miesten ja naisten välinen palkkaero kehittyy kiivaimmin heti työuran alussa ja sitä seuraavana kymmenenä vuoetana. tämän jälkeen palkkaero onneksi vakioituu:
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=12168
palkkaeron kehittymistä selittää mm miesten aggressiivisempi hakeutuminen vaativimpiin tehtäviin työpaikkavaihdoksilla sekä naisten ja miesten erilaiset kouluttautumissuuntaukset.
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=12168
palkkaeron kehittymistä selittää mm miesten aggressiivisempi hakeutuminen vaativimpiin tehtäviin työpaikkavaihdoksilla sekä naisten ja miesten erilaiset kouluttautumissuuntaukset.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Alle 35 -vuotias nainen ei ole työmarkkinoilla mitään, koska häneltä puuttuu tuki. Nuoria miehiä tuetaan enemmän. Selvää syrjintäähän tuo on.
Keksikää nyt hieman konkreettisempia syitä. Luulisi naisilla olevan tukea nimittäin olipa kyseessä mikä hyvänsä puolue tai yhdistys, alaosastona on vielä erillinen naisten salaseura ja huom. vain naisille: koomusnaiset, keskustanaiset, eduskunnan naiskansanedustajien verkosto, naisagronomit, naisjuristit, naisteologit, naistoimittajat, suomen naishammaslääkärit .......
Vähiin käyvät miesjärjestöt ja salaseurat noiden rinnalla.
Tietysti se tuki tarvitaan työpaikalla. Eivät miehetkään etene ilman tukea mihinkään. Ei niillä naisjärjestöillä saa kuin närkästystä aikaan. Esimiesten tuki täytyy olla, jotta etenemistä tapahtuu. Liian moni esimies lähettää miehen koulutukseen ja messuille naisen sijasta.
Itse sanoisin, että niistä jotka havittelevat uralla etenemistä, isompi osa on miehiä ja lisäksi miehet edistävät asiaansa tehokkaammin. Ei jonkun henkilön uralla etenemisen tukeminen perustu sukupuoleen. Tässä toimii vastaavat lait kuten markkinataloudessa: tuotetta pitää markkinoida joskus jopa agressiivisesti, jotta myynti lisääntyisi.
Ehkä et ole vielä ymmärtänyt tätä oikein. Yksin emme pärjää kukaan ja omasta hienosta urasuorituksestamme olemme kiitollisuudenvelassa monelle ihmiselle. Miehet ovat aggressiivisempia tuomaan itseään esille, siitä olemme yhtä mieltä. Sitä suuremmalla syyllä naiset tarvitsevat tukea. Menee monta hyvää työntekijää hukkaan siinä, ettei naisreserviä osata ohjata kunnolla. Voiko oikein tunnollisempia ja työpaikkauskollisempia työntekijöitä saada? Jos asiaa ajattelee työnantajan kannalta, on ihan hullua laskea yrityksen tulevaisuutta ylipalkkaisten uraohjusmiesten varaan. Kannattaisi mieluummin käyttää näitä lempeämpiä naistyöntekijöitä, jotka eivät tuo välttämättä itseään esille, mutta osaavat hommansa oikein hyvin.
...eivät läheskään aina ole hyvän (tai tulosta tekevän) johtajan tunnusmerkkejä...
Jo tuo ajattelutapa, että "kun tuetaan" niin sitten tulee hyviä johtajia on osittain totta, mutta osittain harhassa sikäli, että johtaja on usein aika yksinäinen hahmo omistajien ja työntekijöiden välissä... Siinä ei välttämättä menesty olemalla se "työntekijöiden mieleinen" ja tuettu henkilö.
Toki organisaatiokulttuureja on monenlaisia. Tilastojen mukaan naisjohtajat näyttävät pärjäävän oikein hyvin - ainakin jos mittarina ovat yrityksien vakavaraisuus ja tulos. Se, mistä olemme kiinnostuneet seuraavaksi, on se, hakeutuvatko pätevät naisjohtajat "parhaisiin firmoihin" miehiä enemmän, vai ovatko he nimenomana tuloksen johtajina miehiä parempia, keskimäärin.
Kyse ei ole mistään tuesta vähempiosaista ja muuten huonosti pärjäävää kohtaan vaan siitä, että miehet saavat johdolta tukea urakehitykselle, mutta läheskään kaikissa työpaikoissa samaa tukea ei tarjota naisille. Johtajaksi eteneminen on ihmissuhdepeliä. Jos jotakuta ei huolita porukkaan, peli on siinä. Haastaviin asiantuntijatehtäviin eteneminen vaatii samanlaista uskoa ja luottamusta johdon taholta. Eivät miehetkään etene ilman tukea. Tässä se pointti. Naiset olisivat oikeinkin hyviä kehittämisprojekteja asiantuntijatehtäviin, koska naiset ovat työpaikkauskollisia eivätkä juokse statuksen ja rahan perässä samalla tavalla kuin miehet. Miksi työnantajat eivät ymmärrä hyödyntää naispotentiaalia?
