Olen pohtinut jonkin aikaa, että miten ihmeessä puurot ja vellit voi mennä niin pahasti sekaisin kuin Suomessa on mennyt feminismin suhteen. Feministit ovat naisasianaisia ja ajavat naisten oikeuksia, jotta saisimme yhteiskuntaamme tasa-arvon sillä rintamalla. Se, että nainen ajaa naisten etuja tekee hänestä monien mielestä miestenvihaajan. Miten ihmeessä se, että ajaa oman sukupuolensa oikeuksia naisena tekee hänestä miestenvihaajan mukamas? Itse olen onnellisesti naimisissa miehen kanssa ja rakastan miehiä, sikäli kuin he eivät halua alistaa minua. Olen miehiä rakastava feministi.
Feministitkö muka miestenvihaajia
saagatar
341315
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
"Miten ihmeessä se, että ajaa oman sukupuolensa oikeuksia naisena tekee hänestä miestenvihaajan mukamas?"
Ei siinä ole mitään pahaa, vaan siinä että tuo asian esille mustamaalaamalla toista sukupuolta ja polkemalla heidän oikeuksiaan. Feministit harrastavat hyvin yleisesti tätä kuten tältäkin palstalta voi huomata.
...joka ihmisissä (etenkin semmoisissa, jotka ajattelevat vähän laajemmin) herää feminismiä kohtaan johtuu feminismin tekopyhyydestä, jota tälläkin palstalla on käyty niin useasti lävitse.
Normaali ihminen havaitsee, milloin ismi on sisäiseltä logiikaltaan epäkoherentti.
Naisasiahan on puolestaan ihan normaali juttu ja sillä on aina paikkansa, kuten miesasiallakin, kun yritetään yhdessä edistää ihmisten hyvinvointia. Feminismi puolestaan yrittää kahmia valtaa ikään kuin demonisoimalla muut näkökulmat eri aiheisiin ja monopolisoimalla tasa-arvokeskustelua. Kun se ei onnistu, niin aihetta edustavien ihmisten sisäinen rumuus tulee esiin katkerina puuskina - esim. kuten täällä viitatussa tv-ohjelmassakin tuli selkeästi esille.
Parasta anti-feminismiä on päästää feministejä ääneen televisiossa ym... intellektuelli ihminen huomaa kyllä nopeasti aiheen onttouden. Toki olisi hyvä, että ilmat voidaan ottaa pihalle tarkentavilla kysymyksillä, ettei feministi pääse vain toistelemaan niitä iskulauseitaan kenenkään kyseenalaistamatta sitä, mihin ne pohjautuvat.
Säännöllisin väliajoin.
Sillälailla.
Tuollainen varmuus on ihailtavaa.
Sinä sitä pelastat vielä valkoselkätikankin.
...on vapaassa maassa olla ilmapiiri, jossa asioita kuitenkin lopulta käsiteltäisiin rationaalisuuteen pyrkivän keskustelun keinoin (vrt. Habermas).
Tuossa avauksessa jäin pohtimaan sitä, miksi "sukupuolella" pitäisi olla oikeuksia? Ihmisellä on. Tosin sukupuolten perusteella esim. Suomessa on vielä jäänteenä muutama velvollisuus.
Nyky "sukupuolten" (ja mm. eräiden "vähemmistöjen") oikeuksia taatessa tahtovat usein unohtua esim. vaikkapa lasten oikeudet - heidän, jotka eivät osaa puolustaa itseään ja itse ajaa niitä. Niihin pitäisi kiinnittää huomio tämän egoistis-materialistisen nykyhuuhaan sijasta.
feminismi on minulle ainakin nimenomaan ihmisoikeusasia. Yksilöitä on kohdeltava tasa-arvoisesti sukupuolesta riippumatta. Työskentelen erittäin miesvaltaisella alalla ja joudun ellen ihan päivittäin niin ainakin viikottain kohtaamaan työssäni asioita, joissa huomaan, että minua kohdellaan sukupuolena, naisena, eikä yksilönä. Se on todella turhauttavaa. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun minun tekemästä työstä on annettu julkinen kiitos mieskollegalleni. Tämä on yksi esimerkki lukuisten muiden ohella miten minut tehdään sukupuoleni vuoksi eriarvoiseksi kollegoihini nähden.
...minullekin sattui, että (eräässä tapauksessa mies, toisessa nainen) toinen ihminen otti kunnian tekemästäni työstä.
Vanhemmiten sitä oppii itse esittämään asian siten, ettei tekijä jää epäselväksi (jos kokee asian tarpeelliseksi).
Mieleeni ei juolahtanut tuolloin, että homma johtuisi sukupuolestani - vaan otin sen noin yleisenä ihmisten pyrkyryytenä.
Samaten nössö mieskin joutuu miesporukassa kahvinkeittäjäksi siinä missä nössö nainenkin, ellei pidä puoliaan.
Miehillä on kyllä vahva taipumus tehdä naisista kahvinkeittäjiä ja sihteereitä, jos ei pysy jämäkkänä. Ja jos pysyy jämäkkänä, on sinun mittapuusi mukaan feministi. Eikö?
Naisten ongelmana on se, että hoivaaminen katsotaan naiselliseksi ja naiset mielellään ryhtyvät hoivaamaan. Sen jälkeen, kun on alkanut hoivaamaan saa keitellä kahvia ja toimia toisen sihteerinä mielin määrin. Naisten pitäisi ymmärtää sanoutua irti äitiroolista työpaikalla.
Tunnen monta johtavissa asemissa olevaa naista, jotka eivät suinkaan ole feministejä.
Ehkäpä tunnusmerkillisintä heille on se, että he luovat uransa itse - eivät odota muiden tekevän asiaa puolestaan, saati syytä muita vastoinkäymisistään.
Jälkimmäisestä olen sikäli samaa mieltä, että jos toimenkuvaan ei kuulu "yleinen asioista huolehtiminen", niin sitten ei. Esim. Suomessa vielä työskennellessäni laitoksemme amanuenssi keitti kiltisti päiväkahvit henkilökunnalle tiettyyn aikaan. Hän oli miespuolinen. Tässä uudessa kotimaassamme sihteerikkö ei sitä sitten tee... (vaikka hän on ihan sihteeri-nimikkeellä). On naispuolinen.
Joskus olen havainnut naisilla tietynlaista tunnepuolen ailahtelevuutta työasioihin nivoutuen eritoten paineen alla. Minulla on tahtonut olla vaikeuksia jälkikäteen suhtautua professionaalisti stressitilanteessa kovin kyynelehtivään naiskollegaan... (olisi tosin kyynelehtivään mieskollegaankin). Jotenkin jatkossa on sitten vältellyt esim. haastavia työtilanteita semmoisten kanssa, vaikka ei ehkä olisi ollut syytäkään. Tuommoisia tilanteita on tosin ollut työurani aikana vain kaksi.
