No niin!
Kuinka moni on keski-iän kynnyksellä valmis myöntämään,että hänen köyhyytensä/vähävaraisuutensa syynä on omien väärien valintojen summa?
On valittu väärä koulutus ja väärä ammatti ja lopulta päädytty jollekin matalapalkkaiselle alalle,josta joutuu kärsimään pää ja ruumis.
Samalla tiedostaen,että kykyjä olisi ollut muuhunkin,mutta valinnat ovat olleet väärät (jälkiviisaasti ajatellen) tai olosuhteet ovat olleet huonot eikä onni ole ollut matkassa.
Ja raiteet vievät enää yhteen suuntaan...takaisin ei voi kääntyä...
Kuinka moni on keski-iän kynnyksellä valmis myöntämään,että hänen köyhyytensä/vähävaraisuutensa syynä on omien väärien valintojen summa?
On valittu väärä koulutus ja väärä ammatti ja lopulta päädytty jollekin matalapalkkaiselle alalle,josta joutuu kärsimään pää ja ruumis.
Samalla tiedostaen,että kykyjä olisi ollut muuhunkin,mutta valinnat ovat olleet väärät (jälkiviisaasti ajatellen) tai olosuhteet ovat olleet huonot eikä onni ole ollut matkassa.
Ja raiteet vievät enää yhteen suuntaan...takaisin ei voi kääntyä...
Vastaukset 14
Vanhimmat
ja työelämän työvoimatarpeet eivät riittävästi kohtaa.
Minusta ilman muuta monenkin kohdalla tällainen taloudellisen menestyksen kannalta vääränlaisen koulutuksen tai alan valinneeksi tuleminen on tosiasia. Tällaisesta ei myöskään eroon päästä, muuta kautta kuin yhtäältä koulutusta paremmin työelämän tulevia tarpeita eri aloilla ennakoimalla ja ammattikoulutusta(yliopistokoulutukset mukaan lukien) sen mukaan suunnittelemalla, ja toisaalta myös aikuiskouluttamalla näitä väärille aloille joutuneita ammattialoille joilla esiintyy työvoimasta kysyntää. Tuo työvoiman tarpeen ennakointi on ilmeisesti sen verran hankalaa että pelkästään sen kanssa tuskin ikinä saadaan tätä ongelmaa siedettäviin mittoihin, ja siksi olisikin saatava tuo uudelleen- tai aikuiskoulutus pelamaan kunnolla. Ikävä kyllä, se vaan on niin että aina kun jonkun alalle tungetaan niin tällä alalla jo olevat pakkaavat tekemään kaikkensa jotta ei heidän alalleen väkeä lisää tulisi, sillä niin sen ihmiset ihan vaistomaisestikkin ajattelevat että mitä vähempi väki sitä paremmat pidot. Valtio ja viranomaiset kyllä voivat järjestää aikuis/uudelleenkoulutusta, mutta ammattityöharjoittelut eivät oikein tahdo onnistua. Työharjoittelupaikkoja on joko vaikea järjestää tai sitten työharjoittelupaikkoja on järjestettävissä mutta ne ovat epäasiallisia, eli niissä käytetään työharjoittelijoita ilmaistyövoimana tekemään vaan jotain yksinkertaista aputyötä jota ei vakijengi viitsi tehdä. Ja kun tällaisen ammattikoulutuksen/työharjoittelun sitten on suorittanut, ja lähtee siitä saamillaan papereilla noilta samoilta työnantajilta alan ammattitöitä tai ammattityöharjoittelupaikkaa hakemaan niin arvaahan sen miten siinä helposti käy, varsinkin jos ja kun tuo samainen koulutus/työharjoittelu - ruletti pyörii sekin takana edelleen.
Tietenki jokaisen on otettava myös omat taipumukset ja kyvyt huomioon työalaa itselleen valitessa.
Sitten on vielä sellainenkin juttu että jos meillä ns. yleissivistävä koulutus jää vain ja pelkästään näiden yleissivistävien alojen ammattilaisille niin sillä on suuri merkitys demokraattisen yhteiskunnan toimivuutta ja kulttuuripuolta ajatellen.
Eli väärin koulutettu ja aivan liikaa!
30 vuotta koulun penkillä yhteensä, eikä
mitään hyötyä moisesta työelämässä.
Senkin aikaa olisi ollut tavallisissa
duunarihommissa, niin nyt olisi jo jotain
kertynyt pankkitilillekin. Nyt samalla
pienellä palkalla istuu toimistossa ja
ihmettelee, kun ei ole mitään saanut elämässä
aikaan, kun aika on lipunut ohitse.
Että nyt sitten vaan odotellaan noutajaa...
T.S.
