Onko Jeesus sama asia kuin enkeli Miikael?
Jehovan todistajat väittävät Jeesuksen olevan enkeli Miikael. He järkeilevät kirjoituksissaan seuraavasti:" 1. Tessalonikalaiskirjeen 4:16 (KR) Jeesuksen Kristuksen käskyä ylösnousemuksen alkamiseksi kuvaillaan "ylienkelin ääneksi", ja Juudaan 9 sanoo ylienkelin olevan Miikael...On siis järkevää, että ylienkeli Miikael on Jeesus Kristus...Todisteet osoittavat siis, että Jumalan Poika tunnettiin Miikaelina ennen maan päälle tulemistaa ja tunnetaan sillä nimellä myös hänen palattuaan taivaaseen, jossa asuu Jumalan kirkastettuna henki-Poikana."(Puhu perustellen käyttämällä Raamattua s.96)
Hebr.kirje kuitenkin selvästi sanoo, ettei Jeesus ole enkeli:" Sillä kenelle enkeleistä, hän koskaan on sanonut :" Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin"; ja taas :" Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän minun Poikani"?( Hebr.1:5) Raamattu tekee selväksi, ettei Jeesus ole enkeli vaan Jumalan Poika. "Kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: " Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi"? (Hebr.1:13) "Tullen enkeleitä niin paljoa korkeammaksi, kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän"(Hebr.1:4) Jeesus on paljoa korkeampi kuin enkelit. Hän on samaa olemusta Isän Jumalan kanssa. Hän on Isästä syntynyt, ei luotu niinkuin Jehovan todistajat väittävät:"Jeesusta sanottiin Jumalan "ainosyntyiseksi Pojaksi", koska Jehova loi hänet suoraan ilman välikäsiä.(Tieto joka johtaa ikuiseen elämään s.39)
"Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle:" Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin"(Ps.2:7) "Ennenkuin syvyyksiä oli synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita. Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä."(San.8:24-25) Jeesus on syntynyt ei luotu. Tässä on ero. Jeesus ei ole luotu olento. Hän on syntynyt Isästä ennenkuin mitään muuta oli olemassa. Eikö voida vetää se johtopäätös, että ihmisestä syntynyt on ihminen, ja Jumalasta syntynyt on Jumala. Onhan ihminen samaa olemusta, niin miksi Jumalasta syntynyt ei sitten olisi? Onhan kirjoitettu, että Jeesuksella oli ennen syntymistään ihmiseksi Jumalan muoto:" joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen."(Fil.2:6). Isän kaltainen!!!
Hebr.kirje, joka rinnastaa Jeesuksen ja Melkisedekin, Saalemin, Jumalan, korkeimman papin, sanoo ettei hänellä ole päivien alkua eikä loppua.(Hebr.7:3) Ilmestyssa Jeesus sanoo itsestään:" Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu."(Ilm.22:13)
Tämä on tärkeää siksi, että jos Jeesus on luotu olento, hän ei voi olla Jumala. Mutta nyt koska hän on samaa olemusta Isän kanssa hän on sitä. Jeesus sanoi, että hän ja Isä ovat yhtä ja juutalaiset tahtoivat kivittää hänet sen vuoksi, koska hän sanoi itseään Jumalaksi..."Hyvän teon tähden emme sinua kivitä, vaan jumalan pilkan tähden, ja koska sinä. joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi."(Joh.10:30-39) Jeesus itse sanoi itseään Jumalaksi. Ja hän on sitä kuten Room.9:5:kin sanoo:" heidän ovat isät ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen."
Raamattu sanoo:" Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää"(1 Joh.5:12)
"Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme Totisen; ja me olemme siinä totisessa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä."(1 Joh.5:20) Jehovan todistajien Raamattu kääntää kohdan seuraavasti:" Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut, ja hän on antanut meille älyllisen kyvyn, jotta tuntisimme sen totuudellisen. Ja me olemme sen totuudellisen yhteydessä hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Hän on tosi Jumala ja ikuinen elämä." Eli he kääntävät asian, niin että, Jumala on se totuudellinen/totinen ei Jeesus Kristus. Kohtahan ei sovi heidän oppinsa joten se on täytynyt muuttaa siihen sopivaksi. Otan toisen esimerkin siitä miten he muuttavat Raamattua, jos se ei sovi johonkin kohtaa heidän oppiansa. Se löytyy Luuk.23:42-43:" Ja hän sanoi (toinen ryöväreistä, jotka olivat Jeesuksen kanssa ristiinnaulittuina) vielä:" Jeesus, muista minua, kun pääset valtakuntaas." Ja hän (Jeesus) sanoi hänelle:" Totisesti minä sanon sinulle tänään: sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa." Vanhassa 33,38-vuoden kirkkoraamatussa kohta kuuluu seuraavasti:"Ja hän sanoi:" Jeesus muista minua, kun tulet valtakuntaasi." Niin Jeesus sanoi hänelle:" Totisesti minä sanon sinulle:tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa." Eli välimerkin paikkaa hiukan muuttamalla asia on saatu tarkoittamaan aivan eriasiaa. Näin Jehovan todistajat ikävä kyllä tekevät. Tämä välimerkin muutos on täytynyt tehdä, koska he eivät usko, että ihminen jatkaa heti kuoltuaan olemassaoloaan, joko taivaassa tai kadotuksessa. Surullista, että näin täytyy olla. Jumala tahtoisi, että hekin pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.(1 Tim.2:4)
Paavali kirjoittaa :"Vaan me olemme hyljäneet kaikki häpeälliset salatiet, niin että emme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalle tunnolle.Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat"(2 Kor.4:2-3) En ole onneksi heidän tuomarinsa, mutta sanon sen, että ollaan vakavalla paikalla, kun Jumalan Sanaa ruetaan väärentämään oman opin mukaiseksi. Eikö tätä muut uskalla heille sanoa? "Te vääntelette elävän Jumalan, Herran Sebaotin, teidän Jumalanne sanoja"(Jer.23:36) Tahdon sanoa sinulle Jehovan todistaja: Älä anna enää pettää itseäsi ja viedä itseäsi harhaan. Etsi Jeesusta elämääsi. Raamattu sanoo:"Niinpä minäkin sanon teille; anokaa, niin teille annetaan; etsikää niin te löydättte; kolkuttakaa niin teille avataan. Sillä, jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan (Luuk.11:9-10) Jeesus ei ole kaukana yhdestäkään meistä.(Ap.t.17:27). Hän kuulee sinua ja tahtoo auttaa sinua jos olet eksynyt Jehovan todistajien harhoihin!Hän tahtoo auttaa eksynyttä :" Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on,(Hes.34:16) eikä hänen sanansa ole sinulle tuomion sana , jos olet eksynyt, vaan hän tahtoo antaa sinun syntisi anteeksi ja pelastaa sinut: "Sentähden Herra odottaa, että hän voisi olla teille armollinen, sentähden hän nousee armahtaakseensa teitä; sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita kaikki, jotka häntä odottavat.!"(Jes.30:18) Hän on tullut pelastamaan ei tuhoamaan. Hän on vapahtajasi ja Jumalasi. Turvaa häneen. Yksin häneen.
Jehovan todistajat väittävät Jeesuksen olevan enkeli Miikael. He järkeilevät kirjoituksissaan seuraavasti:" 1. Tessalonikalaiskirjeen 4:16 (KR) Jeesuksen Kristuksen käskyä ylösnousemuksen alkamiseksi kuvaillaan "ylienkelin ääneksi", ja Juudaan 9 sanoo ylienkelin olevan Miikael...On siis järkevää, että ylienkeli Miikael on Jeesus Kristus...Todisteet osoittavat siis, että Jumalan Poika tunnettiin Miikaelina ennen maan päälle tulemistaa ja tunnetaan sillä nimellä myös hänen palattuaan taivaaseen, jossa asuu Jumalan kirkastettuna henki-Poikana."(Puhu perustellen käyttämällä Raamattua s.96)
Hebr.kirje kuitenkin selvästi sanoo, ettei Jeesus ole enkeli:" Sillä kenelle enkeleistä, hän koskaan on sanonut :" Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin"; ja taas :" Minä olen oleva hänen Isänsä, ja hän minun Poikani"?( Hebr.1:5) Raamattu tekee selväksi, ettei Jeesus ole enkeli vaan Jumalan Poika. "Kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: " Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi"? (Hebr.1:13) "Tullen enkeleitä niin paljoa korkeammaksi, kuin hänen perimänsä nimi on jalompi kuin heidän"(Hebr.1:4) Jeesus on paljoa korkeampi kuin enkelit. Hän on samaa olemusta Isän Jumalan kanssa. Hän on Isästä syntynyt, ei luotu niinkuin Jehovan todistajat väittävät:"Jeesusta sanottiin Jumalan "ainosyntyiseksi Pojaksi", koska Jehova loi hänet suoraan ilman välikäsiä.(Tieto joka johtaa ikuiseen elämään s.39)
"Minä ilmoitan, mitä Herra on säätänyt. Hän lausui minulle:" Sinä olet minun Poikani, tänä päivänä minä sinut synnytin"(Ps.2:7) "Ennenkuin syvyyksiä oli synnyin minä, ennenkuin oli lähteitä, vedestä rikkaita. Ennenkuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita, synnyin minä."(San.8:24-25) Jeesus on syntynyt ei luotu. Tässä on ero. Jeesus ei ole luotu olento. Hän on syntynyt Isästä ennenkuin mitään muuta oli olemassa. Eikö voida vetää se johtopäätös, että ihmisestä syntynyt on ihminen, ja Jumalasta syntynyt on Jumala. Onhan ihminen samaa olemusta, niin miksi Jumalasta syntynyt ei sitten olisi? Onhan kirjoitettu, että Jeesuksella oli ennen syntymistään ihmiseksi Jumalan muoto:" joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen."(Fil.2:6). Isän kaltainen!!!
Hebr.kirje, joka rinnastaa Jeesuksen ja Melkisedekin, Saalemin, Jumalan, korkeimman papin, sanoo ettei hänellä ole päivien alkua eikä loppua.(Hebr.7:3) Ilmestyssa Jeesus sanoo itsestään:" Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu."(Ilm.22:13)
Tämä on tärkeää siksi, että jos Jeesus on luotu olento, hän ei voi olla Jumala. Mutta nyt koska hän on samaa olemusta Isän kanssa hän on sitä. Jeesus sanoi, että hän ja Isä ovat yhtä ja juutalaiset tahtoivat kivittää hänet sen vuoksi, koska hän sanoi itseään Jumalaksi..."Hyvän teon tähden emme sinua kivitä, vaan jumalan pilkan tähden, ja koska sinä. joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi."(Joh.10:30-39) Jeesus itse sanoi itseään Jumalaksi. Ja hän on sitä kuten Room.9:5:kin sanoo:" heidän ovat isät ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen."
