ja Pyhästä Hengestä.
Mennäkö uskovien upotuskasteelle vaiko ei. Tässäpä kysymys monelle vilpittömälle uskoon tulleelle ihmiselle.
Itse olin tuon kysymyksen edessä kevättalvella v.1992. Olin tullut uskoon ja Jumala johdatti minut helluntaiseurakuntaan. Olin 31 vuotias. Ennen uskoontuloani minulla ei ollut mitään tarkoitusta liittyä helluntaiseurakuntaan. Hehän olivat mielestäni harhaoppisia hihhuleita, joita tulisi välttää. Nyt kuitenkin olin saanut suuren Jumalan Sanan nälän. Havaitsin helluntailaiset rakkaiksi sisariksi ja veljiksi. He rakastivat minua ja minä heitä. Halusin nyt käydä kaikissa seurakunnan järjestämissä tilaisuuksissa ja liittyä seurakunnan jäseneksi.
Mutta, oli yksi ongelma. Tiesin helluntailaisten kastavan upottamalla jokaisen seurakunnan jäseneksi pyrkivän. En voinut ajatellakaan vain käyvän kaikissa tilaisuuksissa liittymättä jäseneksi seurakuntaan. Ajattelin sen olevan seurakunnan hyväksikäyttöä. Koin olevani yksi heistä. Minulla oli kuitenkin luterilainen ja laestadiolainen tausta. Miten saisin tietää mikä kaste olisi se oikea kaste, jonka Jumala on säätänyt ja jonka Hän hyväksyy? Tässäpä kysymys. Tiesin vastauksen, jos kysyisin ihmisiltä. Vastaus riippuisi siitä, minkä seurakunnan edustajalta kysyisin. En näin ollen voinut kysyä ihmisiltä. Olin epävarma siitä mitä tehdä, kunnes huomasin, että voisin kysyä suoraan Jumalalta. Näin teinkin. Herra sanoi lyhyesti ja ytimekkäästi: "lue Raamattua". Luin Raamattua ja huomasin uskovien upotuskasteen raamatulliseksi ja oikeaksi kasteeksi. En löytänyt yhtään Raamatun jaetta, jossa olisi käsketty kastaa ja kastettu sylivauvoja. Niin pyysin seurakunnan pastoria kastamaan minut. Minut kastettiin toukokuussa 1992 uskovien upotuskasteella. Se oli siunattu tilaisuus.
Seuraava päivä oli todella erikoinen. Olin niin valtavan rakkauden ympäröimä heti aamulla herättyäni, että koin uivani Jumalan rakkaudessa. Tuntui kuin kävelisin metrin maanpinnan yläpuolella. Jumalan läsnäolo oli niin valtava. Jumalan rakkaus murti minut täysin. Kyynelehdin koko päivän aamusta iltaan. Hän rakasti minua ja minä Häntä. En ole koskaan ennen sitä, enkä sen jälkeen kokenut mitään niin suurta rakkautta. Olin vanhempieni kanssa kaksosveljeni luona tuon päivän. He puhelivat maallisia asioita ja minä ihmettelin sitä. Kuinka he voivat puhua noin vähäpätöisiä asioita kun minä kirjaimellisesti uin Jumalan läsnäolossa ja rakkaudessa? Eivätkö he näe ja ymmärrä mitä minulle tapahtuu? Näin ajattelin.
Syksyllä 1992 seurakuntaan tuli kaksi vanhaa Herran palvelijaa. He pitivät kokoussarjan Pyhästä Hengestä ja Pyhän Hengen täyteydestä. Halusin saada Ap.t 2. luvun mukaisen Henkikasteen. Menin eteen esirukoukseen jokaisen saarnan jälkeen. Puolestani rukoiltiin että täyttyisin Pyhällä Hengellä. Asuin tilapäisesti kokoussarjan ajan kaverini asunnossa pitkän kokousmatkan tähden. Kaverini oli isänsä luona nuo päivät. Olin siis yksin asunnossa. Toiseksi viimeisen kokouksen jälkeen heti tultuani asuntoon, polvistuin tuolin eteen pannen kyynärpääni tuolille. Rukoilin siinä muutaman minuutin. Olin saanut saarnojen kautta uskon siihen, että minäkin täytyn Pyhällä Hengellä. Sanoin Jeesukselle: "Sinä Herra Jeesus Kristus olet luvannut minulle Pyhän Hengen lahjan ja palvelijasi sanoi kokouksessa, että olen jo saanut Pyhän Hengen. Minun tavitsee vain avata suuni ja kiittää Sinua Pyhästä Hengestä. Siksi minä nyt vain kiitän Sinua Pyhästä Hengestä ja otan Hänet vastaan tässä ja nyt. Kiitos Jeesus Pyhästä Hengestä. Kiitos, kiitos, kiitos, kiitos, kiitos." Silloin alkoi suustani tulla outoja sanoja. Hetken kuluttua puhuin vierasta kieltä, jota en koskaan ollut kuullut. Tiesin puhuvani uutta aitoa kieltä jota puhutaan jossakin päin maailmaa. Valtava riemu täytti sydämeni. Puhuin ja puhuin ja puhuin ylistäen Jumalaa. Muistin Jeesuksen sanoneen Mark 16 luvussa: "Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Minun nimessäni... he puhuvat uusilla kielillä." Riemuitsin valtavasti, koska ajattelin tuota Jeesuksen lupausta, ja että se toimii minun elämässäni tässä ja nyt. Jos tämä on totta ja toimii, niin kaikki muukin mitä Raamatussa on kirjoitettu on totta. Näin ajattelin mielessäni. Mikä valtava ilo. Jeesus näytti nyt lopullisesti tunnustavansa uskoni Häneen. Eihän Hän muuten olisi kastanut minua Pyhällä Hengellä (Mark 1:8).
