Onko tämän päivän edustuksellinen yhteisten asioiden hoito äänestäjiensä luottamuksen arvoista?
Kansanedustajamme ovat äänestäjät pienoiskoossa. Media nostattelee, kun mm. kristilliset punnaavat uusia eduskuntavaaleja - näin voimakkaasti he uskovat kansan tulleen petetyksi, kun sotkuja edustajiemme takaa paljastuu toisensa perään.
Mitä me odotamme valitsemiltamme? Me odotamme päätöksiä, jotka olisivat mieleisiä. Kaikille mieleisiä päätöksiä on vähän. Kukin edustaja käyttää parhaan taitonsa mukaan kykyään edukseen ... ja sitten osoittaakseen äänestäjille kykyään tulla valituksi seuraavistakin vaaleista.
Edustuksellisuudessa tulee aina olla luottamus ja side valitsijaansa. Nyt monilla edustajillamme on valtakirja kansalta, mutta vastavuoroisuusvelka rahallisille tukijoilleen. Tuo vastavuoroisuusvelka pitää maksaa. Vastavuoroisuusvelalla ei ole aina välttämättä mitään tekemistä äänestysvallinan tehneiden kansalaisten kanssa.
Pitääkö nyt eduskunta äänestyttää uudelleen, kun joidenkin edustajien osalta edustustyötä tehdään mahdollisesti liikemiesten, sijoittajien, pelureiden ja kähmijöiden pussiin - ohi valinnan tehneiden äänestäjien etua katsomatta?
Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net
http://ilkkaluoma.blogspot.com
Mielipidekirjoitukseen liittyviä kuvia edustajistamme työssään, on saatavilla alla olevista linkeistä ~
--- http://www.kuvaboxi.fi/julkinen/27ed6 ilkka-luoma-eduskunnassa---taysistunto-lokakuu-2007.html ---
--- http://www.kuvaboxi.fi/julkinen/28h8o ilkka-luoma-eduskunta-paatti-.html ---
Alla lisäksi aiheeseen liittyvä mielipidekirjoitus vuodelta 2006 -
ORIG 02.06.2006
Äänestäjä antaa luottamuksensa valinnalleen suureen saliin
Eduskunta ja nimenomaan naisten äänioikeus täyttivät 100 vuotta suurin juhlallisuuksin. Eduskunta kohotteli kerrankin yhtenäisenä joukkona parlamentarismin tärkeyttä ymmärtäen nurkan takana kurkistelevan suoran kansalaisvaikuttamisen. Edustajat ovat tunnetusti kansalaisten antamilla luottamuslipuilla edustamassa nimenomaan omaa yhteenkuuluvuusryhmäänsä, tai ainakin näin pitäisi olla.
Vihreiden eduskuntaryhmän pj. Heidi Hautala käytti juhlaistunnossa hyväkseen puheenvuoron, joka esitti tuntemuksia itänaapurimme parlamentarismin tilasta. Tähän Hautalalla oli täysi oikeus, sillä kansanedustajalla on omaehtoinen puheoikeus perustuslain mukaisesti. Se, peilasiko Hautalan puhe juuri hänen valitsijoitaan, jää nähtäväksi ensi kevääseen, jolloin useat jo istuvat edustajat nöyrästi yrittävät pokata kansalta uutta valtakirjaa seuraaviksi neljäksi vuodeksi. Toinen kysymys Hautalan puheessa oli se, oliko kritiikkipuheenvuoro juuri juhlaistunnossa korrektia. Heidi Hautala on ennen puhetta tämän arvioinnin hyvin huolellisesti punninnut, sillä hän edustaa vihreiden poliittista eliittiä.
