Ketähän oikein ovatkaan nuo ' palstadingot ´ ?

Riihisäätiö on oulussa sosiaalista vuokra-asuntotoimintaa varten perustettu säätiö, jonka toiminta-ajatus on vuokrata omistamiaan asuntoja kaikkein vähävaraisimpien ihmisten käyttöön.

Nämä pienituloiset vuokralaiset maksaa kituuttavat vuokraa säätiölle ja saavat tietysti erilaisia tukia asumiseensa.

Säätiö rahoittaa toimintansa noilla vuokratuloilla ja sen lisäksi ilmeisesti erilaisilla julkisista varoista myönnetyillä avustuksilla, joiden tarkoitus on vuokratason pitäminen mahdollisimman alhaisena.

Viranomaiset ovat jo vuosikausia tarkkailleet säätiön johdon toimia. Riihisäätiön johdossa on toiminut entinen sos.dem oulun piirin puheenjohtaja poikineen. Tämä poppoo on vuosien ajan ohjannut säätiön varoja omille tileilleen. Toiminta on ollut suunnitelmallista ja jatkunut pitkään.

Oulun rikospoliisi on tutkinut juttua vuosia ja tehdyn esitutkinnan pohjalta syyttäjä päätyi syyttämään jutun päätekijöitä. Oikeusprosessia on käyty Oulun käräjäoikeudessa viime syksystä alkaen ja syytteet ja vahingonkorvausvaatimukset ovat todella mittavat.

Poliisitutkinnan yhteydessä on paljastunut, että säätiön varoja on johdon lisäksi ohjailtu vastikkeettomasti oululaisten demaripoliitikkojen vaalikassoihin ja nyt paljastui niitä ohjatun myös Halosen vuoden 2000 vaalikampanjaan. Tuntuu periaatteessa aika ikävältä, että noiden köyhien vuokralaisten vuokrahuojennuksiin tarkoitetut varat on ohjattu kavaltamalla omiin taskuihin ja jaettu demaripoliitikkojen pohjattomiin vaalikassoihin.

Poliitikkojen kannalta asian tekee erityisen törkeäksi se, että noiden tukien vastaanottajat Halonen mukaan lukien ovat kyllä tienneet millaisesta toiminnasta nuo heidän saamansa vaalirahat ovat poissa.

Tiedote 01.06.2008, julkaisuvapaa

Pro Karelia ry http://prokarelia.net

[email protected]


http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1583&author=10

KUIN TUKKA TAKUSSA

- Lapsen tukan pahimmat takut selvitettävä hius kerrallaan
- Palautuskysymys on kuin tukan pahin takkupesä
- Suomalaiset ovat itse olleet palautuksen suurin takuntekijä
- Palautuksen kalleus on järjetön takku
- Miksi väkisin väännetään pahoja takkuja lisää?
- Mistä ne miljoona venäläistä putkahtavat Karjalaan?
- Entäs ne Leningradin legitiimit turvallisuusvaatimukset?
- Suomalaiset yhä sitkeitä takuntekijöitä
- Palautuksesta tehdään vaikka Saksojen yhdistymistakku
- Suomalaisten ajatustakku: ei Venäjä koskaan anna
- Ei Venäjä pakota Suomea avaamaan Karjala-takkua
- EIT voi tuoda lisää takkuja tilanteeseen
- Heikkona hetkenä Venäjä tarvitsee apua
- Karjala-takku on selvitettävissä oli Venäjä heikko tai vahva
- Koko palautustakku on tahtotilakysymys, jonka NL aiheutti
- Kuvitelma takkujen häviämisestä itsestään on itsepetosta
- Tuoreita seuraustakkuja jo liikaa
- Selvittämätön takku vain kasvaa ja pahenee
- Luottamuksen puute on pahin takkujen seuraus
- Suomeen uusi selvitysmies, joka toteuttaa arvojohtajuutta
- Takkujen selvittäminen on mahdollisuus


Lapsen tukan pahimmat takut selvitettävä hius kerrallaan

Oletteko koskaan yrittäneet selvitellä lapsen pitkää tukkaa, joka on oikein takussa? Kun tukka on kunnolla takussa, se ei selkene kampaamalla tai viisipiikkisellä haromalla. Se selviää vain varovasti venyttelemällä ja vanuttelemalla takkua joka suuntaan.

