Eli millaista käytännössä? Onko paljon puheiden tms. pitoa? Olen ujo (vaikka kovasti yritänkin päästä tästä vaivasta eroon), ja mietityttääkin onko tämä ihan oikea ala mulle. Mikään muu ei kuitenkaan tunnu kiinnostavan...
Onko ketään ujoa, suomen kielen / kirjallisuuden opikelijaa? Jos, niin onko ollut vaikeuksia?
Millaista suomen kielen / kirjallisuuden opiskelu?
uujjoo
9
2772
Vastaukset
- Toinen ujo
Itse en opiskele suomen kieltä pääaineena, mutta oman kokemukseni mukaan meillä on ollut joko massaluentoja, joilla pääasiallisesti vain opettaja puhuu ja hieman pienemmille ryhmille tarkoitettuja kursseja, joilla saattaa opettajasta riippuen tulla ryhmätehtävä, joka sitten esitellään porukalla luokalle. Ujo olen itsekin, mutta helpotti huomattavasti, kun ei tarvinnut yksin olla luokan edessä.
Eli normaaliluentojen osalta olen itse päässyt melko vähällä esiintymisellä. Tämä johtunee suomen kielen opiskelijoiden suuresta määrästä; omalla laitoksellani on paljon pienemmät ryhmät, joten siellä meitä kiusataan tämän tästä esitelmillä, kun niihin kerran on aikaa. Toivon mukaan joku pääaineopiskelija valaisee asiaa pian enemmänkin, mutta itse en ole kokenut suomen luentoja ujolle erityisen piinallisiksi.- tulevaisuudessa?
Kannattanee tässä vaiheessa jo miettiä (ellet jo tiedä), mitä tulevaisuudessa haluat tehdä työksesi - humanistien työllistymisessä kun on suuria vaikeuksia. Tuolla yhdistelmällä kasvatustieteellä ruvetaan usein opettajaksi, mutta se ei liene sinun tilanteessasi vaihtoehto?
Ei varmaan kovin paljon esiintymisiä ole. Mutta proseminaari- ja maisterintöitä tehdessä joutuu taatusti esittämään työnsä muille, alalla kuin allalla. - uujjoo
tulevaisuudessa? kirjoitti:
Kannattanee tässä vaiheessa jo miettiä (ellet jo tiedä), mitä tulevaisuudessa haluat tehdä työksesi - humanistien työllistymisessä kun on suuria vaikeuksia. Tuolla yhdistelmällä kasvatustieteellä ruvetaan usein opettajaksi, mutta se ei liene sinun tilanteessasi vaihtoehto?
Ei varmaan kovin paljon esiintymisiä ole. Mutta proseminaari- ja maisterintöitä tehdessä joutuu taatusti esittämään työnsä muille, alalla kuin allalla.Se on pieni ongelma, en tosiaan tiedä mitä tulevaisuudessa tekisin. (Lukion) äidinkielen opettaja on ainut ammatti jonka keksin. Mutta hassua kyllä pystyn kuvittelemaan itseni siihen ammattiin... kyllähän niitä juttuja on kuullut että opettajana viimeistään pääsee eroon ujoudesta, kun kerran on pakko. Joka paikassa ujoudesta on haittaa, ja jos hakeudun alalle jossa ei minkäänlaista sosiaalisuutta ole, erakoidun (ei kiva). Yliopistoesiintymiset huolestuttaa enemmänkin sen takia, että samanikäiset tuijottaa penkeistä arvostellen :/ (joo, huonoja kokemuksia yläasteelta).
