Paranormaalit ilmiöt

//Eikö kaikki kummitukset ja kummittelut ole jo todiste siitä että kuoleman jälkeen on jotain?//



- Eivät todista mitään i-h-m-i-s-e-n kuoleman-jälkeisestä olemassa'olosta.

Paranormaalit ilmiöt todistaa sen, että rinnakkain/lomittainkin tämän näkyvän ja raadollisen/rajoittuneen että karkean olomuotomme kanssa---> on jotain paljon hieno'varaisempaa olemassa'oloa.

Paranormaalit kokemukset eivät voi todistaa aukottomasti sitä, että juuri m-e-i-s-t-ä kukaan siirtyisi "möröiksi" :) tai sen semmoisiksi.

Nämä ilmiöt liittyvät kuitenkin kiinteästi meihin, vaikuttaa siltä, että konkretian karkeat puuhat katalysoivat ainakin joihinkin paranormaaleihin ilmiöihin---> "ruokkien" niiden olemassa'oloa.



//Toisaalta minulle ei ole suurta merkitystä mitä elämän jälkeen on.
Jos on mustaa tyhjyyttä - niin saa ikuisen unensa, vähän kuin nukkuisi. Ei siinäkään ole mitään pahaa.//


- Onko uskosi yön hetkinä horjumassa? Eikö kokemuksesi ollutkaan riittävän vakuuttava todiste siitä, että juuri sinä ihmisenä lennät valo-tunnelissa jumalasi syliin?

"Tyhjyys", kun se tarkoittaa todellakin "tyhjyyttä"--->eli privaatin-olemassa-olon päättymistä totaalisesti--->on Ideaali-Alku-t-i-l-a-t-t-o-m-u-u-s, verraten tilaan---> joka perustuu mm. havainnointiin.

Järkyttävä tosikertomus paranormaaleista ilmiöistä

Pikku Marian tarina:

Kertomuksemme Maria on pieni koululainen, ehkä noin kymmenen vuotias? Maria oli perheen ainoa lapsi ja isänsä lemmikki, heille oli aina hyvät ja lämpimät välit. Aina kun Maria tuli kotiin isä oli häntä vastaan ottamassa ja syleilemässä.

Erään kerran Maria taas palasi koulusta. Maria tiesi, että isä on aina häntä vastaanottamassa ja huhuili häntä tavalliseen tapaansa mutta tällä kertaa isä ei vastannut? Maria ihmetteli missä isä on? Ei koko asunnosta löytynyt. Maria ajatteli mennä autotallista katsomaan, jospa isä tekee jotain työtä siellä, ja on unohtanut, että hänen tyttärensä tulee kotiin ja mennä vastaanottamaan hänet?

Kun Maria avaa autotallin oven hänen silmiensä eteen paljastuu hirvittävä näky, isä on hirttäytynyt autotallin kattoparruun. Tämä oli pienelle lapselle sellainen järkytys jota vain voimme kuvitella. Mitä pieni lapsi kokee tällaisessa tilanteessa, kun rakas isä roikkuu hirressä, lapsensa silmien edessä autotallin parrussa?

Tästä ikävästä tapahtumasta kuluu vuosia, Maria käy seurakuntakoulua, kirkon ylläpitämää, joita on Yhdysvalloissa ja myös Englannissa, eri seurakuntien ylläpitämiä. Siellä hän sai oppia esimerkiksi miten suhtautua paranormaaleihin ilmiöihin ja miten Jumalan sana johtaa ihmistä oikealle tielle.

Mutta eräänä yönä Maria sai erikoisen vieraan, joka istuutui hänen sänkynsä laidalle. Maria tunnisti tuon erikoisen vieraan omaksi isäkseen. Meni kuitenkin jonkun aikaa ennen kuin Marian luottamus alkoi herätä tuota yöllistä vierailijaa kohtaan. Näitä vierailuja jatkui jonkin aikaa, kunnes luottamus isän ja tyttären välille oli syntynyt, ja kun heidän välillään oli sitten keskustelua käyty, niin yhtäkkiä isä kysyi tyttäreltään: ”Maria, haluaisitko sinä olla siellä missä isäkin on?” Koska, luottamussuhde heidän välilleen oli tullut, niin Maria sanoi: ”kyllä minä haluaisin olla siellä”. Niin isä sanoi Marialle: ”Sinun on vain kuljettava samalla tavalla se tie, jonka minäkin olen kulkenut. Muuta mahdollisuutta sinulla ei ole päästä isän luokse.”

Äiti oli siihen aikaan ansiotyössä, hänhän oli jäänyt yksinhuoltajaksi miehensä kuoltua. Eräänä päivänä äiti tulee kotiin eikä löydä tytärtään. Hän etsii joka paikasta ja suuntaa sitten lopulta askeleensa autotalliin ja löytää kauhukseen tyttärensä samasta paikasta, jossa hänen miehensä oli. Maria oli uskonut öisen vierailijan neuvoa ja toiminut sen mukaan. Mutta se oli tapahtunut niin, että äiti kerkesi saada hänet pois viimehetkellä tuosta kaulakiikusta ja hänet kiidätettiin ambulanssilla sairaalaan, siellä hänet saatiin elvytettyä elävien kirjoihin.
Seuraus oli kuitenkin järkyttävä, Marian mieli oli täysin pimentynyt, niin että hänet jouduttiin sulkemaan mielisairaalaan vuosiksi. Äiti tuskaili tämän asian kanssa, sillä hän tunsi tyttärensä. Mikä on johtanut tähän? Mikä sai hänet tekemään tämän?

