Onko ihmisen todella uskottava ns."ylempään voimaan". Uskovaiset haluavat todistaa olevansa oikeassa ja perustelevat asiansa monimutkaisesti.
Ateistit haluavat taas todistaa kaiken tämän olemattomuuden ja perustelevat kaiken monimutkaisesti. Onko kaikki tämä ihmisen kilpajuoksua kohti "totuutta", ihmisen päättäväisyyttä pitää puolensa omia ajatuksia kohtaan vai pelkkää kiistelyä jostain jota ei voi todistaa?
Itse olin mukana seurakunnassa joitakin vuosia sitten ja luin raamattua ja halusin todella uskoa kaiken mitä raamattu sanoo. Kuitenkin kaiken sen jälkeen tulin siihen johtopäätökseen etten voinut uskoa koska en nähnyt mitään niitä ihmeitä elämässäni joista raamattu niin paljon puhui.
Joten päätin luopua uskostani ja kääntyä sitä vastaan. Todella päättäväisesti yritin todistaa kaikki uskonnot turhiksi/vääriksi silti siinä onnistumatta.
Lopulta tulin siihen johtopäätökseen etten voinut uskoa mutta en voinut myöskään kieltää. Ainoa mitä saatoin tehdä oli kaiken neutralisointi ja tänään en usko enkä kiellä. Elämä kulkee ihan samanlaisesti kuin aina ennenkin.
En tunne oloani yhtään paremmaksi tai pahammeksi kuin ennenkään. Kaikki on pysynyt ennallaan.
Joten siis, onko ihmisen joko myönnettävä tai kiellettävä???
En halua loukata ketäan näkemyksilläni. Jokainen tekee niin kuin haluaa. Onko minunlaiselleni joku mielipidettä kuvaava nimike niin kuin "ateisti" tai jotain.
Hämmentynyt.
Ateistit haluavat taas todistaa kaiken tämän olemattomuuden ja perustelevat kaiken monimutkaisesti. Onko kaikki tämä ihmisen kilpajuoksua kohti "totuutta", ihmisen päättäväisyyttä pitää puolensa omia ajatuksia kohtaan vai pelkkää kiistelyä jostain jota ei voi todistaa?
Itse olin mukana seurakunnassa joitakin vuosia sitten ja luin raamattua ja halusin todella uskoa kaiken mitä raamattu sanoo. Kuitenkin kaiken sen jälkeen tulin siihen johtopäätökseen etten voinut uskoa koska en nähnyt mitään niitä ihmeitä elämässäni joista raamattu niin paljon puhui.
Joten päätin luopua uskostani ja kääntyä sitä vastaan. Todella päättäväisesti yritin todistaa kaikki uskonnot turhiksi/vääriksi silti siinä onnistumatta.
Lopulta tulin siihen johtopäätökseen etten voinut uskoa mutta en voinut myöskään kieltää. Ainoa mitä saatoin tehdä oli kaiken neutralisointi ja tänään en usko enkä kiellä. Elämä kulkee ihan samanlaisesti kuin aina ennenkin.
En tunne oloani yhtään paremmaksi tai pahammeksi kuin ennenkään. Kaikki on pysynyt ennallaan.
Joten siis, onko ihmisen joko myönnettävä tai kiellettävä???
En halua loukata ketäan näkemyksilläni. Jokainen tekee niin kuin haluaa. Onko minunlaiselleni joku mielipidettä kuvaava nimike niin kuin "ateisti" tai jotain.
Hämmentynyt.
Vastaukset 13
Vanhimmat
"Ateistit haluavat taas todistaa kaiken tämän olemattomuuden ja perustelevat kaiken monimutkaisesti."
Ei useimmilla ateisteilla ole mitään tarvetta todistaa yhtään mitään. Todistustaakkahan on niillä jotka väittävät jotain olevaiseksi.
Luin rivien välistä, että YRITIT uskoa. Mutta elävä usko ei synny omien ponnistelujen tuloksena. Se on Jumalan lahja (Ef.2)
Minä lähden siitä, että on olemassa Luoja, Jumala, jolla on selkeä tarkoitus luomakunnan ja ihmisen kohdalla. Toinen asia on sitten, ettemme ymmärrä kaikkia Jumalan aivoituksia.
