Olen aiemminkin naulinnut tasa-arvoteesini, mutta mahdollisuuksien tasa-arvosta ja siihen pyrkimisestä on aina syytä puhua, koska asia on hyvä.
Mahdollisuuksien tasa-arvo eroaa käsitteenä aika monesta feministisestä "tasa-arvoteesistä", jotka pohjautuvat siihen, että kaikkien ihmisten osalta elämän lopputuleman pitäisi olla materialistisesti suht tasapaksu. Joissakin asioissa feminismi jopa unohtaa puhua noin puolesta ihmiskuntaa, pyrkien vain ja ainoastaan edistämään naisille poliittisesti "suunnattua" lopputulemaa.
Mutta selvennetäänpä käsitettä hieman. Mahdollisuuksien tasa-arvo tarkoittaa sitä, että ihmisille tulisi antaa ideaalisesti suht samanlaiset mahdollisuudet tehdä valintoja elämässään, mihin suuntautua ja miten elää hyvää yksilöllistä ja yhteiskunnallista elämää. Tämä on totta kai vaikea ideaali, mutta siihen voidaan pyrkiä. Konkreettisesti tämä tarkoittaa seuraavaa:
1) Ihmisen vanhempien taustasta riippumatta olisi pyrittävä tarjoamaan sama mahdollisuus peruskoulutukseen. (toteutuu aika hyvin)
2) Opintomenestysten ja kiinnostuksen pohjalta olisi pyrittävä tarjoamaan kykyjen perusteella mahdollisuus jatkokoulutukseen. (toteutuu aika hyvin).
3) Yhteiskunnalliset velvollisuudet tulisi olla suht samat.
- (tässä eräät rutisevat miesten asevelvollisuudesta, Narin mielestä se lienee tarkoituksenmukaisin tapa hoitaa asia - naisia ei armeijassa tarvita - mikä ei tarkoita, etteivätkö he siellä voisi pärjätä sinänsä).
- muutoin käsittääkseni veronmaksu- ym. velvollisuudet ovat kaikille samat, naisille suunnattua asevelvollisuuden mittaista kansalaispalvelusta voisi toki harkita (jossa olisivat mukana myös asepalvelukseen soveltumattomat miehet)
4. Suurin tasa-arvo-ongelmia aiheuttava tekijä on fakta, jonka mukaan naiset synnyttävät lapsia. Tämä aiheuttaa ongelmia erityisesti mahdollisuudessa työllistyä koulutuksensa ja kykyjensä mukaan, joka on mielestäni tärkeä mahdollisuuksien tasa-arvon elementti. (Mielestäni osaltaan miesten asepalvelus kompensoi tätä tilastollisesti).
- tähän ehdotan ratkaisuksi sitä, että naiset ja myös nuorten isien isyyslomavalinnat tehdään työmarkkinoilla vähemmän ei-houkutteleviksi siten, ettei rankaistakaan nuoren ihmisen palkannutta työnantajaa siitä, että hänen työntekijänsä perustaa perhettä. Ts. työnantajan velvollisuus pitää rajoittua työpaikan säilyttämiseen ja sijaisen palkkaamiseen. Muutoin lasten teko on käsitettävä yhteiskunnan intressinä kokonaisuutena. Toinen tapa toki olisi työnantajien yhteinen rahasto, josta maksettaisiin äitiys- ja isyyslomien palkat jne, jolloin työelämä maksaisi potin kokonaisuutena nykytilan sijaan (jossa kalleinta on palkata niitä perheen perustamisvaiheessa olevia nuoria, jotka toisaalta tarvitsevat kipeimmin sitä työtä).
5. Työelämässä muutoin tärkeintä on varmistaa mahdollisuus ammatinvalintaan. Tasa-arvon työelämässä pitää kohdistua ajatukseen "samasta työstä sama palkka". (Kun taas ajatus "samanarvoisesta" työstä verrattaessa jopa julkista ja yksityistä sektoria keskenään menee tasa-arvon sijaan enemmänkin ammattiliittopolitiikan puolelle). Eli kannatan työelämässä mekanismeja, joiden mukaan itsensä vaikkapa sukupuolen (tai vaikkapa homouden tms.) takia syrjityksi itsensä kokevalla on tilaisuus avoimesti nähdä työnsä tulokset suhteessa muihin vrt. palkka yhteisillä mittareilla. Siitä on etua kaikille.
6. Perheväkivaltaongelmat eivät ole sikäli mahdollisuuksien tasa-arvo-ongelmia (enää), koska kenenkään ei tulisi olla pakoitettu elämään väkivaltaisen puolison kanssa. Lasten mukanaolo voi tässä vääristää tilannetta, mikäli esim. väkivaltainen osapuoli kiristää sillä, että lapset jäävät hänelle. Muutoin väkivaltaan on puututtava sekä kovemmin rangaistuksin, että tarjoamalla myös hoitoa väkivallan tekijälle, sekä kovempia korvauksia fyysistä tai taloudellista vahinkoa kärsineelle väkivallan uhrille.
