Käsite Talvisodan henki on kokonaisuudessaan porvarillisen historiankirjoituksen myytti, josta on jo korkea aika päästä eroon.
Työväki taisteli pakosta. Terrorin 1918 sekä 1920- ja 1930-lukujen sorron pelotevaikutukset toimivat eikä työväki uskaltanut panna vastaan herrojen sotakäskyjä. He olivat hénkisesti maahanpainettuja.
Jokainen tiesi, että kieltäytyjä ammutaan heti, eikä mitään oikeuskäsittelyjä tule. Mieli teki vaihtaa puolta mutta ihmisluonto on outo. Se pelkää ja voidaan saattaa terrorilla pysyvään pelkotilaan. Kuten näki vanhoista ihmisistä vielä 1950-luvullakin. Pelko ammutuksi tulemisesta oli pinnan alla.
Ns. Talvisodan henki oli pelon henki, herrojen pelon. Sitäpaitsi työväki tiesi, että ei Puna-armeija halua miehittää koko Suómea vaan ottaa vain Leningradin turva-alueet. Jokainen ajatteli sitä miten sitten sodan jälkeen viimeistään joutuu ammutuksi jos kieltäytyy.
Olisi pitänyt vaihtaa maata mutta ei se ole helppoa ja mites perheen käy jos vaikka itse loikkaakin.
Työväki taisteli pakosta. Terrorin 1918 sekä 1920- ja 1930-lukujen sorron pelotevaikutukset toimivat eikä työväki uskaltanut panna vastaan herrojen sotakäskyjä. He olivat hénkisesti maahanpainettuja.
Jokainen tiesi, että kieltäytyjä ammutaan heti, eikä mitään oikeuskäsittelyjä tule. Mieli teki vaihtaa puolta mutta ihmisluonto on outo. Se pelkää ja voidaan saattaa terrorilla pysyvään pelkotilaan. Kuten näki vanhoista ihmisistä vielä 1950-luvullakin. Pelko ammutuksi tulemisesta oli pinnan alla.
Ns. Talvisodan henki oli pelon henki, herrojen pelon. Sitäpaitsi työväki tiesi, että ei Puna-armeija halua miehittää koko Suómea vaan ottaa vain Leningradin turva-alueet. Jokainen ajatteli sitä miten sitten sodan jälkeen viimeistään joutuu ammutuksi jos kieltäytyy.
Olisi pitänyt vaihtaa maata mutta ei se ole helppoa ja mites perheen käy jos vaikka itse loikkaakin.
Vastaukset 27
Vanhimmat
sitten suuri ilo noista satoja tuhansia kuolleita maksaneista "Leningradin turva-alueista", hyvinpä näkyivät toimivan 1941 kun Leningrad jäi mottiin vuosikausiksi.
****hyvinpä näkyivät toimivan 1941 kun Leningrad jäi mottiin vuosikausiksi.*****
tilanteeseen, jossa Suomi olisi aloittnut hyökkäyksensä Tarton rauhan rajoilta. Oltiin melko lähellä Leningraadii silloin.
Juttu on niin hölynpölyä, ettei kannata ruveta korjaamaankaan.Uusstalinistien kirjallisuuspiireissä kannattaisi perehtyä muuhunkin tietoon kuin ajat sitten kulahtaneeseen kommunistipropagandaan ja Sirola-opiston monisteisiin.
Mitä tulee terroriin, niin sitä oli tuolloin nimenomaan idän ihmemaassa, johon Suomea oltiin täydellä höyryllä kokonaan liittämässä.Se ei lainkaan sopinut työväestölle.
Hrutshevin muistelmien arvio oli, että Neuvostoliitto menetti talvisodassa miljoona miestä. Joten, jos ei ollut henkeä, niin ainakin rumihia tehtiin. Jos niitä olisivat tehneet vain "lahtarit", niin huonosti ("vielä huonommin") olisi käynyt, eli juuri niin kuin Otto V. Kuusisen propagandalehtisessä julistettiin Stalinin suunnitelmasta viettää syntymäpäiväänsä vapautetussa Helsingissä.