Seuraavana päivänä menin erään uskovan kaverini luokse. Lähdimme kävelemään metsään ennen illan kokouksen alkamista jotta voisimme ylistää Herraa vapaasti häiritsemättä toisia ihmisiä. Kaverini puhui useita kieliä joita hän ei osaa. Hän puhui siis kielillä 1 Kor 12 ja 14 luvun mukaisesti. Hän puhui venäjää ja jotain ranskan sukuista kieltä vaihdellen kieliä. Minä taas sitä tuntematonta kieltä, jonka juuri olin saanut Herralta lahjaksi. Ylistimme Jeesusta metsässä uusilla kielillä ja meillä oli todella siunattu kävelylenkki. Kaverini ei tarvinnut kuin sanoa: "Kiitos Jeesus," niin silloin koin valtavan sisäisen ilon ja maljani vuoti yli ja kieleni kääntyi kielilläpuhumiseksi. Suomen kieli ei enään riittänyt ylistämään Jeesusta. Kaverini Jeesus oli kasvanut. Hän sanoi leikillisesti: ”Kuulehan jaikal, ennen minulla oli niin pieni Jeesus että Hän olisi taskuun mahtunut, mutta …” Silloin minä taas puhkesin ylistämään Jeesusta kielillä. Mikä ilo, mikä vapaus!
Tultuamme kokouspaikalle, istuimme salin perälle. Meidän takanamme istui muutama teinityttö. Tytöt sipisivät ja naurahtelivat koko kokouksen ajan. Minulla oli vaikeuksia pitää suuni kiinni ja olla hiljaa sillä, -niin siunattu oli tuo kokous. Jumalan läsnäolo oli voimakas. Maljani vuotaessa yli tulvi kielilläpuhumiseni. Minä pelkäsin häiritseväni kokousta. Silloin kaverini teki minulle yllättävän kysymyksen. Hän kysyi, jos tyttöjen sipinä ja nauruntirskahdukset häiritsevät minua. Minulla oli sellainen rauha, ettei minua olisi häirinnyt, vaikka juna olisi ajanut ohi metrin päästä minusta. Siksi kysymys huvitti minua. Kokouksen lopussa menin taas Herran palvelijoiden kätten alle siunattavaksi. He pyysivät minua ylistämään Jeesusta sillä kielellä, jonka olen juuri saanut. Kun aukaisin suuni ja aloin puhumaan kielillä, tuli ylleni valtava Jumalan voima. Puhuin nyt niin voimakkaasti uudella kielellä, että koko sali raikui ja kaikki sen kuulivat. Hetken kuluttua Herran palvelija sanoi: "Riittää." Silloin kielilläpuhuminen loppui niin kuin olisi puukolla katkaistu. Herran palvelija tunnisti puhumani kielen. Hän oli näet lähetyssaarnaaja ja oli kuullut tuota kieltä lähetyskentällä, jolla oli työskennellyt.
Tämän jälkeen kävelin vapaasti kokoussalissa. Uskovia istui vielä paikoillaan. Osa oli jo lähtenyt ulos. Herran Henki veti minua kohti erästä veljeä. Henki kehotti voimakkaasti panemaan käteni tämän veljen päälle. En olisi millään tahtonut mennä hänen luokseen ja panna käsiäni hänen päälleen. Olin hyvin ujo ja arka. Henki veti minua tekemään niin kuin Hän tahtoi. Panin vastahakoisesti käteni veljen päälle ja puhuin voimakkaasti kielillä.
Monia vuosia tämän tapauksen jälkeen keskustelin tuo veljen kanssa tästä kokouksesta ja tapahtumista siellä. Hän kertoi minulle, että hänellä oli juuri tuolloin ollut erittäin vaikea aika. Minun rukoukseni kielilläpuhuen Hengessä oli vapauttanut hänet niistä paineista joiden alla hän oli taistellut. Näin Pyhä Henki toimii niiden kautta, jotka Hän saa valtaansa.
Tämän kokoussarjan aikana monet uskovat täyttyivät Pyhällä Hengellä.
Minun kertomukseni on vain yksi tapaus monien joukossa.
Paavalin julistuksen tarkoitus oli että syntyisi uskon kuuliaisuus Jeesuksen nimeä kohtaan kaikissa pakanakansoissa. Sinun tulee siis totella selvää Raamatun oppia uskovien upotuskasteesta. Raamattu meille nämä asiat osoittaa. Ei uskovien kaste ole ihmisistä. Se on Jumalasta. Jeesus, vaikka oli synnitön Jumalan Poika meni kolmekymppisenä miehenä upotuskasteelle. Tämän Hän teki näyttäen meille esimerkkiä. Jeesus on tie totuus ja elämä. On turvallista seurata Jeesusta ja alottaa se Jeesuksen esimerkin mukaisesti kasteella käymisellä.
