Suomi uhmaili suurvaltaa, veikkasi väärää hevosta, meni vipuun ja sai turpiinsa. Sankarihautausmaiden ristit ovat Suomen sodanaikaista johtoa vastaan kohdistuva syyttävä sormi. Suomen herrat tapattivat ihmisiä turhaan. Ei näin pieni maa voi sotimalla korjata sitä, missä diplomatiassaan epäonnistuu.
Suomalaisten virheet sotavuosina
maksoivat paljon
281305
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 20 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
turpaansa -niin kotimaassa kuin naapurissakin.
Outoa puhetta turpaansaamisesta kun asianosaiset henkilöt Suomen kenttäarmeijassa puhelivat täysin toista. Heidän mukaansa Suomi kävi voitokasta sotaa; Puna-armeija oli taas lyöty ja tuhottu, oma armeijamme taas oli vahvempi kuin koskaan, taistelumoraalimme korkealla, huolto pelasi uuden sopimuksen johdosta, jne, jne..
Ei voikkaan ja eipä Suomi diplomatiassaan epäonnistunutkaan. Perseennuolennalla kun sitä onnistunutta diplomatiaa harvoin tehdään..
"Tulos on ollut häviö. Seurauksena hävitystä sodasta allekirjoitimme rauhansopimuksen", kiteytti eräs tunnettu suomalainen poliitikko syksyllä 1944.
Poliitikot puhuvat aina sitä mitä pitääkin. Sehän se typerää olisi ollut alkaa rehvastella esim. tuhotuilla neuvostodivisioonilla kun muutenkin olimme veitsenterällä.
Itse sodankäynnillä ja armeijan kunnolla sen sijaan ei ollut mitään huolta. Vetäytymisvaihekin Kannaksella oli vapaaehtoista ja monissa kohdissa sotilaat olisivat halunneet jäädä asemiin. Tosin eiväthän ne tienneet esim. uhkaavasta mottivaarasta, joten vetäytyminen oli siis järkevää. Ja muutenkin vetäytyminen tapahtui useimmiten epäsuoran syyn vuoksi kuin pelkän taistelujen häviämisen seurauksena. Tosin oli myös niitä pakonomaisiakin vetäytymisiä.
Ja sitä paitsi monet tunnetut kommunistipoliitikot huutelivat ylipäätäänkin milloin mitäkin pitkin viimevuosisataa. Todellisia tekijöitä sen sijaan kun katsellaan niin jo muuttuu ääni kellossa. Luultavasti näitä tekijöitä sinunkin on kiittäminen, että ylipäätään olet edes hengissä..
J.K. Paasikiven ja Urho Kekkosen luoma ulkopoliittisen realismin linja on ilmeisesti vaipunut unhoon tässä maassa. NATO-sapelinkalistelijat tuntuvat enemmän ihannoivan Suur-Suomi-henkisiä seikkailijoita, jotka olivat johtaa maan tuhoon 1941-1944. Paasikivi näki oman valtaantulonsa tarpeellisena korjauksena politiikkaan, joka vuosia, jopa vuosikymmeniä, oli ollut perustavaa laatua olevalla tavalla virheellistä - kohtalokkain seurauksin. Evakon poikana tiedän, ettei yksin venäläisiä ole syyttäminen heimoni ajamisesta pois kotiseudultaan.
"Vetäytymisvaihekin Kannaksella oli vapaaehtoista ja monissa kohdissa sotilaat olisivat halunneet jäädä asemiin"
Hohhoh. Vetäytyä piti koska tilanne oli päin persettä. Kuole tai pakene. Valinta oli helppo.
"Tosin eiväthän ne tienneet esim. uhkaavasta mottivaarasta... Ja muutenkin vetäytyminen tapahtui useimmiten epäsuoran syyn vuoksi kuin pelkän taistelujen häviämisen seurauksena"
Ja mistä luulet että se mottivaara sai alkunsa? Siitä että naapurilohkolla oli hävitty taistelu ja suomalaiset pötkineet karkuun löysät housuissa.
