Nykyään on aivan normaalia, että päiväjumalanpalveluksen saarna kestää enintään 10 minuuttia. Tämä on tietysti papeille helpompaa, kun muun osan ajasta voi mennä valmiiden standardien mukaan.
Eräänä syynä saarnojen rappiotilaan lienee se, että ehtoolisen vietolle on saatava tilaa, jotta jumalanpalvelus ei venyisi liikaa. Meneehän ehtoollisen alustusprosessiin jo noin 7 minuuttia.
Eräissä seurakunnissa ei sanajumalanpalveluksia ole juuri lainkaan. Muutenkin sanajumalanpalvelusta vähätellään. Esimerkiksi pappi ei saa mennä silloin alttarille ym. älytöntä.
Aikaisemmin ehtoollisenvietto oli juhlallinen tilaisuus. Nykyisin se on arkipäiväistynyt. Messun ylikorostaminen on katolisuuden matkimista.
Sitten vielä ihmetellään, kun jumalanpalvelusten kävijämäärät laskemistaan laskevat.
Eräänä syynä saarnojen rappiotilaan lienee se, että ehtoolisen vietolle on saatava tilaa, jotta jumalanpalvelus ei venyisi liikaa. Meneehän ehtoollisen alustusprosessiin jo noin 7 minuuttia.
Eräissä seurakunnissa ei sanajumalanpalveluksia ole juuri lainkaan. Muutenkin sanajumalanpalvelusta vähätellään. Esimerkiksi pappi ei saa mennä silloin alttarille ym. älytöntä.
Aikaisemmin ehtoollisenvietto oli juhlallinen tilaisuus. Nykyisin se on arkipäiväistynyt. Messun ylikorostaminen on katolisuuden matkimista.
Sitten vielä ihmetellään, kun jumalanpalvelusten kävijämäärät laskemistaan laskevat.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lähtökohtana jumalanpalvelusuudistuksessa taisi peräti olla, että sanajumalanpalvelukset olisivat vain poikkeuksia. Onneksi on kuitenkin seurakuntia, joissa jatkettiin vanhalla mallilla (tai siihen palattiin) eli messuja ja sanajumalanpalveluksia on kutakuinkin yhtä paljon tai enemmistö sanajumalanpalveluksia.
Liian runsas ehtoollisen vietto tosiaan laskee jumalanpalveluksissa kävijöiden määrää. Valitettavinta on, että ehtoollinen nostaa satunnaiskävijöiden kynnystä mennä jumalanpalvelukseen. Messujen runsas vietto lienee lähtenytkin aktiiviseurakuntalaisten näkökulmasta, mutta kyllä siinäkin lienee käynyt niin, etteivät kaikki jaksa valmistautua kerrasta toiseen ehtoolliseen.
Minulla ei ole kylläkään mitään sitä vastaan, jos ehtoollisen vietosta saatu karsittua liiallista juhlallisuutta. Mitä luonnollisempi jokin tapahtuma on, sitä mieluummin siihen osallistuu. Onneksi jumalanpalvelusuudistuksessa eivät menneet läpi ne kaikki karismaattiset teennäisyydet, joita siihen esitettiin, esimerkiksi vieressä olevan seurakuntalaisen tervehtiminen ja halailu. Sanajumalanpalveluksen tenho on juuri sen arkipäiväisyydessä ja helppoudessa.