...nämä teesit tähän alkuun. Eräät feministiset ajatukset näen ajoittain jopa vastakkaisina aidoille tasa-arvopyrkimyksille, minkä vuoksi en pidä feminismiä varteenotettavana tasa-arvon puolestapuhujana ainakaan siinä muodossa, missä sen pääteesit ilmenevät Pohjoismaisessa keskustelussa.
Mahdollisuuksien tasa-arvo eroaa käsitteenä aika monesta feministisestä "tasa-arvoteesistä", jotka pohjautuvat siihen, että kaikkien ihmisten osalta elämän lopputuleman pitäisi olla materialistisesti suht tasapaksu. Joissakin asioissa feminismi jopa unohtaa puhua noin puolesta ihmiskuntaa, pyrkien vain ja ainoastaan edistämään naisille poliittisesti "suunnattua" lopputulemaa.
Mutta selvennetäänpä käsitettä hieman. Mahdollisuuksien tasa-arvo tarkoittaa sitä, että ihmisille tulisi antaa ideaalisesti suht samanlaiset mahdollisuudet tehdä valintoja elämässään, mihin suuntautua ja miten elää hyvää yksilöllistä ja yhteiskunnallista elämää. Tämä on totta kai vaikea ideaali, mutta siihen voidaan pyrkiä. Konkreettisesti tämä tarkoittaa seuraavaa:
1) Ihmisen vanhempien taustasta riippumatta olisi pyrittävä tarjoamaan sama mahdollisuus peruskoulutukseen. (toteutuu aika hyvin)
2) Opintomenestysten ja kiinnostuksen pohjalta olisi pyrittävä tarjoamaan kykyjen perusteella mahdollisuus jatkokoulutukseen. (toteutuu aika hyvin).
3) Yhteiskunnalliset velvollisuudet tulisi olla suht samat.
- (tässä eräät rutisevat miesten asevelvollisuudesta, Narin mielestä se lienee tarkoituksenmukaisin tapa hoitaa asia - naisia ei armeijassa tarvita - mikä ei tarkoita, etteivätkö he siellä voisi pärjätä sinänsä).
- muutoin käsittääkseni veronmaksu- ym. velvollisuudet ovat kaikille samat, naisille suunnattua asevelvollisuuden mittaista kansalaispalvelusta voisi toki harkita (jossa olisivat mukana myös asepalvelukseen soveltumattomat miehet)
4. Suurin tasa-arvo-ongelmia aiheuttava tekijä on fakta, jonka mukaan naiset synnyttävät lapsia. Tämä aiheuttaa ongelmia erityisesti mahdollisuudessa työllistyä koulutuksensa ja kykyjensä mukaan, joka on mielestäni tärkeä mahdollisuuksien tasa-arvon elementti. (Mielestäni osaltaan miesten asepalvelus kompensoi tätä tilastollisesti).
- tähän ehdotan ratkaisuksi sitä, että naiset ja myös nuorten isien isyyslomavalinnat tehdään työmarkkinoilla vähemmän ei-houkutteleviksi siten, ettei rankaistakaan nuoren ihmisen palkannutta työnantajaa siitä, että hänen työntekijänsä perustaa perhettä. Ts. työnantajan velvollisuus pitää rajoittua työpaikan säilyttämiseen ja sijaisen palkkaamiseen. Muutoin lasten teko on käsitettävä yhteiskunnan intressinä kokonaisuutena. Toinen tapa toki olisi työnantajien yhteinen rahasto, josta maksettaisiin äitiys- ja isyyslomien palkat jne, jolloin työelämä maksaisi potin kokonaisuutena nykytilan sijaan (jossa kalleinta on palkata niitä perheen perustamisvaiheessa olevia nuoria, jotka toisaalta tarvitsevat kipeimmin sitä työtä).
5. Työelämässä muutoin tärkeintä on varmistaa mahdollisuus ammatinvalintaan. Tasa-arvon työelämässä pitää kohdistua ajatukseen "samasta työstä sama palkka". (Kun taas ajatus "samanarvoisesta" työstä verrattaessa jopa julkista ja yksityistä sektoria keskenään menee tasa-arvon sijaan enemmänkin ammattiliittopolitiikan puolelle). Eli kannatan työelämässä mekanismeja, joiden mukaan itsensä vaikkapa sukupuolen (tai vaikkapa homouden tms.) takia syrjityksi itsensä kokevalla on tilaisuus avoimesti nähdä työnsä tulokset suhteessa muihin vrt. palkka yhteisillä mittareilla. Siitä on etua kaikille.