Tuntemattoman sotilaan kuvaukset peräytymisvaiheesta ovat todella todenmukaisia. Siitä koohotuksesta oli järjestys ja järki kaukana, se oli pelkkää kaaosta. Mikäli faktoihin perustuva fiktio ei kelpaa, niin luepas vaikka vanhoja Kansa Taisteli-lehden muistelmia. Samoja kuvauksia sieltä löytyy. Pelkoa, epätoivoa ja pakokauhua.
Kerrankin hyvistä asemista lähdettiin kun vihollinen oli lyöty. Oliskohan se ollut vkt-linja? Kuitenkin alkusyy oli venäläisten noustua maihin selustaan, joka muodosti välillisen uhan koko armeijakunnalle. Tiestöhän ei ollut Karjalassa huollon kannalta kovinkaan hyvä. Toki tuo maihinnousu olisi lyöty helpostikin, mutta verta se olisi maksanut. Tällöin vetäytyminen vihollista kuluttaen oli paras ratkaisu, joka ei saanut alkusysäystään hävitystä taistelusta.
Joissakin tilanteissa vetäytyminen oli järkevää taistelun edeltä. Ihantalassa ei vetäydytty, joka kertoo karua kieltä siitä kuka niitä lankoja sodan kulussa todella piteli.
Yksittäisiä taisteluja luonnollisesti "hävittiin" läpi sodan. Sitähän puna-armeijakin itse teki jatkuvasti. Sotaa niillä ei kuitenkaan ratkaistu.
Tietyissä kulminaatiopisteissä vetäytyminen olikin joissakin yksittäisissä tapauksissa pakokauhunomaista. Useimmiten nämä tapahtuivat 9.6.1944 alkaneen suurhyökkäyksen jälkimainingeissa, jolloin uneliaan sodanjohtomme vuoksi tulimme täysin yllätetyksi. Siitä huolimatta pakokauhunomainen perääntyminen koski vain pientä osaa ak:sta, ja muuten loppujoukko vetäytyi rauhallisesti vihollista kuluttaen.
Tuntemattoman sotilaan kuvaukset ovat yksittäisen kommunistin omaa katkeraa paatosta siitä, kun Suomesta ei tullutkaan sosialistista neuvostotasavaltaa.
Paikkapaikoin vetäytyminen saattoi yksittäiselle sotilaalle olla paljon kovempaakin kuin mitä ko. kirjassa kuvataan. Kokonaisuutena kuitenkin homma oli hanskassa.
Ihantalan torjuntavoitto ei ainakaan ole Tuntemattomassa totuudenmukaisesti kuvattu. Kertoo siis kirjailijan omasta aatesuunnastaan paljonkin, kun jaksaa märehtiä niillä heikoilla hetkillä lähes koko kirjan, mutta suurista menestystarinoista ei ole paljon paskaakaan. Kannattaisi ehkä sinunkin lukea välillä jotakin muutakin kuin tuntematonta.
Niin tai kuuntelemalla veteraanien itsensä kuvauksia, niin niistäpä ei noita mainitsemiasi asioita enää niin löydykään. Toki sodassa kaikki pelkäävät, mutta Ihantalassa venäläiset pelkäsivät takuulla enemmän kuin suomalaiset.
Epätoivo tuli lähinnä jatkuvasta vetäytymisestä. Sotilaat olivat yksinkertaisesti kyllästyneitä aina vetäytymään, vaikka monissa kohdissa olivatkin torjuneet vihollisen hyökkäyksen. Tämä näkyi sitten Ihantalassa kun tietoon tuli, että enää näistä asemista ei lähdettäisi. Se oli joukoille helpottava uutinen. Nyt siis katsottaisiin homma loppuun saakka. Toisin kuin tuntemattomassa tai muissa kommareiden tuotoksissa, vastahyökkäyksiin lähtijöistä ei ollut pulaa vapaaehtoisista. Toki luiruperseitä aina oli, mutta ei siinä määrin, mitä tuntemattomasta voisi ymmärtää.
Asemat olivat sodan lopulla Pitkäjärven seutuvilla.
Suomalaisiin katsojiin ovat ikuisesti syöpyneet sekä Laineen että Mollbergin filmiversion kuvaukset perääntymisvaiheen katkerasta toivottomuudesta:
- Miten meidän käy? Meidän kaikkien. Koko Suomen.
