ahistaa, kun aina puhutaan siitä, että toisen
ihmisen pettäminen on kamalaa. ja sehän on, mutta
kun en pysty hillitseen itteeni, en sitten
yhtään.!enkä puhu nyt sänkyyn menosta vaan ihan
suutelemisesta. hirvee morkkis kun on tullu taas
paari-illan jälkeen pussailtua jostain mukavaa
poikaa. saakelin miehet, miks te ootte niin
söpöjä? kun tapaiskin jotain kusipäitä vaan, mutta
kun ei... en mä niitten kans haluu seurustella tai
mitään, mä oon löytäny elämäni miehen. nyt joku
sanoo ettei se voi se olla jos mä haluun sitä
pettää kerta, mutta ei se niin vaan oo. kai mä
yksinkertasesti vaan oon ahne sika? onko kellään
muulla tämmöstä ongelmaa? siis naisella? en usko.
kertokaa mielipiteitä! liiallinen hormoonitoiminta
vai haluan-rakastaa-kaikkia-hippi?
ihmisen pettäminen on kamalaa. ja sehän on, mutta
kun en pysty hillitseen itteeni, en sitten
yhtään.!enkä puhu nyt sänkyyn menosta vaan ihan
suutelemisesta. hirvee morkkis kun on tullu taas
paari-illan jälkeen pussailtua jostain mukavaa
poikaa. saakelin miehet, miks te ootte niin
söpöjä? kun tapaiskin jotain kusipäitä vaan, mutta
kun ei... en mä niitten kans haluu seurustella tai
mitään, mä oon löytäny elämäni miehen. nyt joku
sanoo ettei se voi se olla jos mä haluun sitä
pettää kerta, mutta ei se niin vaan oo. kai mä
yksinkertasesti vaan oon ahne sika? onko kellään
muulla tämmöstä ongelmaa? siis naisella? en usko.
kertokaa mielipiteitä! liiallinen hormoonitoiminta
vai haluan-rakastaa-kaikkia-hippi?
Vastaukset 11
Vanhimmat
mä jo luulin et mä olin ainoa!!!
mikään maailmassa ei ole niin ihanaa kun toisen
ihmisen läheisyys,ja mikään ei ole niin läheistä
kun suuteleminen!
minäkin seurustelen,olen seurustellut jo
kauan,mut aina mä sorrun!
en nussi muitten kans ku oman kullan,enkä ees
haluis muita,mut minkäs teet ku tulee joku luksus-
äijä vastaan?
kaverit alkaa jo täs vaihees kyllästyy mun
säätöihin,eikä ymmärrä et oikeasti rakastan mun
poikaystävää,mut mä oon vaan tällanen!
mä rakastan mun kultaa,mut haluan tietyssä määrin
myös muita.
Mä en ymmärrä tollasta! Kiva et TEILLÄ on
hauskaa, mut mitäs sitte ku kundi saa tietää et
oma kulta on suudellu lähes jokaista vastaan
tulijaa?! Mä en kattelis sitä päivääkää..!
Tai ajatelkaa jos teiän kundi kävis nuolemas
naisia jotka ois kauniinpia ja upeampi ku te..
Mitäs siitä, teettehän tekin niin...!! Aika lutka
käytöstä.. Ihan aiheesta joku sanoo sua huoraks.
Ainut vaa et sä et maksa mitää. Surullista..
Sitähän tossa just kirjotin. Että se ei maksa
mitää!! SIIS ON ILMANEN!
Anna mä tavutan: Ei tu-le mak-sa-maan kun-dil-le
mi-tään.
Ymmärrätkö?
hyvät kesän jatkot!
suoraselkäinen teko tällaisessa tilanteessa ois
kertoa asia kundille ihan niinkuin se on, ja kysyä,
pystyykö hän tämän hyväksymään jos/kun et
kuitenkaan sänkyyn mene näiden ihastuksiesi kanssa.
Jos todella rakastat etkä vain ole omistushaluinen
annat miehen päättää itse haluaako hän tällaisen
naisen.
Varoituksen sana!
Olemisen toisen kanssa on oltava ehdotonta ja
rehellistä. Jos haluaa suudella ja seikkailla, ei
pidä vannoa uskollisuuttaan tai rakkauttaan
kenellekkään, se on liian itsekästä.
Naisellani oli tapana joskus tanssia muiden
miesten kanssa, tiesin myös että hän vuosien
saatossa jopa suuteli toisia miehiä, se tuntui
pahalta.Rakastin vain ja annoin anteeksi. Silti
pelkäsin sitäk, koska SE tapahtuu. Ja tapahtuihan
se. Jätin hänet kahdeksan vuoden jälkeen. Hän
haluaisi jatkaa, on kuulemma nytymmärtänyt
elämästä enemmän...
