HS toteuttaa journalistista linjaansa, jonka se aloitti ns, Nostokoneen veronkiertojutussa, jatkoi Matti Ahteen naisten kähmintäuutisissaan ja nosti huippuunsa Alpo Rusin agenttitarinoissan.
Kaikki nämä hhkutukset osoittautuivat myöhemmin perättömiksi. Nostokone selvisi puhtain paperin, Ahdetta vastaan ei löytynyt mitään raskauttavaa, mutta silti hänet erotettiin ja Alpo Rusi voitti oman juttunsa valtiota vastaan.
Nt HS hehkuttaa dramatiikkaa siitä, että keskusta olisi joku lobbareiden ykköskohde ja hämärämiehiä olisi muka paljastettu keskustan takana.
Suurempaa sontaa ei arvostettu medi voisi enää suoltaa!
Juttu on sinänsä tosi. Tottakai kauppaa käyvät liikemiehet tekevät bisnestä ja ovat yhteydessä poliitikkoihin saadakseen itselleenmieluisia kaavaratkaisuja ja lain tulkintoja.
Tämä on kuitnkin tysin normaalia poliittista vuoropuhelua ja eri etupiirien yhteydenpitoa poliitikkoihin. Tätä ovat harrastneet kaikki ay-järjestöt, työnantajajärjestöt, elinkeinoelämän, yrittäjien j maataloustuottajien järjestöt sekä kaupan keskusliikkeet niin kauan kuin parlamentarismia on Suomessa ollut.
Hesari ottaa nyt mehut irti siitä, mistä se saa dramatisoimalla normaalin poliittisen vaikuttamisen ja poliitikkojen tapaamiset tavalla, joka vihjailee salailuun ja laittomuuksiin, lahjontaan ja lahjotuksi suostumiseen.
On hyvä, että sioita käsitellään voimesti, mitään salaamatta. Kaiken pitäisi olla läpinäkyvää ja avointa, että kansa ja äänestäjät tietävät, missä mennään.
Tämä tapa, jossa yksi puolue ja sen yksittäiset henkilöt nostetaan tikun nokkaan ikään kuin laittomuuksiin syyllisiksi epäillyt, ei kuitenkaan ole asiallista journalismia.
Hesari on itse tiensä valinnut. Ehkä tuolla sensaatiohakuisuudella paikataa laskuun kääntynyttä levikkiä ja voidaan pitää ylhäällä suunnattoman kalliit mainostksat.
Muusta tuskin on kyse. Ei inakaan siitä, että HS journlismillaan pyrkisi antamaan lukijoilleen todenmukaisen kokonaiskuvan siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Sensatiohakuinen kohu-uutisointi on aina hyvin yksipuolista kokonaisuuksien kannalta.
Kaikki nämä hhkutukset osoittautuivat myöhemmin perättömiksi. Nostokone selvisi puhtain paperin, Ahdetta vastaan ei löytynyt mitään raskauttavaa, mutta silti hänet erotettiin ja Alpo Rusi voitti oman juttunsa valtiota vastaan.
Nt HS hehkuttaa dramatiikkaa siitä, että keskusta olisi joku lobbareiden ykköskohde ja hämärämiehiä olisi muka paljastettu keskustan takana.
Suurempaa sontaa ei arvostettu medi voisi enää suoltaa!
Juttu on sinänsä tosi. Tottakai kauppaa käyvät liikemiehet tekevät bisnestä ja ovat yhteydessä poliitikkoihin saadakseen itselleenmieluisia kaavaratkaisuja ja lain tulkintoja.
Tämä on kuitnkin tysin normaalia poliittista vuoropuhelua ja eri etupiirien yhteydenpitoa poliitikkoihin. Tätä ovat harrastneet kaikki ay-järjestöt, työnantajajärjestöt, elinkeinoelämän, yrittäjien j maataloustuottajien järjestöt sekä kaupan keskusliikkeet niin kauan kuin parlamentarismia on Suomessa ollut.
Hesari ottaa nyt mehut irti siitä, mistä se saa dramatisoimalla normaalin poliittisen vaikuttamisen ja poliitikkojen tapaamiset tavalla, joka vihjailee salailuun ja laittomuuksiin, lahjontaan ja lahjotuksi suostumiseen.
On hyvä, että sioita käsitellään voimesti, mitään salaamatta. Kaiken pitäisi olla läpinäkyvää ja avointa, että kansa ja äänestäjät tietävät, missä mennään.
Tämä tapa, jossa yksi puolue ja sen yksittäiset henkilöt nostetaan tikun nokkaan ikään kuin laittomuuksiin syyllisiksi epäillyt, ei kuitenkaan ole asiallista journalismia.
Hesari on itse tiensä valinnut. Ehkä tuolla sensaatiohakuisuudella paikataa laskuun kääntynyttä levikkiä ja voidaan pitää ylhäällä suunnattoman kalliit mainostksat.
Muusta tuskin on kyse. Ei inakaan siitä, että HS journlismillaan pyrkisi antamaan lukijoilleen todenmukaisen kokonaiskuvan siitä, mitä yhteiskunnassa tapahtuu. Sensatiohakuinen kohu-uutisointi on aina hyvin yksipuolista kokonaisuuksien kannalta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Liikemiehet antavat valituille kepulaisille vaalitukea. Ensisijaisesti mahdolliset ministerit.
Sitten käydään vuoropuhelua kepun ja liikemiesten välillä.
Ja tuloksena esim pääministeri asettuu kannattamaan Ideaparkkia Vihtiin -vastoin maakuntakaavaa ja vastoin asian esittelevän ministerin kantaa.