6. Perheväkivaltaongelmat eivät ole sikäli mahdollisuuksien tasa-arvo-ongelmia (enää), koska kenenkään ei tulisi olla pakoitettu elämään väkivaltaisen puolison kanssa. Lasten mukanaolo voi tässä vääristää tilannetta, mikäli esim. väkivaltainen osapuoli kiristää sillä, että lapset jäävät hänelle. Muutoin väkivaltaan on puututtava sekä kovemmin rangaistuksin, että tarjoamalla myös hoitoa väkivallan tekijälle, sekä kovempia korvauksia fyysistä tai taloudellista vahinkoa kärsineelle väkivallan uhrille.
...nämä teesit tähän alkuun. Eräät feministiset ajatukset näen ajoittain jopa vastakkaisina aidoille tasa-arvopyrkimyksille, minkä vuoksi en pidä feminismiä varteenotettavana tasa-arvon puolestapuhujana ainakaan siinä muodossa, missä sen pääteesit ilmenevät Pohjoismaisessa keskustelussa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
..nähdäkseni esittämäsi tasa-arvo on perinteinen, konservatiivisporvarillinen tasa-arvonäkemys, joka pohjaa synkästi darwinilaiseen kilpailuajatukseen, jossa tyypit laitetaan samanlaisin varustuksin samalle viivalle ja kohta lähdetään juoksemaan, jolloin tietysti huonommat tipahtavat heti kättelyssä niin kuin enot veneestä ikään..
..eihän tuollaisessa tasa-arvossa ole järjen häivää, jos ajatellaan yhteiskuntaa ja siinä elämistä, hetken päästähän meillä on rahoissa kierivä yläluokka, joka vain kierii rahoissaan ja pyörittelee peukaloitaan, ja toisessa ääripäässä ryysykerjäläiset hienostokaupunkia rumentamassa..
..tokipa jonkinasteinen kilpailu tosin on välttämätön niin kauan kuin kapitalistiselle talousjärjestelmälle ei keksitä vaihtoehtoa, mutta näkisin, että valinnanmahdollisuuksien lisääminen olisi ensiarvoisinta, samoin pitää huolehtia siitä, etteivät tulo- ja toimeentuloerot repeä kohtuuttomuuksiin, kuten suomalaisessa metsä- ja korpikapitalismissa on päässyt käymään, kiitos niin sanottujen politikikkojen, vai mitä ne nyt oli, jonkinlaisia edustajia kumminkin..
..kansalaispalkka olisi yksi hyvä keino lisätä ihmisen valinnanmahdollisuuksia, ei siinä paljoa valinnanmahdollisuuksia ole, jos on elääkseen kartutettava vain ja yksinomaan kapitalistin mammonaa..
...eivät ole sitten "sukupuolten tasa-arvoa", vaan ne ovat sosiaalisia tukia.
Toki olen samaa mieltä, että hyvinvointiyhteiskunnassamme olisi taattava minimitoimeentulon taso kaikille. Sen pitäisi olla toisaalta riittävä, toisaalta sen verran pieni, että kaikki, jotka kykenevät johonkin, olisivat motivoituneita ottamaan kykynsä käyttöön sekä omaa hyväänsä, että yhteistä hyvää parantaakseen.
Epäonnisten tukeminen ei kuitenkaan ole sukupuolten välistä tasa-arvoa (johon tuo mahdollisuuksien tasa-arvoajatukseni lähinnä ottaa kantaa), se lienee lähinnä sitten eri tasa-arvon kategoria (ellemme ajattele, että miehet tai naiset olisivat sukupuolena sosiaalisessa mielessä jotenkin avuttomampia tai helpommin kelkasta jääviä?)
..mielestäni tasa-arvo koskee ihmistä, ei sukupuolta, en osaa hahmottaa tasa-arvoa mitenkään erityisesti sukupuolikysymyksenä..
..se että tasa-arvo näkyy monopolisoidun sukupuolikysymykseksi, on mielestäni väärin, se johtaa vain miesten syrjintään, kun naissukupuolen asemaa parannetaan, jopa lainsäädäntöteitse, mikä sitten saa lainsäädännönkin näyttämään itse asiassa rikolliselta toiminnalta..
..en myöskään rinnasta kansalaispalkkaa sosiaalisiin tukiin, vaan normaaliksi korvaukseksi ihmisille siitä, että he ovat aktiivisia yhteiskunnan jäseniä, toimivat kuluttajina, työntekijöinä yms..
..mielestäni ei myöskään ole mikään epäonni, etteivät kaikki ihmiset esimerkiksi juokse yhtä lujaa, vaan on jopa suotavaa, että ihmisten ominaisuudet yhteiskunnassa ovat monimuotoisia tai monenlaisia..
..kansalaispalkka pitää olla palkka siinä missä mikä tahansa palkka ja sen määräytyminen pitää perustua yhtä vahvaan neuvotteluasetelmaan kuin työntekijänkin..