Lisäkysymys: Kuinka pitkiä nämä puheet tms. on yliopistossa? - opettajuudesta.
uujjoo kirjoitti:
Se on pieni ongelma, en tosiaan tiedä mitä tulevaisuudessa tekisin. (Lukion) äidinkielen opettaja on ainut ammatti jonka keksin. Mutta hassua kyllä pystyn kuvittelemaan itseni siihen ammattiin... kyllähän niitä juttuja on kuullut että opettajana viimeistään pääsee eroon ujoudesta, kun kerran on pakko. Joka paikassa ujoudesta on haittaa, ja jos hakeudun alalle jossa ei minkäänlaista sosiaalisuutta ole, erakoidun (ei kiva). Yliopistoesiintymiset huolestuttaa enemmänkin sen takia, että samanikäiset tuijottaa penkeistä arvostellen :/ (joo, huonoja kokemuksia yläasteelta).
Lisäkysymys: Kuinka pitkiä nämä puheet tms. on yliopistossa?Jep, opettajaksi voi hyvin kasvaa (ainakin osittain), ja se on monen kohdalla totta, että vertaisryhmän edessä esiintyminen jännittää enemmän kuin opettajana luokan edessä olo.
Kannattaa kuitenkin huomata, että harva todella työllistyy valmistumisen jälkeen suoraan lukioon, vaan voi joutua yläasteelle, halusi tai ei. Lisäksi on yhä enemmän virkoja, joissa opetetaan sekä perusopetuksessa että lukiossa. Ja yläasteella yhä enemmän käytetään sitä tapaa, että ns. erityisoppilaat integroidaan tavalliseen opetukseen, mikä tarkoittaa sitä, että esim. äikäntunnilla on mukana erityisopettaja - toisen aikuisen läsnäolo ei siis saa häiritä. Lisäksi täytyy esiintyä vanhempainilloissa jne, ja äidinkielenopettajien tulee usein opettaa myös ilmaisutaitoa.
Sekin kannattaa huomata, että aineenopettajan pedagogisiin opintoihin liittyy aika paljon esiintymistä (ainakin Jyväskylässä, missä itse opiskelen vieraiden kielten opeksi; usein aika lyhyitä, ryhmän edessä pidettäviä juttuja. Samoin opetusharjoittelua suoritettaessa ohjaava opettaja seuraa opetustuntejasi silmä tarkkana.
Mutta ei pidä antaa näiden pelottaa. Jos open homma tuntuu kiehtovalta, niin eikun kasvatustieteitäkin lukemaan suomen ja kirjallisuuden rinnalla! - vielä vähän :)
opettajuudesta. kirjoitti:
Jep, opettajaksi voi hyvin kasvaa (ainakin osittain), ja se on monen kohdalla totta, että vertaisryhmän edessä esiintyminen jännittää enemmän kuin opettajana luokan edessä olo.
Kannattaa kuitenkin huomata, että harva todella työllistyy valmistumisen jälkeen suoraan lukioon, vaan voi joutua yläasteelle, halusi tai ei. Lisäksi on yhä enemmän virkoja, joissa opetetaan sekä perusopetuksessa että lukiossa. Ja yläasteella yhä enemmän käytetään sitä tapaa, että ns. erityisoppilaat integroidaan tavalliseen opetukseen, mikä tarkoittaa sitä, että esim. äikäntunnilla on mukana erityisopettaja - toisen aikuisen läsnäolo ei siis saa häiritä. Lisäksi täytyy esiintyä vanhempainilloissa jne, ja äidinkielenopettajien tulee usein opettaa myös ilmaisutaitoa.
Sekin kannattaa huomata, että aineenopettajan pedagogisiin opintoihin liittyy aika paljon esiintymistä (ainakin Jyväskylässä, missä itse opiskelen vieraiden kielten opeksi; usein aika lyhyitä, ryhmän edessä pidettäviä juttuja. Samoin opetusharjoittelua suoritettaessa ohjaava opettaja seuraa opetustuntejasi silmä tarkkana.
