Internetissä toimivassa Nettiturvakodissa käy kuukausittain satoja henkilöitä testaamassa suhteensa perheväkivaltaan.
Ensi- ja turvakotien liiton ylläpitämä Nettiturvakoti löytyy osoitteesta
www.turvakoti.net
Testien tulosten perusteella perheissä tai lähisuhteissa on yleensä tönimistä, läimäyttelyä, kiinni käymistä sekä väkivallalla uhkaamista.
Viidesosa testiin vastanneista oli kokenut sellaista fyysistä väkivaltaa, jonka seurauksena voi olla henkisten ongelmien lisäksi vakavia fyysisiä vammoja.
Väkivaltaisessa suhteessa elettäessä väkivallalle helposti sokaistutaan ja siitä tulee normaali osa elämää.
Tuossa osoitteessa on myös neuvoja miten väkivallan uhri tai väkivaltaa käyttävä voi etsiä apua.
Ensi- ja turvakotien liiton ylläpitämä Nettiturvakoti löytyy osoitteesta
www.turvakoti.net
Testien tulosten perusteella perheissä tai lähisuhteissa on yleensä tönimistä, läimäyttelyä, kiinni käymistä sekä väkivallalla uhkaamista.
Viidesosa testiin vastanneista oli kokenut sellaista fyysistä väkivaltaa, jonka seurauksena voi olla henkisten ongelmien lisäksi vakavia fyysisiä vammoja.
Väkivaltaisessa suhteessa elettäessä väkivallalle helposti sokaistutaan ja siitä tulee normaali osa elämää.
Tuossa osoitteessa on myös neuvoja miten väkivallan uhri tai väkivaltaa käyttävä voi etsiä apua.
Vastaukset 22
Vanhimmat
vaimo potkaissut täysillä kerran nilkkaan, syynä huomaamattomuuteni asiaan, että tallasin kenkäni kannalla varpaillensa (hän oli luullut mun tallanneen tahallaan) - asia tapahtui suhteemme alkuaikoina.
Itse olen kerran antanut rouvalle luunapin. Rouva muistaa ko. luunapin vieläkin, on ehdottomasti kieltänyt antamasta lapsille vastaavia. (kallo oli kumissut minuuttikaupalla) Syynä ko. luunappiin oli "testiajo", josko luunappeja voisi käyttää lasten kasvatusmetodina - ts. rouva antoi luvan testata luunappien lujuutta. Mullakin kyllä oli sormi arkana koko loppuillan. (Rouvaa nauratti kipukyynelten seasta, kun oli antanut luvan testata asiaa... :-) Olisikohan meidän suhteessamme jotain tukahdutettua S/M-meininkiä, mene ja tiedä.
Lapsia olen (en hakannut) piiskannut pari kertaa - tilanteissa, jossa ovat meinanneet tahallaan aiheuttaa sisarusten sokeutumisia ja vakavia vammoja. (Joskus tulee tilanteita, jossa 4-6-vuotiaille ei todellakaan "sanat riitä kertomaan", jos meinaa välttää nuorempien vakavat henkilövahingot). Olen myös antanut 1/10 -voimakkuus luunappeja, kun ovat käyttäytyneet tahallaan tyhmästi (ne tehoavat siten, että lapsia alkaa nolottaa yleensä - sitten alkaa juttutuokio, jossa lapset pohtivat kanssani, oliko luunappi aiheellinen vai ei).
Ehkäpä meitä voisi luonnehtia perheväkivaltaiseksi perheeksi. Ilmeisesti olen tuossa yllä tunnustanut myös rikoksen lasteni osalta.... Joskin nykyisin alkaa lapset olla siinä iässä (6-7 vuotta jne.) että puhe alkaa mennä perille ihan sellaisenaan, korkeintaan joskus joutuu ääntä korottamaan.