..tuossa tilanteessa luultavasti myös työttömyyskin vähenisi, koska kapitalistilla ei luultavasti olisi varaa vastikkeettomiin korvauksiin..
...kansalaisuus on syntyperäinen tai saatu oikeus.
Siksi ilman työsuoritetta maksettu korvaus on kyllä tuki. Syömisestä (ts. kuluttamisesta) ei tarvinne erikseen maksaa palkkaa, varsinkin jos ruokakin joudutaan toisten aikaansaamilla suoritteilla hankkimaan :-)
Työntekijä on palkkansa ansainnut, sanoo Raamattukin.
Samaa mieltä kanssasi tasa-arvon hehkuttamisesta sukupuolikysymyksenä. Siinä ei ole nyky-Suomessa juurikaan itua - ja niissä harvoissa asioissa, joissa voi olla, pitää se siltikin nähdä osana kokonaisuutta.
Työllisyys yleensä paranee, kun ihmisillä on oikeus yrittää ilman, että heitä rankaistaan siitä. Pienyritykset työllistävät valtaosan yksityisen sektorin työvoimasta - ja yksityinen sektori puolestaan mahdollistaa sen, että meillä on julkisia palveluita sen oikeasti tuottavan työn johdannaisina, jotka parantavat elämämme laatua kokonaisuutena. Toki julkisenkin sektorin työ on tuottavaa - se vain ei ole "alkutuottavaa" (ettei jäisi epäselväksi).
Yritykset - etenkin pk-sellaiset - ovat moottori, joka pitää yhteiskunnan pyörimässä. Jos ne eivät voi hyvin, koko kukkanen kuihtuu.
..yhtä hyvin palkkakin on tuki, kysymyshän on ihan siitä, miten asian haluaa nähdä..
..kapitalisti ja hänen apurinsa palkkajohtaja vain ei ajattele asiaa makronäkökulmasta, jos ajattelisi, niin näkisi, että ilman työläisen palkkaa hänen tuotteelleen ei löytyisi ostajaa..
..tästä näkökulmasta kansalaispalkka on palkka siinä missä muukin palkka..
..nyt on vain kysymys siitä, miten kansalaispalkka käytännössä organisoidaan..
..myöskin ansaitsemista kannattaa pohtia lähemmin, sillä ei sekään ole mikään inhimillinen käsite, sillä mielestäni ihmisen pääfunktio maapallolla ei voi olla kapitalistin mammonan kerryttäminen, toisaalta palkka nykyään määräytyy palkkaneuvotteluissa eikä siten välttämättä edes perustu työntekemiseen..
..pienyritykset ovat toki tarpeellisia,mutta ovatko ne esimerkiksi työttömyyden poistajiksi riittäviä, on toinen kysymys..
Loistava kirjoitus! Tämänlaisia rakentavia tasa-arvokeskusteluja juuri tarvitaan, eikä yksipuolisia ja omahyväisiä vain omaa napaa tuijottavia feministi/sovinismi -keskusteluja.
Kysymys herää vain, että missä on nyt räksyttävät katkerat feministi naiset? Kyllä siellä tehdään sohaisuja, joissa miehiä haukutaan ja kun huomataan olevan väärässä, poistetaan keskustelut, koska heidän kanssa ei saa olla eri mieltä. Sananvapauden rajoittamisesta ollaan huolissaan, kun ne koskevat pääministerin tai ulkoministerin yksityisiä tekstiviestejä, mutta silloin on lupa ja hyvä syy rajoittaa sananvapautta, kun ollaan feministien kanssa eri mieltä - tämä ei ole sallittua vaan taantumuksellista.
Olen ennenkin (kun vielä jaksoin) kirjoittanut nimenomaan mahdollisuuksien tasa-arvosta. Se on ratkaisun avain, sitä täydentämään tarvitaan vain sosiaalinen perushuolenpito niistä, jotka ovat pudonneet mahdollisuuksien virrasta tilapäisesti tai pysyvästi. Kansalaispalkkaa en kannata, syitä on monia (en luettele niitä, eivät kuulu otsikkoosi).
Vanhempien taustan merkitys ja koulutusmahdollisuudet: melko samaa mieltä. Tosin sosiaalinen rotaatio ei ole toteutunut käytännössä mahdollisuuksien rajoissa, vaan jokseenkin perinteisesti. Osasyynä asenteet, kulttuurisen (ja taloudellisen) ympäristön merkitys näkyy todella vahvasti kouluttautumis- ja ammatinvalinnoissa.
Suurin sp.tasa-arvo-ongelma koituu minunkin mielestäni synnyttämisen ja perhepolitiikan epätasaisesta vastuun- ja työnjaosta ja niitä ohjaavista lainsäädännöllisistä ja työmarkkinapoliittisista rakenteellisista raameista. Synnyttävät ja lapsiaan hoitavat naiset voivat tulla varsinkin yrittäjille erittäin kalliiksi, mutta melkoisia kustannusrasituksia he ovat nykysääntöjen mukaan myös isohkoille työnantajille. Tasoitusta ja kompensaatiota tarvitaan.
