http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200805307725921_ul.shtml
Surkea vässykkä. Jos minä olisin ollut kyseisen lellivauvan komppanianpäällikkö, niin olisin antanut håkanin valua kuiviin. Ei tuollaiselle äidin lellikille ole käyttöä työelämässäkään.
Surkea vässykkä. Jos minä olisin ollut kyseisen lellivauvan komppanianpäällikkö, niin olisin antanut håkanin valua kuiviin. Ei tuollaiselle äidin lellikille ole käyttöä työelämässäkään.
Vastaukset 18
Vanhimmat
ja nyt olisit sitten entinen komppanianpäällikkö.
Se olisi tietysti puolustusvoimien kannalta hyvä, sillä kapiaisten
keskimääräinen ÄO olisi noussut.
että sinusta ei olisi komppanian päälliköksi, eikä edes ryhmänjohtajaksi. Jos joku ei kestä armeijaa on hänet parasta kotiuttaa. Tosipaikan tullen pelkääjistä on vain haittaa.
Talvisodassa joka mies seisoi rintamassa puolustamassa rakasta isänmaatamme eikä tullut mieleenkään luovuttaa, vaikka kuinka pelotti. Silloin ei todellakaan ketään lähetetty kotiin sen takia, että sotaväessä ei ole kivaa.
Tällainen pullamössöily on tämän päivän juttuja.
toiset vain enemmin, toiset taas vähemmin. Suosittelen katsomaan SODAN ARVET videon. Kertoo jatkosotamme ihmiskohtaloista. Itse en ole pelkäävää tyyppiä, mutta pahalle se on joskus tuntunut kun joku on uhannut tappaa.
Itse taas olen ns. pelkäävää tyyppiä. Olen kuitenkin 50v elämäni aikana joutunut useasti todella kovaan paikkaan jossa hengenlähtö tai pahoinpitely on ollut konkreettisesti uhkana. Kertaakaan en ole pakoon juossut pelosta huolimatta ja kun tilanne on aktivoitunut olen menettänyt pelkoni ja sen jälkeen on pelko siirtynyt uhkaajaan. En tiedä miten psykologi asian selittäisi. Elämääni ei ns. pelkoni ole koskaan rajoittanut.
Olen itse ottanut hullun murhamiehen kiinni, enkä oikein muista pelottiko vai ei, mutta toimia vaan piti, väkivaltaa käyttäen. Olisihan hän tappanut, mutta ei saanut siihen tilaisuutta. Tuosta on tosin jo kauan aikaa. Nuorena olin kesätöissä Hesperian sairaalassa, josta tuo vaarallinen hullu yritti paeta.
Itse toimin pikkupoikana ns piirivartijana stadin keskustassa. Kyse oli kävelypiiristä joka ulottui bulevardilta sokokselle ja työ tietty öisin tehtävää. Silloin sattui yhtä ja toista.
Tuoreimmat kokemukset ovat kuitenkin muutamien vuosien takaa kun hankin lisä-ansiota jakamalla hesareita öisin. Parin vuoden aikana minut uhattiin pahoinpidellä noin 10-15 kertaa. Yhden kerran luvattiin ajaa ylitseni mutta se suunnitelma meni myttyyn kuskin taitamattomuuden vuoksi. Ns kässärikäännös meni myttyyn, auton takarengas osui kanttariin ja hajosi. Auto nilkutti tiehensä.
Toisen kerran erään porraskäytävän edessä notkui pari sälliä. Kyseiseen rappuun ei mennyt yhtään lehteä mutta sällit vaativat minua avaamaan oven. Sanoin, ettei se käy. Toinen hamppareista otti ulsterinsa kätköistä haulikkotyyppisen aseen, työnsi sen rintaani ja sanoi, että kohta tulee ruumiita. En tiedä mikä minuun meni mutta sanoin, että älä hyvä mies ryhdy ammuskelemaan, ihmiset nukkuvat. Se katsoi minua hetken huulet törhöllään ja alkoi sitten nauramaan sekä pisti pyssynsä takaisin palttoon kätköihin. Kun palasin ylemmistä taloista ja kuljin taas ohi se kysyi soitinko poliisille? Sanoin ettei siitä olisi minulle mitään hyötyä. Vasta autooni päästyäni alkoi vapina ja oli vaikea saada avainta paikalleen ja koko loppuyö meni tutistessa.
Vartiomies ajoilta yksi hupaisakin tapaus. Erään ravintolan edustalla mies veteli naista korville niin, että lätke kävi ja nainen kiljahteli kovasti. Menin kysymään jotta onko tuo tarpeellista? Kuinkas kävikään. Nainen hyökkäsi kimppuuni yrittäen lyödä ja potkia sekä käskien minua painumaan .ittuun.