Tottele Jumalaa ja sinäkin saat tuon ihmeellisen Puolustajan, Pyhän Hengen. Hän alkaa opettamaan sinua. Silloin Jumalan Sana avautuu sinulle ja ymmärrät hengellisiä asioita kokonaan uudessa valossa. Siis, mitä viivyttelet. Juokse kasteelle ja ota vastaan se siunaus mikä kasteeseen liittyy.
Siunausta
jaikal
Mennäkö uskovien upotuskasteelle vaiko ei. Tässäpä kysymys monelle vilpittömälle uskoon tulleelle ihmiselle.
Itse olin tuon kysymyksen edessä kevättalvella v.1992. Olin tullut uskoon ja Jumala johdatti minut helluntaiseurakuntaan. Olin 31 vuotias. Ennen uskoontuloani minulla ei ollut mitään tarkoitusta liittyä helluntaiseurakuntaan. Hehän olivat mielestäni harhaoppisia hihhuleita, joita tulisi välttää. Nyt kuitenkin olin saanut suuren Jumalan Sanan nälän. Havaitsin helluntailaiset rakkaiksi sisariksi ja veljiksi. He rakastivat minua ja minä heitä. Halusin nyt käydä kaikissa seurakunnan järjestämissä tilaisuuksissa ja liittyä seurakunnan jäseneksi.
Mutta, oli yksi ongelma. Tiesin helluntailaisten kastavan upottamalla jokaisen seurakunnan jäseneksi pyrkivän. En voinut ajatellakaan vain käyvän kaikissa tilaisuuksissa liittymättä jäseneksi seurakuntaan. Ajattelin sen olevan seurakunnan hyväksikäyttöä. Koin olevani yksi heistä. Minulla oli kuitenkin luterilainen ja laestadiolainen tausta. Miten saisin tietää mikä kaste olisi se oikea kaste, jonka Jumala on säätänyt ja jonka Hän hyväksyy? Tässäpä kysymys. Tiesin vastauksen, jos kysyisin ihmisiltä. Vastaus riippuisi siitä, minkä seurakunnan edustajalta kysyisin. En näin ollen voinut kysyä ihmisiltä. Olin epävarma siitä mitä tehdä, kunnes huomasin, että voisin kysyä suoraan Jumalalta. Näin teinkin. Herra sanoi lyhyesti ja ytimekkäästi: "lue Raamattua". Luin Raamattua ja huomasin uskovien upotuskasteen raamatulliseksi ja oikeaksi kasteeksi. En löytänyt yhtään Raamatun jaetta, jossa olisi käsketty kastaa ja kastettu sylivauvoja. Niin pyysin seurakunnan pastoria kastamaan minut. Minut kastettiin toukokuussa 1992 uskovien upotuskasteella. Se oli siunattu tilaisuus.
Seuraava päivä oli todella erikoinen. Olin niin valtavan rakkauden ympäröimä heti aamulla herättyäni, että koin uivani Jumalan rakkaudessa. Tuntui kuin kävelisin metrin maanpinnan yläpuolella. Jumalan läsnäolo oli niin valtava. Jumalan rakkaus murti minut täysin. Kyynelehdin koko päivän aamusta iltaan. Hän rakasti minua ja minä Häntä. En ole koskaan ennen sitä, enkä sen jälkeen kokenut mitään niin suurta rakkautta. Olin vanhempieni kanssa kaksosveljeni luona tuon päivän. He puhelivat maallisia asioita ja minä ihmettelin sitä. Kuinka he voivat puhua noin vähäpätöisiä asioita kun minä kirjaimellisesti uin Jumalan läsnäolossa ja rakkaudessa? Eivätkö he näe ja ymmärrä mitä minulle tapahtuu? Näin ajattelin.
Syksyllä 1992 seurakuntaan tuli kaksi vanhaa Herran palvelijaa. He pitivät kokoussarjan Pyhästä Hengestä ja Pyhän Hengen täyteydestä. Halusin saada Ap.t 2. luvun mukaisen Henkikasteen. Menin eteen esirukoukseen jokaisen saarnan jälkeen. Puolestani rukoiltiin että täyttyisin Pyhällä Hengellä. Asuin tilapäisesti kokoussarjan ajan kaverini asunnossa pitkän kokousmatkan tähden. Kaverini oli isänsä luona nuo päivät. Olin siis yksin asunnossa. Toiseksi viimeisen kokouksen jälkeen heti tultuani asuntoon, polvistuin tuolin eteen pannen kyynärpääni tuolille. Rukoilin siinä muutaman minuutin. Olin saanut saarnojen kautta uskon siihen, että minäkin täytyn Pyhällä Hengellä. Sanoin Jeesukselle: "Sinä Herra Jeesus Kristus olet luvannut minulle Pyhän Hengen lahjan ja palvelijasi sanoi kokouksessa, että olen jo saanut Pyhän Hengen. Minun tavitsee vain avata suuni ja kiittää Sinua Pyhästä Hengestä. Siksi minä nyt vain kiitän Sinua Pyhästä Hengestä ja otan Hänet vastaan tässä ja nyt. Kiitos Jeesus Pyhästä Hengestä. Kiitos, kiitos, kiitos, kiitos, kiitos." Silloin alkoi suustani tulla outoja sanoja. Hetken kuluttua puhuin vierasta kieltä, jota en koskaan ollut kuullut. Tiesin puhuvani uutta aitoa kieltä jota puhutaan jossakin päin maailmaa. Valtava riemu täytti sydämeni. Puhuin ja puhuin ja puhuin ylistäen Jumalaa. Muistin Jeesuksen sanoneen Mark 16 luvussa: "Nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat. Minun nimessäni... he puhuvat uusilla kielillä." Riemuitsin valtavasti, koska ajattelin tuota Jeesuksen lupausta, ja että se toimii minun elämässäni tässä ja nyt. Jos tämä on totta ja toimii, niin kaikki muukin mitä Raamatussa on kirjoitettu on totta. Näin ajattelin mielessäni. Mikä valtava ilo. Jeesus näytti nyt lopullisesti tunnustavansa uskoni Häneen. Eihän Hän muuten olisi kastanut minua Pyhällä Hengellä (Mark 1:8).