Tutkimalla jokaisen hiuspuneen kulkusuuntaa ja hajottamalla suuri takku pienempiin osiin. Ja lopulta pahimmassa kohdassa hiukset pitää erotella yksitellen takusta.

Olisi tietysti toinenkin ratkaisu: leikata tukan takkuinen osa pois. Se on huono ratkaisu, koska jälki on pahan näköinen ja kokonaisuus pirstoutuu.


Palautuskysymys on kuin tukan pahin takkupesä

Entä onko tullut mieleen, että Karjalan palautuskysymyksellä ja oikein takkuisella tukalla on paljon yhteistä? Asiat ovat perinpohjin ristissä ja rastissa. Ei tiedetä, mikä oikeastaan liittyy mihinkin ja mikä solmu pitäisi ensimmäisenä saada auki.

Palautuksen selvittämisessä on koko ongelmakenttää venyteltävä ja vanuteltava eri suuntiin. Jokaista suurempaa punetta on selvitettävä ja iso kokonaisuus on hajotettava pienempiin osiin. Ja kun tulee oikein ongelmallisia kohtia, jokainen asia tai ongelma pitää erotella erilliseksi asiaksi.


Suomalaiset ovat itse olleet palautuksen suurin takuntekijä

Neuvostoliiton luhistumisen jälkeen monikin ajatteli, että Karjalan palautuskysymys on yksinkertainen asia. Meidän ihmisoikeuksiamme on loukattu. Meidän alueitamme on viety. Luonnollisesti alueet palautuvat meille ja kokonaisuus selviää tuosta vain.

2000-luku on asteittain osoittanut, että me suomalaiset olemmekin itse suurin este palautuksen toteutukselle. Kun sitä suomalaistakkua sitten lähdetään selvittämään, törmätään usein asialliselta kuulostaviin järjettömyyksiin. Väitteet kuulostavat asiallisilta, koska meille on niitä toistettu yli 60 vuotta. Ei niitä ymmärretä edes laittaa kyseenalaisiksi. On siinä ihmisten mieli takussa kerrakseen.


Palautuksen kalleus on järjetön takku

Muutama esimerkki valaisee asiaa. Yksi iso möykky ja takku on väite palautuksen kalleudesta ja Suomen konkurssista. Väite on järjettömyydessään huvittava, suorastaan naurettava. Mistä lähtien 45 000 km2 oivallisen maan palautusta on huono asia?

Mistä lähtien aitojen lähimarkkinoiden yli kaksinkertaistuminen on huono asia? Mistä lähtien kansantalouden ekspansio on huono asia?


Miksi väkisin väännetään pahoja takkuja lisää?

Eihän se palautuksen taloudellinen katastrofi-väite olekaan paha takku. Ei ole, mutta kun siitä väkisin tehdään vaikea asia, niin se ei selviä nauramalla tai heittämällä pelkkä vastaväite. Kaiken järjen mukaan sellaisen pitäisi riittää edes jossain määrin liiketoimintaa ja kansantaloutta ymmärtävälle ihmiselle. Ei riitä.

Talouden takku pitää avata käsitelemällä asia yksityiskohtaisesti. Täytyy kädestä pitäen näyttää, millainen kasvun ja kehityksen katalyytti palautus on ja miten se saa kansantalouden ripeään kasvuun. Pitää mennä yritystasolle ja yksityishenkilön, työntekijän, tasolle sakka eli käsitellä jokaista taloussäijettä erikseen, että skeptisinkin “taloustieteilijä” joutuu hyväksymään tosiasiat ja elämän luonnolliset lainalaisuudet.


Mistä ne miljoona venäläistä putkahtavat Karjalaan?

Toinen takku on miljoonan venäläisen vyöryminen Suomeen. Tämä punos pitää setviä yksityiskohtaisemmin. Mistä ne miljoona venäläistä tulevat, kun alueella asuu noin 350 000 ihmistä ja heistäkin merkittävä osa korkeita virkamiehiä, armeijan ja turvallisuusorganisaatioiden edustajia ja vanhoja ihmisiä?

