(Ensinnäkin sanon, että en ole lukenut itse raamattua, joten jotkut viittaukset raamatun väittämiin saattavat olla paikkansapitämättömiä. Esittämieni väittämien välttämättömyys ei kuitenkaan perustu juuri tietylle yksityiskohdalle raamatussa; ne voidaan esittää myös toisesta kohdasta soveltaen ja osoittaa sama asia, joten turha napista pikkuvirheistä.)
Mutta, itse asiaan:
Jos korostetaan kaikkien havaintojen epävarmuutta (kuten uskovaiset mielellään tekevät), on myönnettävä tämä periaatteellinen mahdollisuus. Mikään havainto ei ole absoluuttisen varma todistus jonkin asian reaalisesta olemassaolosta. Tämä siis koskee myös havaintoja Jeesuksesta ja raamatusta. Edes raamatun olemassaolosta ei täten uskovaisten usein itse ajaman periaatteen mukaan saada välttämätöntä tietoa.
Olen valmis näin alkajaisiksi tekemään ensinnäkin yhden abduktiivisen myönnytyksen uskovaisille, elikkä hyväksytään raamattu reaalisesti todelliseksi objektiksi.
Tämän uskovaiset varmaankin hyväksyvät.
Myös raamatun todistukset Jeesuksesta ja hänen ihmeteoistaan perustuvat empiiristen havaintojen pohjalta tehtyihin abduktiivisiin teorioihin, kuinkas ollakkaan!
Näitä ihmetekoja tai Jeesusta tms. meidän ei kuitenkaan ole mahdollista enää havaita, joten jos uskovaiset haluavat edes periaatteessa säilyttää luottamuksen niihin, täytyy toisinaan siis hyväksyä todelliseksi myös toisten ihmisten esimerkiksi kirjallisesti välittämät väitökset siitä, mitä he ovat havainneet.
Koska tähän mennessä hyväksytyistä lähtökohdista johdetun totuusteorian mukainen todellisuutta koskeva keskustelu sortuisi lähinnä hedelmättömään skeptismiin, olen valmis tekemään myös toisen myönnytyksen:
uskotaanpa myös se kaikki reaaliseksi, mitä Jeesuksesta on _sanottu_ _havaituksi_. Tämän uskovaiset varmaankin myös hyväksyvät.
Viimeisenä voidaan tarkastella sitä, mistä uskovaiset "tietävät" esimerkiksi sen,
että Jeesus nousi haudastaan. Perustelu on, että
_nähtiin_, että kivi oli vieritetty hautakammion oven edestä, hautakammio oli tyhjä, ja salama nousi taivaalle.
Ok, hyväksytään siis nämä todistukset:
kivi oli vieritetty kammion oven edestä,
kammio oli tyhjä ja salama nousi taivaalle.
Mahdollisia selitysmuotoja kyseisille havaituille ilmiöille on kuitenkin useampia, esimerkiksi:
jotkut Jeesuksen kaverit vierittivät kiven pois ja kuljettivat ruumiin pois, ja salama taas saattaa iskeä myös maasta pilveen (vaikka tämä onkin harvinaista) ja saattoi siten olla pelkkä luonnonilmiö. Tai sitten näkymättömät möhköfantit vaikkapa salaa tekivät Jeesuksen näkymättömäksi ja veivät tämän maanalaisiin luoliinsa.
Vastaavia spekulaatioita voidaan kehittää miten mielitään, eikä niiden epätotuutta tai totuutta voida periaatteessa todistaa.
Sitä, että Jeesus itse oli kyseinen salama,
ei ole havaittu, tai että kivi vyöryi magian avulla pois paikoiltaan.
Koska mahdollisia selityksiä on useita, ja koska yhtäkään ei voida edes havaintojen reaaliseksi hyväksymisen perusteella absoluuttisen varmasti voida todistaa paikkansa pitäväksi, on tyydyttävä abduktiivisen päätelmän hyväksymiseen todeksi.
Abduktiivinen päättely ei ole deduktiivisesti pätevää, mikä tarkoittaa sitä, että abduktiivisen päätelmän totuus ei ole välttämätön.
Yhtä abduktiivista päätelmää ei voida hyväksyä ainoaksi välttämättä oikeaksi muiden joukosta.
Uskovaiset siis hyväksyvät tämän abduktiivisen päätelmän, että Jeesus nousi haudastaan.
Täten uskovaiset ovat siis päätyneet siihen, että he ovat
1. hyväksyneet havainnon todisteeksi jonkin asian reaalisesta olemassaolosta.
2. hyväksyneet toisten ihmisten kertomuksen havainnostaan todisteeksi siitä, että kyseinen väitetty havainnon kohde on/oli olemassa.
3. hyväksyneet todeksi sellaisen havainnosta tehdyn päätelmän, jonka totuudesta tai epätotuudesta ei voida saada absoluuttista varmuutta.
Tämä johtaa siihen, että jos uskovainen kuitenkin korostaa kaikkien havaintojen ja havainnosta tehtävien abduktiivisten päätelmien epävarmuutta, loppuvat häneltä myös tyystin eväät perustella oman uskonsa varmuutta.
Mutta, itse asiaan:
Jos korostetaan kaikkien havaintojen epävarmuutta (kuten uskovaiset mielellään tekevät), on myönnettävä tämä periaatteellinen mahdollisuus. Mikään havainto ei ole absoluuttisen varma todistus jonkin asian reaalisesta olemassaolosta. Tämä siis koskee myös havaintoja Jeesuksesta ja raamatusta. Edes raamatun olemassaolosta ei täten uskovaisten usein itse ajaman periaatteen mukaan saada välttämätöntä tietoa.