Mites muuten se Raatteen tie liittyy Leningradin puolustukseen, on kato hiukan kaukana ... tuoda... tuoda...
****Mites muuten se Raatteen tie liittyy Leningradin puolustukseen, on kato hiukan kaukana ... tuoda... tuoda...*****
Et taida tajuta, että sitten kun sota syttyy niin sitä käydään kaikin voimin ja keinoin vastapuolen taivuttamiseksi rauhaan. Ei ole olemassa käsitettä rajoitettu pikkusota.
Raatteentiet jne... olivat suomalaisten joukkojen sitomiseksi, eivät lopullisia tavoitteita. Suomihan kuvitteli, että pitkällä itärajalla ei voi N-liitto sotaa käydä ja aikoi keskittää kaikki voimansa Kannakselle.
Raatteentiet, Petsamot jne...olivat strategiaa. Huomaa, N-liitto valtasi koko Petsamon mutta antoi sen takaisin !!! Sekään ei siten ollut varsinainen tavoite.
... ja sitten siellä Raatteen tiellä ne suomalaiset punikit, jotka sotaan oli pakotettu, tuhosivat parin komppanian voimin koko Neuvostoliiton divisioonan ja ottivat koko kaluston sotasaaliiksi. Kova oli kuri!
Hyökkäät itsekin ketä vastaan tahansa jos vaihtoehtona on tulla ammutuksi omalla puolella. Katsos, teloitettavista kuolee kaikki mutta hyökkäyksessä ei yleensä kaikki kuole.
Kun sitten ollaan kosketuksessa vastapuoleen ja kumpikin ampuu niin paljon kuín ehtii ei siinä voi politiikaa ajatella vaikka tahtoisikin.
Muuten tulee itse ammutuksi. Ainoa keino säilyä hengissä on ampua ensin nuo toiset ennenkuin ne ampuu minut. Ihminenhän voidaan tunnetusti pakottaa mihin tahansa.
Lisäksi suomalainen on kohtalaisen nöyrä ja herranpelkoinen luonne. Toisin kuin joku ranskalainen, joka panee ranttaliksi.
Seistäänhän meillä autiolla kadullakin punaisissa liikennevaloissa jalkakäytävällä kun kerran on niin käsketty. Sitä ei muuten näekään monessa maassa vaikka laki olisi aivan sama kuin meillä.
sisällis-sodan jatko. Sodan alkuvaiheessa muodostettiin ammattiyhdistys-miehistä erikoisjoukkoja, jotka lähetettiin mahdottomiin tehtäviin vihollisen puolelle. Aikalaisten mukaan oma tykistö saattoi ampua vielä perään. Että semmonen henki.
Mitään erikoisjoukkoja ei ollut.Yksiköt perustettiin alueittain. Taistelut tapahtuivat niillä joukoilla, mitkä olivat käytettävissä.
Oleellista oli yhteishenki. Esimerkiksi kieltäytyjiä ei ollut juuri lainkaan. Jopa kommunistit lähtivät rintamalle ja tappelivat hyvin. Sen sai viimeistään aikaan suojattomien kotiseutujen pommitus.
Kummallista on sitkeys, millä noita valheita syötetään.
joille annettiin erikoistehtäviä rajan toisella puolella. Ne olivat lähinnä tuhoamistehtäviä. Näihin määrättiin ammattiyhdistyksiin kuuluvia. Se, että omat ampuivat perään, on kyllä mukana olleitten kertomaa. Eli, ei ole valitettavasti valetta.
niin teet sotahistoriaa. Muuten kyllä valehtelet.Mitä ihmeen järkeä olisi lähettää osasto tehtävän rajan taakse ja ampua tykistöllä perään? Joku raja pitäisi olla valehtelullakin.
Ei tällaisia yksiköitä ollut. Jos rajan yli jotain lähetettiin,niin rajamiespartioita. Mitä ihmeen tekoa ay-miehillä olisi ollut selustassa?