Ei Suomen ole mikään pakko ottaa ylimääräisiä venäläisiä asukkaikseen pelkästään siksi, että meidän ihmisoikeutemme toteutuvat. Venäjä tarvitsee kaikki omat kansalaisensa rakentamaan maataan. Ei Venäjä jätä koulutettua virkamies- ja turvamieskuntaa suomalaisten iloksi.


Entäs ne Leningradin legitiimit turvallisuusvaatimukset?

Kolmas takku kuulostaa jo sangen vakavalta. Ne Leningradin eli Pietarin kuuluisat legitiimit turvallisuusvaatimukset. Se takku on kylläkin selvitetty ja vuosikymmeniä sitten. On havaittu, ettei sellaisia ole olemassakaan.

Nykyaikaisessa sodankäynnissä ohjukset löytävät maalinsa kauempaakin. Virtuaalisodankäynti voidaan toteuttaa halutusta paikasta lähes mistä maailmankolkasta tahansa.


Suomalaiset yhä sitkeitä takuntekijöitä

Mutta me suomalaiset olemme sitkeää kansaa, emmekä niin vähällä anna periksi, onhan kyse naapurimaan metropolin turvallisuudesta. Siitä emme niinkään kanna huolta, onko meillä suomalaisilla jotain legitiimejä turvallisuusvaatimuksia vaikkapa Nord Stream –kaasuputken osalta.

Ei meidän ylipäällikkömme kanna huolta turvallisuudesta maamiinojenkaan osalta, joten ei kai meille mitkään turvallisuusoikeudet kuulukaan?


Palautuksesta tehdään vaikka Saksojen yhdistymistakku

Karjalan palautustakkuja on se, että verrataan Saksojen yhdistymistä palautukseen ja kamalan kalliiksi tulee. Tämä takku avataan käsittelemällä yksityiskohtaisemmin niitä perustavaa laatua olevia eroja, jotka ovat palautuksen ja yhdistymisen välillä. Kyse ei ole lainkaan samoista tai vertailukelpoisista asioista.


Suomalaisten ajatustakku: ei Venäjä koskaan anna

Moni kokee pahimmaksi takuksi sen, ettei Venäjä koskaan suostu antamaan alueita takaisin. Tämän takkuisen ajattelun selvittämiseksi pitäisi riittää toteamus, että Neuvostoliiton luhistumisen jälkeen ei mikään ole mahdotonta.

Eihän sen pitänyt luhistua, mutta turhaan meni presidentti Koiviston ulkoministeri Kremliin uusimaan YYA-sopimusta. Siellä neuvottiin, ettei sitä toista osapuolta enää ole lainkaan olemassa.


Ei Venäjä pakota Suomea avaamaan Karjala-takkua

Venäjällä on omat palautukseen liittyvät takkunsa, jotka ovat estäneet sitä oma-aloitteisesti “pakottamasta” Suomea ottamaan vääryydellä viedyt alueet takaisin. Kun Venäjä lähtee yksityiskohtaisemmin selvittämään, mistä tässä takussa on kyse, se pian oivaltaa, että kyseessä ovat vain vanhat kliseiset ajattelumallit. Ei Venäjällä ole mitään todellista estettä palauttaa Suomelta vietyjä alueita.

Jotkut sanovat Venäjän ongelmaksi sitä, että Karjalan Kannaksella on nyt öljylogistisia laitteita, sinne on suomalaisten omistamalle maalle tulossa suuri laivatelakka ja rikkailla on paljon datsoja. Entä sitten? Millaisen ongelman nämä muodostavat? Kun raja siirretään takaisin vanhalle paikalle, ovat nämä yksiköt turvallisessa EU-maassa, sen sisämarkkinoilla. Kävikö silloin huonosti?


EIT voi tuoda lisää takkuja tilanteeseen

Tilanne takkuuntuu aika lailla enemmän, kun Euroopan ihmisoikeustuomioistuin alkaa rätkiä kovia tuomioita Venäjälle siitä, etteivät suomalaiset kiinteistöjen omistajat ole päässeet hyväksikäyttämään omaisuuttaan luovutetulla alueella.

Vielä pahempi takkusuma syntyy siitä, kun vahingonkorvausoikeudenkäyntejä aletaan käydä Yhdysvalloissa Venäjän federaatiota vastaan. Siinä voivat eräät suomalaiset yhtiöt ja Suomenkin valtio joutua rikoksen avustajina maksuvelvollisiksi.


