Työelämästä vapauteen
Tulee miettiä hyvin vakavasti, onko tehtävä ja tuettava, voimakkaita yksilötasolla olevia ratkaisuja, yhteiskunnallisen eriarvoisuuden laukaisemiksi. Tämä erityisesti siksi, että ristiriita pääomien suorittaman riiston ja työtätekevien eli riistettyjen välinen kuilu, saadaan liikkeeseen pysähtyneisyyden tilastaan, jota liikettä mm. Koiviston (Bernsteiniläisyys kannattaa). Jos näin tehdään, tulee myös huolehtia, että vaikutukset ovat oikea suuntaisia, sillä monopolien valta ohjata hegemoniaa yhteiskunnassa, on kuitenkin hallitseva. Ja aina todetessaan olevansa uhattuna, tämä kapitalistien hallitsema hegemonistinen koneisto käynnistetään koko laajuudessaan.
Kysymys on siitä, mitä yksilötasolla voi tehdä, jotta voidaan murtaa monopolien valtaa? Yleinen vastaushan on, ei juuri mitään, mutta se on jo antautunut vastaus ja suosii vain näitä monopoleja ja yhteiskunnallista konsensusta. Jota ammattiliitot harjoittavat erityisesti sosialidemokraattien toimesta. Tämäkin vaihe on tullut yhden tiensä päähän. Tärkeä tapahtuma siis…
Yksilötasolla voidaan tehdä vain vaatimattomia liikkeitä, mutta juuri näiden vaatimattomien liikkeiden yhteissummasta muodostuu se laaja painostus joka, puree suoraan oikeaan paikkaan eli kapitalistin monopoliasemaan sanella meidän kaikkien elämää, työmarkkinoiden avulla.
Tehtyjen keinojen tulee olla toteutettavissa kouriintuntuvina, ja silloin niiden vaikutus on myös päinvastainen eli teot vaikuttavat myös takaisin päin, suoraan teon tekijään, eikä vain teon kohteeseen. Tämä pitää voida hoitaa niin, että rasitukset eivät muodostu yksilöiden itsensä kannettaviksi. Kysymys on siis ennen kaikkea taloudesta, jolla yksilöt pyörittävät elämäänsä. Yksilön elämä pyörii taloudellisten realiteettien ympärillä. Tässä todellisuudessa muutokset ovat heti dramaattisia, koska elämiseen jäävä varanto pidetään säätelemällä yhteiskunnan (kapitalistin) toimesta aina miniminä. Näinhän kätemme on sidottu tiukasti talutusnaruun, kuin sokeilla aikoinaan.
Yrittäjä, mielipidemuokkaaja, Jari Sarasvuo, aloittaa verokapinansa röyhkeästi päälle käymällä suoraan ytimeen, SAK:n kimppuun, osoite on hyvin oikein valittu. Sillä juuri siellä on käärmeenpesä, josta sikiää eriarvoisuuden mahdollisuus suoraan kapitalisteille. Hänhän voi tehdä tämän, koska hänen itsetuntonsa on riittävän korkealla, hänen merkittävän hyvän taloudellisen asemansa vuoksi. Työläinen ei näin voi tehdä koskaan, sillä hän on aina alas lyötynä enemmän tai vähemmän.
Ehdotukseni menetelmäksi koskee vain parisuhteessa eläviä, sillä yksinäisten ihmisten mahdollisuudet ovat vielä heikommat. Siksi ns. sinkkuelämä onkin oikeasti ase työnantajille. Samoin vain niitä, joilla ei ole velkaista asuntoa taakkanaan tai he eivät halua siitä mm. myymällä sen, luopua eli ts. he eivät halua vapauttaa itseään pankin kahleista itsensä ja vapautensa ylitse. Ja tämä on tietysti vaikeaa, sillä monelle elämän tärkein status on juuri omassa asunnossa ja omassa autossa. Eli niitä, joille tällainen ideologinen valinta , jonka tuossa pian esitän, on liian radikaali toimenpide, ei voi myöskään laskea mukaan potentiaalisten joukkoon.
Sitten asiaa tulee tarkastella vielä, sitä taustaa vasten, jota työläiselle on konsensuksen toimesta järjestetty eli almuja joita jaetaan suuren kontrolloinnin jälkeen, valtion ja kuntien virastoista. Ja joiden saamiseksi työntekijät madalletaan almujen anojiksi, jonka edellytys on nöyrtyminen järjestelmän edessä. He jotka eivät tähän suostu, potkitaan järjestelmän ulkopuolelle, oikeastaan kaikkien toimesta. Tällöin tuetaan tietysti vain järjestelmää, joka tilanteen on todellisuudessa aiheuttanut. Tässä kohti tulisikin aina pysähtyä, ja miettiä vielä kerran yhteiskuntarakenteen kannalta tarkasteltuna, että kuka hyötyy tästä ihmisten ulospotkimisen suorittamisesta, ja vielä tärkeämpää on tajuta kuka siitä kärsii.
