Keskustalainen Keinonen.

Tv-dokumentissa esiteltiin taannoin Yrjö Keinosta..
Keinonen oli arvottoman kova hiihtomies. Otti jatkuvsti osaa ikäkuokkansa sotilasmestaruuskisoihin. Kotimaassa ja ulkomailla.

Keinonen myös harjoitteli päivittäin. Joku sanoi, että koko hiihtohomma vei niin paljon aikaa, että siihen Keinonen joutui uhraamaan jopa vähän vapaa-aikaansa.

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1536502

Vinkkinä Topille ja Köpille: Nyt tarvitaan teidän rahojanne kipeästi ettei Finnjetin viimeinen matka jatku kohti viimeistä päämääräänsä eli Intiaa! Vastatkaa Bymanin huutoon: http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1536355

Tietoa uivasta suomalaisesta legendasta: http://fi.wikipedia.org/wiki/GTS_Finnjet

Voisihan sinivihreä hallituskin ottaa aluksen suojeluunsa. Vihreäthän ovat erikoistuneet kaikenlaiseen suojeluun munalukoin ja metalliketjuinkin.

Punikit kätkivät aseita sodan jälkeen. Kätköt olivat, on pieniä. Kätköt on sijoitettu eripuolille Suomea. Kätköaseiden laajempi huoltotoimenpide suoritettiin 50-luvulla nk. Kemin lakon edellä. Nykyaikaa ajatellen nuo aseet lienevät melko merkityksettömiä, mutta näin se vaan on.

Marskin ristinsä sai ansaitusti komppanian päällikkö-tasolta, mutta sille tasolle hän jäikin. Lappeenrannana rakuunoiden keskinkertaisena komentajana everstinä ollessaan oli ottanut maalaisliiton jäsenkirjan, mikä oli upseerille laitonta ja siitä olisi pitänyt tuomita rangaistukseen, mutta entinen ups. toverinsa marskin ritari myös maalaisliittolainen puolustusministeri Arvo Pentti kiidätti Keinosen kenraalimajuriksi ja Helsingin varuskunnan komentajaksi ja sai harhautetuksi Kekkosen nimittämään Keinonen nuorimpana kentsuna pv:n komentajaksi.

Sitä Kekkonen pian katui katkerasti, kun näki, mikä Keinonen oli miehiään. Mitättömyys, joka vain hiihti ja jota varten luotiin uusi ikään perustuva pisteytysjärjestelmä niin että sen avulla Keinonen pysyi aina pv:n parhaana hiihtäjänä. Varusmiestyövoimalla rakennuttamansa kellari oli vain muodollinen syy, jolla Kekkonen pystyi antamaan lemput mokomalle komentajalle. Kekkosessa oli sentään ryhtiä, jota ei ollut Keinosessa, Pentissä eikä ainakaan sinussa.

ei voi olla upseeri joten tee vain se tykkijullin tervehdys vai mitä sotamies Pönni? Keinonen oli hyvä sotilas, mutta ei se maalaisliittolaisuudesta johtunut.

Puolustusvoimien komentajana Yrjö Keinonen oli varusmiesten näkökulmasta radikaalein uudistaja koskaan. Hänen määräyksestään puolustusvoimissa muun muassa lievennettiin idioottimaisimpia tsaarinaikaisia pokkuroimissääntöjä ja koulutuksessa ryhdyttiin ajamaan sisälle kannustavaa metodia karjumisen sijaan. Varusmies sai jopa luvan käyttää siviilivaatteita lomillaan, joiden määrää lisättiin.

Keinosella oli myös hyvät mediataidot. Kaiken kaikkiaan hänen ansiotaan - seuraajiaan unohtamatta - on suomalaisten myönteinen suhtautuminen puolustusvoimiin.

Tuo varusmiesten käyttö yksityisissä työhommissa oli tietenkin virkavirhe, vaikka se olisikin tapahtunut luontevassa yhteisymmärryksessä puolin ja toisin. Se, että asia johti peräti Keinosen eroon virastaan, pohjautui myös noihin henkilökemiaseikkoihin, mutta vikaa oli varmasti Keinosen esimiestaidoissakin.