Ja vielä ammuttu tykistöllä perään! JUttu on suoraan Pispalan ämmien saunaillasta kertojana luultavasti joku animaatiofilmien tekijä. Mitä hyötyä tällaisella hölynpölyllä kuvitellaan saatavan? Kyllähän äärivasemmisto heikkojärkistä on, mutta ei sentään tällä tasolla.
aikoinaan ihan samoja asioita. Kyllä sodan alkuvaiheessa tapatettiin vasemmistolaisia aika suruttomasti. Nyt kun seuraa näitä palstoja, löytyy vieläkin noita lahtareita. Tai oikeastaan lahtareiden jälkeläisiä.
Jostain syystä kuitenkaan kellään ei ole esittää rintamasuuntaa tai joukko-osastoa. Kuten ei varmaankaan sinullakaan. Voisit lisätä omaa uskottavuuttasi kertomalla missä ”porukassa” isäsi taisteli.
Ei kertomus todista mitään. Isäsi on samanlainen hölynpölyyn uskoja kuin sinäkin. Ilmoita nyt edes yksi tapaus: aika, paikka, yksikkö jne. Muuten kyse on taas yhdestä äärivasemmiston valeesta. Ei niihin kukaan täysijärkinen usko.
olisi hävitty, olisi koittanut kaikenkarvaisille lahtareille ja 1918 kevään murhaajille. Tavallisella työläisellä ei ollut paljon pelättävää eikä juttuja Neuvostoliiton "kauheuksista" työväestön keskuudessa juurikaan uskottu.
Kyllä työläinen tunsi ja tiesi puolustavansa lahtarin henkeä, terveyttä ja omaisuutta enemmän kuin omaansa. Eikähän sen ajan tehdastyöläisellä mitään omaisuutta ollutkaan. Yleensä tehtaan tai jonkun kapitalistin vuokrakämpässä asumus ja omaisuutta vähän huonekaluja sekä perheellä mitä oli vaatteita päällä. Sekä kahvikupit.
Aikapa vähän olisi ollut menetettävää verrattuna 200 hehtaarin tai tehtaan omaistajaan. Miks silloin olisi työläiset vapaaehtoisesti tapelleet, kysyn vaan? Pakkoa se oli.
Oli pelkona, että miten käy sodan jälkeen taas kahden kesken lahtarin kanssa jos ei ole tapellut käskyn mukaan.
tipahtanut junasta? Luepa kirja nimeltä: Laps Suomen ällös vaihda pois. Kirja kertoo kommunisti loikkarin ja hänen vaimonsa ihanuudesta ihanassa Neuvostoliitossa. Pääsivät vasta Kekkosen myötävaikutuksella pois sieltä seitkyt-luvulla. Eikä se ollut enää Stalinin aikaa.
kirjan. He muuten menivät itse sinne, vakoojina. Ei heitä kukaan pakolla viety.
Menepäs itse salaa USA:n rajan yli niin päädyt loppuiäksesi Guantanamoon. Ei ole kohtelu siellä sen kummempaa jos jostain epäillään.
Et nimittäin taida tietää, että siihen aikaan kun Huuskoset, Taisto ja Enni, menivät rajan yli oli sinne Suomen puolelta melkoinen vakoilijatrafiikkikin.
kommunismin ideologiaan uskova menee Neuvostoliittoon vakoojana. Oli varmaan tunnustettava lavastetussa näytelmässä tulleensa vakoojana, koska sai sillä pienemmän tuomion.
työväki taisteli pakosta. muut vapaa-ehtoisesti. heh.. millon aattelit itte "loikata".. jänis istu maassa, torkkueen,,,...jne...
Kun juuri olemme saaneet kuulla lukuisilta puolueettomilta ulkomaisilta tutkijoilta, että Stalin nimenomaa havitteli KOKO SUOMEA JA HALUSI PITÄÄ VOITONJUHLANSA HELSINGISSÄ!
mm. lukuisat talvisodan ulkomaiset historialliset dokumentit YouTubessa.
Onko liikaa vaadittu, että kerrankin ottaisit paskan pois korvistasi ja uskoisit edes ulkomaisia asiantuntijoita, joilla ei ole mitään poliittista ambitiota suuntaan taikka toiseen Suomessa.
