Pesunkestävän helluntailaisen muutos
Moni on varmasti ihmetellyt sitä, miksi minä olen vaihtanut puolta kasteasiassa. Aiemmin olen ollut uskovien kasteen kannattaja (oikea "pesunkestävä" hellun- tailainen) mutta nyt olen lapsikasteen kannattaja ja luterilaiseen oppiin siirtynyt henkilö. Miten tämä on voinut tapahtua? Niin, kuinka näin SUURI muutos on voinut tapahtua? Tätä varmasti ihmettelevät kaikki, jotka ovat lukeneet kirjoituksiani ja väitelleet kanssani. Se mitä on tapahtunut, on todellinen ihme, joka on verrattavissa ihmeparantumiseen.
Kaikki mitä on tapahtunut on ollut Jumalan työtä - ei kenenkään toisen - siitä olen aivan varma! Kaikki tapahtui yllättäen - jos niin voi sanoa. Olin pitkään käynyt väittelyjä kasteopista ja ehtoollisen vietosta. Ehtoolliskysymys olikin jo alkanut aivan erityisellä tavalla "hiertää" minua, kun selvisi, ettei helluntailaisilla ole siitä mitään erityistä oppia eikä selitystä. Juuri ennen tuota tapahtumaa olin kirjoittanut epätoivoisesti ehtoollisesta. Myös kasteasiasta olin väitellyt. Erityisesti sana "perisynti" jäi mieleeni, aivan kuin alitajuntaani!
Siirryin toiselle keskustelufoorumille. Siellä näin kiistelyn Jeesuksen syntymä- vuodesta. Siinä väitteli eräs Jehovantodistaja, jolla oli varma tieto ko. tapahtumasta (sen piti olla v. 2 eKr.). Ehdin jo lähteä pois tästä väittelystä mutta sitten "joku" sanoi sisälläni: "kirjoita sinne, ettei vuosiluvuilla ole niin tarkkaa merkitystä vaan sillä KUKA Jeesus on". Aloitin kirjoittamaan, että Jeesus on ihmiseksi tullut Jumala jne. Laitoin siihen 1.Joh.4:2: "Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta". Sillä hetkellä koin koko ruumiini läpi menevän virran ja silloin minulle selvisi koko perisyntikysymys. Moni muukin kysymys alkoi kirkastumaan minulle aivan toisessa valossa. Nyt käsitin monta sellaista asiaa, joita en aiemmin ole käsittänyt. Mieleeni tuli ajatus, että onkohan tämä Jumalasta.
Silloin muistin Voitto Ramun kirjan 'Älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa ne', jossa oli juuri tämä maininta 1.Joh.4:1: "Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa." Ja juurihan minä olin maininnut tuon asian, kun koin tapahtuman! On tässä pakko olla siitä varma, että tämä kaikki on Jumalasta. Mitä muutakaan tämä voisi olla.
Melko pian kiinnitin huomiota siihen historian aikana syntyneeseen välirikkoon, joka oli tullut roomalaiskatolisen ja kreikkalaiskatolisen kirkon välille. He olivat olleet melko riitaisia pitkään ennen lopullista kahtiajakoa, joka tapahtui v. 1054 jKr. Tästä minulle tuli selväksi, että lapsikasteen on täytynyt olla jo pitkään ennen tätä hajaannusta, ja siitä on täytynyt olla varmoja faktoja, koska se on jäänyt molempiin kirkkoihin vallitsevaksi kastekäytännöksi. Lapsikaste ei olisi voinut tulla ainoastaan Rooman kirkon toimesta, niin kuin aiemmin minulle on kerrottu. Toisiltaan he eivät olisi ottaneet tätä oppia, vaan se on täytynyt olla jo itsestäänselvyys, aina varhaiskirkosta välirikkoon asti - niin riitaisia he olivat monista muista opinkappaleista.
Paljon asioita minulle alkoi vielä tuon huomion jälkeen selvitä aivan toisella tavalla. Mainittakoon Pietarin julistus Helluntaina: "Niin Pietari sanoi heille:"Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä KASTEEN Jeesuksen Kristuksen nimeen SYNTIENNE ANTEEKSISAAMISEKSI, NIIN TE SAATTE PYHÄN HENGEN LAHJAN. Sillä TEILLE ja TEIDÄN LAPSILLENNE TÄMÄ LUPAUS ON ANNETTU ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu. (Apt.2:38-39)"
Eihän helluntailaiset koskaan sanoneet, että "ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi". He sanoivat kasteen olevan merkitykseltään vain seurakuntaan liittyminen. Tällainen käsitys halventaa kasteen merkityksen, koska siinä jätetään kasteeseen liittyvät Jumalan lupaukset huomioimatta! Eivätkä he koskaan sanoneet: "Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu."
Tämäkin väännettiin tarkoittamaan vain "tulevia sukupolvia", mutta eihän tässä niin ole, vaan lupaus koskee lapsia ja samalla meidän lapsia. Apostolithan kastoivat kokonaisia perhekuntia. Ja olisihan se jo suuri ihme, jos perhekuntaan ei kuuluisi lapsia. Tässä asiassa helluntailaiset ovat täysin väärässä, koska he eivät myönnä kasteen lahjaa lapsille.
Tilattuani Concordia lehden vuoden 2000 ilmestyneet numerot sieltä luettuani kaste- ja ehtoollisartikkelit (nämä kirjoitukset pitäisi kaikkien Kristittyjen lukea). Muuta ei voi sanoa kuin, että Luterilaiset ovat saaneet murskavoiton reformoidusta opista. Reformoidulla opilla ei ole minkäänlaista pohjaa. Kun sen sijaan luterilaisessa opissa voidaan kaikki todistaa oikeaksi. Nämä luettuaan ei kukaan voi kuulua esim. helluntalaisiin ellei hänellä ole jotain aineellista kiinni tässä liikkessä ja paljon.
Moni on varmasti ihmetellyt sitä, miksi minä olen vaihtanut puolta kasteasiassa. Aiemmin olen ollut uskovien kasteen kannattaja (oikea "pesunkestävä" hellun- tailainen) mutta nyt olen lapsikasteen kannattaja ja luterilaiseen oppiin siirtynyt henkilö. Miten tämä on voinut tapahtua? Niin, kuinka näin SUURI muutos on voinut tapahtua? Tätä varmasti ihmettelevät kaikki, jotka ovat lukeneet kirjoituksiani ja väitelleet kanssani. Se mitä on tapahtunut, on todellinen ihme, joka on verrattavissa ihmeparantumiseen.
Kaikki mitä on tapahtunut on ollut Jumalan työtä - ei kenenkään toisen - siitä olen aivan varma! Kaikki tapahtui yllättäen - jos niin voi sanoa. Olin pitkään käynyt väittelyjä kasteopista ja ehtoollisen vietosta. Ehtoolliskysymys olikin jo alkanut aivan erityisellä tavalla "hiertää" minua, kun selvisi, ettei helluntailaisilla ole siitä mitään erityistä oppia eikä selitystä. Juuri ennen tuota tapahtumaa olin kirjoittanut epätoivoisesti ehtoollisesta. Myös kasteasiasta olin väitellyt. Erityisesti sana "perisynti" jäi mieleeni, aivan kuin alitajuntaani!
Siirryin toiselle keskustelufoorumille. Siellä näin kiistelyn Jeesuksen syntymä- vuodesta. Siinä väitteli eräs Jehovantodistaja, jolla oli varma tieto ko. tapahtumasta (sen piti olla v. 2 eKr.). Ehdin jo lähteä pois tästä väittelystä mutta sitten "joku" sanoi sisälläni: "kirjoita sinne, ettei vuosiluvuilla ole niin tarkkaa merkitystä vaan sillä KUKA Jeesus on". Aloitin kirjoittamaan, että Jeesus on ihmiseksi tullut Jumala jne. Laitoin siihen 1.Joh.4:2: "Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta". Sillä hetkellä koin koko ruumiini läpi menevän virran ja silloin minulle selvisi koko perisyntikysymys. Moni muukin kysymys alkoi kirkastumaan minulle aivan toisessa valossa. Nyt käsitin monta sellaista asiaa, joita en aiemmin ole käsittänyt. Mieleeni tuli ajatus, että onkohan tämä Jumalasta.
Silloin muistin Voitto Ramun kirjan 'Älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa ne', jossa oli juuri tämä maininta 1.Joh.4:1: "Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan. Tästä te tunnette Jumalan Hengen: jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan tulossa, ja se on jo nyt maailmassa." Ja juurihan minä olin maininnut tuon asian, kun koin tapahtuman! On tässä pakko olla siitä varma, että tämä kaikki on Jumalasta. Mitä muutakaan tämä voisi olla.
Melko pian kiinnitin huomiota siihen historian aikana syntyneeseen välirikkoon, joka oli tullut roomalaiskatolisen ja kreikkalaiskatolisen kirkon välille. He olivat olleet melko riitaisia pitkään ennen lopullista kahtiajakoa, joka tapahtui v. 1054 jKr. Tästä minulle tuli selväksi, että lapsikasteen on täytynyt olla jo pitkään ennen tätä hajaannusta, ja siitä on täytynyt olla varmoja faktoja, koska se on jäänyt molempiin kirkkoihin vallitsevaksi kastekäytännöksi. Lapsikaste ei olisi voinut tulla ainoastaan Rooman kirkon toimesta, niin kuin aiemmin minulle on kerrottu. Toisiltaan he eivät olisi ottaneet tätä oppia, vaan se on täytynyt olla jo itsestäänselvyys, aina varhaiskirkosta välirikkoon asti - niin riitaisia he olivat monista muista opinkappaleista.