Heikkona hetkenä Venäjä tarvitsee apua

Joidenkin mielestä Venäjän heikkoutta ei saa käyttää hyväksi, siitä on pahat seuraukset, kun Venäjä taas on voimissaan. Baltian maat itsenäistyivät ja peräti liittyivät Natoon ja EU:hun Venäjän heikkouden aikana. Vaikka Venäjä nyt uhoaa voimaansa, eivät sen tankit ole vyöryneet Tallinnan Toompealle.

Vahvistuvien signaalien perusteella ei välttämättä kulu monta vuotta, kun Venäjä on seuraavan kerran perusteellisessa kriisissä ja tarvitsee auttavaa kättä. Apua on hyvä antaa, mutta omistakin oikeuksista on pidettävä kiinni.


Karjala-takku on selvitettävissä oli Venäjä heikko tai vahva

Vahva Venäjä voi vahvuuttaan menettämättä luovuttaa NL:n ryöstämät alueet takaisin. Ei kyse ole kuin poliittisesta päätöksestä ja tahtotilasta. Kun Venäjällä ajatukselliset takut selviävät, he oivaltavat, että palauttamalla vääryydellä otetut alueet takaisin, maa saa valtavan suuren ja arvokkaan poliittisen voiton globaalilla tasolla. Sellainen on heikolle ja vahvalle valtiolle äärettömän arvokas asia.

Käsittelemättä sen tarkemmin Suomelta pakkoluovutettujen alueitten palautukseen liittyviä takkuja, ne voidaan luokitella ensisijaisesti psykologisiksi, koska ne ovat mielen tasolla. Ne voidaan myös luokitella keinotekoisiksi rakennelmiksi, joihin meitä on opetettu uskomaan. Ne voidaan todeta poliittisiksi tarkoituksenmukaisuuksiksi, joiden osalta totuudella ei ole juurikaan merkitystä.


Koko palautustakku on tahtotilakysymys, jonka NL aiheutti

Palautuksen takut ovat tahtotilakysymyksiä toisin kuin lapsen tukan takut. Lapsen tukka on aidosti sekaisin, mutta palautuksen takut on valtaosaltaan itse aiheutettuja. Itse merkitsee tässä ensisijaisesti suomalaisia ja toissijaisesti venäläisiä.

Mutta se pitää aina muistaa, että koko takku-ongelman lähtökohtana ovat Neuvostoliiton aggressiot. Ilman niitä ei näitä takkuja olisi, tuskin edes suomalaiset olisivat keksineet rauhan aikana ehdottaa lähes koko Viron kokoisen alueen lahjoittamista naapurimaalle.


Kuvitelma takkujen häviämisestä itsestään on itsepetosta

Tukan takut kuulema selviävät paremmin, kun käyttää siihen tarkoitukseen soveltuvaa geeliä apuna. Mikä voisi olla se geeli, jota käyttämällä palautuksen takut oikenisivat vähemmällä vaivalla? Voidaan tietysti kysyä, miksi niiden edes pitäisi oieta?

Kuvitelma siitä, että sen paremmin lapsen tukan takut kuin Karjalan palautukseen liittyvät lukuisat takut ja niistä johtuvat ongelmat aukeaisivat itsekseen, on toive-ajattelua ja itsensä pettämistä. Mitä kauemmin takku-möykky on olemassa, sitä pahemmaksi se tulee. Eivät vain nykyiset ongelmat pysy, vaan tulee lisää ongelmia siihen samaan möykkyyn.


Tuoreita seuraustakkuja jo liikaa

Tästä meillä on jo hyvin tuoreita ikäviä kokemuksia. Kaasuputki on yksi takun seurausongelma. Stockmannin, Fortumin ja Ruukki Groupin ongelmat kuuluvat tähän sarjaan. Nyt Paulig on myös menossa etsimään itselleen ongelmia. Suomelle hyvin kalliiksi tuleva rekkaralli on yksi seuraus.

Nord Stream tuhoaa Suomen nykyisen meripuolustuksen. Maamiinojen poistaminen on Venäjän vaikutusta suomalaisiin päättäjiin. Listaa voidaan jatkaa aika pitkälle.