Samasta työstä sama palkka pitäisi olla selviö (ja laki) jo nyt, ei vain ole. Vähintään yhtä tärkeää ja nykyään tärkeämpääkin on, että samoilla pätevyyksillä ja kyvyillä saisi mahdollisuuden samaan urakehitykseen sp.riippumattomasti, tästä ollaan vielä kaukana.
Sen sijaan ns. vapailla työmarkkinoilla on vaikea päästä normittamaan palkkavastaavuutta samantasoisista töistä, tuotteiden ja työvoiman kysyntä määrää markkinoita. Julkisella sektorilla "tavanomaisessa" palkkahaarukassa olevien töiden arvottaminen on teoriassa helpompaa, mutta käytännössä sekin voi olla kulloistenkin satraappien mielivallan/muotisuuntausten alaista.
Perheväkivalta on mielestäni kyllä edelleen korostetun sukupuolettunut ongelmakenttä. On helppoa sanoa, että jokainen voi lähteä lätkimään, mutta kuten tiedät, ei se niin helppoa käytännössä ole. Olemme paljon keskustelleet aiheesta, en sotkeudu nyt ko. teemaan. On täysin aiheellista, että asia on feministien listalla vakavana huolenaiheena, jossa tarvitaan aktiivista apua.
"Eräät feministiset ajatukset näen ajoittain jopa vastakkaisina aidoille tasa-arvopyrkimyksille, minkä vuoksi en pidä feminismiä varteenotettavana tasa-arvon puolestapuhujana"
Mitkä? Otit esille peruskamaa, maltillisesti, oikein hyvä. Jos aihe ei saa runsasta kommentointia osakseen, johtunee se kai siitä, me "vanhat" olemme kuluttaneet hampaamme kalutessamme tätä ikiluuta, ja palsta ei ole saanut kunnolla uusia virkeitä kommentoijia? Uudet ovat niin viehättävän innokkaita, jaksavat.
..on yksi osa mahdollisuuksien tasa-arvoa, sehän tarjoaisi feministellekin mahdollisuuden jäädä joko kotiin lapsia hoitamaan, mikä toki on epätodennäköistä, tai sitten se tarjoaisi feministille mahdollisuuden orientoitua työelämään..
..sen sijaan työelämäpakko kaventaa huomattavasti jo ihmisen itsemääräämisoikeutta, samoinkuin mielipiteen vapautta, jos ihminen jo luonnostaan on kapitalismiskeptinen, tai ei ole siinä määrin ahne kuin mitä kapitalismi edellyttää..
..luultavasti suurin osa länsimaisista työläisistä, johtajista puhumattakaan, on masokisteja, jotka saavat tyydytystä siitä, että huhkivat itsensä näännyksiin kiertämällä päivät pitkät ruuvia säädetyn määrän tai sitten johtavat moista toimintaa..
..mutta kuten sanoin, mahdollisuuksien tasa-arvon ajatus sinällään on aataminaikuinen eikä sitä kaiketi kukaan enää kovin vakavissaan edes pohdi, toki kansalaispalkka-ajatuksella laajennettuna siitä saattaisi vielä jotakin kehitellä..
..toki poliittisessa päätöksenteossa elää mitä moninaisimpia ajatusmörköjä aina kommunismin pelosta marsilaisten hyökkäykseen..
...... en jaksa katsoa näitä pisteitä enää yhtään enempää ....
.... voisitko vittu jo ymmärtää lopettaa pisteiden kirjoittamisen ....
.... vittu jos vielä kerran aiot kirjoittaa näitä pisteitä, niin lähden viuhahtamaan tynnyrin sisälle ...
.... ei en aio enää yhtään kertaa katsoa lisää näitä vitun pisteitä...
... tuliko herra pukkilalle asia selväksi, että työntää pisteeseen johonkin muuhun paikkaan kuin palstalle...
.... vai tuunko vielä avautumaan? .....
..sitä on liikkeellä, on tosiaan valitettavaa, että hoitolaitoksia lakkautetaan, kapitalismin jäljet kauhistuttavat..
..tokipa keskustelun sabotoiminen voi aiheutua myös vähä-älyisyydestä, joka sinällään ei tosin ole sairaus..
....jesh.
Feministisistä sloganeista ehkäpä räikein on tuo miehen euro on naisen kasikytsenttii, joka pääosin siis pohjautuu eri alat onnellisesti sekaisin vertaileviin tilastoihin.
Samaten perheväkivaltakeskustelu on erittäin yksipuolista (myös muun muassa alan aiemmin feminististen asiantuntijoiden, kuten ensimmäisen turvakodin perustaja Erin Pizzeyn, mielestä - en ole suinkaan näine näkemysteni kanssa "puskasta yksin huutelemassa").