Paljon asioita minulle alkoi vielä tuon huomion jälkeen selvitä aivan toisella tavalla. Mainittakoon Pietarin julistus Helluntaina: "Niin Pietari sanoi heille:"Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä KASTEEN Jeesuksen Kristuksen nimeen SYNTIENNE ANTEEKSISAAMISEKSI, NIIN TE SAATTE PYHÄN HENGEN LAHJAN. Sillä TEILLE ja TEIDÄN LAPSILLENNE TÄMÄ LUPAUS ON ANNETTU ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu. (Apt.2:38-39)"
Eihän helluntailaiset koskaan sanoneet, että "ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi". He sanoivat kasteen olevan merkitykseltään vain seurakuntaan liittyminen. Tällainen käsitys halventaa kasteen merkityksen, koska siinä jätetään kasteeseen liittyvät Jumalan lupaukset huomioimatta! Eivätkä he koskaan sanoneet: "Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu."
Tämäkin väännettiin tarkoittamaan vain "tulevia sukupolvia", mutta eihän tässä niin ole, vaan lupaus koskee lapsia ja samalla meidän lapsia. Apostolithan kastoivat kokonaisia perhekuntia. Ja olisihan se jo suuri ihme, jos perhekuntaan ei kuuluisi lapsia. Tässä asiassa helluntailaiset ovat täysin väärässä, koska he eivät myönnä kasteen lahjaa lapsille.
Tilattuani Concordia lehden vuoden 2000 ilmestyneet numerot sieltä luettuani kaste- ja ehtoollisartikkelit (nämä kirjoitukset pitäisi kaikkien Kristittyjen lukea). Muuta ei voi sanoa kuin, että Luterilaiset ovat saaneet murskavoiton reformoidusta opista. Reformoidulla opilla ei ole minkäänlaista pohjaa. Kun sen sijaan luterilaisessa opissa voidaan kaikki todistaa oikeaksi. Nämä luettuaan ei kukaan voi kuulua esim. helluntalaisiin ellei hänellä ole jotain aineellista kiinni tässä liikkessä ja paljon.
Vastaukset 52
Vanhimmat
En ole sen kummemmin kiinnostunut väittelemään kasteesta, mutta muutama kommentti.
>> Ehtoolliskysymys olikin jo alkanut aivan erityisellä tavalla "hiertää" minua, kun selvisi, ettei helluntailaisilla ole siitä mitään erityistä oppia eikä selitystä.
Jaa? Kyllä helluntaiseurakunnissa on tapana usein ehtoollisen yhteydessä tapana lukea Jeesuksen itsensä ehtoollisen asettamiseen liittyvät sanat. Voi Jeesuksen sanoja kutsua opiksikin, jos haluaa. Jeesus kuitenkin puhui ehtoollista asettaessaan sen verran selkeästi, ettei näitä selviä sanoja tarvitse mielestäni sen kummemmin selitellä.
En tajunnut, liittyivätkö nämä seuraavat kappaleet jotenkin tähän asiaan..?
>> Siirryin toiselle keskustelufoorumille... [ja]
>> Silloin muistin Voitto Ramun kirjan...
>> Melko pian kiinnitin huomiota siihen historian aikana syntyneeseen välirikkoon, joka oli tullut roomalaiskatolisen ja kreikkalaiskatolisen kirkon välille. He olivat olleet melko riitaisia pitkään ennen lopullista kahtiajakoa, joka tapahtui v. 1054 jKr. Tästä minulle tuli selväksi, että lapsikasteen on täytynyt olla jo pitkään ennen tätä hajaannusta, ja siitä on täytynyt olla varmoja faktoja...
Onhan lapsikasteesta varmoja tietoja ainakin jo 200-luvulta lähtien. Ei se ole mikään salaisuus.
>> He sanoivat kasteen olevan merkitykseltään vain seurakuntaan liittyminen.
Kaste on helluntaiseurakunnissa enemmän kuin vain seurakuntaan liittyminen. On kyse myös mm. kuuliaisuudesta Jumalalle.
>> Tämäkin väännettiin tarkoittamaan vain "tulevia sukupolvia", mutta eihän tässä niin ole, vaan lupaus koskee lapsia ja samalla meidän lapsia.
Pietarin sanat voivat tosiaan aivan hyvin tarkoittaa tulevia polvia.
>> Reformoidulla opilla ei ole minkäänlaista pohjaa. Kun sen sijaan luterilaisessa opissa voidaan kaikki todistaa oikeaksi.
En käy väittelemään tästä. Mutta tällainen luottamus perustuu kyllä herkästi lihalliseen varmuuteen eikä Jumalan antamaan varmuuteen.
>> Nämä luettuaan ei kukaan voi kuulua esim. helluntalaisiin ellei hänellä ole jotain aineellista kiinni tässä liikkessä ja paljon.
En näe mitään syytä siihen, miksi kenenkään pitäisi tämän kirjoittamasi valossa lähteä helluntaiseurakunnasta.
Kyllä Pietarin ensisijainen huoli oli niiden paikallaolevien miesten ja heidän perhekuntalaisten ja lapsien pelastuminen. "Te ja teidän lapset"
40 Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta"
Kasteet ja lapsikasteet ovat paljon vanhempia pakanallisuuksia kuin annat ymmärtää! Kaste rituaalit ovat ainakin 4000 vuotta vanhemipia kuin kristinusko!
Ja mitä tulee Pietarin Paavalin ja muidenkin kristinuskon tappamiin peeveleiden sanontoihin niin eikähän sovita että Jeesus antoi oikeat tiedot?
Vai ketä tahdotte palvella!!!
--
Valehteliko Jeesus vai valehteleeko lasten pakkokastajat????
JEESUS SANOI RAAMATUN MUKAAN USEAN TODISTAJAN SANOIN:
Matt. 19:14
Niin Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, älkääkä estäkö heitä tulemasta minun tyköni, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta".
Mark. 10:14
Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
Luuk. 18:16
Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
JOS RAAMATUSTA LÖYTYY JUMALAN TAI/JA JEESUKSEN TOTUUS SIITÄ, ETTÄ JUMALAN TAI/JA TAIVASTEN VALTAKUNTA ON SYNTINEN TAI/JA PERISYNTINEN; NIIN SITTEN LAPSI ON SYNTINEN TAI/JA PERISYNTIN SYNTYISSÄÄN!
=JA SIINÄ TAPAUKSESSA JEESUS VALEHTELI!=
ELLEI RAAMATUSTA LÖYDY JUMALAN TAI/JA JEESUKSEN TODISTUSTA SIITÄ, ETTÄ JUMALAN TAI/JA TAIVASTEN VALTAKUNTA ON SYNTINEN NIIN KAIKKI LAPSIA SYNTISEKSI SYYTTÄVÄT, PERISYNTISEKSI PAKKOKASTAVAT OVAT RIKOLLISIA JA JUMALAN JA JEESUKSEN LAIN LAINRIKKOJIA!
-älä anna väärää todistusta lähimmäisestäsi
Nyt ei usko riitä vaan pitää olla tietoa!
Jokainen väärä tieto on rikollisuutta.
TODISTUKSIA ESIIN!
Jos ymmärrän asian oikein, niin näissä LAKI ja ASIAKIRJOISSA pitää tulla esiin onko lapset ihmis oikeuksista nauttivia vai ei ja, että missä se laittomuus on:
-JUMALAN LAKI JONKA JEESUS ON VAHVISTANUT
-SUOMEN PERUSTUSLAKI JA SEN KANSALAISILLEEN ANTAMAT IHMISOIKEUDET
-SUOMEN PERUSTUSLAIN LAPSIA JA LASTEN SUOJELUA KOSKEVAT LAIT
-SUOMEN PERUSTUSLAIN USKONVAPAUSLAKI (onko siinä lapsilta otettu pois oikeus valita uskonsa)
-SUOMEN ALLE KIRJOITTAMAT IHMIS- JA LASTEN SUOJELUA KOSKEVAT YK:N KANSAINVÄLISET SOPIMUKSET JA ASIAKIRJAT
####
USKONVAPAUTTA KOSKEVAT ASIAKIRJAT JA LASTEN OIKEUDET USKONVAPAUDEN SUHTEEN KAIKKIEN YLLÄ MAINITTUJEN LAKIEN SUHTEEN ON TARKISTETTAVA. JOS LAPSELLA EI OLE LAIN ANTAMAA SUOJAA JA OIKEUKSIA OLLA IHMISIÄ, NIIN MEILLÄ EI OLE OIKEUTTA HEILTÄ VAATIA IHMISTEN TAI MUIDENKAAN LAKIEN NOUDATTAMISTA JA SELLAINEN TILANNE EI OLIS HYVÄ.
####
Jos pakkolapsikaste toiminnalle ei löydy Jumalan tai/ja Jeesuksen määräystä, niin SE TOIMITUKSENA ON KAIKKIEN LAKIEN VASTAINEN RIKOS.
Jos pakkolapsikaste on vain esim Suomen perustuslailla hyväksyttyä toimintaa niin SE ON LAITON LAKI JA LAITON TEKO JUMALAN JA JEESUKSEN LAIN MUKAAN JA JOS NIIN ON; ON PERUSTUSLAKI VÄLITTÖMÄSTI KORJATTAVA KORKEIMMAN LAIN MUKAISEKSI.
Onko lauseesi: "Kaste on helluntaiseurakunnissa enemmän kuin vain seurakuntaan liittyminen. On kyse myös mm. kuuliaisuudesta Jumalalle." kuuluva lain, vain evankeliumin piiriin? Siis onko kaste lakia, vai evankeliumia?
Kaste on uskon teko ja kuuliaisuutta, jonka Jumala meissä vaikuttaa. Kaste on siten Jumalan vaikuttama uskon teko, millä ei ansaita pelastusta.
Kasteen ottaminen on hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta, koska teemme siinä Jumalan tahdon tottelemalla häntä. Sen lisäksi, että vesikasteen ottaminen on hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta, on se julkinen tunnustautuminen Kristukselle kuuluvaksi.
