Jos Suomen ei ollut tarkoituskaan tunnustaa Moskovan rauhansopimusta lopulliseksi niin eikö olisi ollut suoraselkäistä ja ennenkaikkea rehellistä olla allekirjoittamatta sitä.
Mitä pitää ajatella maasta, joka tekee valtiosopimuksen suunnitellen rikkovansa sen heti sopivan tilaisuuden tullen?
N-liittoa on syytetty miten se muka rikkoi koko ajan ko. sopimusta ja saattoihan se hieman rikkoakin mutta heittelemmekö kiviä lasitalosta. Sama haluhan oli itselläkin ja toteutettiinkin heti kun tilaisuus saatiin.
Ollaanko siten yhtään parempia kuin olivat herrat Stalin ja Molotov. Tehdään sopimus, jota ei ole aikomustakaan noudattaa.
Mutta katsotaas tilannetta Jatkosodan jälkeen. Jos NL olisi halunnut miehittää Suomen esim. kesällä -45 olisi se onnistunut leikiten. Onneksi he eivät ajatelleet sopimuksista kuten meidän herramme ajattelivat, tai Hitler ajatteli. Että sopimukset tehdään rikottaviksi. He tekivät sopimuksia noudatettaviksi.
Sekä antoivat anteeksi Suomen hyökkäyksen. Sotakorvauksetkin olivat tosiasiassa vain pieni murunen niihin vahinkoihin ja inhimilliseen kärsimykseen verrattuna mitä hyökkäyksemme naapurille aiheutti.
Mitä pitää ajatella maasta, joka tekee valtiosopimuksen suunnitellen rikkovansa sen heti sopivan tilaisuuden tullen?
N-liittoa on syytetty miten se muka rikkoi koko ajan ko. sopimusta ja saattoihan se hieman rikkoakin mutta heittelemmekö kiviä lasitalosta. Sama haluhan oli itselläkin ja toteutettiinkin heti kun tilaisuus saatiin.
Ollaanko siten yhtään parempia kuin olivat herrat Stalin ja Molotov. Tehdään sopimus, jota ei ole aikomustakaan noudattaa.
Mutta katsotaas tilannetta Jatkosodan jälkeen. Jos NL olisi halunnut miehittää Suomen esim. kesällä -45 olisi se onnistunut leikiten. Onneksi he eivät ajatelleet sopimuksista kuten meidän herramme ajattelivat, tai Hitler ajatteli. Että sopimukset tehdään rikottaviksi. He tekivät sopimuksia noudatettaviksi.
Sekä antoivat anteeksi Suomen hyökkäyksen. Sotakorvauksetkin olivat tosiasiassa vain pieni murunen niihin vahinkoihin ja inhimilliseen kärsimykseen verrattuna mitä hyökkäyksemme naapurille aiheutti.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Oli olemassa Moskovan rauha. Suomettunut historia (=natsimyönteinen) sanoo sitä välirauhaksi.
Pariisin rauha solmittiin toisen maailmansodan jälkeen. Entäpä jos Neuvostoliitto olisi sanonut sitä välirauhaksi. USA:n lentokoneen lento Kuolan niemimaan lähellä olisi kenties aikaansaanut taas jatkosodan Suomea vastaan?
laukauksia. Hävettää näin jäkeenkinpäin. Onneksi Neuvostoliitto on aina ollut niin jalo ja anteeksiantava. Vielä kerran kiitos kaikesta tästä hyvyydestä itäiselle naapurillemme.
”Sekä antoivat anteeksi Suomen hyökkäyksen. Sotakorvauksetkin olivat tosiasiassa vain pieni murunen niihin vahinkoihin ja inhimilliseen kärsimykseen verrattuna mitä hyökkäyksemme naapurille aiheutti.”
mutta Nl vaan ampui ne. PÅiti saada jokin teksoyy Suomeen hyökkäämiselle, kun oli Saksan kanssa asiasta sovittu.
Hyvä, jos ovat antaneet itselleen anteeksi.Sotakorvauksia emme ole edes pyytäneet. NL oli niin paljon köyhempi ja suuremmassa tarpeessa.
epärealistista. Stalin pelkäsi vain voimaa, ja atomiase oli sellainen voima jota hän kunnioitti.