Luulen, että eräs asia, missä miehet voisivat ehkäpä löysätä olisi "ammattimaisuuden" vaatimus siinä, jos naiset sattuvat olemaan enemmän tunteita ilmaisevia henkilöitä. Jos nainen rääkyy, niin sen voi kokea sikäli häkellyttävänä, että haluaa välttää tuommoisia tilanteita jatkossa -> jolloin voi käydä, etteivät nämä mieskollegat kyynelehtineelle naiselle enää ohjaa tehtäviä tai yhteistyöhankkeita, jotka olisivat vaativia -> jolloin naisen ura voi mennä jopa sivuraiteelle.
En tiedä, onko tuo kovin yleistä, vai onko kyse yksittäistapauksista.
Ymmärsinkö oikein tekstistäsi, että olet yliopistolla töissä? On hieman eri asia työskennellä yliopistossa kuin kuljetusalan yrityksessä, jossa keskivertoihminen on mies sukupuoleltaan (naisia 2,4 %)joka on juuri ja juuri saattanut peruskoulunsa loppuun. Yliopistomaailmassa elävät ihmiset ovat minun mielestäni kadottaneet joissakin asioissa pahanpäiväisesti todellisuuden, joka koskettaa suurinta osaa kansalaisista (= kouluja käymättömät duunarit). Ja on turha vedota, että kuljetusala on vain pieni ryhmä kansasta. Sen lisäksi on rakennusala, metalliala, muu teollisuus, autoasentajat ym. ja näitä kaikkia ryhmiä yhdistävät edellä mainitut asiat ja heillä on vaimoja jne. jotka elävät samassa todellisuudessa. Minun maailmani ja sinun maailmasi ovat kuin eri planeetoilta, kun puhumme naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta. Noinhan sen kuuluisi olla, kuten sinä kuvailit, että sukupuoli ei ratkaise vaan yksilö, oli sitten mies tai nainen joka sitä kahvia keittää. Naiskollegani on todennut, että miehet eivät voi syödä raejuustoa, koska se on liian naismaista. Kahleet ovat kovat niin miehillä kuin naisillakin.
...on oma valinta. Samaten se, seurusteleeko ns. "punaniskajengin" kanssa vaiko ei.
Jostain kumman syystä ns punaniska-lätkämöllitkin löytävät "kantensa" (vai vakkako se oli)... Ja sitten ruikutetaan, kun ne ei ymmärrä...
Minäkään en värjää tukkaani, kun se on mielestäni naismaista, mutta sillä ei ole tasa-arvon kanssa mitään tekemistä sen enempää kuin raejuustollakaan.
Feministit puolestaan tekevät sen erheen, että he (useimmiten ns. "yliopistomaailman" edustajina) luulevat tietävänsä punaniskaa paremmin, miten punaniskan tulisi elää... Sitä olen ihmetellyt, että miksi esim. naiset eivät suuntaa ei-punaniskamaista autokorjaamopalvelua ihmisille, jotka eivät tykkää kommentoida alan slangilla? Sen sijaan, että valitetaan, että ne punaniskat eivät osaa palvella siellä korjaamolla naisia fiksusti? Tässäkin on kyse valinnoista ja rohkeudesta alkaa tehdä asioita eri tavalla ruikuttamisen sijasta.
Samaten mikään ei estäne naisia perustamasta rakeunnusfirmoja, kuljetusfirmoja tms., johon otetaan enemmän "naisellinen" kulttuuri (tai "tasa-arvoisempi" - mitä se sitten tarkoittaakaan), ja palkataan vaikka Håkan keittelemään kahvia (tai Perttu, tms. niminen henkilö).
Minä olen osittain samaa mieltä, että yliopistoissa on kadotettu todellisuus. Täällä tasa-arvosta on tehty etenkin feministipiireissä jotain semmoista, johon pitää vaikuttaa keinotekoisesti - kertomalla muidenkin ihmisten puolesta miten heidän pitää organisoitua. Esim. sukupuolikiintiöiden ja -ideaalien mukaan... Se on tosin alkanut levitä pörssiyhtiöihinkin jne. Toisaalta, yliopistossa on lupa ottaa argumentaation keinoin löysät pois turhasta vaahtoamisesta (edelleen), ainakin useimmiten.
Mitäs sinä tekisit "tasa-arvon" (mitä sillä tarkoitatkaan) edistämiseksi rakennusalalla? Vaatisitko, että ukkoporukan pitäisi alkaa käyttäytyä jotenkin "sievemmin", kun sinne sipsuttelee naisimmeinen heidän keskuuteensa julistamaan tasa-arvon autuutta?
