Oheistan tämän pääotsikoksi eräästä vastaamasti aiheesta opetukseksi asiasta.
Suomen liittyminen EU:n jäseneksi perustuu lokakuun 1994 neuvoaantavaan kansanäänestykseen, jonka lopputuloksena 1.1.1995 liityttiin EU:hun.
Ohessa siis prosessi siitä miten Suomi liittyi EU:hun. Huomaa erityisesti, jossa mainittiin kohta jossa Sveitsikin olisi Norjan kanssa halunnut liittyä Unioniin. Eli se siitä Norjan ja Sveitsin "EU-vastaisuudesta". Tekivät vain toisenlaisen päätöksen asiasta ja sillä hyvä. Taisi olla kansanäänestys asiasta (tosin teikäläisillehän nämä kansanäänestykset eivät merkitse mitään, ohimennen huomioiden).
Eli syksyllä 1991 hallitus ryhtyi kokoamaan selvityksiä, joiden tarkoituksena oli mahdollisen EY-jäsenyyden merkityksen arvioiminen ulko- ja turvallisuuspolitiikan, talous- ja yhteiskuntapolitiikan sekä oikeusjärjestyksen ja poliittisen päätöksentekojärjestelmän kannalta. Selvitysten pohjalta hallitus antoi eduskunnalle 9 päivänä tammikuuta 1992 valtioneuvoston selonteon EY-jäsenyyden vaikutuksista Suomelle. Selonteko lähetettiin valmistelevasti käsiteltäväksi eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle, joka pyysi selonteosta muiden erikoisvaliokuntien lausunnot.
Valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle Euroopan yhteisöjen jäsenyyden hakemisesta annettiin 5 päivänä maaliskuuta 1992. Eduskunta päätti tiedonantoa koskevan yleiskeskustelun VJ 36 §:n 1 momentin mukaisesti 18 päivänä maaliskuuta 1992 selkeällä äänten enemmistöllä.
Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan valtioneuvoston selonteosta antamassa mietinnössä, johon liittyi muiden erikoisvaliokuntien lausunnot (UaVM 6/1992 vp), edellytettiin hallituksen jäsenyysneuvotteluissa ottavan huomioon parhaalla mahdollisella tavalla mietinnössä esitetyt kannanotot sekä informoimaan eduskunnan erikoisvaliokuntia neuvottelujen kulusta ja siellä käsiteltävistä kysymyksistä.
Suomi haki 18 päivänä maaliskuuta 1992 Euroopan hiili- ja teräsyhteisön, Euroopan talousyhteisön ja Euroopan atomienergiayhteisön jäsenyyttä.
EY:n ministerineuvosto pyysi huhtikuun alussa 1992 komissiota valmistelemaan Suomen jäsenyyshakemuksen johdosta neuvottelujen aloittamista koskevan päätöksen edellyttämän lausunnon. Komissio pyysi lausuntoansa varten runsaasti aineistoa Suomesta ja kävi selventäviä keskusteluja suomalaisten viranomaisten kanssa varsin laajalta alalta. Jäsenyysneuvottelujen aloittamista Suomen kanssa puoltava komission lausunto valmistui marraskuussa 1992.
Jo Lissabonin huippukokouksessa kesäkuussa 1992 olivat EY:n jäsenvaltiot hyväksyneet kolmen hakijamaan kanssa käytävien liittymisneuvottelujen lähtökohdat ja aikataulun. Neuvottelut voitaisiin aloittaa välittömästi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen tultua voimaan ja keskipitkän aikavälin rahoitusohjelman eli niin sanotun Delors II-paketin tultua sovituksi. Lisäksi todettiin unionin voivan laajentua jäsenyyttä hakevilla EFTA-mailla unionisopimuksella sovittujen toimielinratkaisujen pohjalta.
Eurooppa-neuvoston kokouksessa Edinburghissa joulukuussa 1992 päätettiin neuvottelujen aloittamisesta Suomen sekä Itävallan ja Ruotsin kanssa vuoden 1993 alusta. Liittymisneuvotteluja ei voitaisi päättää ennen kuin sopimus Euroopan unionista olisi kaikkien unionin jäsenvaltioiden ratifioima. Neuvottelut muuttuisivat neuvotteluiksi liittymisestä Euroopan unioniin Maastrichtin sopimuksen tultua voimaan.
Neuvottelut EY:n jäsenvaltioiden ja hakijamaiden välillä avattiin ministeritason kokouksessa 1 päivänä helmikuuta 1993. Ne muuttuivat liittymisneuvotteluiksi Euroopan unioniin 1 päivästä marraskuuta 1993.
Norja, joka oli hakenut jäsenyyttä marraskuussa 1992, aloitti omat neuvottelunsa muutamaa kuukautta myöhemmin.
Euroopan talousalueen ulkopuolelle jättäytynyt Sveitsi esitti myös jäsenyyshakemuksen toukokuussa 1992.
Jäsenyysneuvotteluja varten tarvittava kansallinen valmistelukoneisto luotiin keväällä 1992 jäsenyyshakemuksesta päätettäessä.Valmisteluja johtamaan asetettiin pääministerin johdolla toimiva EY-ministeriryhmä (marraskuusta 1993 EU-ministeriryhmä), jossa hyväksyttiin neuvotteluohjeet.
Tammikuussa 1993 tasavallan presidentti asetti Suomen neuvotteluvaltuuskunnan, jota johtivat ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen ja ulkoasiainministeri Paavo Väyrynen,toukokuusta 1993 lukien ulkoasiainministeri Heikki Haavisto. Neuvotteluvaltuuskunnan varapuheenjohtajana ja virkamiestason pääneuvottelijana toimi alusta pitäen ulkoasiainministeriön nykyinen valtiosihteeri Veli Sundbäck.
Neuvottelutavoitteet valmisteltiin EU-ministeriryhmän laajassa alaorganisaatiossa, johon kuuluivat ministeriöiden kansliapäällikkötason integraatiotoimikunta ja neuvottelujen asiakohtarakennetta noudattaen perustetut noin 30 valmistelujaostoa, joissa myös etujärjestöt olivat edustettuina.
Pääministerin johtamassa integraationeuvottelukunnassa olivat edustettuina valtionhallinnon ja etujärjestöjen ohella myös puolueet sekä kuntien etujärjestöt ja Ahvenanmaan maakuntahallitus sekä saamelaisvaltuuskunta.
Hallituksen jäsenyysneuvotteluja varten asettamat perustavoitteet esiteltiin eduskunnalle edellä mainitussa maaliskuussa 1992 annetussa valtioneuvoston tiedonannossa ja jäsenyyden vaikutuksia laajasti selostavassa selonteossa saman vuoden tammikuulta. Hallitus piti tärkeänä sitä, että valiokunnat saavat tietoja neuvottelujen etenemisestä ja esillä olleista kysymyksistä. Valiokunnat ovat voineet kuulla neuvotteluvaltuuskunnan johtoa ja jäseniä.