Stalinin komintern, kommunistinen maailman valloitus
päättyi amerikkalaisten atomiaseen olemassaoloon.
Taas teitä vasureita sikiää milloin mistäkin.
Mikäs kampanja teillä on menossa Suomen mustamaalaamiseksi?
Neuvostoliittohan ITSE uhkaili ja painosti välirauhan aikana monin tavoin, ampui siviilikoneemme alas, kärtti Hitlerltä lupaa saada ratkaista Suomen kysynmys sovitulla tavalla.
Miksi N:liitto saa hyökätä, viedä alueitamma ja sen jälkeeen panostaa monin tavoin, mutta Suomi ei saisi tehdä mitään?
on "vasureita". faktaa sä et näköjään kestä kuulla senkin äärioikeistohörhö!!!
****kärtti Hitlerltä lupaa saada ratkaista Suomen kysynmys sovitulla tavalla.****
Kaikkea sitä kerrotaan urbaanilegendoina mutta onko tuosta mitään todisteita. Että noin olisi tapahtunut.
Vai onko niin, että kaikki se paha mitä N-liitosta puhutaan lännessä on aina totta? Siis mitään kritiikkiäkö ei tarvita, vai?
Pettikö Suomi 13.3.1940 kun Suomi Göringin neuvosta
pyyti Stalinia rauhaan. Puna-armeija oli tuolloin jo saavuttamassa tavoitteensa päästyään kiinni Suomen kantatieverkostoon. Suomen armeija oli luhistumaisillaan kun politbyroossa punakenraalit olivat hyökkäyksen jatkamisen kannalla, mutta Stalin kansainvälis-polittisista syistä suostui Suomen pyytämään rauhaan vastoin kenraaliensa mielipidettä.
Jos Suomi olisi päätynyt pyytämään länsiliiton sotilasapua, niin ennen "avuntuloa" puna-armeija olisi ollut jo Tornionjoella ottamassa vastaan länsiliiton tervehdystä hyvin suoritetusta työstä.
Siinä mielessä Suomi petti Stalinin.
syksyllä -44, että he tekevät Suomen kanssa vain välirauhan siihen asti kun Saksa on antautunut.
Ei meillä olisi taidettu tykätä sellaisesta ajattelusta vaikka itse niin teimmekin N-liitolle.
Summa summarum: kaikki mitä me teemme itänaapurille on aina oikein, kaikki mitä itänaapurimme tekee meille on aina tuomittavaa. Näinhän se taitaa mennä.
Mutta N-liitto ei hyökännyt Moskovan rauhan jälkeen eikä syksyn -44 välirauhan jälkeen mutta me hyökkäsimme heti kun tilaisuus tuli. Eikä Stalin rangaissut meitä petoksestamme.
Jos N-liitto olisi syksyllä -44 ilmoittanut, että Petsamon yms. lisäksi he haluavat rajan Kymijoen, Savonlinnan ja Kuopion kautta Muonioon niin mitäpäs me olisi voitu. Mutta eivät halunneet. Sietäisi muistaa tämäkin kun N-liitosta pahaa puhutaan.
Mehän sentään halusimme rajan Ääniselle eli oltiin ottamassa aika paljon enemmän hehtaareita kuin mitä meiltä otettiin.
niin kaipa joku viisas ne kumoaa. Muutenkin kuin vain sanomalla, että väärin. Meinaan, osoittamalla vääräksi.
Tosiaan. En ole tuota tullut itsekään ajatelleeksi. Miksi siis sovjetti ei rikkonut kesällä -45 edelliselokuussa tekemään väliaikaista rauhansopimusta. Näinhän Suomi itse teki ja antoi siten ennakkotapauksen maittemme välille.
siinä oli, silloinhan oli SOTATILA.
On tietenkin olevinaan ovelaa asetella kysymys siten, että se jo sellaisenaan sisältää valheen tai väitteen jota ei voida osoittaa todeksi:
"Mitä pitää ajatella maasta, joka tekee valtiosopimuksen suunnitellen rikkovansa sen heti sopivan tilaisuuden tullen?"