Olen valmis näin alkajaisiksi tekemään ensinnäkin yhden abduktiivisen myönnytyksen uskovaisille, elikkä hyväksytään raamattu reaalisesti todelliseksi objektiksi.
Tämän uskovaiset varmaankin hyväksyvät.
Myös raamatun todistukset Jeesuksesta ja hänen ihmeteoistaan perustuvat empiiristen havaintojen pohjalta tehtyihin abduktiivisiin teorioihin, kuinkas ollakkaan!
Näitä ihmetekoja tai Jeesusta tms. meidän ei kuitenkaan ole mahdollista enää havaita, joten jos uskovaiset haluavat edes periaatteessa säilyttää luottamuksen niihin, täytyy toisinaan siis hyväksyä todelliseksi myös toisten ihmisten esimerkiksi kirjallisesti välittämät väitökset siitä, mitä he ovat havainneet.
Koska tähän mennessä hyväksytyistä lähtökohdista johdetun totuusteorian mukainen todellisuutta koskeva keskustelu sortuisi lähinnä hedelmättömään skeptismiin, olen valmis tekemään myös toisen myönnytyksen:
uskotaanpa myös se kaikki reaaliseksi, mitä Jeesuksesta on _sanottu_ _havaituksi_. Tämän uskovaiset varmaankin myös hyväksyvät.
Viimeisenä voidaan tarkastella sitä, mistä uskovaiset "tietävät" esimerkiksi sen,
että Jeesus nousi haudastaan. Perustelu on, että
_nähtiin_, että kivi oli vieritetty hautakammion oven edestä, hautakammio oli tyhjä, ja salama nousi taivaalle.
Ok, hyväksytään siis nämä todistukset:
kivi oli vieritetty kammion oven edestä,
kammio oli tyhjä ja salama nousi taivaalle.
Mahdollisia selitysmuotoja kyseisille havaituille ilmiöille on kuitenkin useampia, esimerkiksi:
jotkut Jeesuksen kaverit vierittivät kiven pois ja kuljettivat ruumiin pois, ja salama taas saattaa iskeä myös maasta pilveen (vaikka tämä onkin harvinaista) ja saattoi siten olla pelkkä luonnonilmiö. Tai sitten näkymättömät möhköfantit vaikkapa salaa tekivät Jeesuksen näkymättömäksi ja veivät tämän maanalaisiin luoliinsa.
Vastaavia spekulaatioita voidaan kehittää miten mielitään, eikä niiden epätotuutta tai totuutta voida periaatteessa todistaa.
Sitä, että Jeesus itse oli kyseinen salama,
ei ole havaittu, tai että kivi vyöryi magian avulla pois paikoiltaan.
Koska mahdollisia selityksiä on useita, ja koska yhtäkään ei voida edes havaintojen reaaliseksi hyväksymisen perusteella absoluuttisen varmasti voida todistaa paikkansa pitäväksi, on tyydyttävä abduktiivisen päätelmän hyväksymiseen todeksi.
Abduktiivinen päättely ei ole deduktiivisesti pätevää, mikä tarkoittaa sitä, että abduktiivisen päätelmän totuus ei ole välttämätön.
Yhtä abduktiivista päätelmää ei voida hyväksyä ainoaksi välttämättä oikeaksi muiden joukosta.
Uskovaiset siis hyväksyvät tämän abduktiivisen päätelmän, että Jeesus nousi haudastaan.
Täten uskovaiset ovat siis päätyneet siihen, että he ovat
1. hyväksyneet havainnon todisteeksi jonkin asian reaalisesta olemassaolosta.
2. hyväksyneet toisten ihmisten kertomuksen havainnostaan todisteeksi siitä, että kyseinen väitetty havainnon kohde on/oli olemassa.
3. hyväksyneet todeksi sellaisen havainnosta tehdyn päätelmän, jonka totuudesta tai epätotuudesta ei voida saada absoluuttista varmuutta.
Tämä johtaa siihen, että jos uskovainen kuitenkin korostaa kaikkien havaintojen ja havainnosta tehtävien abduktiivisten päätelmien epävarmuutta, loppuvat häneltä myös tyystin eväät perustella oman uskonsa varmuutta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kukapa omaksuisi kaikkea lukemaansa ensisilmäyksellä
Asiaan:
Jeesus oli ja eli, oppeineen-
Raamattu on ja pysyy, vaikka tulessa,
ihmisten mielissä.
Raamattu todistaa luojansa olemassaoloa myös
toisessa aikajanassa, joka nykykypäivää on.
Niin blaa blaa kaikkiin loppuihin, olet oikeas´sa.
"Raamattu on ja pysyy, vaikka tulessa,
ihmisten mielissä."
No, tässä pieni triviatieto liittyen asiaan, lähinnä huvin vuoksi:
Reaalinen objekti onkin eri asia, kuin sellainen objekti, joka on vain ihmisen mielessä.
Klassisen määritelmän mukaan esimerkiksi Tarja Halonen ja yksisarvinen ovat molemmat mielen intentionaalisia objekteja, mutta vain toisella on reaalisesti olemassa oleva viittauksen kohde.
"Raamattu todistaa luojansa olemassaoloa myös
toisessa aikajanassa, joka nykykypäivää on."
en tiedä toisesta aikajanasta, mutta kyllä, nämä ihmiset jotka ovat nuo tekstit kirjoitelleet ovat mitä todennäköisimmin olleet olemassa. ilmaiset kylläkin väärin tuon 'luojansa', koska minun tietojeni mukaan raamatun on raapustanut useampi henkilö(luoja).
"Jeesus oli ja eli, oppeineen- "
niinpä. jotkut hurjat vain väittävät sen elävän vieläkin vaikka kirjakin toteaa ukkelin tapetun jossain puutolpassa roikottaen.