Hmm, mistähän tämän aloittaisin..voin itse valita, mistä aloitan vastaamaan kommenttiisi vai vastaanko ollenkaan. Tämän voin vapaasti valita, mutta jos puhutaan siitä vapaudesta mistä sinä kommentoit eli on ihmisen oma valinta kouluttautuuko vai ei ja kenen kanssa aikaansa viettää. Tästä olen aivan toista mieltä. Meillä jokaisella on tietty raja vapautta, mutta se ei kanna loppuun asti. Ystäväni 9-vuotias poika ei saanut enää leikkiä entisen koulukaverinsa kanssa, jonka vanhemmat ovat juristeja, sillä ystäväni poika on työttömän yh-äidin kasvattama. Tälläiset asiat rajaavat paljon ihmisen valinnan vapautta ja jokainen meistä on ollut lapsi, jossa rajaukset ovat alkaneet. Ympäristö on osoittanut meille, mikä on suotavaa ja mikä ei ja sitä kautta olemme päätyneet rajalliseen valinnanvapauteen.Kaikilla ihmisillä ei ole samaa skaalaa mistä valita, vaikka näennäisesti näin olisikin. Kuten ystäväni lapsi (joka toimii nyt ilmiön esimerkkinä eli ei tarrauduta liikaa kuitenkaan tähän yhteen esimerkkiin) jolla on 9-vuotiaana näennäinen vapaus valita ystävänsä. Tuosta iästä ylöspäin valinnanvapaus sen kuin kapenee vaikka edelleenkin hänellä on mahdollisuus tehdä itse omat valintansa . Osa ihmisistä ylittää näitä rajoja, joita heille ympäristö on luonut, mutta suurin osa elää elämänsä niiden rajojen sisällä ja toteuttaa suppeasti valinnanvapauttaan. Jos palaan feminismiin, niin eräs naiskollegani on saanut kouluaikanaan jälki-istuntoa, kun opettaja kysyi, että mitä hän haluaa isona tehdä ja hän vastasi, että hän haluaa rekkakuskiksi. Syynä jälki-istuntoon oli tunnilla häiriköinti. Tässä taas rajattiin aika lailla ihmisen valinnan vapautta. Tälläista rajaamista tehdään tytöille ja pojille molemmille, mutta jos tuossa tilanteessa olisi ollut poika se olisi voinut mennä vaikka niin, että poika vastaa haluavansa sairaanhoitajaksi ja saa siitä hyvästä jälki-istuntoa. Kyllä tälläiset asiat vaikuttaa siihen, mitä meillä on vapaus valita ja miten valitsemme eikä siitä voida yksilöä ainoastaan syyttää tai kiittää. Siitä miten tasa-arvoa voi lisätä vaikkapa rakennusalalla? En tunne rakennusalaa kovin hyvin ja kerron ennemmin esimerkin omalta alaltani eli kuljetusalalta. Yrityksellämme on eri puolella Suomea toimipaikkoja. Kaikissa muissa toimipaikoissa sihteerit (= naiset) keittävät kahvit ja tulevat jopa viikonloppuna keittämään miehille kahvit, jos miehillä on kokous tms. viikonloppuna, mutta toimipaikalla, jossa minä työskentelen, keittää kahvia juuri se, joka ehtii tai on sitä vailla ja miehet keittävät viikonloppuisin itse kahvinsa. Alapää-juttuja ja naisvihamielisiä tarinoita joutuu kyllä kuuntelemaan yllin kyllin ja paljon muutakin on suodatettava, mutta meidän toimipaikan naisille ei henkilökohtaisesti ehdotella mitään törkeää, toisin kuin olen kuullut tapahtuvan muilla toimipaikoilla. Asiat eivät muutu hetkessä, mutta vastauksena kysymykseesi, miten tasa-arvoa voidaan lisätä on ASENNEKASVATUKSELLA. Kunnon mediarumba käyntiin, jossa osoitetaan vallitsevan tilanteen epäkohdat ja kerrotaan vaihtoehtoinen ajattelu/toimintatapa. Ensin ihmisten on tiedostettava tämä mätä systeemi ennen kuin sille voidaan mitään tehdä.
On oikeus, jopa velvollisuuskin, katsoa, missä seurassa lapsensa liikkuvat. (Tämä tuntematta tarkemmin tuota ystäväperheesi tapausta). Me jouduimme pistämään 8-vuotiaan poikamme osalta(tai tukemaan häntä) pitämään etäisyyttä samanikäiseen luokkatoveriinsa, joka joskus saattoi olla ihan ystävällinen - joskus sitten vaikkapa yllättäen lyödä mosauttaa. Käytös oli äärimmäisen arvaamatonta, jopa manipulatiivista. Hänen yh-äitinsä loukkaantui asiasta, kun sanoimme pojallemme (joka oli vähän epävarma itse), että hänellä on lupa olla kaveeraamatta ko. hepun kanssa. (Toki kehotimme, että ystävällinen pitää olla, ellei toisin sanota). Tuo nainen ei voinut ymmärtää asiaa, kertoi vain, ettei hänen poikansa ole "sen ilkeämpi meidän poikaa kohtaan, kuin muitakaan" (ts. hänen mielestään hänen pojallaan pitäisi olla kavereita pojan omasta käytöksestä huolimatta).
Tuossakin tapauksessasi, mikäli kyse on vain "statuksesta", olen yhtä mieltä, että on vallan omituista pitää omaa seuraansa hienompana. Joskus näissä voi olla takana myös muita tekijöitä, joita "kultamussukoiden" vanhemmat eivät kuitenkaan tuo esille kertoessaan tarinoitaan laajemmin.
Naiskollegallesi tapahtunut juttu lienee aika vanha, tuskin enää relevanttia koululaitoksessa... (Tosin itsekin muistan vielä kultaiselta 70-luvulta vinksahtaneita opettajia).
Tuossa jo muutoinkin totesin, että pakkoko sinne punaniskajengiin sitten toisaalta on tukkia, jos ei kestä jengin juttuja. Sekin on vähän "prinsessamaista", että olettaa pelkällä olemassaolollaan sitä, että toisten pitää muuttaa yhtäkkiä totuttuja tapojaan. Toisaalta tuommoinen sipsuttelu voi estääkin joidenkin naisten palkkaamista - kukapa ilonpilaajaa haluaisi palkata siihen asti mahdollisesti hyvänkin tiimihengen omanneeseen firmaan tms? (Kerroit, ettei sinua ahdistella, mutta joudut sietämään ronskeja juttuja... Ehkäpä toisten näkökulmasta on niin, että he joutuvat sietämään mahdollisesti heille omaa "makuaan" tuputtavaa henkilöä?)
...se kahvinkeittokin on oma valinta. Toisaalta jo aiemminkin totesin, että jos on vaikkapa sihteerinä jossain paikassa, oli sitten mies tai nainen, niin silloin se lienee luontevaakin.
Eli toistaiseksi pystyit kertomaan vanhoista, kymmenien vuosien takaisista tapauksista, ystäväsi lapsesta (jossa olet kuullut vain yhden version lasten välisestä tilanteesta - jota en kiistä, olen vain omiin kokemuksiini pohjaten skeptinen), ja sitten omalla työpaikallasi kerrot asioiden olevan hyvin, mutta klassiseen tapaan olet "kuullut" muualla olevan huonosti. (Samalla kerrot armollisesti "sietäväsi" mielestäsi työpaikkasi enemmistön "huonoa huumoria"...).
Toistaiseksi argumenttisi eivät vakuuttaneet, että oma kantani vaatisi tarkistamista. Ehkäpä se vielä tästä?