Mutta ei pidä antaa näiden pelottaa. Jos open homma tuntuu kiehtovalta, niin eikun kasvatustieteitäkin lukemaan suomen ja kirjallisuuden rinnalla!Esityksistä yo:lla pitää kommentoida sen verran, että yo:lla ainakin suurin osa porukasta on jo sen verran järkevää, etteivät ne ilkeämielisesti kommentoi tai arvostele esiintyjää. Jos kritiikkiä esitetään, niin se liittyy sitten esiintyjän tieteelliseen työhön, ei henkilöön. Ja parannusehdotuksistakin keskustellaan / väitellään hyvässä hengessä!
- Kaneliini
Heippa vaan Ujo :D
Itse opiskelen suomen kieltä ja kirjallisuutta Jyväskylässä ja täytyy sanoa, että aika vähällä esiintymisellä on opiskelut menneet. Suurempia esiintymistilanteita ovat olleet graduseminaarissa, jossa pidetään 5 min esitelmä tutkimussuunnitelmasta ja 15 min esitellään sitten gradua toisessa vaiheessa.
Pedagogisissa opinnoissa toki sitä esiintymistä on sitten ollut enemmän, samoin puheviestinnässä. Kuten joku jo tuossa edelläkin kommentoi, ihmiset ovat kyllä yliopistossa niin isoja, ettei enää todellakaan mitään yläkouluun kuuluvia asioida toisen esiintymisestä kommentoida. Itse en ole ujo, mutta minulla on kyllä paljon opiskelukavereita, jotka ovat kärsineet ujoudesta paljonkin elämänsä aikana. Yliopisto-opintojen aikana he ovat kuitenkin päässeet yli tuosta jännittämisestä ja ovat pärjänneet oikein hyvin.
Ja rohkaisuksi voin kertoa, että vuosikurssillani oli erittäin ujo tyttö, jonka en kuullut puhuvan julkisesti kertaakaan ennen opetusharjoittelua. Jotenkin sen harkkavuoden aikana hänestä kuitenkin kuoriintui varsinainen opettajapersoona. Eli esiintymiseen tottuminen on täysin mahdollista ja usein todennäköistäkin. Eli tsemppiä matkaan :D- uujjoo
Kiitos vastauksista, ne rohkaisivat :)
Kaipa se ujous voitetaan vaan esiintymällä. Lukiossa on ollut se huono puoli, että luokan edessä esiintymistä on ollut niin olemattomasti :/ Täytyy varmaan tästedes koittaa asennoituakin paremmin näihin tilanteisiin. Ehkä mä selviin :D
- "Maria"
Itse opiskelen Tampereen yliopistossa suomen kieli pääaineenani. Kirjallisuutta ja kasvatustiedettä on myös tullut opiskeltua eli opeksi olen aikonut valmistua.
Aika vähän on tuota esiintymistä tullut harjoiteltua, sillä oikeastaan vain seminaareissa ja pakollisilla puheopin ja kielten kursseilla on tarvinnut pitää esitelmiä. Toisaalta se on ihan hyvä juttu, koska kärsin hienoisesta esiintymisjännityksestä. Olen kuitenkin huomannut, että siitä lukioaikojen hiljaisesta tytöstä on yliopistossa kuoriutunut varsinainen hölösuu, joka saa suunsa auki helposti varsinkin silloin kun ei tarvitse mennä luokan eteen selittämään asioita. Tästä kiitos kuuluu osittain henkiselle kasvulle ja osittain mukaville opiskelukavereille (pitäähän sitä mainostaa, että täällä Tampereella fennistien yhteishenki on tavattoman hyvä).
Ja vielä sellaista, että ei suomen kielen ja/tai kirjallisuuden opiskelijasta tule automaattisesti opettajaa. Muun muassa toimittajan, tiedottajan ja kielikonsultin ammatit ovat olemassa. Sivuainevalinnoilla pystyy vaikuttamaan omaan työllistymiseensä ja suunnitelmia voi aina muuttaa. - Opeilija.
Heippa!