Jokainen kasteelle tuleva on syntynyt uudeksi ylhäältä ennen kasteen ottamista ja saanut syntinsä anteeksi uskomalla sekä tulemalla mielenmuutokseen,on kasteen merkitys julkista tunnustautumista Jeesuksen seuraajaksi ja Jumalan käskyn tottelemista.
Viestisi siten osoittikin, että kuinka monikertaisesti kaste on lain teko. Se on siis kuuliaisuuden ensiaskel, oma julkinen tunnustus, pyhityksen ensiaskel ja kuten joku on todistanut näillä palstoilla varsinkin aikaisemmin, että siinä täytetään kaikki vanhurskaus.
Kasteessasi ei siis ole mitään sellaista ominaisuutta, että siinä jotain lahjoitetaan meille. Mihinkähän sujautetaan ne Raamatun todisteet, jotka kuitenkin todistavat sellaista, että me olemme kasteessa saajapuolia ja Jumala on todellinen kastaja, jonka nimeen kasteessa tullaan.
En siis mistään hinnasta ala väittämään, että me teemme kasteessa jotain.
Sanot: "ja kuten joku on todistanut näillä palstoilla varsinkin aikaisemmin, että siinä täytetään kaikki vanhurskaus. " ... mutta tämä on valitettavasti väärin. Kaste ei tuo pelastusta & vanhruskautta kenellekään tehtynä uskon tekona tai yhtenä Jumalan tekemänä tekona meille. Emme pelastu minkään yksittäisen Jumalan vaikuttaman teon ansiosta tai kautta, ellei uudeksisyntymistä lasketa sellaiseksi.
... sitten sanot: "Kasteessasi ei siis ole mitään sellaista ominaisuutta, että siinä jotain lahjoitetaan meille. " ... ja vastaan, ettei siinä periaatteessa lahjoitetakaan meille mitään; muutakuin hyvä omatunto. Uskovaiset ottavat kasteen, koska haluamme säilyttää hyvän omantunnon Jumalan edessä ja tunnustaa julkisesti uskomme Jeesukseen.
... sitten sanot: "Mihinkähän sujautetaan ne Raamatun todisteet, jotka kuitenkin todistavat sellaista, että me olemme kasteessa saajapuolia ja Jumala on todellinen kastaja, jonka nimeen kasteessa tullaan." ... ja vastaan, että älä sekoita Pyhän Hengen kastetta ja vesikastetta. Uuden liiton kaste ei ole kaste vedellä Herran Jeesuksen nimeen vaan se on kaste Kristukseen, mikä tarkoittaa Pyhän Hengen saamista. [Room 8:15; Joh 7:37-39.] ... lisäksi ei Jumala toimi kastajana, ja vaikka toimisikin, niin kaste on joka tapauksessa uskon teko, jonka Jumala vaikuttaa, mikäli kastettava uskoo ennen kastetta. [2Tess 1:11-12] Jos taas hän ei usko ennen kastetta, tekee hän lain teon ja on kirottu yrittäessään vanhurskautua lain teon kautta. [Gal 3:10; 2:15-21] ... mutta jos hän tekee uskon teon, niin hän ei kuitenkaan pelastunut "vanhurskaudessa tekemänsä teon ansiosta". [Tiit 3:5]
Oppi pelastumisesta vesikasteen toimitushetkellä on turha perinnäissääntö, minkä avulla pyritään tekemään tyhjäksi uskon kautta pelastuminen ja Jumalan sana, hänen aivoituksensa meitä kohtaan. [Luuk 7:29-30; Efe 1:8-14]
... sitten sanot: "En siis mistään hinnasta ala väittämään, että me teemme kasteessa jotain." ... ilmeisesti et siis tiedä kasteesta tapahtumasta mitään? Ihminen ei ole kasteessa pelkkä passiivinen objekti vaan myös aktiivinen subjekti. Hän kävelee veteen, antaa kastaa itsensä ja kävelee vedestä pois. Ihminen antaa kastaa itsensä ja ottaa kasteen (tekijä eli subjekti), mutta hänet myös kastetaan, jolloin toinen ihminen on kastaja ja ihminen teon kohde. (teon kohde eli objekti)
Johan tuli ratkaisukristittyjen kasteoppi selväksi, että mitä tekoa se on. On hyvä, että ratkaisuristitty sen itse sanoo, ettei sitten tarvitse tulla niiden hyökkäysten kohteeksi, että valehtelee tai vääristelee heidän oppiaan.
* Sanot: "Johan tuli ratkaisukristittyjen kasteoppi selväksi, että mitä tekoa se on." ... Raamattu itse korostaa huomattavasti "ratkaisukristillisyyttä", sillä onhan synergismi Juutalaisuudessa kanonisoitu eskatologinen käsitys.
... ja muutenkin, Jeesuksen tuomaa sovitusta ei lueta hyväksi muille kuin niille jumalattomille, jotka "antavat sovittaa itsensä Jumalan kanssa". Näin ollen armo käy turhaksi niiden syntisten ja jumalattomien kohdalla, jotka eivät ole ottaneet Jeesusta vastaan tämän elämän aikana ja kuolevat synneissään. He joutuvat kadotukseen eikä sovituksesta ole heille mitään hyötyä. [2Kor 5:18-6:2; Joh 8:24.]
... ja mitä kasteeseen tulee, niin on se edelleen mielenmuutoksen perustalle rakentuva opetuslapseksi suostumisen kaste. Kun joku, evankeliumia kuultuaan suostui mielenmuutokseen, merkitsi tämä samalla Jeesuksen oppilaaksi suostumista, ja näiden molempien seikkojen perusteella asianomainen kastettiin. Kaste tapahtui Jeesuksen nimeen, ja sitä ei suoritettu kenellekään ilman asianomaisen henkilökohtaista edellä käypää mielenmuutosta ja suostumusta.
Kirjoitat-
>> Se on siis kuuliaisuuden ensiaskel, oma julkinen tunnustus, pyhityksen ensiaskel ja kuten joku on todistanut näillä palstoilla varsinkin aikaisemmin, että siinä täytetään kaikki vanhurskaus.
Kokeilepa ihan selittää, että mikä on Raamatun käsitteen UUDESTISYNTYMISEN sisältö ja miten se tapahtuu!
Siiskö, että kaste on aivan mitäänsanomaton toimi!
Uskoon tullaan sanan kuulemisen kautta. (Room 10:17.)
Roomalaiskirje:
10:17 Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.
Usko tulee siis sanan kuulemisesta, mutta tässä ei sanota sellaista, että usko tulee kasteesta tai kasteessa niin kuin sakramentalistit opettavat.
Kaikki, jotka ottavat sanan vastaan, tulevat uskoon. (Apt 13:48; 1Tess 1:2-7; 2:13.) Sanan vastaanottaminen on Raamatussa samaa tarkoittava asia kuin uskoontuleminen ja se johtaa uudestisyntymiseen ennen vedellä kastamista. (Joh 1:12,13; 17:8; Jaak 1:18; 1Piet 1:23; Tiit 3:5; Apt 10:43-48; 11:11-18; 15:7-11.)
Sana uskotaan silloin, kun se kuullaan ja otetaan silloin myös vastaan, niin että sanan vastaanottaneet ja uskovaiset on lupa kastaa. (vrt. Apt 10:43-48; 8:35-40.) Jumalan sanat samalla uudestisynnyttävät ja pelastavat sen, joka ottaa ne vastaan ja uskoo Herraan Jeesukseen. Jumala synnyttää itselleen lapsia evankeliumin kautta, kun sana otetaan vastaan ja uskotaan.
Kasteen ottaminen on hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta, koska teemme siinä Jumalan tahdon tottelemalla häntä. "Meillä on hyvä omatunto, koska tahdomme vaeltaa kaikessa hyvin." (Hebr 13:18; vrt. Apt 24:14-16) Hyvä omatunto tulee ensin Kristuksen veripesusta, kun saamme synnit anteeksi, mutta se tahraantuu, jos teemme syntiä. Jos teemme tahallaan syntiä ja olemme mieleltämme tottelemattomat niin kuin tämä maailma, joudumme kadotukseen, vaikka meidät olisi kastettu kuinka oikeaoppisesti tahansa. (Apt 8:18-23; Hebr 3:12-4:13; 6:1-8; 10:25-31; 12:1-17)
Sen lisäksi, että vesikasteen ottaminen on hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta, on se julkinen tunnustautuminen Kristukselle kuuluvaksi. Kastetta ei ole tarkoitus salata ja peitellä vaan sen tulee olla julkisesti kaikkien tiedossa.
Miten ihminen uudesti synnyttää itsensä, sillä painotuksesi on sanoissasi ihmisen omissa suorituksissa?
Voitko myös tuoda esiin ne Raamatun todistukset, jotka osoittavat, että kaste liittää kastettavan syntien anteeksi saamiseen, Pyhän Hengen lahjaan, Jeesuksen vanhurskauden omistukseen ja Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen osallisuuteen. Jätitkö siis tahallasi kasteen armoluonteen keveäksi?
Jeesuksen tuomaa sovitusta ei lueta hyväksi muille kuin niille jumalattomille, jotka "antavat sovittaa itsensä Jumalan kanssa". Näin ollen armo käy turhaksi niiden syntisten ja jumalattomien kohdalla, jotka eivät ole ottaneet Jeesusta vastaan tämän elämän aikana ja kuolevat synneissään. He joutuvat kadotukseen eikä sovituksesta ole heille mitään hyötyä. (2Kor 5:18-6:2; Joh 8:24.)