Tiedotusvälineitä ja kansalaisia on informoitu jatkuvasti ja säännöllisesti liittymisneuvottelujen kulusta noudattaen tässä suhteessa mahdollisimman suurta avoimuutta ja julkisuutta. Suomalaisten tiedonsaannin turvaamisen lisäksi on täten myös unionin suuntaan osoitettu Suomen tärkeänä pitämää julkisuuskäytäntöä.
Viralliset liittymisneuvottelut käytiin unionin jäsenvaltioiden ja Suomen konferenssissa, joka kokoontui sekä ministeritasolla että korkealla virkamiestasolla eli sijaisten tasolla. Neuvotteluasiakohtia tai -aloja oli yhteensä 29. Asiakohtia käsiteltiin valmistelevasti komission neuvotteluja varten muodostaman neuvotteluorganisaation edustajien kanssa ja tuotiin sieltä sijaisten ja ministereiden kokouksiin. Ministeritason kokouksia oli neuvottelujen päättymiseen saakka yhteensä seitsemän ja sijaisten kokouksia yhteensä kymmenen.
Brysselissä lokakuussa 1993 pidetyssä huippukokouksessa unioni kiirehti neuvotteluja siten, että ne voitaisiin saattaa loppuun 1 päivään maaliskuuta 1994 mennessä ja unionin laajentuminen voisi toteutua vuoden 1995 alusta.
Viimeiset ja ratkaisevat neuvottelut maataloutta, rakennepolitiikkaa ja budjettia koskevista kysymyksistä käytiin ministeritasolla vuoden 1994 helmikuun viimeisinä päivinä. Neuvottelut voitiin todeta asiallisesti päättyneiksi 1 päivänä maaliskuuta 1994. Neuvottelukonferenssin päätösistunto pidettiin 12 päivänä huhtikuuta 1994, jolloin osapuolet hyväksyivät yksimielisesti liittymisasiakirjojen tekstit.
Eduskunnalle annettiin pääministerin ilmoitus liittymisneuvottelujen tuloksista 4 päivänä maaliskuuta 1994.
Euroopan parlamentin hyväksyttyä liittymisneuvottelujen tulokset selkeällä ääntenenemmistöllä 4 päivänä toukokuuta 1994 päätettiin liittymissopimuksen allekirjoittamispäivästä.
Suomi allekirjoitti liittymissopimuksen Korfulla 24 päivänä kesäkuuta 1994 Itävallan, Norjan ja Ruotsin ohella Euroopan unionin jäsenvaltioiden kanssa.
Sopimus on kaikkien sopimuspuolten ratifioitava, ja ratifioimiskirjat on talletettava 31 päivään joulukuuta 1994 mennessä. Hakijamaissa pidetään lisäksi neuvoa-antavat kansanäänestykset. Itävallassa 12 päivänä kesäkuuta 1994 pidetyn kansanäänestyksen tulos oli jäsenyyttä puoltava. Suomen kansanäänestys on 16 päivänä lokakuuta 1994, Ruotsin 13 päivänä marraskuuta 1994 ja Norjan 28 päivänä marraskuuta 1994.
Suomi ja muut hakijamaat ovat liittymissopimuksen allekirjoituksesta lukien osallistuneet Euroopan unionin kaikilla toimialoilla unionin neuvoston ja sen alaisten pysyvien komiteoiden ja muiden ryhmien kokouksiin huomioitsijoina. Sovitun välivaiheen tiedonvaihto- ja neuvottelumenettelyn mukaisesti hakijamaat neuvottelevat komission kanssa päätösvalmisteluista niihin unionin jäseninä vaikuttavissa asioissa. Suomalaisten ottaminen unionin toimielinten palvelukseen on alkanut. Euroopan parlamentin ja sen valiokuntien kokouksiin ovat hakijamaiden kansanedustuslaitokset voineet lähettää huomioitsijoita.
Suomen liittyminen EU:n jäseneksi perustuu lokakuun 1994 neuvoaantavaan kansanäänestykseen, jonka lopputuloksena 1.1.1995 liityttiin EU:hun.
Ohessa siis prosessi siitä miten Suomi liittyi EU:hun. Huomaa erityisesti, jossa mainittiin kohta jossa Sveitsikin olisi Norjan kanssa halunnut liittyä Unioniin. Eli se siitä Norjan ja Sveitsin "EU-vastaisuudesta". Tekivät vain toisenlaisen päätöksen asiasta ja sillä hyvä. Taisi olla kansanäänestys asiasta (tosin teikäläisillehän nämä kansanäänestykset eivät merkitse mitään, ohimennen huomioiden).
Eli syksyllä 1991 hallitus ryhtyi kokoamaan selvityksiä, joiden tarkoituksena oli mahdollisen EY-jäsenyyden merkityksen arvioiminen ulko- ja turvallisuuspolitiikan, talous- ja yhteiskuntapolitiikan sekä oikeusjärjestyksen ja poliittisen päätöksentekojärjestelmän kannalta. Selvitysten pohjalta hallitus antoi eduskunnalle 9 päivänä tammikuuta 1992 valtioneuvoston selonteon EY-jäsenyyden vaikutuksista Suomelle. Selonteko lähetettiin valmistelevasti käsiteltäväksi eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle, joka pyysi selonteosta muiden erikoisvaliokuntien lausunnot.
Valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle Euroopan yhteisöjen jäsenyyden hakemisesta annettiin 5 päivänä maaliskuuta 1992. Eduskunta päätti tiedonantoa koskevan yleiskeskustelun VJ 36 §:n 1 momentin mukaisesti 18 päivänä maaliskuuta 1992 selkeällä äänten enemmistöllä.
Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan valtioneuvoston selonteosta antamassa mietinnössä, johon liittyi muiden erikoisvaliokuntien lausunnot (UaVM 6/1992 vp), edellytettiin hallituksen jäsenyysneuvotteluissa ottavan huomioon parhaalla mahdollisella tavalla mietinnössä esitetyt kannanotot sekä informoimaan eduskunnan erikoisvaliokuntia neuvottelujen kulusta ja siellä käsiteltävistä kysymyksistä.
Suomi haki 18 päivänä maaliskuuta 1992 Euroopan hiili- ja teräsyhteisön, Euroopan talousyhteisön ja Euroopan atomienergiayhteisön jäsenyyttä.
EY:n ministerineuvosto pyysi huhtikuun alussa 1992 komissiota valmistelemaan Suomen jäsenyyshakemuksen johdosta neuvottelujen aloittamista koskevan päätöksen edellyttämän lausunnon. Komissio pyysi lausuntoansa varten runsaasti aineistoa Suomesta ja kävi selventäviä keskusteluja suomalaisten viranomaisten kanssa varsin laajalta alalta. Jäsenyysneuvottelujen aloittamista Suomen kanssa puoltava komission lausunto valmistui marraskuussa 1992.