En todellakaan ota häntä takaisin! Onneksi kaikki
tapahtui nyt kun vielä olen suht nuori ja
tarpeeksi komea. Kahdeksaan vuoteen en edes
tanssinut kenenkään kanssa, en halunnut antaa
pirulle pikkusormea. Nyt on hänen vuoronsa katsoa
kun menen...
Ihailtavaa vahvuutta. Olen itse kerran tehnyt
saman päätöksen, enkä ole katunut sitä
päivääkään. Se, että en ottanut pettäjää
takaisin, vaikka hän "oli oppinut läksynsä ja
ymmärsi minun olevan Se Oikea" kannatti. Löysin
jotain paljon, paljon parempaa..!!! ;)
Vauhdikasta kesää sinulle!!! :)
Mäkin vaihdoin viiden vuoden seurustelun
jälkeen "jokapaikan pusi-pusi mimmin" fiksuun
yhdenmiehennaiseen kolme vuotta sitten - enkä ole
katunut sekunttiakaan. Ihmetellyt olen kuitenkin
nyt jälkeenpäin, miten viitsin katsella tuota
nuoleskelua niinkin kauan - no totuus on etten
ihan koko aikaa edes tiennyt siitä - enkä
varsinaisesti joutunut katselemaankaan sitä -
mutta kuulin siitä sitä vastoin useinkin. Puhe ei
auttanut, vaan heti kun mimmillä oli vähänkin
viinaa päässä - ja vaikkei ollutkaan - niin sama
peli jatkui. Joten pistin mimmin kävelemään - ja
kyllä helpotti. Kaverit onnittelivat jälkeenpäin
ja sanoivat, että olivat pitkään ihmetelleet,
miten mä viitin katella vierestä kun muija
nuoleskelee muita.
Jos haluat suudella, haluat myös naida. Et vain
ehkä ole vielä halunnut tunnustaa sitä itsellesi.
Suuteleminen "makeen" kundin kanssa on sinulle
naimisen korvike.Ja naimista toisen kanssa
haluaa, jos ei ole varma omista tunteistaan.
Haluaa vain omistaa makeen kundin kerta toisensa
jälkeen.Kyllähän sillä voi pönkittää huonoa
itsetuntoaan.Saa kokea olevansa haluttu. En usko
että ongelmasi on hormoneista kiinni, vika löytyy
korviesi välistä. Joka tapauksessa teet väärin
kundikaveriasi kohtaan. Haluat omistaa hänet
turvallisuuden satamana ja silti hakea
lisähyväksyntää muualta.Voi olla, että
kundikaverisikaan ei tarjoa sinulle kaikkea sitä
mitä haluat, mutta harvoin on ruoho vihreämpää
aidan toisella puolella. Älä siis ole itsekäs,
ja petä itseäsi sekä kundikaveriasi enempää. Jos
et pysty, tai halua muuttua, et ole kypsä
parisuhteeseen, ja ennemmin tai myöhemmin käy
niin että suuteleminen ei enää riitäkään, ja
silloin on turha enää elätellä toiveita
toimivasta suhteesta nykyisesi kanssa.
teki hyvää kuulla palautteita ja neuvoja muilta.
selvennetävä on, että olen kertonut
poikakaverilleni mitä olen tehnyt ja hän on
antanut anteeksi. ei se tosin oloa helpottanut.
