Ranskalainen filosofi René Girard on kehittänyt teorian, jonka mukaan uskonnolliset uhrit ovat eräänlaista kollektiivista "terapiaa":
http://www.kiiltomato.net/?rcat=Tietokirjallisuus&rid=918
Tuota kun pohtii, niin ymmärtää kristittyjen kiinnostuksen ristillä kärsivään Kristukseen...
http://www.kiiltomato.net/?rcat=Tietokirjallisuus&rid=918
Tuota kun pohtii, niin ymmärtää kristittyjen kiinnostuksen ristillä kärsivään Kristukseen...
Vastaukset 9
Vanhimmat
mikä mielenkiintoinen kirja :) Jeesus onkin siis vain oidipusuhri jota kaikki saavat sättiä. Mikä oiva syntipukki, tai karitsaksihan häntä kutsutaan. Krisseli kohdistaa jouluna ja pääsiäisenä kaiken vihansa jeesusta kohtaan, ja nauttii ristiinnaulitsemisen ajatuksesta, näin vaimo ja lapset säästyvät kirveeltä ja lumihangelta, kun dionysoksen antimia on nautittu. Pääsiäisenä on tarjolla erityisen hyvä Mel Gibsonin syntipukki elokuva, missä ruoska laulaa ja veri roiskuu.
>>Jeesus onkin siis vain oidipusuhri jota kaikki saavat sättiä. Mikä oiva syntipukki, tai karitsaksihan häntä kutsutaan. Krisseli kohdistaa jouluna ja pääsiäisenä kaiken vihansa jeesusta kohtaan, ja nauttii ristiinnaulitsemisen ajatuksesta, näin vaimo ja lapset säästyvät kirveeltä ja lumihangelta, kun dionysoksen antimia on nautittu. Pääsiäisenä on tarjolla erityisen hyvä Mel Gibsonin syntipukki elokuva, missä ruoska laulaa ja veri roiskuu.
Toi mun kommentti oli vähän kieli poskella heitetty :D
Girardilla oli ajatus kristinuskon erinomaisuudesta, perustuen siihen että se on ainoa uskonto joka kertoo totuuden ihmisluonteesta. Kaikki muut uskonnot olivatpa kuinka väkivaltaisia hyvänsä, tavoittelevat maailman rauhaa. Kristinusko ei pyri tähän, koska se on ihmisluonnon vastaista. Koko historiamme on täynnä murhaa ja verta.
Patriarkkaaliset kulttuurit ja uskonnot kaikki harjoittivat syntipukin vuotuista uhraamista jo ennen kristinuskoa, joten on loogista ajatella että se "henkinen sovitus ja armo" jota saa osallistumalla uhritoimitukseen toiselta nimeltään ehtoollinen, tyydyttää ihmisen verenhimoista mieltä, ja perhe säästyy. Perheväkivalta säästyy tämän kollektiivisen veriuhriin osallistumisen takia, koska se tyydyttää ihmisen alitajuntaista murhanhimoa.
Kerrankin kun kristinuskosta löytyy jotakin järkevää, niin sitten älä ala sitä vesittämään.
Kyse ei ole mistään rakkaudesta vaan eläimellisen murhanhimon hillitsemisestä, jonka raamatun kirjoittajat ymmärsivät. Raamattu ei ole mikään rakkauden lähettiläs, vaan kertoo asian todellisen laidan eli kuinka murhanhimoinen peto ihminen on.
Kukaan ei katso Mel Gibsonin Messias elokuvaa rakkaudesta jeesukseen, vaan alitajuntaisesta verennäkemisen tyydyttämisen tarpeesta. Se purkaa jotain ihmisessä, joka muutoin voisi kohdistua esim. perheen jäseniin.
Tämä näkökulma on mielestäni järjellinen, ja tekee kristinuskon hyväksyttävämmäksi silmissäni. Että älä pliis ala kertomaan minulle rakkaudesta. Jeesus on selvästi luotu syntipukiksi, ja on selvinnyt suosikki asemassaan jo 2000 vuotta. Koeta katsoa faktoja, ja ota ne romanttiset ruusunhohtoiset jeesuslasit hetkeksi pois silmiltäsi.
Jos Jeesus olisi mukiloitu kuoliaaksi jonkun mellakan yhteydessä tai jos vaikkapa Juudas olisi pistänyt häntä tikarilla selkään... Tällöin uhrausrituaali olisi ollut epäpuhdas ja Jeesuksen kuolema merkityksetön.
