Mitä mieltä? USkossa vaikkakin elänyt aika pinnallista elämää. Raamattuun tarttuu liian harvoin ja seurakunnalla käynyt 2 kertaa vuodessa- 15v naimisissa ja eron partalla. Mies ei halua erota itellä ei tunnetta toiseen löydy.
Siis Jumalan tähden jatkaa järjen voimallako?? Vaik otta onni omaan käteen ja lähteä ja toivoa parempaa huomista??
Siis Jumalan tähden jatkaa järjen voimallako?? Vaik otta onni omaan käteen ja lähteä ja toivoa parempaa huomista??
Vastaukset 17
Vanhimmat
aivan turhaan. Älä tuhlaa ainutta elämääsi.
Sen vuoksi kun raamattu kieltää eroam,asta....
sinä siitä välität? Oma elämäsi on kysymyksessä.
Niin ne eroavat papitkin, olet varmaan tietoinen.
ammattiauttajaa.
hyvä olla yhdessä, niin on parempi olla erossa.
Mikä siinäkin on, että pitäisi väkisin yrittää sinnitellä jonkun kanssa, vaikka ei toista enää siedä silmissään.
Ei avioliitto ole mikään itsetarkoitus. Ei siinäkään ammattiauttajia kysellä, kun pari päättää avioitua.
Aloittajalle: Ota elämä hallintaasi.
Matteuksen evankekeliumissa useat kohdat näin kertovat. Ja kyllä sydän tietää.. Vaikka ei toista juurikaan siedä niin...
ensin perheasiain neuvottelukeskuksesta tai käykää kokeilemassa avioliittoleiriä.
Avioliiton eteen kannattaa tehdä töitä. Se ei pysy koossa ilman huoltoa, et sä autollakaan aja, ellet pidä siitä huolta ja tankkaa ja vaihda öljyä ja vaihda osia. Ja ero on kriisi aina kaikille, ja varsinkin lapsille, jos heitä on.
Ja jos mikään edellisistä ei auta, olet ainakin yrittänyt.
mitä tuossa tilanteessa on tehdä, on etsiä vastauksia vanhasta kansantarustosta!
Se kuviteltu jumala ei sinua kiitä tai rankaise, teitpä miten tahansa.
Ainakin sinun pitäisi lukea RAAMATTUA, JUMALAN SANAA useammin. Rukoilen puolestanne.
Olet täysin oikeassa! Olen puhidstanut elämääni monelta osin nyt. Oikeastaan asiat tapahtuu omalla painollaan jos antaa. Luopunut epäterveistä ystävyys suhteista tai suhteesta ja saanut uusia. Korjannut välejä turhaan rikkoontuneeseen ystävyyteen. Kyllä se totuus on että elämä ei onnistu ilman raamattua ja Jumalan sanaa. Jos ne jää asiat alka mättäämään ja kunnolla!!! Se pikkusormi!! Sitäkään ei saisi antaa!!!
Suosittelen osallistumista jollekin avioliittoleirille!
23.-27.6.2008 Karkun evankelisella opistolla:
http://www.sekl.fi/images/stories/Kotimaa/avl_leiri08 tmp.pdf
tai
9. - 14.7.2008 Kalajoen Kristillisellä Opistolla:
http://www.sekl.fi/images/stories/Kotimaa/avioliittoleiri_kalajoki_2008_ohjelma.pdf
ja/tai ilmoittautukaa nopeasti tänne Mennään eteenpäin -viikonloppuun: http://www.memennaaneteenpain.fi/tutustu/tutustu.html
- Tuolla Mennään Eteenpäin -viikonlopussa moni pari saanut avioliittonsa suunnan muuttumaan! Käytiin miehen kanssa Mennään Eteenpäin -viikonlopussa viime vuonna ja tykkäsimme tosi paljon.
- Sinne on muutaman kuukauden jono, joten nopeasti kannattaa ilmoittautua jonoon.
Noissa ei missään tarvi olla mikään "superuskovainen", vaan ihan tavallisia ihmisiä niissä käy.
Tosiaankin, avioliittoa tarvitsee hoitaa ja huoltaa, muutoin käy helposti kalpaten. Tuommoisilta leireiltä ja viikonlopuista saa hyviä vinkkejä, ja niissä usein "kipinä" syttyy uudelleen...