- Niin kuin hävinneille käy. Luu kurkkuun.
Ja ennen kaikkea kuolematon:
- Ne jyrää meitin!
Sellaista se oli. Musertava ylivoima rusensi suomalaiset, löi hajalle kokonaiset pataljoonat, rykmentit, divisioonatkin... Täydellinen tuho oli lähellä kesällä 1944. Se olisi hyvinkin voinut olla oikea "viimeinen kesä". Venäläisten hyökkäyksen pysähtymistä on pakko pitää yhtenä sotahistorian suurimmista arvoituksista. Tai sitten kiire Berliiniin meni todellakin kaiken muun edelle. Suomi säästyi, vaikka puukonterä oli jo kurkulla. Kaikki veteraanit tunsivat tämän nahoissaan ja muistivat vielä vuosia myöhemmin kesän 1944 romahduksen täydellisyyden ja synkkyyden.
"Ihantalan torjuntavoitto ei ainakaan ole Tuntemattomassa totuudenmukaisesti kuvattu. Kertoo siis kirjailijan omasta aatesuunnastaan paljonkin, kun jaksaa märehtiä niillä heikoilla hetkillä lähes koko kirjan, mutta suurista menestystarinoista ei ole paljon paskaakaan. Kannattaisi ehkä sinunkin lukea välillä jotakin muutakin kuin tuntematonta"
Lue edes se kirja ennenkuin syytät kansallisankari Linnaa kommariksi =D. Ihantalan myyttiä ei koko kirjassa edes käsitellä, tapahtumat sijoittuu ihan muille tantereille.
Tunnut pohjaavan sankarisatusi pelkästään Ernroothin kaltaisten höpöjen paatokselle. Tutustu enemmänkin ihan OIKEIDEN rintamasoturien kertomuksiin tuolta ajalta, niin alkaa todellisuus valjeta sinullekin.
"Toki sodassa kaikki pelkäävät, mutta Ihantalassa venäläiset pelkäsivät takuulla enemmän kuin suomalaiset. "
Hohhoo =D Vai takuulla? Saatana, molemmilla siellä oli yhtälailla paskat housussa! Venäläisten ei tosin tarvinnut pelätä koko maan luuhistumista, voitolla kun olivat niin selvästi että sokeinkin sen huomasi.
Ihantalassa aikoinaan vihollista :D
Valitettavasti olen se opuksen erehtynyt lukemaan. Siitä ei paljon hullua hurskaammaksi tullut.
Taisi muuten Linna itsekin olla tuohon aikaan ihan muilla tantereilla kuin sotimassa. Ehkä tämän vuoksi tapahtumana vihollisen pysäyttäminen onkin hänelle niin vieras asia?
Linnaa pätevämpi asiantuntija hän joka tapauksessa on.
Oma ukkini oli juuri Kannaksella ottamassa vihollisen rynnäköintiä vastaan. Hän ei ainakaan koskaan puhellut mitään Linnan omaista katkeraa paatosta. Kommareille tuntuu olevan vaikea pala se, että tuolloin Suomi oli yhtenäinen kansa ilman puoluepoliittista rajaa. Kiitos demareiden, tuo syöpä on taas pesiytynyt kansakuntaamme.
Enemmän venäläisillä oli. Tosin eivätpähän he useimmiten edes ehtineet paskoa housuunsakaan ennen kuin noutaja tuli..
Tuskinpa tavallinen venäläinen sitä pahemmin edes pelkäsi. Taisi tuo pelko tulla ihan muista asioista heilläkin..
Voitolla olo kun on niin suhteellinen asia. Moni todellinen rauhanvasemmistolainen saattaisi kysyä, että kannattiko tuon maapläntin vuoksi tapattaa miljoonia omia kansalaisia.
Paasikivi ajoi Suomea 1918 Saksan syliin. Keväällä 1941 hän iloitsi siitä, että oltiin Saksan kanssa samalla puolella ja kirjoitti myöhemmin valmiiksi puheen Leningradin antautumisen kunniaksi.Keväällä 1944 hän oli valmis hyväksymään rauhanehdot, jotka olisivat johtaneet ehdottomaan antautumiseen.