Jo Lissabonin huippukokouksessa kesäkuussa 1992 olivat EY:n jäsenvaltiot hyväksyneet kolmen hakijamaan kanssa käytävien liittymisneuvottelujen lähtökohdat ja aikataulun. Neuvottelut voitaisiin aloittaa välittömästi Euroopan unionista tehdyn sopimuksen tultua voimaan ja keskipitkän aikavälin rahoitusohjelman eli niin sanotun Delors II-paketin tultua sovituksi. Lisäksi todettiin unionin voivan laajentua jäsenyyttä hakevilla EFTA-mailla unionisopimuksella sovittujen toimielinratkaisujen pohjalta.
Eurooppa-neuvoston kokouksessa Edinburghissa joulukuussa 1992 päätettiin neuvottelujen aloittamisesta Suomen sekä Itävallan ja Ruotsin kanssa vuoden 1993 alusta. Liittymisneuvotteluja ei voitaisi päättää ennen kuin sopimus Euroopan unionista olisi kaikkien unionin jäsenvaltioiden ratifioima. Neuvottelut muuttuisivat neuvotteluiksi liittymisestä Euroopan unioniin Maastrichtin sopimuksen tultua voimaan.
Neuvottelut EY:n jäsenvaltioiden ja hakijamaiden välillä avattiin ministeritason kokouksessa 1 päivänä helmikuuta 1993. Ne muuttuivat liittymisneuvotteluiksi Euroopan unioniin 1 päivästä marraskuuta 1993.
Norja, joka oli hakenut jäsenyyttä marraskuussa 1992, aloitti omat neuvottelunsa muutamaa kuukautta myöhemmin.
Euroopan talousalueen ulkopuolelle jättäytynyt Sveitsi esitti myös jäsenyyshakemuksen toukokuussa 1992.
Jäsenyysneuvotteluja varten tarvittava kansallinen valmistelukoneisto luotiin keväällä 1992 jäsenyyshakemuksesta päätettäessä.Valmisteluja johtamaan asetettiin pääministerin johdolla toimiva EY-ministeriryhmä (marraskuusta 1993 EU-ministeriryhmä), jossa hyväksyttiin neuvotteluohjeet.
Tammikuussa 1993 tasavallan presidentti asetti Suomen neuvotteluvaltuuskunnan, jota johtivat ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen ja ulkoasiainministeri Paavo Väyrynen,toukokuusta 1993 lukien ulkoasiainministeri Heikki Haavisto. Neuvotteluvaltuuskunnan varapuheenjohtajana ja virkamiestason pääneuvottelijana toimi alusta pitäen ulkoasiainministeriön nykyinen valtiosihteeri Veli Sundbäck.
Neuvottelutavoitteet valmisteltiin EU-ministeriryhmän laajassa alaorganisaatiossa, johon kuuluivat ministeriöiden kansliapäällikkötason integraatiotoimikunta ja neuvottelujen asiakohtarakennetta noudattaen perustetut noin 30 valmistelujaostoa, joissa myös etujärjestöt olivat edustettuina.
Pääministerin johtamassa integraationeuvottelukunnassa olivat edustettuina valtionhallinnon ja etujärjestöjen ohella myös puolueet sekä kuntien etujärjestöt ja Ahvenanmaan maakuntahallitus sekä saamelaisvaltuuskunta.
Hallituksen jäsenyysneuvotteluja varten asettamat perustavoitteet esiteltiin eduskunnalle edellä mainitussa maaliskuussa 1992 annetussa valtioneuvoston tiedonannossa ja jäsenyyden vaikutuksia laajasti selostavassa selonteossa saman vuoden tammikuulta. Hallitus piti tärkeänä sitä, että valiokunnat saavat tietoja neuvottelujen etenemisestä ja esillä olleista kysymyksistä. Valiokunnat ovat voineet kuulla neuvotteluvaltuuskunnan johtoa ja jäseniä.
Tiedotusvälineitä ja kansalaisia on informoitu jatkuvasti ja säännöllisesti liittymisneuvottelujen kulusta noudattaen tässä suhteessa mahdollisimman suurta avoimuutta ja julkisuutta. Suomalaisten tiedonsaannin turvaamisen lisäksi on täten myös unionin suuntaan osoitettu Suomen tärkeänä pitämää julkisuuskäytäntöä.
Viralliset liittymisneuvottelut käytiin unionin jäsenvaltioiden ja Suomen konferenssissa, joka kokoontui sekä ministeritasolla että korkealla virkamiestasolla eli sijaisten tasolla. Neuvotteluasiakohtia tai -aloja oli yhteensä 29. Asiakohtia käsiteltiin valmistelevasti komission neuvotteluja varten muodostaman neuvotteluorganisaation edustajien kanssa ja tuotiin sieltä sijaisten ja ministereiden kokouksiin. Ministeritason kokouksia oli neuvottelujen päättymiseen saakka yhteensä seitsemän ja sijaisten kokouksia yhteensä kymmenen.
Brysselissä lokakuussa 1993 pidetyssä huippukokouksessa unioni kiirehti neuvotteluja siten, että ne voitaisiin saattaa loppuun 1 päivään maaliskuuta 1994 mennessä ja unionin laajentuminen voisi toteutua vuoden 1995 alusta.
Viimeiset ja ratkaisevat neuvottelut maataloutta, rakennepolitiikkaa ja budjettia koskevista kysymyksistä käytiin ministeritasolla vuoden 1994 helmikuun viimeisinä päivinä. Neuvottelut voitiin todeta asiallisesti päättyneiksi 1 päivänä maaliskuuta 1994. Neuvottelukonferenssin päätösistunto pidettiin 12 päivänä huhtikuuta 1994, jolloin osapuolet hyväksyivät yksimielisesti liittymisasiakirjojen tekstit.
Eduskunnalle annettiin pääministerin ilmoitus liittymisneuvottelujen tuloksista 4 päivänä maaliskuuta 1994.
Euroopan parlamentin hyväksyttyä liittymisneuvottelujen tulokset selkeällä ääntenenemmistöllä 4 päivänä toukokuuta 1994 päätettiin liittymissopimuksen allekirjoittamispäivästä.
Suomi allekirjoitti liittymissopimuksen Korfulla 24 päivänä kesäkuuta 1994 Itävallan, Norjan ja Ruotsin ohella Euroopan unionin jäsenvaltioiden kanssa.
Sopimus on kaikkien sopimuspuolten ratifioitava, ja ratifioimiskirjat on talletettava 31 päivään joulukuuta 1994 mennessä. Hakijamaissa pidetään lisäksi neuvoa-antavat kansanäänestykset. Itävallassa 12 päivänä kesäkuuta 1994 pidetyn kansanäänestyksen tulos oli jäsenyyttä puoltava. Suomen kansanäänestys on 16 päivänä lokakuuta 1994, Ruotsin 13 päivänä marraskuuta 1994 ja Norjan 28 päivänä marraskuuta 1994.