...hyödyntää. Esimerkiksi oman yliopistoni rehtori on nainen, ja tekee hienoa työtä. (Itsekin äänestin häntä - henkilökunta valitsee rehtorin määräajaksi).
Toisaalta - mikään ei estä esteitä kokevaa pätevää naista mittauttamasta arvoaan ja vaihtamalla työpaikkaa aika ajoin. Esim. omista entisistä oppilaistani (joista useat parhaimmista naisia), ovat tehneet näin, eivätkä he ole keskusteluissamme koskaan kokeneet, että ovat jääneet jalkoihin.
Liika työpaikkauskollisuus usein estää esimerkiksi palkkakehitystä, johtuen juuri palkkauksen perusmekanismeista. Mikäänhän ei estä esim. naisjohtoisia yrityksiä kokeilemasta erityyppisiä mekanismeja, jossa uskollisuudesta firmalle palkittaisiin nykyistä enemmän - tosin useat firmat haluavatkin palkata monesti myös ulkopuolista näkemystä omaavia johtajia, jolloin voi olla jopa etu, että on nähnyt useamman organisaation uransa varrella - nimenomaan johtotehtävissä.
Siinä mielessä liika työpaikkauskollisuus voi todella olla haitta johtotehtäviin etenemisessä, käsittääkseni.
täysin samaa mieltä. Se on nopein ja paras tapa nostaa ansiokehitystään ja tehdä uraa. Meriittiä, kun on kelvannut useampaan paikkaan ja laajentanut osaamispotentiaalia - kunhan ei liian tiuhaan vaihda, se herättää epäilyjä (levoton tyyppi, ei luotettava). Vaikka myöhemmin palaisi vanhaan työpaikkaan takaisin, on kasvanut kummasti korkoa.
Kaikille eivät raha ja ura ole tärkeintä, vaan mieluinen työ mieluisassa ympäristössä, tyypillistä esim. tutkijoille. He ovat tehneet tietoisen valinnan eikä siinä lie mitään katumista.
Työttömyys-Suomessa tosin firmanvaihdot ovat olleet enemmistölle utopiaa. Työpaikan riskeeraus pelottaa tai työnantajan vaihtaminen tarkoittaa myös asuinpaikan vaihtamista, vaikeaa perheellisille.
...että työelämässä miehet ovat enemmän riskihakuisia?
Yleensä varmaankin 3-5 vuoden putki samassa paikassa on aika ideaali - sitten jos ei ylene firman sisällä, on yleensä kaikille ihan jees, jos osaa hankkia uusia haasteita paremmalla liksalla muualla.
Tässä muuten uskon, että nuorilla naisilla ansiokehitys jää jälkeen juuri äitiyslomien muodossa - jos on perhettä suunnitteilla, ei aina uskalleta vaihtaa (ja eikä kehdatakaan sitten uudesta työpaikasta aina heti jäädä lomille). Tosin tiedän yhden entisen opiskelijani, jota jo äitiyslomilta yksi työnantaja kosiskeli leipiinsä houkutellen vaihtamaan heille jo loman puolivälissä... luvaten tietysti loman pidon loppuun erityisjärjestelyin.
Tutkijauraa suomessa varjostaa todella pätkiin menneet työsuhteet, jossa uskon, että monet yliopistot jopa rikkovat pohjimmiltaan lakeja... Jos vain perhetilanne sallii, niin melkein missä tahansa muualla euroopassa (ainakin tietyillä aloilla) pärjää paljon paremmin (nimim. omasta kokemuksesta tiedän).
Suomessa on ihan liian paljon "uhrautuvaa" työpaikkakulttuuria, kun ne työnantajat eivät kuitenkaan sen enempiä yleensä uhraudu, ellei heillä ole hyvä syy. ... sitä jopa odotetaan. Suomalaisella työtahdilla ja siitä vähän löysäämälläkin pärjää muualla Euroopassa ihan mukavasti. Jos asuinpaikkaa pitää vaihtaa, niin suosittelen saman tien vaikka ulkomaille - silloin markkina-arvo suomeen palatessa voi nousta yhä enemmän.
Samaten lapsiperheellisen, pienten lasten kanssa varsinkin, kannattaa tehdä töitä lähes missä tahansa muualla Euroopan maassa kuin suomessa. Nykykotimaassani (veronmaksajien keskusliiton tuoreen tutkimuksen mukaan) veroprosenttini väheni 11% - siis perheemme veroprosentti - (eikä liksassakaan ollut valittamista, vähemmän työtaakkaa)... ihan noin varulta tiedoksi.
näköjään myöhemmin samaan henkeen mannan aloitusta. Jätin omani (otsikolla "Kummallista") kesken ja katsoin telkusta välillä "Lostin". Niin että samaa mieltä tällä kertaa, jokseenkin.