Moraaliselta kannalta asiaa tulee myös lähestyä, sillä siitä syntyy valtaisa kateuden verkosto ja se koitteleekin, ehkä eniten menetelmän onnistumista. Sillä emme voi hyväksyä poikkeavuuksia kovin helposti, koska tietoisuustasomme ei sitä salli. Koemme heti vääryyden tunnetta, jos kaikki ei ole niin kuin minulla, mikäli ko. henkilö ei ole niin etäällä ja tavoittamattomissa, kuin rikas kapitalisti meistä on. Tämä ongelma on sekä kollektiivinen että yksilötasolla esiintyvä. Se tulee tiedostaa itsessään, niin sitä voi hallita.
Nyt siis ehdotukseni, jonka vaikutukseen uskon vuoren varmasti, mutta jonka toteutuminen on kuitenkin edellä kuvattujen tahojen käsissä eli näiden ehdotuksen toteuttamiseen sopivien työläisten.
Vapauttakaa Ihmiset itsenne välittömästi työelämästä! Vapauttakaa itsenne harrastuksiinne, politiikkaan joka tukee työläisiä, ideologiaan joka taistelee työläisten puolesta kapitalismia vastaan. Vielä kerran, vapauttakaa itsenne työelämästä!!!
Konkreettisesti tämä tarkoittaa, että he ottavat taloudellisen vastuun perheistään yksin, jotka jäävät työelämään, taistelemaan työväenluokan ja oman perheensä hengissä pysymisestä.
Aluksi tämä ehdotus kuulostaa mahdottomalta, mutta laskemalla selviää onko asia todella näin.
Esimerkki perhe on 3 henkinen, normaali perhe ja näitä on enemmistö suomalaisista perheistä. Tällaisen perheen kk menot ja kk tulot tulee asettaa vastakkain. Ja näinhän tehdään joka kk joka taloudessa. Nyt jos siitä pudotetaan puolet pois, niin ei pidä heti luovuttaa, sillä tulee mennä hieman eteenpäin. Koska vasta vertaamalla tuloja todellisiin menoihin, jotka on tuotettu minimoidun kulutuksen kautta, antavat kuvan mahdollisuudesta vapauttaa toinen perheenjäsen työelämästä.
Ja nyt siis vielä konkreettisemmin, niiden osalta jotka ovat laskeneet elävänsä "ehkä" tai jotka katsovat, että rahat eivät "aivan" riitä, tarvitaan siis molempien tulot. Näitä perheitähän on jo paljonkin, joissa vain toinen on enää mukana lisäarvoa tuottamassa ja myös niitä, jotka eivät ole laskeneet työssä käynnin todellisia kuluja oikein, ja verranneet näitä kuluja siihen säästöön, joka syntyy kotona olemisesta. Ja niihin vaihtoehtoihin, joita on edelleen avoimesti käytettävissä lisätienisteihin, mutta joilla ei tarvitse osallistua työmarkkinoiden käyttöön.
Monessa tapauksessa, saattaa jopa elintaso nousta, jos toinen jää kotiin. Lapsien kannalta asian ratkaisu esittämälläni tavalla on ainoastaan positiivinen, samoin työhön jäävien. Kaikki ymmärrämme lasten saaman edun asiasta, mutta sen sijaan työssäkäyvän osapuolen taakka kasvaa, mutta sitä voi helpottaa ja siinä piilevää riskiä (sairaus, onnettomuus jne...) tulekin kontrolloida vakuuttamalla ko. henkilö näiltä riskeiltä. Mutta vielä oleellisempaa on kotoa annettu molemmin puoleinen tuki työssäkäyvälle esim: ottamalla hänet hyvin vastaan työstä palatessaan, valmistamalla säännöllisesti ateriat hänelle, rakentamalla ateriat terveellisistä aineksista (tämä on opittavissa vanhemmanajan keittokirjoista mm. "Hyvää Kotiruokaa"). hoitamalla pyykin pesu, astioiden tiskaus ja muu siivous yhteisten esiin laitettuihin listoihin merkityin järjestelyin. Kaikillehan sopii joku järjestely, joka vastaa juuri pienen joustan yksikön, perheen tarpeita. Se mikä on ensiarvoisen tärkeää, on puhua asia selväksi jo etukäteen, eli se, että minä joka käyn työssä, käyn siellä tämän järjestelyn toimimiseksi, ja siksi että toinen meistä on jo pelastettu riistolta. Ja se, että minä joka jään kotiin, luovun urastani, toiminnastani työssä, voidakseni vapauttaa toisen meistä riistolta.
Näiden seikkojen lisäksi tulee laatia oma keittokirja, koska juuri pienet käytännön asiat kariuttavat helpoiten kaikki aloitteellisuuden. Tähän keittokirjaan annan konkreettiset ohjeet tässä pian. Se sisältää asiat nähtynä taloudellisen minimin kautta jolloin säilöntä ja hankintojen edullisuus määrää ruokavaliota hyvin pitkälti.