Suomi ja muut hakijamaat ovat liittymissopimuksen allekirjoituksesta lukien osallistuneet Euroopan unionin kaikilla toimialoilla unionin neuvoston ja sen alaisten pysyvien komiteoiden ja muiden ryhmien kokouksiin huomioitsijoina. Sovitun välivaiheen tiedonvaihto- ja neuvottelumenettelyn mukaisesti hakijamaat neuvottelevat komission kanssa päätösvalmisteluista niihin unionin jäseninä vaikuttavissa asioissa. Suomalaisten ottaminen unionin toimielinten palvelukseen on alkanut. Euroopan parlamentin ja sen valiokuntien kokouksiin ovat hakijamaiden kansanedustuslaitokset voineet lähettää huomioitsijoita.
Vastaukset 55
Vanhimmat
Suomen valtiosääntö ei valitettavasti tunne sellaista menettelyä, että perustuslait voitaisiin ohittaa kansanäänestyksellä.
Suometar sen kertoi varsin koruttomalla tavalla miten tämä valtiokaappaus tehtiin.
Jos Suomi on liitetty EU:hun laillisesti, niin miksi nämä fanaatikot eivät jo kerro, että missä kohtaa suometar valehtelee???
Perustuslakia ei voida ohittaa kansanäänestyksellä. Siksi sellainen olikin neuvoa antava. Päätöksen liittymisestä teki siis eduskunta.
nähdä hiukan vaivaa ja käyttää kappalejakoa,jos on tuttu asia?
Asia oli vireillä ja päätetty jo ennen muodollista, neuvoa-antavaa kansanäänestystä.
Suomen liittäminen EU:hun ei laillistu neuvoa-antavassa kansanäänestyksessä edes sadan prosentin puoltavalla tuloksella, koska perustuslakia ja rikoslain 12. lukua ei silläkään voida kumota eikä sivuuttaa.
EU-jäsenyys = tarpeeton, kallis ja tappiollinen, LAITON, haitallinen sekä vaarallinen Suomen itsemääräämisoikeuden romuttaminen.
1 1=2, eikä minkäänlainen pidenpi jaarittelu ja filosofointi voi sitä muuksi muuttaa.
EU:sta irtautumisella olisi marginaalinen vaikutus maamme asioihin - kieltämättä samoin kuin EU:hun liittymisellä oli empiirisesti katsoen ainoastaan marginaalinen vaikutus. Kansa kokonaisuudessaan ei huomannut mitään, eikä huomaa sittenkään, kun maamme lähtee EU:sta.
Nimenomaan, kansanäänestyshän oli neuvoa antava.
Rikoslain 12. luku menee tällä lailla (ilmeisesti kohta jota yrität viitata):
Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantaminen. Joka tarkoituksenaan väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla taikka vieraan valtion sotilaallisen tai taloudellisen painostuksen tai tuen avulla
- saattaa Suomi tai osa Suomea vieraan valtion alaiseksi (Suomi ei ole vieraan valtion alainen, meillä ei ole vieraita joukkoja maaperällä)
- irrottaa osa Suomea muusta valtakunnasta tai
muulla vakavuudeltaan näihin rinnastettavalla tavalla rajoittaa Suomen valtiollista itsemääräämisoikeutta (päätämme edelleen asiamme itse - toimimme vain yhteistyössä muiden eurooppalaisten valtioiden kanssa)
-irrottaa osa Suomea muusta valtakunnasta tai
muulla vakavuudeltaan näihin rinnastettavalla tavalla rajoittaa Suomen valtiollista itsemääräämisoikeutta (Suomesta osaa ei ole irrotettu muuhun maahan).
Eli mitään ei ole tapahtunut, ketään ei ole pakotettu uhkailemalla, vaan sinne ovat vieneet meidät demokraattisesti valitut kansanedustajat (joka on muuten otos kansasta) sekä Suomen hallitus.
Niinpä kysynkin Viksun aikaisempaa kysymystä: miksi ette sitten vie asiaa oikeuteen?
Taitaa olla vastaus selvillä: kun ei ole mitään näyttöä asiasta. Tähän kulminoituu koko teikäläisten ajattelu, mesutaan jossain netin palstalla mutta kun pitäisi tehdä jotain niin eväät yllättäen loppuvat.
EU jäsenyys = hieno osa kuulua eurooppalaiseen yhteisöön, joka mahdollistaa henkilö- ja pääomavirtojen vapaan liikkumisen Unionin alueella. EU maksaa, mutta kaikki maksaa - niin myös ilman EU:ta - kansallisen valuutan tukeminenkin maksaa markan kelluessa mahdollisin tukiostoin valuutan uskottavuuden säilyttämiseksi.
1 1 = olemme onneksi eu:n jäseniä, joka on loistava juttu!
EU:hun liittyminen ei ollut ihan marginaalinen vaikutus, edut ovat konkreettisesti todistettu kappaleessa "miten EU vaikuttaa eläämäsi"
läpi kellekkään, joka on menettänyt työpaikkansa yksityistettäessä ja kilpailutettaessa valtion ja kuntien työpaikkoja, niillekkin jotka pääsivät tekemään vanhaa työtään uuden firman alaisuudessa, palkka on pudonut huomattavasti. EU:stahan se kilpailutusvaatimus tuli?
...koska poliittinen tarkoituksenmukaisuus on jyrännyt perustuslait!!!
Kerro nyt sinä minulle, että mitä sellaista se EU-jäsenyys on tuonut josta olisimme jääneet paitsi pysymällä ETA-sopimuksessa?
Ja jos sellaista on, niin onko se sen arvoista, että siitä kannattaa maksaa niin paljon ja että vielä kannatti itsenäisyyskin uhrata?
KONKREETTISIA vastauksia odotellaan!!!
..pyydä joku lukemaan puolestasi, mitä kirjoitin EU-jäsenyyden eduista.
Tuossa juuri näkee sen, että täällä huudellaan internetissä nimettömänä (niinkuin minäkin) ja tuodaan muka hienoja perusteita laittomuudesta - mutta ne teidän perusteenne eivät riitäkään muualle kuin netin keskustelupalstalle, uskokoon niitä ken haluaa. Jos niillä olisi yhtään perusteita, luulisin että kun noin innolla asiaanne puollatte niin menisitte oikeuteen - mutta mitä turhia.