Kiiti. olen kuullut noista kyllä. Ei vaan ole ollut aktiivisuutta ajatella asiaa. Kai se johtuu siitäkin, kun tietää niissä olevan jonoja ja molemmilla vuorotyö ja lapset... ajan järjestäminen voi olla työlästä. Mutta katsotaan! T. uskossa sinnitellen kuitenkin
Ihmiset eroavat aivan liian vähän, lainatakseni (muistaakseni) Rosa Liksomia.
Kidutaan yhtä ainoaa elämää kumppanin kanssa jota ei voi sietää VAIN sen takia, että jokin äärettömän vanha vuohipaimenten tarukokoelma niin sanoo. Älytöntä.
Unohda nyt ensi alkuun ne jumalat ja raamatut koko yhtälöstä ja ota oma elämäsi haltuusi. Mieti, mikä on sinulle tärkeää ja millaisena SINÄ haluat elämäsi elää.
KUKAAN ei tule maksamaan sinulle palkkaa siitä, että elät sietämättömän kumppanin kanssa vuosikausia kärsien. Et saa siitä MITÄÄN, ellet jollain ihmeen kaupalla löydä rakkauden tunnetta mieheesi uudestaan. Aika harvoin niin käy, joten varaudu siis pahimpaan.
Ihmisten pitäisi ymmärtää erota enemmän. Pitäisi lopettaa se tyhmä marttyyri-kärsimys-leikki ja opetella olemaan välillä itsekäskin. Ainoa elämä tämä on, eikä sitä kannata turhuuksiin tuhlata.
Onnea matkaan.
on erityinen haaste jossa sielun vahvuus joutuu koetukselle.
Mitkään parisuhteet eivät synny sattumalta, koska ne muodostuvat keskinäisen sopivuuden perusteella. Niiden resonanssit määrittelevät niille sopivat kumppanit. Toisin sanoen, kylla vakka kantensa valitsee.
Haasteellisena koetussa parisuhteessa kehityskelpoisen puolison särmät hioutuvat hänen saadessa sielun vahvuutta. Laiskemman sielun omaavan ihmisen särmät sen kun vain terävöityvät, kunnes Karma ottaa ihmisen todelliseen koulutukseensa.
Aika hyvin ja jännästi sanottu!!
Tosin tässä täytyy huomioida se seikka, että menimme naimisiin vain sen vuoksi että olin raskaana. Ja koimme sen olevan oikea ja vastuulinen teko. (21v). En ollut missään vaiheessa ylenpalttisen rakastunut. Kuhan oli ok kaveri.... LÄhtökohdat aika heikot ja VUOSIA ollut matkalla vaikeuksia. Vaikka totta tuokin mitä kirjoitat! Syvällistä
Itsekin eronneena kahden lapsen äitinä etsin epätoivoisesti myös raamatusta vastauksia avioliittoni ongelmiin. Yksi asia sieltä selvisi: olet vaimona perheesi kokonaisarvojen kanattaja. Jos miehelläsi on sellaiset elämänarvot, joita et voi hyväksyä, liitossa pysymällä hyväksyt ne. Ymmärsin, etten voi elää arvojeni mukaista elämää juopottelevan miehen rinnalla, joten minun oli pakko erota. Välit pidin kunnossa ja lapsilla säilyivät molemmat vanhemmat. Voimia sinulle, ero ottaa pitkän ajan toipua, joten jos puolisollasi olisi edes vähän tahtoa lähteä korjaamaan liittoanne, kannustan siihen.
NÄin on. On hänellä halua, mutta onko voimia parantaa? Puhetta löytyy, mutta teot?? kyse ei ole edes alkoholista. Lähinnä tupakka.. Ja se, että hän ei tule toimeen oman 14v tyttärensä kanssa. Sitä rähinää ei meinaa jaksaa seurata sivusta....
Nyt juhannusta tyttökaverini kanssa yksinäisenä viettäneenä... Ymmärrän kyllä, ettei se sinkkuelämä ole auvoisaa ja juhlapyhät ovat pahimmasta päästä kestää. Kaupungissa, jossa asun on lähelle 60 000 asukasta. Ja miesvalikoima tässä iässä on aika heikoissa kantimissa. Etenkin, kun en juokse kapakoissa tms. Yksineloon pitää siis varautua tosissaan.
vaikeat päätökset tulossa. Rauha yksin vaiko kamppailu perheenä.. Hmmm... Juhannus sovittiin viettävämme erillään ja päätökset tämän jälkeen jatkosta. Mieli on HYVIN epävarma mitä tässä elämäsä kannatta tehdä...