Nyt herää kysymys, joukon pienuudesta ja sen vaikutuksista takaisin työnantajiin. Uskotaan ennakko oletetusti, että tarvitaan aina miljoona Ihmistä, ennekuin mitään tapahtuu, mutta se on väärä oletus, eikä perustu muuhun kuin uskomukseen. Oikea oletus perustuu tutkittuun vaikutukseen nykyinen työmarkkinatilanne huomioiden. Ja tällöin tulokset muuttuvat hyvinkin helposti vaikutettaviksi. Jo kymmenentuhatta oikealla alalla olevaa työssäkäyvää Ihmistä vetäytyessään työelämästä, säikäyttää, mutta satatuhatta Ihmistä vetäytyessään saa aikaiseksi merkittävän lisäpanostuksen työssäkäyvien pitämiseksi työssä. Tällöin kotiin jääneen aiheuttama mahdollinen tulon madallus jo kompensoituu osittain.
Jos perhe on oppinut elämään minimi tuloilla, niin pienikin lisäys tuntuu jo paljolta.
Onhan myös niin, että nyt jo on yksinhuoltaja perheitä kaikki paikat täynnä, joten yksi suu siinä lisää, ei ole kuin yhden suun lisäys ruokapöytään.
Puolueet pitävät niihin vapaaehtoisesti ilmoittaneista huolta niin, että järjestävät ja koordinoivat vapaaehtoisia solidaarisuus toimia juuri näiden perheiden hyväksi, jotka osallistuvat solidaariseen työelämästä vetäytymiseen. Ammattiliitot joissa saadaan päätöksiä aikaiseksi tekevät samaa työtä. Tämä edellyttää pientä joustavaa ja väljää organisoitumista, asian hoitamiseksi.
Tässä yhteydessä on varmasti oleellista huomauttaa, että nyt ei ole kyseessä mikään sosiaalinen tuki, vaan puhdas työtaistelu menetelmä, jonka toteutus on poikkeuksellinen nykyaikana, mutta tuskin menneinä aikoina, kun mm. talkootyö oli vielä laillista, ennen kuin kapitalisti oli murtanut työväestön keskinäisen solidaarisuuden yksilökeskeisyyden ansiosta.
Järjestöjen rooliksi jää tukea näitä järjestelyjä, taistelemalla solidaarisuuden puolesta ammattiliitoissa,,,,, Järjestön rooli on myös järjestää kulttuuriin ohjaavaa toimintaa, järjestämällä sitä systemaattisesti ja kotoa asti houkutellen.
Järjestöt myös rakentavat sitä poliittista ohjelmaa ja toimintaa, joka voi esittää yhteiskunnallisia vaatimuksia, työmarkkinoiden muuttamiseksi. Etäistavoitehan tulee olla yksin työläisten haltuun ottama työelämä.
Hannu Rainesto
Tulee miettiä hyvin vakavasti, onko tehtävä ja tuettava, voimakkaita yksilötasolla olevia ratkaisuja, yhteiskunnallisen eriarvoisuuden laukaisemiksi. Tämä erityisesti siksi, että ristiriita pääomien suorittaman riiston ja työtätekevien eli riistettyjen välinen kuilu, saadaan liikkeeseen pysähtyneisyyden tilastaan, jota liikettä mm. Koiviston (Bernsteiniläisyys kannattaa). Jos näin tehdään, tulee myös huolehtia, että vaikutukset ovat oikea suuntaisia, sillä monopolien valta ohjata hegemoniaa yhteiskunnassa, on kuitenkin hallitseva. Ja aina todetessaan olevansa uhattuna, tämä kapitalistien hallitsema hegemonistinen koneisto käynnistetään koko laajuudessaan.
Kysymys on siitä, mitä yksilötasolla voi tehdä, jotta voidaan murtaa monopolien valtaa? Yleinen vastaushan on, ei juuri mitään, mutta se on jo antautunut vastaus ja suosii vain näitä monopoleja ja yhteiskunnallista konsensusta. Jota ammattiliitot harjoittavat erityisesti sosialidemokraattien toimesta. Tämäkin vaihe on tullut yhden tiensä päähän. Tärkeä tapahtuma siis…
Yksilötasolla voidaan tehdä vain vaatimattomia liikkeitä, mutta juuri näiden vaatimattomien liikkeiden yhteissummasta muodostuu se laaja painostus joka, puree suoraan oikeaan paikkaan eli kapitalistin monopoliasemaan sanella meidän kaikkien elämää, työmarkkinoiden avulla.
Tehtyjen keinojen tulee olla toteutettavissa kouriintuntuvina, ja silloin niiden vaikutus on myös päinvastainen eli teot vaikuttavat myös takaisin päin, suoraan teon tekijään, eikä vain teon kohteeseen. Tämä pitää voida hoitaa niin, että rasitukset eivät muodostu yksilöiden itsensä kannettaviksi. Kysymys on siis ennen kaikkea taloudesta, jolla yksilöt pyörittävät elämäänsä. Yksilön elämä pyörii taloudellisten realiteettien ympärillä. Tässä todellisuudessa muutokset ovat heti dramaattisia, koska elämiseen jäävä varanto pidetään säätelemällä yhteiskunnan (kapitalistin) toimesta aina miniminä. Näinhän kätemme on sidottu tiukasti talutusnaruun, kuin sokeilla aikoinaan.