Juuri nämä jutut poliittisesta tarkoituksenmukaisuudesta salaliittoteorioihin tulee lainatakseni erästä kirjoittajaa "pienin ponnisteluin sieltä alapäästä ruskeana, eikä tarvitse pinnistellä yhtään"
Kerrataan vielä, ainakin minun saamani edut:
- autot ja motarit ovat halventuneet
(etenkin ns. laatumerkit ja käytetyt)
- saa shoppailla vapaasti ympäri Eurooppaa
(lukuunottamatta paria poikkeustuotetta)
- ruoka on halventunut banaaneita lukuunottamatta, erityisesti lihat, kananmunat ja karkit
(jauheliha oli myytävänä stokkan herkussa alle 2,6 euron!!)
- alkoholin hinnat tippuvat
(pääsee laatuviinoihin edullisesti)
- Schengen -sopimuksen myötä rosvot saadaan kiinni
(tehostunut kv-poliisiyhteistyö ei anna turvapaikkaa rosvoille euroopassa)
- matkustelusta johtuen valuutanvaihtokustannukset nollilla (ahneet välikädet pois lompakolta)
- sama raha käy Siwan kassalla Härmässä, kuin Luigin Pizzapaikassa Italiassa (helppo verrata hintoja ja tehdä ostoksia sieltä mistä halvimmalla saa)
- saatiin EU:n tukea yliopiston projekteihin
(olis jääny nykyiset työt saamatta ellei eu olis tukenut meidänkään koulua -> hengailisin tod näk työttömänä)
- Erasmus ja muut kv-projektit korkeakouluissa ovat antaneet mahdollisuuden mennä helposti kansainvälisiin yliopistoihin (on kokemusta, vrt äskeinen kohta)
- Lisäksi jos olet EU-alueella ja loukkaannut/sairastut, saat ilmaisen terveydenhuollon
Ei edes tarvitse vastata. Nämähän jotenkin vain "unohtuvat" teeseistäsi tai eivät hyödytä kaltaisiasi..
Sitten pari sanaa ETA -sopimuksesta, jonka merkitys voi kaventua tai jopa loppua kokonaan, mikäli sen varaan jäisi unionin laajenemisen jälkeen vain pari EFTA-maata.
Jäsenyys edellyttää myös välillisen verotuksen harmonisointia (kokonaisveroaste laskee, on jo laskenut) Jäsenyyden välittömänä seuraamuksena on kilpailun tehostuminen erityisesti elintarviketaloudessa. Jäsenyys tuo myös yrityksille takeet sisämarkkinaolosuhteiden pysyvyydestä ja tarjoaa siten edellytykset investointiasteen nousulle. Talouspolitiikalle jäsenyys asettaa selkeitä vaatimuksia, mutta avaa myös mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa yhteisön talouspolitiikkaan.
En ole itse keksinyt väitteitä.
http://www.edita.fi/eu/eu1.13.html
Ikävä kyllä maailma muuttuu ja meidän on muututtava sen mukana. Yleensä siirrot tapahtuvat vanhoina työntekijöinä ulkoistettaessa toimintoja, kenenkään palkka ei tipu eikä lomat mene. Jos näin on käynyt, luottamusmies on hoitanut asiat heikosti.
Ihan hyvä että on kilpailutettu, julkinen sektori onkin ollut tosi tehoton. Lisäksi tämä vähentää ns. eläkevirkoja yms suojatyöpaikkoja.
Osoittakaa mulle kohta, jossa EU "pakottaa" kilpailemaan.
Ja vastatkaa miksi kilpailutus olisi huono juttu, veronmaksajien rahojahan siinä säästetään. Julkiset palvelut tuotetaan tehokkaammin. Jos se on EU:n aikaansaannoksia, niin sehän on hyvä juttu!
laitapa "VIKSU" sitten oma nimesi tänne. Ja jos lähteenä käytät valtion yritystä niin voi sua parkaa jos et ole vielä ymmärtänyt median omistussuhteiden ja informaation todenmukaisuuden kytköstä
Olet omien pakkomielteidesi vanki
Ei jumalauta. Me maksamme bryssille n. 1 miljardin euron siis 6 miljardin markan edestä joka vuosi jäsenmaksuja. Jos tämä summa kokonaisuudessaan jäisi kotimaahan niin sillähän tukis vaikka kuinka saamarin monta yliopistoa. Sinä "VIKSU" taidat ollakin ihmisryhmää "debilius idioticus vajavus älymys tyhmimys raukkamus" näin lyhykäisyydessääm
laskuoppia käytät?
"Siksi emme vie oikeuteen, koska poliittinen tarkoituksenmukaisuus on jyrännyt perustuslait!!!"
Näin selkeästi kertoo fin, oikein kolmella huutomerkillä, miksi täysin selvää asiaa ei voida viedä oikeuteen. No uskotaan häntä hetkisen. Tämä tarkoittaa, että salaliitto, jossa ovat, jo aiemman finin selvityksen mukaan, maamme Eduskunta perustuslakivaliokuntineen ja oikeuskanslereineen, on levinnyt koskemaan maamme koko oikeuslaitosta. Tämähän ei sinänsä ole meille uutinen niin järkyttävähän tämä kokonaista maata ja ilmeisesti myös maanosaa koskeva rikos on.
Kysymys onkin, kun nyt tähän väitteeseen uskomme, mitä sitten voisimme tehdä? On ilmeisen turha kuvitella, että maassamme enää järjestettäisiin vapaita vaaleja. Koko järjestelmähän on jo rikollisten käsissä, nyt jo oikeuslaitostakin myöten. Siis demokraattista kautta laillisuutta emme voi enää palauttaa. Tämä netin keskustelupalsta onkin ilmeisesti tämän diktatuurisen maan ainoa vapaan tiedonvälityksen kanava. Kohta sekin todennäköisesti sulkeutuu.
Jos kerran tuota maamme historian kauheinta vallankaappausta ei voida demokratian kautta kumota, meillehän ei jää kuin alistuminen tai taisteleminen. Kyseessä ei ole pelkästään Suomi vaan lähes koko Eurooppa. Tällähän hetkellä Itä-Euroopassa valmistellaan vastaavia vallankaappauksia, vastoin näiden vapaiden ja vauraiden kansojen tahtoa.
Kun nyt uskomme edes tämän hetken finin ja muiden viisaiden ilmoitukseen, jääkö meille muuta keinoa kuin kansannousu - kapina, vallankumous - palauttaaksemme maamme entisen vaurauden ja ennenkaikkea vapauden, demokratian ja laillisuuden. Onko meidän noustava barrikaadeille taistelemaan maamme vapauden ja laillisuuden puolesta?
Onneksemme emme ole kanssasi fin samaa mieltä, vaan meistä maamme on laillisesti hallittu demokraattinen valtio, jossa saat sinäkin esittää mielettömiä väitteitäsi. Toivottavasti sinäkään et sisimmässäsi usko väitteitäsi ja tee niistä yllä olevia johtopäätelmiä.