Jumala tekee tekonsa niille, jotka ottavat vastaan Jumalan sanan, Jumalan Pojan ja Jumalan armon. Onko se sitten Jumalan teko, että joku ottaa armon vastaan vai tarvitaanko siihen myös ihmisen suostumusta ja myötävaikutusta, vaikka tätä ei "teoksi" luettaisikaan? "Tekohan" on jotakin, mitä tehdään ruumiissa oltaessa, mutta "vastaanottaminen" on mielenmuutos ja sydämen ympärileikkaus Hengessä, minkä Jumala tekee niille, jotka muuttavat mielensä ja ottavat vastaan Jumalan sanan. (Room 2:28,29; Apt 2:38-41; Kol 1:11,12.) Näin ollen vastaanottamista ja uskoa ei pidä ajatella "ihmisen tekona" vaan "ehtona" sille, että "Jumala tekee pelastavan tekonsa". Jumala antaa armonsa niille jumalattomille ja syntisille, jotka "ottavat vastaan" ikuisen elämän lahjan ja Herran Jeesuksen.
Vastaanottaminen on mahdotonta ilman "Jumalan vaikutusta", mutta pelastumisen ratkaiseva osuus eli "suostuminen Jumalan pelkoon" ja se, että joku "antaa pelastaa itsensä", on ihmisen päätettävissä ja valittavissa oleva asia eikä yksin Jumalan päätöksen takana. (Snl 1:20-32.) Muutoinhan Jumala pelastaisi tahtonsa mukaan kaikki maailman ihmiset, koska hän tahtoo kaikki ihmiset pelastaa. (1Tim 2:3-7.) Viitteenä mainitussa Raamatun kohdassa opetetaan selvästi, että Jumala tahtoo pelastaa kaikki maailman ihmiset eikä vain valittuja ja uskollisia ja kutsuttuja ja pyhiä ja rakkaita ystäviä, joille jotkut kirjeet ovat osoitetut. (1Piet 1:1,2; 2Piet 3:1,9.)
Sanot: "Voitko myös tuoda esiin ne Raamatun todistukset, jotka osoittavat, että kaste liittää kastettavan syntien anteeksi saamiseen, Pyhän Hengen lahjaan, Jeesuksen vanhurskauden omistukseen ja Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen osallisuuteen."
V: En tietenkään voi, koska tuollaiset asiat eivät kasteeseen kuulu. Kaste ei tuo kenellekään syntien anteeksiantamusta, ei myöskään Pyhää Henkeä, ei Vanhurskautta tai mitään muutakaan. Ko. asiat omistetaan Uskon kautta, ei vesikasteen.
==================================================
Sanot: "Jätitkö siis tahallasi kasteen armoluonteen keveäksi?"
V: Sellaista ei ole olemassa. Raamattu ei tunne tuollaista "kasteen armo" dogmaa ... eikä siellä koskaan edes puhuta sellaisesta, vaan Raamatussa puhutaan Jumalan armosta ja Jeesuksen Kristuksen armosta.
Vesikasteen ottaminen on osa uskon kautta vanhurskautumista ja hengen pyhitystä. Se ei siirrä ihmistä kuolleesta tilasta elämään vaan on osa Hengessä vaeltamista, Kristuksen elämän aikaansaannosta niissä, jotka jo uskovat. (Room 5:5-11) Kristuksen elämä näkyy meissä Hengen pyhityksenä ja Jeesuksen jalona luonteenlaatuna, hyvänä hedelmänä. (Joh 15:1-6; Gal 5:22-24; 1Kor 2:6-16; Luuk 1:17; 1Tess 2:9-11; 2Kor 1:12) Vesikasteen ottaminen on uskossa tehty vanhurskauden teko, minkä ansiosta emme pelastu, mutta saamme sen kautta hyvän omantunnon, koska tottelemme Jumalaa. (Apt 24:14-16; 1Piet 3:16-22; Hebr 13:18.) Synnit saadaan anteeksi aina ennen vesikastetta uskon kautta Herraan Jeesukseen. (Luuk 7:48-50; Apt 10:43-48; 26:18.)
Sanon: "Jumala tekee tekonsa niille, jotka ottavat vastaan Jumalan sanan".
Kysyn: MITEN JUMALATON, EPÄUSKOINEN JA UUDESTISYNTYMÄTÖN OTTTAA VASTAAN JUMALAN SANAN?
No niin! Miksi siis poljet jalkoihisi osan Raamatun todistuksista? Minulle antamasi vastaus pitää sisällänsä eräiden Raamatun kohtien poljennan. Tapahtuuko se tietoisesti?
Kiellätköhän sittenkin myös sen tosiasian, että:
Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi 1.Kor.1:30.
Alatkohan sitten todistamaan sellaista, että minkä Jeesus on tehnyt puolestamme, että oletkin sen itse tehnyt?
vauvaan, kun pappi heittää vettä hänen päähänsä!
Sanot: " MITEN JUMALATON, EPÄUSKOINEN JA UUDESTISYNTYMÄTÖN OTTTAA VASTAAN JUMALAN SANAN?"
V: Sinäpä sen sanoit, ja eikö se Raamatussakin ole aika selvästi mainittu? On selvää, että Jeesus ensin etsii kadonneen ja valitsee hänet, mutta on meidän vastuulla ottaa hänet vastaan ja lähteä seuraamaan häntä. Tätä ei voida sivuuttaa yhden tai useankaan jakeen väärän tulkinnan vuoksi. On jakeita, missä puhutaan ihmisen valinnan puolesta selvää kieltä. Maria oli valinnut hyvän osan, jota ei oteta häneltä pois. (Luuk 10:42.) Joosua ja hänen perheensä olivat valinneet seurata Herraa ja saman valinnan tekivät muut israelilaiset. (Joos 24:15,21,22.) Mitä löytämiseen tulee, niin myös Jeesuksen omat ovat löytäneet Herran eikä löytäminen ole siten yksipuolista, että riittää, kun Jeesus löytää omansa. (Korkv.3:4; Jes 65:1; Matt 7:7,8; Joh 1:45.)
Tarvitaan siis molemmat: että Jumala ensin löytää ja valitsee syntisen ja että syntinen sen jälkeen etsii ja valitsee Jumalan, kun on tullut kiinni otetuksi, niin sanoakseni. Jumalattoman tulee "antaa pelastaa itsensä" eikä Jumala vasten tahtoa jumalatonta pelasta ja tee tekoaan hänessä. (Jes 45:22.)
Sanot: "No niin! Miksi siis poljet jalkoihisi osan Raamatun todistuksista?"
V: En minä polje mitään Raamatun todistuksia, koska en pidä Lutherin oppeja Raamattunani tai edes siihen verrattavina teoksina. Raamattu ei missään kohdin väitä, että ihminen tulisi uskoon kasteen toimitushetkellä, vaan ON sitä jo ennen kasteelle menoaan.
Paavali ei mainitse saaneensa Jeesukselta ohjetta julistaa syntien anteeksisaamista, Pyhän Hengen saamista ja uskon saamista kasteessa. Sen sijaan hän kertoo galatalaisten saaneen luvatun Hengen uskossa kuulemisen eikä lain tekojen kautta, millaiseksi kaste jumalattoman kohdalla voidaan lukea, jos joku ottaa kasteen pelastuakseen. (Gal 3:1-14.) Ihminen ei pelastu tekemällä hyvää tekoa vaan yksin armosta ja jumalaton vielä uskon kautta. (Tiit 3:5; Room 4:1-8; 11:6,7.)
==================================================
Sanot: "Minulle antamasi vastaus pitää sisällänsä eräiden Raamatun kohtien poljennan."
V: Voisitko näyttää nämä Raamatun kohdat?
==================================================
Ensin tehdään siis opetuslapsia julistamalla heille evankeliumia ja sitten uskovaiset opetuslapset on lupa kastaa vedessä Herran nimeen.
Mm. Luukas ei sano kertaakaan, että helluntaina ihmiset ottivat kasteen tullakseen uskoon. Raamatussa ei ole yhtään kohtaa, missä olisi otettu kaste sen vuoksi, että olisi tultu uskoon kasteessa.
Siis hengellisesti kuollutko herättää itse ensi itsensä kuolleista? Niinkö? Minä en sellaista oppia kannata.
Kannatan sellaista oppia, joka on pelastuksen asiassa Kristuskeskeinen. Jeesus herättää kuolleita ja usko on Jumalan teko. Jumalasta syntynyt sitten kykenee omistamaan armosta autuuden. Silloinkaan siis ei omista teoista.
Siis et tunne Raamatusta niitä kohtia, jotka olen jo tuonut esille. TOISTAN esiin nostamani näkökohdat, jotka ovat:
"Voitko myös tuoda esiin ne Raamatun todistukset, jotka osoittavat, että kaste liittää kastettavan syntien anteeksi saamiseen, Pyhän Hengen lahjaan, Jeesuksen vanhurskauden omistukseen ja Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen osallisuuteen."
Mitäpä minä sitten voin, jos luet valikoiden Raamattua ja jätät Raamatusta huomioon ottamatta KASTEEN KRISTUKSEN ARMOON LIITTYVÄT TODISTEET.
Viestisi on aika tavalla tarkoitettu toimesta pilkaksi. Voisitko korjata näiverryksesi Raamatun kieliasuun.
Hengellisesti kuollut pappi yrittää herättää kuol-
leista sellaisen, joka Jeesuksen sanojen mukaan onkin elävä!!!!!!!
Ei sellaista oppia todella kannata kannattaa!
Sanot: "Siis hengellisesti kuollutko herättää itse ensi itsensä kuolleista? Niinkö? Minä en sellaista oppia kannata."
V: Usko on Jumalan teko, joten me pelastumme yksin armosta Jumalan teon kautta. Me olemme Jumalan tekoja: luodut edeltäkäsin valmistettuja hyviä tekoja varten, että me niissä vaeltaisimme. (Efe 2:10.)