Yrittäjä, mielipidemuokkaaja, Jari Sarasvuo, aloittaa verokapinansa röyhkeästi päälle käymällä suoraan ytimeen, SAK:n kimppuun, osoite on hyvin oikein valittu. Sillä juuri siellä on käärmeenpesä, josta sikiää eriarvoisuuden mahdollisuus suoraan kapitalisteille. Hänhän voi tehdä tämän, koska hänen itsetuntonsa on riittävän korkealla, hänen merkittävän hyvän taloudellisen asemansa vuoksi. Työläinen ei näin voi tehdä koskaan, sillä hän on aina alas lyötynä enemmän tai vähemmän.
Ehdotukseni menetelmäksi koskee vain parisuhteessa eläviä, sillä yksinäisten ihmisten mahdollisuudet ovat vielä heikommat. Siksi ns. sinkkuelämä onkin oikeasti ase työnantajille. Samoin vain niitä, joilla ei ole velkaista asuntoa taakkanaan tai he eivät halua siitä mm. myymällä sen, luopua eli ts. he eivät halua vapauttaa itseään pankin kahleista itsensä ja vapautensa ylitse. Ja tämä on tietysti vaikeaa, sillä monelle elämän tärkein status on juuri omassa asunnossa ja omassa autossa. Eli niitä, joille tällainen ideologinen valinta , jonka tuossa pian esitän, on liian radikaali toimenpide, ei voi myöskään laskea mukaan potentiaalisten joukkoon.
Sitten asiaa tulee tarkastella vielä, sitä taustaa vasten, jota työläiselle on konsensuksen toimesta järjestetty eli almuja joita jaetaan suuren kontrolloinnin jälkeen, valtion ja kuntien virastoista. Ja joiden saamiseksi työntekijät madalletaan almujen anojiksi, jonka edellytys on nöyrtyminen järjestelmän edessä. He jotka eivät tähän suostu, potkitaan järjestelmän ulkopuolelle, oikeastaan kaikkien toimesta. Tällöin tuetaan tietysti vain järjestelmää, joka tilanteen on todellisuudessa aiheuttanut. Tässä kohti tulisikin aina pysähtyä, ja miettiä vielä kerran yhteiskuntarakenteen kannalta tarkasteltuna, että kuka hyötyy tästä ihmisten ulospotkimisen suorittamisesta, ja vielä tärkeämpää on tajuta kuka siitä kärsii.
Moraaliselta kannalta asiaa tulee myös lähestyä, sillä siitä syntyy valtaisa kateuden verkosto ja se koitteleekin, ehkä eniten menetelmän onnistumista. Sillä emme voi hyväksyä poikkeavuuksia kovin helposti, koska tietoisuustasomme ei sitä salli. Koemme heti vääryyden tunnetta, jos kaikki ei ole niin kuin minulla, mikäli ko. henkilö ei ole niin etäällä ja tavoittamattomissa, kuin rikas kapitalisti meistä on. Tämä ongelma on sekä kollektiivinen että yksilötasolla esiintyvä. Se tulee tiedostaa itsessään, niin sitä voi hallita.
Nyt siis ehdotukseni, jonka vaikutukseen uskon vuoren varmasti, mutta jonka toteutuminen on kuitenkin edellä kuvattujen tahojen käsissä eli näiden ehdotuksen toteuttamiseen sopivien työläisten.
Vapauttakaa Ihmiset itsenne välittömästi työelämästä! Vapauttakaa itsenne harrastuksiinne, politiikkaan joka tukee työläisiä, ideologiaan joka taistelee työläisten puolesta kapitalismia vastaan. Vielä kerran, vapauttakaa itsenne työelämästä!!!
Konkreettisesti tämä tarkoittaa, että he ottavat taloudellisen vastuun perheistään yksin, jotka jäävät työelämään, taistelemaan työväenluokan ja oman perheensä hengissä pysymisestä.
Aluksi tämä ehdotus kuulostaa mahdottomalta, mutta laskemalla selviää onko asia todella näin.
Esimerkki perhe on 3 henkinen, normaali perhe ja näitä on enemmistö suomalaisista perheistä. Tällaisen perheen kk menot ja kk tulot tulee asettaa vastakkain. Ja näinhän tehdään joka kk joka taloudessa. Nyt jos siitä pudotetaan puolet pois, niin ei pidä heti luovuttaa, sillä tulee mennä hieman eteenpäin. Koska vasta vertaamalla tuloja todellisiin menoihin, jotka on tuotettu minimoidun kulutuksen kautta, antavat kuvan mahdollisuudesta vapauttaa toinen perheenjäsen työelämästä.