Selvittämätön takku vain kasvaa ja pahenee

Pitäisikö meidän odottaa, että näiden takkujen määrä vain lisääntyy? Eikö olisi parasta pikaisesti ryhtyä toimiin tilanteen purkamiseksi, ettei enää synny uusia takkuja ja entinenkin suuri möykky saadaan pois päiväjärjestyksestä.

Poliitikkojen kuvitelma ajan kulun ja unohtamisen vaikutuksesta on puhdasta itsensä ja toisten pettämistä. Eivät ongelmat poistu panemalla pää pensaaseen. Eivät ongelmat poistu niiden selvittelyä välttelemällä. Ongelmat vain lisääntyvät.


Luottamuksen puute on pahin takkujen seuraus

Pahin ongelma Suomen ja Venäjän välillä on aidon luottamuksen puute. On ihmimillisesti mahdotonta, että suomalaiset voisivat tuntea aitoa luottamusta Venäjää kohtaan. Luottamus ei ole puheissa, vaan teoissa. Mitkä ovat ne luottamusta herättävät teot sitten Porkkalan palautuksen?

Palautuksen takut selvittävä geeli on avoin vuoropuhelu EU:n, Yhdysvaltojen ja Venäjän kanssa näistä ongelmista. Ulkoministeri Alexander Stubb tapaa Yhdysvaltain ulkoministeri Condolesa Ricen lähikuukausina. Se on oivallinen hetki muistuttaa mieliin, ettei USA ole koskaan hyväksynyt Molotov-Ribbentrop –sopimuksen mukaisia rajoja ja on sitoutunut Atlantin julistuksen periaatteisiin.


Suomeen uusi selvitysmies, joka toteuttaa arvojohtajuutta

Tärkeintä tässä vaiheessa on avoin vuoropuhelu ja palautuksen takkujen ja vaikutusten selvittäminen Suomessa. Ellei valtionjohdollamme ole rohkeutta edes keskustella asiasta, olemme valinneet täysin väärät ihmiset johtamaan maatamme ja heidät on vaihdettava.

Ehkäpä takut alkaisivat selvitä, kun maalle tulisi “uusi selvitysmies” johtoon, joka rohkenisi osoittaa arvojohtajuutta ja ajaa niin aateryhmänsä kuin muidenkin suomalaisten ihmisoikeuksia.

Lapsi kärsii, kun hänen tukkansa on pahasti takussa, eikä hän ole “edustuskelpoinen” koulussa. Valtio kärsii, kun sillä on suuria poliittisesti rakennettuja takkuja edessään. Se ei ole edustuskelpoinen sen paremmin kansainvälisesti sotasyyllisenä kuin pelkurikansana, joka ei rohkene edistää omia legitiimejä oikeuksiaan ja kansalaistensa ihmisoikeuksia.


Takkujen selvittäminen on mahdollisuus

Muutos on mahdollisuus. Takkujen selvittäminen rakentaa täysin uusia mahdollisuuksia. On tartuttava hetkeen. On ryhdyttävä korjaamaan Karjalan palautustakkua nyt.


--

Voit koska tahansa erota listalta klikkaamalla alla olevaa linkkiä tai kopioimalla se kokonaisuudessaan selaimesi osoite-kenttään ja painamalla enter:



Lista-informaatio: Pro Karelian lista tiedotteiden lähettämiseksi.

Tätä listaa käytetään vain ProKareliaan liittyvien tiedotteiden lähettämiseen. Alla oleva posti-osoite liittyy tähän listaan:


Pro Karelia ry

Topeliuksenkatu 15 A

FIN-00250 HELSINKI

attn: Veikko Saksi

[email protected]

[email protected]

(Postituslista-informaatio listalta poistumislinkkeineen on tämän viestin lopussa.)
__

Tiedote 02.06.2008, julkaisuvapaa

Pro Karelia ry

http://prokarelia.net

[email protected]


http://prokarelia.net/fi/?x=artikkeli&article_id=1584&author=10

OPETTAAKO SIPERIA FORTUMIA VERONMAKSAJIEN KUSTANNUKSELLA?


- Mitä Fortum ostaa Siperiasta?
- TGC-10 ei tuota voittoa, mutta investointitarve miljardeja
- RAO hallitsee Venäjän sähkön, miten käy Fortumin?
- Onko Fortumissa havaittu Venäjän muutos?