Raamattu sanoo:" Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää"(1 Joh.5:12)
"Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme Totisen; ja me olemme siinä totisessa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä."(1 Joh.5:20) Jehovan todistajien Raamattu kääntää kohdan seuraavasti:" Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut, ja hän on antanut meille älyllisen kyvyn, jotta tuntisimme sen totuudellisen. Ja me olemme sen totuudellisen yhteydessä hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Hän on tosi Jumala ja ikuinen elämä." Eli he kääntävät asian, niin että, Jumala on se totuudellinen/totinen ei Jeesus Kristus. Kohtahan ei sovi heidän oppinsa joten se on täytynyt muuttaa siihen sopivaksi. Otan toisen esimerkin siitä miten he muuttavat Raamattua, jos se ei sovi johonkin kohtaa heidän oppiansa. Se löytyy Luuk.23:42-43:" Ja hän sanoi (toinen ryöväreistä, jotka olivat Jeesuksen kanssa ristiinnaulittuina) vielä:" Jeesus, muista minua, kun pääset valtakuntaas." Ja hän (Jeesus) sanoi hänelle:" Totisesti minä sanon sinulle tänään: sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa." Vanhassa 33,38-vuoden kirkkoraamatussa kohta kuuluu seuraavasti:"Ja hän sanoi:" Jeesus muista minua, kun tulet valtakuntaasi." Niin Jeesus sanoi hänelle:" Totisesti minä sanon sinulle:tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa." Eli välimerkin paikkaa hiukan muuttamalla asia on saatu tarkoittamaan aivan eriasiaa. Näin Jehovan todistajat ikävä kyllä tekevät. Tämä välimerkin muutos on täytynyt tehdä, koska he eivät usko, että ihminen jatkaa heti kuoltuaan olemassaoloaan, joko taivaassa tai kadotuksessa. Surullista, että näin täytyy olla. Jumala tahtoisi, että hekin pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.(1 Tim.2:4)
Paavali kirjoittaa :"Vaan me olemme hyljäneet kaikki häpeälliset salatiet, niin että emme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalle tunnolle.Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat"(2 Kor.4:2-3) En ole onneksi heidän tuomarinsa, mutta sanon sen, että ollaan vakavalla paikalla, kun Jumalan Sanaa ruetaan väärentämään oman opin mukaiseksi. Eikö tätä muut uskalla heille sanoa? "Te vääntelette elävän Jumalan, Herran Sebaotin, teidän Jumalanne sanoja"(Jer.23:36) Tahdon sanoa sinulle Jehovan todistaja: Älä anna enää pettää itseäsi ja viedä itseäsi harhaan. Etsi Jeesusta elämääsi. Raamattu sanoo:"Niinpä minäkin sanon teille; anokaa, niin teille annetaan; etsikää niin te löydättte; kolkuttakaa niin teille avataan. Sillä, jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan (Luuk.11:9-10) Jeesus ei ole kaukana yhdestäkään meistä.(Ap.t.17:27). Hän kuulee sinua ja tahtoo auttaa sinua jos olet eksynyt Jehovan todistajien harhoihin!Hän tahtoo auttaa eksynyttä :" Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on,(Hes.34:16) eikä hänen sanansa ole sinulle tuomion sana , jos olet eksynyt, vaan hän tahtoo antaa sinun syntisi anteeksi ja pelastaa sinut: "Sentähden Herra odottaa, että hän voisi olla teille armollinen, sentähden hän nousee armahtaakseensa teitä; sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita kaikki, jotka häntä odottavat.!"(Jes.30:18) Hän on tullut pelastamaan ei tuhoamaan. Hän on vapahtajasi ja Jumalasi. Turvaa häneen. Yksin häneen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
On hyvä, että joku tosiaan valaisee Jehovan todistajien opin valheita.
Jeesus on tosiaan Jumalasta syntynyt Jumala eikä luotu enkeli.
Silloinhan jeesuksella oli alku, jos hän oli jumalasta syntynyt. Jumala oli siis ensin olemassa koska jeesus syntyi siitä.
Ilmestyskirja:
3:14 Ja Laodikean seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Amen, se uskollinen ja totinen todistaja, Jumalan luomakunnan alku:
Oikein. Jeesus on luomakunnan alku ei luotu olento niinkuin san.8:2 San.8:22, jota Jehovan todistajat käyttävät oppinsa tueksi on käännetty v.-33,38 kirkkoraamatussamme väärin. Se kuuluu vanhassa käännöksessä" Herra loi minut töidensä esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua"
Alkutekstissä, kyseisessä Raamatun kohdassa on kuitenkin sanat QaNaN= hankkia, omistaa, olla omana ei "loi" ja DaRKo (DeRek)= tiensä ja QeDeM MiPp aLaW=ennen tekojaan.
Vanha lestadiolaisten Biblia kääntää kyseisen kohdan seuraavasti:" Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa: ennekuin tehty oli, olin minä"
Jeesus ei ole luotu niinkuin Jehovan todistajat väittävät vaan hän on Isästä iankaikkisuudessa syntynyt, samaa olemusta Isän kanssa. Vanha Biblia, joka on muuten suositeltava Raamatun käännös, sanoo asian selvästi ja oikein " Ja se on julkisesti suuri jumaliisuuden salaisuus, että Jumala (Jeesus) on ilmoitettu lihassa, vanhurkautettu hengessä, nähty enkeleiltä, saarnattu pakanoille, uskottu maailmassa ja otettu ylös kunniaan."
Jeesuksen veri on Jumalan verta, siksi sillä on niin suuri vaikutus. Se on pyhää, synnitöntä ja se voi pestä pois suurimmatkin synnit.
Jeesus Kristus. luotu vaiko syntynyt?
Kas siinäpä pulma!
Onko Jeesus Kristus luotu vaiko syntynyt, vai kenties
sekä luotu että syntynyt?
Seuraavassa tätä aihetta koskeva kannanotto:
Etsikäämme totuus Sananlaskujen kirjan kahdeksannen
luvun jakeiden 22 - 31 todellisesta opetuksesta.
Kreikan kirkon virallisen Hevdomikonta - tekstin eli
Septuaginta - tekstin mukaan otsikossa mainitsemani
kohta kuuluu:
Kyyrios ektisen me arkheen hodoon autuu eis erga autuu,
Herra loi minut hänen teittensä alkuna hänen töihinsä,
pro tuu aioonos ethemelioosen me en arkhee,
ennen aikaa Hän asetti minut, alussa,
pro tuu teen geen poieesai kai pro tuu tas abyssuus
ennen maan tekemistä ja ennen syvyyksien
poieesai, pro tuu proelthein tas peegas toon hydatoon,
tekemistä, ennen kuin vesien lähteet tunkivat eteenpäin,
pro tuu oree edrastheenai,
ennen kuin vuoret asetettiin,
pro de pantoon bunoon gennaa me.
ja ennen kaikkia mäkiä Hän synnytti minut,
kyyrios epoieesen khooras kai akoikeetuus
Herra teki maat ja asumattomat seudut
kai agra oikuumena tees hyp uuranoon.
ja asutun maan ääret taivaan alla.
heenika heetoimasen ton uuranon, sympareemeen autoo,,
Kun hän valmisti taivaan, minä olin hänen kanssaan,
kai hote afooridzen ton heautuu thronon ep anemoon.
ja kun hän valmisti oman valtaistuimensa tuulien päälle.
heenika iskhyra epoiei ta anoo nefee,
Kun hän teki vahvoiksi pilvet ylhäällä,
kai hoos asfaleis etithei peegas tees hyp uuranon
ja kun Hän lujitti lähteet taivaan alla,
kai iskhyra epoiei ta themelia tees gees,
ja kun hän teki vahvoiksi maan perustukset,
eemeen par autoo harmodzuusa.
olin hänen kanssaan yhteensovittajana.
egoo eemeen hee prosekhairen kath heemeraan
Minä olin joka riemuitsin päivittäin,
de eufrainomeen en prosopoo autuu en panti kairoo,
ja iloitsin hänen kasvoillaan kaiken aikaa,
hote eufraineto teen oikuumemeen syntelesas
kun Hän iloitsi saatuaan valmiiksi asutun maan,
kai enaufraineto en hyiois anthroopoon.
ja kun Hän iloitsi ihmisten pojista.
Edellä lainatusta tekstissä löytyy ilmaisut:
Herra loi minut
Hän asetti minut
Hän synnytti minut
Nämä kaikki kolme ilmaisua viestivät sen henkilön
alkuperästä joka tuossa tekstissä kertoo itsestään.
Edellä esitetyssä tekstissä Hän joka kertoo tekstissä
itsestään, kertoo ensimmäiseksi että hänet on luotu.
Jos heprean `kanani´ käännetään `omisti´ vastineella,
havaitaan heti, ettei se muuttaisi mitään, sillä
teksti puhuu joka tapauksessa puhuvan persoonan
alkuperästä. Käännös `omisti´ onkin tässä kohtaa
selvän keinotekoinen yritys peittää se tosiasia,
josta teksti kertoo.
Kristillisen tulkinnan mukaan teksti kertoo meidän
Herramme Jeesuksen pre-eksistenttisen olemassaolon
alkuperästä, ja tuosta alkuperästä kaikki nuo kolme
ilmaisua (JHWH loi, JHWH asetti, JHWH synnytti)
viestivät.
Kirkkoisä Eusebiuskin viittaa Kirkkohistoriassaan tähän
kohtaan, lainaten samalla kreikankielistä Septuagintan
tekstiään.
Tosiasiassa Eusebiuksen kreikankielinen teksti on aivan
se sama minkä edellä esitin.
Jatkossa esittämäni Ivar Heikelin suomenkielinen käännös
vain poikkeaa siitä, ja on täten hiukan virheellinen.
Heikel näet käyttää käännöksessään `luoda´- verbiä neljästi,
kun taas Eusebiuksen kreikankielisessä tekstissä tämä verbi
esiintyy vain kerran.
Olen tästä aivan varma, sillä minulla on käytössäni tämä
Eusebiuksen kirkkohistorian kreikankielinen teksti.
Tekstin esittämisen edellä Eusebius kuitenkin esittää
kristittyjen tulkinnan siitä, kuka tässä tekstissä
oikeastaan puhui itsestään:
"Siitä, että oli Olento, joka eli ja oli olemassa ennen
maailman luomista, joka avusti Isää ja maailman Jumalaa
kaikkien elävien olentojen luomisessa, jota sanottiin
Jumalan Sanaksi ja Viisaudeksi, siitä voidaan...kuulla
itse Viisaudelta, hänen omasta suustaan, sillä hän lausuu
Salomonin kautta selvästi nämä salaperäiset sanat
(San. l.8:12,15,16,22 seur.):
Ja nyt sitten Heikelin käännöstä kyseisestä tekstistä:
”Minä, Viisaus olen majoittunut Neuvokkuuden luo; olen
kutsunut avukseni tiedon ja ajatuksen.
... Herra loi minut töittensä aluksi, tekojansa varten.
Ennen aikojen alkua hän loi minut, alussa, ennen kuin
hän loi maan, ennen kuin veden lähteet tulivat näkyviin,
ennen kuin vuoret saivat sijansa, ennen kaikkia kumpuja
hän loi minut. Kun hän valmisti taivasta, olin hänen
mukanaan, kun hän kiinnitti vesipilvet taivaan alle,
olin hänen kanssaan järjestämässä. Minä se olin, jonka
kanssa hän joka päivä iloitsi. Riemuitsin hänen kanssaan,
kun hän riemuitsi, valmistettuaan maailman.`"
Eusebiuksen mukaan tämä Jumalan Sana ja Viisaus joka
tekstissä puhui, ja jonka alkuaikojen kristityt tulkit-
sivat aivan oikein pre-eksistenttisessä olemassaolossaan
puhuvaksi Jeesukseksi, kertoo edellä lainatussa tekstissä
siis ihan itse, että hänet on luotu.
