Heräsipä otsikon mukainen kysymys näistä lukuisista keskustelun aiheista, joissa äidit alkavat suorastaan riitelemään, kenen tapa on se kaikista paras. Tulee ihan mieleen mainos, jossa lapset kinastelee sanoilla "meidän äiti tekee parempaa ruokaa kuin teidän äiti..."
Jos kaikista asioista pitää näin kinastella eikä hyväksyä monia eri tapoja toimia, mitä me opetamme lapsillemme? Opetammeko, että vain meidän perheen ruuat on niitä oikeita, meidän isin auto paras, meidän tavat vain yksinkertaisesti niitä ainoita oikeita? Ja aina minä olen oikeassa! Miten meidän lapset osaavat kommunikoida muiden lasten ja aikuisten kanssa, jos he kommunikoivat riitelemällä (jos joku ei ole samaa mieltä heidän kanssaan)? Vanhemmiltaan kun ottavat esimerkkiä...
Jos kaikista asioista pitää näin kinastella eikä hyväksyä monia eri tapoja toimia, mitä me opetamme lapsillemme? Opetammeko, että vain meidän perheen ruuat on niitä oikeita, meidän isin auto paras, meidän tavat vain yksinkertaisesti niitä ainoita oikeita? Ja aina minä olen oikeassa! Miten meidän lapset osaavat kommunikoida muiden lasten ja aikuisten kanssa, jos he kommunikoivat riitelemällä (jos joku ei ole samaa mieltä heidän kanssaan)? Vanhemmiltaan kun ottavat esimerkkiä...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllähän sitä lapsilleen yrittää opettaa tapoja ja myös ymmärrystä muita kohtaan. Yrittää selittää, että toisilla voi olla toisenlaisia tapoja ja tapoihinsa ihan hyvät syyt, mutta että meillä silti toimitaan näin, koska se on meidän perheelle (aikuisten mielestä) sopivinta.
Joskus onnistuu paremmin ja joskus huonommin. Sitä helpompaa toisten tapojen ymmärtämisen ja hyväksymisen opettaminen lapsilleen on, mitä paremmin itse ymmärtää/hyväksyy. Toisia tapoja ymmärtää paremmin, ku toisia. Ja on sitten niitäkin, joita ei vain ymmärrä ollenkaan ja joista saattaa lapsellekin hyvin ehdottomasti sanoa, ettei niin saa tehdä, koska se ei ole oikein.
Ja joskus on vain vähemmän hyvä ihminen ja ihan muuten vaan sitä mieltä, että mun mielipide on se oikea. Ku mä nyt vaan olen oikeassa. Ei mikään ylpeilynaihe, mutta kai aika inhimillistä.
Olen samaa mieltä kanssasi. Ihmiset nyt vain sattuvat olemaan sellaisia, että jo psyyken kannalta omat valinnat pyritään näkemään parhaina mahdollisina. Tämä jos jokin tulee esille ennen kaikkea kasvatuksessa: arvosidonnaisempaa toimintaa tuskin maailmassa onkaan!
Miten perustella arvottamatta lapselle esimerkiksi sellaisia asioita, että meidän perheessä on yksi karkkipäivä viikossa viiden sijasta. Tai että meillä ei saa katsoa edes Salkkareita vaikka muualla saa katsoa jopa Törkytorstain. Samaa sarjaa ovat myös käytöstapasäännöt.
Mielestäni myöskään lasten kohdalla "oma isi vahvin isi" -jutut tai "oma pyörä hienoin pyörä" -ajattelu ei ole pelkästään kasvatuksen tulosta. Lapset ovat mustavalkoisia luonnostaan. Lapsuudessa yhdenmukaistuminen ja samaistuminen ryhmään ovat niin keskeisiä asioita, että tietyssä ikävaiheessa on hyvin vaikeaa perustella tyhjentävästi, miksi monenlaiset elintavat täytyy hyväksyä ja ymmärtää. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö suvaitsevaisuuskasvatusta pitäisi antaa.
Harva ihminen pystyy lopulta siihen, että on täysin suvaitsevainen ja ymmärtäväinen muita kohtaan. Useimmilla raja tulee vastaan siinä vaiheessa, kun pitäisi todella ymmärtää esimerkiksi toisen suvaitsemattomuutta. Joskus vain tuntuu siltä, että kun arvokeskustelussa ihminen kokee jäävänsä alakynteen tai argumentit loppuvat, niin "Erilaisuutta pitää ymmärtää" -argumentti on viimeinen yritys tyrehdyttää keskustelu omaksi voitoksi.
Siis yritän sanoa sitä, että yleensä ihmiset peräänkuuluttavat suvaitsevaisuutta niissä asioissa, joissa itse kaipaavat tukea tai kokevat jäävänsä alakynteen. Suvaitsevaisuus elää tilanteissa.