Edustuksellisuus on jäänne ajoilta, jolloin ei ollut informaatiologistiikan välineitä suoraan kansalaisvaikuttamiseen. Useasti kuulee kabineteissa puhuttavan, että nykyisen yhteiskunnan ollessa niin monijakoinen, ei suoraa määräysvaltaa voi antaa helposti mediaohjattavalle kansalle. Pitää kuitenkin muistaa, että eduskunta on koko kansa pienoiskoossa miinus äänestämättömät. Edustuksellisuus suuressa salissa ei koskaan luotsaa koko kansan tuntoja.
Vaaleissa äänestämättömät ovat yhtä kuin ihmiset suoran kansalaisvaikuttamisen ulkopuolella. Jokainen ihminen kuitenkin ottaa osaa kansalaisvaikuttamiseen, jopa tahtomattaan, tekemällä ostopäätöksiä. Markkinatalous yrittää kaikin keinoin ymmärtää päätökset, saadakseen huomisen kauppoihin juuri sitä, mitä kansa haluaa. Mainosmanipulaattorit hoksasivat voivansa vaikuttaa myös ennen ostopäätöksiä, tekemällä huomioarvoisia osto-ohjaussignaaleja televisioon, lehtiin ja nyt myös nettiin. Näin kansanvaltaan syntyi ohjaava mekanismi vaikuttamaan haluihimme.
Tämän päivän puolueiden ja/tai langattomuuden "kaamea kapula" voi ratkaista suoravaikuttamisen. Nokia ja muut kapulayhtiöt suunnittelevat kilpaa taskulaitteita, mobilaattoreita, joilla ollaan "jatkuvasti yhteydessä kaikkeen".
Ostostapahtumat syntyvät suunnittelulla tai pikaistuksissa. Lait ja asetukset syntyvät 200 ihmisen voimin 4-vuotiskausin edustaja-aloitteista ja virkamiesvalmistelijoilta. Nämä laki-impulssit tulevat aina viiveellä käsittelyyn ja päätöksiin; tuota viivettä voidaan myös kutsua harkinnaksi. Lain laatiminen suoralla kansalaisvaikuttamisella on käytännössä tänään mahdotonta.
Suora kansalaisvaikuttaminen on juuri nyt ostopäätöksiä, jolla ohjataan markkinataloutta. Kansanedustajille suora vaikutekanava kansalaisiin on informaatiologistiikkaa eli äänestäjän jatkuvaa hyväksyntää ohjaavana elementtinä ja työnantajana omaan edustajatyöhönsä. Edustajan pitää olla kansalaisen "iholla" jatkuvasti oman yhteenkuuluvuusryhmänsä puitteissa. Kansanedustajan tulisi olla vastaanottavainen jatkuvaan suoraan kansalaisvaikuttamiseen, jotta työ suuressa salissa peilaisi joka hetki kansalaistuntoja.
Kansalaiskyselyt lakien ja asetusten eri valmisteluvaiheissa voisivat ohjata lähemmäksi edustajia itse kansan suuntaan. Nykyaikaiset kapulat ovat jo huomenna tekniikaltaan sellaisia, että on turvallista ja yksiselitteistä kysyä kansalaisten näkemyksiä. Systeemi voisi olla alussa vapaaehtoinen jokaisella kansanedustajalla itsellään. Edustaja voisi pitää jatkuvasti yllä vuoropuhelua oman yhteenkuuluvuusryhmänsä kanssa. Jokaisella voi olla omia kommunikaatiotekniikoita kysyttäessä mielipidettä huomisen päivän käsittelyyn tulevista asioista.
Edustuksellisuus liukuu enenevässä määrin suoravaikuttamiseen ja edustajan nelivuotiskausi on joka aamu kansalaisarvioinnissa, vähintään modernisti pitäen kvartaaliluottamusmittauksia muistutuksena luottamusvaltakirjan antajilta. Samalla saadaan kansalaisaktivismia ja osallistumista yhteisten asioiden hoitoon ohi puoluekoneiston. Ehkä tulevaisuudessa kansalaiset itse kapuloillaan asettavat myös ehdokkaat ennen varsinaisia vaaleja. Nyt ehdokasasetteluun osallistuu vain murto-osa kansasta.