Ja kuten jo havaitsimme, Septuagintan teksti todellakin
sanoo juuri näin:
"Kyyrios ektisen me arkheen hodoon autuu, eis erga autuu,
"Herra loi minut hänen teittensä aluksi, töitään varten,
Pro tuu aioonos ethemelioosen me, en arkhee..."
ennen kuin aika oli, hän asetti minut olemaan, alussa,..."
Septuagintan kääntäjät ovat siis kääntäneet heprean
tekstissä esiintyvän `kanani´- verbin `luomista´
tarkoittavaksi.
Entä, pitivätkö kristityt tätä käännöstä vääränä? Eivät
suinkaan, sillä heidän asenteensa Septuagintaan ilmenee
esimerkiksi Kyrillos Jerusalemilaisen maininnasta hänen
katekeettista kirjoituksistaan, joka kuuluu seuraavasti:
"(Hevdomikontan kääntäminen) ei ollut ihmisviisauden
mukaista sanojen sepittelemistä ja keksimistä, vaan
käännöksen inspiroi sama Pyhä Henki, jonka kautta myös
Pyhät kirjoituksen puhuttiin."
Justinus marttyyri puolestaan esitti kehotuksessaan
kreikkalaisille saman kertomuksen, mikä esiintyy myös
Aristeaan kirjeessä. Sen mukaan seitsemänkymmentä
viisasta miestä Jerusalemista hankittiin Jerusalemista
Aleksandriaan kääntämään heprean pyhät tekstit kreikaksi.
Nämä miehet päätyivät käännöstyön tehtyään aivan samaan
merkitykseen ja samaan käännökseen, vaikka tekivät työnsä
toisistaan erillään.
Tätä `tarinaa´ en kuitenkaan tähän nyt lainaa.
Myöskin muut seikat puoltavat Septuagintan käännöksen
oikeutusta tässä kohtaa, eli sitä, että heprean tekstissä
esiintyvä "kanani" - verbi on käännetty aivan oikein,
kun se on käännetty` luomista´ merkitsevällä vastineella.
Se on näet muuallakin käännetty luomista tarkoittavaksi,
kuten seuraavista esimerkeistä ilmenee:
"Niinkö sinä maksat Herralle, sinä houkka ja tyhmä kansa?
Eikö hän ole sinun Isäsi, joka sinut loi? Hän sinut teki ja
valmisti"(5 Moos.32:6).
"Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut
kokoon äitini kohdussa"(Ps. 139:13).
Lisäksi on aivan selvää, että Uuden testamentin kirjoittajat
ovat hyväksyneet Septuagintakäännöksen käyttöönsä. Ja mikä
vielä merkittävämpää, he ovat hyväksyneet Septuagintan
tekstin myös sananlaskujen 8:22 ollessa kyseessä.
Myös itse Herra Jeesus on hyväksynyt tämän käännöksen ja
yhtynyt siihen.
Ilmestyskirja on näet Jeesuksen Kristuksen paljastus, jonka
Jumala antoi hänelle, ja tässä kirjassaan Herramme Jeesus
itse kertoo olevansa ´Jumalan luomakunnan alku.´
Herra näet itse kutsuu itseään "Jumalan luomakunnan aluksi"
(Ilm3.14).
"Kai too anggeloo tees en Laodikeiaa ekkleesiaas grapson:
"Ja enkelille Laodikeiassa seurakunnan kirjoita:
Tade legei ho Ameen, ho martys ho pistos kai eleethinos,
Näin sanoo Aamen, todistaja uskollinen ja totuudellinen,
he arkhee tees ktiseoos tuu Theuu, ..."
alku luomakunnan Jumalan. ..."
Ilmestyskirja on lisäksi ainoa kirja Uudessa testamentissa
joka itse vaatii itselleen jumalallista arvovaltaa.
Itse asiassa tähän Sananlaskujen kohtaan perustuu
Paavalinkin Kolossalaiskirjeen 1: 15 - 17 teksti:
"Hos estin eikon tuu Theuu aoratuu, proototkos
"Joka on kuva Jumalan näkymättömän, ensinsyntynyt
pasees ktiseoos
kaiken luomakunnan
hoti en autoo ekstisthee ta panta en tois uuranois kai epi tees gees,
sillä hänessä luotiin kaikki taivaissa ja päällä maan,
ta orata kai ta aorata, eite thronoi Eite kyrioteetes eite
näkyväiset ja näkymättömät, joko valtaistuimia tai herrauksia tai
arkhai eite eksuusiai: ta panta di autuu kai eis auton ektistai.
hallituksia tai valtoja: kaikki hänen kauttaan ja häneen on luotu.
Kai autos estin pro pantoon kai panta en autoo synesteeken."
Ja hän on ennen kaikkia ja kaikki hänessä pysyy voimassa.,"
Näin ollen siis Paavalikin on hyväksynyt Septuagintan
käännöksen, jonka mukaan Jeesus itse kertoi olleensa
Isän Jumalan luoma.
Alkukristityt siis ilmiselvästi hyväksyivät Septuagintan käännöksen.
Tästä löytyy todisteita jopa Augustinuksen aikaan asti.
Kun sitten kolminaisuusoppi oli kehitetty ja lyöty lukkoon,
ja vaino toisin uskovia vastaan oli alkanut, pitihän silloin
käydä myös niiden tekstien kimppuun, jotka eivät olleet
sopusoinnussa tämän kehitetyn uuden opin kanssa.
Kun oli selvää, että Septuagintan mainitun kohdan käännös
ei ollut sopusoinnussa tämän kehitetyn opin kanssa, jonka
mukaan kolmiyhteisen Jumalan persoonat ovat yhtä iankaikkisia
ja yhtä suuria, pitihän silloin myös selittää Septuagintan
käännöskin Sananlaskujen mainitussa kohdassa muka vääräksi,
Näin tapahtui vaikka Uudesta testamentista kävi selvästi ilmi, että
apostolinen opetus oli yhtynyt siihen (Kol.1:15) ja itse Herramme
Jeesus oli antanut itsestään saman todistuksen (Ilm. 3:14).
Ja kuten jo sanoin, Augustinuskin oli vielä omana aikanaan
tietoinen alkuperäisestä kristillisestä totuudesta, vaikka
häntä jo sitoi keisarin määräysten lukkoon lyömät pakko-
tunnustusten muodot.
Kirkkoisä Augustinus kirjoitti "Tunnustukset"- kirjasarjansa
seitsemännen kirjan luvussa 21:
"Mitä pitää ihmisraukan tehdä? Kuka pelastaa hänet tästä
kuoleman ruumiista, jollei sinun armosi Jeesuksessa
Kristuksessa, meidän Herrassamme, joka yhtä iankaikkisena
kuin Sinä on Sinusta syntynyt ja jonka Sinä olet luonut
teittesi alussa? …"
Augustinus syntyi vasta Nikean kirkolliskokouksen jälkeen,
vuonna 354 jKr. Hän eli aina vuoteen 430 jKr mutta kääntyi
kristityksi ja otti kasteen vasta vuonna 387, eli hyvän
aikaa keisari Theodosius Suuren tunnetun ediktin jälkeen,
jossa keisari määräsi kolminaisuusopin ainoaksi hyväksytyksi
kristinuskon muodoksi.
Edellä lainatussa kirjansa kohdassa Augustinus tunnustaa
valtaan päässeen opin mukaisesti Jeesuksen Kristuksen
Isästä Jumalasta syntyneeksi ja yhtä iankaikkiseksi kuin
itse Isä Jumala.
Raamattunsa tuntevana miehenä hän kuitenkin lisää
merkittävät sanat:
"ja jonka Sinä olet luonut teittesi alussa".
Augustinus oli siis Raamatun tekstien edessä tässä kohdin
rehellinen. Hänellä oli vielä tältä osin tallella `tunto´ alku-
eräisestä kristillisestä tulkinnasta.
Hän uskoi Septuagintan käännökseen Sananlaskujen kohdassa,
jossa heprean `kanani´ - verbi oli käännetty kreikankielen luomista
merkitsevän verbin menneen ajan aoristimuodolla eli `ektisen´ -
muodolla.
Hän tiesi myös Herran itsensä kertoneen itsestään `Jumalan
luomakunnan alkuna´ Ilm. 3:14, ja tietysti hän tunsi myös
tuon Paavalin maininnan (Kol 1;15) jonka mukaan Jeesus on
`kaiken luomakunnan esikoinen.´
Tämän edellä esittämäni historiallisen totuuden valossa
paljastuu monien nykyajan kristittyjen täysi sokeus, kun
he tuosta vain lonkalta tuomitsevat Septuagintan käännöksen
kyseessä olevassa kohdassa muka vääräksi, eivätkä näe, että
itse Herra on käännöksen hyväksynyt, ja myös ilmiselvästi
apostoli Paavalikin.
Ei todellakaan olisi syytä `karsastaa´ Septuagintan
käännöstä mainitussa kohtaa.
Se tosiasia miten Isä Jumala ennen aikojen alkua saattoi
Herramme Jeesuksen ennen aikojen alkua itsenäiseen
olemassaoloon, ei todellakaan ole meidän tiedossamme.
Ei kumpikaan ilmaisu, ei sen enempää luominen kuin
syntyminenkään, kykene tosiasiassa kuvaamaan sitä
tapahtumaa, miten Isä Jumala, jolla on aina ollut
elämä itsessänsä, antoi tämän elämän myös Pojallensa,
jotta myös Pojalla on ollut tämä elämä siitä lähtien
itsessänsä.
Haastan teitä rehellisyyteen. Nähkää mitä silmäin
edessä on. Nähkää totuus tässä asiassa.
Sananlaskujen kohdassa 8:22 esiintyvän heprean `ganani´
verbin oikeasta kääntämisestä.
Herramme Jesuksen pre-eksistenssiä valaiseva Vanhan
testamentin tärkeä kohta on San.l.8:22-31.
Tämän kohdan seurakunta on alusta asti tulkinnut niin,
että tekstissä puhuu pre-eksistenttinen, eli ennalta
(ennen ihmiseksi syntymistään) olemassa ollut Herramme
Jeesus Kristus.
Jakeessa 22 Septuaginta sanoo (teksti ilman korko- ja
henkäysmerkkejä kirjoitettuina):
Κυριος εκτισε με αρχην οδων αυτου εις εργα αυτου.
"Herra loi minut hänen teittensä alkuna, töitään varten."
Uuskreikan hepreankielisestä masoreettisesta tekstistä
tehdyn tekstilaitoksen käännös sanoo (teksti ilman korko-
ja henkäysmerkkejä kirjoitettuna):
Ο Κυριος με ειχεν εν τηι αρχηι των οδων αυτου, προ των
εργων αυτου, απ αιωνος.
"Herra omisti minut hänen teittensä alussa, ennen hänen
tekojaan, ikuisuudesta."