Ja hän otti yhteyttä seurakuntansa pastoriin jonka hän tiesi työskentelevän alueella jossa käsitellään riivaajien ulosajamista. Äiti epäili, ettei Maria ole mielisairas, vaikka oli tällaisen kokemuksen läpikäynyt. Äiti kertoi kaiken pastorille mitä oli tapahtunut ja kysyi haluaisiko hän auttaa? Pastori lupasi auttaa.

Ensimmäistä kertaa kun he menevät tuohon sairaalaan, jossa Maria on, he eivät kerro hänelle tulostaan mitään. Eikä sairaalan henkilökuntakaan informoinut Mariaa siitä etukäteen. Kun he olivat sairaalan käytävällä niin kaukaa sen huoneen oven läpi missä Maria oli, kuuluu huuto: MINÄ EN TAHDO, ETTÄ SINÄ TULET TÄNNE! Kun he menevät Marian huoneen sisälle Maria aivan kuin linnoittautuu ja on hyvin skeptinen, pakeneva eikä avaudu heille. Menee hyvin pitkään ennen kuin pastori saa Marian luottamuksen puolelleen.

Sen jälkeen pastori johdattelee keskustelua aiheeseen jonka jälkeen Maria oli kertonut, että hänen isänsä oli käynyt hänen luonaan öisin. Pastori kysyi: ”Mistä sinä tiedät, että se oli isäsi?” Maria vastasi: ”Tottahan minä isäni tunnen! Kaikki ne eleet, äänen sävyt, äänen värit, kaikkine ne, en minä ole erehtynyt, isä kävi luonani!” Silloin pastori sanoi hänelle: ”Maria, sinä olet käynyt seurakuntakoulua ja olet saanut Raamatusta oppia, että kuolleet eivät tiedä mitään” (Saarn.9:5-6). Maria sanoi: ”kyllä minä sen tiesin ja taistelin aikani sitä vastaan, mutta en voinut mitään, olihan se isäni.”

Marian luottamus kuitenkin auttajaansa kohtaan lisääntyi ja eräänä päivänä pastori pystyi ehdottamaan Marialle: ”Maria oletko valmis sanoutumaan kaikesta irti mitä saatana on sinulle tehnyt? Maria hyväksyi pastorin ehdotuksen ja he rukoilivat yhdessä Marian puolesta sillä seurauksella, että Mariasta lähti kaikki riivaajahenget ja muutaman päivän päästä Maria pääsi sairaalasta täysin terveenä pois.

Tämä kertomus on ollut vain pieni raapaisu siitä mitä tällä alueella tapahtuu. Loppua kohti nämä ilmiöt tulevat lisääntymään. Demonit tekeytyvät kuolleiksi omaisiksi (jumalattomiksi tai uskoviksi tilanteen mukaan) ja lupaavat elossa oleville pelastuksen Raamatun vastaisilla ehdoilla, syntien kanssa. Jos ihmiset olisivat uskossa, ja heillä olisi oikea raamatullinen käsitys kuolleiden tilasta, ei saatana onnistuisi näissä petoksissa.

Mm. pyhimysten palvonta, anekauppa ja kiirastulioppi perustuvat sielunkuolemattomuusopille.

Koraani kertoo, että keskuudessamme elää monen erilaisia henkiolentoja. He elävät aivan kuin mekin yhteisöissä, meidän kodeissamme.

Kun muutimme asuntoomme 6 vuotta sitten huomasimme itsekin, että kotonamme oli henki. Tämä ei pitänyt siitä, että olemme muslimeja ja rukoilimme. Hän häiritsi toistuvasti mm. herättäen miestäni öisin! Iltaisin hän ilmaisi itsensä minulle muutamia kertoja kun olin yksin kotona. Mieheni tekikin pian tälle hengelle selväksi, ettemme aijo muuttaa pois. Emme olleet peloissamme, sillä muslimina mieheni tiesi hengistä ja siitä miten niistä pääsee eroon.

Tietokoneellamme on Koraani (resitoituna) luettuna/laulettuna. Suurat 2,3 rauhoittavat kummasti kodin ja ajavat häiritsevät henget tiehensä.

Eikö täällä ole osiota "paranormaalit ilmiöt", vaan on vain yksi viestiketju aiheesta?! Päädyin googlaamalla tänne. Tosin nykyään ilmiöt kuuluvat jo ihan tieteen piiriinkin.

Se on miten tiede nähdään, kun elämme tietoisuuden, suuressa yhtenäiskentässä, ei siihen voi vetää rajoja, kyse on ihmisen henkilökoihtaisista kyvyistä.

Paranormaali tieteen mukaan tänä päivänä on täysin normaalia - itse elän ilmiökentän sirkuksessa, ja hitto, kun on raskasta välillä.

Ja sitten henkilötasolla siinä on rajoituksensa, en ymmärrä pätkääkään kanavointeja, vaikka sujuvasti voin jutella kuolleiden kanssa?!

En ymmärrä, että miten siihen väliin tarvitaan joku "kanavointi"?!