Ja nyt siis vielä konkreettisemmin, niiden osalta jotka ovat laskeneet elävänsä "ehkä" tai jotka katsovat, että rahat eivät "aivan" riitä, tarvitaan siis molempien tulot. Näitä perheitähän on jo paljonkin, joissa vain toinen on enää mukana lisäarvoa tuottamassa ja myös niitä, jotka eivät ole laskeneet työssä käynnin todellisia kuluja oikein, ja verranneet näitä kuluja siihen säästöön, joka syntyy kotona olemisesta. Ja niihin vaihtoehtoihin, joita on edelleen avoimesti käytettävissä lisätienisteihin, mutta joilla ei tarvitse osallistua työmarkkinoiden käyttöön.
Monessa tapauksessa, saattaa jopa elintaso nousta, jos toinen jää kotiin. Lapsien kannalta asian ratkaisu esittämälläni tavalla on ainoastaan positiivinen, samoin työhön jäävien. Kaikki ymmärrämme lasten saaman edun asiasta, mutta sen sijaan työssäkäyvän osapuolen taakka kasvaa, mutta sitä voi helpottaa ja siinä piilevää riskiä (sairaus, onnettomuus jne...) tulekin kontrolloida vakuuttamalla ko. henkilö näiltä riskeiltä. Mutta vielä oleellisempaa on kotoa annettu molemmin puoleinen tuki työssäkäyvälle esim: ottamalla hänet hyvin vastaan työstä palatessaan, valmistamalla säännöllisesti ateriat hänelle, rakentamalla ateriat terveellisistä aineksista (tämä on opittavissa vanhemmanajan keittokirjoista mm. "Hyvää Kotiruokaa"). hoitamalla pyykin pesu, astioiden tiskaus ja muu siivous yhteisten esiin laitettuihin listoihin merkityin järjestelyin. Kaikillehan sopii joku järjestely, joka vastaa juuri pienen joustan yksikön, perheen tarpeita. Se mikä on ensiarvoisen tärkeää, on puhua asia selväksi jo etukäteen, eli se, että minä joka käyn työssä, käyn siellä tämän järjestelyn toimimiseksi, ja siksi että toinen meistä on jo pelastettu riistolta. Ja se, että minä joka jään kotiin, luovun urastani, toiminnastani työssä, voidakseni vapauttaa toisen meistä riistolta.
Näiden seikkojen lisäksi tulee laatia oma keittokirja, koska juuri pienet käytännön asiat kariuttavat helpoiten kaikki aloitteellisuuden. Tähän keittokirjaan annan konkreettiset ohjeet tässä pian. Se sisältää asiat nähtynä taloudellisen minimin kautta jolloin säilöntä ja hankintojen edullisuus määrää ruokavaliota hyvin pitkälti.
Nyt herää kysymys, joukon pienuudesta ja sen vaikutuksista takaisin työnantajiin. Uskotaan ennakko oletetusti, että tarvitaan aina miljoona Ihmistä, ennekuin mitään tapahtuu, mutta se on väärä oletus, eikä perustu muuhun kuin uskomukseen. Oikea oletus perustuu tutkittuun vaikutukseen nykyinen työmarkkinatilanne huomioiden. Ja tällöin tulokset muuttuvat hyvinkin helposti vaikutettaviksi. Jo kymmenentuhatta oikealla alalla olevaa työssäkäyvää Ihmistä vetäytyessään työelämästä, säikäyttää, mutta satatuhatta Ihmistä vetäytyessään saa aikaiseksi merkittävän lisäpanostuksen työssäkäyvien pitämiseksi työssä. Tällöin kotiin jääneen aiheuttama mahdollinen tulon madallus jo kompensoituu osittain.
Jos perhe on oppinut elämään minimi tuloilla, niin pienikin lisäys tuntuu jo paljolta.
Onhan myös niin, että nyt jo on yksinhuoltaja perheitä kaikki paikat täynnä, joten yksi suu siinä lisää, ei ole kuin yhden suun lisäys ruokapöytään.
Puolueet pitävät niihin vapaaehtoisesti ilmoittaneista huolta niin, että järjestävät ja koordinoivat vapaaehtoisia solidaarisuus toimia juuri näiden perheiden hyväksi, jotka osallistuvat solidaariseen työelämästä vetäytymiseen. Ammattiliitot joissa saadaan päätöksiä aikaiseksi tekevät samaa työtä. Tämä edellyttää pientä joustavaa ja väljää organisoitumista, asian hoitamiseksi.
Tässä yhteydessä on varmasti oleellista huomauttaa, että nyt ei ole kyseessä mikään sosiaalinen tuki, vaan puhdas työtaistelu menetelmä, jonka toteutus on poikkeuksellinen nykyaikana, mutta tuskin menneinä aikoina, kun mm. talkootyö oli vielä laillista, ennen kuin kapitalisti oli murtanut työväestön keskinäisen solidaarisuuden yksilökeskeisyyden ansiosta.
Järjestöjen rooliksi jää tukea näitä järjestelyjä, taistelemalla solidaarisuuden puolesta ammattiliitoissa,,,,, Järjestön rooli on myös järjestää kulttuuriin ohjaavaa toimintaa, järjestämällä sitä systemaattisesti ja kotoa asti houkutellen.