Jos et, niin tämän tasoiset roskapostit voi seriffi jatkossa tuhota. Asiasta on niin moneen otteeseen jo ollut puhetta. Tämä oman pesän likaaminen rupeaa jo lähentelemään maanpetosta ja siitä pitää rangaista samalla tavalla!
tietoa ja artikkeleita. Suosittelen! Kylläpä ottaa koville olla la...rin lapsi. On näköjään pilannut elämäs!
suorastaan jo paha univaje kun noin hulluja aamuyöstä kirjuttelet. Nukkusit yösi niinkun kunnon ihmiset tekee.
Kaikkia urbaanilegendoja ei pidä uskoa. Sinä uskota aina vain ne tarinta, jotka jotenkin ovat NL:n tai Stalinin vastaisia. Ne ainoostaan ovat totta, kaikki muu valetta, heh hehe heee...
Olisihan se Stalini voinu ne juhlansa pitää vaikka Hesassa tai Turussa tai vaikka Taka-Hikiällä mutta tuskin se tänne olisi jäänyt asumaan.
Luulenpa, että olisi painellut aikansa täällä ryypättyään takaisin Moskovaan.
Hän kirjoittaa täyttä pötyä. Yksikin asiallinen historiantutkimus olisi paikallaan hänen käydä läpi. Ei neuvostopropagandan toistelu enää uppoa muihin kuin niihin, joiden oikea kotimaa oli ja edelleen on Neuvostoliitto.
Juu, työväestö taisteli kun rrrrrysssä siihen pakotti!! Älä poju puhu asioista mistä et tiedä mitään.
Nyt sulla on mahdollisuus vaihtaa maata, pelle.
*****Nyt sulla on mahdollisuus vaihtaa maata,****
Vaihda maata itse, torvi, jos ei totuus miellytä kuultuna sinun valkomaastasi.
Kyllä kai sodan nähneet työläiset itse tietää parhaiten millä mielellä he sotaan läksi ja siellä oli. Älä sinä pentu kakara ala selittää tietäväsi 1939 vuoden työväen ajatukset paremmin kuin he itse.
Montaakos veteraania olet kurja haastatellut?
Luulenpa, että et yhtään, kunhan vaan omia poliittisia ennakkoluulojasi historian totuuksina kirjottelet.
jatkuu nyt veteraanien matka (10.-15.07.2000). Tuo otsikko voi olla "karmea", mutta se oli totta silloin Talvisodan aikana.
Seuraava kohteemme oli Suistamon pitäjä ja tie jota matkasimme oli sitä maantietä joka oli käytössä siihen aikaan. Matkamme kulki Läskelästä Alatun kautta Jänisjärven ja Suistamojärven välitse ensimmäiseen kohteeseemme, Suistamon kirkolle.
Suistamo oli merkittävä paikkakunta silloin 59 vuotta sitten kun viialalaiset muiden matkassa alkoivat etenemisen Korpiselästä Jalovaaran kautta, läpi korpien Suistamolle. Tuolta taipaleelta olen varmaan jo kertonut kuinka sodan alussa menetin, en sukulaista, mutta Jaakko Niemisen, miehen, aseveljen, johon olin tutustunut aivan alusta alkaen. Samalla taistelualueelle Jalovaarassa saivat komppaniamme miehet ammuttua sian taistelun tiimellyksessä ja peittivät sen hyvin merkittyyn paikkaan josta se taistelujen päätyttyä noudettiin ja saatiin hyvä sikarokka lyhyen lepopäivien aikana.
Tuolla taipaleella sain myös kiinni venäläisen ratsuhevosen satuloituna ja luulin, että nyt ei tarvitse pyöräillä vaan menen ratsastaen. Ei onnistunut. Eräät viisaat tulivat kertomaan, että he ottavat hevosen karanteriin koska se oli sotasaalis. Liekö mennyt karanteriin vaan saiko joku röyhkeä siitä itselleen ratsun? Suistamolla meidät myös rokotettiin. Sain siitä kuumeen joka onneksi meni nopeasti ohitse.
Tällä reissulla emme viipyneet hyvin kauan Suistamolla, mutta sen aikaa, että kirkon vahtimestari ennätti käydäavaamassa kirkon ovet ja pääsimme katsomaan kirkkoa sisältä. Uskon, ettei paikkakunnalla käy hyvin usein vierailijoita. Entiset suistamolaiset sen varmasti tekevät kun he tuntevat paremmin tien.