Ilkka Luoma
Kansanedustajamme ovat äänestäjät pienoiskoossa. Media nostattelee, kun mm. kristilliset punnaavat uusia eduskuntavaaleja - näin voimakkaasti he uskovat kansan tulleen petetyksi, kun sotkuja edustajiemme takaa paljastuu toisensa perään.
Mitä me odotamme valitsemiltamme? Me odotamme päätöksiä, jotka olisivat mieleisiä. Kaikille mieleisiä päätöksiä on vähän. Kukin edustaja käyttää parhaan taitonsa mukaan kykyään edukseen ... ja sitten osoittaakseen äänestäjille kykyään tulla valituksi seuraavistakin vaaleista.
Edustuksellisuudessa tulee aina olla luottamus ja side valitsijaansa. Nyt monilla edustajillamme on valtakirja kansalta, mutta vastavuoroisuusvelka rahallisille tukijoilleen. Tuo vastavuoroisuusvelka pitää maksaa. Vastavuoroisuusvelalla ei ole aina välttämättä mitään tekemistä äänestysvallinan tehneiden kansalaisten kanssa.
Pitääkö nyt eduskunta äänestyttää uudelleen, kun joidenkin edustajien osalta edustustyötä tehdään mahdollisesti liikemiesten, sijoittajien, pelureiden ja kähmijöiden pussiin - ohi valinnan tehneiden äänestäjien etua katsomatta?
Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net
http://ilkkaluoma.blogspot.com
Mielipidekirjoitukseen liittyviä kuvia edustajistamme työssään, on saatavilla alla olevista linkeistä ~
--- http://www.kuvaboxi.fi/julkinen/27ed6 ilkka-luoma-eduskunnassa---taysistunto-lokakuu-2007.html ---
--- http://www.kuvaboxi.fi/julkinen/28h8o ilkka-luoma-eduskunta-paatti-.html ---
Alla lisäksi aiheeseen liittyvä mielipidekirjoitus vuodelta 2006 -
ORIG 02.06.2006
Äänestäjä antaa luottamuksensa valinnalleen suureen saliin
Eduskunta ja nimenomaan naisten äänioikeus täyttivät 100 vuotta suurin juhlallisuuksin. Eduskunta kohotteli kerrankin yhtenäisenä joukkona parlamentarismin tärkeyttä ymmärtäen nurkan takana kurkistelevan suoran kansalaisvaikuttamisen. Edustajat ovat tunnetusti kansalaisten antamilla luottamuslipuilla edustamassa nimenomaan omaa yhteenkuuluvuusryhmäänsä, tai ainakin näin pitäisi olla.
Vihreiden eduskuntaryhmän pj. Heidi Hautala käytti juhlaistunnossa hyväkseen puheenvuoron, joka esitti tuntemuksia itänaapurimme parlamentarismin tilasta. Tähän Hautalalla oli täysi oikeus, sillä kansanedustajalla on omaehtoinen puheoikeus perustuslain mukaisesti. Se, peilasiko Hautalan puhe juuri hänen valitsijoitaan, jää nähtäväksi ensi kevääseen, jolloin useat jo istuvat edustajat nöyrästi yrittävät pokata kansalta uutta valtakirjaa seuraaviksi neljäksi vuodeksi. Toinen kysymys Hautalan puheessa oli se, oliko kritiikkipuheenvuoro juuri juhlaistunnossa korrektia. Heidi Hautala on ennen puhetta tämän arvioinnin hyvin huolellisesti punninnut, sillä hän edustaa vihreiden poliittista eliittiä.