Tästä uuskreikan katharevusa- kielisestä tekstilaitoksesta
on puolestaan käännetty nykykreikan dimotiki- kielinen
tekstilaitos, jonka teksti kuuluu:
Ο Κυριος με ειχε στην αρχη των δρομων του, πριν απο
τα εργα του, απο τον αιωνα.
"Herra omisti minut hänen teittensä alussa, ennen hänen töitään,
ikuisuudesta,"
On erittäin merkittävää, miten viimeksi ilmestynyt virallinen
kreikan kielinen tekstilaitos on kääntänyt kyseisen kohdan.
Tämä viimeisin Kreikan dimotiki – kielinen hepreasta tehty
käännös sanoo näet:
Ο Κυριος με δημιουργησε πριν απ τα εργα του ολα, το πρωτο
απο τα εργα του απο πολυ παλια.
"Herra loi minut ennen hänen kaikkia töitään, ensimmäisenä
hänen töistään, kovin kauan sitten."
Sananlaskut 8:22 jakeessa esiintyvä heprean alkutekstin
"qaanah" - verbi on siis edellä ollut kahdenlaisen kääntämisen
kohteena.
Tulisiko kääntää "omisti" vaiko "loi" ?
Merkittävää on, että George Lamsan englanninkielinen
itä-aramealaisesta Peshitto – käännöksestä tehty
englanninnos sanoo:
"The LORD created me as the first of his creations,
before all of his works."
"HERRA (= Jahve) loi minut luomisiensa ensimmäisen,
ennen kaikkia hänen töitään."
Onkin huomattava, että niistä yli tusinasta eri englannin-
kielisestä käännöksestä, jotka kirjahyllystäni löytyvät,
vain King James version, New American Standard Bible,
sekä " Young's Literal Translation käyttävät käännöksessään
"possessed" (omisti) - sanaa.
New Century Version sanoo:
"I, Wisdom, was with the LORD when he began his work,
long before he made anything else."
"Minä,Viisaus, olin HERRAN (= Jahven) kanssa kun hän aloitti
hänen työnsä, kauan ennen kuin hän teki mitään muuta."
Seuraavat käännökset (RSV, NRSV, GNB,The New Jerusalem Bible,
REB, JA GNB) käyttävät "created"- sanaa:
Moffatin käännöksen teksti kuuluu:
"The Eternal formet me first of his creation, first of all
his works in days of old:"
"Iankaikkinen muodosti minut luomisensa ensimmäiseksi,
ensimmäiseksi kaikista hänen töistään, muinaisina
päivinä."
NIV- käännös sanoo päätekstissään:
"The LORD brought me forth as the first of his works,
before his deeds of old."
"HERRA (= Jahve) tuotti minut hänen töittensä ensimmäisenä,
ennen hänen muinaisia tekojaan."
Bring forth merkitsee: synnyttää, tuottaa, aiheuttaa.
NIV - käännöksen alaviitteessä annetaan päätekstille
kaksi vaihtoehtoista lukutapaa:
"The LORD possessed me at the beginning of his work."
"The LORD brought me forth at the beginnng of his work."
"HERRA (= Jahve) omisti minut hänen työnsä alkuna."
"HERRA (=Jahve) tuotti minut hänen työnsä alkuna."
(tai: synnytti)
The Interlinear NIV Hebrew-English Old Testament
tekstissä lukutapa "possessed" (omisti), joka oli
aikaisemmin alaviitteessä, on noussut alaviitteestä
ylös päätekstiin ja brought forth lukutapa vastaavasti
pudonnut päätekstistä alaviitteeksi.
Tämän tekstilaitoksen hepreankielisen tekstin sanojen
rivien välissä esiintyvät seuraavat englanninkieliset
sanasta sanaan vastineet:
"Yahweh he-possessed-me beginning-of way-of-him before
deeds-of-him from-of-old."
"Jahve omisti minut hänen tiensä alkuna, ennen hänen
tekojaan, muinaisuudesta."
The Amplified Biblen teksti kuuluu:
"The LORD formet and brought me (Wisdom) forth at the
beginning of His way, before His acts of old.”
"HERRA (= Jahve) muodosti ja tuotti minut (Viisauden) Hänen tiensä
alkuna, ennen Hänen muinaisuuden tekojaan."
Strong's Exhaustive Concordance antaa hebrean "qaanah"
verbille monia vastineita. Näiden joukossa on sekä
"omistaa" että "luoda" merkitykset.
Se mitä jokin heprean verbi jossakin kohtaa todella
merkitsee, on paljolti kiinni siitä tekstiyhteydestä,
mitä kohdan kokonaisuus haluaa sanoa.
On merkittävää, että maamme oppineet kielimiehet,
yliopistojemme professorit, jotka hallitsevat
kattavasti hepreankin kielen, ovat kääntäneet ja
kääntävät heprean `gananí´ verbin järjestään
luomista tarkoittavaksi Kohdassa San.l.8:22.
Näin on tehnyt Jukka Thurén kirjassaan `Israelin usko´
ja vastaavasti Pauli Annala kirjassaan `Antiikin
teologinen perintö´.
Jopa suomenkielinen Iso Raamatun Sanahakemisto sanoo
teksteissään jotakin erittäin tärkeää:
Iso Raamatun Sanahakemisto viittaa näet San.l.8:22
kohdan "luoda" - sanasta vain heprea-suomi sanakirja-
osansa kohtaan 6781.
Tässä kohtaa heprean "qnh" - verbille annetaan vain
kaksi merkitystä (raamatunkohtaesimerkkeineen. Nämä
merkitykset ovat:
1. Luoda.
2. Saada aikaan.
On huomattava, että sanakirja selittää aivan samaa
"gnh" - verbiä myös kohdassa 6780. Tässä kohtaa
verbin merkityksiksi (raamatunkohtaesimerkkeineen)
annetaan:
1. ostaa, hankkia,
2. ostaa vapaaksi, maksaa lunastusmaksu,
3. (part) ostaja, omistaja,
4. hankkia itselleen.
Merkittävää on siis huomioida, että tämä sanahakemisto
viittaa San.l. 8:22: kohdan "luoda" verbistä vain sanakirjan
kohdan 6781 merkityksiin "luoda" ja "saada aikaan", ei sen
sijaan kohdan 6780 merkityksiin.
Viimeistään edellä esittämäni pitäisi pistää `jauhot suuhun´
niille vastaväittäjille, jotka aivan perusteettomasti väittävät
Septuagintan käännöstä kyseisessä kohtaa muka vääräksi.
Sanon, että on suorastaan törkeää Jumalan sanan ja totuuden
vääristelemistä väittää Septuagintan `Herra loi minut...´ käännöstä
vääräksi, vaikka kielimiehet, todelliset asiantuntijat, tänäkin
päivänä kääntävät saman tekstin hepreasta suomeksi aivan
samoin.
Heidän käännöstään puoltaa jopa arvovaltainen suomenkielinen
Raamatun sanahakemisto, sekä se, että muuallakin sama heprean
verbi on käännetty luomista tarkoittavaksi.
Tärkein Septuaginta- käännöksen puoltolause tulee kylläkin
itsensä Herran taholta, joka Ilmestyskirjassa selvin sanoin
(3:14) tunnustaa Septuaginta- käännöksen tältä osin oikeaksi.
Ja Herraa säestää hänen apostolinsa Paavali, joka myös
ilmiselvästi tekee saman tunnustuksen (Kol. 1:15).
Tutkitaanpa nyt Sananlaskujen 8: 22 kohtaa todellisen
kielimiehen ja heprean kielen tuntijan johdolla, nimittäin
professori Jukka Thurénin johdolla.
Teemme sen, lainaamalla hänen kirjansa `Israelin usko´
tekstejä muutamalta sivulta.
Lainaan vain muutaman kohdan muutamalta sivulta, koskien
kohtia jotka sivuavat tai koskevat San.l. 8:22 kääntämistä
ja merkitystä.
Sivulla 53 Thurén esittää:
"Toiseksi henkilöitynyt Viisaus sanoo itse:
`Herra loi minut tiensä aluksi (resit darko),ennen tekojansa,
ammoin (meaz (San.l. 8:22). Viisaus on siis resit ´alku´,
`ensi hedelmä´, ennen varsinaisia luomistekoja. ..."
Sivulla 54 Thurén esittää seuraavan käännöksen yllä
mainitusta kohdasta, ja suoraan heprean kielestä
seuraavasti:
"JHWH loi minut tiensä (t. valtansa) aluksi
ensimmäiseksi teoistaan, aikoja sitten.
Iankaikkisuudesta minut on asetettu olemaan,
alusta, maan ikiajoista. Kun vetten syvyyksiä
ei vielä ollut, synnyin minä, ennen kuin oli
lähteitä, vedestä rikkaita, ennen kuin vuoret
upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita synnyin
minä...
kun hän asetti merelle sen rajat, niin että
vedet eivät käy hänen käskynsä yli, kun hän
mittasi maan perustukset, olin hänen vieressään
arkkitehtinä olin hänen jokapäiväinen ilonaiheensa
leikkien hänen edessään kaiken aikaa...."
Edellä on siis tosioppineen käännös heprean kielestä,
ja kuten on kaikkien helppo havaita, kyllä `ganani´
verbi on käännetty vastineella `loi minut.´
Näin kääntää rehellinen kielentuntija, jonka
silmämääränä ei ole salata totuutta kolminai-
suusopin pönkittämisen tähden, vaan joka siitä
huolimatta, että hän on luterilaisen kirkon
oppinut ja papiston opettaja, uskaltaa kääntää
kuten kuuluu.
Jatkossa Thurén lausuu seuraavaa, verraten hepreasta
tekemäänsä sanatarkkaa käännöstä Septuagintan tekstiin:
"...Hän on `alku´ resit / arkhe (j.22.) ja `alusta´
(j.23) nimittäin meolam / pro tuu aionos.
J. 22 sanoo: `Herra loi minut (ganani / ektisen me),
mutta j.25 ´siitti / synnytti minut´(holalti / genna me). ..."
Sivuilla 55 hän rohkenee kysyä.
"Miten on tätä taustaa vasten tulkittava Kol 1:15
`koko luomakunnan esikoinen´ (prototokos) ja 1:18 arkhe?
Seuraavalla sivulla 56 hän vastaa, kysyen:
"Olisiko luomakunnan esikoinen ymmärrettävä täysin
analogisesti: ensimmäinen luotu joka on mukana muita,
varsinaista luomakuntaa luotaessa?"
Muutama rivi alempana hän jatkaa:
"...tulkinta näyttää silti johtavan areiolaiseen
kristologiaan.
Kieliopillisesti ei ole mahdotonta ymmärtää prototokos
pases ktiseos komparatiivisesti: ...`esikoinen ennen
kaikkea luomakuntaa´ mutta sekään ei vielä estä pitämästä
myös esikoista luotuna. ..."
Sitten hän vielä jatkaa:
"Joka tapauksessa prototokos siis korostaa luomisen
välittäjän erityisasemaa; sen sijaan ei yllä tutkimiemme
tekstien perusteella voi ratkaista kysymystä, onko hänet
luotu ennen muita, välittömästi ja erillisessä luomis-
aktissa, vai onko hän aivan muulla tavoin Jumalasta
syntynyt."