Mutta itse kannatan (enemmän sieluun kuin ruumiiseen sattuvaa) kevyttä piiskaa silloin, kun lapsi käyttäytyy oikeasti vaarallisesti muita ja itseään kohtaan, eikä muuten tokene. Silloin ei kannata lässyttää, ettei satu pahempia vahinkoja. Onneksi ei ole tarvinnut käyttää kuin yhden käden sormilla laskettu määrä - on myös tärkeää puhua ja selittää, miksi tuollainen kokemus tarvitaan. Lapsi kyllä ymmärtää syyn ja seurauksen, kun se selitetään (ja useimmiten jo ennenkin). Lapset myös todella arvostavat juttutuokioita, ja esim. omillani tuntuu olevan todella vahva oikeudentaju ... pitävät kaikki kolme keskenään yhtä, ja jos joku saa jotain, on useimmiten jakamassa sitten toisille...
Täytyy kyllä todeta, että etenkin väsyneenä ollessa, jos lapset vielä lisäävät ärsytyspotenssia, tulee uhkailtua piiskalla. Etenkin yhtälö, jossa ei ole saanut nukkua tarpeeksi on sellainen, että paljon helpommin ärsyyntyy lapsiin (mikä toisaalta on tavattoman yleinen juuri pienten lasten vanhemmilla).
Yksi perheväkivaltaa ehkäiseviä juttuja olisi varmasti, että jotenkin saisi hoitoapua sellaisiin aikoihin, kun univaje vanhemmilla on suurin... se on mielestäni pahin syy perheväkivaltaan. Hyvin levännyt vanhempi harvemmin on helposti ärsyyntyvä.
Järkyttävä on kyllä luku, että 20% on saanut perheessä vakavia vammoja... jokainen prosentti on tuosta liikaa.
No minkäslaisen tuloksen sait tuossa testissä?
Kyllä tuo piiskaaminen sentään taisi mennä vähän liiallisuuksiin, eihän sitä kait harrasta enää muut kuin lestadiolaiset?
Kyllä se vielä 40-lukulaisille on tuttua tuo piiska ovenpielessä jörröttäminen ja jopa sen käyttäminen.
Muutos on tullut vasta meidän lapsiemme hyväksi, eli 70-luvun lapsille.
...aika mielenkiintoisia, ensimmäisestä osiosta oli vaikea sanoa mitään, kun emme ole perustavaa laatua olevista asioista olleet vuoden aikana eri mieltä... sinne ei tullut sitten rasteja, muuta kuin pariin kohtaan, jossa perustellaan juttuja toisille (testi sanoi, että ristiriitatilanteiden ratkaisu ei tapahdu täysin rakentavassa ilmapiirissä).
Itse en ole vastaavaa kokenut, mutta pitää kysyä kyllä vaimolta.. :-)
Muilta osin, ei näyttänyt parisuhteemme olevan henkisesti, fyysisesti, eikä seksuaalisesti yhtään väkivaltainen....huuh.
Lasten osalta jäin pohtimaan... meillä ne ovat kaikki vuoden välein, ja kun kolme 3-6 vuotiasta huseeraa yhdessä, ja toinen (4-5 vuotias) jahtaa naulainen lauta kädessä toista ja huitoo kanssasisariaan ja veljiään , useista kehotuksista huolimatta... niin mitä sinä tekisit (tai vaikka saa nuo laudat pois pihapiiristä, niin metsiköstä löytyy sitä ja tätä kepakkoa, jota on mahdoton siivota...??
Ts. joskus pieni ruumiillinen kipu on ollut käsittääkseni pakko suoda lapselle silloin, kun meinaa muutoin tulla henkilövahinkoja, eikä sana kuulu. Sillä on toennut sitten.
Ehkäpä tilanne on paremmin heillä, jotka jättävät 3-4-5 ikävuotta lasten väliin, niin se vanhempi yleensä osaa sitten jo hillitä itseään, vaikka nuorempi pillastuisikin...