Siinä suhteessa normikepulainen. Upseeriasennon?? Bwahaahaaaaahaaaaaaa, sonnimies on siis niitä "miehiä"...

Kun ilmeisesti vain minut esille saadaksesi avaat Keinosesta ja tietenkin teet sen niin, että en voi olla tuollaiseen reagoimatta, kun sen huomasin, teetpä tuon joko vain provosoidaksesi tai aidosta typeryydestäsi, joka on luultavampaa. Ja yrität kai olla humoristi, kun tuolla väärää puuta haukkuessasi (minuksi luullessasi) sanot, että ”yleensä en erhedy”. Olet pelkkä isäsi ja äitisi erehdys koko mies.

Tämän kerran vielä ilahdutan sinua, nauti tästä loppukesä:


Mannerheimin ristin 1942 saadessaan Keinonen oli rohkea ja taitava reservin upseeri, 27-vuotias kapteeni, ja sen jälkeen hänet komennettiin kahdeksi vuodeksi Maasotakouluun, sodanaikaiseen kadettikouluun, josta palasi aliupseerikoulun johtajaksi Hämeenlinnaan, ja vasta sodan loppuvaiheissa takaisin rintamille pataljoonan komentajaksi, jossa tehtävässä menestyi kohtuullisesti ja hänet ylennettiin majuriksi.

Sodan jälkeen hän palveli esikuntatehtävissä Joensuun sotilaspiirin esikunnassa, josta joutui pidätetyksi asekätkentään osallistumisensa vuoksi. Keinonen itse sanoi, että pidätysaika tarjosi hänelle 16 kk mainiota lukurauhaa sotakorkeakoulun pääsykokeita ja jo kouluaineitakin varten, ja niin hän pääsi helposti sotakorkeaan ja selvitti sen teknisen linjan priimuksena.

Erinäisten esikuntapalveluvaiheiden jälkeen, mm- Pääesikunnassa toimistoupseerina palveltuaan hänet ylennettiin everstiluutnantiksi ja nimitettiin Uudenmaan Rakuunapataljoonan komentajaksi Lappeenrantaan. Mitenkään loistamatta hän kuitenkin hoiti tehtävän kunnolla, kun ei ollut vielä höyrähtänyt omiin ideoihinsa.

1960 hänet ylennettiin everstiksi ja nimitettiin Porin Prikaatin komentajaksi, jossa tehtävässä hän alkoi toteuttaa omia ideoitaan varusmieskoulutuksessa, joista merkittävimpänä varusmiesten fyysisen kunnon kohottaminen ja urheilussa menestyneiden esille nostaminen ja erikoisolosuhteiden järjestäminen heille. Keinosen prikaatinkomentaja-aikana Porin Prikaati voitti lähes kaikki armeijan joukko-osastokohtaiset mestaruudet hiihdossa, suunnistuksessa ja ammunnassakin. Koulutustarkastuksissa sen sijaan todettiin varsinaisten sotilastaitojen taantuneen prikaatissa. Mutta Keinonen sai kuitenkin mainetta prikaatinsa urheilusuoritusten avulla.

1963 Keinonen komennettiin Helsingin Sotilasläänin esikunnan komentajaksi ja samalla Helsingin varuskunnan päälliköksi kenraalimajuriksi ylennettynä. Yleinen käsitys upseeriston keskuudessa oli, että Keinonen hoiti tehtävänsä ”pakkopullana” ja kovin leväperäisesti ja häneen oltiin kovin tyytymättömiä yleensäkin varuskunnassa. Siksi oli valtava yllätys että hänet kenraalimajurina, ohi virkaiältä vanhempien kenraalimajureiden ja kaikkien kenraaliluutnanttien nimitettiin puolustusvoimain komentajaksi 1965. Varmana Simeliuksen seuraajana pidetty kenraaliluutnantti Jorma Järventaus jätti välittömästi eroanomuksensa.