Feminismi kaatuu (ainakin se äänekkäin ja näkyvin) omaan sisäiseen epäkoherenttiuteensa. Esim. usein valitetaan, että "sukupuolitetaan" ihmisiä - samalla, kun nämä kellokkaat seuraavassa hengenvedossa toteavat, että "maskuliinisista ominaisuuksista" pitäisi päästä eroon jne. Usein täällä itketään sitä, miten naisia vähätellään ja mitätöidään (etenkin, jos toinen näkökulma joihinkin asioihin tuodaan argumentoiden esille). Siihen totean lakonisesti, että ei se kovin ylistävältä näytä miehenäkään oleminen vaikkapa naisten yleisten juttujen keskuudessa :-) Mulla tulee mieleen vanha suomalainen kansanlaulu "Oli meitä poikia raitilla viis..." -> jossa molempia osapuolia välillä jurnuttaa ja kutkuttaa, kun nakkelevat toisilleen. Siitä ei ole päästy näkyvässä feministisessäkään retoriikassa eteenpäin.
Minä olen samaa mieltä, että ihmisille on pyrittävä järjestämään sosiaalinen perushuolenpito, myös heille, jotka eivät pysty itse elättämään itseään. On kuitenkin aika harhaista kutsua sitä palkaksi. Annettakoon arvo heille, jotka työtä tekevät - kuka minkäkinlaista ja millaisellakin palkalla.
...kohtaan negatiivinen?
...kun mekin tunnumme olevamme peruslinjoista aika samalla tasolla, millaista olisi yleensä ihmisille hyvä elämä? (Ja joista osasta myös nämä "äänekkäät" feministiksikin itseään kutsuvat ainakin joskus tuntuvat olevan?)
Homma on vähän sama, kuin kotomaassani en äänestä oikeistolaispopulistista puoluetta, vaikka voin allekirjoittaa sen politiikasta 80%. Se loppu 20% ja puolueen ääriainekset ovat sen verran a) idioottimaista tai b) vaarallista (mikäli saavat valtaa) ainesta, että en vain halua. Samalla se on eettisesti kestämätöntä - esim. ko. puolueen heput kertovat, että Espanjassakin heidän eläkeläisiään palvelevien spanjoolien pitäisi opetella nykykotimaani kieltä, kun taas kotimaahani muuttavien pitäisi sitten opetella tätä kotimaani kieltä...
Feminismissä on sama juttu. Olen tavannut oikein järkeviä feministejä - samaten kuin oikein järkeviä oikeistopopulistejakin. Kuitenkin nuo äänekkäimmät ja usein puolitotuudelliset yleistykset estävät minua kannattamasta vallan lisäämistä kyseisille tahoille - päin vastoin, valheellisuuksia ja kaksinaismoralismia on voitava tuoda esiin.
Feminismi on mielessäni jo yhtä mätä käsite kuin vaikkapa kansallissosialismi, johtuen juuri sen ääriaineksien (jotka Ruotsissa ovat jopa käyttäneet valtaakin) aikaansaannoksista, joita sitten suuri liikkeen enemmistökään ei ole tullut tuominneeksi (vaan tuntuu hiljaisesti hyväksyvän).
Siksi.
..en malta olla edelleenkään puuttumatta siihen, miten kapeasti palkka nykyään ymmärretään..
..eihän hyvänen aika palkka ja työ voi rajoittua vain kapitalistiseen tuotantoon, yhteiskunnassa tehdään paljon työtä, josta ei makseta pennin hyrrää..
..luulisi jopa feministiä kiinnostavan, jos esimerkiksi perinteinen kotityö saataisiin myös rahallisesti korvatuksi..
..tässä mielessä kansalaispalkka laajentaisi suuresti ihmisen valinnanmahdollisuuksia ja työ olisi todellista työtä eikä kapitalistista pakkotyötä..
Keskustelutyylisi on sellainen, että jokaisessa kommentissasi demonisoit feministit. Puhun monen vuoden Nari-kokemuksella. Kiellät feminismin pyrkivän naisten aseman tasa-arvoistamiseen sukupuolena, vaikka nimenomaan tämä on kirkkain julkilausuttu tavoite naisten tasa-arvoliikkeessä, koko toiminnan lähtökohta ja kaikkia liikkeen aktiviteetteja tarkastellaan kiistattomasti tästä näkökulmasta. Ylivaltaan eivät naisliikkeet pyri, et pysty osoittamaan ainoatakaan ylivaltaa osoittavaa tekoa, vain naisten alistamista/halventamista/syrjimistä estäviä tekoja. Siihen meillä on oikeus.
Yleistettäviä faktoja demonisointisi tueksi et esitä, vain sieltä täältä tarkoitushakuisesti valikoituja detaljeja tai eriskummallisia tempauksia, yleensä vieraista kulttuureista. Tai sitten oman sukusi tai tuttavan tuttaviesi "todistuksia".