Girard painottaa rituaalin puhtauden tärkeyttä. Vain täsmälleen oikein suoritettu uhraus kelpaa. Ja mikäs voisi sopia siihen tarkoitukseen paremmin kuin ristiinnaulitseminen? Roomalaisilla oli vakiintunut käytäntö ristiinnaulitsemisen suhteen. Kaikki vaiheet tehtiin aina samalla tavalla. Ainoa kohta missä tehtiin evankeliumien mukaan poikkeus oli Jeesuksen hautaaminen. Normaalisti teloitetut heitettiin kaupungin ulkopuolelle tunkiolle petojen ruoaksi. Jeesus sen sijaan sai kunnon haudan.
Tuokin poikkeus voi perustua siihen, että evankelistat eivät halunneet ajatella sitä, miltä ruumis näyttää sen jälkeen kun sitä on kolme päivää syöty. Niinpä he keksivät tarinan kalliohaudasta, jossa Jeesuksen ruumis saattoi viettää "siististi" ne kuuluisat kolme päivää...
ei myös poikkeavasti murskattu ristiinnaulitsemisen yhteydessä, koska sen jälkeen se ei olisi kävellyt haudasta ulos :D
Oikeasti rupesi kiinnostamaan tämä kirja, kiitos kun mainitsit.
Mielenkiintoista.Tiedostamattomat vihan ja kaunan tuntemukset taitavat olla oleellinen osa uskonnollisen identiteetin muodostukselle.
Eihän se kyllä ihme olekaan,kun ajatellaan pikku pilttiä jolle päiväkerhon täti tai papin-pentele kertoo jeesuksen kuolleen myös tämän nimenomaisen lapsosen vuoksi.Kyllä lapsi vaistoaa falskin sepitelmän vaikkei kykenekään analysoimaan juttua aikuisen tavoin.
ateistisuuteeni löytyy nimenomaan tästä:
"Kyllä lapsi vaistoaa falskin sepitelmän vaikkei kykenekään analysoimaan juttua aikuisen tavoin."
Juuri tästä syystä minä en ole koskaan uskonut jumalaan, enkä joulupukkiin, enkä....
Olisihan se näet ikävää rukoilla pyhätöissä, joiden seinällä roikkuisivat isot hirttosilmukat ja kantaa kaulassaan pientä hirttosilmukkaa ja tulla haudatuksi haudalle, jossa olisi koristeena hirsipuu? Ja rukoilla yhteistä hirsipuu-uskoamme?
Jotenkin surkuhupaisaa (ja kristinuskon syvinta sanomaa niin kuvaavaa) on se, että hartaat kristityt kantavat kaulaketjuissaan pientä ristiä eli siis kidutuspaalua, johon pahantekijät ennen sidottiin/naulattiin odottamaan erittäin tuskallista ja hidasta kuolemaa. Se hirsipuu olisi ollut paljon nopeampi ja vähemmän tuskallinen - siksi se ei varmaan kelvannutkaan. Äärimmäisen tuskallinen ja mahdollisimman pitään jatkuva kidutus (siis helvetti) kun on aina ollut kristinuskon sanoman keskeisin ydin.
Todella kaunis rauhan ja rakkauden sanoma, kidutuspaaluineen ja ikuisine kidutuksineen.
Alkuaikojen kristityt käyttivät symboleinaan kalaa, kyyhystä, karitsaa, palmunlehviä ja ankkuria. Sekä Kristuksen Px -monogrammia.
Vasta 300-luvun lopulla kristityt alkoivat saada kiksejä ristiinnaulitsemisen kuvauksista. Tätä ennen Jeesus oli kuvattu terveenä ja kauniina nuorukaisena, mutta yhtäkkiä hän alkoikin esiintyä etupäässä ristillä roikkuvana rääkättynä ruumiina. Samalla symboliksi vakiintui tuo kidutuspaalu eli risti.
300-luvun muutoksen syynä oli todennäköisesti se, että elettiin väkivaltaisia aikoja. Barbaarit hävittivät Roomaa ja vanha antiikin sivistys rapautui. Kovat ajat vaativat kovia symboleja.
300-luku oli muutenkin tuhoisa alkuperäiselle kristinuskolle. Kirkolliskokoukset nuijivat läpi sarjan päätöksiä, jotka jäykistivät uskon teologiseksi saivarteluksi ja tekivät siitä maalisten hallitsijoiden työkalun.