Esimerkki, jonka kerroin 9-vuotiaasta lapsesta liityi ihmisen valinnanvapauteen eikä statukseen tai kasvatukseen. Kaikilla ihmisillä ei ole samoja valinnan mahdollisuuksia. Siksi on yksioikoista todeta, että "oma valinta" oli kyse sitten koulutuksesta tai punaniskojen kanssa työskentelystä. Minä työskentelen punaniskojen kanssa, mutta haen koko ajan uutta työpaikkaa. En vain halua mennä ojasta allikkoon, joten olen tarvittaessa vaikka vuosia nykyisessä paikassani, jossa olen jo paikkani raivannut ja olemassaoloni ansainnut. Kerroin jo esimerkkejä siitä, miten mies on saanut minun tekemästä työstä tunnustuksen useaan otteeseen (koska miespuolinen osastonjohtaja on niin sovinisti ettei edes vaivaudu tervehtimään naisia)Voin jatkaa listaa vaikka kuinka paljon, mutta mitä hyötyä siitä on, kun sinä käytät täällä hallitsemistekniikkoina vähättelyä ja sivuuttamista. Toisaalta sillä ei ole mitään merkitystä, miten minua kohdellaan työpaikallani, mutta sillä on, mitä olen saanut aikaan - meillä on lisääntynyt naisten määrä, teen parhaillaan työpaikallemme tasa-arvosuunnitelmaa, naiset saivat wc:hen käsisuihkun, sihteerillemme on palkattu apua eli toinen sihteeri,osa mieskollegoistani on oppinut ajattelemaan sukupuolta eivätkä ole enää sukupuolisokeita. Nämä ovat paljon tärkeämpiä asioita kuin minuun kohdistunut epäoikeudenmukainen käytös. Ja jos minä istun hiljaa ja kuuntelen pillujuttuja niin saavat miehetkin sietää minun tasa-arvojuttujani, fifty-fifty, ja kaikki voittavat. Miehet saavat vitsinsä ja naurunsa ja minä saan sanoa mielipiteeni. Homma toimii, sehän on pääasia, eikö vaan? :-)
...että jokaisella on oikeus tuoda mielipiteensä julki - samoin oma huumorinsa ja "vastahuumorinsakin". Se strategia toimii kyllä miesporukoissa yleensä, kuten tuotkin esille. Se on taas hieman suupieliä virneeseen vetävää, että mennessään miesvaltaiseen työpaikkaan olettaisi juttujen automaattisesti olevan "naisnäkökulmasta kivoja".
En koe vähätelleeni sinua, heitänpähän jotain perspektiiviä vain.
9-vuotiaan lapsen puolesta valinnat tekevät kyllä vanhemmat, luojan kiitos, eivätkä esim. feministit. Koulutus on oma valinta kyllä.
Tunnustuksen varastaminen ei liene sukupuolisidonnainen ilmiö - härskit tyypit varastavat tunnustuksen yleensä nössömmiltä, olivat he miehiä tai naisia. En usko (enää nykymaailmassa) että naiset ovat erityisesti nössömpiä, keskimäärin, ainakaan kovin paljoa.
Tasa-arvosuunnitelmat ovat hyviä, jos ne osaltaan tuovat esim. palkkauksen perustan eksplisiittiseksi, jolloin ns. vapaamatkustajat karsitaan. Toisaalta ne voinevat olla myös ympäripyöreää hälyä, riippuu kontekstista.
Noin sihteerin sihteerin palkkaamisesta: meilläkin on opiskelijamäärän kasvaessa palkattu lisää... hallintohenkilökuntaa, ei esim. opettajia. Yleensä, kun hallintohenkilöt pääsevät ääneen, he jostain syystä kokevat lisähallinnon tarpeellisuuden ennen lisäbisneksen tekemistä. Noh, teillä varmaan kahdellekin sihteerille riittää töitä, vaikka kahvia ei sitten keitettäisikään?
Naisten (tai miesten) määrä sinänsä ei ole autuaaksi tekevä juttu - molemmissa sukupuolissa on mukavia ja ei-niin-mukavia ihmisiä. Tärkeä on yleensä työpaikalla se työnteon meininki.
Minusta on ikävää, jos ihmiset "ajattelevat sukupuolta". Se ruokkii mielestäni enemmän juuri niitä stereotypioita. Naisia ei oteta kalareissuille tms. mukaan juuri siitä syystä, että naisten "vaatimukset" tietystä "juttujen tasosta" koetaan rentoa meininkiä haittaaviksi. Homman juju piilee siinä, että naiset on ehkäpä totutettu siihen, että heidät pitää ottaa jotenkin "erikseen huomioon", jota tietysti nämä "tasa-arvosuunnitelmat" voivat ruokkia entisestäänkin.
En tiedä, onko tuosta kyse sinun tapauksessasi, mutta joissakin tapauksessa olen ollut havaitsevinani tiettyjä "prinsessa"ilmiöitä, jossa nainen on onnistunut jäykistämään miesvaltaisen työyhteisön aiemmin rennon ilmapiirin. Toisaalta rempseä nainen tuo kyllä sitten parhaimmillaan uutta ryhdikkyyttäkin usein organisaatioon, jossa pojat ovat eläneet kuin pellossa. Asiat ovat tapauskohtaisia.
joo.
Tämä myös edelliselle kirjoittajalle
"Seksuaalinen häirintä ja ahdistelu määritellään ei-toivotuksi ja yksipuoliseksi joko fyysiseksi tai sanalliseksi seksuaalisväritteiseksi käyttäytymiseksi, joka on kohteelle vastentahtoista ja herättää kielteisiä tunteita. Siihen liittyy erilaisia muotoja koskettelusta seksuaalisiin huomautuksiin ja painostukseen. Tämä erottaa häirinnän työpaikan normaalista, ystävällisestä kanssakäymisestä. Ahdistelu myrkyttää työpaikan ilmapiirin ja luo painostavan tilanteen kohteelle, ja usein myös koko työyhteisölle."
http://www.ttl.fi/Internet/Suomi/Aihesivut/Henkinen hyvinvointi/Tyoyhteison hyvinvointi/Tyopaikkakiusaaminen.htm
ovat sukupuolista häirintää. http://www.tasa-arvo.fi/Resource.phx/tasa-arvo/tasa-arvovaltuutettu/hairintauusijuha130705.htx
Aloitetaan vaikkapa tästä:
" Se on taas hieman suupieliä virneeseen vetävää, että mennessään miesvaltaiseen työpaikkaan olettaisi juttujen automaattisesti olevan "naisnäkökulmasta kivoja".
Kuka näin väittää muut kuin sinä? Kuten pari henkilöä on tähänkin ketjuun laittanut viestiä niin miesnäkökulma ja naisnäkökulma ovat eri asioita kuin seksuaalinen häirintä, jollaiseksi jatkuvat toista sukupuolta alentavat ja loukkaavat kaksimieliset jutut voidaan laskea. Aluksi ne karskahtivat kyllä korvaan ikävästi, sillä edellisessä työpaikassani jutut olivat hieman sivistyneempiä vaikka kyllä sielläkin kaksimielisiä tarinoita kuuli.
"9-vuotiaan lapsen puolesta valinnat tekevät kyllä vanhemmat, luojan kiitos, eivätkä esim. feministit. Koulutus on oma valinta kyllä."
