Osaako joku kertoa kenen idea oli ostaa Vickers tnkait ilman aseistusta ennen sotaa? joissain kirjoissa kerrotiin että olisi tullut liian kalliiksi...mutta kuin sitten riittivät rahat ostaa boforsin kanuunat? joten rahasta tuskin oli kyse.
Tuon mokan takiahan useimmat noista Vickers tankeista olivat tyhjän panttina...ja sen takia valui suomalaista verta.
Vasta sitten useimmat aseistettiin kun saatiin venäläisiltä sotasaaliiksi mainioita 45mm tykkejä.
Kuva
http://en.wikipedia.org/wiki/Image:Vickers6ton_front.JPG
Eli kenen moka oli ostaa tankit aseistamattomina?
Missä hommissa niitä käytettiin jatkosodan myöhemmässä vaiheessa? tuskinpa tuollaisella nyt T-34rikki sai ammuttua...niin ainakin epäilen etei 45mm tykki T-34 tehonnut.
Tuon mokan takiahan useimmat noista Vickers tankeista olivat tyhjän panttina...ja sen takia valui suomalaista verta.
Vasta sitten useimmat aseistettiin kun saatiin venäläisiltä sotasaaliiksi mainioita 45mm tykkejä.
Kuva
http://en.wikipedia.org/wiki/Image:Vickers6ton_front.JPG
Eli kenen moka oli ostaa tankit aseistamattomina?
Missä hommissa niitä käytettiin jatkosodan myöhemmässä vaiheessa? tuskinpa tuollaisella nyt T-34rikki sai ammuttua...niin ainakin epäilen etei 45mm tykki T-34 tehonnut.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Engl. kielinen wikipedia kertoo seuraavasti:
"Finland - used 33 tanks since 1938. They were armed initially with a short-barreled 47 mm gun and later hastingly equipped with a 37 mm Bofors anti-tank gun as their main gun. They were used in the Winter War with the USSR. After this war, the Finns rearmed Mark E tanks with captured Soviet long 45 mm guns as used in the T-26. The Finns designated the rebuilt Vickers tanks as: T-26E. They were used in combat from 1941–44 and remained in service as training tanks until 1959."
politiikasta vieraantuneet ihmiset. Ainahan oli varaa panssarilaivoihin mutta ei vuotta kahta ennen Talvisotaa yhteen raskaaseen kenttätykistöpatteristoon. Ihan samalla tavalla kuin nykyisinkin. Uudelleenvalinta on tärkeintä riippumatta mistä rahat tulevat tai mitä sidonnaisuuksia se edellyttää. Mikään ei ole muuttunut mihinkään suuntaan. Kaikki on ostettavissa. Hinta vain vaihtelee.
On valitettu paljon sitä, että kuinka huonosti suomi oli varustautunut sotaaan. Suomella oli varsin komeita sotalaivoja. Ilmarinen ei ollut ainut. Ilmarisen käyttäminen vaati yli 500 miestä. Jos laivastoon käytetyt rahat olisi käytetty panssaritorjuntatykkeihin niin hyvä olisi ollut.
Samanlaisia vääristymiä on nytkin. Tätäkö vihjaat nimimerkki vieraantuneet? Kansainväliset velvoitteet vaativat kalliita järjestelyjä puolustussektorilla ja oma kansallisen edun mukainen puolustus jää vähemmälle.
Villi arvaus jälleen kerran: Niukkanen, Cajander ja Tanner.
Tanner oli outo sekoitus patriootista ja sosialistista.
Sellaiset ministerit kuin Cajander, Tanner ja Niukkanen eivät turhaan tuhlanneet puolustusvoimiin.
http://veteraanienperinto.fi/suomi/sotilaat/1930/vakavat_puutteet.htm
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000024909952#22000000024909952
>Osaako joku kertoa kenen idea oli ostaa Vickers tnkait ilman aseistusta ennen sotaa<
Kyllä tuo oli armeijan asiantuntijoiden ihan oma moka. Heidän mielestään alkuperäinen tykki oli liian heikko. Tilanne oli sama PST -tykkien kalipeerin suhteen. Vuosikaudet kiisteltiin valittavan tykin kalipeerista ja itse tykit jäi tekemättä kun Talvisota alkoi.
Eikös näistä Vickerseistä uupunut myös kunnolliset tähystys- ja tähtäinlaitteet, mitä siten yritettiin talvisodan aikana korvata kotimaisilla peilivirityksillä aika tuhoisin seurauksin.
"Tilanne oli sama PST -tykkien kalipeerin suhteen. Vuosikaudet kiisteltiin valittavan tykin kalipeerista ja itse tykit jäi tekemättä kun Talvisota alkoi"
Meikäläisen muistiin tuo 37 mm valittiin jo loppuvuodesta 1936 armeijamme pst-tykin kaliiperiksi, valmistuslisenssihän saatiin hommattua ruotsalaisten Bofors K-34 37 mm panssarintorjuntatykille.
Talvisodan syttyessä armeijallamme oli noin 50 kpl Ruotsista ostettua alkuperäistä Boforsia ja suunnileen saman verran lisenssillä tehtyjä suomalaisia kopioita. Ammuksia oli Ruotsista ostettu reilut 30 000 kpl, kotimaisen tuotannon ollessa (helkkarin mittavat vajaat 2000 sodan ollessa kynnysellä..).