Kun Thurén sanoo edellä myös:
"...vai onko hän aivan muulla tavoin Jumalasta syntynyt",
hän jättää asian tältä osin avoimeksi.
Kuten edellisestä ilmenee, Jukka Thurén ei edes aseta
kyseenalaiseksi sitä, tarkoittavatko San.l. 8;22 tekstit
luomista, vaan spekuloi ainoastaan sitä, koska ja missä
aktissa hänet on luotu / synnytetty.
Kuten on nähtävissä, hän käänsi heprean tekstin aivan
sopusoinnussa Septuagintan tekstin kanssa, eikä minulla
ole epäilystään siitä, etteikö hänen käännöksensä olisi
oikea.
Kyseinen kohta siis puhuu Herramme pre-eksistenssistä,
kuten myös alkukristityt uskoivat.
Tällöin ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Herra Jeesus,
joka tässä puhuu, ilmoita itse olevansa Isänsä luoma.
Eikä näin ole asian laita ainoastaan Septuagintan tekstin
perustalta, vaan myös heprean tekstin perustalta, johon
vastaväitteissä usein vedotaan
"Kirkkoisä Augustinus kirjoitti "Tunnustukset"- kirja-
sarjansa seitsemännen kirjan luvussa 21:
Mitä pitää ihmisraukan tehdä? Kuka pelastaa hänet tästä
kuoleman ruumiista, jollei sinun armosi Jeesuksessa
Kristuksessa, meidän Herrassamme, joka yhtä iankaikkisena
kuin Sinä on Sinusta syntynyt ja jonka Sinä olet luonut
teittesi alussa?"
Syy tähän Augustinuksen lausumaan:
`...ja jonka Sinä olet luonut teittesi alussa?´
kiinnosti siitä syystä johtuiko se, kuten arvelin,
Septuagintan tekstin arvostuksesta, vaiko kenties
Vulgatasta.
Historiaa uudelleen kerrattuani, selvisi, ettei
Hieronymus Vulgatan `omisti´- käännöksellään ole
ehtinyt vaikuttaa Augustinukseen, siksi myöhään
hän Vulgatansa käänsi.
Augustinuksen maininta siitä, että Isä Jumala on
`luonut´ Poikansa teittensä alussa, pohjautuu siis
sekin ilmi selvästi juuri Septuagintan tekstin
arvostukseen, jonka pohjalta latinan kielinen
Vulgatan edeltäjä eli `itala´ - teksti oli
syntynyt.""
""Mitä tulee Jehovan todistajien käännöksiin,
niin niissä on hiukan keskinäistä eroa, ja ne
kuuluvat seuraavasti:
Nykykreikankielinen Uuden maailman käännös sanoo
(teksti ilman korko- ja henkäysmerkkejä kirjoitettuna):
Ο ιδιος ο Ιεχωβα με εφερε σε υπαρξη ως αρχη της οδου του,
το πρωτο απο τα επιτευγματα που εκανε απο πολυ παλια.
”Itse Jehova saattoi / toi minut olemassaoloon hänen
tiensä alkuna, ensimmäisenä aikaansaannoksistaan, jotka
hän teki hyvin kauan sitten.”
Englantilainen:
“Jehovah himself prodused me as the beginning of his way,
the earliest of his achievements of long ago.”
Suomalainen:
”Jehova itse valmisti minut tiensä aluksi, varhaisimmaksi
muinaisista saavutuksistaan.”
Sinulta ”kokis” odotan jatkossa perusteellisempaa tarkkuutta, ettet
jatkossa vääristelisi Raamatun tekstejä, kuten nyt tuossa edellä
tapahtui.
Kirjoitit näet:
"Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille
ymmärryksen, tunteaksemme Totisen; ja me olemme siinä totisessa,
Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen
elämä."(1 Joh.5:20)
Lainatessasi tuota jaetta, jätit joko tahallisesti tai epähuomiossa
välistä pois sanat ”hänen Pojassansa”.
"Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille
ymmärryksen, tunteaksemme Totisen; ja me olemme siinä totisessa
hänen Pojassansa Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala
ja iankaikkinen elämä." (1 Joh.5:20)
Epiteetti ”Totinen” tarkoittaa tekstissä selvääkin selvemmin Isää
Jumalaa. ”Totisella” näet on tekstin mukaan ”Poika”.
Me kristityt olemme ”siinä Totisessa”.koska olemme hänen Pojassansa
Jeesuksessa Kristuksessa, joka hänkin on totinen Jumala ja ian-
kaikkinen elämä.
Jatkoit seuraavasti:
”Jehovan todistajien Raamattu kääntää kohdan seuraavasti:" Mutta
me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut, ja hän on antanut meille
älyllisen kyvyn, jotta tuntisimme sen totuudellisen. Ja me olemme
sen totuudellisen yhteydessä hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen
välityksellä. Hän on tosi Jumala ja ikuinen elämä."
Eli he kääntävät asian, niin että, Jumala on se totuudellinen / totinen
ei Jeesus Kristus.”
Tosiasiassa he ovat kääntäneet aivan oikein, ymmärtäessään
tekstissä mainitun ”Totisen” Isäksi Jumalaksi, eikä Jeesukseksi
Kristukseksi.
Kirkkoraamattu 1938 sanoo:
"Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille
ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa
hänen Pojassansa Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala
ja iankaikkinen elämä." (1 Joh.5:20)
Kirkkoraamattu 1992 sanoo:
"Me tiedämme myös, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille
ymmärryksen, jotta tuntisimme hänet joka on Todellinen.; Ja tässä
Todellisessa me elämme, kun olemme hänen pojassaan Jeesuksessa
Kristuksessa. Hän on tosi Jumala ja iankaikkinen elämä." (1 Joh.5:20)
Kirjoitit myös:
”Otan toisen esimerkin siitä miten he muuttavat Raamattua, jos se ei
sovi johonkin kohtaa heidän oppiansa. Se löytyy Luuk.23:42-43:
" Ja hän sanoi (toinen ryöväreistä, jotka olivat Jeesuksen kanssa
ristiinnaulittuina) vielä:" Jeesus, muista minua, kun pääset valta-
kuntaas." Ja hän (Jeesus) sanoi hänelle:" Totisesti minä sanon
sinulle tänään: sinä tulet olemaan minun kanssani paratiisissa."
Vanhassa 33,38-vuoden kirkkoraamatussa kohta kuuluu seuraavasti:
"Ja hän sanoi:" Jeesus muista minua, kun tulet valtakuntaasi." Niin
Jeesus sanoi hänelle:" Totisesti minä sanon sinulle:tänä päivänä
pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa."
Eli välimerkin paikkaa hiukan muuttamalla asia on saatu tarkoittamaan
aivan eriasiaa.”
Et siis selvästikään ole tietoinen kohta koskevista alkutekstien
varianteista, joista seuraava valistus:
PARATIISIIN PÄÄSYN AJANKOHTA
Luukkaan evankeliumi on tallettanut Jeesuksen kanssa ristiinnaulitun
toisen pahantekijän pyynnön muistaa itseään, sekä myöskin Herramme
vastauksen tälle pahantekijälle (23:39-43). Uuden käännöksen mukaan
ryöväri pyysi Jeesukselta:
"Jeesus, muista minua kun tulet valtakuntaasi."
Tähän pyyntöön Jeesus vastasi:
"Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa."
Tekstin mukaan pahantekijä pyysi muistamaan itseään, Jeesuksen
tullessa valtakuntaansa. Jeesuksen tuleminen valtakuntaansa on
tulkittu merkitsevän ryövärin pyynnössä poismenoa ruumiista
kuoleman jälkeen hengelliseen valtakuntaan.
Näin ollen on tulkittu myös Jeesuksen vastauksen koskevan
vakuutusta "tänä päivänä" eli samana päivänä paratiisiin
pääsemisestä.
Ei ole kuitenkaan kiistatonta, että pahantekijän pyynnössä
"valtakuntaan tuleminen" merkitsisi edellä esitettyä.
Valtakuntaan tuleminen voi merkitä paremminkin ylösnousemuksen
jälkeistä "Isäni tykö" menemistä, johon Jeesus ei omien sanojensa
mukaan ollut vielä mennyt silloin, kun hän ylösnousemuksensa jälkeen
kohtasi Marian.
Hän itse sanoi Marialle: "Älä tartu minuun. Minä en vielä ole noussut
Isän luo." (Joh.20:17).
Mutta valtakuntaan tuleminen voi merkitä kolmattakin asiaa:
Herramme tulemista kuninkuudessaan kirkkautensa valtaistuimelle:
Matt.25:31.
Myöskään Jeesuksen vastauksessa "tänä päivänä" - sanojen osoite ei
ole kiistaton. Näillä sanoilla Herramme on voinut korostaa yhtä hyvin
kärsimyspäivänsä alennustilan hetkeä.
Esimerkiksi:
"Totisesti minä sanon sinulle tänä (kärsimyksen) päivänä: Olet oleva
(kerran, tulevaisuudessa) minun kanssani paratiisissa."
Tämä on mahdollista, koska alkutekstissä ei ole ollut välimerkkejä, ja
sanat kirjoitettiin yhteen.
Meidän Raamatuissamme olevat välimerkit on tulkinnan mukaan lisätty.
Jeesuksen vastaus on siis alkutekstin alkuperäiskappaleeseen kirjoitettu
seuraavaan tapaan:
TOTISESTISINULLEMINÄSANONTÄNÄPÄIVÄNÄKANSSAMINUNSINÄOLETOLEVAPARATIISISSA.
On siis täysin tulkinnasta riippuvaa, miten sanat puretaan välimerkeillä
eroon toisistaan.
Lukutapa "valtakuntaasi", joka esiintyy myös uudessa käännöksessä,
muodostuu kreikankielisessä tekstissä prepositiosta "eis" akkusatiivista. .
Tämä lukutapa esiintyy seuraavissa merkittävissä käsikirjoituksissa:
Papyrus 75 (Bodmer, syntyaika 2 / 3 vuosisata), B (Codex Vaticanus,
4 vuosisata), sekä kolmantena maininnan arvoinen minuskeli L (8 / 9)
vuosisata).
Suurin osa arvovaltaisista käsikirjoituksista: Codex Sinaiticus (4 vuosisata),
Codex Ephraemi rescriptus (5 vuosisata), Codex Alexandrinus (5 vuosisata),
sekä muita (kuten K,W,X, jne) edustavat lukutapaa, jossa esiintyy "en" –
prepositio datiivin kanssa.
Tämän lukutavan mukaan ryöväri pyysi muistamaan itseään:
"...kun tulet valtakunnassasi"
tai
:"..kun tulet kuninkuudessasi",
tarkoittaen siis Herramme toisen tulemuksen päivää.
Kun lisäksi meidän Herramme vastaus esitetään (kaikkien lukutapojen
yhteydessä) futuurissa: "esee " = "olet oleva" (tulevaisuudessa), on
oikeutettua tulkita tämän vastauksenkin koskevan Herran tulemuksen
päivää.
Näin on myös Aimo T. Nikolainen Luukkaan evankeliumin selitys-
teoksessaan (SUTS.) tulkinnut tämän kohdan.