Jumala ei kuitenkaan tee tekoaan jumalattomassa vasten tämän tahtoa. Näin olemme ymmärtäneet oikein Jumalan sanan. Tarvitsemme Jumalan teon ja myös "ihmisen osuuden", missä ihminen antaa pelastaa itsensä eli suostuu siihen, että Jeesus tulee hänen sydämeensä asumaan. "Ihmisen osuutta" ei pidä laskea ansioksi vaan Jumalan armosta tapahtuneeksi iankaikkisen elämän armolahjan vastaanottamiseksi, minkä Jumala tekee mahdolliseksi kaikille kutsumilleen ihmisille. Kaikki lahjat, voima, kyky ja rohkeus, mitä armon vastaanottamiseen tarvitaan, sisältyvät ns. "edeltävään armoon", jolloin "Jumalan vaikuttaman uskon kautta" on mahdollista ottaa vastaan Jumalan sana ja Herra Jeesus Kristus sydämen Herraksi ja Vapahtajaksi. (Joh 1:12,13; 17:8; 1Tess 1:2-7; 2:13.)
Voimme ilmaista asian vielä siten, että Jumala vaikuttaa kaikissa kutsutuissa Jumalan sanan vastaanottamisen, mutta päätös vastaanottamisesta ja sen myötä myös vastuu on yksin ihmisellä. Jumala antaa, mutta ottaako ihminen vastaan? Se ratkaisee sielun kohtalon uskoontulon päätteeksi etsikon hetkellä ja vielä senkin jälkeen, sillä Jeesuksen seuraaminen ja Jumalan palveleminen ovat vapaaehtoista eivätkä pakollista. (1Piet 5:1-4; 1Kor 9:16,17.)
==================================================
Sanot: "Jeesus herättää kuolleita ja usko on Jumalan teko. Jumalasta syntynyt sitten kykenee omistamaan armosta autuuden. Silloinkaan siis ei omista teoista."
V: Muuten kyllä ihan oikein, mutta vaikka Jumala vaikuttaa kaikissa kutsutuissa samalla tavalla eli tekee mahdolliseksi armon vastaanottamisen; Silti kaikki kutsutut eivät ota vastaan armoa, joten päätös armon vastaanottamisesta ei ole Jumalan vaan ihmisen.
Ei ole siis ihan oikein sanoa, että "Jumala tekee kaikista kutsutuista armoa haluavia tai tahtovia", koska juuri tämä tahto vapautetaan eli ihminen voi tahtoa joko armon torjumista tai sen vastaanottamista. Ihminen voi siis tahtoessan tai halutessaan vastaanottaa armon etsikonaikana, mutta ei siihen luonnostaan kykene: tarvitaan Jumalan kutsu ja sen mukanaan tuoma kyky ottaa vastaan Jumalan lahja, iankaikkinen elämä. Toisaalta ihminen voi myös halutessaan torjua armon eli tahto on kokonaan vapaa näiden kahden vaihtoehdon välillä.
Sanot: " ... TOISTAN esiin nostamani näkökohdat, jotka ovat ..."
V: Edelleen, ei ole olemassa tuollaisia kohtia, mitä yrität tässä mainita. Paavalikaan ei mainitse saaneensa Jeesukselta ohjetta julistaa syntien anteeksisaamista, Pyhän Hengen saamista ja uskon saamista kasteessa. Sen sijaan hän kertoo galatalaisten saaneen luvatun Hengen uskossa kuulemisen eikä lain tekojen kautta, millaiseksi kaste jumalattoman kohdalla voidaan lukea, jos joku ottaa kasteen pelastuakseen. (Gal 3:1-14.) Ihminen ei pelastu tekemällä hyvää tekoa vaan yksin armosta ja jumalaton vielä uskon kautta. (Tiit 3:5; Room 4:1-8; 11:6,7.)
==================================================
Sanot: "Mitäpä minä sitten voin, jos luet valikoiden Raamattua ja jätät Raamatusta huomioon ottamatta KASTEEN KRISTUKSEN ARMOON LIITTYVÄT TODISTEET. "
V: Raamatun eksegetiikan opiskelijana en kyllä jätä mitään jakeita huomioimatta, joten edelleen voitko näyttää, missä kohdin Raamattua puhutaan jostain sellaisesta "armosta, joka saadaan kasteessa ja/tai sen toimitushetkessä" ???
Voi voi ja voi. Kyllä olikin armon vastaanottaminen mutkikas juttu. Minä itse tunnen asian niin, että Jumala on toiminut kuitenkin pelastuvien kohdalla valinnan mukaan. Tämä on tietysti vaikea uskoa nimenomaan niiden, jotka vähäkin sijoittavat pelastuksessa kykyä omaan valintaan. Mitenkähän Saulus oli valinnassa aktiivinen pelastukseen, kun Jeesus häntä käsitteli siellä Damaskoksen tiellä. Itse ainakin tunnen omalla kohdallani, että Jumala tukki kaikki omat tieni ja vei armon eteen, että sen näkisin. En voi puhua mitenkään omasta valinnastani.
Onko siis kasteesi oma toimesi, vaan kuuluuko kristillinen kaste lain vain evankeliumin piiriin. Jos laki kuuluu lain piiriin, niin silloin kantasi on tietysti oikein, mutta silloinhan et olekaan Jeesuksen asettamassa kasteessa, vaan Johanneksen parannuksen kasteessa, joka päättyi kuten Johannes itse todisti (Joh.3:30) ja apostolinen aika vahvisti. Kastettiin uudelleen Johanneksen parannuksen kasteella kastetut (Ap.t.18:24-28, 19:3-5).
Siis sanot: "Edelleen, ei ole olemassa tuollaisia kohtia". Siis oletko repinyt pois Raamatusta esimerkiksi kasteen merkitystä, evankeliumiin liittävät ja selittävät kohdat: Ap.t.2:38, Gal.3:27, Room.6:3-4.
"Jos laki kuuluu lain piiriin", kun piti sanoa: Jos kaste kuuluu lain piiriin ...
vauva, jos jo silloin tunsit, että Jumala oli tukkinut kaikki omat tiesi!
Mihin sinä silloin olit menossa?
Miten vanhempasi osasivat valita sinun puolestasi
kun veivät sinut kasteelle? Kaatuivatko hekin Sauluksen lailla kuolleena maahan?
Jaa, että kiellätkin KUOLEMALLA KUOLEMAN. Onhan noita paljon, jotka kieltävät Adamin lankeemuksen ja sen, että mitä se merkitsi Jumalan vanhurskaassa tuomiossa.
Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla Room.3:23
Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet- Room.5:12
Eikä lahjan laita ole, niinkuin on sen, mikä tuli yhden synnintekijän kautta; sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi, mutta armolahja tulee monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi Room.5:16.
Siis luuletko luonnollisen syntymäsi kautta olevan kykenevä seisomaan vanhurskaan Jumalan tuomioistuimen edessä. Minä en ole kykenevä, sillä olen lihasta syntynyt ja siksi tarvitsen lahjavanhurskauden.
Sanot: " Minä itse tunnen asian niin, että Jumala on toiminut kuitenkin pelastuvien kohdalla valinnan mukaan. Tämä on tietysti vaikea uskoa nimenomaan niiden, jotka vähäkin sijoittavat pelastuksessa kykyä omaan valintaan. "
V: Suosittelen mieluummin turvautumaan kaikessa Jumalan sanaa, kuin omiin tuntemuksiinsa. Kaikkialla Raamatussa voimme nähdä, että Jumala myös velvoittaa ihmiseltä jotain vastausta siihen, mitä Hän on pojassaan tehnyt. Jos uskotaan, että vastaanottaminen on Jumalan teko ja täysin ihmisestä riippumaton, niin silloin ihmiselle ei jää mitään "osuutta" pelastumisen prosessissa, paitsi että hän on passiivinen pelastuksen kohde. Tämä kuulostaa puhtaalta Jumalan armolta ja nöyrältä opilta, mutta on tarkemmin katsottuna rietasten langettama eksymyksen ansa opetuksesta osattomille ja valistumattomille sieluparoille.
Jos ihmisen suhtautumisella ei ole merkitystä, niin miksi Jumala kutsuu ihmisiä ja saarnauttaa evankeliumia? Miksi tehdä niin vaikeaksi valituksi tulemisen huomaaminen? Miksi kiusata jumalattomia ihmisiä kutsumalla heitä jos todellista valinnan mahdollisuutta ei ole?
==================================================
Sanot: "Itse ainakin tunnen omalla kohdallani, että Jumala tukki kaikki omat tieni ja vei armon eteen, että sen näkisin. En voi puhua mitenkään omasta valinnastani."
V: Eli toisinsanoen luulet, että Jumala ikäänkuin pakotti sinut uskomaan ... miksi niin? Pakottiko Jeesus kansaa uskomaan Hänen sanojaan?
Sanot: "Jaa, että kiellätkin KUOLEMALLA KUOLEMAN. Onhan noita paljon, jotka kieltävät Adamin lankeemuksen ja sen, että mitä se merkitsi Jumalan vanhurskaassa tuomiossa. "
V: Tähän pointtina se, ettei kuitenkaan kukaan synny jo hengellisesti kuolleena, vaan paatumuksen tilaan tullaan tahallisen synnintekemisen kautta.
Syntiä tekevän olennon EI tarvitse olla syntinen kyetäkseen tekemään syntiä. Aatami ja Eeva sekä perkele olivat luomistyön tuloksena täysin synnittömiä olentoja, mutta he lankesivat silti syntiä tekemään. Samoin voidaan ajatella ainakin tietyin varauksin Aatamin jälkeläisistä. Jos ihminen ei voisi vaikuttaa mitenkään siihen, että tekee syntiä, koska on syntynyt syntiseksi, niin ei häntä olisi sen vuoksi oikeudenmukaista tuomita.
Lapsi ei ole syyllinen siihen, että sikiää ja syntyy tähän maailmaan. Vauvat syntyvät synnittöminä ja autuaina tähän maailmaan.