Edustuksellisuus on jäänne ajoilta, jolloin ei ollut informaatiologistiikan välineitä suoraan kansalaisvaikuttamiseen. Useasti kuulee kabineteissa puhuttavan, että nykyisen yhteiskunnan ollessa niin monijakoinen, ei suoraa määräysvaltaa voi antaa helposti mediaohjattavalle kansalle. Pitää kuitenkin muistaa, että eduskunta on koko kansa pienoiskoossa miinus äänestämättömät. Edustuksellisuus suuressa salissa ei koskaan luotsaa koko kansan tuntoja.
Vaaleissa äänestämättömät ovat yhtä kuin ihmiset suoran kansalaisvaikuttamisen ulkopuolella. Jokainen ihminen kuitenkin ottaa osaa kansalaisvaikuttamiseen, jopa tahtomattaan, tekemällä ostopäätöksiä. Markkinatalous yrittää kaikin keinoin ymmärtää päätökset, saadakseen huomisen kauppoihin juuri sitä, mitä kansa haluaa. Mainosmanipulaattorit hoksasivat voivansa vaikuttaa myös ennen ostopäätöksiä, tekemällä huomioarvoisia osto-ohjaussignaaleja televisioon, lehtiin ja nyt myös nettiin. Näin kansanvaltaan syntyi ohjaava mekanismi vaikuttamaan haluihimme.
Tämän päivän puolueiden ja/tai langattomuuden "kaamea kapula" voi ratkaista suoravaikuttamisen. Nokia ja muut kapulayhtiöt suunnittelevat kilpaa taskulaitteita, mobilaattoreita, joilla ollaan "jatkuvasti yhteydessä kaikkeen".
Ostostapahtumat syntyvät suunnittelulla tai pikaistuksissa. Lait ja asetukset syntyvät 200 ihmisen voimin 4-vuotiskausin edustaja-aloitteista ja virkamiesvalmistelijoilta. Nämä laki-impulssit tulevat aina viiveellä käsittelyyn ja päätöksiin; tuota viivettä voidaan myös kutsua harkinnaksi. Lain laatiminen suoralla kansalaisvaikuttamisella on käytännössä tänään mahdotonta.
Suora kansalaisvaikuttaminen on juuri nyt ostopäätöksiä, jolla ohjataan markkinataloutta. Kansanedustajille suora vaikutekanava kansalaisiin on informaatiologistiikkaa eli äänestäjän jatkuvaa hyväksyntää ohjaavana elementtinä ja työnantajana omaan edustajatyöhönsä. Edustajan pitää olla kansalaisen "iholla" jatkuvasti oman yhteenkuuluvuusryhmänsä puitteissa. Kansanedustajan tulisi olla vastaanottavainen jatkuvaan suoraan kansalaisvaikuttamiseen, jotta työ suuressa salissa peilaisi joka hetki kansalaistuntoja.
Kansalaiskyselyt lakien ja asetusten eri valmisteluvaiheissa voisivat ohjata lähemmäksi edustajia itse kansan suuntaan. Nykyaikaiset kapulat ovat jo huomenna tekniikaltaan sellaisia, että on turvallista ja yksiselitteistä kysyä kansalaisten näkemyksiä. Systeemi voisi olla alussa vapaaehtoinen jokaisella kansanedustajalla itsellään. Edustaja voisi pitää jatkuvasti yllä vuoropuhelua oman yhteenkuuluvuusryhmänsä kanssa. Jokaisella voi olla omia kommunikaatiotekniikoita kysyttäessä mielipidettä huomisen päivän käsittelyyn tulevista asioista.
Edustuksellisuus liukuu enenevässä määrin suoravaikuttamiseen ja edustajan nelivuotiskausi on joka aamu kansalaisarvioinnissa, vähintään modernisti pitäen kvartaaliluottamusmittauksia muistutuksena luottamusvaltakirjan antajilta. Samalla saadaan kansalaisaktivismia ja osallistumista yhteisten asioiden hoitoon ohi puoluekoneiston. Ehkä tulevaisuudessa kansalaiset itse kapuloillaan asettavat myös ehdokkaat ennen varsinaisia vaaleja. Nyt ehdokasasetteluun osallistuu vain murto-osa kansasta.