Itse en ole muistaakseni koskaan saanut piiskaa, isoveljeni on kertomansa mukaan kerran, pikkuveljeni osalta en tiedä. MEillä oli kyllä paljon suuremmat ikäerot... enkä muista, että esim. isoveljeni olisi koskaan jahdannut minua keppi kädessään, ja olisin juossut henkeni edestä karkuun.. Mutta pari tuommoista 3-4 vuotiasta, kun sattuu erimielisyyttä jostain, voivat käyttää näköjään yllättävän raakoja konsteja...ellei asiaan puututa.
...joten asia ei periydy mulle. Eikä ilmeisesti vaimonkaan puolelta. (Hän muistaa saaneensa piiskat kerran, kertoi tarinankin, ja pitää itsekin asiaa aiheesta annettuna :-)
Piiskaaminen on eri asia kuin hakkaaminen, siinäkään ei lapseen satu, kuin enemmän henkisesti.
Paras fyysinen keino, ei rangaistus, on ehkä silloin, kun lapsi ei hallitse itseään ja tunteitaan, pitää lujasti ja määrätietoisesti sylissä ja samalla jutella. Ennätystarve tällaiseen on 10-15 minuuttia, sitten kun lapsi on rauhoittunut voi päästää menemään. Sekin on toisaalta väkivaltaa, kun lapsen liikkumista siinä rajoitetaan (ettei se tee taas vahinkoa itselleen ja ympäristölleen).
Yleensä on mielestäni tärkeää pitää pienestä pitäen lapselle selkeät rajat, ja pitää niistä kiinni. Silloin lapsella on turvallinen olo. Jos lapsi tietää, että veljen/sisaren huitomisesta naulaisella laudalla seuraa piiskat, hän ei tee sitä kuin korkeintaan sen kerran, kun näin tapahtui. Kokemukseni mukaan sanominen "älä huido veljeä, sisarta tuolla, hän voi vammautua/sokeutua/kuolla ei aina ole auttanut..."
Uskon, että Raamatun sananlasku: "Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa" koskee juuri sitä, että lapsen pitää tietää, että hänen käyttäytymisellään on rajat.
Jos taas ei pidä rajoista kiinni, tulee lapselle itselleenkin pian turvaton olo. Esim. meillä olemme joskus, kun lapsi kapinoi, kysyneet, "mitäs sanoisit, jos emme puuttuisi sinun tekemisiisi yhtään"... Jo 6-vuotias lapsi on mennyt hiljaiseksi, ja tullut kohta sanomaan "joo, tehdään vaan niin ja niin"...
Mistä olet saanut päähäsi, että lestadiolaiset "harrastavat" piiskaamista. Jos joku "harrastaa" lastensa piiskaamista, niin silloin voi kyllä jo olla joku pielessä?
No kyllä tuo Raamatun hirmuohje: Joka vitsaa säästää se lastaan vihaa, on hyvin otettu käyttöön kiihkouskovaisilla.
Olen kuullut ja nähnyt.
Ehkä ei nyt enää niin suuressa määrin kuin ennen.
...sanan alkuperäisessä merkityksessä pyrkii kiihkeästi noudattamaan sanaa: "rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi".
Ts. kiihkouskovainen ei ainakaan nauti siitä, jos joutuu lastansa kurittamaan... Jos joku tuommoisesta nauttisi, niin sellaisella ei toivottavasti lapsia olisi.
Toisaalta, ehkäpä paria "piiskauskertaa" paljon suurempi ongelma on se, että mies/nainen hylkää perheensä ja lapsensa, ts. "lähtee läiskimään". Tuommoinen hylkäyskokemus on ymmärtääkseni paljon syvääluotaavampi, kuin se, että pistää lapselle ne rajat.
Ennen, mummoni ja pappani sukupolvi oli monet selkäsaunat kokenut - silti puhuivat vanhemmistaan arvostavasti ja tuntuivat heitä rakastavan... He olivat olleet aina kuitenkin heitä varten paikalla.
