... sellaisissa tilanteissa kuten nyt lauantaina yo-lakituksessa, jossa (kirkosta eronnut) poikani sai lakin muiden joukossa...
Uskonnonopettaja-pastori piti siinä pitkän, hartaan puheen maailman myrskyistä, kuinka jumala aina kantaa, eikä kukaan koskaan ole yksin, kun jumala aina kuulee huokauksemme jne. muuta skeidaa, ja sitten lopuksi tuo kammotus: "Rukoilkaamme".
Niin, miten toimitte, kun joudutte "rukoilevan" joukkion keskelle? Ei tee mieli painaa päätä alas, kuten muut tekevät. Mutta ei tee mieli toisaalta töllötellä muitakaan?
Kun mummon luona jouduin aikoinaan veisaamaan kaikki säkeistöt kaikista hänen lempivirsistään, pelasin virsikirjan välissä matopeliä kännykällä. Ihan semmoista en viitsinyt rukouksen aikana lakkijuhlassa tehdä.
Tämmöinen on yksi niistä kököistä tilanteista, joihin uskonnoton tässä maassa joutuu aina silloin tällöin: ei sitä nyt voi alkaa mellastaakaan, mutta vähintäänkin tekisi mieli vähän tuhahdella.
Maailman myrskyissä, hah. Kuulee huokauksemme, hohhoijaa.
Uskonnonopettaja-pastori piti siinä pitkän, hartaan puheen maailman myrskyistä, kuinka jumala aina kantaa, eikä kukaan koskaan ole yksin, kun jumala aina kuulee huokauksemme jne. muuta skeidaa, ja sitten lopuksi tuo kammotus: "Rukoilkaamme".
Niin, miten toimitte, kun joudutte "rukoilevan" joukkion keskelle? Ei tee mieli painaa päätä alas, kuten muut tekevät. Mutta ei tee mieli toisaalta töllötellä muitakaan?
Kun mummon luona jouduin aikoinaan veisaamaan kaikki säkeistöt kaikista hänen lempivirsistään, pelasin virsikirjan välissä matopeliä kännykällä. Ihan semmoista en viitsinyt rukouksen aikana lakkijuhlassa tehdä.
Tämmöinen on yksi niistä kököistä tilanteista, joihin uskonnoton tässä maassa joutuu aina silloin tällöin: ei sitä nyt voi alkaa mellastaakaan, mutta vähintäänkin tekisi mieli vähän tuhahdella.
Maailman myrskyissä, hah. Kuulee huokauksemme, hohhoijaa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
että kukaan sukulaisistani kutsuu minua mihinkään lastensa tilaisuuksiin. Jos näin kuitenkin käy, minulla on patterilla toimivat pirunsarvet jotka hohtavat punaista valoa kiharoiden seasta :D
En ala teeskentelemään. En lähde muiden säännöillä menemään, enkä teeskentelemään.
Ihanko totta tuollaista on lakituksessa nykyäänkin?
Kammottavaa.
... tämmöinen yllätys siellä tuli vastaan kesken ohjelman. Suurin osa lakkiaisyleisöstä painoi "rukoillessa" kiltisti päänsä ja mumisi sitten jotain aamenta loppuun.
Ei se mitenkään kivalta tuntunut, mutta en nyt viitsinyt pompata protestoimaankaan. Tarkoitus oli kuitenkin vain hakea sieltä pojalle lakki päähän =D
kun tiedetään, että kouluissa on nykyään vaikka kuinka paljon uskonnottomia, niin tuollainen pastorin pölinä on loukkaus niitä kohtaan, jotka eivät ole uskonnonopetuksessa olleet.
Armeijan lepoasento: pää suorassa, kädet rennosti sivuilla, ei kaivella nenää eikä kuikuilla muitten tekemisiä. Kaikki uskikset eivät kyllä tuonkaan vertaa kunnioitusta ansaitsisi.
niinkuin sinäkin:) Kun muut rukoilevat, katselen kattoon tai muita ihmisiä, pyörittelen silmiäni, usein myös haukottelen näkyvästi:) Hohhoijaa!! :D tai räplään puhelinta...:-D)) Niin, joskus tosiaan jopa tuhahtelen:)) Noh, riippuu tietysti tilaisuudesta, olen vain reagoimatta mihinkään rituaaliin ja ajattelen muita asioita.
Hautajaisissa tietysti olen hieman hillitympi ja koitan käyttäytyä... En kuitenkaan ole mitenkään halveksiva toisia ihmisiä kohtaan, saavat uskoa jos haluavat, kunhan ei tule suoranaista tyrkytystä.
Mutta häissä, ristiäisissä sun muissa koitan vältellä pappia etten vain joutuisi väittelyyn uskosta, koska läsnäolijat eivät välttämättä pidä siitä:))
vetäisit tuon matopeli-jutun?
Minä vuonna nämä matopelit tulikaan kännyköihin...
Jä poikasi on n. 19...
Olit tietenkin vielä lapseton siellä mummosi 'virrenlauluillassa'...
Laskuoppini mukaan sinä valehtelet!
... voi pelata, vaikka olisi jo lapsiakin synnyttänyt. Tämä pelaaminen yhdistettynä virrenveisuuseen tapahtui n. vuosina 2000-2003.