Imelistä jälkiviisaista Paasikivi on imelin ja Kekkonen on hyvä kakkonen.
mutta suurin sankaritarina puolustussodassamme oli Suomen säilyminen porvarillisena, demokraattisesti johdettuna itsenäisenä valtiona. Suomea ei saatu yrityksistä huolimatta liitetyksi Neuvostoliiton kansojen joukkoon. Suuri kunnia tästä kuuluu sotiemme veteraanille. Sankarihautausmaiden ristit tulevat meille siitä (torjuntavoitto)aina muistuttamaan.
Porvaripuolueet menettivät eduskuntaenemmistönsä ensimmäistä kertaa itsenäisen Suomen historiassa juuri 1945. Maalla on vuodesta 1982 ollut sosiaalidemokraatti presidenttinä, ja sosialistit ja kommunistit ovat olleet mukana melkein jokaisessa hallituksessamme toisen maailmansodan jälkeen. Myös Suomen kulttuuri demokratisoitui dramaattisella tavalla 1960- ja 1970-luvuilla, kun sodan jälkeinen sukupolvi nousi lopulliseen kapinaan porvarillisia arvoja ja konservatismia vastaan.
menikin persiilleen Suomen talous Manun toisella kaudella.
Liian vahva markan kurssi.
Suomalaiset veronmaksajat nielevät vieläkin karvasta kalkkia moisesta talousihmeestä. Mokoma Pohjolan-Japani.
Mutta voi sitä surkeutta Neuvostoliitto kaatui. Samalla meni Berliinin muuri ja muut kommunismin ihanteet
puna-armeijan sotilaat vuodattivat omaa verta Suomen rintamalla? Sen puolesta, että "porvaripuolueet menettivät eduskuntaenemmistönsä....1945"?
parlamenttaarisesti. Stalinin hirmuhallinto ei vaan onnistunut pääsemään maahamme päättämään Govorovin komennossa suomalaisten asioista. Suomi säilytti itsemääräämisoikeutensa, kiitos armeijamme saavuttaman torjuntavoiton. Kommunistien juhlat hallituksessamme jäi onneksi lyhytaikaiseksi.
Viro luovutti taistelutta. Se menetti noin 25 % väestöstään. Sekö olisi ollut Suomelle parempi kohtalo? Menettää noin 1000 0000 ihmistä ja elää 50-60 vuotta neuvostomaana? Lisäksi olisi mennyt itsekunnioitus, minkä arvoa ei voi rahassa mitata.
Tottakai kolme torjuntavoittoamme pännivät niitä, joiden mielestä Suomesta olisi pitänyt tulla sosialistinen kansanvankila viimeistään 1944.
ei voi kategoorisesti verrata keskenään. Suomen asema oli aivan erilainen, kuin Viron.
Neuvostoliitto halusi säilyttää kulkuyhteyden Itämerelle ja länteen, se pelkäsi jäävänsä saarroksiin. Eikä pelännyt suotta.
Suomi teki juuri niin, kuten neuvostojohto oli pelännytkin.
Suomelle olisi ollut paras kohtalo pysyttäytyä kokonaan sodan ulkopuolella. Ruotsi osasi sen taidon, Suomi ei osannut. Siksi niitä taloudellisia ja henkisiä menetyksiä maksetaan vieläkin joka päivä. Me kaikki maksamme.
Katsohan ensin karttaa, ennenkuin vaadit Suomelta Ruotsin ratkaisuja. Ja millonhan Ruotsi on ollut osa Venäjää? Ruotsi oli 1941 täysin Saksan kelkassa. Saksa perusti mm. suuren huoltokeskuksen läpimarssivien joukkojensa tarpeisiin. Ruotsi myi koko sodan ajan raaka-aineita ja puolivalmisteita Saksalle.Se tuki Saksan sotaponnisteluja vähintään yhtä paljon kuin Suomi. Ruotsi on vain täydellisen tekopyhä jälkiviisaudessaaN. Lisäksi Ruotsi oli 1943 Saksan vaaloituslistalla, mutta Stalingrad tuli väliin.