Palvelin tuolloin Puolustusvoimain Tutkimuskeskuksen esikuntavääpelinä Helsingin Katajanokalla. Aamulla Santahaminasta töihin ajaessani kuuntelin autoradiota ja kuulin, että Keinosen nimi oli esillä pv:n komentajaehdokkaana. Työhuoneeni oli ensimmäinen ulko-ovesta sisätiloihin tultaessa, ja kun laitoksen johtaja eversti Gustafsson tuli töihin huikkasin hänelle, että ”kuuliko herra eversti, että Keinonen on ehdolla pv:n komentajaksi?”. Gustafsson tuli huoneeseeni, istahti vierastuoliin, pani tupakaksi ja tarjosi minullekin – poltin vielä silloin – ja naureskeli, että ”heh, heh, kaikkea ne toimittajat keksivätkin.”

Gustafsson asui Kaivopuiston laidalla ja kävi kotonaan lounaalla. Kuuntelin sillä aikaa radiota ja kuulin, että Keinonen on nimitetty. Olin passissa, kun Gustafsson palasi lounaalta. Taas hän tuli huoneeseeni, istahti vierastuoliin, pani tupakaksi ja tarjosi minullekin ja päätään pyöritellen sanoi, että ”ei sitä halua todeksi uskoa, sillä nyt on lähdetty tielle, joka merkitsee puolustusvoimien politisoimista ja sen tavoitteena saattaa olla sellaista, joka tekee sotamme torjuntavoitot merkityksettömiksi”. Oli nimittäin jo tiedossa, että Keinonen oli ollut maalaisliiton jäsen upseerina ollessaan, mikä rikos oli nyt noin palkittu – ei tietenkään Keinosen ylennyksen perusteina voitu nähdä muuta kuin hänen puoluesidonnaisuutensa.


No – eivät Gustafssonin ja monien muiden pahimmat pelot puolustusvoimiemme politisoimisesta ja sovjetisoimisesta tapahtuneet, vaikka Keinonen vielä komentaja-aikansa loppuvaiheissa nahkansa pelastaakseen oli ottanutkin yhteyksiä Neuvostoliittoon ja puna-armeijan johtoon saadakseen sieltä tukea, mutta sekin paljastui ja se oli kai viimeisiä niittejä Kekkosen silmissä, joka sittenkin oli isänmaallinen suomalainen. Muutamia vuosia myöhemminhän neukut yrittivät väen väkisin tarjota melle niitä yhteisiä sotaharjoituksia, mutta niistäkin Kekkonen luisteli pois alta suuresti silloiseen pv:n komentajaan kenraali Lauri Sutelaan tukeutuen.

Keinonen todellakin rupesi komentajana uudistamaan varusmiespalvelusta ja toi puolustusvoimiin eräitä hyviä ja tarpeellisia muutoksia, mutta monet muut ja tärkeämmät asiat jäivät pimentoon komentajan omaperäisten ideoiden toteuttamisen vuoksi. Tärkeintä oli urheilu. Hänen toimestaan perustettiin urheilujoukot, joissa lähes kaikki myöhemmät huippu-urheilijat ovat palvelleet, ja niille varusmiesaika on antanut entistä parempia harjoittelumahdollisuuksia, mutta uusia urheilijoita ne joukot eivät ole esille nostaneet. Sen sijaan ne ovat taannuttaneet ennen niin suuren ja menestyksekkään urheiluharrastuksen ”tavallisissa” joukoissa, varsinkin henkilökunnan keskuudessa. Aikoinaan esim. suuri osa joukkueestamme MM-kisoissa ja olympialaisissakin koostui ammattisotilaista niin hiihdossa kuin suunnistuksessa ja ammunnassa sekä ampumahiihdossa lähes kokonaan. Nyt siellä on sotilaita vain muutama yksilö.