Kyllä EU:hun kuulumisesta tai eurosta voidaan olla monta eri mieltä. On hyvä, että asioista keskustellaan demokratiassa. On kuitenkin aivan eri asia väittää Suomea laittomasti hallituksi vallankaappauksen kokeneeksi maaksi.
Jokaisen pitäisi kokea edes hieman vastuuta väitteistään, vaikka täällä nimimerkin suojissa kirjoitellaankin.
Juhani
Ei hemmetti. Maksan Stadiin veroja joka vuosi tuhansia euroja! Jos tämä summa jäisi kokonaan minulle niin saisin ostaa vaikka mitä!
Otapas selvää, paljonko maksoimme vientitukiaisia ylijäämäviljan myymiseksi ennen EU:ta ja suhteuta summa senaikaiseen valtion budjettiin.
kolkkaisivat ja ryöstäisivät rahamiehen aika nopeasti, joutuisit maksamaan suojelusta ja kalliista asuinpaikasta muurien takana, voisit jopa jäädä tappiolle, tosin sosiaalinen status nousisi, vaan onko se sen arvoista.
Niiden ylijäämäviljojen vientituetko olivat suurempia kuin nykyiset EU:n jäsenmaksut???
-mutta vieläkin ne autot ja motarit maksaa paljon enemmän kuin monessa EU:hun kuulumattomassa maassa. Ja vaikka autovero poistettaisiin, niin autoilu ei kokonaisuutena halpenisi.
-etkö esim vuonna 94 saanu shoppailla vapaasti?
-etenkin fatserin paahtoleivät halpenivat keskimäärin 6%, kun olivat edellisen vuoden kuluessa ensin kallistuneet yli 20%
-se on kivaa kun viina halpenee, niin tietää mihin verorahat uppoaa (alkoholisairauksien hoito)
-Schengen-sopimus on hyvä juttu. Norja ja Islantikin liittyivät vaikka sanoivat EU:lle ei.
-miksi ihmeessä niitä rahoja ei voisi antaa suoraan valtion budjetista niille yliopistoille?
-nuo valuutanvaihtojutut ja hintojen vertailut ynnä muut vastaavat ovat sen verran pieniä asioita, ettei niiden takia olisi kannattanut itsenäisyyttä menettää.
hyvä juttu kaikessa, se on totta, että vielä ei EU pakota aivan kaikessa kilpailemaan(hakukoneilla löytyy hyvin tietoa), jotkut hölmöt(Suomalaiset) tekevät sitä silti luullen että näin on pakko ja EU määrännyt, vähän lobbausta vielä takana, niin johan nöyristellään, demokratiasta tietoakaan...
http://www.rauhanpuolustajat.fi/pystykorvakirjat/kirjat/1997_1998/oyeurooppa.html
Suomi on tällä hetkellä nettomaksaja EU:ssa. Kuinka suuri on EU - jäsenmaksujen ja takaisin saatavien tukien välinen erotus tänä vuonna? Täsä yhteydessä ei siis puhuta jäsenmaksusta (6 miljardia markkaa) vaan jäsenmaksun ja EU - rahoituksen erotuksesta.
Vuonna 2001 taisi tämä erotus olla noin 230 miljoonaa euroa eli jotakin 1.4 miljardin markan luokkaa.
Kaivetaanpas Finlexistä esille Suomen valtion tulo- ja menoarvio vuodelta -92 (vuoden 1992 jälkeen nimellä Valtion talousarvio). Tämä on ihan julkista tietoa ja kenen tahansa tarkistettavissa.
http://www.finlex.fi/linkit/sd/19920035
Kyseessä on siis vuoden 1992 säädösteksti numero 35.
http://finlex1.edita.fi/dynaweb/stp/stp/1992sd/@ebt-link?showtoc=false;target=IDMATCH(id,19920035.sd)
Tulojen kokonaismäärä 172 miljardia markkaa (lainaa lisää 35 miljardia)
Kyseisenä Herran vuonna 1992 oli budjetissa maataloustuotteiden vientituki yhteensä noin 2.8 miljardia (!!!!) markkaa. Ohessa ote budjetista:
32. Maataloustuotteiden vientituki ja tuotannon tasapainottamistoimenpiteet 4 085 000 000
40. Maataloustuotteiden vientituki (arviomääräraha) 2 785 000 000
Tähän päälle tuli ainakin yksi lisäbudjetti, josta taisi rapsahtaa vientitukea noin 100 miljoonaa lisää
Vuonna 1992 Suomi oli nettomaksaja 2.8 miljardin edestä juuri näiden maataloustukiasten vuoksi. Tuo summa oli kymmenen vuotta sitten markoissa kaksinkertainen nykyiseen EU - nettomaksuumme verrattuna, vaikka ei edes huomioitaisi inflaatiota! Tilanteeseen verrattuna olemme siis EU - jäsenyytemme ansiosta noin 1,4 miljardia markkaa plussan puolella.
Vieläkö kysymistä? Kaikki tämä on julkista tietoa ja löytyy netistä, kunhan vain hieman vaivaudutte hakemaan.
Edellisessä viestissä oli kysymys viljan vientituesta ja nyt asia muuttuikin niin, että olikin kyse kaikkien elintarvikkeiden vientituesta. Hoh hoijaa.
EU:lta saatavia tukia käytetään paljolti niin epätarkoituksenmukaisiin kohteisiin, että puhuminen 230 miljoonan nettomaksuista on itsensä pettämistä.
Kansallista budjettirahaa ei kuuna päivänä syydettäisi niin epätarkoituksenmukaisiin kohteisiin.
Maataloudesta vielä sen verran, että aika paljon olisi pitänyt olla valuuttaa jolla olisi ostettu elintarvikkeet ulkomailta noina suuren vaihtotasevajeen vuosina.
Ja aika paljon olisi työttömyyskorvauksiakin kulunut, jos olisi alettu maksaa päivärahaa puolen miljoonan työttömän lisäksi toiselle mokomalle jotka olisivat vapautuneet maataloudesta ja sen välillisesti työllistämistä elinkeinoista.
Niin, meinasin aivan unohtaa, että siellä Finleksissä mainittiin myös valtion keräämät tullitulot, jotka syvimmän lamankin alhossa olivat 1200 000 000 mk. Silloin tullitulot saatiin pitää itse, nyt ne tilitetään Brysseliin.
Ollaankos me vielä plussalla?
Voit halutessasi etsiä tilastot siitä, mihin kaikkeen maataloustuotteiden vientiin tukea tarvittiin. Vihje: Kenellä oli ongelmia ylituotannosta? Mitä Suomen maatalous tuotti? Äly hoi, ei tuota rahaa tarvittu karjalanpiirakoiden pakkosyöttämiseen ruotsalaisille.
