onko sellaista tutkittu, että onko uskonnollisuus perinnöllistä? Siis vähän samaan tapaan kuin hörökorvat, tai iso nenä.
Vai onko se vaan tulosta siitä, että lapselle on varhaisessa vaiheessa tätä uskontoa tuputettu. Sen puolesta puhuisi kyllä se, että jotkut pääsevät siitä irti. Kuka milläkin tavalla.
Vai onko se vaan tulosta siitä, että lapselle on varhaisessa vaiheessa tätä uskontoa tuputettu. Sen puolesta puhuisi kyllä se, että jotkut pääsevät siitä irti. Kuka milläkin tavalla.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minä äänestän jälkimmäistä. On totta että uskonnosta pääsee eroon jos vain haluaa.
kuka siitä haluaa päästä eroon. Ja levittää sitä myöhemmin omille lapsilleenkin.
Valtiohan tässä touhussa on myös mukana sallimalla kaikenlaisen uskonnonopetuksen koulussa. Ja suosimalla muutenkin uskontoa.
Ei ole perinnöllistä.
Uskonnollisuus on valinta.
on, että se voi olla jossain määrin perinnöllistä. Tämä perustuu siihen, että tietyt ominaisuudet ovat perinnöllisiä. Ajatellaan vaikka herkkäuskoista isää, jonka estomekanismi on heikko. Estomekanismilla tarkoitan tiedostamattoman sotkeentumista tiedostettuun. Totta kai tallainen voi olla perinnöllistä, mutta se ei tarkoita, että saman ominaisuuden perinyt lapsi olisi lainkaan uskovainen. Hänellä voi olla herkkäuskoisuuteen taipumusta jossain ihan muussa asiassa. Sitten on tietysti se, että uskovaisissa perheissä tuputetaan uskontoa, joka voi toisaalta toimia isteään vastaan tai sitten juuri toivotulla tavalla.
Mutta tämä ei ole yksinomaan uskontoon liittyvään asia. Esimerkiksi ateisti saattaa luottaa homeopatiaan, joka haluttaisiin joissakin piireissä rinnastaa jopa lääketieteeseen, mutta on todistetusti huuhaata. Joku voi uskoa poliittiseen liikkeeseen tai yhden asian liikkeeseen
että se ei olekaan perinnöllistä, kunhan kysyin, että onko sitä mahdollisuutta koskaan tutkittu.
Mutta että uskonnollisuus olisi tietoinen valinta, niin enpä oikein usko.
Mistä lapsi tietäisi mitään uskontoa valita, jos ei niistä ole puhuttu?
Ei ole perinnöllistä, vaan uskonto siinä missä monet muutkin asiat ovat vanhemmilta opittuja asioita. Suurin osa uskovaisista ihmisistä on kasvanut uskoon, uskoon tulijoita on häviävän pieni osa uskovista ja heistäkin suurin osa on vain vaihtanut yhden lahkon toiseen.
lähden siitä että se ei ole perinnöllistä.
Jonkinlainen selitys seuraa.
Mitkä asiat ovat perinnöllisiä?
Ideat eivät ole perinnölisiä.
Kuinka moni onkaan vastustanut vanhempiensa poliitista katsantokantaa tai ajatusmaailmaa ?
Yleensä aina se menee täysin päinvastaiseen ajatukseen/idean kannatukseen kuin vanhempien.
"Mutta tämä ei ole yksinomaan uskontoon liittyvään asia."
Ei tietenkään.
Ateistin uskomukset liittyvät jumalaan.
Ateisti saa uskoa homeopatiaan, kapitalismiin ja jopa lentävään Spagetti Monsteriin yhtäaikaan, ellei tätä/näitä Spagetti Monsteria ja jne, lueta jumalaksi.
En tiedä onko tutkittu.
Aika iso kysymys.
Onko lapsi siis agnostikko syntyessään ?
Minun mielestäni kyllä, mutta olen varma että ateisti serkuillani/veljilläni on tuosta asiasta vahvoja mielipiteitä jotka erovat minun mielipiteestäni.
Joten......
että onko tätä asiaa koskaan tutkittu. Tehdään sitä kaikenlaista muutakin tutkimusta, joten ajattelin, että jos jollain olisi tietoa tästä.
