...ilmeisesti tuli päästäneeksi ankan suustaan kehottaessaan, että maskuliinisista ominaisuuksista tulisi pyrkiä eroon (yhteiskunnassa tms.)... Kyse siis taannoisesta a-studion asiaohjelmasta.
Ajatuksena on ilmeisesti se, että kun kaikki ovat suht samanlaisia (lue: feminiinisiä), niin maailma olisi onnellinen ja harmoninen.
Miksipä emme voisi ajatella niinkin päin, että leikittelisimme ajatuksella, mistä naisellisista ominaisuuksista pitäisi päästä eroon, jotta maailma paranisi? (sikäli, kuin voimme jaotella ominaisuuksia maskuliinisiksi tai feminiinisiksi, matriarkaalisiksi tai patriarkaalisiksi)?
Sinänsähän post-modernissa yhteiskunnassa (mikäli ajattelutapamme on post-moderni, kuten feministiset kirjoittavat usein toteavat olevansa, ainakin ne, joita olen lukenut) ei ole yhtä ainutta "oikeaa" ominaisuusjoukkoa tai kriteeristöä, jolloin meidän ei tarvitse ottaa sinänsä todesta myöskään feministien tarjoamia kriteerejä (lähtien ainakin useiden naistutkijoiden omasta filosofisesta näkemyksestä) - ellei se satu sopimaan meidän itse kunkin omaan post-moderniin pirtaamme?
Ajatusleikin kehittely vaatii seuraavaa:
a) voisimme yrittää tunnistaa feministisestä keskustelusta, mitkä ominaisuudet koetaan yleisesti feminiinisiksi (ts. emme kehitä mitään sovinistista näkemystä feminiinisyydestä)
ja
b) voisimme sitten katsoa, mitä jos emme yrittäisikään kehittää niitä, vaan jotain "maskuliinisempaa" niiden tilalle.
Lähdetään.
Hoiva on feminiinistä -> alkoholistit vaativat paljon hoivaa, samoin vanhukset -> poistetaan automaattinen yhteiskunnan takaama hoiva.
-> tämä voisi parhaimmillaan johtaa siihen, että ihmiset olisivat motivoituneita hankkimaan jälkeläisiä vanhuutensa turvaksi, tai säästämään vanhuutensa varalle, jotta se olisi turvattu ja he voisivat ostaa hoivan sen kustannuksia vastaavaan hintaan. Ihmiset olisivat motivoituneita olemaan paremmissa väleissä sukujensa kanssa ja sukurakkaus voisi lisääntyä nykyisen kylmän individualismin sijaan. Sairaanhoitajien ei tarvitsisi olla niin matalapalkkaisia, koska he saisivat markkinahintaa.
Koulumenestys on feminiinistä -> mitä jos emme kiinnittäisikään suurta huomiota koulumenestykseen? Tämä voisi kannustaa ihmisiä enemmän käytännöllisiin ammatteihin ja omatoimisuuteen, uusavuttomuus vähenisi. Toisaalta automekaanikoista ja putkimiehistä voisi olla ylitarjontaa, ja heidän palkkansa vähenisivät. Samalla, kun sairaanhoitajien palkat kasvaisivat -> palkkaepätasa-arvo alojen välillä kapenisi.
(Eli paradoksaalisesti - jo näiden kahden asian valossa ei-feminiinisiksi katsottujen ominaisuuksien tukeminen voisi yllättäen olla myönteistä eräille feministien ajamille asioille!)
Ajatuksena on ilmeisesti se, että kun kaikki ovat suht samanlaisia (lue: feminiinisiä), niin maailma olisi onnellinen ja harmoninen.
Miksipä emme voisi ajatella niinkin päin, että leikittelisimme ajatuksella, mistä naisellisista ominaisuuksista pitäisi päästä eroon, jotta maailma paranisi? (sikäli, kuin voimme jaotella ominaisuuksia maskuliinisiksi tai feminiinisiksi, matriarkaalisiksi tai patriarkaalisiksi)?
Sinänsähän post-modernissa yhteiskunnassa (mikäli ajattelutapamme on post-moderni, kuten feministiset kirjoittavat usein toteavat olevansa, ainakin ne, joita olen lukenut) ei ole yhtä ainutta "oikeaa" ominaisuusjoukkoa tai kriteeristöä, jolloin meidän ei tarvitse ottaa sinänsä todesta myöskään feministien tarjoamia kriteerejä (lähtien ainakin useiden naistutkijoiden omasta filosofisesta näkemyksestä) - ellei se satu sopimaan meidän itse kunkin omaan post-moderniin pirtaamme?
Ajatusleikin kehittely vaatii seuraavaa:
a) voisimme yrittää tunnistaa feministisestä keskustelusta, mitkä ominaisuudet koetaan yleisesti feminiinisiksi (ts. emme kehitä mitään sovinistista näkemystä feminiinisyydestä)
ja
b) voisimme sitten katsoa, mitä jos emme yrittäisikään kehittää niitä, vaan jotain "maskuliinisempaa" niiden tilalle.
Lähdetään.
Hoiva on feminiinistä -> alkoholistit vaativat paljon hoivaa, samoin vanhukset -> poistetaan automaattinen yhteiskunnan takaama hoiva.
-> tämä voisi parhaimmillaan johtaa siihen, että ihmiset olisivat motivoituneita hankkimaan jälkeläisiä vanhuutensa turvaksi, tai säästämään vanhuutensa varalle, jotta se olisi turvattu ja he voisivat ostaa hoivan sen kustannuksia vastaavaan hintaan. Ihmiset olisivat motivoituneita olemaan paremmissa väleissä sukujensa kanssa ja sukurakkaus voisi lisääntyä nykyisen kylmän individualismin sijaan. Sairaanhoitajien ei tarvitsisi olla niin matalapalkkaisia, koska he saisivat markkinahintaa.