Sukari sanoi tv:ss', että ei tätä yksi ministeri (Vapaavuori) voi ratkaista. Sukari sanoi tuntevansa useita ministereitä. Eli tarkoitus oli, että Vihdin juttu siirretään Vapaavuorelta koko hallituksen käsittelyyn - sieltä sitten löytyy Sukarin maksamilta ministereiltöä kannatus.
Ja nyt sitten julkisuuteen paljastuu (kiitos HS;n), että liikemiesten ammattilobbari raportoi toimeksiantajilleen, että "kepu on nyt hoidettu".
Ja kun Hesarin juttu tänään julkaistiin - kaikki kaatui kuin korttitalo. Lobbarit peruuttivat tapaamisen vapaavuoren kanssa. Kukaan ei ole kiistänyt Hesarin uutisen paikkansapitävyyttä.
Tämän selvempää poliittista korruptiota ei ole olemassa. Asiaa ei yhtään lievennä, että kuka on aikaisemmin tehnyt mitäkin. faktat eiin niistä, jos jollakin on!
Nyt eletään tämän Vanhasen ja kepun casen kanssa. Ja tämä näyttää nyt todella pahalta. Vielä mittaluokkaa pahemmalta kuin vuorineuvos-kohellus.
Jos luit avauksen, niin huomasit, että vaalirahoitusta ja lobbausta on tapahtunut aina.
Nyt nostetaan yksi "paljastus" otsikoihin ikään kuin lobbausta ja vaalirahoitusta olisi vasta nyt ryhdytty harjoittamaan.
Tässä on ristiriita uutisoinnin sensaatioherkuttelun ja kovien tosiasioiden välillä.
Sinä kuulut nenästävedettäviin, jos kuvitteet nyt paljastuneen jotain uutta ja ihmeellistä, kun siitä ensimmäisen kerran kirjoitetaan lehdessä.
Ajattele avarammin. Älä ole nenästä vedettävä.
Asiahan on niin, että tämä on ensimmäinen poliittisen korruption tapaus, joka on tullut julkisuuteen.
Ja ketä tästä voi "syyttää". Timo Kalli veti tapin veneen pohjasta. ja vielä Sukari ylimielisenä kehuskeli tuntevansa useita ministereitä.
Ja senjälkeen lumipalloefekti hoiti loput.
Sinä yrität piilottaa tämän asian sillä, että "näin on ollut aina". Saattaa olla.
Mutta nyt tämä maan tapa on räjähtänyt julkisuuteen, kaikkien kauhisteltavaksi. meillä on nyt faktat vain tästä asiasta - ei aikaisemmista. Siksi niitä aikaisempia ei voi käsitellä.
Ollaan tultu pisteeseen, jossa pääministeri on menettänyt mahdollisuutensa jatkaa. Ei ole vaadittavaa luottamusta. Mittarina voidaan käyttää niitä "syitä", jolla Kanervalta meni luottamus.
Vanhasen menettely on 10 miljoonaa kertaa vakavampi.
Saattaa vielä valtakunnanoikeus odottaa Vanhasta.
Suomessa on aina rahoitettu vaaleja ja lobattu omien etujen puolesta. Ydinvoima voisi olla selkein esimerkki siitä.
Kokonaisuus on ollut kaikkien nähtävissä, jos on viitsinyt katsoa, ihan yhtä selvästi kuin esineet ja huonekalut puolihämärässä huoneessa.
Jos kuitenkin sytytät taskulampun hämärässä huoneessa ja suuntaat sen yhteen "ideaparkkiin", niin et enää pysty näkemään kokonaisuutta, jonka ilman taskulamppua näit, jos halusit katsoa.
Ei tässä muuta paljastusta ole ollut. Enemmän suurt tuomitsemisen halua vain siksi, että HS siitä kirjoittaa.
Kannattaa muistaa, että vaalirahoitus ja lobbaus ovat laillistatoimintaa, kun lahjoman antaminen ja vastaanottaminen ovat rikoksia.
Jos rikoksia on tapahtunut, niin esitutkinta pitäisi aloittaa ennen kuin aletaan suuremmin syytellä ketään.
On hyvä säilyttää itsellään kokonaiskuva asioista eikä hötkyillä median otsikoiden perässä miten sattuu. Asiat kyllä selviävät ja koko totuus paljastuu aikanaan.
Tarkoitus ei siis ole peitellä eikä suojella ketään, ellei sitten niitä tahoja, joista nyt on huomio suunnattu muualle.
Lobbaaminen ja lahjominen ovat kaksi täysi eri asiaa. Lobbaajat käyttävät sanansäilää ja lahjoajat jotain muuta, kuten rahaa. Keskusteluja saa ja pitääkin käydä, mutta jos ensin saa rahaa ja sitten puoltaa, niin se näyttää rumalta (rikolliselta). Kuten itsekin mainitsit, Ahdetta kohtaan ei ollut mitään raskauttavaa, mutta lähtö tuli. Näitä ministereitä ja edustajia kohtaan on paljonkin laittomuutta ja siltimkukaan ei ole eronnut tai ketään ei ole erotettu. Jonkun tai joidenkin moraali ja oikeuskäsitys ontuu pahasti. Eikä ole muuten Kepulaisten kohdalla ensimmäinen kerta.
Lahjoma syntyy vasta silloin, jos jonkun mielipiteestä maksetaan.
Vaaliavustus on lahjontaa vasta, jos sen antamisen ehtona on mielipiteen muutos ja vastaanottamiseen liittyy lupaus kannattaajotain, mitä muuten ei kannattaisi.
Epäilyksiä on helppo synnyttää, todisteiden esittäminen on vaikeampaa. Lobbaus ja vaalirahoitus ovat kumpikin laillisia asioita.