Hän kirjoittaa:
"Eikä siinä kyllin. `Ryöväri ristinpuulla` oli nähnyt Jeesuksen kätketyn
suuruuden ja uskoi hänen sittenkin olevan Messiaan. Hänen nöyrä
pyyntönsä merkitsi tavatonta uskon hyppäystä. Kerran tämä ristiin
naulittu mies on tuleva Jumalan valtakunnan kuninkaana (en tee
basileiaa) tuomitsemaan eläviä ja kuolleita; kunpa hän silloin muistaisi
kärsimystoveriansa."
Nikolaisen kirjan tämän tekstisivun alareunassa on huomautus:
" B-tekstin lukutapa "eis teen basileian" on ilmeinen korjaus."
Nikolainen pitää siis "valtakuntaasi" - lukutapaa korjauksena, ja on
täten tulkinnut "valtakunnassasi / kuninkuudessasi" -lukutavan
alkuperäisenä merkitsevän Jeesuksen tulemuksen aikaa.
Jatkossa tosin Nikolainen tulkitsee Jeesuksen vastauksen merkitsevän:
"Ei vasta viimeisenä päivänä, vaan jo tänään tulet minun kanssani
paratiisiin, so. autuaitten pelastuneitten joukkoon."
Mutta kreikankielisestä tekstistä löytyy vielä kolmaskin lukutapa.
Se esiintyy Codex Bezae Cantabrigiensisissä (D, syntyaika 4 / 5 vuosisata),
ja se kuuluu:
"Hän kääntyi Herran puoleen ja sanoi hänelle: `Muista minua tulemuksesi
päivänä.´ Mutta Jeesus vastaten sanoi tälle nuhtelijalle: `Ole turvallisella
mielellä tänään kanssa minun sinä olet oleva paratiisissa.´"
Nykykielen välimerkkeineen tämä Jeesuksen vastaus kuuluu joko:
"Ole turvallisella mielellä! Tänään sinä olet oleva minun kanssani paratiisissa."
Tai:
”Ole turvallisella mielellä tänään! Sinä olet oleva minun kanssani paratiisissa."
Se kummalla tavalla Jeesuksen vastaus on ymmärrettävä, riippuu siitä, mitä
hän tarkoitti paratiisilla:
Persian kielinen sana pairidaeza tarkoitti alkuaan aidattua ja ympäristön
vahingoittavilta vaikutuksilta suojattua puistoa. Juutalaisten keskuudessa
tämä sana rajoittui alkuaan merkitsemään Eedenin puutarhaa, josta ihmiset
oli karkotettu ulos.
Myöhemmin sen vastineeksi muodostui kansanomaisessa käsityksessä
Jumalan valtakunta, jolla tarkoitettiin maailman uudistamista paratiisin
kaltaiseen tilaan.
Lopulta juutalaisten keskuudessa esiintyi myös käsitys kuoleman ja
ylösnousemuksen välisestä "välitilan paratiisista", mutta tällainen
paratiisin käsite esiintyy vasta 80-luvulla Jkr.
Näin ollen epätodennäköistä, että Jeesus olisi tarkoittanut paratiisilla
autuaitten vainajien välitilan paikkaa.
Uudessa testamentissa paratiisi-sana esiintyy vain kolmasti: kerran
Jeesuksen käyttämänä (Luuk.23:43), kerran Paavalilla (2 Kor.12:4),
ja kerran Ilmestyskirjassa (2:7).
Aapeli Saarisalo kirjoittaa Raamatun Sanakirjassaan:
"Toiselta puolen huomaa ajatteleva Raamatun lukija kyllä, että
kahdessa edellisessä UT:n kohdassa paratiisi-sanan sijaan voisi
vaihtaa sanan `taivaassa` tai `taivasten valtakunnassa`, ja tämän
seikan nojalla päättää kolmannessakin kohdassa sanan merkitsevän
samaa."
Samassa yhteydessä Saarisalo kirjoittaa:
"Jeesus käytti tätä sanaa vain kerran, ja sen tarkoitus on meille
tietenkin tärkeä. Opetuslapsilleen puhuessaan hän aina puhui
valtakunnasta, mutta puhuessaan ristillä kuolevalle ryövärille,
hän mainitsi paratiisin.
Jeesus koetti puhuessaan aina mukautua kuulijainsa mielentilan
ja käsityskannan mukaan.
Ryöväri ei tietänyt juuri muusta kuin omasta väkivallan ja ryöstön
maailmastaan. Nyt, kuollessaan, hän kaipasi jotakin lohdutusta,
joka, samalla kuin se oli todellista, olisi myös sellaista, että hän
voisi sen käsittää.
Vääntelehtiessään janon ja tuskan ahdistamana tuntui hänestä
kansanomainen käsitys paratiisin levosta kaikkein kaivattavimmalta
tulevaisuudenkuvalta. Hengellisempi, korkeampi tulevaisuudenkuva
ei katuvalle ryövärille olisi sanonut mitään. Siksi Jeesus, joka tunsi,
mitä ihmisessä on, antoikin hänelle lupauksensa näillä sanoilla."
Saarisalon tekstistä on pääteltävissä, että hän uskoi Jeesuksen
paratiisista puhuessaan tarkoittaneen tulevaa Jumalan valtakuntaa.
Ei siis näin ollen olisikaan kysymys kuoleman ja ylösnousemuksen
välisestä "välitilan paratiisista."
Paavalin mukaan (2 Kor.12:2-4) paratiisi ei ole vain menneisyyttä
eikä tulevaisuutta, vaan myös nykyistä todellisuutta.
Paavalin mukaan paratiisi on sama paikka "kolmannen taivaan"
kanssa. "Sanat, joita ihminen ei voi eikä saa lausua" viittaavat
Jumalan asuinpaikkaan.
Ilmestyskirjassa paratiisia nimitetäänkin "Jumalan puutarhaksi"
(2:7). Jeesus lupaa kristitylle kilvoittelijalle: "Sen joka voittaa,
minä annan syödä elämän puusta, joka on Jumalan puutarhassa."
Tällä Jumalan puutarhalla Ilmestyskirja tarkoittaa Jumalan
kaupunkia, uutta Jerusalemia uuden maan päällä: 21:1-3, 22:1-2,14.
Kuten Paavalin kolmas taivas / paratiisi oli Paavalille olemassa
olevaa nykyisyyttä (koska Paavali temmattiin sinne), samoin
Uusi testamentti kertoo tämän kaupunginkin olevan jo valmistettuna
odottamassa: Hepr.11:16.
Paratiisi on siis kolmannessa taivaassa sijaitseva Jumalan
asuinpaikka, taivaallinen Jerusalem.
Menevätkö siis kuolevat hurskaat ruumiistaan poistuessaan sinne?
Sinnekö meni myös ryöväri yhdessä Jeesuksen kanssa välittömästi
kuolemansa jälkeen?
Jeesus itse vakuutti olevansa kuolemansa jälkeen "Joonaan merkkinä"
maan povessa kolme päivää ja kolme yötä (Matt.12:38-40).
Hän itse myös vakuutti Marialle, ettei hän ylösnoustuaankaan ollut
vielä mennyt Isänsä tykö (Joh.20:17).
Jos hän olisi kuolemansa ja ylösnousemuksensa välillä käynyt henkenä
paratiisissa, hän olisi näin ollen jo käynyt Isänsäkin tykönä.
Edellä mainituista syistä olen taipuvainen tulkitsemaan Jeesuksen
ryövärille antaman paratiisilupauksen siten, että Jeesus tarkoitti
ryövärin kysymyksenkin mukaisesti toisen tulemuksensa jälkeistä
aikaa, jolloin odotetaan päästävän paratiisiin ylösnousemuksen
kautta.
Joo oli tullut virhe joka ei ollut kyllä tahallinen.En olisi huomannut sitä itse. Vanha Biblia kääntää kohdan 1 Joh.5:20. Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika tuli ja on meille mielen antanut, että me sen totisen tunnemme, ja olemme siinä totisessa, hänen Pojassansa Jesuksessa Kristuksessa: Tämä on totinen Jumala ja ijankaikkinen elämä.
Jehovan todistajathan kieltävät Jeesuksen Jumaluuden. Jeesus on heille vain luotu olento ,ensimmäinen Jumalan luomistöistä eikä niinkuin Raamattu ilmoittaa ,että Jeesus on kaiken luoja koska kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan (Joh.1:8) ja ilman häntä ei ole syntynyt mikään mikä on syntynyt.
Toinen kohta johon puutuit on se, että me Jeesukseen uskovat uskomme, että on taivas tai paratiisi jonne Jeesus meni heti kuolemansa jälkeen ja avasi tien sinne kuolemallaan eli Jeesus oli ainut joka pystyi antamaan ryövärille lupauksen ,että hän pääsisi paratiisiin heti kuoltuaan samana päivänä joten Jeesus ei valehdellut ja teksti on oikein. Te kiellätte ,että ihmisellä olisi kuolematon sielu joka jatkaisi tietoisessa tilassa kuoleman jälkeen ja samasta syystä joudutte kieltämään helvetin ja paratiisin jossa kuolleet olisivat odottamassa joko viimeistä tuomiota tai elämän ylösnousemusta. Tämä kieltäminen on hirvittävä erehdys, kun se paljastuu kuoleman jälkeen valheeksi ja sen todistavat lukuiset Raamatun tekstit joissa itse Jeesus puhuu kuolleiden tilasta ja näitä tekstejä ei pidä hengellistää, kun Jeesus puhuu siitä, että toisten ihmisten loppu on iankaikkinen ero Jumalasta ja toisten osa on Jumalan taivaassa.
paratiisi jonne Jeesus meni heti kuolemansa jälkeen
-Kumpaa raamattu opettaa: ylösnousemusta vai sielunkuolemattomuutta? Raamattun opetus perustuu selvästi ylösnousemukseen ja "kuolematon sielu" opetus on peräisin kreikkalaisesta filosofiasta.
-Jeesus ei minnekään kuolemansa jälkeen. Raamatussa lukee, että Jumala herätti Jeesuksen kuolleista kolmantena päivänä. Sen aikaa Jeesus oli kuollut, kuten raamatussa lukee. Väitätkö että raamattu valehtelee tässä asiassa?
Nyt meni tekstisi sisältö jälleen pieleen, eli perättömiin olettamuksiin,
kirjoittaessasi olettamusenasi seuraavaa:
”Te kiellätte ,että ihmisellä olisi kuolematon sielu joka jatkaisi tietoisessa
tilassa kuoleman jälkeen ja samasta syystä joudutte kieltämään helvetin
ja paratiisin jossa kuolleet olisivat odottamassa joko viimeistä tuomiota
tai elämän ylösnousemusta….”
Kysynkin sinulta, keitä tarkoitat., aloittaessasi tekstisi sanoilla. ”Te kiellätte…”?
Tarkoititko myös minuakin?
Olettamuksesi oikaisuksi kerron nyt sinulle, etten suinkaan ole Jehovan
todistaja, vaan luterilainen.
Lisäksi ne oppineiden tekstit joita sinua oikaistakseni tekstiini lainasin,
eivät suinkaan olleet Jehovan todistajien tekstejä, vaan korkeasti
oppineiden luterilaisten teologien teksteistä lainattuja.