Seuraavana päivänä menin erään uskovan kaverini luokse. Lähdimme kävelemään metsään ennen illan kokouksen alkamista jotta voisimme ylistää Herraa vapaasti häiritsemättä toisia ihmisiä. Kaverini puhui useita kieliä joita hän ei osaa. Hän puhui siis kielillä 1 Kor 12 ja 14 luvun mukaisesti. Hän puhui venäjää ja jotain ranskan sukuista kieltä vaihdellen kieliä. Minä taas sitä tuntematonta kieltä, jonka juuri olin saanut Herralta lahjaksi. Ylistimme Jeesusta metsässä uusilla kielillä ja meillä oli todella siunattu kävelylenkki. Kaverini ei tarvinnut kuin sanoa: "Kiitos Jeesus," niin silloin koin valtavan sisäisen ilon ja maljani vuoti yli ja kieleni kääntyi kielilläpuhumiseksi. Suomen kieli ei enään riittänyt ylistämään Jeesusta. Kaverini Jeesus oli kasvanut. Hän sanoi leikillisesti: ”Kuulehan jaikal, ennen minulla oli niin pieni Jeesus että Hän olisi taskuun mahtunut, mutta …” Silloin minä taas puhkesin ylistämään Jeesusta kielillä. Mikä ilo, mikä vapaus!
Tultuamme kokouspaikalle, istuimme salin perälle. Meidän takanamme istui muutama teinityttö. Tytöt sipisivät ja naurahtelivat koko kokouksen ajan. Minulla oli vaikeuksia pitää suuni kiinni ja olla hiljaa sillä, -niin siunattu oli tuo kokous. Jumalan läsnäolo oli voimakas. Maljani vuotaessa yli tulvi kielilläpuhumiseni. Minä pelkäsin häiritseväni kokousta. Silloin kaverini teki minulle yllättävän kysymyksen. Hän kysyi, jos tyttöjen sipinä ja nauruntirskahdukset häiritsevät minua. Minulla oli sellainen rauha, ettei minua olisi häirinnyt, vaikka juna olisi ajanut ohi metrin päästä minusta. Siksi kysymys huvitti minua. Kokouksen lopussa menin taas Herran palvelijoiden kätten alle siunattavaksi. He pyysivät minua ylistämään Jeesusta sillä kielellä, jonka olen juuri saanut. Kun aukaisin suuni ja aloin puhumaan kielillä, tuli ylleni valtava Jumalan voima. Puhuin nyt niin voimakkaasti uudella kielellä, että koko sali raikui ja kaikki sen kuulivat. Hetken kuluttua Herran palvelija sanoi: "Riittää." Silloin kielilläpuhuminen loppui niin kuin olisi puukolla katkaistu. Herran palvelija tunnisti puhumani kielen. Hän oli näet lähetyssaarnaaja ja oli kuullut tuota kieltä lähetyskentällä, jolla oli työskennellyt.
Tämän jälkeen kävelin vapaasti kokoussalissa. Uskovia istui vielä paikoillaan. Osa oli jo lähtenyt ulos. Herran Henki veti minua kohti erästä veljeä. Henki kehotti voimakkaasti panemaan käteni tämän veljen päälle. En olisi millään tahtonut mennä hänen luokseen ja panna käsiäni hänen päälleen. Olin hyvin ujo ja arka. Henki veti minua tekemään niin kuin Hän tahtoi. Panin vastahakoisesti käteni veljen päälle ja puhuin voimakkaasti kielillä.
Monia vuosia tämän tapauksen jälkeen keskustelin tuo veljen kanssa tästä kokouksesta ja tapahtumista siellä. Hän kertoi minulle, että hänellä oli juuri tuolloin ollut erittäin vaikea aika. Minun rukoukseni kielilläpuhuen Hengessä oli vapauttanut hänet niistä paineista joiden alla hän oli taistellut. Näin Pyhä Henki toimii niiden kautta, jotka Hän saa valtaansa.
Tämän kokoussarjan aikana monet uskovat täyttyivät Pyhällä Hengellä.
Minun kertomukseni on vain yksi tapaus monien joukossa.
Paavalin julistuksen tarkoitus oli että syntyisi uskon kuuliaisuus Jeesuksen nimeä kohtaan kaikissa pakanakansoissa. Sinun tulee siis totella selvää Raamatun oppia uskovien upotuskasteesta. Raamattu meille nämä asiat osoittaa. Ei uskovien kaste ole ihmisistä. Se on Jumalasta. Jeesus, vaikka oli synnitön Jumalan Poika meni kolmekymppisenä miehenä upotuskasteelle. Tämän Hän teki näyttäen meille esimerkkiä. Jeesus on tie totuus ja elämä. On turvallista seurata Jeesusta ja alottaa se Jeesuksen esimerkin mukaisesti kasteella käymisellä.