Tällaisesta suunnitelmasta ei ole näyttöä. Muuten hyvä provo...
totinen tosi. Göringin neuvoa mukaillen Suomi teki rauhan ja jäi odottelemaan Saksan hyökkäystä n-liittoon. Mikä tapahtuikin sitten vähän yli vuoden kuluttua.
Tuo väitteesi vain on täyttä spekulaatiota. Suomi tarjosi Englannille sotilaallista apua saksalaisten torjumiseksi Norjassa. Ei oikein sovi tämän ylikangaslaisen valintateorian kanssa yhteen. Ei sovi moni muukaan seikka... Eli väite perustuu jälleen virheellisiin lähtökohtiin, kysymys on asetettu väärin.
Suomi petti joka suuntaan 13.3.1940 suostumalla rauhaan. Kaikkein pahiten suomi petti Liittoutuneita kun se ei kutsunutkaan niitä apuun. Otti vaan annetut aseet ja solmi rauhan kauhein ehdoin. Liittoutuneet oli ärjynä kun eivät saaneet tekosyytä tulla Pohjolaan ja eivät saaneet avata uutta rintamaa Saksaa vastaan. Ruotsin malmihan se eniten houkutti.
Aina niin suuri Suomen ystävä, Englanti, vaati kaikkien Suomen maksamien ja jo toimitettujenkin aseiden palauttamista takaisin 13.3.1940 johdosta. Ranska tosin esti moisen älyttömyyden.
Ranskahan antoi aseapua Suomelle runsaasti mm. lahjoittamalla satoja tykkejä ammuksineen.
Luin juuri aiheesta mielenkiintoisen kirjan aiheesta:
Clark Douglas Liittoutuneet lähtevät Talvisotaan : Englannin ja Ranskan Suomen-politiikka 1939-1940, Otava, 1967, 260 s.
Samasta aiheesta on mainio Nevakiven kirja:
Nevakivi Jukka Apu jota ei pyydetty - liittoutuneet ja Suomen Talvisota 1939 - 1940, Tammi, 1972, 306 s.
Tästä on olemassa uudempi painos: Apu jota ei annettu. Siinä on joitain tarkistuksia ja USAn ketkuilut mukana tuon edellisen kirjan lisäksi.
Lopultahan kävi näin että oltiin alle puolentoista vuoden kuluttu sodassa keskenään:
Nevakivi Jukka Ystävistä vihollisiksi, Suomi Englannin politiikassa 1940-1941, Tammi, 1976, 250 s.,
http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/7.huhtikuu/talv1400.htm
Nevakivi on tehnyt uudistetun laitoksen vuonna 1972 ilmestyneestä, jo klassikoksi muodostuneesta teoksestaan Apu, jota ei pyydetty. Uudistetun laitoksen henkeä kuvaa hyvin, että sen nimi on Apu, jota ei annettu.
Nevakivi tyrmää Ylikankaan teesit talvisodan päättymisestä
Talvisodan historiasta tehdään jatkuvasti uusia tulkintoja. Samaten tutkijoiden kiistat tulkintojen yksityiskohdista jatkuvat. Tuorein tapaus koettiin torstaina, kun poliittisen historian professori Jukka Nevakivi julkaisi uusimman teoksena.
Julkistamistilaisuudessa hän tyrmäsi varsin selkeästi professori Heikki Ylikankaan esittämät teesit talvisodan päättymisestä.
Ylikangas on esittänyt, että Suomen johto teki rauhan Saksan patistamana. Herman Göring oli ilmoittanut suomalaiselle viestintuojalle Saksan aloittavan pian sodan Neuvostoliittoa vastaan. Suomea kehotettiin tekemään rauha millä ehdoin tahansa, sillä myöhemmin Suomi saisi kaiken takaisin korkojen kera.
Nevakivi korosti, että helmi-maaliskuun taitteessa 1940 Suomessa ei voitu uskoa, että Saksa voittaa suursodan. Hänen mielestään olisi ollut uskomatonta, jos vastuulliset johtajat olisivat ajatelleet näin. Tässä yhteydessä hän puhui jo syyntakeettomuudesta.
Nevakivi muistutti myös, että länsivaltojen esittämä apu oli bluffia. Lisäksi länsivallat eivät pystyneet takaamaan Puolaa saatikka Suomea. Näin ollen Karjalaa ei olisi läntisellä avulla saatu takaisin, kuten Ylikangas on esittänyt.