Minulle tänne tulo oli "lottovoitto." Olin jo aikaisemmin haikaillut pääsyä katsomaan Talvisodan aikaista paikkakuntaa, mutta aikaisemmin se ei sattunut matkareitille.
Nyt mukana olivat poikani, sekä Jatkosodan alkuajan veteraani, Ahti Salo, jonka kanssa vierailimme kirkossa silloin 1941. Poikani kuvasivat minut Ahdin kanssa kun seisoimme kirkon ulko-oven edessä, samoin kirkon sisällä. Nytr siellä ei ollut flyygeliä eikä teatteri rekvisiittaavaan normaali ikonostaasi oli juhlavasti paikallaan. Mieliinpainuva hetki oli tuo kirkossakäynti.
Seuraavaan tavoitteeseen, eli Kollaalle oli noin 40-45 kilometrin matka. Kun lähdimme Suistamon kirkolta, kerroin siitä tienrististä josta kääntyi tie Palomyllylle eli alueelle jossa palvelin lähettini IV Armeijakunnan esikunnassa 1939-40.
Kollaalle oli päästävä. Maisemat siellä olivat yllä kovasti muuttuneet, jopa niin, ettemme huomanneet venäläisten, emmekä suomalaisten muistomerkkejä ennenkuin olimme tuolla tunnetulla Kollaan sillalla jolloin huusin kuljettajalle, että jarruta, emme mene pysähtymättä Kollaan taistelupaikan ohitse.
Täällä sitten pysähdyimme niin kauaksi aikaa, että sain kertoa noista Kollaalla tapahtuneista taisteluista. Kerroin "Marokon Kauhusta", eli Aarne Juutilaisesta, hänen "linnunpojistaan". Nämä olivat kauhun taistelulähetit, Variksia nimeltään. Täällä taisteli voimistelun maailmanmestari "Make Uosikkinen". Oli "Vinkalo" eli Vuorensola. Täällä taisteli "Simuna" alias Simo Häyhä, jota sain vielä haastatella Kontiorannassa v. 1989 Kollaa-Uomaan miesten kokoontuessa 50 v. tilaisuuteen.
Täällä saimme astella niiden miesten jälkiä joiden ansiosta lippumme vielä liehuu. Juuri näillä tanterilla Make Uosikkinen haavoittui kuolevasti ja katsoi poikiaan vetoovasti sanoen: "Muistakaa, että Kollaa kestää....Näillä tanterilla joutui komppania Uosikkisen jälkeen alikersantin komentoon ja kolme tuntia hänen kaatumisen jälkeen komppaniaa komensi korpraali! Näinhän kertoo "Kollaa kestää" Erkki Palolammen kirja.
Paistoimme makkaraa tällä historiallisella paikalla sekä kerroin, että 3./JR 23:n Jatkosodan alun komppanian päällikkö, luutnantti Seppo Helle, oli Marokon Kauhun komppaniassa Talvisodan aikana toiminut joukkueenjohtajana. Näin entistä paremmin sinetöityi yhteys tänne Kollaan karuun maisemaan.
Historialliseksi katsoin myös tilanteen, kun sain ojentaa tehokkaalle tulkillemme kirjoittamani kirjan "Taistelimme Kollaalla Talvisodassa 1939-1940"-kirjan joka kertoo leppävirtalaisten (I./JR 35:n) miesten taisteluista Kollaalla. Varsinaisesti tällä suunnalla taistelleita Talvisodan veteraaneja ei ollut, yhdellä veteraanilla oli veli kk-miehenä Kollaalla.
Kollaalla on punagraniittinen kivipaasi joka muistuttaa Lytsy-nimisen, suomalaisen kaatumista ja patsaan on pystyttänyt tämän Lytsyn-poika. Etsin Talvisodan kaatuneiden muistokirjasta Lytsy-nimeä ja löytyi yksi, sivulla 298 ja hän oli 12.3.40 kaatunut 33 vuotias Aleksanteri Lytsy.
Loput linkistä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000016&conference=4500000000000323&posting=22000000009434180