Tottele Jumalaa ja sinäkin saat tuon ihmeellisen Puolustajan, Pyhän Hengen. Hän alkaa opettamaan sinua. Silloin Jumalan Sana avautuu sinulle ja ymmärrät hengellisiä asioita kokonaan uudessa valossa. Siis, mitä viivyttelet. Juokse kasteelle ja ota vastaan se siunaus mikä kasteeseen liittyy.
Siunausta
jaikal
Vastaukset 24
Vanhimmat
lukea miten Herra toimii kun oma sydän on avoin yksin HÄNELLE !!!!!!!!!!!!!!!kiitos Jeesus palvelijoistasi jotka elävät täysillä Sinulle
tässä sairaassa maailmassa
Herra johdattaa meitä yksilöllisesti! Hienoa että kysyit Herralta etkä ihmisiltä!
T:luterilainen
sakramennetteihin ja omaan uskonnolliseen käsityk-
siin uskovat jäävät vaille näitä Jumalan siunauksia.
Heille riittää oma oppi mieluummin kuin Jumalan
siunaukset!
Mitä sellaisia siunauksia Jeesukseen uskovat aikuisena kastetut saavat, joita ei lainkaan anneta kenellekään Jeesukseen uskovalle, jolla on kaste saatu jo vauvana?
Minä en tiedä mitään sellaista Jumalan siunausta, joka annettaisiin vain itse upotuskasteen ottaneille, muttei muille uskoville.
Taidat tuntea kovin vähän uskovia?
Omahyväisyyttä ja ylpeyttä huomaan teille "oikein kastetuille" annetun muita enemmän. Ja sellaista harhaluuloa, ettei oman pienen piirin ulkopuolella oikeaa uskovaisuutta olekaan... Ehkä sinä sitten säälit niitä, jotka ovat nöyrempiä ja avarakatseisempia eivätkä tahdo omia Taivasten Valtakuntaa vain oikeaan ryhmään kuuluville... Mutta Raamattua lukemalla ei ole kyllä avautunut, miten tuollainen hengellinen ylpeys voisi olla siunaus. Fariseukset siitä tulevat mieleen...
kovasti paljon enemmän vaan ovat kaikkia muita siunatumpia mutta eivät pysty kertomaan, että millä tavoin!
James Hirvisaari tuntee Suomen helluntailaisuutta hyvin. Kannattaa lukea hänen kriittinen katsauksensa.
http://www.james.pp.fi/hellarit_2.html
Sieltä se helluntaseurakuntien oppi löytyy parhaiten.
Nuo änkyrät ja katkeroituneet "asiantuntijat" pur-
kavat vain omaa traumaansa.
Eikä Raamatussa lue missään, että sieltä löytyy helluntailahkon oppi parhaiten. Se on oma "asiantuntija"-väitteesi!
>>>Eikä Raamatussa lue missään, että sieltä löytyy helluntailahkon oppi parhaiten. Se on oma "asiantuntija"-väitteesi!
Kyllä on totta, että helluntaiseurakunta on lähinnä Raamattua.
Se ei kuitenkaan ole kokonaan raamatullista.
Raamatullinen malli alkuseurakunnasta löytyy tästä linkistä:
http://www.Jeesus-on-Herra.com
Kannattaa lukea sieltä selostus Kristuksen ruumiista, mikä se on.
Rakkautta kaikille!
Luin tuon kriitikon tekstin. Tekstissä oli joitakin asioita, jotka hyvin kuvaavat helluntailaisuutta. Siinä oli kuitenkin suurin osa täyttä huuhaata. Olen ollut mukana kuvioissa vuodesta -91 lähtien ja uskon tietäväni helluntailaisuuden opin ja käytännön. Koska Pyhä Henki on Totuuden Henki eikä koskaan valehtele, liioittele, vääristä totuutta, eikä herjaa mitään Jumalan seurakuntaa, voin todeta että, tuota kirjoitusta ei ole kirjoitettu Jumalan Pyhän Hengen vaikutuksesta. Pyhä Henki ei yhdy kirjoitukseen. Kirjoittaja jopa tunnustaa Jumalan toimivan helluntaiseurakunnissa mutta kuitenkin hyökkää niitä vastaan. Mitä sanoi Herra Jeesus:
"Joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa" (Matt 12:30, Luuk 11:23).
Kopioin tähän alapuolelle osan kirjoituksesta. Teksti paljastaa mistä lähteestä tuo kritiikki on lähtöisin.
>>>>Seurakuntayhteisöt ovat vallanhaluisten ihmisten taivas.>RAAMATTUKÄSITYS
Helluntailaisilla on fundamentalistinen raamattukäsitys. Se tarkoittaa, että Raamatun joka ikinen kirjain on suoraan Jumalan sanelema. Kirjoittajat ovat vain välikappaleita, kyniä Jumalan kädessä. Tällainen näkemys on täysin kestämätön. Raamatun kirjoitusten voidaan toki sanoa syntyneen "Jumalan Hengen vaikutuksesta", mutta siitä seikasta ei tule tehdä okkulttiseen "automaattikirjoitukseen" verrattavissa olevaa johtopäätöstä. Raamattu ei kerta kaikkiaan ole kirjain kirjaimelta saneltu.