Samoin kiellät kaikki tieteelliset kriteerit täyttävät tutkimukset, jotka osoittavat naisten huonompaa asemaa ja kohtelua työmarkkinoilla, lähisuhdeväkivallassa, kotityön määrässä, vähyyttä yhteiskunnallisissa päättävissä elimissä jne. Syyksi esität pääosin naisten omat asenteet, joko sukupuoliominaisuudet tai yksilölliset tekijät, jotka tietenkin ovat osittain mukana "syissä", mutta kiellät useimmat rakenteellisluontoisesti vaikuttavat esteet (kuten sen, että miehet yhä suosivat enemmän miehiä "tärkeissä" tehtävissä tai että sosiaalinen ympäristö yhä odottaa naisilta tiettyä käyttäytymistä, halusi nainen tai ei).
Samanaikaisesti syytät yhtenään feministejä miesten demonisoinnista, et näköjään huomaa lainkaan omaa väittelystrategiaasi, joka kaiketi pyrkii keskustelun voittoon hinnalla millä hyvänsä (?) ja pitkälti feministejä demonisoiden. Teet näin, vaikka tämän palstan enää suhteellisen harvoista jäljellä olevista naisista YKSIKÄÄN ei halveksi tai vihaa miehiä "könttänä", päinvastoin, kertovat rakastavansa puolisoitaan, poikalapsiaan, arvostavansa useimpia miehiä ym.
Kun kritisoimme tiettyjä ns. miesten maailman ilmiöitä ("miestyypillisyyksiä" tai patriarkaalisia kulttuurijäänteitä), ei se tarkoita, että kritisoimme kaikkia miehiä. Näitä samoja ilmiöitä kritisoi todella moni mieskin, jokunen myös tällä palstalla. Älyllinen keskustelija osaa erottaa nämä asiat vauhkoontumatta, ja varsinkään ei tahallaan sekoita niitä keskenään halussaan tyrmätä tai nolata vastakeskustelijansa. Tavanomaisin nolauskeino on a) syyttää muita siitä, mihin itse turvautuu yhtenään ja b) tuupata toisten suuhun mielipiteitä, joita ei ole sanottu. Kun vastaväittäjä puhuu aidasta, niin vääristelijä puhuu aidanseipäästä, ja kun vastaväittäjä siirtyy aidanseipääseen, niin vääristelijä ottaa esille koko aidan yleisenä objektina ja hämmästelee toisen takertumista pikku seipääseen. Ei kun nolaamaan! Ja sotkemaan teema. Ehkä vielä kohta c): vedetään esiin koherenssit, paradigmat ja muu epäolennainen, ihan vain ilmentämään korokkeelle asetettua minuutta. Teen ceetä itsekin, joten tunnistan samalaiset hienostelijat.
Syytät feministejä tilastojen vääristelystä, ME käytämme virallisia tilastoja ja yleisesti relevanteiksi tunnustettuja tutkimuksia, joiden toistettavuus on julkista ja läpinäkyvää, joita tutkimuksia on toistettu yhä uudestaan aika ajoin ja trendit ovat täysin selvät ja riidattomat. Sinä, parahin Nari, sinä olet vastaan, mutta se kun nyt ei vain riitä meille dokumentiksi.
On kuitenkin "näyttöjä", joita siteeraat, ne eksoottiset tutkimukset ovat kummallista kyllä mielestäsi oikeassa, ja kas, sattumoisin tukevat sinun poikkeavia näkemyksiäsi. Suomalaiset tutkimukset Suomen yhteiskunnallisista oloista ovat kuitenkin ne, joita meillä on käytettävissä luotettavuusestimaatit ja kritiikin kestävät näytöt, samoin kansainväliset vertailut, joissa Suomi on mukana, joten johan on kumma, jos ne eivät kelpaa asiallisen keskustelun pohjaksi.
Sloganit aina yksinkertaistavat, mutta naisten keskimääräinen 80 senttiä on tosi. 70-80% palkkaerot sukupuolittain tarkasteltuna miesten hyväksi yksityissektorilla pitävät kutinsa ns. suorittavalla tasolla (tasolla, jota tessit sitovat eli keskijohdon alapuolella). Alakohtaiset tilastot näyttävät tosiasian kenelle tahansa totuutta etsivälle tarkastelijalle. Se, että miesten paremmat ansiot saadaan irti tasa-arvoisesta palkkauksesta, on meille kaikille tuttu temppu: miehet saavat pieniä esimies-, jaospäällikkö-, vetäjä-, asiantuntija- ym. -nimityksiä ohi naisten, ja simsalabim, palkkaero on mukamas oikeutettu. Mutta se ero on keskimäärin 80%. Räikeää ja ilmiselvää - ja yleistä. Mutta niin "tasa-arvoista", muodollisesti (miehet kun nyt ovat parempia).