Suomi meni Jatkosodassa Saksan puolelle, koska NL ei jättänyt muuta mahdollisuutta. Siksi Suomi piti saada sotasyylliseksi, ettei NL:n tekemisiä ryhdytä tarkastelemaan. Neuvostopropagandaan uskovia näkyy riittävän vieläkin.
"Ruotsi tuki Saksan sotaponnisteluja vähintään yhtä paljon kuin Suomi."
Montako divisioonaa Ruotsi lähetti taisteluun Neuvostoliittoa vastaan?
Natsipropagandaan uskovia näkyy riittävän vieläkin.
esiin ja pistä päähäsi, jos vaikka jysähtää toisen kerran. Ruotsi osti natsikullan, joka oli juutalaisilta ryöstetty. Myi vastineeksi kuulalaakereita Saksan aseteollisuudelle ja myi Saksan terästeollisuudelle Kiirunan rautamalmia sen tarvitseman määrän. Lisäksi oli yksityisiä rahoittajia, jotka tukivat Saksan sotaponnisteluja, että se siitä Ruotsi puolueettomuudesta. Suomi vei Saksaan, Saksan sotateollisuuden tarvitsemaa nikkeliä, jota tarvitaan erikoisteräksiin. Tämä ei ole natsipropagandaa.
keskenään.
Ruotsi olisi saanut myydä vaikka Neuvostoliitollekin mitä tahansa mutta sotatoimet ratkaisivat toisen maailmansodan.
Toki materiaalia tarvittiin mutta Suomi kävi sotaa ja suoritti sotatoimia Neuvostoliittoa vastaan.
Suomen liittolaisuus Saksan kanssa oli vähintään kymmenkertainen Ruotsiin nähden.
Kun sodan vuoksiaalto kääntyi niin Ruotsi muutti kauppapolitiikkaansa liittoutuneille myötämielismmäksi. Viisaasti.
Ruotsi on muuten syyllinen moneen puukolla (Mora) tehtyyn tappoon. Manne ( = Suomi ) puukottaa mutta on vain yhtä syyllinen kuin Ruotsi.
Saksa oli Ruotsille ainoa mahdollinen kauppakumppani. Ruotsi toimitti äärimmäisen tärkeitä puolivalmisteita ja raaka-aineita ja otti maksun kullassa. Ruotsalainen teräs ja puutavara olivat yhtä tärkeitä tai tärkeämpiä kuin suomalaiset divisioonat.Niitä oli Saksalla, mutta ei riittävästä rautaa, kuparia eikä puutavaraa.Sitätoimitti Ruotsi ja sillä osaltaan varustettiin Saksan divisioonat, ponimai?
Suomen nikkeli, kupari ja puutavara menivät maksuksi aseista,ruuasta ja polttoaineesta. Ruotsi pani rahat kirstuun.
Ruotsi säästyi sodalta vain nöyryytensä takia, ei viisaalla politiikalla. Ruotsin koko vauraus perustuu natsikultaan.
Ruotsin kauppapolitiikka muuttui vasta kesällä 1945.
olikin nimenomaan Ruotsin puolueettomuudesta.
ja siinä Suomi hakkasi Ruotsin vähintään 10 - 1.
Ruotsi tuki Hitlerin Saksaa alusta alkaen loppuun asti. Suomi oli Saksan rinnalla vain 1941-44. Ruotsi rikastui, suomi menetti. Kumpi mahtoi hyötyä enemmän?
Rutosin hurskastelu menee aina vain ihmisiin. Kumma, ettei totuus kirkastu.
..virolainen historiantutkija sanoi aikoinaan monimielisesti että " ...siinä oli kaksi suurvaltaa vastakkain , Suomi ja Neuvostoliitto..."
Tapahtui suomalais-venäläisessä historiantutkijoiden symposiumissa kultaisella YYA-ajalla.
Vuonna 1991 romahti suuri ja mahtava Neuvostoliitto omaan mahdottomuuteensa.
Luonto karsii elinkelvottomat. Niin valtiot kuin yksilötkin.
Toivottavasti myös ketjun aloittaja ymmärtää tämän.