Täytän tänä vuonna 50. Se voi tuntua paljolta, mutta itsestäni se tuntuu vähältä. Niin nopeasti on tänne asti ehditty!
Kun menin naimisiin, olin 20. Olin kauhean rakastunut, niin kuin pitää ollakin. Sain mieheltäni häälahjaksi vaaleanpunaiset pienen pienet aurinkolasit, niistä tulikin elämäni tärkein koru. Lupasin silloin miehelleni, että pidän niitä aina, että näen kuinka ruusunpunaista elämämme tulee olemaan. Saimme 4 tervettä poikaa, joista jokaisesta olen onnellinen. He ovat aina elämäni tärkeimmät ihmiset.
Avioliittomme meni hyvin pitkään, lähes 20 v, kunnes kerran sain mieheltäni sukupuolitaudin. Se avasi silmäni huomaamaan, että emme olekaan "Ruususen perhe", vaan ihan tavallinen perhe, jolle sattuu ja tapahtuu. Meidän rakkautemme ei ollutkaan erityislaatuista.
Siinä sitten juteltiin ja mieheni kertoi, että naisia oli ollut jo seurusteluajoista asti. Oli kuitenkin pahoillaan... Ja minä kun en ollut nähnyt mitään vaaleanpunaisten aurinkolasieni takaa! Tuli aika riisua ne.
Eihän siinä sitten muuta kuin kasvamaan aikuiseksi. Kipujen kautta se tapahtui, olihan syvästi rakastamani mies pettänyt minua kaikki yhteiset vuodet. Eikä hän ollut edes rakastanut niitä naisia, se oli ollut vain seksiä. Jotenkin olisi helpompi ymmärtää pettäminen, jos rakastuisi?? - Vai olisiko? Rakastumiselle kun ei taida mitään voida.
Silti meillä oli niin paljon yhteistä, iloja ja suruja, ettemme eronneet heti. Kaikesta huolimatta mieheni rakasti minua edelleen, niin hän on kertonut. Hänelle vaan seksi ja rakkaus ovat eri asioita...niin hän sanoi. Omaa viehätysvoimaa oli ollut tarve kokeilla yhä uudestaan.
Vei aikansa, että pääsin jaloilleni. Vei aikansa huomata, että olen upea ja rakastettava nainen, vaikka olenkin tullut petetyksi yli 20 vuotta. Että olen sittenkin viehättävä. Kaiken tuon ymmärtämisen piti lähteä minusta itsestäni, ei jonkun miehen sanomana.
Jos niitä vaalenpunaisia aurinkolaseja ei olisi riisuttu, tuskin koskaan olisin tavannut miestä, jota rakastan koko sydämestäni. Alusta asti rakkautemme oli niin erilaista kuin nuoruuden sokea rakkaus. Voi olla, että arki tulee vastaan. Voi olla, että petymme kumpikin.
Mutta nyt elän tätä päivää. En enää edes kuvittele, että laittaisin ne vaalenpunaiset aurinkolasit. Elämme aikuisten ihmisten kypsää rakkautta...niin ainakin uskon.
Huomenna, sunnuntaina, soivat hääkellot. Kaikki neljä poikaani tulevat häihin.
Marjatta
Kun menin naimisiin, olin 20. Olin kauhean rakastunut, niin kuin pitää ollakin. Sain mieheltäni häälahjaksi vaaleanpunaiset pienen pienet aurinkolasit, niistä tulikin elämäni tärkein koru. Lupasin silloin miehelleni, että pidän niitä aina, että näen kuinka ruusunpunaista elämämme tulee olemaan. Saimme 4 tervettä poikaa, joista jokaisesta olen onnellinen. He ovat aina elämäni tärkeimmät ihmiset.
Avioliittomme meni hyvin pitkään, lähes 20 v, kunnes kerran sain mieheltäni sukupuolitaudin. Se avasi silmäni huomaamaan, että emme olekaan "Ruususen perhe", vaan ihan tavallinen perhe, jolle sattuu ja tapahtuu. Meidän rakkautemme ei ollutkaan erityislaatuista.
Siinä sitten juteltiin ja mieheni kertoi, että naisia oli ollut jo seurusteluajoista asti. Oli kuitenkin pahoillaan... Ja minä kun en ollut nähnyt mitään vaaleanpunaisten aurinkolasieni takaa! Tuli aika riisua ne.
Eihän siinä sitten muuta kuin kasvamaan aikuiseksi. Kipujen kautta se tapahtui, olihan syvästi rakastamani mies pettänyt minua kaikki yhteiset vuodet. Eikä hän ollut edes rakastanut niitä naisia, se oli ollut vain seksiä. Jotenkin olisi helpompi ymmärtää pettäminen, jos rakastuisi?? - Vai olisiko? Rakastumiselle kun ei taida mitään voida.
Silti meillä oli niin paljon yhteistä, iloja ja suruja, ettemme eronneet heti. Kaikesta huolimatta mieheni rakasti minua edelleen, niin hän on kertonut. Hänelle vaan seksi ja rakkaus ovat eri asioita...niin hän sanoi. Omaa viehätysvoimaa oli ollut tarve kokeilla yhä uudestaan.
Vei aikansa, että pääsin jaloilleni. Vei aikansa huomata, että olen upea ja rakastettava nainen, vaikka olenkin tullut petetyksi yli 20 vuotta. Että olen sittenkin viehättävä. Kaiken tuon ymmärtämisen piti lähteä minusta itsestäni, ei jonkun miehen sanomana.
Jos niitä vaalenpunaisia aurinkolaseja ei olisi riisuttu, tuskin koskaan olisin tavannut miestä, jota rakastan koko sydämestäni. Alusta asti rakkautemme oli niin erilaista kuin nuoruuden sokea rakkaus. Voi olla, että arki tulee vastaan. Voi olla, että petymme kumpikin.
Mutta nyt elän tätä päivää. En enää edes kuvittele, että laittaisin ne vaalenpunaiset aurinkolasit. Elämme aikuisten ihmisten kypsää rakkautta...niin ainakin uskon.
Huomenna, sunnuntaina, soivat hääkellot. Kaikki neljä poikaani tulevat häihin.
Marjatta
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kun löytää rakkauden, on onnellinen.
Pidä kiinni onnestasi ja nauti :))
ja muistuttaa elämän karusta todellisuudesta..
onnea häiden johdosta!=)
upea!
ja olet todella ansainnut aidon rakkauden!
Kyyneleet silmissä luin kirjoituksesi.
Otan taivaaltani kauneimman tähden ja laitan sen kaulukseesi muistuttamaan sinua siitä, että olet syntynyt Onnellisten Tähtien alla ja Hyvät-Haltijat ovat aina puolellasi.
Onnea teille kaikille.