Nevakivi on tehnyt uudistetun laitoksen vuonna 1972 ilmestyneestä, jo klassikoksi muodostuneesta teoksestaan Apu, jota ei pyydetty. Uudistetun laitoksen henkeä kuvaa hyvin, että sen nimi on Apu, jota ei annettu.
Taustalla Ruotsin malmivarat
Nevakivi sanoo olevansa vakuuttunut siitä, että Suomelle esitetty tarjous läntiseen liittokuntaan yhtymisestä oli siis poliittista bluffia. Länsi oli käytännössä kiinnostunut vain siitä, etteivät Ruotsin malmivarat pääse Saksaan.
Länsiliittoutuneilla oli suunnitelmia, joilla joukkoja lähetettäisiin Suomeen. Nämä interventiohankkeet auttoivat Nevakiven mukaan Suomea vain poliittisesti. Neuvostojohtaja Josif Stalin nimittäin pelkäsi lännen väliintuloa.
Nevakiven mukaan Stalinille selvisi, että Neuvostoliiton oli hoidettava suhteet Suomen kanssa niin kauan kuin Saksa oli kiinni länsirintamalla. Maaliskuussa tehty välirauha oli siten tervetullut Stalinille.
Nevakivi yhtyy myös niihin arvioihin, joiden mukaan materiaalipula ja tappiot olivat Suomessa nousseet maaliskuussa jo niin suuriksi, ettei Suomi olisi kestänyt kuukauttakaan.
Nevakivi on myös varma, että vaikka lännestä olisi tullutkin joukkoja Suomeen, ei esimerkiksi Britannian ja Neuvostoliiton välille olisi syntynyt sotaa.
Yhdysvallat petti
Aiemmassa teoksessaan Nevakivi jätti Yhdysvaltojen osuuden talvisotaan hyvin vähälle huomiolle, koska talvisodan aikana Yhdysvallat oli vielä puolueeton. Nevakiven löytämät uudet arkistotiedot asettavat Yhdysvallat kuitenkin uuteen asemaan.
Hän itse asiassa luonnehtii Yhdysvaltojen valtiovarainministeriön arkistojen tietoja pöyristyttäviksi. Ne paljastavat, että Yhdysvaltain hallituksen politiikka oli aivan ristiriidassa yleisen mielipiteen kanssa.
Arkistotietojen mukaan Yhdysvallat viivytteli, esti ja jopa kielsi asetoimituksia Suomeen. Suomeen jäi viivyttelyjen vuoksi tulematta mm. 40 Brewster-hävittäjää. Myös Suomelle luvattu 150 miljoonan dollarin jälleenrakennuslaina peruttiin.
Samaan aikaan Yhdysvallat osti Neuvostoliitosta kultaa ja rahoitti sillä sotamateriaalin ja lentobensiinin vientiä Neuvostoliittoon. Näistä kuvioista on aiemminkin ollut tietoa, mutta nyt Nevakivi on saanut ne "hevosen suusta" eli alkuperäisistä lähteistä.
Selityksenä Yhdysvaltojen käyttäytymiselle olivat syvät ristiriidat sisäpolitiikassa. Franklin Roosevelt valmistautui kolmannelle kaudelleen. Hänen oli tyynnyteltävä myös niitä piirejä, jotka vastustivat sekaantumista Euroopan asioihin.
Kaikkinensa Nevakivi piti melkoisena puutteena sitä, että Suomessa on vanhastaan totuttu pitämään talvisotaa kansallisena tapahtuma.
Päinvastoin hänen mielestään talvisodalla oli monia ja taas monia kansainvälisiä yhteyksiä. Nevakivi ehdottikin, että pitäisi tehdä laaja tutkimus talvisodan kansainvälisistä yhteyksistä.
STT-MH
7.4.2000
Laurla Bror Tie talvisotaan, Kustannuspiste Oy, 1978
Bror Laurlan kirja, Tie talvisodan rauhaan, Librum, 1982,
Bror Laurla, Talvisodasta Jatkosotaan, 1986
YLIKANGAS Heikki: Tulkintani talvisodasta. Juva 2001.