Kirjoitit-
>>Itse olin tuon kysymyksen edessä kevättalvella v.1992. Olin tullut uskoon ja Jumala johdatti minut helluntaiseurakuntaan. Olin 31 vuotias. Ennen uskoontuloani minulla ei ollut mitään tarkoitusta liittyä helluntaiseurakuntaan....
Kirjoitit myös-
>>Miten saisin tietää mikä kaste olisi se oikea kaste, jonka Jumala on säätänyt ja jonka Hän hyväksyy? Tässäpä kysymys. Tiesin vastauksen, jos kysyisin ihmisiltä. Vastaus riippuisi siitä, minkä seurakunnan edustajalta kysyisin. En näin ollen voinut kysyä ihmisiltä. Olin epävarma siitä mitä tehdä, kunnes huomasin, että voisin kysyä suoraan Jumalalta. Näin teinkin. Herra sanoi lyhyesti ja ytimekkäästi: "lue Raamattua".
Neuvooko Raamattu, että uskovan pitää hokea niin pitkään "kiitos-kiitos-mantraa", että kielet alkavat pulputa?!
ja lahjan antaja on hyvin arvovaltainen henkilö, haluat varmasti osoittaa suurta kunnioitusta lahjan antajaa kohtaan mutta, myös kiitollisuutta lahjasta. Silloin voi olla että yksi "kiitos" tuntuu liian vaatimattomalta kiitollisuuden ja kunnioituksesi osoitukselta. Voi olla että niitä kiitoksia tulee useampia ja voi olla että pää painuu alas kunnioituksesta ja voit jopa kumartaa kiitellen lahjan antajaa.
Eikö Raamattu opeta meitä kiittämään joka tilassa?
Eikö Raamattu opeta meitä ottamaan vastaan kaikki kiitoksella?
Lukeekoo Raamatussa että yksi "kiitos" riittää?
Meidän maassamme ja koko pohjolassa on luterilainen oppi useimpien ihmisten mielestä se ainoa oikea kristillinen oppi ja käytäntö. Joka tästä opista poikkeaa on sitten lahkolainen hihhuli. Tämä on niin voimakkaasti iskostettu ihmisten tajuntaan että, heillä on vaikea vapautua siitä ja nähdä Raamatun Sana niin kuin se on kirjoitettu.
Jokaisen uskoon tulleen pitäisi jättää kaikkki opit ja painaa "Delete". Sen jälkeen aivan tyhjänä kaikista kristillisistä opeista ja käytännöstä tulisi uskoon tulleen ihmisen alkaa lukemaan Raamattua. Raamatun kautta tulisi hänen tutkia mikä on Jumalan Sanan mukaista oppia ja käytäntöä. Jos kaikki ihmiset tekisivät näin, voi olla että ei kukaan löytäisi luterilaista kirkonmenokäytäntöä ja oppia. Sitä kun ei Raamatussa ole lukuunottamatta Jeesuksen ristin työtä. Siitähän luterilainen kirkko opettaa suurinpiirtein samoin kuin helluntaiseurakunnat tai muut vapaat suunnat.
Minä painoin "Deleteä" ja näin nollasin kaiken muun ja luin vain Raamattua. Jumala kunnioittaa tällaista nöyryyttä ja puhuu ja johdattaa Sanansa kautta jokaista vilpitöntä etsijää. Mutta ehto on "Delete".
Huomaa, että oikea nöyryys Jumalan edessä on kunnioittaa Hänen Sanaansa ja totella Sanaa (Room 1:5, Joh 3:36, Ap.t 5:29).
Helluntailaisilla helposti on keskeisessä asemassa omat kokemukset, fiilikset ja ensilukemalta yksittäisistä raamatunkohdista tehdyt mutu-tulkinnat.
Ja sitten näitä omia kokemuksia tyrkytetään jonkinlaisena "oikean uskovan" NORMINA kaikille muillekin.
Jos Paavali olisi toiminnut kuin aikamme helluntailaiset, niin hän olisi kehottanut uskovia menemään Damaskon tielle kokemaan hienon kokemuksen, miten äkkiä kirkas sokaiseva valo ilmestyy!
Perusvirhe helluntailaisilla ja muilla "uskovan kasteen" opettajilla Raamatun kasteopetuksen tutkimisessa (ja tätä heille ei voi liikaa toistaa) on, että he näkevät vain Apostolien Teoissa olevat kastetapaukset, ja päättelevät pelkästään niiden pohjalta, että on muka kiellettyä kastaa vauvoja. Kyseiset tapaukset ovat kuitenkin kaikki tapahtuneet seurakuntia perustettaessa. Ne eivät kerro lainkaan siitä, miten kristittyjen parissa toimittiin sitten, kun kristityille vanhemmille alkoi syntyä lapsia heidän uskossa jo ollessaan. Mistään koko Uudesta Testamentista ei löydy ainoatakaan esimerkkiä siitä, että kristityille syntyvien lasten olisi odotettu kasvavan täysi-ikäisiksi ja heidät olisi kastettu vasta sitten. Eikä niin neuvota toimimaan heidän kohdallaan yhdessäkään UT:n kirjeessäkään.