Minusta on täysin mieletöntä ajatella, ettei tällainen Jumala olisi. Sehän sotii kaikkia arkipäivämme kokemuksia vastaan. Jokaisen tuotteen takana on suunnittelija ja valmistaja.
Lue lisää näistä omista ajatuksista pakinassa :
http://www.nic.fi/~jlindell/kristusko.htm
Kuten tiedät, Jumala on ilmoittanut tahtonsa ihmisen suhteen (käyttöohjeet !?) Raamatun välityksellä. Jumalan rakkaus meitä ihmisiä kohden huipentuu UT:n pelastussanomassa.
Lue enemmän tästä linkissä :
http://www.nic.fi/~jlindell/pelastusvarmuus.htm
En tässä lähde toistamaan pelastuksen perusteita, mitä pelastus on ja mitä se ei ole. Asia on kuitenkin niin tärkeä, että kannattaa selvittää, mikä on Jumalan tahto, eikä kannattaa liikaa tuijottaa ihmisten monenlaisiin käsityksiin ja kokemuksiin.
Uskontojen "todistaminen" vääriksi on mahdotonta ja tarpeetonta. Ne uskovat jotka haluavat selittää elämän henkiolennoilla ja tuntevat saavansa tukea uskonnon kaavoista ja opeista. Jos ei usko, tai jos ei kiinnosta tai jos kiinnostus lakkaa, niin entä sitten? Minusta ei sen paremmin täydy uskoa kuin olla uskomatta.
jos maailmankaikkeutta haluaa selittää
järkevällä tavalla ja kattavasti niin
silloin täytyy oikeasti Uskoa aitoon
ja oikeaan yhteen "jumalaan" , eli
kaikkivaltiaaseen Taivaan Isään !
... pakko olla provo.. ei hehe hehheh. Tai päässä varmaan vajanto.
käy täyttämässä vajantosi heti lähimmässä
kirjastossa ,siellä sitä tietoa on tarjolla
äläkä tuu tänne valittamaan valonpuutteesta .
Kirjoitit:
Jokaisella ihmisellä on vajanto, päässä ja sydämessä.
Jokainen yrittää täyttää sitä vajantoa, kuka ostelemalla vaatteita, kuka autoja, kuka matkustelemalla,..., kuka milläkin tavalla.
Vajanto kuitenkin jää jäljelle ja jopa suurenee.
Ainoastaan Jumala voi täyttää sen vajannon. Hän on rakkaus. Hän kutsuu jokaista ihmistä kahdesti, jopa kolmasti elämän aikana. Useimmiten vaikeuksien kautta koska me ihmiset olemme luupäitä, itsekkäitä ja ylpeitä, ettei pehmokonstit tehoa!
Jeesus on tie, totuus ja elämä. Ei kukaan tule Isän tykö muuten kuin Jeesuksen kautta. Usko sinäkin Jeesukseen, saat synnit anteeksi ja vajannot täyttyvät, ja elämä muuttuu elämisen arvoiseksi!
Siunausta elämääsi!
Tapsa
Niin siis luulisin että kenenkään ei 'täydy' uskoa, mutta jokainen uskoo, halusi tai ei. Kukin tavallaan.
Itse pidän persoonallista jumalaa omituisena. Pystyn mielestäni ottamaan maailman ihmeenä ilman että sille täytyy selittää jotain maagista historiaa, tai että näkemyksilleni täytyy olla jonkun yhteisön tuki. Kaikki järjestäytyneet uskonnot ovat kuitenkin mielestäni vain tapa selittää samaa asiaa, jonka itsekin ymmärrän. Loppuviimeksi jää aina itsensä vastuulle tajuta kaikki. (helppoa, vaikka kuulostaa vaikealta)
Uskontojen avulla voi kokea ettei ole yksin.
...laumaeläimiä - tottahan tuo lienee,kö ?!?
Itsenäiseen ajatteluun kykenemättömiä/haluttomia...miksi ?!?
Onko kyse geneettisestä vaiko opitusta ajattelumallin hahmotuksesta...ehkä molemmista ?!?