Kyllä minä sen uskon, että mies voi hyvinkin 20 vuotta turhan tähden koulun penkillä istua, mutta että istua 30 vuotta. Siinä on kuitenkin vielä iso ero 20 ja 30 vuoden välillä tässä asiassa. Kyllä tuohon 30 liitty sitten jo jotain tutkimus tai opetusprojekteja jos yliopistouralla, tai sitten ainakin monia työharjoittelujaksoja jos jossain ammatillisessa koulutuksessa tuon 30 vuotta täyttymään saa. Ja jos ei näitä niin sitten ainakin työttömyysjaksoja, jotka eivät nekään ainakaan mitään virallisia opiskelujaksoja ole.
Hyvinkin istumaan koulun penkillä 30 vuotta.
Kun ensin käy ylioppilaaksi ja sitten keskiastepohjaisen ns. ammatillisen
koulutuksen ja tutkinnon ja sitten vielä
parin yliopiston kautta korkeamman asteen
tutkinnon ja välissä vielä parit tyhjänpäiväiset vuoden pituiset atk-kurssit ja vieläkin voisi jatkaa jos viitsisi, vaan eipä enää viisikymppisenä huvita. Tuskinpa enää
pärjäisikään, kun ei tuota kielitaitoakaan ole
kertynyt.
T.S.
aikoinaan mennä oppikouluun..ei kun piiaksi vaan ja sitten tuli tehtyä oikein emämunaus=rakastuin ja meille syntyi 2 lasta,siihen loppui sitten haaveet koulutuksesta ja mies joka oli ihan mukava alkoi käyttää alkoholia siihe malliin että katsoin viisaammaksi erota kuin paapoa Häntä loputtomiin.
Siis mun köyhyyteni syy on rakkaus.
Olen yh:na elättänyt lapseni maailmalle ja niistä pienistä palkoista ei elannon jälkeen mitään säästöönlaitettavaa jäänyt.
juttu siitä miten ihmiset siivoavat työkseen, vaikka heillä on yliopistotutkinto..
Maisteri 46v,
tohtori 50v
teologianmaisteri 38v
maaliskuussa työttömiä;
tohtoreita 339
lisenssiaatteja 245
maistereita 7738
Niin, kaipa se opiskelu tässä maassa kannattaa, saahan siivoojan paikan ja 1200e/kk
on vaan jonkun tehtävä.
Tavarat eivät tule kauppoihin itse, ei varastosta autoon, autosta kauppaan, kaupassa hyllyyn, ja kassalta kasiin.
Jonku ne työt on vaan tehtävä.
Siivouskaan ei hoidu vielä koneilla, vaan ihmistä tarvitaan.
Haluaisitko että suomi hukkuu paskaan?
Jätevuoret on rahdattava kaatopaikoille, sielläkin riittää töitä.
Tässä vain pari esimerkkiä, ja niitä on satoja. Itsekö ne tekisit, empä usko.
Kyllä tässä maassa tarvitaan meitä erilaisia tekijöitä, arvon myös pienipalkkainen ansaitsee.
Samoin jokainen ihminen, jos ei lisää sairastuvia haluta.
Mollausta, sitä riittää, kuitenkin kaikki liittyy kaikkeen.
Jos ei työttömiä olisi, ihmiset voisivat hinnoitella myös matalapalkka aloilla itsensä, ja siitähän se poru nousisikin, kun ei kukaan halua maksaa, ja tekijöitä ei saisi palkalla jolla ei elä.
Joten harkintaa, eiköhän kaikki liity kaikkeen.
työ?
Niukan koulutuksen omaavan on helppo vaihtaa töitä kunhan ei aseta liikaa reunaehtoja.
Koulutuksen laatu vaikuttaa osaltaan vaihtamisen helppouteen.
Oma koneennsuunnitteluinssin koulutus antaa suppeahkot valintamahdollisuudet mutta käytännössä, ennen työttömyyseläköitymistä, vaihdoin ammattia viidesti.
Työpaikkoja useamminkin.
Kouluttamaton myymäläapulaisvaimoni vaihtoi työtyyppiä muutaman kerran mutta varsinainen ammatin vaihto ei onnistunut.
"Väärän" ammatin / koulutuksen valinta ei ole lopullinen tuhon syy vaan kaikki riippuu omasta ennakkoluulottomuudesta ja muutosvalmiudesta.
Vaimoni kohdalla vaihtoon ei ollut pakottavaa tarvetta vaan hän vaihtoi paikkakuntaa työttömänä kotirouvana minun mukanani penskojamme hoitaen.
vain painaa päälle, ja siivoojan palkolla ei niitäkään ole helppo hoitaa, työ sekin on, palkka-arvostus vain kehno.
Se NYTin juttu oli aika korutonta, kuvaa hyvin tätä päivää.
Maalla varaa kouluttaa, vaan ei opintoja vastaavia työpaikkoja.
Omat penskamme rahoittivat korkeakouluopintosa Helsingissä sivutöillä.
Toinen ylioppistossa, toinen Otaniemessä.