Halusin niitä lainatessani osoittaa, ettei sinun varmuutesi ihmisen sielun
kuolemattomuudesta ole muuta kuin yksi tulkinta monien vaihtoehtojen
joukosta.
Esimerkkinä itse Lutherin suhtautumisesta opilliseen ihmisen sielun
kuolemattomuuden varmuuteen, esitän Lutherin tekstin siitä, miten
Luther piti esimerkiksi `rikas mies ja Lasarus´ kertomusta vertauksena.
Hän näet kirjoitti kyrko - Postillassaan (I, n:o 66, s.89):
"Lukuun ottamatta tätä evankeliumimme esittämää vertausta, ei
Raamatussa ole ainoatakaan kohtaa, joka vastustaisi sitä käsitystä,
että kuolleet tämän elämän päätyttyä nukkuvat aina viimeiseen
päivään asti. Ja vertauksia ei pidä soveltaa siten, että ne joutuvat
ristiriitaan Raamatun selvien ja ilmeisten lauseiden kanssa."
NYKYAJAN RAAMATTUOPPINEIDEN MUUTTUNUT KANTA.
Nykyajan Raamattuoppineiden muuttuneelle kannalle on todelliset
perusteet. Kyllä he ovat tietoisia perinteisestä tulkinnasta ja kaikkien
Raamatun kohtien sisällöstä, mutta silti he edustavat perinteisistä
tulkinnoista eroavaa toista kantaa.
Uskon, että heillä on tähän painavat syynsä, joita ei voi turhentaa
vain sillä, että lakaisee heidät epäuskoisten ja liberaalien joukkoon.
Lainaanpa ensin Heikki Palvan Raamatun Tietosanastosta, sen otsikosta
"Kuolema" pari lyhyttä kappaletta:
"Kuolema. Vanhassa testamentissa kuolema yleensä käsitetään
elämän lopulliseksi sammumiseksi. Kun ihminen kuolee, hänen
`elävä sielunsa´ muuttuu `kuolleeksi sieluksi´. Hän menee
tuonelaan, mutta siellä ei ole elämää. vaikka ihmisestä jää
jotakin jäljelle, hänen persoonallisuutensa lakkaa olemasta.
Ps.6:6, 30:10, 88:11, 115:17, 2 Sam. 14:14, Jes. 38:11,18,
Saarn. 3:20s."
"Uudessa testamentissa kuolemaa sanotaan selvästi synnin
rangaistukseksi, Room. 5: 12-21. Adamin langettua syntiin,
kaikki ihmiset ovat joutuneet kuoleman armoille, mutta
Kristuksen voitettua kuoleman, elämä on tarjolla kaikille.
1 Kor. 15:22,26. Jeesuksen kuolema on vienyt kuolemalta vallan
2 Tim. 1:10. Jeesuksen ylösnousemus oli sille ratkaiseva isku,
Room. 6:9. Se merkitsee näet niiden ylösnousemusta, jotka
liittyvät häneen. Uskova ihminen elää Jumalalle, mutta on
kuollut pois synnistä, Room. 6:11. Usko ei tosin pelasta häntä
kuolemalta, mutta hän saa jo eläessään vakuuden ikuisesta
elämästä Jumalan yhteydessä. Sen takia hän ``saa elää, vaikka
kuoleekin´´ Joh.11:25s."
Sitten on vuorossa Modernin Teologian Ensyklopediasta,
`kristillinen antropologia´ - otsikon alta muutama kappale:
"Hepreankielinen sana `nefesh´, joka useimmiten käännetään
`sieluksi´ merkitsee kaikkea sellaista, millä on elämä ja
mikä hengittää. Sitä käytetään sekä ihmisistä että eläimistä
(1. Moos.1:12, 24; 9:10,12,15-16). Päinvastoin kuin
kreikkalaisessa ajattelussa sielu (nefesh) on ruumiin
konkreettinen elämä, ja kuuluu sen vuoksi olennaisesti
ruumiiseen. Koska nefesh on ruumiillista elämää, sielu voi
`haluta´ ja `saada tyydytyksen´ tai `olla nälkäinen´ ja
`täyttyä´ (Ps. 107:9). Sielu voidaan vuodattaa kuolemassa, se
voidaan niellä ja tappaa (Valit.2:12; Hes.22:25) Lihan sielu
(elämä) on veressä (3 Moos.17:11 - itse asiassa kaiken lihan
sielu on veri (5 Moos.12.23)."
"Nefesh tarkoittaa usein samaa kuin basar (liha), eivätkä ne
koskaan ole toistensa vastakohtia." "Ruah (henki) ei ole
koskaan termin nefesh synonyymi (kun taas basar on), vaan
varsin usein sen vastakohta. Nefesh tarkoittaa `elämää´, ruah
`väkevää elämää´ tai innoittunutta elämää."
"Kreikankielistä termiä `psykhe´ käytetään yleensä
nefesh-termin vastineena, ja usein se käännetäänkin sanalla `
sielu´ tai `elämä´. Apostoli Paavalin tapa käyttää termejä
ruumis (sarks, sooma), sielu (psykhe) ja henki (pneuma)
tuottaa usein käännösvaikeuksia."
"Paavali kuvaa `lihallisia´ (sarkikos) ihmisiä myös
`sielullisiksi´ (psykhikos) Toisin kuin kreikkalaiset, Paavali
ei koskaan käytä ruumista ja sielua ei-hengellisen ja
hengellisen tai kuolevaisen ja kuolemattoman
vastakohtaparina."
Onkin varsin kyseenalaista ajatella, että ruumis, sielu ja
henki ovat ikään kuin ihmisen kolme erillistä komponenttia."
"Jos heprealaista antropologiaa pidetään ohjeellisena
kristilliselle ihmiskäsitykselle, on meidän torjuttava sekä
ruumiin ja sielun välinen dualismi että trikotomia ruumiin,
sielun ja hengen välillä (Bercouwer 1957, 1962 s. 200).
Ihmistä ei erota muusta luomakunnasta se, että hänellä on
`sielu´ jota eläimillä ei ole, tai se, että hänellä on
`henki´, jota muilla luoduilla ei ole. Erottava tekijä on se,
että ``ruumiillistuneena sieluna´´ ihmisen `henki´ on
ainutlaatuisella tavalla avautunut kohti Jumalaa, oman
olemassaolonsa lähdettä. Koko ihmisen elämä, hänen ruumiinsa
ja sielunsa, suuntautuu siis kohti kuolevaisen ja luonnollisen
elämän tuolla puolella olevaa päämäärää."
”Teologit ovat nykyään lähes yksimielisiä siitä, että ihmisen
henkeä ei tulisi pitää kolmantena ihmisyksilön ulottuvuutena,
joka olisi ruumiista ja sielusta erillinen käsite. Ihmisen
henki on itse ihmisen olemassaolo sekä sielullisena ruumiina
että ruumiillisena sieluna."
"Ihmisyksilön perustana oleva `elämä´ on samanaikaisesti
ruumiillista, sielullista ja hengellistä. Se, että ruumis ja
sielu muodostavat yhdessä elävän persoonan, tekee
mahdolliseksi hengellisen elämän."
"Ylösnousemuksessa ihminen saa ``hengellisen ruumiin´´; tämä
viitannee siihen, että ajatus sielusta ilman ruumista ei kuulu
Raamatun antropologiaan edes kuoleman ja ylösnousemuksen
yhteydessä (1. Kor.15.44; 2. Kor.5.1-10). "
No niin, riittäköön edellä lainattu lainauksiksi asiantuntijoiden
kommentaareista.
Heikki Palvan Raamatun tietosanasto edustaa Suomen oloissa
teologisen tietämyksen huippua, kuten myös Modernin teologian
ensyklopedian suomalaiset asiantuntijatarkistajat.
Teologian varsinaiset kirjoittajat edustavat kansainvälisestikin
teologisen asiantuntemuksen huippua, joten eiköhän edellä
lainaamistani otteista löydy painoarvoa riittävästi.
No tunnut olevan luterilainen, mutta tunnustatko Jeesuksen Herraksesi ja oletko uudestisyntynyt ylhäältä vai onko tietosi vain kirjoista opittua viisautta? Eli ootko kirjanoppinut vai onko Jeesus saanut jo sinut pelastaa?
Raamattu opettaa,että Jeesus meni kuolemansa jälkeen ja saarnasi niille jotka eivät Nooan aikana olleet Jumalalle kuuliaisia. Eli Jeesus ei ottanut kolmenpäivän nokosia ja sitten herännyt henkiin vaan oli tuonelassa ja saarnasi siellä oleville ihmisillle.
1 Piet.3:18 "Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä,
3:19 jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille,
3:20 jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta."
. Eli Jeesus ei ottanut kolmenpäivän nokosia ja sitten herännyt henkiin vaan oli tuonelassa ja saarnasi siellä oleville ihmisillle
-Tuo tapahtui Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen. Jeesus oli kolme päivää KUOLLUT kuten raamatussa lukee, ja sen jälkeen Jumala herätti hänet.
Sinä olet syntynyt tähän maailmaan ilmoittamasi
iästäsi (35 vuotta) päätellen vuonna 1973.
Voin ilmoittaa, että minä olen uudestisyntynyt
kokonaista 11 vuotta ennen sinun normaalia
syntymääsi.
Elin kirjaimellisesti todeksi sen kuvauksen,
minkä apostoli Paavali pelastumisesta Tiituksen
kirjeen kolmannessa luvussa jakeissa 4-8 antoi.
Tekstiä voin luonnehtia itseeni sovellettuna
seuraavasti:
Hän (eli Isä Jumala) pelasti minut uudestisyntymisen
pesun / kylvyn ja Pyhän Hengen (suorittaman) uudis-
tuksen kautta, jonka Hengen Hän runsaasti vuodatti
minuun minun Herrani Jeesuksen Kristuksen kautta,
Tuon koettuani olin minä vanhurskautettuna Hänen
armonsa kautta tullut iankaikkisen elämän toivon
perilliseksi.
Jo viikon kuluttua Herralle jättäytymisestäni minut
näet kastettiin Herran nimeen. Ja juuri tuon saman
kasteiltani jälkeen, kotiin saavuttuani, kävin iltapalan
nauttimisen jälkeen rukoukseen.
Silloin se tapahtui, eli heti vesikasteeni jälkeisenä
iltayön tunteina. Silloin Herra Jeesus (joka muuten on
ainoa Pyhällä Hengellä kastaja) kastoi minutkin Pyhällä
Hengellä.
Voin vakuuttaa, että Pyhän Hengen kasteen saamisessa
on kyseessä kokemus, eikä mikään pelkkä oppi Hengen
saamisesta, kuten noilla joillakin toisilla.
Se vei sinä yönä unet silmistäni, ja rukousta jatkui
aamuun asti. Viikko kaupalla kokemuksen jälkeen kuljin
Helsingin katuja suorastaan Pyhän Hengen läsnäolon
aikaansaaman pilven keskellä.
Ja paitani sisällä riemuitsi Pyhä Henki, ja todisti
minun hengelleni, että minusta oli tullut Jumalan
lapsi.
Olen siis siitä erikoinen luterilainen, että olen saanut
sylilapsena saamani kasteen lisäksi myös toisen vesi-
kasteen uskoon tuloni jälkeen.