UT:n kastetapaukset kertovat vain sen, että kun aikuinen, juutalainen tai pakana tulee, uskoon ja kristityksi, niin sellainen saa kasteen uskoon tultuaan. Juutalaisuudessa tai pakanuudessa varttuneella ihmisellähän ei ole ollut mitään mahdollisuuttakaan saada kristillistä kastetta. Mutta kristittyyn perheeseen syntyvällä on toinen tilanne. Hänelle on mahdollista saada kaste jo pienenä. Ja silloin myös noudatetaan järjestystä, joka löytyy Jeesuksen omasta käskystä: kastamalla ja opettamalla!
Minua ei ole aikuisena upotuskastettu. Silti puhun kielillä, kuten jaikalkin. Ja olen myös kokenut monenlaista ja saanut aivan yhtälailla kaikkea siunausta kuin aikuisena (uusinta)kasteelle menneet. En kuitenkaan hengellisisten kokemusteni varaan uskoani rakenna enkä tahdo rakentaa, vaan rakennan sen varaan, että pidän Jumalan Sanaa totena ja uskon siihen, mitä on kirjoitettu.
Ehkä jotkut haluavat tivata, miksen sitten tottele niitä uskovien kasteelle "määrääviä" kohtia. Se johtuu siitä, että siinä ei ole kysymys Raamatun opettamasta opista vaan sangen taitamattomien tulkitsijoiden virheeellisestä tulkinnasta ja väärästä johtopäätöksestä.
Iloitsen siitä että olet täyttynyt Pyhällä Hengellä. Se todistaa sen että, sinun on täytynyt syntyä uudesti ylhäältä Jumalan lapseksi. Olet siis minun hengellinen veljeni/sisareni Herrassa.
Huomaan kuitenkin että, sinä et ymmärrä seurakuntaa ja sen merkitystä. Et ymmärrä keitä varten seurakunta on. Raamatulliseen Jumalan seurakuntaan kuuluu vain Jumalan lapsia. Kääntymätön uudestisyntymätön ei voi kuulua seurakuntaan.
Lapset ovat sellaisenaan Jumalalle otollisia. Heitä ei tarvitse kastaa pelastuksen takaamiseksi. Kaste ei pelasta ketään ilman uskoa. Jeesus sanoi: "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu". Emme käännä Jeesuksen sanoja toisin päin.
Jokaiselle lapselle tulee julistaa Jumalan Sanaa. Silloin heillä on tieto Jumalasta, Jeesuksesta ja totuudesta kun tulevat ymmärtävään ikään. Silloin lapsi/nuori voi itse valita Jeesuksen seuraamisen. Vasta silloin hänet voidaan kastaa ja liittää seurakunnan jäseneksi. Näin Jumalan seurakunnassa olisi vain uskovia Jeesusta rakastavia ihmisiä. Tämähän se on Jumalan sunnitelma ja tahto.
Raamatussa esiintyy seurakuntakuri. Luterilainen lapsikastekäytäntö vie seurakunnan vaikeaan tilanteeseen. Koska erottaa synnissä elävä seurakunnan jäsen seurakunnasta? Seurakunnassahan ei voi olla syntiä harjoittavia synnissä eläviä ihmisiä. Jos joku sellainen on seurakunnan jäsenenä, häntä pitää nuhdella voimakkaasti. Jos hän ei tee parannusta niin sitten on edessä seurakunnasta erottaminen.
Luterilainen kirkko näyttää toimivan tässä asiassa päinvastoin. En ole koskaan kuullut kenenkään tulleen erotetuksi Luterilaisesta kirkosta syntielämän tähden. Olen kyllä kuullut että luterilainen kirkko on erottanut uskoon tulleita työntekijöitä. Työntekijä on alkanut puhumaan Jeesuksesta ja julistamaan Jumalan Sanaa ja sitä kirkko ei ole hyväksynyt. Kirkko vaatii että, työntekijä pysyy kirkon opissa.
Työnantajana kirkolla on tietysti tämä oikeus mutta, onko se silloin Jumalan seurakunta?
Minä en ainakaan, Herraa Jeesusta Kristusta kunnioittavana ja rakastavana, halua kuulua sellaiseen seurakuntaan, joka erottaa uskoontulleita työntekijoitä ja palkkaa kääntymättömiä työntekijöitä.
Kääntymättömällä on helpompi saada työtä Kirkosta kuin uskoontulleella Herraa Jeesusta Kristusta rakastavalla ja korottavalla uudestisyntyneellä Jumalan palvelijalla.
Jotakin on silloin pahasti pielessä.
kaikista esiintuomistasi viesteistä. Juuri noin Herra on toiminut kaikkien uskoontuuleiden kohdalla, jotka ovat halunneet totella Raamatun ilmoitusta ja ovat sen mukaan ojentautuneet.
kaikki jutut niin selvästi ilmoitettu, mutta ihmiset tekee monesti jakeesta opin ja sellaista aletaan kutsua seurakunnaksi ilman että kokonaisuus hahmottuisi ja Jeesus pääsisi toimimaan täysillä. kun on päässyt tuntemaan Jeesuksen voiman omassa elämässä niin tulee tarve saada toisiakin elävän Jeesuksen luo eikä jonkun opin pariin
siunausta sulle jaikal ,sulle on raamattu avautunut hienosti
Toki näen, että tilanne luterilaisessa kirkossa ei ole oikea eikä hyvä. Sille on laajalti tapahtunut ajassamme kuten Sardeen seurakunnalle (Ilm.3:1-6) tai Laodikealle.