Sanot: "Onko siis kasteesi oma toimesi, vaan kuuluuko kristillinen kaste lain vain evankeliumin piiriin."
V: Kaste on uskon teko ja kuuliaisuutta Jumalamme tahtoa kohtaan. Kasteen ottaminen on välitöntä seurausta siitä, kun joku on tullut uskoon ja syntynyt uudesti ylhäältä uskomalla Jumalan sanan vaikutuksesta ja Jumalan tekona Jeesukseen Kristukseen. (Mar 1:15; Joh 6:29; 4:1-2; Apt 8:5-12,35-40; 10:34-48; 26:17-20) Kaste on siten Jumalan vaikuttama uskon teko, millä ei ansaita pelastusta.
==================================================
Sanot: "Kastettiin uudelleen Johanneksen parannuksen kasteella kastetut (Ap.t.18:24-28, 19:3-5). "
V: Miksi Apostoleja ei kastettu uudelleen? Heitä kun ei mainita kastetun uudestaan ennen Pyhällä Hengellä täyttymistä (Helluntai) eikä edes sen jälkeen.
==================================================
Sanot: "Siis oletko repinyt pois Raamatusta esimerkiksi kasteen merkitystä, evankeliumiin liittävät ja selittävät kohdat: Ap.t.2:38,"
V: Me emme pelastu uskomalla siihen, että saamme synnit anteeksi, jos otamme kasteen. Käytäntö todistaa edelleen sen puolesta, että jokainen terveellä tavalla uskoon tullut ihminen on syntynyt uudeksi ylhäältä ennen kasteen ottamista ja saanut synnit anteeksi uudeksisyntymisen hetkellä. Kastetulla on tämän seurauksena rauha Jumalan kanssa Jeesuksen Kristuksen veren ja nimen kautta, sillä Pyhä Henki asuu hänen sydämessään. (Joh 14:27)
Pietari saarnasi pian tämän jälkeen toisen kerran Salomon pylväskäytävässä. Hän ei maininnut siinä saarnassa vesikastetta syntien anteeksisaamisen ehtona. Voimme päätellä tästä ja Raamatun kokonaisilmoituksesta, että pelkkä mielenmuutos ja kääntyminen Jumalan tykö yhdessä uskon kanssa saavat aikaan syntien pois pyyhkimisen ja tuovat anteeksiannon. Tämä näkyy jokaisessa uskovaisessa ennen kastetta, että he ovat saaneet syntinsä anteeksi ja heillä on sen vuoksi rauha Jumalan kanssa.
"Muuttakaa mielenne ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois..." (Apt 3:19)
Jos vesikasteen ottaminen olisi ehdottoman välttämätöntä, niin luulisi Pietarin saarnanneen siitä joka kerta? Niin hän ei kuitenkaan tehnyt. Hän mainitsee myöhemmässä saarnassaan Korneliuksen perhekunnalle ja ystäville pelkän uskon syntien anteeksisaamisen ehtona.
"Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo hänen nimeensä, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta." (Apt 10:43)
Pietari oli saarnannut edellä sitä, mitä Jeesus oli tehnyt meidän hyväksemme ja että Jeesus oli noussut ylös kuolleista. Sanan kuulijat täyttyivät tämän jälkeen Pyhällä Hengellä, puhuivat kielillä ja ylistivät Jumalaa. Pietari sanoi tämän jälkeen:
"Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?" Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. (Apt 10:47-48.)
On jokseenkin selvää, että Pyhällä Hengellä täyttynyt ihminen on saanut syntinsä anteeksi ja on pelastunut. Tämä tapahtui sanan kuulijoille ennen kuin heidät kastettiin vedessä Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen.
==================================================
Sanot: "Gal.3:27"
V: Paavali kirjoittaa kuitenkin edellisessä jakeessa: "Te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa." Tämä merkitsee: Vain ne, jotka ovat uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa, ovat Hänet päällensä pukeneet. Kastetut epäuskoiset eivät ole Jumalan lapsia eivätkä Kristuksen päällensä pukeneita ...
==================================================
Sanot: "Room.6:3-4"
V: Pelastava kaste on kastetuksi tuleminen Pyhässä Hengessä ja se tapahtuu uudeksi syntymisessä ennen vesikasteen ottamista. Lopullinen pelastus saavutetaan pysymällä Kristuksessa uskon kautta ja vaeltamalla Hengen mukaan pyhityksessä. Vesikaste ei siirrä meitä kuolemasta elämään eikä pidä meitä pelastetussa tilassa. Kaiken tämän vaikuttaa Jumala Pyhän Hengen ja sanan kautta niissä, jotka uskovat.
Lainaan tähän muutaman kommenttisi!
>>>V: Usko on Jumalan teko, joten me pelastumme yksin armosta Jumalan teon kautta.
>>>Jumala ei kuitenkaan tee tekoaan jumalattomassa vasten tämän tahtoa. Näin olemme ymmärtäneet oikein Jumalan sanan. Tarvitsemme Jumalan teon ja myös "ihmisen osuuden", missä ihminen antaa pelastaa itsensä eli suostuu siihen, että Jeesus tulee hänen sydämeensä asumaan. "Ihmisen osuutta" ei pidä laskea ansioksi vaan Jumalan armosta tapahtuneeksi iankaikkisen elämän armolahjan vastaanottamiseksi, minkä Jumala tekee mahdolliseksi kaikille kutsumilleen ihmisille.
>>>Voimme ilmaista asian vielä siten, että Jumala vaikuttaa kaikissa kutsutuissa Jumalan sanan vastaanottamisen, mutta päätös vastaanottamisesta ja sen myötä myös vastuu on yksin ihmisellä.
Vastausta:
Juuri näin on asia kuten kerrot ja tästä samasta asiasta/asioista on tämän Alpon kanssa täällä kirjoitettu jo vuosia! Jos nyt ei ihan tuhatta kertaa, niin aivan varmasti satoja kertoja eri kirjoittajien kautta!
Uskon syntyminen ihmiseen on puhtaasti Jumalan teko ja ihmisen osuus siinä on ottaa se vastaan "jos haluaa uskoa" sillä Jumala ei siihen ketään pakota! Uskon vastaanottaminen on vapaaehtoinen asia jokaiselle ihmiselle vastaanottamisen kautta ja se ei ole kasteen kautta tapahtuva "valmispaketti" sillätavoin kun kirkko sen antaa ymmärtää, että pelastustoimi tapahtuu kasteessa ja vieläpä sellaisessa jota Raamatun ilmoitus ei sanassaan laisinkaan tunne!
Sanoit aivan oikein!
>>Tarvitsemme Jumalan teon ja myös "ihmisen osuuden", missä ihminen antaa pelastaa itsensä eli suostuu siihen, että Jeesus tulee hänen sydämeensä asumaan.
Kirjoitat kirkollisen kasteesi tueksi seuraavan jakeen-
>>Gal.3:27>>Room.6:3-4
Tepä ainakin olette aikaisemmin väittäneet Raamatun sanan vastaisesti, joka sanoo: "Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa", ettei lapset kuule, ymmärrä ja usko. Siis lapset teidän käsityksen mukaan, kun eivät voi uskoa, pelastuvat ILMAN USKOA. MINÄ EN NIIN VÄITÄ, vaan väitän JEESUKSEN SANOIHIN TUKEUTUEN, ETTÄ LAPSET USKOVAT JA OVAT SIINÄ ESIKUVAT, JOPA TAIVAAN VALTAKUNNAN VASTAANOTTAMISESSA. Sekin näet tapahtuu uskon kautta.
Hyvä kun todistat: "ollaan tultu "uskon kautta" Jumalan lapseksi ja "usko" tulee Jumalan ja Kristuksen "sanan" kautta-", MUTTA KOSKEEKO TUO TODISTUS LAPSIA? AIKAISEMPIIN VIESTEIHINNE TUKEUTUEN SANON [ETTEI KOSKE], mutta minä väitän, että koskee!
Kaikki omat tieni ajautuivat umpikujaan ja omat ratkaisuni ja seuraamispäätökseni valuivat hiekkaan. Ainoastaan jäi voimaan:
Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi 1.Kor.1:30.
Sanot: "Siis lapset teidän käsityksen mukaan, kun eivät voi uskoa, pelastuvat ILMAN USKOA."
V: Aivan oikein. Usko on:
* 1) luottamista Jumalaan
* 2) turvaamista Jumalaan, hänessä riippumista
* 3) Jumalan tottelemista
* 4) totena pitämistä
* 5) uskon tulevaisuuteen tähtäävä ominaisuus on toivo
Kaikki tämä edellyttää kehittynyttä kielellistä ajattelukykyä ja ymmärrystä. Vauvoilla ei tätä ole eikä Jumala sitä heiltä vaadi.
==================================================
Sanot: "vaan väitän JEESUKSEN SANOIHIN TUKEUTUEN, ETTÄ LAPSET USKOVAT JA OVAT SIINÄ ESIKUVAT"
V: Mikäli lapset uskovat, niin miten heidän uskonsa ilmenee? Mitkä ovat heidän uskonsa "hedelmät" ? Vauvat eivät osaa mm. omistautua pyhien palvelukseen (1Kor 16:15-17) eivätkä puhua, niin että voisivat tunnustaa suullaan uskovansa. On helppo keksiä asioita vauvan edestä ja tunnustaa hänen puolestaan "Minä uskon!" niin kuin kummit ennen tekivät.
==================================================
Sanot: "ETTÄ LAPSET USKOVAT JA OVAT SIINÄ ESIKUVAT"
V: Eivät lapset ole uskonsa puolesta meille esikuvia, vaan seuraavien asioiden:
- He ovat pahuudessa lapsia. (1Kor.14:20)
- He eivät epäile hyvän isänsä hyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta tai hänen sanojensa totuudellisuutta.
