Vieras henkienmanaaja, Mark.9:38-41

Johanneksen kysymys keskeyttää Jeesuksen puheen. Kysymys Jeesuksen nimen käytöstä (38) muodostaa asiayhteyden edellä kerrottuun lapsen luokseottamiseen ”Hänen nimessään” (9:37).

Jeesus ei puhu tuon henkilön omasta uskosta mitään. joka Hänen nimessään ajoi ulos riivaajia(38).
Opetuslapset kielsivät häntä, koska hän ei seurannut heitä (38).
Mies ei kuitenkaan lukeudu Jeesuksen vihollisiin (39).
Jeesus jättää hänelle toimintamahdollisuuden.

Kärsimättömiä Herran palvelijoita Jeesus kehoittaa samanlaiseen kärsivällisyyteen kuin sana Matt. 13:30 ”Antakaa kasvaa”.
Jopa niinkin pieni hyvä teko, vesilasin antaminen ”siinä nimessä, että te olette Kristuksen omia”,osoittaa, ken on ”meidän puolellamme” (41).
Pienetkin teot ovat arvokkaita.

Opetuslapset osoittivat rakkaudettomuutta miestä kohtaan, joka ei seurannut heitä (38).
Kuinka paljon mekin rikomme rakkauden lakia keskinäisellä kiivailullamme niitä henkilöitä vastaan, jotka eivät kuulu ”meidän joukkoomme”.

Virsi 42
--
1.
On Jeesus nimi ihanin
sielulle uskovalle.
Se lohdun antaa vaivoihin,
tuo rauhan ristin alle.

2.
Se rohkaisee ja puhdistaa
ja hoitaa särkyneitä.
Se uupuneita vahvistaa
ja ruokkii nääntyneitä.

3.
Se nimi kallioni on
ja linna luja Herran.
Sen rikkaus on loputon,
muu kaikki viedään kerran.

4.
Oi Jeesus, veli, ystävä
ja paimen, kuninkaani
ja tieni, koko elämä,
sua kiitän, auttajaani.

Filipp. 1:15-18
--
1:15 Muutamat tosin julistavat Kristusta kateudestakin ja riidan halusta, mutta toiset hyvässä tarkoituksessa:

1:16 nämä tekevät sitä rakkaudesta, koska tietävät, että minut on pantu evankeliumia puolustamaan,

1:17 nuo toiset taas julistavat Kristusta itsekkyydestä, epäpuhtaalla mielellä, luullen tuottavansa minulle murhetta kahleissani.

1:18 Vaan mitäpä tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai totuudessa! Ja siitä minä iloitsen, ja olen vastakin iloitseva.
--.
Monet Paavalin uskonveljet rohkaistuvat yhä enemmän puhumaan Jumalan sanaa (14).
Tosin muutamiin heistä Paavali suhtautuu epäillen, koska he julistavat Kristusta kateudesta ja riidan halusta (15).

Heidän tarkoituksena lienee ollut syrjäyttää Paavali (17), jota monet kunnioittivat ja johon moni luotti.

Mutta Paavali ei tästä säikähdä vaan iloitsee: ” Vaan mitäpä tuosta, kunhan Kristusta vain tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai totuudessa! Ja siitä minä iloitsen, ja olen vastakin iloitseva”.

Mistään opillisista eroavaisuuksista ei ole kyse. Jos olisi ollut, niin Paavali olisi suhtautunut tilanteeseen yhtä vakavasti, kuin kirjeessään galatalaisille.
Kyseessä oli evankeliumin julistajien henkilökohtaiset puutteet ja vajavaisuus.