Mutta kirkossa on paljon elävää uskoakin. Ja uskovia julistajia, ja ryhmiä, joissa voi hyvin kokea uskovien yhteyttä, vaikka kirkkoon kuuluukin monia kääntymättömiä ja uudestisyntymättömiä.
Oma kokemukseni on, että luterilaisten uskovien (niiden todella uskovien) parissa evankeliumin julistaminen on raittiimpaa kuin vapaissa suunnissa. Vapaissa suunnissa on myös ihan hyvää opetusta tarjolla, mutta lakihenkisyyttä ja hurmahenkisyyttä niissä on kuitenkin enemmän. Esim. täällä Jyväskylässä Helluntaiseurakunta ja Vapaakirkko olivat hyvin voimakkaasti mukana Toronto-liikehdinnässä 90-luvun jälkipuoliskolla.
Seurakunnasta olen sitä mieltä, että NÄKYVÄÄN seurakuntayhteisöön voi kuulua muitakin kuin uskovia, vaikka kuinka yritettäisiinkin ottaa mukaan vain uudestisyntyneitä. Mutta NÄKYMÄTTÖMÄÄN Seurakuntaan, siihen joukkoon, jotka Jumala tuntee, sydämestään uskoviin, kuuluu vain uudestisyntyneitä, olivat he sitten luterilaisia, helluntailaisia, ortodokseja tai vaikka paradokseja...
Ihminen ei näe toisen ihmisen sydämeen. Erilaisia harhaopettajiakin nousee seurakunnan OMASTA JOUKOSTAKIN! (Ap.T.20:30)
Oikeaan "tosiuskovien" seurakuntaan saatetaan myös tehdä ihmisjärkeilyn pohjalta sellainen LIITTYMISKYNNYS, mitä Jeesus itse ei tahdo asettaa. Armo on tarjolla kaikille.
Aamen.
Halleluja!
Kyllä oli virvoittava todistus. Kunnia Jumalalle!
Rukoilethan minullekin sitä?
Tarvitsen uutta tulta!
osastolle:
>>>Ongelma
jaikal Käyttäjän viestit 11.2.2010 11:03
Vastauksia: 3 Lukukertoja: 18
>>>Jaikal on mennyt mukaan helluntailaisuuteen ja raamatunvastaiselle toiselle kasteelle>Ajattelen kanssasi samalla tavoin.
ja raitis ja uskon myös totuudellinen. Jeesus on Herra ja kastaa sen, joka häneltä haluavaa ja anoo ja tahtoo. Jeesus toimii: "Mitä tahdot, että minä sinulle tekisin?" ja "Joka tahtoo, tulkoon ja ottakoon elävää vettä". Näin Herra toimii tänäänkin sillä on elävä Jumalan Poika ja rikas antaja, hyvä on sitten kiittää ja kunnioitaa ja muistaa mitä hyvää Herra on tehnyt ja mihin kutsunut, ettei jäisi hedelmättömäksi, sillä sitä Herra tahtoo palvelijoittensa ja kutsuttujen ihmisten kautta tehtävän ja vaikutta.
On se hyvä että ihminen löytää onnellisen olotilan.
Jeesus antoi paljon ihmisille, omille opetuslapsilleen Jeesus antoi kastajan oikeudet ja sairata parantavan taidon ja voiman.
Montako sokeaa, spitaalista, syöpää jne sairastanutta on teidän seurakunnan opetuslapset parantaneet?
Tai ovatko mahdollisesti valeopetuslapsia?
Jeesus ei antanut kastajan oikeutta rikollisille vaan antoi sen oikeuden omille,Jumalan ja Jeesuksen Laille ja opetuksille kuuliaisille:
Matt. 28:19-20
Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen KÄSKENYT teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.
---
Matt. 10:8
Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.
Mark. 6:5
Ja hän ei voinut siellä tehdä mitään voimallista tekoa, paitsi että paransi joitakuita sairaita panemalla kätensä heidän päälleen.
Mark. 6:55
ja he riensivät kiertämään koko sitä paikkakuntaa ja rupesivat vuoteilla kantamaan sairaita sinne, missä kuulivat hänen olevan.
Luuk. 4:40
Auringon laskiessa kaikki, joilla oli sairaita, mikä missäkin taudissa, veivät ne hänen tykönsä. Ja hän pani kätensä heidän itsekunkin päälle ja paransi heidät.
Luuk. 9:2
Ja hän lähetti heidät julistamaan Jumalan valtakuntaa ja parantamaan sairaita.
Luuk. 9:6
Niin he lähtivät ja kulkivat kylästä kylään julistaen evankeliumia ja parantaen sairaita kaikkialla.
Luuk. 13:32
Niin hän sanoi heille: "Menkää ja sanokaa sille ketulle: 'Katso, minä ajan ulos riivaajia ja parannan sairaita tänään ja huomenna, ja kolmantena päivänä minä pääsen määräni päähän'.
Joh. 5:3
Niissä makasi suuri joukko sairaita, sokeita, rampoja ja näivetystautisia, jotka odottivat veden liikuttamista.
Ap. t. 5:15
Kannettiinpa sairaita kaduillekin ja pantiin vuoteille ja paareille, että Pietarin kulkiessa edes hänen varjonsa sattuisi johonkuhun heistä.
Ap. t. 5:16
Myöskin kaupungeista Jerusalemin ympäriltä tuli paljon kansaa, ja he toivat sairaita ja saastaisten henkien vaivaamia, ja ne kaikki tulivat parannetuiksi.