- He ottavat isän sanat vilpittömästi vastaan ja tottelevat vanhempiaan: jos ei muuten, niin lempeän nuhtelun ja kurituksen jälkeen. (Vrt. jatkuvassa parannuksessa eläminen ja hengen pyhitys. Hebr.12:1-17)
- He haluavat viettää aikaansa isänsä (vanhempiensa) kanssa.
- He ovat kaikessa riippuvaisia isästään (vanhemmistaan). Joh.15:1-6
- He kunnioittavat isäänsä, hänen viisauttaan, voimaansa ja valtasuuruuttaan. He pitävät isäänsä erittäin suuressa arvossa.
- He pyytävät isältään apua monissa asioissa, joita eivät osaa itse tehdä.
- He rakastavat isäänsä vilpittömästi ja puhtaasta sydämestä.
==================================================
Sanot: "MUTTA KOSKEEKO TUO TODISTUS LAPSIA? AIKAISEMPIIN VIESTEIHINNE TUKEUTUEN SANON [ETTEI KOSKE], mutta minä väitän, että koskee!"
V: Mikäli lapsi voi itse omalla suullaan tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi ja omaksi vapahtajakseen, niin toki ... mutta ei muuten. Jumalan sanat samalla uudestisynnyttävät ja pelastavat sen, joka ottaa ne vastaan ja uskoo Herraan Jeesukseen.
Kolmannessa vastauksen osassa ilmeisesti oppisi vastaisesti tahtomattasi todistat, että lapset uskovat. Se on särö opissasi, joka toisaalla kieltää lapsen uskon. Jumala on kuitenkin Vanhan Testamentin ja itse Jeesuksen todistuksen mukaan valmistanut itselleen kiitoksen lasten ja imeväisten suusta.
Ja niitä syyttömiä "imeväisiä" kristinuskon toimesta on sen herran tahdosta sen herran helvetin tulella tapettu. Sitä herraa edelleen jumalana kristinuskossa palvellaan vaikka se on Jumalan ja Jeesuksen Lain lainrikkoja ja edelleenkin syyttömiä lapsia saatanallisuuteen laittomasti pakkolapsikasteella eksyttävä:
Valehteliko Jeesus vai valehteleeko lasten pakkokastajat????
JEESUS SANOI RAAMATUN MUKAAN USEAN TODISTAJAN SANOIN:
Matt. 19:14
Niin Jeesus sanoi: "Antakaa lasten olla, älkääkä estäkö heitä tulemasta minun tyköni, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta".
Mark. 10:14
Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
Luuk. 18:16
Mutta Jeesus kutsui lapset tykönsä ja sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.
JOS RAAMATUSTA LÖYTYY JUMALAN TAI/JA JEESUKSEN TOTUUS SIITÄ, ETTÄ JUMALAN TAI/JA TAIVASTEN VALTAKUNTA ON SYNTINEN TAI/JA PERISYNTINEN; NIIN SITTEN LAPSI ON SYNTINEN TAI/JA PERISYNTIN SYNTYISSÄÄN!
=JA SIINÄ TAPAUKSESSA JEESUS VALEHTELI!=
ELLEI RAAMATUSTA LÖYDY JUMALAN TAI/JA JEESUKSEN TODISTUSTA SIITÄ, ETTÄ JUMALAN TAI/JA TAIVASTEN VALTAKUNTA ON SYNTINEN NIIN KAIKKI LAPSIA SYNTISEKSI SYYTTÄVÄT, PERISYNTISEKSI PAKKOKASTAVAT OVAT RIKOLLISIA JA JUMALAN JA JEESUKSEN LAIN LAINRIKKOJIA!
-älä anna väärää todistusta lähimmäisestäsi
Nyt ei usko riitä vaan pitää olla tietoa!
Jokainen väärä tieto on rikollisuutta.
TODISTUKSIA ESIIN!
Jos ymmärrän asian oikein, niin näissä LAKI ja ASIAKIRJOISSA pitää tulla esiin onko lapset ihmis oikeuksista nauttivia vai ei ja, että missä se laittomuus on:
-JUMALAN LAKI JONKA JEESUS ON VAHVISTANUT
-SUOMEN PERUSTUSLAKI JA SEN KANSALAISILLEEN ANTAMAT IHMISOIKEUDET
-SUOMEN PERUSTUSLAIN LAPSIA JA LASTEN SUOJELUA KOSKEVAT LAIT
-SUOMEN PERUSTUSLAIN USKONVAPAUSLAKI (onko siinä lapsilta otettu pois oikeus valita uskonsa)
-SUOMEN ALLE KIRJOITTAMAT IHMIS- JA LASTEN SUOJELUA KOSKEVAT YK:N KANSAINVÄLISET SOPIMUKSET JA ASIAKIRJAT
####
USKONVAPAUTTA KOSKEVAT ASIAKIRJAT JA LASTEN OIKEUDET USKONVAPAUDEN SUHTEEN KAIKKIEN YLLÄ MAINITTUJEN LAKIEN SUHTEEN ON TARKISTETTAVA. JOS LAPSELLA EI OLE LAIN ANTAMAA SUOJAA JA OIKEUKSIA OLLA IHMISIÄ, NIIN MEILLÄ EI OLE OIKEUTTA HEILTÄ VAATIA IHMISTEN TAI MUIDENKAAN LAKIEN NOUDATTAMISTA JA SELLAINEN TILANNE EI OLIS HYVÄ.
####
Jos pakkolapsikaste toiminnalle ei löydy Jumalan tai/ja Jeesuksen määräystä, niin SE TOIMITUKSENA ON KAIKKIEN LAKIEN VASTAINEN RIKOS.
Jos pakkolapsikaste on vain esim Suomen perustuslailla hyväksyttyä toimintaa niin SE ON LAITON LAKI JA LAITON TEKO JUMALAN JA JEESUKSEN LAIN MUKAAN JA JOS NIIN ON; ON PERUSTUSLAKI VÄLITTÖMÄSTI KORJATTAVA KORKEIMMAN LAIN MUKAISEKSI.
älä nyt nosta tuollaista älämölöä itsestäsi.Oot aikanasi ottanut uskovien kasteen ja sillä selvä.LOPPU, kiitos.
Kun Alexander Stubb tai joku muu saarnaa Suomalaisille siitä kuinka Suomalaisilla on homo-fobia, niin se on Suomen kansan herjaamista, koska hän esittää terveen ja viisaan Suomalaisen mielisairaaksi. Samalla tavalla kuin joku piispankyttyrä vasten Lakia osoittaa ja opettaa Suomalaisen lapsen kaikkien lakien rikkojaksi (syntiseksi). Kuten monissa muissakin Ruotsalaisen esittämissä "totuuksista Suomalaisista", totuus on aina käänteinen; Vaikka Subb osoittaa mielisairas-sormellaan Suomalaisia herjaten Suomalaisia, tai piispankyttyrä kaikkien-lakien-rikkoja -sormellaan herjaten Suomalaisia, niin viisas ymmärtää että hän/he puhuu vain itsestään.
On sääli, että lankesit uskonnollisuuden harhaan, sillä mikäli ihminen ei pidä varaansa, niin se myös hyvin varmasti vie koko sielusi ja suhteesi Jumalaan. On myös sääli, että et ole ottanut asiasta (kasteesta) mitään selvää, vaan annat kokemuksiesi ja tuntemuksiesi ("mutu") ohjailla uskonelämääsi, ainakin ko. lukemani pohjalta ... anyways, olettamus nykyisestä kastekäsityksestäsi on väärä, ja esitän sen tässä mahdollisimman yksinkertaisesti:
... sanot: "Lapsikaste ei olisi voinut tulla ainoastaan Rooman kirkon toimesta, niin kuin aiemmin minulle on kerrottu. " , ja tässä sanoisin, että olisit vain kuunnellut niitä henkilöitä, jotka tämän sinulle kertoivat. Ns. lapsikaste kun ei ole Raamatullista alkuperää ... katsos monet huomattavat teologit ja kirkkohistorioitsijat ovat päätyneet siihen tulokseen, että lapsikaste ei ollut käytössä ensimmäisellä kristillisellä vuosisadalla. Vasta myöhemmin, Rooman valtion omaksuttua kristinuskon joskus 200-300 luvulla, lapsikaste yleistyi ja tuli käytäntöön.
Lisäksi on olemassa paljon Raamatun ulkopuolisia tekstejä, mm. Didakhee ja Justinus Marttyyrin kirjoitukset, jotka selvästi todistavat uskovien upotuskasteen puolesta ja sen Apostolisuudesta/Raamatullisuudesta.
... sitten sanot: "Eihän helluntailaiset koskaan sanoneet, että "ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi". " ... ja vastaan siihen, että eivät tietenkään sano, koska mikään maallinen vesikaste ei voi tuoda syntien anteeksiantamusta. Oletan, että olet Raamattua lukenut, joten kyllä sinun pitäisi tällaiset perusasiat tietää jo! Jeesuksen ruumiin ja veren uhrin tuomasta syntien sovituksesta tullaan osallisiksi uskon ja mielenmuutoksen kautta eikä vesikasteessa. Samalla tavalla vanhan liiton ja uskon isien aikana on tultu osalliseksi syntien sovituksesta henkilökohtaisen kääntymyksen, uskon ja mielenmuutoksen kautta. Tällä tavalla ymmärrettynä pelastuksen tie on ollut yksi ja sama alusta lähtien ja on sitä loppuun asti.
