Elämän merellä.
keskellä meren pauhun,
käy ihmisten valtatie,
ja jokaista lastaan hän siellä
kohti taivaan kirkkautta vie.
Ei loista lamppumme silloin
kun on synkkä sydämmen maa,
vain PYHÄ HENKI HERRAN
ne hehkumaan jälleen saa.
Moni pursi merellä hukkuu
noihin aaltoihin valtaviin,
oi miksi niin useat nukkuu,
ei nää he aikaasa siin.
Vain JEESUKSEN veren voima
voi ihmiset pelastaa
ja tyyneen rantaan HERRAN
he lipua kerran saa.
keskellä meren pauhun,
käy ihmisten valtatie,
ja jokaista lastaan hän siellä
kohti taivaan kirkkautta vie.
Ei loista lamppumme silloin
kun on synkkä sydämmen maa,
vain PYHÄ HENKI HERRAN
ne hehkumaan jälleen saa.
Moni pursi merellä hukkuu
noihin aaltoihin valtaviin,
oi miksi niin useat nukkuu,
ei nää he aikaasa siin.
Vain JEESUKSEN veren voima
voi ihmiset pelastaa
ja tyyneen rantaan HERRAN
he lipua kerran saa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oi laittakaa lamppunne kuntoon ja
herätkää valvomaan
on ylkämme tulossa vastaan
jo askeleet kaikuaa - - -
Miks`kuule et harppujen soivan
oi kanteleet heläjää,
hääjuhlat pian alkaa
oi lapseni kiirehtikää.
On pelloilla paljon työtä
ja kypsynyt vilja on,
vain leikkuuväen myötä
kohta korjattu talteen se on.
Kaik`akanat jäljelle jääneet
ne tulessa poltetaan.
Vain aittojen kultainen vilja
se taivaaseen nostetaan.
Yläpuolella kaiken loistaa
yksin Jumalan kirkkaus,
se pelon mielistä poistaa
ja autuuden lahjoittaa.
Ei kersku he enää siellä
kun pursi on riekale vain,
ei mitään ole jäljellä enää,
on armoa, armoa ain. -
JEESUS tahtoisi särkyneen ottaa
käteensä lämpimään
ja hellästi paikaten nostaa
taas aalloille menemään.
Kuin kirkkaus armon meren
elon kude on oikeinpäin,
mut`takapuolella
siellä minä himmeät värit näin.
Miks`sirpit nään teroitetut
pian viimeinen leikkuu alkaa
ja luste, mi`siellä kasvaa
myös sekaan viskattu on.
Sitä kylvänyt ei elon HERRA
vaan maailman ruhtinas vain,
se peltoon jäävä on kerran,
kun täyttyvät JUMALAN lait.
Kirj;
T,Herrala
H