"Paras pomo on naispomo - oli mittari mikä hyvänsä (01.02.2008)
Teksti: Jarno Forssell
Usko pois: nykyään naiset päihittävät miehet kaikilla johtamisen osa-alueilla.
Näin eteviä heistä tekee inhimillinen arvomaailma.
Naisten osuus johtajista on edelleen vaatimaton ja naisjohtajat itse korostavat ”osaamisen, ei sukupuolen ratkaisevan”, mutta tutkimukset puhuvat selvää kieltä. Naisjohtajissa on menestyksen avain – jopa taloudellisen menestyksen. Ainakin viime syksynä julkaistu Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan analyysi 14 000 suomalaisen yrityksen kannattavuudesta kertoo, että naisjohtajuuden ja taloudellisen menestyksen välillä on jokin yhteys.
Pääoman ja investointien tuottoasteella ja liikevoittoprosentilla mitaten naisten johtamat yritykset ovat näet kannattavampia kuin miesten luotsaamat.
Jämäkkyydessäkin jo ykkösiä
– Erot naisten ja miesten johtajanominaisuuksissa ovat huomattavia, sanoo Johtamistaidon Opiston JTO:n tutkimusjohtaja, dosentti Pauli Juuti. Hän viittaa arviointeihin, joita opisto on tehnyt kursseillaan käyneistä esimiehistä jo 20 vuoden ajan. Viimeisimmät tulokset ovat vuodelta 2005, jolloin tutkittiin yli 1 200 päällikön taitoja
– Aineisto on meille miehille tyrmäävä. Naiset olivat kaikilla ulottuvuuksilla parempia kuin miehet, Juuti kertoo.
Naisten on tiedetty olevan miehiä parempia kuuntelijoita, palkitsijoita ja ihmisten huomioon ottajia, mutta nyt he päihittävät miehet myös päättäväisyydessä, jämäkkyydessä, rohkeudessa ja tiedonjaossa.
Tulosten merkittävyyttä korostaa se, että naisjohtajien taitoja punnitaan yleensä ankarammin kuin miesjohtajien, tietää henkilöstöjohtamisen professori Anna-Maija Lämsä Jyväskylän yliopistosta.
Vahvuus nousee välittämisestä
Naisten menestystä johtajina selitetään yleensä sillä, että johtoasemaan päässeet naiset ovat käyneet läpi kovemman seulan kuin mieskollegansa. Se on totta, mutta tutkijat sanovat naisten kantavan hyvän johtajan ominaisuuksia kaikilla organisaatiotasoilla. Menestyksen eväitä ovat esimerkiksi feminiiniset arvot.
– Feminiinisyyteen liittyy niin sanottu välittämisen etiikka, joka korostaa ihmissuhteita. Feminiininen johtaja hahmottaa asioita niiden kautta ja toimii niiden mukaan. Maskuliinisuuteen taas liittyy oikeudenmukaisuuden etiikka, joka näkee yksilön autonomisena, irrallisena toimijana ja kaikki muut kilpailijoina, Lämsä selittää.
http://www.tiede.fi/arkisto/artikkeli.php?id=905&vl=200 8
Linkki löytyy manna grynin aloituksesta.
"Työpaikanvaihdokset vauhdittavat selvästi enemmän miesten kuin naisten palkkakehitystä."
... että miehilläkin on "toivoa". Kannattavuuseroa oli 1,8% tutkituissa yrityksissä, mikä on mielenkiintoista.
Eli kiistatta korrelaatiota löytyy. Se, mikä olisi mielenkiintoista tietää, onko aineistosta tehty aikaperustainen analyysi, joka menisi korrelaatiosta eteenpäin tutkimaan kausaalisuutta. Esim. korrelaation voi toistaiseksi lukea kahdella tavalla
a) naisjohtaja -> yrityksen kannattavuus paranee (joka on nykyisin tyypillisin tapa tulkita asiaa ja jota tuossakin implikoidaan)
toinen, korrelaation (kuten artikkeli ilmaisee, "jokin yhteys" on näiden välillä) lukutapa voi yhtä hyvin olla
b) kannattava yritys -> naisjohtaja. (Ts. naisjohtajat hakeutuvat ja pääsevät valmiiksi kannattaviin yrityksiin).
Mikäli naisilta vaaditaan enemmän kuin miehiltä, kuten Lämsä antaa ymmärtää, ja toisaalta heitä on vähemmän(-> ovat halutumpia, ainakin meillä päin), voitaneen osa erosta selittää sillä, että valinnan varan ollessa kyseessä he työllistyvät houkuttelevampiin yrityksiin. Mikä ei tietystikään ole synti vaan hieno juttu.