Tuo 37 mm oli sittemmin varsin tehokas neukkujen Talvisodan panssarikalustoa vastaan, T-26 ja BT -vaunut tuo puhkaisi normaalietäisyyksiltä hyvin.
>kotimaisen tuotannon ollessa<
Talvisodan syttyessä Suomessa EI ollut edes yhtä ainoaa PSt -tykkien hylsyjen valmistukseen tarvittavaa vetolaitteistoa. Sellainen löydettiin lopulta elintarviketeollisuuden käyttöön hankitusta ja makaroonien valmistukseen käytetystä vetokoneesta. Sen vetoväli oli riittävän pitkä 37 mm PST -tykin hylsylle. Tämä kerrotaan Valmetin historiikissa Tykki taipui paperikoneeksi. Tuossa kirjassa kerrotaan tarkkaan Boforsin PST -tykin valmistushankaluudet ja tuotannon käynnistäminen.
PSt -tykkien ammusten lataus oli kuviteltu suoritettavaksi uudelleenlatauksena palautettuihin hylsyihin. Arvata saattaa montako hylsyä palasi rintamalta kun tykitkin tuppasi jäämään viholliselle.
Jokinen, Jukka: Tykki taipui paperikoneeksi, Valmet, 1988.
Muistelisin vielä lukeneeni jostain sotakirjasta, että Vikkersien pansarointi oli puutteellinen. Siinä oli kohtia, jotka jopa kiväärin luoti saattoi lävistää.
Ok, tuon meikäläisen silmään sattunut vaatimaton 37 mm Boforsin ampumatarvikkeiden valmistusmäärä kotimaisen tuotannon suhteen sanottiin olleen VTT/Ammus Oy :n tuotanto vuoden 1939 loppuun mennessä.
Suunnilleen kuutisenkymmentä noita Boforseja taisi kentällä tuhoutua, menetyksiähän korvasivat sentään onneksi Ruotsista saatu lisäkalusto ja jonkun verran noita taisi olla myös ruotsalaisten vapaaehtoisten mukanaan Suomeen roijaamassa kalustossa.
>meikäläisen silmään sattunut vaatimaton 37 mm Boforsin ampumatarvikkeiden valmistusmäärä<
Kyseessä lienee olleet ammusten uudelleen lataukset. 37mm hylsyjen tekoa alettiin miettimään vasta kun niistä tuli pula. Silloin huomattiin ettei niin pitkäleukaista prässiä löytynyt koko maasta. No 1 löytyi elintarviketeollisuudesta ja siitä improvisoitiin hylsynvetolaite.
http://www.pkymasehist.fi/pstk36.html
>Ammuksia oli kauppojen yhteydessä saatu Boforsilta 32 000 laukausta. VTT ja Oy Ammus vasta puolestaan aloittelivat omaa tuotantoaan alkuvuodesta 1939 ja saman vuoden aikana valmistui vaatimattomat 1680 kpl kotimaisia laukauksia VTT:ltä. Jatkosodassa oma teollisuus kattoi suurimman osan ammuskulutuksestamme. Boforsin 37 mm ammus oli oma konstruktionsa muistuttaen hieman saksalaista, mutta hylsy oli 28 mm pidempi.<
Ajatelkaa että PST -tykkien ammustäydennystä ei saanut jos ei ollut antaa tyhjiä tilalle. Jopa miehiä uhrattiin järjettömissä hylsyjenhakuoperaatioissa.
Ne suunniteltii aseistettaviksi vanhoilla renault tankkien tykeillä. Niitä käytettiinkin alkuun. Osoittautuivat vain aikansa eläneiksi. Myös optiikka puuttui.
Pari sanaa tuosta vastapuolen kalustosta. Ensimmäisen kerranhan suomalaiset panssari-"voimat" joutuivat tuleen Honkaniemen panssaritaistelussa 26.2.1940 joka oli ainoa laatuaan talvisodassa. Vastassa oli neukkujen T-26:sia (eli käytännössä aivan samaa kalustoa) sekä pst-tykkejä ja T-28 (iso paskiainen, "postijuna"), huonosti siinä kävi.
1941 tilanne oli jo toinen, Laguksen panssarit toimivat jo paljon tehokkaammin, ajoittain ihan salamasodan teorian mukaan. Tosin jatkosodan alussahan vastus meidän rintamilla oli myöskin hieman heikompaa. Saatavilla oli myös enemmän vaunuja ja pst-aseita (siis tykkejä ja kivääreitä). Käsittääkseni ensimmäisiä T-34:sia ja Klimejä alkoi tulla vastaan vasta syksyllä ja silloinkin niitä saatiin itse muutama sotasaaliiksi (joita käytettiin menestyksellä sitten 1944 torjuntataisteluissa). Vickerssejä oli käytössä vielä -44 (ainakin Viipurissa), mutta sen arvo raskaampien vihollisvaunujen torjuntaan oli vähäinen (Klimit, Sotkat ja Sturmit saivat huolehtia niistä), mutta jalkaväkeä vastaan sama kuin ennenkin.