HAATAJA Lauri: Kun kansa kokosi itsensä. Suomalaisten talvisota. Keuruu 1989.
NEVAKIVI Jukka: Apu jota ei annettu. Länsivallat ja Suomen talvisota. Juva 2000.
PELTOVUORI Risto: Saksa ja Suomen talvisota. Keuruu 1975.
Pakaslahti Aaro: Talvisodan poliittinen näytelmä. UM:n poliittisen osaston päällikön päiviä ja öitä. Porvoo 1970.
Tanner Väinö: Olin ulkoministerinä talvisodan aikana. Helsinki 1950.
Wuorimaa Aarne: Lähettiläänä Hitlerin Saksassa. Keuruu 1967.
petti ketään. Ei hengenhädässä oleva hukkuva ehdi sellaista ajatella. Jos on joku oljenkorsi, siihen tartutaan.
Se on kyllä varmaa, että Ylikankaan näkemykset Talvisodan päättymisestä ovat hölynpölyä. Nevakivi ei ole ensimmäinen eikä viimeinen, joka sen todistaa.
" Ylikangas on esittänyt, että Suomen johto teki rauhan Saksan patistamana. Herman Göring oli ilmoittanut suomalaiselle viestintuojalle Saksan aloittavan pian sodan Neuvostoliittoa vastaan. Suomea kehotettiin tekemään rauha millä ehdoin tahansa, sillä myöhemmin Suomi saisi kaiken takaisin korkojen kera. "
MITEN HERRANEN AIKA olisi ollut mahdollista, jo käytännössä lyödyn Suomen patistaa Saksan neuvosta Stalin rauhaan, ja vielä kesken menestykseen jo päättymässä olevaa hyökkäystään?
Kenraalit olivat realitietoineen toista mieltä, mutta Stalin suostui Suomen pyytämään rauhaa, jota ei ilmeisesti olisi osattu pyytää ilman saksalaisten neuvoa??
Maaliskuussa 1940 kaikki ihmettelivät että Suomi oli kestänyt niinkin kauan. Stalin luuli, että NL:n joukot marssivat Helsinkiin päivässä tai parissa, ja niin luulivat muutkin. Nyt sitten kuvitellaan, että Suomi olisi voinut käydä sotaa loputtomiin! Sillälailla!
Kun keskustelijoilta puuttuu todellisuudentaju, niin päädytään villeihin olettamuksiin ja hullunhupaisiin tuloksiin. Minua on riemastuttanut tämä Göringin sanoma, josta ei paljoa tiedetä, mutta joka silti voi hyvinkin olla totta. Jos Suomen päättäjät takertuivat Göringin kepeään lausumaan kuin hukkuva oljenkorteen, niin Suomi oli pahemmassa pulassa kuin luultiinkaan - ja se on paljon,se!
Suomi ei takertunut Göringin lupauksiin. Ne hädin tuskin edes noteerattiin. Sodsta oli pakko päästä irti ennen sotilaallista luhistumista.
Göringin lupauksiin uskoo lähinnä professori Ylikangas. Lukuisat historioitsijat ovat ne kiisteneet, eikä asiakirjoista löydy mitään tukea.
Moskovan rauha oli NL:n sanelua, jota se silti rikkoi,minkä ehti. Suomi käytti tilannetta hyväkseen, kun rauha oli mahdollisuus korjata. Se ei kuitenkaan onnistunut.
NL:n pysymistä sopimuksissa on turha ylistää. Sillä on tilillään rikkomuksia enemmän kuin monilla mailla yhtensä. Tietysti se piti kiinni itselleen edullisista sopimuksista.Toisaalta se harjoitti esimerkiksi Suomea kohtaan mitä törkeintä sopumusten ulkokopuolista painostusta.
ettei Göringin neuvo mitenkään voinut vaikuttaa Staliniin, vai oliko se mahdollista?
Suomihan se haki rauhaa, ja Göring oli siihen varmuudella Suomea kehottanut, mutta eihän se neuvo Stalinia voinut mitenkään koskea, hänhän se avainasemassa oli sodan aloittajana sen lopettamisesta eli rauhasta!
Kuten Jacobson on todennut, Ylikankaan päätelmät on asetettu tuon yhden kortin varaan.