Oleellista kuitenkin on, että 2.8 miljardia vuoden 1992 markkaa eli noin 3.3 miljardia markkaa (550 milj euroa) nykyrahassa heitettiin vientitukina ulos maasta. Tätä älyttömyyttä itkettiin miesvoimin, mutta turhaan. Summa oli tuolloin vielä nykyistäkin suurempi suhteessa budjetin tulopuoleen. Maatalouden vientituelle ei koskaan saatu mitään vastiketta eli se oli puhdasta hyväntekeväisyyttä.
"kyynärpäitään myöten sonnassa"
http://www.sci.fi/~tumakaup/10_VELKA.HTM#Maailmankaupanvapauttaminen
tuo vastaus kysymykseen PALJONKO OLEMME PLUSSALLA???
"Oliko tuo vastaus kysymykseen PALJONKO OLEMME PLUSSALLA??? "
Ei vaan vastaus väitteeseen, jonka mukaan meiltä menee nykyään miljardi euroa EU:n suuntaan ja että koko tuon rahan jääminen Suomeen olisi mahdollista ilman EU - jäsenyyttä.
Muista jatkossakin käyttää isoja kirjaimia ja pitkää riviä kysymysmerkkejä, kun haluat korostaa kirjoittamasi viestin järkevyyttä.
Nyt me kustannamme osaltamme koko EU-alueen ylituotannon viennin polkuhinnalla kehitysmaihin. Se onkin viisasta politiikkaa.
Maksamme EU:lle miljardi euroa ja saamme takaisin näitä rahoja enimmäkseen sellaisiin tarkoituksiin, että ei niihin kotimaista rahaa milloinkaan käytettäisi.
Tämän lisäksi tilitämme tullitulot EU:lle, sekä osan alv tuloista.
Olemmeko me plussalla?
EU ohjeistaa julkiseen tarjouskilpailuun yli viiden miljoonan julkisen sektorin investoinnit.
Eli pitäisikö siis tyytyä julkisen sektorin maksamaan palveluista ylihintaa mukisematta ilman kilpailutusta? Mitähän veronmaksajat sanoisivat??
..tuollaisen roskan on kirjoittanut kun en havainnut tekijää.
pitäisi löytää helposti hakukoneella tekijät?
http://www.likekustannus.fi/kirjatilaus/naytakirja.php?ix=1522
http://styluspub.com/books/book4321.html
ylihinnoittelusta ja kilp...no joo näin se käy
http://www.kaapeli.fi/seppanen/lehti/sahko.htm
..minkätakia näitä ei voi mainita vai halutaanko sillä suojata henkilöllisyyttä?
Ettei vain EU-herrat saisi kiinni sananvapauden väärinkäytöstä? :)
...on järkevin vaihtoehto valita toimittaja/palveluntarjoaja päättämällä asiat suljettujen ovien takana?
En jaksa edes lukea noita Seppäsen juttuja - saati en kommentoi, koska tiedän jostakin asiasta vain Seppäsen kirjoituksen, joka ei todellakaan tarkoita sitä että se olisi yleispätevä jokapaikkaan. Eihän tuossa ollut sitten ratkaisua hänen epäilemäänsä asiaan - Seppänenhän on kommunisti.
Oletko siis sitä mieltä, ettei julkisen sektorin hankintoja kilpailuteta? Miten perustelet tämän väitteen? Omin sanoin, ihan vapaasti - jos tiedät esittää lukuja, jolla voit todistaa kilpailun kannattamattomuuden, näkisimme niitä mielellään.
odotellaan.
olisi kuitenkin kannattanut lukea tuo seppäsen juttu, kommari tai ei. Omin sanoin, tosin varsin myöhään yöllä kirjoitettu, minkä tekstistäkin huomaa...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=110&conference=666&posting=22000000001194764
Muuten hyvä juttu, keskustelunalku muutoksesta asumisessa ja taas syistä...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=110&conference=666&posting=22000000001194510
löytyivät. Mitä eikö EU:ssa olekaan sananvapautta?;)
Tuskin kirjassa sanavapauden väärinkäyttöä, mutta olisihan se hieno ajatus, jos pistettäisiin pystyyn oikeudenkäynti ja kaikki osapuolet esittäisivät julkisesti todisteensa ja väitteensä, ei mitään salaisia pöytäkirjoja yms.vaan kaikki tieto kansalle/kansoille, kannattaa muuten lukea tuo kirja ja kokeilla arvata kuka/mikä häviäisi oikeusjutun.
Virolaisten ja Ruotsalaisten pitäisi ehdottomasti lukea mainittu kirja ennen äänensä antamista. Eivät tosiaankaan äänestäisi sen jälkeen, että kyllä EU:hun, vaan ihan jotain muuta.
...eli siellä kirjassa on sitten yksi ja ainoa totuus jota sovelletaan globaalisti kaikkeen.
Varsin huvittava opus.
Eilen uutisissa olleen tiedon mukaan Suomen maksut EU:lle olivat lähes samat kuin EU:lta Suomeen päin tulleet maksut.
Mielestäni siis halpa hinta vakaasta taloudesta. Suomi ei maksa siis mitään siitä että korot ja inflaatio pysyvät alhaalla ja valuutta ei heilahtele.
Ja Suomi on silti itsenäinen valtio. Tai ainakin itsenäisempi kuin YYA-sopimuksen aikaan. Yksinkertaisemman mielestä oma markka on ehkä tärkeämpi asia kuin Neuvostoliiton sanelema politiikka, mutta minun mielestäni Euro ei ole vienyt Suomen itsenäisyyttä. EU:ssa Suomi on itsenäisempi kuin koskaan aikaisemmin Neuvostoliiton vasallivaltiona.
Selvitys EY-jäsenyyden vaikutuksesta Suomelle valmistui kahdessa viikossa! Aika pikainen selvitys koko maan talouden itsemääräämisoikeuden poisluovuttamisen seurauksista. Olikohan tässä rahavallalla sormet pelissä?
Ja VITTU SÄ nimimerkillä "VIKSU" kirjoittava olet joko SAATANAN TYHMÄ tai JOKIN VALTION KUSINEN ALISTETTU PASKAINEN VIRKAMIES/MINISTERI JOLLA EI OLE MUNAA NOUSTA SORTOA, EPÄOIKEUDENMUKAISUUTTA JA LAITTOMIA TEKOJA VASTAAN.
OLET PELKURI!
siinäpä asiaa kerrakseen,ja tyyppi esimerkki eu:n
vastustajasta.
voi järjen valo!
Mitä ihmeen vouhoamista tämä EU:n vastustajien älämölö oikein on? Eihän Suomi itsenäisyyttään ole menettänyt. Itse ainakin vedän juhannuksena siniristilipun salkoon ja laulan maamme-laulua (joka tosin pitäisi vaihtaa Finlandiaan, mutta se siitä)
Kysehän on vähän samasta asiasta kuin urheiluseuran kuulumisesta lajiliittoon. Eri mittakaavassa tietysti. Seura maksaa liittoon jäsenmaksua ja saa sitä myöten lajiliiton jäsenedut. Tokihan seuran pitää toimia liiton säännösten puitteissa, mutta kuitenkin sillä on oma hallintonsa ja itsemääräämisoikeutensa.