Nimenomaan vanhemmat alkavat omalla esimerkillään kertomaan mitkä valinnat ovat mahdollisia ja mitkä eivät. Ne vaikuttavat lapsen valintoihin hänen ollessaan siinä iässä, että tekee valintoja jo itsenäisesti. Tiedät varmaan tilaston, jonka mukaan yliopistoon hakeutuu todennäköisimmin yliopiston käyneiden vanhempien lapset kuin ei-yliopiston käyneiden vanhempien lapset. Tämä on yksi esimerkki siitä, miten ympäristö vaikuttaa yksilön valintoihin. On siis yksioikoista vain todeta "oma valinta". Teoriassa kaikki valinna tovat omia, mutta käytännön tasolla ei voida unohtaa ympäristöä ja sen vaikutuksia. Minäkin haaveilin lapsena näytttelijän ammatista ja jos olisin syntynyt näyttelijöiden lapseksi todennäköisyyteni päätyä näyttelijän ammattiin olisi ollut isompi, mitä se nyt oli.
"Tunnustuksen varastaminen ei liene sukupuolisidonnainen ilmiö - härskit tyypit varastavat tunnustuksen yleensä nössömmiltä, olivat he miehiä tai naisia."
Totta, tunnustukseen varastamiseen sortuu varmasti molemmat sukupuolet. Minun tapauksissani kyse on ollut hyvin pitkälti siitä, että sovinisti esimies antaa tunnustuksen ennemin miehelle kuin naiselle ja tämä tunnustuksen saanut mies ei vaivaudu korjaamaan asiaa vaan pitää ansion itsellään.
"Tasa-arvosuunnitelmat ovat hyviä, jos ne osaltaan tuovat esim. palkkauksen perustan eksplisiittiseksi, jolloin ns. vapaamatkustajat karsitaan. Toisaalta ne voinevat olla myös ympäripyöreää hälyä, riippuu kontekstista."
Tuokin on varmasti totta, mutta minun pointtini olikin se, että olen vuoden tehnyt organisaatiossa töitä sen eteen, että meillä aletaan tehdä koko tasa-arvosuunnitelmaa. Nyt se tehdään oikeasti, pitkällä kaavalla. Tämä on minun ansiotani. Nähtäväksi jää miten se käytännössä alkaa näkymään vai alkaako mitenkään. Jostakin on kuitenkin aina aloitettava.
"Noin sihteerin sihteerin palkkaamisesta: meilläkin on opiskelijamäärän kasvaessa palkattu lisää... hallintohenkilökuntaa, ei esim. opettajia. Noh, teillä varmaan kahdellekin sihteerille riittää töitä, vaikka kahvia ei sitten keitettäisikään?"
Kyllä, meillä riittää kahdelle sihteerille töitä. Ilman minun apuani sihteeri olisi varmaan yöt ja päivät töissä. Minua esimiehemme kuuntelee kuitenkin hieman enemmän kuin sihteeriämme. Palkkaamme todennäköisesti pian kolmannenkin sihteerin, sillä töitä kyllä riittää heille.
"Naisten (tai miesten) määrä sinänsä ei ole autuaaksi tekevä juttu - molemmissa sukupuolissa on mukavia ja ei-niin-mukavia ihmisiä. Tärkeä on yleensä työpaikalla se työnteon meininki."
Tämäkin on totta. Suomi on kuitenkin Euroopan kolmanneksi segregoitunein maa, jonka purkamiseksi EU sysää meille jatkuvasti suuria summia rahaa. EU:n hankerahoilla Suomessa koulutetaan naisia miesvaltaisille aloille ja miehiä naisvaltaisille aloille. Tämä on ongelma Suomessa (ja myös muualla) ja pohjimmainen syy tähän on ASENNE. Olen tehnyt asennekasvatusta työpaikallani ja miehet ovat tajunneet, että naisiakin voi palkata hommiin, muihinkin kuin sihteerin töihin. (tässä täytyy todeta, että itse olen mennyt firmaan siten, että ensin tein yrittäjänä heille töitä ja hyväksi havaittuaan antoivat minulle hyvän tarjouksen.)
Minusta on ikävää, jos ihmiset "ajattelevat sukupuolta".
NIIN MINUSTAKIN, JA SIKSI OLEN FEMINISTI!
Homman juju piilee siinä, että naiset on ehkäpä totutettu siihen, että heidät pitää ottaa jotenkin "erikseen huomioon"
Tämä koskee varmaankin ei-feministejä, jotka ovat oppineet olemaan niitä "prinsessoja", koska ajattelevat, että se on sitä naisena olemista. Tiedät varmaankin myös termin "opittu avuttomuus", kun täällä feministien kanssa tykkäät käydä väittelyjä.
Tällästä tällä kertaa :-)
...että ne "muuttuvat" sukupuoliseksi häirinnäksi, kun tietyntyyppisiä juttuja puhumaan tottunut punaniskaporukka saa joukkoonsa sen "kauniimman" sukupuolen edustajan.
Tämä nyt ottamatta kantaa, ovatko ne jutut sinänsä fiksuja tai rakentavia - vain siitä näkökulmasta, että erinäisissä miesporukoissa on tullut oltua tuolla "ruohonjuuritasolla", ja jutut ovat usein mitä ovat.
Se, että sekaan sipsuttelee naisimmeinen, tuskin muuttaa juttujen tasoa kuin "taikaiskusta", vaan siinä lienee sopeuduttava puolin ja toisin - tosin sitten kovin "sukupuolisesti valveutunut" naisihminen tahtoo nähdä sitä häirintää eri paikoissa, vaikka heput jatkaisivat kuten siihenkin asti. Erona on se, että aiemmin joukossa ei ollut ketään asiasta häiriytynyttä...
a) Kuten olen jo moneen kertaan todennut, tarinat muuttuvat "kaksimielisiksi" silloin, kun mukaan tulee henkilö, jonka mielestä ne ovat sitä (tai häiritseviä). Joskus on helpompaa toki sopeuttaa valmentaja joukkueeseen, kuin joukkue valmentajaan (käyttääkseni metaforaa). Eli edelleen - ei liene pakko tukkia ympyröihin, joissa ei viihdy - tai jos tukkii, niin olettaa kovin äkkiä, että ne ympyrät muuttuvat yhden ihmisen takia. Toki kaikilla on oikeus siihen, ettei heidän henk. koht. koskemattomuuttaan loukata... henkilöön kohdistuvin jutuin tai teoin.
b) Vanhempien valinnoista vs. valinnan vapaudesta. Totta kai on selvää, että vanhempien valinnat vaikuttavat. FEminismillä näyttää usein olevan sitten taipumusta esim. tukea lasten "samauttamista" vaikkapa valtion tukemassa päiväkotijärjestelmässä... ja mikäs siinä, jos asia palvelee perhettäkin. Aikoinaanhan kommunistit ja natsit puolestaan pitivät paljonkin lapsosia leireillä, jotta vanhempien haitallinen eriyttävä vaikutus karsiutuisi lapsosten mielistä :-) Toki on vaikeampi ponnistaa junttiperheestä - mutta ei suinkaan mahdotonta.