Järjestöt myös rakentavat sitä poliittista ohjelmaa ja toimintaa, joka voi esittää yhteiskunnallisia vaatimuksia, työmarkkinoiden muuttamiseksi. Etäistavoitehan tulee olla yksin työläisten haltuun ottama työelämä.
Hannu Rainesto
Vastaukset 12
Vanhimmat
Vai VAPAUTTAKAA itsenne! Ei taida tulla vastakai-
kua!
Jos me kaikki lähdettäisiin kalastelemaan niin
miten luulet käyvän verotulojen ja sitä myötä
sairaanhoidon, koululaitoksen, eläkkeiden maksun,
työttömyyskorvausten maksun?
Kerros pölvästi miten se matemaattinen ja raadol-
linen puoli eli valtakunnan rahatalous menisi!
Loisit vaan itse jos siltä tuntuu.
Yksilön elämä pyörii aina SELVIYTYMISEN ympärillä.
Missä helevetin laatikossa sinä oikein elät!
Lainataan rainestosatua:
"Nyt jos siitä pudotetaan puolet pois, niin ei pidä heti luovuttaa, sillä tulee mennä hieman eteenpäin. Koska vasta vertaamalla tuloja todellisiin menoihin, jotka on tuotettu minimoidun kulutuksen kautta, antavat kuvan mahdollisuudesta vapauttaa toinen perheenjäsen työelämästä. "
Voihan kulutuksen minimoida ja pitää tulot!
Niin minä tein aikanaan.
Loput ovat arvo-osuustilin kautta tällä hetkellä
määräaikaistalletuksena.
Lainataan vielä vähän:
"Kaikki ymmärrämme lasten saaman edun asiasta, mutta sen sijaan työssäkäyvän osapuolen taakka kasvaa, mutta sitä voi helpottaa ja siinä piilevää riskiä (sairaus, onnettomuus jne...) tulekin kontrolloida vakuuttamalla ko. henkilö näiltä riskeiltä."
Nyt Rainesto on perillä jo vakuutusmatematiikas-
takin!
Yksi pikku jutska vaan.
SINÄHÄN SOSIALISOISIT NE ENSIMMÄISENÄ!
Voi vittu mitä paskaa jaksat suoltaa!
Saahan sitä nytkin heittäytyä toisten piikkiin
ansiosidonnaiselle.
Työstä vapautuminen on helppoa, ei tarvitse kuin tehdä reilun 40v työputki ja jäädä sen jälkeen eläkkeelle. Tiedän sen tuntuvan puuduttavan pitkältä mutta siksi pitää valita kiinnostava työ. Itseäni onnisti tässä mielessä enkä koskaan tuntenut töihin menoa vastenmieliseksi.
On aivan sama oletko kirvesmies, muurari vai tuomari kaikki käy jos siinä hommassa viihtyy. Asioissa on aina myös se parempi puoli jota kannattaa katsella useammin kuin sitä toista.
Muuta kunnon keinoa ei ole. Nyt kaikki työikäiset, ylös ja töihin jotta me eläkeläiset saamme jokapäiväisen leipämme.
PS. minua on hieman harmittanut, etten osaa oikein lyhyesti ja nasevasti lohkaista vaan tulee seliteltyä liikaa. Nyt alan olemaan tyytyväinen koska en sentään koskaan ole moiseen jaaritteluun yltänyt kuin sinä.
Sinä orja, olet orjuuteesi tyytyväinen, mutta mistä nousee se älyttömyys, että sitä pitää saarnat muillekin. Gladiaattoritkin olivat tyytyväisiä sankarin osaansa, mutta monikaan rikas, ei osaansa heihin vaihtanut, miksiköhän?
Urpo ja turpo sentään kehuu kapitalistiksi rupeamista, mutta orjaksi, ei heilläkään ole siihen kanttia. Olet varmaan kantti antti...
Olkaa onnellisia tyhmyyteenne niin ei tule paineita...
Orjaksi? Sinä yllytät laskemaan tulotasoa jonkun
tulevan teorian avulla?
Mitäs jos vapaassa maassa jokainen etsii ihan
itse itselleen tärkeät painopistealueet.
Ei siihen tarvita punikki Raineston ohjeita.
Tuossa kaveri on tyytyväinen kun on päässyt ansait-
semalleen eläkkeelle.
Mikä sinua vituttaa toisten tyytyväisyydessä.
Luuletko tosiaan että me itku silmässä väännämme
olemattomasta itsemme tyytyväiseksi?
Uskot vaan ihan viileästi jos joku sanoo olevan-
sa tyytyväinen.
Iloitset toisen puolesta että hän on tyytyväinen.
Mikä ihme siinä on niin vaikeaa?
Ja ei 300 tonnin sijoituspotilla ole mikään
kapitalisti.
Piensijoittaja on oikeampi ilmaus.
Jokainen euro on säästettyä palkkaa lisättynä
arvonnousulla 30 vuoden aikana.
Vai eikö työläinen saa mielestäsi itse päättää
omista rahoistaan?