No,joka tapauksessa lienee tiedon(!) lisäyksestä apua,kö ?!?
Ja siihenhän me kunnon inehmot pyrimmekin,kö ?!?
lol
;-)
? kuka/ketkä on, laumasieluja /ko ?
jos jonain kauniina päivänä todistat tuon
väitteesi oikeaksi niin saat monta uutta
uskovaista ystävää loppuelämän ajaksi !
...niin,toi n.s. sielun olevaisuuden todistaminenhan voisi saada kansanliikkeen alulle ?!?
Toistaiseksihan elelemme vai pelkkien arvailujen ja uskomusten varassa `sielun´ olmassaolosta,kö ?!?
Se oli se tieto jota peräänkuulutin !?!
lol
;-)
Uskoon tulo on eräänlainen oivallus, eikä usko ole rationaalisesti selitettävissä. Ateismi on vastakkainen ilmiö uskolle, ja näyttää ainakin sivusta olevan yhtä epärationaalista kuin uskokin. Uskovaisten näkökulmasta ateismi ja jumalattomuus lienevät lähes synonyymejä. Jumalaton elämäntapa sisältää usein sellaisia elementtejä, joita uskovaiset kutsuvat synneiksi, mutta jotka eivät välttämättä kuulu ateismiin. Kristinuskon eräs positiivinen puoli on siinä, että sen taistelu ns. syntiä vastaan on sinänsä elämää tukevaa toimintaa, koska uskovaisten on pyrittävä pysymään erossa haitallisiksi koetuista elämäntavoista. Kuitenkin ilman uskoakin voidaan elää moraalisesti hyvä elämä. Ateismi edellyttää vakaumusta siitä, ettei jumalaa ole (mikäli olen ymmärtänyt oikein), ja monet ateistit näyttävät uhraavan hyvinkin paljon energiaa uskovaisten näkemyksen turhaksi tekemiseen yrittämällä todistaa, ettei jumalaa ole. Mutta miksi taistella vaikenevaa jumalaa vastaan? Jos jumalan asiamiehinä toimivien sanajulistajien elämä ei todista, että he elävät itse julistuksensa mukaisesti, he todistavat itse itseään vastaan.
Itselläni on uskonnollinen (uskovainen) tausta, ja on ollut erittäin katkeraa todeta, etteivät puheet tarkoita käytännössä juuri mitään. Tämänhetkisen tulkintani mukaan uskonnon päätarkoitus on lajitella hullut (=sopeutumattomat häiriköt) helvettiin, niin että sopeutumiskykyisillä on ristiriidaton olotila tuonpuoleisessa!
Minulle uskosta jäi jäljelle toivomus, että jotain minulle opetetusta silti olisi olemassa. Lähden ajatuksesta, että jumala on, mutta ellei hän puhu kieltä, jota luotuna ymmärrän, ja joka on henkilökohtaista, on minun vedettävä se johtopäätös, ettei jumala välitä yksilöstä. Tyhjiä puheita uskomisen välttämättömyydestä en suostu enää pitämää jumalalta tulleina ohjeina.
Siispä, jos et voi huonosti, etkä koe tarvitsevasi ns. anteeksiantoa, ole iloinen, sillä saattaahan sinulla olla kohtuulliset eväät tätä elämää varten. Uskovaisten eväät eivät yleensä riitä jaettavaksi!
...sinulta,lykkyä elämällesi ennalta-asetettujen elämänohjeiden kyseenalaistamisen kera !?!
Tottahan toki usko luo turvallisuuden tuntua kaoottiseen elämään joillekkin vähempiosaisille yksilöille ja se heille varauksin suotakoon !?!
Mutta kun se(usko!) alkaa todella ohjata elämää rationaalisen ajattelun ja omien aivojen käytön(tiedon/koulutuksen!) kustannuksella,alkaa lipevä liukumäki kohti `sielun´ kadotusta pohjattomaan fantasiamaailmaan,kö ?!?
Taitaa uskisten eväsleivistä puuttua voi ja makkara...pelkkää kuivaa känttyä jyrsinevät ?!?
lol
;-)