Jeesus ei käskenyt uskovia ottamaan kastetta syntiensä anteeksisaamiseksi. [Joh 3:22,26; 4:1,2.] Kasteen ottaminen ei ollut syntien anteeksisaamisen ehto Jeesuksen julistuksessa. Hän saarnasi Jumalan valtakunnan evankeliumia ja parannusta eli mielenmuutosta syntien anteeksisaamiseksi. [Mar 1:15.] Samaa hän käski myös opetuslasten saarnata ennen ja jälkeen kuolemansa. [Mar 6:12; Luuk 24:47.] Kasteella on ollut tämän perusteella toissijainen merkitys pelastumisen kannalta ja uskolla sekä mielenmuutoksella ensisijainen merkitys. [ks. Luuk 19:1-10; Joh 6:47.]
... lisäksi mikäli sidot syntien anteeksiantamisen kasteeseen, niin kovin on outoa, että Paavali sanoo tällaista: "Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan-ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi." [1. Kor. 1:17] ... outoa, eikö totta? ;)
Jumalan siunausta ja armoa sinulle, että Hän antaisi sinulle voimaa murtaa nuo uskonnollisuuden kahleet elämästäsi ja että saisit nähdä Totuuden näissä asioissa. Älä usko siihen, mitä muut ihmiset, traditio tai tunnustuskirjat sanovat, vaan usko siihen, mitä Raamatussa lukee.
jotta en puhuisi omiani, niin liitän edelliseen kommenttini vielä lainauksen luterilais-protestanttisen Christensen-Göransson:in kirjasta Kirkkohistorian ensimmäinen osa: jossa Apostolista aikaa käsittelevässä luvussa (vuodet 30-64) selostetaan seuraavaa:
"Ne, jotka olivat kääntyneet, ja saaneet uskon ristiinnaulittuun Jeesukseen, ottivat vastaan kasteen. ... Kristillinen kaste tajuttiin tapahtumaksi, jossa kastettu otettiin Messiaan pelastettujen joukkoon. ... Koska pelastus kuitenkin perustui Jeesukseen, suoritettiin kaste Jeesuksen nimeen, mikä merkitsi sitä, että kastettu oli hänen omaisuuttaan, ja oli hänen suojeluksessaan."
Apostolien jälkeistä aikaa (vuodet 64-140) käsittelevä luku selostaa:
"Katekumenaattia pidettiin välttämättömänä valmentautumisena kasteen vastaanottamiseen. Se, joka saatuaan opetusta kristinuskon uskonnollisesta ja eettisestä sisällöstä, oli luvannut uskoa ja elää kristittynä, pääsi kasteelle. ... Sen jälkeen kun kastettava oli vastannut myöntävästi kasteen toimittajan kysymykseen, uskoiko hän Isään Jumalaan, Poikaan ja Pyhään Henkeen, hänet kastettiin, mikä tapahtui yleensä upottamalla. ... ... Kaste tapahtui Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen - tämä syrjäytti apostolien jälkeisellä ajalla lähes kokonaan kasteen Jeesuksen nimeen. Aikuiskaste oli vallitseva. Varmasti ei voida sanoa, kastettiinko lapsia lainkaan."
Ajasta, jolloin kristinuskosta tuli valtakunnan uskonto (vuodet 311- 395), luemme:
"Katekumenaatti oli vielä 300-luvulla tärkeä, koska kaste toimitettiin pääasiassa aikuiskasteena. ... Sitä mukaa kun Rooman väestöstä tuli kristittyjä, lapsikaste yleistyi. Siten katekumenaatti lakkasi, joskin sen menot liitettiin lapsikasteeseen. ... ... ettei varsinaista upotuskastetta (immersio) enää noudatettu. Nyt kastettavan pää ainoastaan valeltiin vedellä, tai kaadettiin hänen päähänsä vettä (aspersio)."
Edellä lainaamani lyhyt kirkkohistorian lainaus pitää hyvin todennäköisenä, että alkuaan apostolisella ajalla kastettiin vain kääntyneitä uskoon tulleita. Apostolien jälkeisellä ajalla oli perustettu katekumenaattejakin eli kastekouluja kasteelle pyrkiville, joten apostoliselta ajalta periytynyt "kääntymisen ja uskomisen kaste"-ehto säilyi. Kun kirkkohistorian mukaan tänä aikana aikuiskaste oli vallitsevana, ei voida varmuudella sanoa, kastettiinko lapsia lainkaan.
... ja kuten sanoin edellisessä viestissäni, niin vasta myöhemmin, Rooman valtion omaksuttua kristinuskon, lapsikaste yleistyi ja kastekoulu eli katekumenaattikin lakkasi.
Ap. t. 2:38
Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen SYNTIENNE ANTEEKSISAAMISEKSI, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
Ap. t. 22:16
Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois SYNTISI.'
Viittaat [Ap. t. 2:38] ... Siinähän mainitaan lisäksi mielenmuutos eikä syntien anteeksisaamisen ajankohtaa mainita. Synnit on saatu anteeksi samoin kuin nyt ja Korneliuksen kodissa: silloin, kun sana on synnyttänyt pelastavan uskon sydämissä kesken saarnan. [Apt 10:43-48.]
Vedellä kastaminen ei saa aikaan syntien anteeksiantoa ja uudestisyntymistä, vaikka joku siihen uskoisi. On uskottava Jeesukseen Kristukseen ja Jumalan sanaan, jolloin sanan ja Jumalan Pojan vastaanottaminen synnyttävät kääntymykseen tulevan uudesti ylhäältä. Paavalikin synnytti korinttolaiset "evankeliumin sanalla" eikä kasteella, vaikka korinttolaiset saivat kasteen vedessä! [Apt 18:5-8; 1Kor 4:15.]
On varmaa, ettei Paavali saanut korinttolaisissa aikaan uudestisyntymistä siten, että kastoi heitä vedellä, koska hän nimenomaan kiitti Jumalaa siitä, ettei ollut heistä kovin montaa kastanut. [1Kor 1:14-18.] Paavali piti evankeliumia paljon tärkeämpänä kuin vesikastetta ja opetti uskon tuovan pelastuksen, kun uskon kohde on evankeliumin sana eikä kaste vedessä. Näin ollen Pietarin helluntaisaarnassakin on mielenmuutoksen täytynyt olla saarnan keskeisin sisältö eikä vesikaste, mikä käy myös ilmi, kun lukee jakeen 40.
Sitten lainaat [Ap. t. 22:16] ... Synnit pestään pois siis Herran Jeesuksen avulla eikä vesikasteen kautta. Vain sellainen, joka on tullut uskoon haluaa huutaa avuksi Herran Jeesuksen nimeä, jotta hänen syntinsä pestäisiin pois. Vain tällainen ihminen kastetaan Raamatun opetuksen mukaan. Raamattu kehottaa uskoontulleita, joko ottamaan kasteen tai antamaan kastaa itsensä.
Lisäksi kirjoittihan Pietari aivan selvästi ettei vesikaste poista lihan saastaa, eli pese syntejä pois, vaan vesikasteelle menevä pyytää hyvää omaatuntoa.
Asia on juuri noin kun kerroit!
Pietari todellakin alkutekstin mukaan kertoo tuossa Apt 2:38 jakeessa, että on tehtävä "mielenmuutos"!
Elikä jakeen sanat "tehkää parannus" on Kreikan alkutekstin mukaan "metanoia", eli tarkoittaa "mielenmuutosta"! Pietari siis saarnansa yhteydessä mainitsee tuossa (38) jakeessa, että "muuttukaa mieleltänne" ja ottakoon kukin kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi...jne...!
Jeesuksen ristillä suoritettu sovintotyö, eli hänen sovintouhrinsa on uskon kautta juuri se missä synnit ovat sovitetut ja uskon kautta ne kasteessa haudataan yhdessä Kristuksen kanssa kasteen hautaan syntien anteeksisaamiseksi!
Tuo asia ymmärretään kovin väärin kirkollisissa piireissä, jotta kasteessa saataisiin synnit anteeksi! Jos niin olisi, niin silloinhan Jeesus on turhaan kuollut ristillä ja turhaan on hänen uhriverensä vuotanut syntien anteeksisaamiseksi! Jeesus tehdään siis näinollen tarpeettomaksi tuolla kirkollisella kasteopetuksella, joka sovittaisi ja puhdistaisi synnistä Jeesuksen sijaan! Minun ymmärryksessäni tuollainen on syvää ja pimeää "harhaa", joka on jo kentien johdattanut ihmisiä ties kuinka paljon kadotukseen, että kasteessa olisi syntien puhdistava ja sovittava vaikutus.
Tulee mieleen, ettei tunneta riittävästi UT,n sanan ilmoitusta KO asiasta, vaan nojataan tunnustuskirjojen opetukseen kasteasiassa ja silloin kyllä jää kokonaan tietämättömäksi se mitä itse Raamatun SANA asiasta opettaa.
Kirkolliset tunnustuskirjathan ovat jonkun tai joidenkin ihmisten luomia mielipiteitä kyseisistä asioista, ei siis Raamatun puhdasta ilmoitusta ja siksi ne ovat siis aivan eri lähtöviivalla Raamatun oman opetuksen ja ilmoituksen suhteen. Ilokseni huomaan, että sinulla on hyvin selkeä kuva asioista ja sanan tieto ja siksi olen mielissäni, että tuot sanaa esiin niinkuin sana itse itsestään ilmoittaa. :)
Siunausta!
Itselleni kasteasia on selvinnyt rehellisesti lukemalla Uutta testamenttia, ei tarvitse mitään lehtiä lukea vakaumukseni vahvistukseksi eikä tarvitse väitellä asiasta. Oli Ltherillakin omat ymmärtämättömyytensä, vihasi juutalaisia ja hän oli vain vajavainen ihminen. Ei Raamattu puhu, että sitten keskiaikana tulee jokin kirkkoisä, Luther, puhdistaa uskon, kuunelkaa häntä. Kun Jumala antaa selvyyden oppiasioissa, ei tarvitse heilua ja huojua laidasta laitaan. Hyvä vain jos olet päässyt tässä asiassa omassatunnossasi selvyyteen.