...liikaa noita räikeimpiä esimerkkejä?
Toisaalla vertasin feministejä esim. omassa kotimaassani jo aika suosittuun oikeistopopulistiseen puolueeseen, joka sekin syyttää, että muut demonisoivat sitä... Silti juuri niiden muutamien hälytysmerkkien takia olen vähintäinkin varovainen päästämään ko. liikettä valtaan.
(Hekin julkilausuvat kannattavansa tasa-arvoa... samalla, kun sitten siirtolaiset nähdään eräänä ongelmien lähteenä -vrt. feminismin näkemys miehistä/patriarkaalista heidän näkemiensä ongelmien lähteenä).
Totta kai mielipiteen ilmaisuun on oikeus niin feministeillä kuin oikeistopopulisteillakin - minähän olen jopa suositellut, että feministejä pitäisi päästää enemmänkin tiedotusvälineisiin, että ihmiset tajuaisivat, mistä on kysymys. (Etenkin kiilusilmäiset ruotsalaisfeministit ovat parasta vastalääkettä feminismille noin yleisemminkin :-)
Lähisuhdeväkivallassa on kiistatonta, että julkitulleista vakavista tapauksista ikävä kyllä miehet saavat enemmän aikaan... Toisaalta lievä väkivaltaisuus on tutkimusten mukaan yhtä yleistä, samoin kuin väkivallan aloittaminen (mikä fakta on ollut hieman hankalaa feministeille, esim. Yhdysvalloissa, tuoda rehellisesti tutkimuksista esiin... taannoin käsittelimmekin tuota asiaa tilastojen ja lähteiden kera).
Itse näen tasa-arvon esteet asenteissa, ja en ole asennekampanjoita vastaan - sikäli kuin ne ovat positiivisia. Moilastyyppisiä "maskuliinisista ominaisuuksista on päästävä eroon" -ankkoja on syytäkin tuoda sitten esille feministisinä ylilyönteinä, jotka jokaisessa järkevässä ihmisessä aiheuttavat vastenmielisyyttä.
Suomalaisia naisia olen aina kertonut arvostavani - onneksi heistä iso osa ei lienekään feministejä - tasa-arvon kannattajia toki ovat kaikki järkevät ihmiset.
Tuo naisten kasikytä on osoitettu huhuksi, kun korjaavat mittarit otetaan huomioon, jo niin monta kertaa, että siitä ei jaksa jauhaa - presidenttiämme myöten näyttää tosin siltä, että kun puolitotuuksia toistellaan tarpeeksi kauan, niin uskotaan niiden menevän lävitse.
Olen tietoisesti siirtynyt yleistämään feminismiin liittyviä ilmiöitä sanomalla "feministit sitä ja tätä", juuri, koska olen havainnut, että feministit käyttävät tuota "miehet sitä ja tätä". Siinä mielessä retoriikkamme on siis samaa, vaikka se feministisestä näkökulmasta näyttäisi tuntuvankin ikävältä... Voi voi.
Naisten "kasikytä" on fakta mainitsemillani rajauksilla. Se ero on esim. vakuutusalan suoritustasoilla ansiotilastojen mukaan, pankkialalla jne. Julkissektorilla kyseisiä "sp.eroja" ei muodollisesti ole, mutta tiedämmehän me, että ylimmät virat on sananmukaisesti "miehitetty". Miehillä siis pääosin. Vuosia ollaan tästäkin väitelty, myös keskenämme, oma motivaatio alkaa lupsahtaa, muttei todellisuus siitä muuksi muutu.
Naisten väkivallan erilaiset ilmentymät olemme myöntäneet, ei niitä kiistetty ole. Olemme vain kiinnittäneet asiallisesti huomiota selkeisiin eroihin ilmentymien frekvensseissä ja tekotyypeissä varsinkin vakavampien ilmenemismuotojen osalta. Fyysisesti heikommilla on vain usein kovempi kohtalo mittelöissä.
Feminismin demonisointi nimittämällä naisten tasa-arvoasiaa mädäksi ja sitä ajavia naisia siten mädännäisiksi ja äärimmäishenkilöiksi pyrkii heittämään epäluotettavuuden leiman kaikelle sanomisellemme, sanomme mitä tahansa ja jo ennenkuin avaamme suumme. Tekniikkaa kutsutaan ujuttamiseksi (indoktrinaatioksi). Valmistetaan asenneilmastoa, johon on turha yrittää naishurjakkeiden tarjota faktaa sen enempää kuin fiktiotakaan. Se vie keskustelunhalut, varsinkin kun löytyisi kriittisen tulkinnan paikkoja ihan asioistakin.
...sikäli, että tasa-arvon edistäminen ei ole koskaan mätää.
Feminismi toki aika usein on.