Toisaalta on hyvä, ettei se vitsan käyttö ole "normi" vaan ennemminkin nykyisin poikkeus - ison osan normaaleista tilanteista saa hoidettua vaikkapa "jumi-rangaistuksella" ja jutustelulla. Mutta sekin vaatii sen vanhemman läsnäoloa.
Kyllä se suurin ongelma on nykyisin kuitenkin se, että vanhemmat eroavat, ja avioerolapset kokevat tulevansa hyljätyksi... Se on ollut useimpien heidän ongelmansa, jolla on traumoja lapsuudestaan. Myös ne, jotka oikeasti ovat kokeneet väkivaltaa lapsena (ts. pelänneet kotona), ovat heikoilla.
(Juuri kysyin lapsilta, laittaessani nukkumaan, että pelkäävätkö he minua - kun aloin miettimään näitä asioita, taas kerran. Tulivat syliin kaikki, ja sanoivat että ei tietenkään... Ts. mulla ei nyt tullut aiheesta huonoa omaatuntoa. Se kyllä on sillä hetkellä aina tuntunut karmealta, kun on joutunut "piiskat antamaan" - ts. siitä ei isänä todellakaan "nauti" - ja hyvä niin.)
Kerrotko pari mehevää tarinaa vielä kiihkouskovaisista perheistä, jossa isä/äiti hakkaa lapsiaan silmät kiiluen? Mitä noista lapsista on sitten tullut? Ihan mielenkiinnosta olisin nyt tuollaisella "sosiaalipornotuulella" tässä, kun odottelen koneen ääressä lasten nukahtamista omissa huoneissaan...
Vai "joudut" sinä antamaan piiskaa.
No ei kukaan joudu mihinkään.
Enhän minä silmien kiilumisesta ole mitään puhunut, nyt kyllä lisäilet omasta päästäsi noita kiilumisilmiöitä tähän piiskajuttuun.
Vai ajatteletko että kiihkouskovaiset jotensakin kanavavoivat seksuaalisuutensa tuohon piiskaamiseen.
Näin on kyllä mahdollista että asioitten laita olisikin.
Kun ei saa nauttia seksuaalisuudestaan niin se kiihottavuus kieroutuu sitten johonkin muuhun, vaikkapa vallan väärinkäyttöön, eli lasten piiskaamiseen.
Moni lapsi jolla on aikuisena sadomasokistisia tunteita seksuaalisuudessaan, ovat kokeneet juuri tällaista housujen poisriisumista ja pyllylle piiskaamista lapsuudessaan.
Kihelmöivä tunne pyllyllä on saanut aikaan aikuisena seksuaalisen värjäytymisen, koska lapsi on samalla kokenut rakkautta piiskaajaansa kohtaan.
...kysymykseeni, että mitä teet, kun sinun 4-vuotias pallerosi meinaa hutkia sen 3-vuotiaan sokeaksi karahkalla, eikä välitä edes tavallista kovemmasta äänensävystä? Kyllä piiskan antaminen on enemmän sellaista, että jos sen pari kolme kertaa joutuu lapsilleen tekemään, niin edes silloin sitä ei tee mielellään.
...vastauksesi toisaalta kertovat, että ajatusmaailmasi on hyvin kaukana omastani, sinulla ei ole omia lapsia, ja että "tahallasi?" (tai silkasta keskustelun ryydittämisen halusta) luet vastauksistani erilaista sävyä kuin niihin ainakin itse tarkoitan...
Tuon määritelmäsi mukaan muuten isovanhempieni sukupolvessa pitäisi olla kaiken järjen mukaan paljon enempi sadomasokisteja, kuin nykyisissä liberaalisti kasvatetussa ikäluokissa.. Itse olen vähän ymmärtänyt asian olevan toisin päin... Ts. ei tuo hypoteesisi sadomasokismin suhteesta normaaliin "koivuniemen herra"-kasvatukseen näin äkkiseltään tunnu kovin järkeenkäyvältä.
