En tunnusta EU:ta Suomessa

EU-pääkaupungin " asemakaava on vapaamuurarikuvioinen. (kuten olettaa saattoikin)

Sulta sitä vain ei kysytä.

Suomi ei ole unionin jäsen. Joka pieneenkin firmaan liittyminen käsittää omat lainsäädäntömenettelynsä ja sääntönsä. Ellei niitä noudateta, ei laillista jäsenyyttä ole. Suomi ei ole vielä tähän päivään mennessä käsitellyt EU-liitosta unionin sääntöjen tai oman perustuslakimme mukaisella tavalla. Suomen entistä perustuslakia rikottiin mutta eipä unionijäsenyyttä ja yhteisön lainsäädäntövaltaa ole tehty lailliseksi uudenkaan perustuslain myötä.

EU:hun liittymisestä voidaan olla myös sitä mieltä, että siihen ei ole ylipäänsä mahdollista laillisesti liittyä, vaan ylikansallisen hallinnon eli suomeksi vieraan vallan alaisuuteen liittäjät tulevat aina tehneeksi suurimman rikoksen mikä yleensä on mahdollista: oikeudenmukaisen kansallisen perustuslain rikkomisen. Kansan suvereniteetti, kansanvalta, itsenäisyys ja oikeudenmukainen kansallinen perustuslaki, suomalainen yhteiskuntasopimus - niitä ei ole mahdollista millään menettelyllä muuttaa ja alistaa kansaamme Brysselin byrokratian, ranskalaisten sosialistien ja saksalaisten pankkimiesten armoille.

Niin pahaksi ei ole globalisaatiokaan vielä äitynyt, että laillisuus ja demokratia olisi, voidaksemme mammonapappien epäjumalanpatsaita kumartaa, romutettava.

Mutta lähdetään nyt siitä, että Suomen päättäjät toisivat unioniin liittymistä edellyttävän paperin kokonaisuudessaan pöytään, hallituksen esityksenä eduskunnalle ja järjestäisi tätä laillista menettelyä vasten uuden kansanäänestyksen, jota vastaan Maastrichtin sopimus sekä EU:n sen jälkeen tekemätä sopimukset olisi jaettu kaikkiin koteihin, niin että jokainen tietää, millaisin sopimuksin ja mihin olemme liittymässä.

Niin, että tulisiko Suomen liittyä nykyisen kaltaiseen Euroopan unioniin Maastrichtin, Nizzan, Amsterdamin ja neuvotellun Lissabonin sopimuksen mukaisella tavalla?

On oikein puhua unionista irtautumisesta. Irtautuminen on oikea sana, sillä Brysselin hirressä riiputaan vielä näin jälki-lipposlaisenkin Eurooppa-politiikan asenteissa. Irti EU-kahleista, Suomen vapaus palautettava ja perustuslaki kunniaan. Pakkovalta on pelottava mutta ei ikuinen; vapaudenikävä on ikuinen. Vain itsenäisenä ja omiin olosuhteisiinsa parhaiten sopivalla politiikalla voi maamme selviytyä voittajana kansainvälisessä kilpailussa ja globaaleilla markkinoilla. Niiden markkinajohtajat ovat tuolla aivan muualla kuin Euro-Euroopassa. Suomen pakka on Skandinavian rinnalla ja siltä lujalta kalliolta ponnistaen mukaan suurten kansallismielisten kansojen, USA:n ja Japanin talousihmeisiin. Aasiasta ja Amerikasta on kiinni paljon maailman taloudessa: ei EU:sta. Unioni tukahduttaa talouden direktiivitulvalla ja hukuttaa sen byrokratiaan. Suomi ei menesty vahvan euron korko-orjuudessa. Kallis ja yliarvostettu valuutta on tällä hetkellä kuuleman mukaan tekemässä maallemme sitä samaa, mitä aikoinaan teki vahva markka.

Unioni käsittää kaikki mahdolliset haitat, mitä vieras valta saattaa ylipäätään sisältää: laittomuuden, verotukset eli jäsenmaksut, suuret sotilasmenot vieraita intressejä varten, maalle haitalliset maatalouden päätökset ja "isäntämaita" suosiva politiikka, vieras ideologia... vieras valta, vieras valuutta... kaikki tämä on niin huonoa kuin vain vieraan vallan alaisuus voi huono asia olla!

Että Suomi on joskus ollut Ruotsin, Venäjän, Saksan, Neuvostoliiton vallan tai vaikutuksen alaisuudessa, olisi luullut opettaneen meille jotakin. Mutta muuan italialainen oli todennut, että sellaiset kansat, jotka ovat jo olleet vieraan vallan alaisuudessa, on helppo sopeuttaa jälleen uuden valloittajan saappaan kantapään alle. - Tästä nimenomaan on kysymys, kun pohditaan sitä, miksi ei itsenäisyytahto ole tuota 0,01%:a suurempi tämän päivän Suomessa. Itsenäisyystaistelijat ovat vähissä. Minäkään ei sellaista enää ole. Silti on mahdollista hyväksyä yllä kerrotut tosiasiat.

Koska se on laiton ja petokseen perustuva.