Kuka on suurin? (Mark.9:33-37)

Saavuttuaan Kapernaumiin Jeesus kysyy opetuslapsiltaan, mitä he tiellä keskustelivat. Mutta opetuslapset vaikenevat häpeissään (33,34), koska he olivat tietoisia siitä, etteivät heidän kunnianhimoiset haaveensa olleet puhtaat Jeesuksen silmissä.
He luulottelivat liian suuria itsestään.

Jeesus on jo edellä puhunut taivasten valtakunnan ilmestymisen olevan lähellä (Mark. 9:1, Matt. 16:27,28).
Kukin opetuslapsista olisi nyt toivonut pääsevänsä siinä valtakunnassa parhaalle paikalle.
Tämä saa heidät nyt kyselemään Jeesukselta: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa (34)?” (Matt. 18:1).

Jeesus asettaa esikuvaksi sylilapsen (j. 36,37)).
Heidän tulisi nöyrtyä lapsen kaltaiseksi. Lapsi ei pidä itseään suurena ja suostuu luottamuksella vanhempiensa kasvatettavaksi. Samoin nöyrä ihminen on riippuvainen Jumalasta. Hän ottaa todesta Jumalan sanan ja käskyt, eikä jätä siitä mitään pois.

Lapsenkaltaiseksi tuleminen ja sellaisena pysyminen vaatii ylpeän mielemme jatkuvaa nöyrtymistä. Jeesus sanoo: "Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, on hänen oltava kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija” (35).
--
Jeesus varoittaa meitä viettelemästä lapsia pois uskosta (Matt.18:6).
Vietteleminen tarkoittaa esim. rakkaudettomuutta ja välinpitämättömyyttä.
Pieni lapsi ei tavoittele valtaa ja asemaa eikä laskelmoi. Hän on täysin riippuvainen vanhemmistaan ja muista aikuisista.

Virsi 490
--
1.
Mä silmät luon ylös taivaaseen
ja yhteen käteni liitän.
Sua Herra, ystävä lapsien,
nyt hartain mielin mä kiitän.

2.
Sua riemullista on ylistää,
ja mielelläni sen teenkin.
Ei sulta pieninkään unhoon jää,
vaan katsot myös vähäiseenkin.

3.
Oi kiitos lahjoista, joita suot,
niin paljon hyvyyttä riittää.
Ja aina iloa uutta luot,
en osaa kaikesta kiittää.

4.
Mä taimi olen sun tarhassas
ja varten taivasta luotu,
sun armollisehen huomahas
jo syntymästäni suotu.

5.
Mua suojaa sä, Isä armoinen,
sun Henkes voimalla vielä
ja tieni johdata taivaaseen,
iäiseen elohon siellä.