Sinänsä tutkimus on jännä korostaessaan sosiaalisia taitoja, että se on vähän ristiriidassa esim. Sennett:in "The Corrosion of Character" -kirjan kanssa, jossa korostetaan, että työntekijäkään ei enää ole lojaali organisaatiolleen, vaan hankkii itsensä kannalta parhaat paikat ja vaihtelee duunia.. Tässä on kaksi kilpailevaa "teoriaa" siitä, miten liike-elämä kehittyy.
Omalta osaltani olen toiminut sekä mies- että naisjohtajien alaisuudessa, huonoin ja paras johtaja on ollut mies. Naisjohtaja, jonka kanssa itse työskentelin, oli asiallisesti hommansa hoitava ihminen. Hyvää johtajaa kyllä leimaavat juuri hyvät "leadership"-ominaisuudet, joten tunnistin kyllä tuolta asian. Se, mikä on mielenkiintoista, on niiden sanominen "feminiinisiksi" sinänsä.
Jo tuntemattoman sotilaan ajaltahan on Vänrikki Koskelan hahmo meille esimerkkinä johtajasta, joka saa suomalaiset miehetkin toimimaan... ja sitten luutn. Lammio tuommoisesta "manager"ista, joka ajattelee pörssin vuosineljännestä... Mutta ehkäpä asian "feminiiniseksi" ilmaiseminen on trendykästä nykyisin, ja mikäs siinä. Pääasia, että johtajat kehittyvät - ja mikäs ettei naisten osuus lisääntyisi?
...että johtuuko se
a) siitä, että miehet vaihtavat helpommin työpaikkaa edistääkseen uraansa? (Ts. miehet vaihtavat siitä syystä enemmän, ja etsivät tilaisuuksia aktiivisemmin)
vaiko
b) miehet saavat paremmat edut vaihtaessaan työpaikkaa? (Ts. vaihtoalttius on sama, mutta nainen olisi huonommassa asemassa vaihtaessaan?)
Nämä summaukset usein populäärilehdistössä raportoidaan hieman löysästi.
kun Sami Napari ei näe ilmeisintä syytä palkkaeron syntyyn ensimmäisten 10 työvuoden kuluessa. Periodi osuu yksiin naisten parhaiden lisääntymivuosien kanssa. Kun nainen ja mies perustavat perheen ja aikovat saada lapsia, vaihtaako nainen työpaikkaa kovin helposti, kun vihdoin on työsuhteen saanut? Tuskin. Mies voi vaihtaa ja vaihtaakin, jos on mahdollisuuksia, isyys ei ole ankkuri työnantajaan päin.
Että näin, se miesten aggressiivisemmasta uraotteesta. Tutkijan pitäisi edes yrittää porautua myös perimmäisiin syihin eikä jäädä vain pintaa piirtelemään. Syihin, ei vain seuraamuksiin. Mahtaneeko tutkija selittää käyttäytymiseron miesten ja naisten psykologisilla vai biologisilla ominaisuuksilla? Pelkkään ns. deskriptiiviseen tutkimukseen Napari ei näemmä ole tyytynyt, vaan tarjoaa kausaaliselta kuulostavia selityksentynkiä "aggressiivisuuksineen".
napari on tehnyt useita ellei peräti kymmeniä tutkimuksia etlalle perheenperustamisen ja työelämän yhteensovittamisen aiheuttamista kestannustenjaoista sun muusta aiheeseen liittyvästä. viimeksi keväällä napari oli lanseeraamassa "lapsisakko" -termiä kuvaamaan kotiin lasta hoitamaan jäävän vanhemman ( äidin ) palkkakehityksen hidastumista työssäoleviin kollegoihinsa verrattuna.
väitöstutkimuksen uutisoinnista tämä osuus palkkaeron kehittymisen selittäjänä oli jäänyt pois, mutta tuskin naparin omasta selitysmallista.
http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&hl=fi&ie=UTF-8&rlz=1T4HPEB_fiFI239FI239&q="sami napari"
http://www.hse.fi/FI/news/research/2008/diss_napari.htm
biologian vaikutusta ei tietenkään voi kokonaan kiistää, miehet ovat keskimäärin kunnianhimoisempia ja rahanahneempia sattuneista, hormonaalisista, syistä.
että arvasit ;). Ihan sinun mieliksesi tartuin koukkuun. Napari näyttää tuntevan tutkimusalueensa. Tutkimusten uutisoinnit ovat usein pöyristyttävän pintapuolisia, jopa harhaanjohtavia, mahtaa tutkijoita monasti keljuttaa.
ainakaan opiskeluissaan.