Koulumenestys on feminiinistä -> mitä jos emme kiinnittäisikään suurta huomiota koulumenestykseen? Tämä voisi kannustaa ihmisiä enemmän käytännöllisiin ammatteihin ja omatoimisuuteen, uusavuttomuus vähenisi. Toisaalta automekaanikoista ja putkimiehistä voisi olla ylitarjontaa, ja heidän palkkansa vähenisivät. Samalla, kun sairaanhoitajien palkat kasvaisivat -> palkkaepätasa-arvo alojen välillä kapenisi.
(Eli paradoksaalisesti - jo näiden kahden asian valossa ei-feminiinisiksi katsottujen ominaisuuksien tukeminen voisi yllättäen olla myönteistä eräille feministien ajamille asioille!)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sairaiden, vanhusten ym. tarvitsijoiden auttamisesta voi luopua ja koulutus jättää retuperälle, niin jopas maailma paranee. =O Kaikenlaista sitä näkee kerrottavan.
Oma ideaalini on, että lakataan jauhamasta maskuliinisista ja feminiinisistä piirteistä ja annetaan jokaisen olla mitä on. Meitä on sukupuolesta riippumatta laidasta laitaan.
Sukupuoleen perustuvat tasa-arvon epäkohdat on hiottava kuntoon, mutta sehän ei jumittuneella jauhamisella onnistu eikä sillä, että vatvotaan millainen ominaisuus nyt ihmiselle olisi hyvä.
...valitettavasti feministisessä retoriikassa on eräiden tahojen taholta hyvinkin polarisoitunutta tuo sukupuolille ominaisten "ominaisuuksien" jaottelu. Esim. aggressiivisuus ja kilpailuhenkisyys nähdään "pahoina, maskuliinisina" ominaisuuksina... ja feminiinisenä sitten vaikkapa "konsensushakuisuus" (joka, vaikkapa katseltuani pikkutyttöjen leikkejä, joissa on päsmäriä ja prinsessaa vuoroin vallalla itse kenessäkin, ei näytä kyllä siltä).
Ehkäpä homma on enemmänkin niin, että joku ominaisuus ei ole sinänsä hyvä tai paha, vaan se, mihin tarkoitukseen sitä alkaa käyttää.
Feminiininen yhteiskunta (siinä mielessä, kuin feministit sitä käsitteistävät) vaikuttaa hyvin utopistiselta, tylsältä - ja erittäin epärealistiselta (jopa siinä tilanteessa vaikka kaikki miehet Solanaksen oppien mukaan saataisiin likvidoituakin).
lähteeseesi näistä esittämistäsi asioista. Kertoisitko?
..eiväthän nuo mitään ajatusleikkejä ole, noistahan toteutuu ainakin se, että hoivayhteiskunta katoaa, juuri tuossa eräskin professori ehdottaa mielisairaaloiden lopettamista..
..niinkuin hullut eivät jo muutenkin olisi irrallaan ja keskuudessamme..
..sen sijaan koulutuksesta ei ainakaan suomen kaltainen kansa luovu mihinkään, ellei joku keksi, että se kommunismia, johan siinä katoaisi PISA-maine puhumattakaan kalevalaisesta perinnöstä, päinvastoin koululaitos muuttuu markkinavetoiseksi ja eriarvoistuu sen minkä kerkiää..
..ei pidä hämmästellä, vaikka meilläkin vähän ajan päästä olisi joidenkin kehitysavulla rikastuneiden banaaniruhtinaskuntien suursijoittajien omistamia yksityisiä opinahjoja, jonne opiskelemaan pääsevät testataan paitsi älyn niin myös kaikinpuolisen sopeutumisen, hajun ja värin puolesta..
...äärikapitalismi on täysin samaa kuin reaalisesti tähän saakka toteutunut kommunismikin. (Ja vaikkapa feminismikin)
Suvaitsevaisuus on suvaitsevaa vain ko. ismin lähtökohtaisesti allekirjoittavalle.
Ootko koskaan ajatellut, että asiaa voi lähestyä paradoksiinien kautta liittämällä kontekstiin feedaaliyhteiskunnan semialoitteelisen käsityksen naisen pseudekemiallsiesta roolista?
Mitä tuosta ajatuksestasi mahtaa seurata käytännössä?
käytännössä peräsuolen tavara valuu suoraan housuihisi.
...että tuossa vastauksessa oli käytetty sivistyssanoja hieman harkitsemattomasti, mm. "feedaali" oli terminä hieman kyseenalainen.
Reiän repimisestä voisin todeta, että se on terminä hieman löperö, koska reikäähän per se ei voi repiä, vain sen ympärystää. Mikä pienenä tarkennuksena... Asia koskenee myös rectusta.
...piti tietenkin sanomani, että rectumia, eikä rectusta. Damn.
Katsoin tuon Moilasen haastattelun ja kuuntelin Kaapin paikka-ohjelman, jossa Tomi Timperi ja Henry Laasanen vastasivat miesasialiikkeen edustajina. Minulle tuli huono olo. Jos tasa-arvon edistäminen on näiden henkilöiden harteilla tilanne on surkea.
Miesten ja naisten maailmat ovat muuttuneet vauhdilla, samoin miehet ja naiset. Naisten arvo ei synny enää pelkästä äidin ja vaimon roolista. Toisaalta miehen arvo ei koostu enää pelkästään palkkapussin kantamisesta perheelle ja menestymisestä työelämässä.
Tässä on loistavat mahdollisuudet kehitykselle josta molempien sukupuolien edustajat hyötyvät, mutta kun kuuntelee sukupuoliemme "virallisia edustajia" toivo paremmasta haihtuu välittömästi.