Teki saman tempun kuin Palle, heh heh.
Eikö sinun mielikuvitusmaailmassasi sotilaskarkuruutta tapahtunut ollenkaan?
Sattuihan mullekkin hertsikassa, että ase laitettiin päätäni vasten mutta ei uhattu vielä ampua. Olin ihan vapaalla, kaverini kanssa kyläilemässä. Kysyin uhoojalta, että mistäs olet saanut noin hienon aseen? Naurahti ja vei aseensa pois. Arvatenkin en enään kyläillyt siinä paikassa. Taisi olla pientä mustasukkaisuutta omasta puolisostaan. Kummasti pää selveni vaikka olin nauttinut alkomahoolia. Sain soitettua taksin ja menin kaverini luokse yöksi. Tapaus kuitattiin juopottelemalla, ei pöljättäyt enään.
Osasyy, tai oikeastaan koko syy omaan käytökseeni tilanteessa oli, ettei aseen kanssa hosuja ollut kännissä eikä liimojen tai muiden aineiden vaikutuksen alla vaan vaikutti täysin selvältä ja halunaan vain päästä (ilmeisesti) kaverinsa luo loppuyöksi. Luotin ilmeisesti siihen, ettei selväpäinen ala tosissaan ammuskelemaan.
Rapussa johon miehet halusivat oli se erikoispiirre, että siellä yhdessä huoneistossa joka yö paloi kirkkaat valot. Ei normaalit lamput vaan jotenkin erikoiset. Itse olin varma, että siellä on isompi viljelmä kasvatuksen alla. Hupaisaa se, että paikka on vain noin 700 metrin päässä pollen pääkonttorista.
No, toisella kertaa oli eri talossa myös kaksi miestä jotka nakkelivat pieniä kiviä toisen kerroksen ikkunaan. He tulivat samalla avauksella sisään mitään sanomatta. Helvetin riskejä sällejä jotka menivät toiseen kerrokseen ja alkoivat hakata ovea. Itse aloitin kolmannesta ja kun tulin kakkoseen miehet kohteliaasti väistivät kun pudotin lehden heitä kiinnostavasta oven luukusta. Kun jatkoin matkaa kuului kuinka ankaria potkuja alkoi jysähdellä oveen ja hoono soomi vaati ovea auki heti. Idästä veikkaisin mutta mitäpä se minulle kuului.
nykysiin ei ole tarvetta tuollaiseen, joitakin on tosin jotka ovat mieleltään juuttuneet talvisotaan
En viitsi keroa omistani kovin paljon enempää, etten "paljastuisi" Mutta asettakin on tullut käytettä, niin että kukaan ei haavoittunut eikä kuollut. Siis itse olen joutunut ampumaan "lähelle" ;=))
Tässä vasta pintaa pyyhitään eikä julkisesti viitsi ihan kaikesta kertoa. Parempi niin ja toisaalta on hyväkin unohtaa monia asioita.
Mutta semmosta se on elämä, en tiedä onko kaikkien mutta ainakin muutaman.
sinulle! Toivottavasti monet pääsevät helpommalla kuin me. Itse ainakin aijon muttaa maaseudulle, kunhan joskus eläkepäivät koittaa. Kaikella ystävyydellä ja enkelten varjelusta meille!
En haluaisi kenenkään kokevan samoja asioita kuin itse olen kokenut noin 50v aikana.
13 vuotta ja muutan korpeen. Paikka on jo valmiina tosin vielä ilman rakennelmia. Kuitenkin erämaalammen rannalla jokunen hehtaari maapohjaa.
Hyvästi "sivistys".
Enkelit ovat meitä varjelleet tähän asti, tuskin ne meitä hylkäävät tuonnempanakaan.
Ulkona paistaa aurinko. Pitäisiköhän sinunkin lähteä ulos keräämään D-vitamiinia kroppaasi ja väriä kalpeiden kasvojesi peittämiseksi? Näyttäisit terveemmältä.
Ota vaikka muutama Korkeajännitys lukemiseksi, sen lähempää tuttavuutta et ole sotilasuran kanssa tehnyt.
Ja poista ne lapsipornolinkit galleria-sivultasi, niin saat sen auki.
ironmikes tuo typerä paskaläjä olis varmaan ampunut itseään päähän mut kun ei ole huolittu inttiin tuota sairasta peppuveijaria
ampua itseään jalkaan, siitä te paskaahousut täällä sitten renkutatte, kun teitte mitä kuului paskat housuissa, ettekä oman mielenne mukaan.
rohkea veto kaverilta.
minä kun rintamalle joudun minä ammun omia. olin komppanian nopein ja tarkin ampuja intissä vielä :)