Normmalit aikataulut.
Tosin tekivät mitä eteen osui!
Ei ole lainoja maksettavana.
Ylikoulutuksesta olen samaa mieltä.
Ei oo järkee!
Pikemminkin ihmisten pettämistä.
en häntä neuvoisi pyrkimään mihinkään koneensuunnitteluinsinööriksi, saati elektroniikkalaitteiden suunnitteluinsinööriksi.
Myös sellainen asia on merkittävä kun nuorena ei oikein osaa ajatella sellaista, että voisi olla viisasta välttää aloja joissa joutuu työskentelemään kovan kansainvälisen kilpailun alla. Esim. juuri joku elektronisten laitteiden suunnittelu on tällainen työ jossa vaatimukset ovat kovat, ja kansainvälinen kilpailu ankaraa. Usein vielä nuoria häristetään teollisuuden edustajien ja viranomaistenkin taholta tällaisille aloille, kun ne ovat tärkeitä kansantalouden kannalta. Tällaiselle alalle lähtiessä voi tietenkin menestys olla huikeakin, mutta riskit on myös isot sen suhteen että tulee epäonnea matkan varrella ja joutuu jopa luopumaan koko hommista joskus pahimmassa keski-iässä siinäkin tapauksessa vaikka hyvään alkuunkin olisi päässyt.
Paljon varmempaa on pyrkiä alale jossa todennäköisesti päätyy työskentelemään ainakin vähän monopolistisessa asemassa jossain kotimaaan tasolla toimivassa firmassa tai toimessa. Tässä mielessä hyvistä valinnoista käy juuri jonkin sortin talonrakennushommat kuten sähköasennukset ja putkityö ja myös joku piirinuohoojan virka on esimerkki hyvästä toimesta. Mutta takuuseen en näistäkään menisi sen suhteen mitä nämä hommat ovat vaikkapa 20 vuoden kuluttua.
Valmistuessani oli järjestysnumeroni alle 5000:n = siihen mennessä oli yhteensä kaikkien koulutussuuntien inssejä valmistunut alle 5000.
Ei se hassumpi valinta ollut vaikka päivääkään en tehnyt suunnittelutyötä.
Työpaikkoja pystyi vaihtamaan. Työnantajat järjestivät asunnot ja kustansivat muutot apumiehinen.
Kahdesti pääsimme valitsemaan remontin pintamaterialit ennen muuttoamme.
Ylimääräinen, palkallinen loma järjestyi.
Palkkaakin maksoivat.
Ei valittamista.
Lapsiamme emme pyrkineet ohjaamaan mihinkään.
Matemaattisesti lahjakkaina hakeutuivat polille, tekninen fysiikka ja yliopistoon matematiikka ja kauppis.
Molemmat valmiita ja koulutustaan vastaavissa töissä.
En minäkään tänä päivänä hankkiutuisi ylikoulutetulle tusinainssilinjalle.
Todennäköisesti katsoisin jonkin käytännön ammatin jolla on nyt kysyntää ja varautuisin tarvittaessa vaihtamaan alaa kuten olen nytkin tehnyt.
Kaikkinensa, ihmisestä itsestään riippuu niin pirun paljon.
Muutama opiskelukaverini juuttui valmistuttuaan tusinasuunnittelijaksi.
Joku toinen on suuren, kansainvälisen konsulttitoimiston huipputekijä.
Minua pieretti kansalaiskoulussa. Yksi kaveri uhkasi antaa minulle selkään, jos en haisemistani lopeta. Se piereskely oli sellainen jännitys oire. Olin saanut sen siitä, kun isot pojat kiusas. Koulua ei siis kovin tehokkaasti käyty, vaan piereskeltiin. Kokemani jälkeen olin hyvin haluton hankkimaan lisäkoulutusta heti kansalaiskoulusta selviydyttyäni. No niin. Vuosia kului. Hankin sitten myöhemmin kunnioitettavan koulutuksen, mutta liian myöhään. Siitä ei siis ollut mitään hyötyä minulle.
kannattaa olla viisas ja tutkia miten työpaikkoja löytyy. Jos vaikka miten joku yliopistotutkinto kiinnostaisi, mutta tutkinnon suorittaneita on esim 500 työttömänä, niin viisaudessaan voi päätellä, että kuudessa vuodessa tulee aina vaan 500 työtöntä, eli tilanne ei miksikään muutu. On se niin jähmeää tämä Suomen koulutuspolitiikka. Sen sijaan kannattaa miettiä jotain alaa jolla on töitä ja palkkakin mukava, vaikkei se ihan älyttömiä kiinnostakaan. Kuitenkin töissä on mukavampi olla. Saa esim asuntolainaa eikä toisaalta tarvitse kärvistellä sellaisissa hommissa joissa muut väärinkoulutetut yhteiskunnan varoja haaskanneet tai muut kouluttamattomat ovat.