Tietäisin kertoa Keinosen komentajakaudelta monia tositarinoita, jotka eivät tee hänelle kunniaa, mutta olkoon, sillä ei ole sopivaa puhua pahaa kuolleista. Kerron kuitenkin yhden:

Keinonen tuli kesällä 1968 tarkastamaan tykistöleiriä Rovajärvelle. Harjoitusleirin komentaja everstiluutnantti A. piti parakin luokassa alkuesityksen kertoen karttojen ja piirtoheittimen avulla leirin tarkoitusta, siihenastista toimintaa ja jatkon suunnittelua. Hän päätti esityksensä läsnä olleisiin upseereihin viitaten sanoen: ”Herra kenraali, olemme kaikki varautuneet antamaan haluamianne lisätietoja”. Keinonen kysyi: ”Onko täällä lakkoja” (marja, jota pohjoisessa kutsutaan hillaksi)? Upseereilta aukesi suu, mutta ei tullut ääntä, kunnes eräs nuori luutnantti sanoi, että ”aivan tuliasemamme lähellä on suo, jolla lakkoja on melko hyvin”. Tähän Keinonen: ”Hyvä, tarvitsen auron ja 41 numeron kumisaappaat ja te luutnantti lähdette oppaakseni, ilmoittautukaa minulle parakin edessä 10 minuutin kuluttua”.

Siihen loppui briefinki, mutta everstiluutnantti oli niin loukkaantunut, että soitti esimiehelleen, joka edelleen I Divisioonan komentajalle kenraaliluutnantti Olli Korhoselle, jonka tiesi silloin olevan mökillään lähellä Rovajärveä. Korhonen tuli illalla leirille ja lähti Keinosen kanssa saunaan antaen ymmärtää, että heillä on kahdenkeskistä puhuttavaa. Varttitunnin kuluttua Keinonen säntäsi saunasta ja halusi välittömästi kyydin Rovaniemen lentokentälle. Korhonen saunoi pitempään ja poistui vähin äänin, mutta kenellekään ei jäänyt epäselväksi, mistä ja missä sävyssä oli keskusteltu. Olli Korhonen oli nimittäin kuvia kumartamaton, erittäin suuresti arvostettu upseeri.

Yllä olevan tapahtuman kertoi 1970-luvun alun palvelustoverini Topografikunnassa, silloinen kapteeni, myöhempi eversti, tykkimiehiä tietenkin. Hän oli tuo nuori luutnantti, joka joutui olemaan Keinosen oppaana lakkasuolla.

Muilta osin olen tukeutunut Kadettiupseerimatrikkeliin ja Joppe Karhusen Mannerheimin ristin ritareista kertovaan kirjaan ”Taistelujen miehet”. Hyllyssäni on myös Seppo Porvarin kirja ”Mannerheim-ristin ritarit: 191 suomalaista sotasankaria”. Voisin noiden perusteella kirjoittaa vaikka minkälaisen tutkielman noista ritareistakin, joista kaksi olen tuntenut henkilökohtaisesti, eli kaksinkertaisen ritarin lentomestari Ilmari Juutilaisen ja kerhotoverini sotilasmestari Väinö Hämäläisen.

Tutkielman voisin tehdä Yrjö Keinosestakin, ihan omien kokemusteni ja näkemysteni perusteella niitä täydentäen hänen kirjoittamistaan lukemistani kirjoista Puolustuskykymme materiaalinen perusta, Kärkijoukkona Syvärille ja Taistellen takaisin ja myös hänen tyttärensä ja vävynsä (Marja ja Seppo Lappi) kirjasta Yrjö Keinonen – taistelujen ritari. Pentti Airion kirjaa Yrjö Leinonen, puolustusvoimain komentaja en ole lukenut. Airio on muuten entinen palvelustoverinu UudJP:sta ja Marja Lappi oli monet vuodet hammaslääkärini.

Ps.

Pöljälle huomautus, että en ole aikonutkaan olla heittämättä joitakin mielipiteitä tarpeen vaatiessa tänne, jos täällä satun käymään - mikä tapahtuu varmasti kovin harvoin - olen ainoastaan ilmoittanut että uusia avauksia en tee ennen kuin keskusta politiikassa tapahjtuu jotain iloista, kuten esim. sen kannatuksen putoaminen alle 20 % ja rökäletappio kuntavaaleissa. Tämä huomautus siksi, että näyt jo pöljäke tuolla avauksessani möläytelleen asaiattomia siksi, että vastasin siellä eräälle vastaustani nimenomaisesti pyytäneelle.