No, ei niitä sinullekaan voi antaa kun lopputulos
on ryöstetty pääoma ja rosiksessa loput!
Eivät onnelliset tai tyytyväiset ihmiset ole
tyhmiä.
Olet kyllä aika roisto moisia väitteitä esittäes-
säsi.
Anna nyt saatana toisten olla edes tyytyväisiä!
Sinun ei tarvitse olla.
Taitaa Hannu olla sinun ja minun orjakäsitteessämme hieman eroa. En koskaan työaikanani itseäni orjaksi tuntenut. En tiedä mitä sinä työsuhteelta odotat mutta en katso omani olleen orjatyötä. Sain aina vapaasti järjestää hommani kunhan vaan asiakkaat pysyivät kohtuullisen tyytyväisinä.
Jos minulta kysytään niin nuo sinun saarnasi ne vasta älyttömältä ja turhalta sananväännöltä näyttävät, ei päätä ei häntää. Samoja kliseitä sirolaopiston kansiosta eteen ja taakse päin.
Asenteestasi päätellen sinä olet juuri sen gladiaattorin osan itsellesi valinnut, siltä tuo sinun kirjoittelusi vaikuttaa. Myös kuuluisan Don Quijoten eli "murheellisen hahmon ritarin" seikkailut tuulimyllyjen kanssa muistuttavat toimintaasi.
Olen sitä mieltä, että jos tavallisen ammattityön tuntee orjatyöksi niin vika on omassa päässä eikä missään muualla. Kapitalistiksi alkaminen taas vaatii kapitaalia siten, että pilkun edellä on vähintään 6 nolla nykyrahassa eikä siltikään ole vielä oikea kapitalisti.
Valitettavasti en ollut silloin läsnä kun nuo suuret kapitaalit jaettiin mutta en niitä kadehdi. Suurten kapitaalien kanssa ei välttämättä onnea saavuta, sopivasti varallisuutta on paras eli kun saa hankittua ilman vaivaa vaatimattomat tarpeensa.
Taitaa Hannu olla sinun ja minun orjakäsitteessämme hieman eroa. En koskaan työaikanani itseäni orjaksi tuntenut. En tiedä mitä sinä työsuhteelta odotat mutta en katso omani olleen orjatyötä. Sain aina vapaasti järjestää hommani kunhan vaan asiakkaat pysyivät kohtuullisen tyytyväisinä.
HR: Hegemonistina toimiva oja, ei orjuuttamistaan näe kuin teorian avulla.
Jos minulta kysytään niin nuo sinun saarnasi ne vasta älyttömältä ja turhalta sananväännöltä näyttävät, ei päätä ei häntää. Samoja kliseitä sirolaopiston kansiosta eteen ja taakse päin.
HR: Huonostipa olet tieteenteoriasi opiskellut.
Asenteestasi päätellen sinä olet juuri sen gladiaattorin osan itsellesi valinnut, siltä tuo sinun kirjoittelusi vaikuttaa. Myös kuuluisan Don Quijoten eli "murheellisen hahmon ritarin" seikkailut tuulimyllyjen kanssa muistuttavat toimintaasi.
HR: Gladiaattorit olivat ylpeitä sotureita, kuten nyt nämä kilpa-autoilijat ja jääkiekkoilijat. On totta, että oikeusmurhien oikaisijat, on laitettu Suomessa ylivoimaisen vastustajan eteen kuin tuulimyllyjen. Se ei ole kuitenkaan oikeusmurhatun vika, vaan oikeusmurhaajan ja sinun kaltaisten. Olet kuitenkin ymmärtänyt Don Quijoten suht’ oikein, hänkin samaa työtä teki kuin minä, jotta oikeus joskus voittaisi. Suomessa tämä ei ole mahdollista, mutta sehän ei tarkoita, että pitää sitten olla hiljaa.…
Olen sitä mieltä, että jos tavallisen ammattityön tuntee orjatyöksi niin vika on omassa päässä eikä missään muualla. Kapitalistiksi alkaminen taas vaatii kapitaalia siten, että pilkun edellä on vähintään 6 nolla nykyrahassa eikä siltikään ole vielä oikea kapitalisti.
HR: Sinä todista tuolla vain, että et osaa tarkastella asioita teoreettisesti ja olet tuomittu olemaan realismin, arkiajattelijan tasollasi.
Valitettavasti en ollut silloin läsnä kun nuo suuret kapitaalit jaettiin mutta en niitä kadehdi. Suurten kapitaalien kanssa ei välttämättä onnea saavuta, sopivasti varallisuutta on paras eli kun saa hankittua ilman vaivaa vaatimattomat tarpeensa.
HR: Ei ole kyse mistään jaosta vaan röyhkeästä ryöstöstä, jota ryöstöä uusinnetaan juuri kaltaistesi työvoimaa riistämällä.
Mikä ihmeen oja? Jos tarkoitat orjaa niin pidän sinua oman kieron ajattelusi orjana vaikka et tietysti itse sitä huomaa. Et pysty uusiutumaan vaan katsot maailmaa avaimenreiästä etkä enää pysty sopeutumaan tehtyäsi sitä liian kauan.