Mummo oli pahasti dementoitunut ja virsien veisaus toi hänelle tietynlaista turvaa. En halunnut haastaa häntä väittelyyn uskonnollisista asioista, vaan soin tuon pienen lohdun hänelle. Mutta itselläni oli jumalattoman tylsää. Virret ovat siis helvetin pitkiä, kun 14 säkeistöä vetää. Matopeli oli oivana apuna. Erityisen hyvin tähän puuhaan sopi virsi 622: Minä vaivainen, vain mato, matkamies maan.
Tämä samainen mummo leipoi muuten kirkon lähetysmyyjäisiin satamäärin ihania karjalanpiirakoita omista aineistaan, omalla ajallaan, ikinä pyytämättä korvausta. Joskus loppuaikoina alkoi ottaa pattiin, kun mummo vapisevin käsin veteli kuumia peltejä uunista. Kyllä kirkko osasi häneltä työpanoksen tiristää, mutta kukaan srk-hemmoista ei tullut häntä enää katsomaan, kun dementia meni pahaksi.
Mulla on huikea ennätys 4.200 vanhassa 3110:ssa. Äläkä sano, että valehtelen, koska kyllä se siellä on. Matopelikin vaatii hitautta, jotta se onnistuu.
"Kyllä kirkko osasi häneltä työpanoksen tiristää, mutta kukaan srk-hemmoista ei tullut häntä enää katsomaan, kun dementia meni pahaksi."
Niinpä. Surullista se on tuollainen. Kirkko on samanlainen instituutio kuin vakuutusyhtiö; ei sieltä sympatiaa saa vahingon sattuessa:/
tarinan mummosi myyjäisleipomuksista aiemminkin kertonut ja muistan silloin ajatelleeni, että niin ne kirkonväen puheet ja teot ovat kuin eri maailmoista.
mahdollisuus tehdä havaintoja ihmisten käyttäytymisestä. Pään asennoksi voi valita vaikka hyeenamaisen kyttäystyylin. En minä ainakaan hengessä mukana olisi ja päätäni alas rukouksee painaisi. Mulle on jo lapsena opetettu, että pitää olla rehellinen.
Ens kesänä on kummipojan rippijuhlat. Selvisimpä ristiäisistäkin takakummina aikoinaan kahden muun kummin katveessa. Sylikummi taitaa olla jo kuollut, joten joudun ehkä perheen remmiin kirkossa. Pakko sinne on kai mennä. Tai sitten ei. Ai, että miten minä kummiksi jouduin. Pojan äiti yksinkertaisesti pakotti ja vaati liittymään lyhyeksi aikaa kirkkoonkin, jotta homma menee kaikkien sääntöjen mukaan. No eihän siinä mitään, kyllähän notkea volttiveijari uskovaisten riitit vaivatta läpi loikkailee.
Vastaavassa tilanteessa katselen pappia ja mieti mitä sen päässä mahtaa liikkua. En tee itsestäni numeroa, mutten myöskään taivuttele niskaani muiden jumalille. Tilanne on hyvä katsoa ihmistä tarkkaan, "tuijottaa" kun sitä ei muuten kehtaisi tehdä.
***
hautajaisissa seinävaatteen lampaita ja lintuja. Pappi puhui kalseita, joten yritin olla kuuntelematta. Virrenveisuuseen en osallistunut.
Erään ystäväni hautajaisissa katselin lintua ikkunan takana. Siellä se tuijotti koko muistopuheitten pidon ajan. Se oli kyllä herkkä tilaisuus, vaikka pappi puheen pitikin. Hän jätti jumalat kokonaan väliin ja keskittyi puhumaan vainajasta, joka ei uskovainen ollut. Kauniisti puhuikin.
muistelin miltä alttarikaiteen päällikangas tuntuu käden alla. Se on ihanan värinen. Näkyi olevan tilaisuudessa muutama muukin jonka niska ei suostunut notkistumaan, ja pari joita nauratti. Lähinnä se että jokainen joka ei katsonut lattiaan etsi katseellaan kohtalotovereita. Siinä syntyy sellainen sanaton yhteisymmärrys...
On huomaavaista papilta joka tietää pitävänsä tilaisuutta vainajan läheisten toiveesta vaikka vainaja itse ei uskovainen ollutkaan, olla korrekti ja vetämättä jumalia liiaksi mukaan. Alkaa aina niissä paatoskohdissa oikea silmä nykimään. Epämiellyttävää sellanen.
***
miksi tämä pappi oli pyydetty sinne. Ehkä vanhemmat sitten halusivat. Mutta siinä puheessaan hän erityisesti painotti sitä, että tietää vainajan olleen uskonnoton ja hänen tarkoituksensa onkin puhua ihmisestä tämän muistoa kunnioittaen.
En muista koskaan muulloin kuulleeni ainoankaan papin puhuvan missään tilaisuudessa ilman viittauksia jumalaan.
Istuisin vain paikallani hiljaa rukoilematta. En tietystikään paina päätä alas. Kattelisin ympärilleni huomiota herämättä.
Ainakin kerran jouduin vastaavaan tilanteeseen. Lukion aikana uusi koulurakennus vihittiin käyttöön ja tilaisuuden lopussa oli rakennuksen siunaus. En rukoillut. Jos muistan oikein, niin joku virsikin kuului tilaisuuteen. En siinäkään osallistunut lauluun.
Etukäteen en tiennyt mitään tuosta uskonnon osuudesta tilaisuudessa... Jos olisin tiennyt, en ehkä olisi edes osallistunut, se kun oli vapaaehtoista.