c) Tuolla logiikalla sanasi Sovinisti esimies kääntyy hyvin sitten, että kun naisesimies suosii vaikkapa naisalaistaan samalla tyylillä -> kyseessä on Feministi esimies.
d) tasa-arvosuunnitelmiin en ota sen enempää kantaa. Useimmissa työpaikoissa ne ohitetaan mahdollisimman vähällä hässäkällä, ellei ole jotain erityistä syytä (esim. mediahuomio tms.) Kaikki niihin käytetty aika on poissa tuottavasta työstä.
e) sihteerienkin toimenkuva on muuttunut... ennen he itse asiassa auttoivat johtoa juoksevissa asioissa... nykyisin ainakin yliopistoympyröissä näyttää, että heillä on taipumuksia varmistaa bunkkereistaan omat asemansa ja keksiä kaikenlaista byrokraattista tekemistä muillekin ihmisille... mutta ehkäpä minulla on yksipuolinen kuva aiheesta noin julkishallinnon taholla. Kahvia harvempi tosiaan tulee keittäneeksi.
f) asennemuutos lähtee ihmisistä itsestään. Siihen voidaan toki tukea kasvatuksella ja koulutuksella. Kiintiöt ovat huono tapa hoitaa asia.
g) Koko tarinasi ikäviä tarinoita heittävistä (ilkimys-)miehistä ja tasa-arvosuunnitelmistasi kertoo asenteesta, että oletat sinun tulevan jotenkin muita erikoisemmasti huomioon otetuksi työympyröissäsi - ainakin se siltä näyttää.
"Kuten olen jo moneen kertaan todennut, tarinat "muuttuvat "kaksimielisiksi" silloin, kun mukaan tulee henkilö, jonka mielestä ne ovat sitä (tai häiritseviä). Eli edelleen - ei liene pakko tukkia ympyröihin, joissa ei viihdy - tai jos tukkii, niin olettaa kovin äkkiä, että ne ympyrät muuttuvat yhden ihmisen takia."
Olenko minä valittanut tästä asiasta? Tietääkseni en! Olen nimenomaan sanonut, että kuuntelen niitä mielellään, kunhan saan esittää omia näkemyksiäni. (vaikka jutut voisikin lukea sukupuolisen häirinnän piikkiin) Meidän työyhteisössä ainakin homma toimii. On kyse vastavuoroisuudesta eikä kenenkään tarvitse miettiä sen enempää saanko nyt sanoa näin tai noin.
"b) Vanhempien valinnoista vs. valinnan vapaudesta. Totta kai on selvää, että vanhempien valinnat vaikuttavat. Toki on vaikeampi ponnistaa junttiperheestä - mutta ei suinkaan mahdotonta."
Tästä ollaan aivan samaa mieltä.
"c) Tuolla logiikalla sanasi Sovinisti esimies kääntyy hyvin sitten, että kun naisesimies suosii vaikkapa naisalaistaan samalla tyylillä -> kyseessä on Feministi esimies."
Feministit ajavat tasa-arvoa ja feministinä pyrin tasa-arvoon, sillä se on molempien sukupuolten etu. Aina jos jompi kumpi kärsii niin loppujen lopuksi siitä kärsii kuitenkin molemmat.
"d) tasa-arvosuunnitelmiin en ota sen enempää kantaa. Useimmissa työpaikoissa ne ohitetaan mahdollisimman vähällä hässäkällä, ellei ole jotain erityistä syytä (esim. mediahuomio tms.) Kaikki niihin käytetty aika on poissa tuottavasta työstä."
Mielestäni tasa-arvosuunnitelmilla voidaan parhaassa tapauksessa parantaa tuottavan työn laatua.
"e) sihteerienkin toimenkuva on muuttunut... ennen he itse asiassa auttoivat johtoa juoksevissa asioissa... nykyisin ainakin yliopistoympyröissä näyttää, että heillä on taipumuksia varmistaa bunkkereistaan omat asemansa ja keksiä kaikenlaista byrokraattista tekemistä muillekin ihmisille... mutta ehkäpä minulla on yksipuolinen kuva aiheesta noin julkishallinnon taholla. Kahvia harvempi tosiaan tulee keittäneeksi."
En tunne ilmiötä, en voi kommentoida.
"f) asennemuutos lähtee ihmisistä itsestään. Siihen voidaan toki tukea kasvatuksella ja koulutuksella. Kiintiöt ovat huono tapa hoitaa asia."
Asenne on opittu suhtautumistapa, joten ihminen voi opetella uuden suhtautumistavan. Kyllä, se on mahdollista!
"g) Koko tarinasi ikäviä tarinoita heittävistä (ilkimys-)miehistä ja tasa-arvosuunnitelmistasi kertoo asenteesta, että oletat sinun tulevan jotenkin muita erikoisemmasti huomioon otetuksi työympyröissäsi - ainakin se siltä näyttää."
Odotan tulevani kohdelluksi tasa-arvoisena kollegana, enkä sukupuolena! Se voi tosin näyttäytyä ja tuntua miehistä, jotka eivät ole tottuneet kohtelemaan naista tasa-arvoisesti, jonkinlaiselta erikoiskohtelulta. Heistä kun voi olla erikoista kohdella ja käyttäytyä naista kohtaan tasa-arvoisesti.
Just.
...esittäminen on hieno asia. Niitä voi myös esittää eri tavoin. Sanavalmius ei ole huono asia (eikä toki tarvitse kaikkea kuunnella edes mielellään - esim aikoinani toimin hyvin "maanläheisessä" työyhteisössä itse viikonloppuisin, tulin kristityksi, ja en niin pitänyt enää kovin kirosanatäyteisestä kommunikoinnista - en kuitenkaan ruvennut vanhoille miehille asiasta huomauttelemaan).
Siitä, miten feministit ajavat tasa-arvoa, voi olla monta mieltä - kuten tältäkin palstalta on käynyt ilmi. Minä kannatan lämpimästi tasa-arvoa, eritoten mahdollisuuksien tasa-arvoa. Valitettavasti ikäviä ihmisiä on maailma pullollaan siinä missä mukaviakin - tärkeää on nähdä, milloin on kyse siitä, että ihmiset ovat ikäviä ja milloin on kyse aidosta tasa-arvo-ongelmasta. Toisaalla toin esille, että mielestäni perustavinta laatua oleva tasa-arvo-ongelma on naisen synnyttäminen, joka voi vaikeuttaa nuorten naisten (joskus jopa nuorten parisuhteessa olevien miesten) työllistymistä ns. "kriittisiin" paikkoihin. Siihen olen esittänyt ratkaisumalleja, jotka kollektisoisivat riskejä mahdollisimman paljon pois riskin aidosti ottavien työnantajien harteilta.