Ilkka Luoma
Vastaukset 5
Vanhimmat
vastaa. Ulkomailta roudataan sairaanhoitajia herrojen huoriksi.
uusiksi. Demokratian toimivuus tietenkin edellyttää äänestyksiä. Kuitenkin, jotta demokratia toteutuisi. tulisi vaalijärjestelmän olla oikeudenmukainen. Yksinkertaisen enemmistön periaatteella valituksi pitäisi tulla vaaleissa eniten ääniä saanut. Mutta miten oikeudenmukaisena vaalijärjestelmää voidaan pitää, kun joku menee läpi tuhannella äänellä, mutta toiselle ei riitä kymmenenkään tuhatta ääntä edustuspaikkaan?
Oikeudenmukaisuus edellyttäisi myös sitä, että äänestäjillä riittää valinnanvaraa ja että kaikki ehdokkaat lähtevät samalta viivalta. Miltähän näyttäisi urheilukisat, jos kympin juoksussa joillekin juoksijoille ostettaisiin etumatkaa tiettyjen rahasummien mukaisesti?
Mikäli vaalijärjestelmämme pysyy samana tai jopa huononee entisestään, voidaan kysyä, mitä järkeä on äänestää lainkaan, kun lopputulos on ennalta tiedossa? Jos vaalit kuitenkin pidetään, seurauksena saattaa olla eräänlainen "äänestysparadoksi". Sellainenhan oli lähellä mm. viimeisissä Venäjän presidentin vaaleissa. Ensiksikin, niissä vaaleissa oli vain yksi varteenotettava ehdokas, eli Putinin suosikki. Tällöin lopputulos oli ennalta selvillä ja näin ollen vaaleja ei olisi tarvinnut käydä lainkaan. Ellei niitä sitten pidettykin vain karnevaalimielessä?
Vallinnut käytäntö merkitsi myös sitä, että vaalien todellinen ehdokas olikin Putin itse, sillä suosikillaanhan hän varmisti oman valta-asemansa. Koska vaalit pidettiin siitäkin huolimatta, että lopputulos oli ennalta selvillä, seuraa kummallinen paradoksi. Vaalit nimittäin osoittivat että "Putin" on suositumpi kuin Putin, mikä tuntuu melko kummalliselta. Mutta politiikka on joskus ihmeellistä.
jo ennen vaaleja. Äänestäjillä pitäisi olla mahdollisuus tietää ehdokkaiden rahoittajista jo ennen äänestystä.
Valitettavasti kaikki äänestäjät eivät ole valveutuneita. Moni saattaa äänestääkkin pelkästään tavan vuoksi tai siksi, että hänelle on kerrottu äänestämisen olevan oikein tai jopa velvollisuus.
Lisäksi ehdokkaan tukeminen saattaa luoda mielikuvaa suositusta, pätevästä ja aikaansaavasta ehdokkaasta, vaikka tämä ei sitä olisikaan. Kukapa ei olisi mielluummin suositun kuin vähemmän suositun ehdokkaan takana. Siitähän kertoo jo julkkisehdokkaiden menestyskin.
Kyllä kaikkien ehdokkaiden olisi parasta lähteä samalta viivalta, tai sitten kaikki temput, kuten mustamaalaukset, loanheitto, manipulointi, valehtelu, katteettomat lupaukset, huijaukset, kaksinasmoralisointi, hillitön vaalirahoitus, jne., jne. poliittisen päämäärän saavuttamiseksi sallittaisiin kaikille.
Kolmas vaihtoehto on tietenkin se, että tunnustetaan rehellisesti "demokratiamme" näennäisdemokratiaksi, jolla vain peitellään diktatuurin todellisuutta.
edes ollutkaan, nyt tarvitaan riuskoja tekoja ja se tarkoittaa myös pakkokeinoja.