tiedän, että mun on nyt lopetettava tää pelleily
tai sitten jätettävä poikakaveri. mutta vielä
kerran kiitti kaikille! :-)
mul on sama ongelma. miehet on mulle semmonen
vastustamaton kiusaus. mulla on jo aivan ihana
mies, mut mun tekis mieli leikkiä muittenkin
poikien kanssa. oon 21-vuotias ja seurustellu
kohta 4 vuotta saman pojun kanssa. kaks ekaa
vuotta petin sitä miten sattu. sit ryhdistäydyin
ja halusin lopettaa kokonaan moisen. kerroin
poikakaverilleni kaiken. Se sulatteli asiaa
muutaman kuukauden ja lopulta päätti, että tahtoo
vielä yrittää kanssani. En juonu tippaakaan
alkoholia vuoteen, keskitin suunnilleen kaikki
voimani kiltisti olemiseen. Poikakaveri oli
tietty helvetin mustasukkanen pitkään ja epäili
koko ajan. Nykyään saan ja voin taas itekseen
käydä bailaamassakin. Pyrin välttämään viimeiseen
asti tilanteita, jossa voisin pettää. Jos nään
jonkun kiinnostavan, meen pois. Jos oon ihastunu
johonki tyyppiin, vältän sitä mahdollisimman
paljon ja ainakaan kännissä en koskaan toivoisi
ihastuksiini törmääväni. En koskaan mene chattiin
ja vältän muutenkin kaikkia kiusauksia. Se on
helpompaa, jos niitä ei ole lähettyvillä (vrt
karkkia on helpompi olla syömättä, jos sitä ei
ole kotona vaan pitäisi kaupasta lähteä
hakemaan). Ajattelen nykyään niin, että kumman
pään tahdon antaa määrätä. Kumpi on tärkeempää,
leikkiä poikien kanssa vai rakentaa hyvä suhde
rakkaansa kanssa. Tietty vois sanoo, ettei meillä
oo oikeutta seurustella, mutta kyllä meilläkin
on. Pitää vaan yrittää ja olla ehdottoman
rehellinen.
Silloin, kun lopetin pettämisen, olin niin
tottunut valehtelemaan, että oli tosi vaikee
puhua totta, siis huomas valehtelevansa
sellasistakin asioista, joissa ei ollu mitään
salattavaa. Sit mä aina saman tien sanoin, että
ei se niin ollu vaan näin ja kerroin totuuden kun
huomasin valehdelleeni. Ja mä en oikeen tienny
missä pettämisen raja kulkee. Sit mietin koko
ajan, että voisinko kertoa tän poikakaverilleni
ja suuttuisko se, loukkaisinko mä sitä. Me
tehtiin muutama kuukausi niin, että mä joka päivä
kerroin aivan kaikki tapahtumat poikakaverilleni.
Se oli todella vapauttavaa. Ei tarvinut enää
valehdella. Opin kertomaan enemmän, mitä haluan,
mitä suunnittelen ja tällasia normaaleja asioita.
Nykyään osaan aina ilmaista mielipiteeni. Todella
hieno muutos.
Onhan tää aina sellasta taistelua. Mä ajattelen
tän niin, että mä oon vähän kuin alkoholisti,
siitä ei parane koskaan. Elämä on jatkuvaa
taistelua, mutta jos sen taistelun todella haluaa
voittaa, sen voittaa. Mä en sorru, koska mä en
enää koskaan tahdo kantaa sellasta valheen ja
syyllisyyden taakkaa mukanani. Vielä tärkeämpää
kuin se että pidän poikaystävälleni antamani
lupauksen on se, että pidän itselleni antaman
lupauksen. Mulle itelleni olisi todellinen
pettymys huomata, etten pystykään hallitsemaan
elämääni. Se on suurin kannustin tähän rääkkiin.
Mietipä säkin kumpaa tahdot enemmän, elää
poikakaverisi kanssa vai leikkiä muitten poikien
kanssa. Sä voit tehdä kumman tahansa, mutta et
molempia. Älä satuta omaa rakastasi, hänellä on
oikeus uskolliseen ja rehelliseen kumppaniin, jos
hän itsekin on sitä. Mun poikakaveri tietää tasan
millanen mä oon ja kuinka mä heilun kuilun
partaalla. Se luottaa muhun enemmän kuin mä
luotan itteeni. Ite en ikinä olis tällasen tyypin
kanssa. En mä kyllä kahteen vuoteen ole koskenut
keneenkään muuhun! Sit jos mä tahon enemmän
leikkiä jonkun muun kaa, mä jätän mun
poikakaverin, mut koskaan en enää petä.
Pettäminen on yksi pahimpia asioita, joita voit
tehdä. Tsemppiä sulle! Jos tahdot, mailaa
[email protected]
Moiseen käytökseen on syynä huono itsetunto.
Ainaskin omalla kohdallani.
Lähes aina baarissa (=alkoholin vaikutuksen
alaisena) vanhat patoutumat pääsee pintaan, ja
tunnen olevani "oikea nainen" vain jos läyhäilen
miehien kanssa. Mikäli kukaan ei yritä iskeä,
niin iltahan on pilalla. Minun täytyy olla lihava
tai muuten vaan vastenmielinen!
Oma yritykseni on olla vähemmällä kaljalla, ja
aina muistella rakastani. Kannattaa rakastella
ennen ravintolaan lähtöä, jotta jää oikein mukava
fiilis omasta parisuhteesta, eikä sitten tekisi
mieli näitä typeriä pussailukavereita!