Hei!
Olen 29-vuotias nainen.
Olen seurustellut 10 vuotta ja olen kihloissa.
Haluaisin vauvan.
Kihlattunikin haluaa vauvan, muttei naimisiin...
Olen jo tämän ikäinen ja naisen kello tikittää tässä iässä tuon vauvan suhteen.
Teenkö väärin jos saan vauvan? Rankaiseeko Jumala minua? Voinko koskaan saada sitä anteeksi?
Kihlattuni ei ole uskossa ja hänen kokemuksensa avioliitosta on lähinnä ahdistava.
Tämä ajatus pyörii koko ajan mielessä. Olen rukoillut omaa vauvaa ja koen saaneeni siihen rukousvastauksen siten, että kihlattuni ajatukset lapsista muuttuivat ja hänelle tuli ihan vauvakuume.
Auttakaa. Ahdistaa.
Olen 29-vuotias nainen.
Olen seurustellut 10 vuotta ja olen kihloissa.
Haluaisin vauvan.
Kihlattunikin haluaa vauvan, muttei naimisiin...
Olen jo tämän ikäinen ja naisen kello tikittää tässä iässä tuon vauvan suhteen.
Teenkö väärin jos saan vauvan? Rankaiseeko Jumala minua? Voinko koskaan saada sitä anteeksi?
Kihlattuni ei ole uskossa ja hänen kokemuksensa avioliitosta on lähinnä ahdistava.
Tämä ajatus pyörii koko ajan mielessä. Olen rukoillut omaa vauvaa ja koen saaneeni siihen rukousvastauksen siten, että kihlattuni ajatukset lapsista muuttuivat ja hänelle tuli ihan vauvakuume.
Auttakaa. Ahdistaa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
saamalla vauvan? Eikös raamatussa sanota, että lisääntykää ja täyttäkää maa?
Jos haluat äidiksi, niin anna palaa.
Kiitos vastauksestasi.
Kannanottosi helpotti heti ahdistavaa oloani.:-)
Ajattelen siis, että vauvan tekemiseenhän tarvitaan seksiä. Ja seksiähän ei saisi harrastaa ennen avioliittoa.
Ajattelin vain ikäänkuin lieventävänä asianhaarana, että olemme sitoutuneita toisiimme, mutta mies ei halua mennä naimisiin.
Meitä painostetaan avioliitolla koko ajan.
Ihmisten takia en naimisiin menisi, mutta jos on olemassa Jumala, joka rankaisee siitä jos en mene, niin näiden vaihtoehtojen valossa menisin.
kyllä kurittaa, muttei hylkää. Kertoisin esimerkin, jos minulla olisi lupa... Herra käänsi pahan hyväksi ja puhutteli... tiedäthän, että ihanne olisi uskova puoliso. Silti monet tekevät toisin. Ja joutuvat jossain tilanteessa ahtaalle. Mutta, Herra ei hylkää, vaan on mukana seurauksissa.
ihmisistä kyllä. Mahdollisen lapsen lisäksi saat seksistä vakikaverin kanssa paljon muutakin hyvää. Älä anna typerien ( ahdasmielisten uskovien) määräillä elämääsi. Niille et ole vastuussa seksistä etkä myöskään millekään näkymättömälle taholle kuten Jumalalle jonka olemassaolosta ei ole muita todisteita kun tarinat.
Oma näkemykseni on, että esiaviollinen seksi on syntiä. Se, onko parilla lasta vai ei, ei siihen vaikuta. Suomalaisessa ja yleensä länsimaisessa kulttuurissa on tapana ilmoittaa sitoutumisensa menemällä naimisiin. Jumalan tahto ymmärtääkseni on, että ihmiset olisivat syvästi sitoutuneita kuolemaan asti, ennen kuin aloittavat seksielämän. Näin säästyy monelta pahalta. Eli miksi kihlattusi ei halua naimisiin? Haluaako hän pitää suhteessa "takaporttia" auki? Olla kuitenkin oikeasti viime kädessä vapaa lähtemään? Jos näin, en voi hyväksyä tällaista suhdetta, enkä pidä sitä lapselle hyvänä kasvuympäristönä. Jos kyseessä on vain sulhasesi huonot kokemukset avioliitosta, asia on toki muutettavissa. Hän voi muuttaa mielensä. En missään tapauksessa kehota eroon, Jumala vihaa hylkäämistä, mutta lasta ei kannata tehdä, kun sitoutuminen ei ole kohdallaan. Avoparilla harvoin on.
Ja kaikki synnit saa katuva anteeksi, mutta ei laskelmoiden eikä etukäteen.
Hei ja kiitos vastauksistanne!
Olemme sitoutuneita toisiimme mieheni kanssa, emme muuten lasta miettisikään. Olen kysynyt mieheltä samaa, haluaako hän pitää takaporttia ikäänkuin auki. Hän on kertonut kannakseen, ettei haluaa naimisiin, koska hänellä on koko ajan tunne kuin se olisi pakollinen velvollisuus kun ympäristö meille koko ajan siitä huomauttaa.
Hän on myöskin harkinnut vauva-asiaa pitkään, vuosia. Hänellä on tietyt vaatimukset siitä, minkä kaiken pitää olla kunnossa ennen vauvaa.
Uskon, että hän olisi hyvä isä.
Tiedän, että saisin hänet pakotettua naimisiin jos uhkaisin vaikka erolla. En kuitenkaan halua tehdä niin.
rukoilla, että hän motivoituisi sisäisesti myös naimisiin menoon. Että Jumala jollakin tavalla kasvattaisi hänet siihen. Uskon että niin käykin... Kummasti se Jumala vaan johdattaa ja pitää huolta vaikka emme aina osaa tehdä ihanteellisia valintoja.
En uskalla antaa kenellekään muuta neuvoa kuin mitä Raamattu asioista opettaa.Kun kyselet moista, omassatunnossasi on ilmeinen ristiriita - totellakko Jumalaa vai kysellä neuvoja ihmisiltä.Sinun tulee itse ratkaista totteletko Jumalan kompassia Raamattua elämässäsi, lädetkö kompromisseihin tai omiin sovellutuksiisi ihmisneuvoineeen.Itse olen käynyt monet karikot sivuuttamalla selvän Jumalan tahdon - kannattaa olla kuuliainen, se koituu siunauksena tulevaisuudessa.
Kihlaus on lupaus naimisiin menosta. Jos olette kihloissa, olette sopineet keskenänne menevänne naimisiin. Kihloissa ollessa hääpäivä voi olla joko jo päätetty tai häiden ajankohta voi olla vielä avoin. Kihlasormuksiakaan ei tarvitse välttämättä olla, mutta jos olette tosiaan kihloissa, ei miehesi silloin voi vastustaa naimisiin menoa. Jos hän sanoo ettei halua mennä naimisiin (vaikka onkin muuten sitoutunut sinuun), te ette ole kihloissa.
Toisekseen, olette siis olleet yhdessä 10 vuotta, mutta sinä et uskonnollisen vakaumuksesi vuoksi suostu harrastamaan seksiä ennen papin aamenta? Ja ei-uskovainen miehesi on pysytellyt rinnallasi ilman seksiä sen 10 vuotta? Sori nyt vaan mutta tätä on liki mahdoton uskoa… Pakko olla provo, tai sitten miehessäsi on jotain pahasti vialla mutta et vaan ole siitä tietoinen kun et ole koskaan hänen housuihinsa kurkannut. Tai sitten miehesi saa seksinsä muualta; siin tapauksessa en vaan tajua mitä hän "kostuu" jatkamalla suhdetta sinun kanssasi.