Usko, toivo, rakkauspalstalta löytyi tällaista, joka siis on vain keskustelupalsta.
http://uskotoivorakkaus.fi/keskustelu/kiistapalsta/uskonnollisuuteen-taipuvaisuus-perinnollista
Ehkä sellaista tutkimusta ei sitten ole tehty.
ainakin jollakin tasolla. Olen nimittäin lukenut geenistä (tai geeneistä), joka vaikuttaa ihmisen taipumukseen olla uskonnollinen. Mitään tarkempaa en osaa sanoa, mutta on siitä tälläkin palstalla puhuttu.
Eräs puolituttuni, jolla on kaksi tytärtä kertoi minulle perheestään. Hän kertoi toisen olleen kiinnostunut jo ihan pienestä alkaen uskonnollisista asioista, vaikka kotona uskoasioihin ei oltu kiinnitetty mitään huomiota suuntaan tai toiseen. Tämä tytär oli jo alta kymmenvanhana kysynyt, että saako hän mennä johonkin uskonnolliseen tilaisuuteen. Toinen tytär taas ei tuntenut mitään vetoa uskonnollisiin asioihin. Nämä erot eivät varmaankaan johtuneet kasvatuksen eroavuuksista. Tämä tapahtui USA:ssa, eli syy ei löydy
erilaisista uskonnonopettajistakaan.
Varmaan uskonnollisuuteen tai uskoontuloon vaikuttavat erilaiset persoonallisuustekijät, jotka voivat olla monenkin perintötekijän, mutta myös kasvatuksen ja kokemusten seurauksia. Täällä lukemieni uskiskommenttien perusteella tulee mieleen seuraavat uskonnollisuuteen mahdollisesti vaikuttavat ominaisuudet tai niiden puute: stressinsietokyky, epävarmuudensietokyky, masennustaipumus, kyky itsekontrolliin, riippuvuussairaudet, auktoriteettihakuisuus/itsenäisyys, johdateltavuus, kontrolloinnintarve, täydellisyyden tavoittelu, 'söpöluonteisuus', idealistisuus.
Ai niin aivojen kemiaakin on tutkittu, ja uskonnollisuustaipumukseen vaikuttaa ainakin dopamiini. Hurmostiloissa aivoissa eritttyy orgastisesti endorfiinia. Aivokemiaan liittyy varmaan perintötekijät, mutta myös opittuja reaktioita on.
Eikö telkusta tullut viime talvena joku dokumetti aivojen uskonnollisista alueista. Tai miten ne sen selittivät.
Mutta siinäkään muistaakseni ei puhuttu mitään siitä, että olisiko se aikojen saatossa muuttanut perimää.
Itse ainakin kallistun sille kannalle, että uskonnollisuus on opittua. Tai tarkemmin ottaen, jokin osa tietyssä kohtaa aivoja saa aikaan voimakkaita tunne-elämyksiä ja ne sitten selitetään sillä opitulla jumalkäsitteellä.
http://youtube.com/watch?v=myy8O08Uyhs :)
Kaikenlaiset uskonnolliset näkemykset ovat aina opittuja, ulkoa tuotuja. Lapsi opppii ne vanhemmiltaan ja/tai ympäristöltään, mikä selittää sen miksei kristityille koskaan synny muslimilapsia, eikä muslimeille koskaan kristittyjä lapsia.
Jos lapsi taas jää kokonaan ilman mitään ns. "hengellistä kasvatusta", niin kaikki nämä "hengelliset" asiat ovat hänelle täysin käsittämättömiä - tämän vahvistavat kokemukset joistain ns. "susilapsista", jotka olivat kasvaneet kokonaan ilman mitään hengellistä ohjausta ja joille sellaiset käsitteet olivat täydellisen tuntemattomia.
muistankin lukeneeni jotain sellaisista lapsista. On mahtanut olla kauheaa joutua täysin tuntemattomaan ympäristöön, kun on ensin elänyt lapsuutensa eläinten kanssa.
Ihmettelen kyllä, miksi sudet eivät syöneet heitä. Ja miten nämä lapset sinne metsään joutuivat. Oliko heidät hylätty?
Niin, eihän kai eläimetkään mihinkään jumaliin usko. Kai se on vaan ihmisten ominaisuus keksiä jokin selitys olemassaololleen.
Kaikki eivät kuitenkaan ole uskovaisia ja siinäpä onkin se asia joka minua ihmetyttää.