Toivoisin, että joku tutkija katsoisi joskus, mitä noilla tasa-arvosuunnitelmilla on saatu aikaan. Tiedä, vaikka Narikin yllättyisi. Esim. tässä olen joutunut pyörtämään aiemmin syvällä rintaäänellä vastustamani ravintoloiden tupakointikiellon suhteen mieleni jo - kaiken kaikkiaan ravintoloiden viihtyvyys on lisääntynyt räjähdysmäisesti, kun siellä ei enää kessutella (vaikka itsekin tapasin oluella käydessäni kessutella pari kolme). ... Siinä olivat holhoojaheikit- ja tantat ihan oikeassa.
En tiedä tajusitko pointtini ns. "punaniskatyöyhteisöistä", miksi hieman kritisoin "tasa-arvon" tuomista niihin... koska voi olla, että se ei ollut aiemmin edes ongelma. Jos se sitten määritellään yksittäisen työntekijän kannalta ongelmaksi, voidaan kysyä, pitääkö yhden tai kahden ihmisen alkaa muuttaa koko organisaation kulttuuria, vaiko päin vastoin?
Mielestäni työpaikalla tasa-arvoa ovat:
- samasta työstä sama palkka
- etenemismahdollisuudet soveltuvuuden mukaan
- ... ja se, ettei henkilöön käypää kuttuilua, saati fyysistä väkivaltaa, tarvitse sietää, vaan on turvallinen olo.
Jos jollakin ihmisellä, sukupuolesta riippumatta, on ongelmia noissa, on kyseessä tasa-arvo-ongelma. Kuten itsekin totesit, härskitkään jutut (sikäli, kun niitä ei suoraan tarkoiteta sinua henk. koht. loukkaavaksi) eivät välttämättä sellaisia ole - eikä edes tasa-arvosuunnitelman puuttuminen.
Et ole toistaiseksi omalta osaltasi tuonut esiin yhtään aitoa tasa-arvo-ongelmaa työpaikallasi, mutta olet kuitenkin tekemässä tasa-arvosuunnitelmaa. Miksi?
Olen tuonut esille nimenomaan tas-arvon edistymiseen liittyviä asioita. Olen korjannut epäkohtia kuten sen sihteerin älyttömän ylikuormittamisen lopettamisen (tosin hänen palkkansa on edelleen 1700 e/kk, joka on aivan törkeää), olen kertonut, miten meillä on sovinisti esimies,joka ei edes tervehdi naisia saatika että hän antaisi naiselle tämän työstä jotain tunnustusta, työpaikallani pyritään jakamaan työt "naisten ja miesten" töihin, ihan oikeatkin, ei ainoastaan se kahvinkeitto, jonka olen myös saanut pois naisten harteilta ja kahvia keittävät nyt kaikki sukupuolesta riippumatta, työpaikallani on esimies tai päällikkö tittelillä suhteessa koko miesten määrästä 34 % ja naisia taas vastaavasti suhteessa koko naisten määrästä 20 % (tämä tosin voisi olla huonomminkin, mutta on noissakin luvuissa aikamoinen ero), olen eronnut tiimistä, johon kuuluin sen jälkeen kun minut unohdettiin kutsua kokoukseen. Lounasseuraksi ja työmyyräksi kyllä kelpasin, mutta kun tehtiin päätöksiä niin minut "unohdettiin" kutsua, enkä ole ainoa nainen, jolle on tehty näin, käytäntöä voisi melkein kutsua talon tavaksi, Sen verran usein nainen on unohdettu kutsua tärkeisiin kokouksiin mukaan. Mutta...luettelen näitä aivan turhaan sikäli, kun tarkoitukseni on vastata kommenttiisi siitä, että työpaikallani ei ole yhtään todellista tasa-arvo-ongelmaa, sillä sinä annat näille ongelmille jonkin muun nimen. Miksi käännät ja väännät tasa-arvosta johtuvat ongelmat joksikin muuksi? Voidaanhan me kutsua näitä äsken luettelemiani ongelmia "huolimattomuusvirheiksi". Hyväksyisitkö paremmin näiden asioiden olemassaolon, jos käytän tästä lähin tasa-arvo-ongelmista tuota nimeä. Huolimattomuusongelmat, hmm, kuulostaapa hyvältä, taidan alkaa käyttää tuota työpaikallani aina kun näitä sukupuolesta johtuvia sivuuttamisia tai unohduksia pääsee tapahtumaan....Kaikesta huolimatta, vaikka olen uutta työpaikkaa aktiivisesti hakenutkin, pidän työkavereistani ja jollain omituisella tavalla nautin "taistelemisesta" niiden äijänkänttyröiden kanssa. Ja tiedän, että niin nekin tykkää :-) lukuunottamatta yhtä hullua vaimonsahakkaajaa, joka näkee punaista minut nähdessään. Meinasin unohtaa suurimman saavutuksenio tästä listasta: huonekaverini ja kollegani, mies, sanoi viime viikolla aika lailla sanatarkasti näin: "en ole ennen miettinyt, miten eri tavalla olen kasvattanut tyttöäni ja poikaani. Kun poika tulee sanomaan isä katsoisitko pyärästäni ilmat ja vaihteet, olen vastannut hänelle, että katso itse, mutta kun tytär on tullut sanomaan samaa, olen mennyt ja tehnyt sen."
Miksikö teen tasa-arvosuunitelmaa ja miksi ylin johto on sitoutunut siihen? Oletko kuullut tasa-arvolaista!!?? SUOMEN LAKI VELVOITTAA JOKAISEN YLI 30 HENGEN TYÖYHTEISÖN TEKEMÄÄN TASA-ARVOSUUNNITELMAN.
Siksi teen tasa-arvosuunnitelmaa. Laista huolimatta harvat työyhteisöt ovat tehneet sitä, koska lain rikkomista ei olla vielä sanktioitu.
Ensinnäkin se, että olet heteromiehen kanssa naimisissa on jo esimerkki siitä, että et ole oikea feministi, vaan nainen, joka vain kutsuu itseään feministiksi.
