossa tämä nainen joutui kohtamaan entisen ympäristönsä.
Jumala oli tarttunut hänen ja hänen miehensä elämään. Jumala tarttui siihen rakkaudella. Vaikka elämä tuo tuskaa, niin tämä nainen on oppinut ymmärtämään mitä tarkoittaa, kun Jeesus sanoo, että hänen ikeensä on keveä kantaa. Jumalan huolenpito elämän koetellessa on opettanut tämän naisen luottamaan Jumalan johdatukseen hänen elämässään.
Ainiin se "profeetta". Tämä nainen ei koskaan enää
sitä profeettaa tavannut, mutta hän kuuli, että profeetta oli yrittänyt ja viimein oli saanut välitettyä vuosien päästä anteeksipyynnön "profetioistaan."
Ei muuta kuin kiitos tälle "profeetalle" sillä ilman häntä ei tämä nainen olisi koskaan ottanut niin radikaalia irti ottoa Jumalasta ja oppinut sitä mitä hänen oppia piti. :)