Mitä Fortum ostaa Siperiasta?

Kauppalehdessä 02.06.2008 oli pieni uutinen Fortumin venäläisyhtiön toimitusjohtajan vaihtumisesta. Fortum osti 76.5 % TGC-10 –sähköyhtiöstä Siperian puolelta tämän vuoden helmikuussa järjestetyssä huutokaupassa.

Fortumin tarjous oli tiettävästi kolminkertainen verrattuna seuraavaa tarjoukseen, joten ei ihme, että Venäjällä asiaa ihmeteltiin kovasti. Fortum on tehnyt loppuosakkaille ostotarjouksen osakkeista. Pelkästään tämän 23.5 % yhtiöosuuden arvoksi Kauppalehti ilmoittaa 620 milj. euroa.

TGC-10 ei tuota voittoa, mutta investointitarve miljardeja

Sähköyhtiön yhtiökokouksessa on yhtiön voitoksi ilmoitettu noin 0.3 milj. euroa. Tuloksen perusteella sähköyhtiöllä ei juurikaan ole ostoarvoa. Mitä Fortum ostaa vajaalla 3 mrd. eurolla?

Ostettu sähköyhtiö on toivottoman vanhanaikainen. Sen teollinen infrastruktuuri on uusittava kokonaisuudessaan. Suomessa laitoksesta näytetyt kuvat eivät olleet Siperiasta, vaan Murmanskissa olevasta laitoksesta. Fortumin kokonaispanostus nousee siten 5 – 10 mrd. euron tasolle, ennen kuin laitos on mahdollisesti kilpailukykyinen.

RAO hallitsee Venäjän sähkön, miten käy Fortumin?

Venäjän hallinto on uuudistamassa kokonaisuudessan sähkötoimialaansa. Ehkä Fortumin olisi hyvä tutustua suunnitelmaan “Action Plan for the Final Reorganization of RAO UES of Russia”. RAO tulee hallitsemaan sähkötoimialan ja jakelun. Mikä silloin on Fortumin kokonaan omistaman laitoksen asia? Suunnitelma löytyy mm. TGC-10:n nettisivuilta.

Jos/kun Gazprom sanoo, että he haluavat ostaa edullisesti osake-enemmistön ja jos se ei käy, kaasun toimitus sähköyhtiöön loppuu. Millä Fortum silloin tekee sähköä?

Pitääkö paikkansa, että päätöksenteko Fortumin suurimman omistajan osalta kulki siten, että toimitusjohtaja Mikael Lilius soitti puolustusministeri Jyri Häkämiehelle ja kertoi, että Siperiassa on sähkölaitos ostettavissa ja sai samantien ostoluvan? Onko yhtiön tappioiden korvaaminen yhtä helppoa?

Onko Fortumissa havaittu Venäjän muutos?

Onko Fortumissa havaittu, että pääministeri Vladimir Putin on perustanut hallitukseen presidiumin eli uuden politbyroon ja ulkopolitiikasta vastaavan elimen ja että kaikki strategiset toimialat ollaan siirtämässä silovikien eli vakoojien johtamien valtion holding-yhtiöiden alaisuuteen? Arvioiko Fortum, että TGC-10 tulee olemaan poikkeus tässä kokonaissuunnitelmassa?

Mitkä ovat ne liiketaloudelliset perusteet, joilla suomalaisten veronmaksajien enemmistöltään omistama yhtiö on tehnyt TGC-10:n kaupan? Mitä tällaiseen kauppaan liittyy sellaisia uusia “sotakorvauksia”, jotka suomalaiset veronmaksajat tulevat maksamaan ja joita ei ole kerrottu? Palaamme asiaan.




--


Voit koska tahansa erota listalta klikkaamalla alla olevaa linkkiä tai kopioimalla se kokonaisuudessaan selaimesi osoite-kenttään ja painamalla enter:



Lista-informaatio: Pro Karelian lista tiedotteiden lähettämiseksi.

Tätä listaa käytetään vain ProKareliaan liittyvien tiedotteiden lähettämiseen.

Alla oleva posti-osoite liittyy tähän listaan:


Pro Karelia ry

Topeliuksenkatu 15 A

FIN-00250 HELSINKI

attn: Veikko Saksi

[email protected]

[email protected]