Yksi minun motiiveistani kirjoittaa tämä tutkimus on vastustaa feminismin vesittymistä, joka parhaillaan on tapahtumassa. Sitä mukaa kun feminismi popularisoituu niin, että kaikki kutsuvat itseään feministeiksi alkaa käsite feminismi merkitsemään yhä vähemmän ja vähemmän, ja lopulta se yleisesti ottaen katsotaan projektiksi luoda läheisemmät suhteet miesten ja naisten välillä, ilman että tehdään mitään miesten hierarkkiselle ylivallalle tässä suhteessa. Tässä ”feminismin” versiossa miehet usein kuvataan ”sorretuiksi” – joko naisten taholta, joka on järjetöntä ja empiirisesti ei ole totta, tai jokin jumalan käsi yhteiskunnan taholta sortaa miehiä, ”sukupuoliroolit sortavat”. Tämä lopulta tarkoittaisi, että miehet sortavat itse itseään. Kenenkään ei katsota olevan vastuussa poliittisten rakenteiden luomisesta.
Radikaalifeministit painottavat usein että ehkä kaikkein tärkein strategia feministeille ja kaikille naisille on jatkuva kritiikki miehiä kohtaan sekä yksilöinä, että ryhmänä, heidän naisvihamielisistä joka päivä toistuvista teoistaan jotka muodostavat patriarkaatin. Perustaa laatua olevana itsepuolustuksen strategiana, tulen myös esittämään näkemyksenäni, täytyy feministien pystyä keskustelemaan miesvihasta ja separatismista ja naisrakkaudesta,--.
http://feminismi.axspace.com/index.htm
Oletko tehnyt oikein tutkimuksen?
Jatka toki sen ihmettelemistä, että me useimmat feministit olemme naimisissa heteromiesten kanssa.
Käsittääkseni feminismiä on yhtä monenlaista kuin feministejä. Ei ole olemassa yhtä ja oikeaa tapaa olla feministi. Kaikki, jotka ajavat tavalla tai toisella sukupuolten välistä tasa-arvoa ovat feministejä. (Tämä siis minun näkemykseni asiasta) Suurin osa feministiystävistäni on naimisissa tai avoliitossa heteromiehen kanssa. Toki tunnen joitakin lesbojakin, mutta eivät hekään mielestäni miehiä sen kummemmin vihaa, tai ainakaan eivät ole sitä minulle ilmaisseet. Se, että naisten oikeuksia ajava nainen leimataan miestenvihaajaksi kertoo ehkä siitä, että jos naiset saavat oikeutensa ja tasa-arvon niin osa miehistä kokee sen uhkaksi. Jos taas mies on tasavertainen naisen kanssa muutoinkin, ei miehen tarvitse pelätä feminismiä.
Sinulla ei ole mitään hajua feministä ja tuskinpa edes minkäänlaista koulutusta arvioida asiaa. Sivustollasi on yhtä paljon asiaa kuin tällä maapallon litteyttä puolustavalla sivustolla, joka taistelee litteyden vesittämistä vastaan. Katsos kun jostain syystä ihmiset puhuvat vastoin parempaa tietoa maapallosta pyöreänä.
http://www.alaska.net/~clund/e_djublonskopf/Flatearthsociety.htm
Ja mitähän koulutusta feminismin arviointiin tarvitaan? Saahan muidenkin uskovaisten oppeja arvostella olematta teologi.
" Käsittääkseni feminismiä on yhtä monenlaista kuin feministejä. Ei ole olemassa yhtä ja oikeaa tapaa olla feministi."
Noin lavealla määritelmällä minä voisin todeta, että minun feminismini on sitä, että kerätään sieniä syksyllä ja kaikki sieniä keräävät ihmiset ovat siis feministejä täysin riippumatta heidän muista ajatuksistaan.
Todellisuudessa feminismin määrittelevät suurimmat feministiorganisaatiot ja valtiofeministit, eli ministerit ja kansanedustajat sekä korkeat virkamiehet, jotka tunnustavat tätä sairasta ideologiaa.
Nämä viralliset feministit ovat olleet levittämässä valheita miesten väkivaltaisiuudesta ja lakaisemassa maton alle ja selittelemässä naisen väkivaltaisuutta erityisesti lapsia kohtaan. Heille lapsi on naisen omistuksessa oleva tavara. He keskittyvät etujen ajamiseen itselle sekä miesten että lasten kustannuksella.
Sinulle feminismi voi tarkoittaa vaikka raitiovaunulla ajamista, mutta saatat itsesi aika outoon valoon jos sinun feminismisi poikkeaa kovasti virallisesta valtiofeminismistä.
Minä voisin todeta, että minulle natsiaate tarkoittaa sitä, että juutalaisista pidetään oikein hyvää huolta. Natsiaatteita on yhtä monen laisia kuin natsejakin.
Todettakoon vielä, että Ruotsin suurimman naisjärjestön puheenjohtaja on todennut, että miehet ovat käveleviä dildoja ja nainen joka makaa miehen kanssa pettää sukupuolensa. Tuollaista aatetta sinä tunnustat ja luulet olevasi tasa-arvon asialla.
"Ei ole olemassa yhtä ja oikeaa tapaa olla feministi"
Tarkoitit varmaan, että ei ole olemassa yhtään oikeaa tapaa olla feministi.
"Kaikki, jotka ajavat tavalla tai toisella sukupuolten välistä tasa-arvoa ovat feministejä"
Tarkoitit varmaan, että kaikki, jotka vastustavat tavalla tai toisella sukupuolten välistä tasa-arvoa ovat feministejä tai sovinisteja. Älä viitsi sekoittaa ahdasmielisiä liikkeitä tasa-arvoon.
ennen kritisoimista. Kyllähän tuossa kerrottiin tarkemmin, mikä hänen käsityksensä feminismistä on. Esimerkiksi wikipedian määritelmä kertoo samansuuntaista.
Ei sitä sanan merkitystä kyllä kertomissasi instansseissa päätetä vaan kieli elää ja kehittyy kansan suussa.
Väkivaltaisuutta tutkitaan esim. tilastoin, ei 'valhein ja maton alle lakaisuin'.
Kirjoittaja esiintyy feminismiasiantuntijana, joten koulutuksen perääminen on silloin täysin loogista. Kuka tahansa ei voi toimia asiantuntijana. Lisäksi täytyy erottaa toisistaan naistutkimus ja poliittinen feminismiaktivismi, joskin kytköksiä löytyy ja akateemisen oppiaineen naistutkimus-nimi juontuu tästä yhteydestä.
Valitettavasti feminismillä ei ole mitään tekemistä todellisen tasa-arvon kanssa - tai yhtä vähän kuin kommunismilla. Kummatkin ajavat vain oman taustaryhmänsä etua militaristisin keinoin. Viimeistään Moilasen sodanjulistuksen pitäisi kertoa kaikille täysijärkisille, mistä on kysymys.
Mitä yhteistä on kommunismilla, natsismilla, kreationismilla ja feminismillä:
http://portti.iltalehti.fi/oma/showLuomus.do?id=42ef08c5187d8ecd01190ad2f70633fb