Joku äiti voi kuuluttaa "erilaisuus pitää hyväksyä" -mantraa niin kauan aikaa kuin se tapahtuu omaksi hyväksi. Esimerkiksi kiireinen yksinhuoltaja voi olla sitä mieltä, että jokaisen on hyväksyttävä yhden huoltajan perheet, joissa lapset on viety puolivuotiaana tarhaan, syöneet ikänsä purkkiruokaa ja äiti juoksee baareissa alati vaihtuvien miesystävien kanssa. Mutta heti kun saman tyypin kanssa aletaan keskustella vaikkapa homojen adoptio-oikeudesta, lasten rokottamatta jättämisestä ja yksityisautoilun vastustamisesta, suvaitsevaisuus loppuu kuin seinään. Siis pitikö sitä erilaisuutta nyt hyväksyä vai ei?
Monilla erilaisuuden sietäminen on pohjimmiltaan varsin selektiivistä: omien sokeiden pisteiden havaitseminen on vain pirun vaikeaa. Ja kyllä, minullakin on rajani, mitä hyväksyn ja mitä en. Enkä usko pystyväni esittämään lapsillenikaan suvaitsevaisuuden riemuvoittoa.
Vaikka kuinka haluaisi olla objektiivinen ja suvaitseva, niin ei ainakaan meidän esimurkuille riitä perusteluksi tyyliin meillä tehdään näin vaikka muualla tehdään toisin. Vähän syvempiin vesiin täytyy uida ja väkisinkin se menee arvottamistasolle. Enkä minäkään voi väittää hyväksyväni kaikkea mitä naapureissa tapahtuu enkä esitäkään täten muuta.
Ehkäpä selvennän vielä sen verran alkuperäistä pointtiani, kun mielestäni osassa keskusteluja (esim. tuolla rättipolitiikassa alempana) me äidit käyttäydymme kuin lapset hiekkalaatikkoriidoissaan!
alkuperäinen viesti oli ihan ymmärrettävä, mutta se halutaan ehkä ymmärtää tahallaan väärin, kyse ei todellakaan ollut karkkipäivistä vaan tuon rättikeskustelun lisäksi olen nähnyt riitaisia keskusteluja mm. vaunujen väristä, käytetyistä vaunuista tai mitä äiti pitää päällään tai kilojen pudottamisesta raskauden jälkeen. Itseä aletaan puolustaa ihan eri asioilla, mistä sinä ap. kirjoitat. Ja nyt minusta tuli samanlainen arvostelija hyi minua.
Sitä paitsi, karkkipäivissäkin on eroja. Toiset syövät 400 gramman pussin kerran viikossa ja toiset yhden 20 gramman lakun joka toinen päivä.
kirjoitin juuri tuohon ylemmäksi samantyylisen aloituksen, anteeksi etten huomannut lukea tätä ensin. Ihan samaa olen miettinyt, minä teen oikein ja muut väärin. Minusta tuntuu, että nyt nuoret äidit ovat jo niitä, jotka ovat kasvaneet itsekkyyden maailmassa ja oppineet itsekkyyden luonnostaan, eivät edes itse välttämättä tiedosta sitä.
Voisin sanoa yhtyväni jokaiseen ketjun ajatukseen.. :)
Haluaisin lähettää kaikille sellaiset terveiset, että kaikkea voi suvaita mutta ei hyväksyä! Ja on asioita joita ei oikeasti tervitse suvaitakaan.. Vaikka onhan näitä keskusteluita että onko suvaitsevaisuutta jos ei suvaitse suvaitsemattomuutta.. No nyt meni sekavaksi :D
Mutta..yritin nyt sanoa ettei meidän tarvitse potea huonoa omaatuntoa vaikka maailman suvaitsevaisempia ihmisiä emme olisikaan :) Ehkä vähän huonolla ilmaisukyvyllä tänään..
Ei riitelemistä ainakaan opettaa kannata. Jos jotain lapsille kannattaa näinä päivinä opettaa, niin luonnonsuojelua ja maailmanmenon vuoksi myös itsepuolustuslajeja, mutta ei riitelyä, eikä mitään turhamaisia asioita, ei materian haalimista ja sillä leveilyä ja kehuskelua, kuten "isillä on parempi auto, kuin teidän isillä".. jne. Sitäpaitsi autoja saisi pikemminkin hävetä, kuin niillä leveillä. Saastuttavat luontoa ja edesauttavat ilmastonmuutosta fossiilisia polttoaineita käyttäessään. Autoilla ajelua tulisi vähentää ja rutkasti. Laiskimmat ihmiset ajavat kilometrinkin matkat autoilla, vaikka voisivat matkan taittaa jalan, tai pyöräillenkin. Nuoriso kiertää kortteleita huvinvuoksi ja seisotuttavat autojaan parkkipaikoilla bassoja jumputtaen. Ei hyvä.