Raamattu opettaa,että Jeesus meni kuolemansa jälkeen
Missä noin sanotaan? Haluan täsmällistä tietoa ja kunnollisia perusteluja, enkä hellarien arvauksia!
Tässä tulee kaipaamiasi perusteluja, eli peräämäsi tulkinta
perustuu kohtaan jossa kerrotaan Jeesuksen saarnanneen
vankeudessa oleville hengille.
Kohta on 1 Piet 3: 18, joka voidaan kääntää alkutekstin perustalta
myös seuraavasti:
”Sillä myös Kristus kuoli kerran syntien tähden, vanhurskas väärien
puolesta, jotta hän veisi teidät Jumalan eteen.
Hänet surmattiin tosin lihassa, mutta hänet tehtiin eläväksi hengeksi,
jossa (tilassa) mentyään, hän julisti myös hengille vankeudessa, kerran
tottelemattomille, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä,
arkkia valmistettaessa, johon muutamat, tämä on: kahdeksan sielua,
pelastettiin vedestä.
Joka vastakuva myös teidät pelastaa nyt kasteena, ei lihan lian pois
panemisena, vaan hyvän omantunnon pyytämisenä Jumalaan nähden,
Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.”
Edellä lainattu teksti tulkitaan usein siten, että Herramme olisi
saarnannut kuolleiden ihmisten hengille tuonelassa.
Saarna olisi tuon tulkinnan mukaan tapahtunut sinä aikana, kun hänen
oma ruumiinsa makasi haudassa.
Hän olisi näin ollen saarnannut kuolemansa ja ylösnousemuksensa
välisenä aikana, ollessaan siis itsekin ruumiittomassa tilassa.
Kuitenkaan tämä Pietarin kirjeen teksti ei välttämättä edellytä
ruumiillisen kuoleman tilassa ja aikana saarnaamista..
Eihän nimittäin sielun kuolemattomuusopin edustajien tulkinnan
mukaan jo itsessään pysyvästi elävässä tilassa henki tai sielu
tarvitse mitään eläväksi tekemistä, koska se kaikissa tapauksissa
jää eloon, vaikka ruumis kuoleekin.
Luontevammin ymmärrettynä Pietarin käyttämät sanat:
"thanatootheis men sarki” = ”surmattiin tosin lihassa
(tai: lihana)", viittaavat ristinkuolemaan, kun taas nuo
jatkon sanat: "dzooopoieetheis de (doo) pneumati" =
"tehtiin eläväksi hengessä (tai: henkenä)", tarkoittavat
ylösnousemusta.
Voidaan tulkita kysymyksessä olevan siis ylösnousemuksen
tila, "jossa (tilassa": "en hoo" ) Herramme myös "mentyään"
(poreutheis ) saarnasi.
Se kreikankielen verbi, joka on käännetty tässä sanoiksi:
"tehtiin eläväksi", on aoristin passiivin partisiippi: dzooo-
poieetheis , verbistä dzooopoieoo.
Tätä verbiä käytetään Uudessa testamentissa pääasiassa
siitä eläväksi tekemisestä, jolla tarkoitetaan kuolleista
herättämistä (Joh.5:21,6:23, Room.4:17, 8:11, 1 Kor. 15:
22-23, 36,45, 2 Kor. 3:6, Gal.3:21).
Tässäkin käsillä olevassa Pietarin kohdassa sanoilla:
"dzooopoieetheis de pneumati" saatetaan tarkoittaa
siis Herramme ylösnousemusta.
Sen sijaan seuraava jae (19) voidaan ymmärtää kahdella
tavalla.
Relatiivipronominin singulaarin datiivi: "hoo", "en" - preposition
kanssa: "en hoo” = ”jossa", voidaan ymmärtää viittaavan
pelkästään sanaan: "pneumati" = "henkenä" / "hengessä".
Tämän tulkinnan mukaan ei nyt olisikaan kyse ylösnouse-
muksesta, vaan yleensä vain "henkenä" tai "hengessä"
saarnaamaan menemisestä.
Tähän tulkintaan perustuu käsitys Jeesuksen saarnaamisesta
ruumiittomassa tilassa, ennen ylösnousemustaan.
Toisen tulkinnan mukaan taas sanojen "en hoo" = "jossa"
korrelaattina ei siis olisikaan pelkästään sana: "pneumati”
= ”henkenä", vaan kokonainen lause: "dzooopoieetheis de
pneumati" = "tehtiin eläväksi hengessä" / "henkenä".
Tämä tulkintaa perustellaan jo itse selvän tekstiyhteyden
pohjalta, mutta sitä perustellaan myös seuraavasta syystä.
Vasta ylösnousemus näet sinetöi Herramme voiton meidän
puolestamme (Room.4:25, 6:3-5, 1 Kor. 15:17, Ef.2:6, Hepr.
5:9, 6:19-20, 9:11-12,24).
Vastoin yleisintä tulkintaa teksti voidaan tulkita myös siten,
että teksti tarkoittaa Herramme saarnanneen vasta ylös-
nousemuksensa jälkeen, Hengessä eläväksi tehtynä.
Uusin kirkkoraamatun käännös sanoo:
"Kärsihän Kristuskin ainutkertaisen kuoleman syntien tähden,
syytön syyllisten puolesta, johdattaakseen meidät Jumalan
luo.
Hänen ruumiinsa surmattiin, mutta hengessä hänet tehtiin
eläväksi. Ja niin hän myös meni ja saarnasi vankeudessa
oleville hengille."
Tekstin sanat ”hengessä hänet tehtiin eläväksi” viittaavat
luonnollisemmin juuri Herramme kuolleista ylösnousemukseen,
vastakohtana hänen kuolemalleen joka ilmaistaan sanoilla
”Hänen ruumiinsa surmattiin.”
Jos taas kirjoittaja näillä sanoilla ”hengessä hänet tehtiin
eläväksi” ei olekaan tarkoittanut ylösnousemusta kuolleista,
vaan vain ruumiin ylösnousemuksesta erillistä kuolleen
persoonan uudelleen eläväksi tekemistä, joudumme
kysymään, mitä eläväksi tekemistä ihminen siinä tapauk-
sessa tarvitsee, jos hän ruumiillisen kuolemansa jälkeen
on silti edelleen elossa henkenä?
Kreikan Tessalonikan yliopiston raamattuoppineiden
vuonna -89 julkaisema nykykreikankielinen tekstilaitos
tosin sanoo:
"Hänet surmattiin ruumiillisesti, Henki kuitenkin teki hänet
eläväksi. Näin hän meni ja julisti vangituille sieluille
Haadeksessa."
Jos Herra tämän lainatun tekstin mukaan todella saarnasi
vangituille sieluille Haadeksessa eli tuonelassa, tämä
edellyttää siellä olevien sielujen tietoista tilaa ruumiillisen
kuolemansa jälkeen.
Kykenikö siis kuolleista ylösnoussut Herramme ”hengessä
eläväksi tehtynä” menemään tuonelaan, vaikka hän Luukkaan
mukaan vakuutti oppilailleen ylösnousemuksensa jälkeen,
”ettei hengellä ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minulla
olevan” ? (Luukas 24: 36-40).
Tämä seikka näyttää viittaavan siihen, että Herramme
”hengessä eläväksi tekeminen” viittaa Pietarin kirjeessä
johonkin muuhun kuin ruumiilliseen ylösnousemukseen.
Todennäköisin ratkaisu onkin että teksti tarkoittaa kahta
eri asiaa.
Hengessä eläväksi tekeminen viittaa tosin ylösnousemukseen
kuolleista, mutta sen sijaan jatkon puhe ”hengessä menemisestä”
tarkoittaa ilman ylösnousemusta ja ennen ylösnousemusta, siis
"pelkkänä henkenä” tuonelaan saarnaamaan menemistä.
Tämä edellyttää ruumiillisesti kuolleiden ihmisten edelleen
henkinä elossa olemista tuonelassa. Myös Herramme
kuolleista ylösnousemuksensa jälkeinen tekemä maininta
lihastaan ja luistaan, joita hengillä ei ole, näyttää edellyttävän
juuri tätä tulkintaa.
Uusi testamentti nykysuomeksi on kääntänyt kohdan seuraavasti:
”Kuolihan Kristuskin kerran syntien tähden, nuhteeton väärin
tekijöiden puolesta, viedäkseen meidät Jumalan luo.
Hänen ruumiinsa kyllä surmattiin, mutta Jumala herätti hänen
henkensä eloon; henkenä hän meni tuonelaan ja saarnasi
vangituille sieluille,jotka muinoin eivät totelleet Jumalaa, kun
hän kärsivällisesti odotti ne päivät, joina Nooa rakensi arkkia.”
Tämän käännöksen mukaan Jumala herätti Kristuksen henkenä
eloon, ja henkenä hän myös meni saarnaamaan tuonelaan.
Tämä pelkkänä henkenä herättäminen on kuitenkin selvässä
ristiriidassa Luukkaan kertoman kanssa, jonka mukaan Herra
sanoi ylösnousemuksensa jälkeen:
”Ei hengellä ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minulla olevan.”
Jäi vielä mainitsematta, että samassa Pietarin kirjeessä jota edellä tutkittiin
on maininta siitä, että nimenomaan kuolleille on julistettu evankeliumi.
1 Piet 4:6 näet kuuluu:
”Sillä sitä varten kuolleillekin on julistettu evankeliumi, että he tosin
olisivat tuomitut lihassa niin kuin ihmiset, mutta että heillä hengessä
olisi elämä, niin kuin Jumala elää.”
Tämän valossa on ilmeistä, mitä tämä kirje opettaa:
Kun meidän Herramme meni henkenä ilmeisesti tuonelaan, hän saarnasi
vankeudessa oleville hengille.
Yllä olevan jakeen mukaan hän saarnasi nimenomaan evankeliumia eli
hyvää sanomaa.
Myös saarnan tarkoitus oli tekstin mukaan ilmeisen selvä.
Vaikka nuo ihmiset olivatkin kärsineet Nooan aikana syntistä lihaa
kohdanneen Jumalan tuomion, tuon tuomion alle jääminen ei ollut
heidän kohdallaan heidän lopullinen kohtalonsa.
Heille julistetun hyvän uutisen tarkoitus oli näet se, että ”heillä
hengessä olisi elämä, niin kuin Jumala elää.”
On siis ilmeistä, että tämä Pietarin kirje opettaa kuoleman jälkeistä
pelastumisen mahdollisuutta ainakin Nooan aikana syntisinä tuomion
kärsineille.
Niin kuin VT sanoo (=TOTUUS)on sama. kyse on vain ajan kohdasta. ensin oli MIKAEL joka oli LUCIFERIN veli (joita oli useita) ja myäs arkkienkeli. Sitten kun JEHOVA käski JEESUSLAPSEN mennä pelastamaan ihmiset antoi MIKAEL ihan hyvää hyvyyttään hahmonsa JEESUSLAPSELLE. edes MARIAÄITI joka oli neitseellisesti syntynyt ei huomannut eroa. Sitten kun JEESUSLAPSI nousi taas TAIVAASEEN otti hä MIKELIN hahmon sulassa sovussa jälleen ja JEHOVA keritsi lampaan ja puhalsi tuomion PASUUNAA juhlan kunniaksi!