Vaimostani ei nyt vielä ole tullut sadomasokistia, vaikka kertoi lapsena kerran piiskaa saanensa... omat lapseni ovat saaneet noin kerran-pari kukin, ja nyt tuntuu, ettei ilmene tarvetta enempään...
Lisäsin tuon silmien kiilumisilmiön tuohon vähän ruokkiakseni omia stereotypioitasi - mistä olet kuullut, etteivät "kiihkouskovaiset" nauti seksistä? (Usein noita lestadiolaisia syytetään juuri päinvastaisesta... ryökäleitä ;-)
Se, joka lastensa piiskaamisesta nauttii, joutaa HETI hakemaan ammattiapua.
Nyt kaikki vielä elossa olevat mummut ja papat, jotka ovat saaneet perinteisen kasvatuksen, kuinka sadomasokistisia teistä on tullut? En tiennytkään, että oma sukupolveni on sadomasokistien kasvattama... HUI.
Kyllä sinä varmaankin puhumallakin lasten kanssa olisit selvinnyt jos olisit hieman mielesi malttanut ja käyttänyt enemmän psyykkistä energiaa ja kekseliäisyyttä.
Tuo piiskan antaminen kun on nykyisen lainkin mukaan rikos.
Seksuaalisesta sadomasokismista puheenollen, harvemmin sitä varmaankin harrastetaan lasten ja lastenlasten nähden.
...luettelemisen sijasta voisit vaikka vaivata aivojasikin vähän, ja vastata tuohon kysymykseeni. Se kiinnostaisi enemmän, mitä asiasta ajattelet, noin konkreettisesti.
Ts. miten käyttäisit omaa psyykkistä energiaasi ja kekseliäisyyttäsi esim. kuvaamassani tilanteessa? Kun pitää oikeasti saada huitominen loppumaan?
No aivan kuten sinäkin mainitsit yhtenä esimerkkinä: Pitäisin lapsesta kiinni.
Mutta en kipeästi vaan sen verran kuin olisi tarpeellista ja niin kauan että lapsi rauhoittuisi.
Sitten alkaisin selittää miksi ei voi käyttäytyä tuolla tavoin ja yrittää katsoa mitä muuta voi asialle tehdä noin aivan käytännössä, esim voisiko ostaa leikkikaluja useampia samanlaisia siten, ettei samasta suositusta tule koko ajan kinaa.
Fyysistä kuritusta en missään nimessä käyttäisi.
Jos käyttäisin, se olisi merkki siitä, että olisin menettänyt itseni hallinnan.
Asiassa on monta puolta.
Minua itseäni hakattiin useinkin vyöremmillä, mutta en katso sen vahingoittaneen minua. Maailma on lyönyt paljon lujempaa!
Mitä tulee perheensisäiseen väkivaltaan, niin en ole koskaan lyönyt vaimoani. Näin jo siksi, etten pidä muutenkaan tapanani mätkiä naisia ja toiseksi jotkut asiat nyt vain ovat tabuja.
Itseasiassa olen turvautunut aikuisiälläni hyvin harvoin väkivaltaan ja silloin tuo toinen on taatusti saanut vain sitä, mitä on tullut hakemaankin!
...tulevien lastesi kanssa sitten vain. Toivon ihan todella, että et tule koskaan menettämään itsesi hallintaa lastesi kanssa... Se ei ole kenellekään hyväksi. Kokemuksesta tiedän myös, että jotkut ideaalit lasten kasvatuksesta karisevat sen jälkeen, kun oikeasti niitä lapsia sitten on tullut. Pidä vain ideaalisi, ja yritä myös sitten ajan tullessa ne toteuttaakin.