Anarkistit tuntuvat aina haluavan päästä mukaan yhteisön suomiin etuisuuksiin (tieverkosto, terveydenhuolto, koulutus jne..) mutta yhteisölle taas ei olla valmiita omasta pussista maksamaan penniäkään. Sama tuntuu koskevan EU:ta, mitään ei olla valmiita uhraamaan, mutta edut ollaan kyllä valmiita ottamaan vastaan. Hävetkää.
uhraamaan Suomelle, ei EU:n ulkomaanpelleille.
Kerro ihmeessä mitä ne EU:n edut ovat, ja ovatko ne hintansa väärtejä?
Vastaukseksi kelpuutan toki myös listan niistä konkreettisista eduista, joista Norja ja Sveitsi ovat jääneet paitsi kun eivät liittyneet EU:hun.
Päivää ystävät!
On jäänyt kirjoittelu vähiin, kun pitää tehdä vähän ansiotyötäkin. Onpa hauska nähdä kuinka hyvin perusteltua kommentointia olen saanut osakseni, ihan olen ilahtunut kuinka osuin maaliin =)
Mielestäsi siis valtion EU liitosselvitys kesti kaksi viikkoa? Juuri niin, sinnehän palkattiinkin tettiläisiä kolmeen vuoroon kirjoittamaan runoja :)
Itärajan takanahan noustiin sortoa ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan, siitähän koittikin todellinen vapaus ja veljeys.
Lukekaapa EU-vastustajat jos osaatte, uusin talouselämän pääkirjoitus 12.9.
Onko tyhmyyttä pitää asioistaan huolta, elättää perhettä (esim. olemalla virkamies tai yrittäjä) ja toivoa asioiden menevän parhaiden päin vaikuttamalla niihin? Samalla tulee maksettua veroa josta sinäkin saat varmaan valtion/kunnan tukien kautta osasi.
Kuinka olen pelkuri, kerro minullekin!
Ja kuinka olen tyhmä, valaiskaa, oi viisaat!!
Sortoa ja epäoikeudenmukaisuutta - kerro toki esimerkkejä. Yleensä jos vaikkapa sossuntädit pompottavat sinua luukulta toiselle, se voi tuntua sorrolta.
Tehkää vähän töitä (opiskellen asioita tai muuten hanttihommia) niin jää aikaa vähän elääkin elämää.
vastausta.
EU:han maksaa jatkuvasti tukea maatalouteen ja rahoittaa suurella määrällä erilaisia projekteja tienparannuksista Taka-Hikiäläisen aikamiespojan matkailuhankkeeseen.
niiden rahojen kotimaisuusaste on yli 100%. Ne ovat vain kierrätetty Brysselin kautta. Kyllä sinä tämän tiesit.
Mitä väliä sillä on kiertääkö projektin rahat Brysselin vai Helsingin kautta? Tai vaikkapa Chigagon kautta?
täällä varmaan iloitsee saadessaan veronpalautuksia -tyyliin, "kiva kun valtio lahjoittaa mulle rahaa."
Tärkein etu on Suomelle siinä että yhtenäistetty talous- ja kauppapolitiikka tarjoaa Suomelle mahdollisuuden pärjätä kansainvälisessä kilpailussa. Ilman sitä suuryritysten olisi mahdotonta yrittää säilyttää kilpailuasemiaan heiluvan markan varassa.
Suuryritysten kaupankäynnin turvaaminen turvaa myös työpaikkoja Suomessa ja lisäksi yhtiöt välillisesti työllistävät vielä lähes tuplasti oman työntekijämääränsä (ravintola- ja siivouspalvelut, kiinteistöpalvelut, puhelin- ja tietoliikenne jne..)
Mutta kun sinulle ei tunnu riittävän vastaukseksi se, että Suomi hyötyy EU:sta olemisesta, vaan haluat vastaukseksi sen kuinka monta euroa (anteeksi, tietysti markkaa) sinulle EU:sta maksetaan.
Vapaan Suomen Liiton (Uusi Kansallinen Keskusta) puheenjohtaja, fil.tri. Ilkka Hakalehto on syyttänyt suorassa radiohaastattelussa Suomen poliittista johtoa maanpetoksesta ja väittänyt, että Suomi liitettiin Euroopan Unioniin voimassaolevan perustuslain vastaisesti.
On se kumma, että poliittiset johtohenkilöt eivät reagoi tähän mitenkään, kuten haastamalla Hakalehdon oikeuteen kunnianloukkauksesta jne.
Kannattaa lukea Machiavellin "Valtiollisia mietelmiä" eritoten kappale, missä kerrotaan kuinka tärkeää on "kansalaisten syyteoikeus valtiota kohtaan sen oikeudenmukaisuuden turvaamiseksi".
Roomassa oli kansantribuuneja joiden puoleen tavalliset työläiset, plebeijit, kääntyivät jos ylimystö sorti heitä.
Suomessa kansantribuunia vastaisi tällä hetkellä perustuslakituomioistuin, jossa voitaisiin tulkita perustuslakia ja täten aloittaa maanpetossyyllisten syylliseksi toteaminen ja tuomitseminen.
Pärjäilkää
haastaminen oikeuteen on ruudin tuhlausta. Vain jonkin iltaläpyskän kannattaisi hommaan lähteä (isot otsikot ja jutut). Hakalehto sai alle 1000 ääntä, se kertoo kaiken tarpeellisen. Toisaalta saattaahan olla, että jonkun hihat palavat ja Hakalehto joutuu vastaamaan sanoistaan. Ja sellainen pikku juttu, että haastattelusta vastaa YLE ja toimittaja, ei haastateltu.
En ole missään vaiheessa odottanut EU:lta muuta kuin lopullista kuoliniskua demokratialle ja kansalaisoikeuksille.
EU-kriittisiä ja itsenäisyyden sekä laillisuuden puolustajia ei tulla jatkossa ainoastaan haastamaan oikeuteen, vaan heitä katoaa, kuten näissä ihmisvihamielisissä pakkojärjestelmissä aina on tapahtunut.
Siitä vaan, pellet, menettäkään malttinne. Te voitte vaikka tappaa meitä, mutta totuus ei sillä muutu. Totuus Suomen EU-jäsenyydestä on suurempi asia kuin kenenkään henkilö, joten pieksäkää te säälittävät raukat henkilöä aivan niin paljon kuin oma olonne siitä paranee.
rahaliittoon, kyselevät taas, kun eivät itse tiedä;)
http://www.iltasanomat.fi/keskustelu/lukijanviesti.asp?id=713650