Opiskelen yliopistossa aineyhdistelmällä suomi kirjallisuus pedagogiset. Päätin vastailla kysymykseeni oman tilanteeni pohjalta.
Suomen kielen opiskelu pääaineena korvaa puheviestinnän & kirjoitusviestinnän opinnot (akateemisen ruotsin ja enkun käyt erikseen pakollisina kuitenkin), joten sen osalta esiintymisestä mahdollisesti "putoaa osa pois". Suomen kielen opinnot koostuvat luento-osuuksista ja pienryhmä-/harjoitusryhmätapaamisista, joissa puheenvuoroja on verrattaen vähän. Kirjallisuuden opinnot sivuaineena suoritetaan käytännössä kirjatentteinä ja massaluentoina, joten niissä opinnoissa itselläni ei ole ollut esiintymistä lainkaan. Aineenopettajan pedagogiset opinnot ovat kuitenkin puhumista, esillä oloa ja harjoittelua täynnänsä. Varsinkin äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorin tuleekin olla kielen ja viestinnän osalta pätevä ja asiantuntija, ja kommunikointi sekä sosiaaliset taidot näyttelevät luonnollisesti suurta osaa työnkuvassa ja -tehtävissä.
Proseminaari sekä graduseminaari vaativat jonkin verran esiintymistä tai pikemmin esillä oloa. Mutta kuten aikaisemmat kommentoijat ovatkin ilmaisseet, yliopistossa ollaan jo aikuisopiskelijoita, ja esimerkiksi punastuminen, änkyttäminen, hikoilu, sanoissa sekoilu tai muu jännittämisen sivutuotteena ilmenevä ohitetaan täysin ja niihin ei kiinnitetä huomiota. Akateeminen osaaminen, tieteellisen tekstin tuottaminen ja asiantuntijuus noin yleisinä esimerkkeinä nousevat asioiksi, joita tarkastellaan ja jotka vaikuttavat.
Omassa yliopistossani on supliikkeja opettajaopiskelijoita ja rauhallisempia, ujompia, matalalla profiililla opiskelevia - ja kaikki he selviävät hienosti opinnoistaan ja pärjäävät yhtä lailla porukassa. Yliopistossa olen tavannut mukavimpia ihmisiä mitä Suomi päällään kantaa. Tervetuloa akateemiseen joukkoon.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ja taas ammuttu kokkolassa
Kokkolaisilta pitäisi kerätä pois kaikki ampumaset, keittiöveitset ja kaikki mikä vähänkään paukku ja on terävä.424726- 572436
Helena Koivu on äiti
Mitä hyötyä on Mikko Koivulla kohdella LASTENSA äitiä huonosti . Vie lapset tutuista ympyröistä pois . Lasten kodista.2691698Milli-helenalla ongelmia
Suomen virkavallan kanssa. Eipä ole ihme kun on etsintäkuullutettu jenkkilässäkin. Vähiin käy oleskelupaikat virottarell2601693Kuinka kauan
Olet ollut kaivattuusi ihastunut/rakastunut? Tajusitko tunteesi heti, vai syventyivätkö ne hitaasti?1151649Kun näen sinut
tulen iloiseksi. Tuskin uskallan katsoa sinua, herätät minussa niin paljon tunteita. En tunne sinua hyvin, mutta jotain521183Ja taas kerran hallinto-oikeus että pieleen meni
Hallinto-oikeus kumosi kunnanhallituksen päätöksen vuokratalojen pääomituksesta. https://sysmad10.oncloudos.com/cgi/DREQ921176Löydänköhän koskaan
Sunlaista herkkää tunteellista joka jumaloi mua. Tuskin. Siksi harmittaa että asiat meni näin 🥲1331117- 681101
Purra saksii taas. Hän on mielipuuhassaan.
Nyt hän leikkaa hyvinvointialueiltamme kymmeniä miljoonia. Sotea romutetaan tylysti. Terveydenhoitoamme kurjistetaan. ht2691097