Fyysistä kuristusta ei pidä koskaan käyttää, jos on menettänyt malttinsa... Silloin, kun minä menetän malttini, lähden hetkeksi muualle rauhoittumaan. Ts. kiukunpuuskassa on parempi mennä toisaalle ja laskea kymmeneen. Ts. jos läpsäyttää lasta pyllylle, niin siinä ei pidä käyttää hakkaamista, vaan lähinnä jo sellainen hipaisu riittää, pääefekti on se, että lapsi oikeastaan nolostuu aiheesta - yleensä lapsi ei koe kipua sinänsä rangaistuksena, vaan koko tilanteen. (Sietävät toisiltansa paljon kovempaa turpaan mättämistä kivun suhteen paljon kevyemmin, muuten).... lapset huitovat toisiaan sitten raivostuessaan estotta, ja minä olen aika onnellinen, kun meidän kolmella on esim. silmät vielä kaikilla tallella.
Noh, kasvatusmetodit itse kullakin.
Tärkeintä on kuitenkin se, että aidosti rakastaa lapsiaan, ja on johdonmukainen niiden rajojen suhteen.
Tuo jumi-jumi juttu on myös mun mielestä se toimivin - lastakin alkaa nolottaa se reuhtominen viimeistään viiden minuutin jälkeen, ja sitten hänen kanssaan voi jutella.
3-4-vuotiaalle ei selitykset vielä aina hirveästi auta... heillä on joskus ihan sellaisia jänniä aivoituksia, että "saapas nähdä miten pikku/isoveli reagoi, kun huitaisen lankulla...", ja jos heillä ei ole konkreettista sanktiota tuommoisesta käytöksestä, niin ihan mielenkiinnosta voivat huitaista... 5-6 vuotiaana (joillakin jo 4-vuotiaana) alkaa sitten kehittyä jonkinasteista empatiaa ja kykyä samaistua myös siihen toiseen, ja silloin voi alkaa puhuminenkin auttamaan.
Yleensäkin noin tuhat kertaa saa puhua esim. sitten siitä, miten roskataan ja sotketaan ja miten sitä pitäisi välttää - joten kärsivällisyyttä tarvitaan joka tapauksessa.
Et hyväksy fyysistä kuritusta ? Silti toisella nimimerkillä uhkailet kaikki jotka EIVÄT suvaitse femi-NISTEJÄ.
feminismi on vakava sairaus aivan kuten heroinismi.
No miesten listiminenhän vain vähentää väkivaltaa lapsia ja naisia kohtaan.
Vammana tuosta remmistä sinulle on näköjään jäänyt sellainen tunne että se olisi jotenkin ollut ansaittua.
Kyllä siinä kuule on vanhemmillasi kyvyt loppuneet lyhyeen kun eivät muuta keinoa ole osanneet käyttää.
Sitäpaitsi voi tuollainen pieksäminen aiheuttaa sen, että uskoo, kun maailma/toiset ihmiset sitten potkivat sinua päähän, että se olisi jotenkin oikeutettua ja ottaa vastaan mukisematta.
Toisaalta voi remmittely myös johtaa päinvastaiseen, eli ainaiseen vihamielisyyteen ja tukahdettuun aggressioon, jota voi purkaa esim. täällä feminismipalstalla feministejä/naisia kohtaan.Äitikö löi?
Jos keskittyisit lastesi kasvattamiseen etkä roikkuis täällä ja antais lasten riitatilanteitten kehittyä liian pitkälle sen vuoksi, että feministipalstalla on paljon hauskempaa viettää aikaa, niin ehkäpä saisit ajoissa antamalla aikaa lapsillesi nämä kurinpidolliset asiatkin kuntoon.
...aion yrittää noudattaa sitä. Ihan oikeasti.
Muistan kun lapsuudessa pahojen tekojen jälkeen haettiin koivun vitsaa pihamaalta tiesi, että kohta risu viuhuu.
Kun katselee näitä nykynuoria ja niiden toilailuja niin selvästi ovat koltiaiset kunnon selkäsaunan tarpeessa. Kun ei järkipuhe tehoa niin on otettava uudet konstit. Nykyaikainen paapomis/ymmärtämis kasvatus on aivan persiillään, näkeehän sen tyhmempikin katukuvassa. Niin pojat kuin tytöt mätkivät kilvan toisiaan, varastellaan, rikotaan paikkoja eikä muista välitetä tuon taivaallista. Moraali on näihin taottava vyöllä ja risulla.
Kiristys, lahjonta, uhkailu ja koivuniemen herra. Noista löytyy vastaus selkärankaisen ihmisen kasvattamiseen eikä mistään sosiaalitanttojen voi-voi-vali-vali-sillä on niin vaikeaa-pitää ymmärtää-silitetään lisää lässytyksestä!
Tosistusaineistona voisi käyttää ihan pelkkää aika vertailua, nykyaika vs. esim. 70 tai 60luku.
Sinussa näkyy kyllä kasvatuksen jälki.
Et parempaa keinoa ole löytänyt kuin sen vanhan "hyvänajan" pieksämiskulttuurin.
Uskon kyllä että sitten toiset sen ajan lapsukaiset ovat menneet liian pitkälle toiseen ääripäähän, eli rajattomaan kasvatukseen.
Se on paha juttu.
Mutta niinhän kaikessa aina taphtuu voima-vastavoima-antiteesi-synteesi ja sitten taas tullaan tasapainotellen johonkin toimivaan keskivälille.
Nyt aletaan opetella taas rajojen laittamista, mutta ei pieksämällä vaan käyttämällä järkipuhetta ja ei-fyysisiä rangaistusmenetelmiä, esim. kotiarestia, viikkorahan sisäänvetämistä ym sentapaista.
Mutta tänä mediatulvan aikana eivät vanhemmat yksin lapsiaan enää kasvata, vaan TV, elokuvat ja netti kasvattavat myös samoin kauppamiehet, muoti ja mainostajat.
No en minä tarkoittanut, että niitä mukuloita joka rikkeestä piestään. Mutta roti se on kakaroihinkin saatava. Sanoihan jo vanha kansakin, että kun järki loppuu niin työkalut kasvaa. Jos ei tolkku mene hyvällä perille niin jollain se on sinne saatava.
Sellainen paapomismentaliteetti joka nyt on valloillaan aiheuttaa vaan lisää pahaa. Rikollista pitää ymmärtää ja murhaajia hoivata.
Eikö arestit ja rahojen viennit mene juuri tuohon kiristys, lahjonta ja uhkailu kategoriaan?
Pikkupoikana kun päähän pälkähti jotain pirullista ja heti perään muisti sen pihamaalla olevan koivun niin kyllä siinä teot jäin aikomus asteelle.
Eikä selkäsauna tarkoita, että sairaala reissua mukulalle järkätään. Peppu paljaaksi ja koivunherra viuhumaan. Tukkapöllökin menee hätätapauksessa.
Ja lisäksi! Äänen korotus usein tehostaa järkipuheita. Kyllä pikkupoikana pahuus katosi mielestä kun äiti raahasi tukasta sisään ja meuhkasi, että jos vielä teet niin isän kädestä tulloo!
Kyllä meillä äitikin antoi kurittomille aika kyytiä välistä. Joskus sai naapurin kakaratkin omansa ja välistä vei naapurinkin rouva kulmakunnan penikoita kuin viimeistä päivää.
En kuitenkaan vihaa naisia enkä miehiä. En koe saaneeni mitään traumoja tai muutakaan. Enkä katsele suopeasti jos joku rupeaa minua nyhtämään tai päähän potkimaan kuvainnollisesti tai kirjaimellisesti.
Mukulana tuli opittua, että jotkut rajat ne on tässä elämässä ja tekemisillä on seurauksensa ja ne tulee myös kantaa.
Sinä nyt tunnut näkevän tuota vihaa ja vääryyttä joka puolella. Ikävää...