Moitit kirkkoja koska ne tukeutuvat "satuihin" vaan samanlaista tarinaa suollat koko ajan. Tieteellisyys siitä on kaukana, oikeat tieteet käsittelevät olevaa ei utopioita. Ei ole tieteellisiä, luotettavia mittareita mittaamaan käsityksiäsi, joten ne voi laskea humpuukin joukkoon.
Teoria jota tuputat on syvältä, mitä helskuttia minä tieteen teorialla tekisin. Pyrin ainoastaan käyttämään tieteen tuloksia (auto, TV, puhelin jne) oman elämäni helpottamiseen, jossa olen hieman liikaakin onnistunut. Olen opiskellut tarpeellisia taitoja joilla olen elämässä pärjännyt, niihin ovat kuuluneet matematiikka, fysiikka, elektroniikka, hieman kieliä ja muuta yleishyödyllistä. Niitä soveltamalla olen saanut varmasti enemmän aikaan kuin miettimällä tieteen teoriaa.
Lainaamatta sen enempää, sanoisin suurimman osan gladiaattoreista olleen sitä pakosta ei vapaaehtoisesti, pakosta ei voi olla ylpeä joten ainakin siinä olet väärässä. Elokuvien gladiaattorit eivät ole oikeita vaan romantisoituja mielikuvitusmalleja oikeista.
Don Quiote taas on hyvä esimerkki päätään puuhun hakkaavasta typeryksestä joka ei oivalla asioiden todellisuutta vaan vaatii yhden realistin Sancho Panzan auttamaan jotta saisi edes jotain aikaan. Koita sinäkin nyt löytää oma Sancho Panzasi jotta Dulcinea löytyy ennen kuin on liian myöhäistä.
Yksi harhopistasi on teoria-ajattelu. Koska teoriasi on uskonnon kaltainen kudelma villejä utopioita ne eivät reaalimaailmassa voi koskaan kohdata todellisuutta, joten kyllä sinulla vielä ajankulua riittää.
En ole varsin uskonnollinen ja siksi mieleni on avoin moneen suuntaan. Pidän kuitenkin kristinuskon oppeja ihmisläheisempinä kuin tuota tiedehöpinää joka ei edes mielestäni tieteen tunnusmerkkejä täytä.
Minä todella haluankin pysyä tasolla jossa arkiajatteluni on tulosta tuottavaa, eli miten saan eläkkeen riittämään kaikkeen siihen jota haluan vielä kokea. Siinä ei utopiateoriat auta. Mieluummin kuolinvuoteellani muistelen hauskoja ja mielenkiintoisia retkiä kuin jonkun teorian pätkiä jotka eivät koskaan toteudu.
Pääoman eli kapitaalin keräys ei välttämättä ole ryöstöä vaikka sitäkin varmasti tapahtuu. Niitä ryöstäjiä on yhtä lailla kommunistisissa kuin kapitalistisissa yhteiskunnissa vain nimitys eroaa, toisessa pääjohtaja muuttuu kansankomissaariksi apunaan politrukit jotka sitten selittävät kansalle miten se on kuitenkin heidän etunsa. Sinusta, kun juttusi kerran ovat samaa luokkaa kuin brittisarjan "Herra Pääministerin" kansliapäälliköllä, tulisi varsin hyvä politrukki kun vielä saisit hieman enemmän uskottavuutta tarinoihisi.
Pääoman kerääntyminen on välttämättömyys ja jos siitä ei pidetä huolta niin järjestelmä luhistuu. Tämä on aivan sama oli järjestelmä porvarillinen, sosialistinen tai kommunistinen.
Ainoastaan pääoman hallinnassa on eroja näissä järjestelmissä. Näyttää kuitenkin siltä näin ihmisten kyseessä ollen yksilöillä olevan paremman kyvyn sen kartuttamiseen kuin näillä kollektiiveilla. Yksilö tai muutama henkilö yhdessä pystyy paremmin tekemään järkeviä (firman kannalta) päätöksiä kuin suuret ryhmät silloin kun ne pitää tehdä rivakasti, kuten asia monesti taloudessa on.
Tuo riistäminen on varsin provosoiva ilmaus palkanmaksusta, itsehän minä sovin aina työnantajani kanssa omista ehdoistani ja työnantaja on aina niitä sopimuksia kunnioittanut. Joskus 60-70 lukujen vaihteessa kokeilin ammattiliittovaihtoehtoakin mutta reilun vuoden jälkeen huomasin pärjääväni yksin paremmin, oppirahathan ne on aina maksettava. Olen kohtuudella viettänyt ilman puutetta elämäni, enkä varmasti olisi sen paremmin voinut vaikka olisin kaltaistasi debattia käynyt rationaalista käyttäytymistä vastaan.
Pidän ehdottomasti Suomen kaltaista demokratiaa parempana kuin missään kommunisti tai sosialisti valtioissa ollutta "kansandemokratiaa" joka ei demokratiaa muistuttanut kuin hieman nimeltään. Vaikka olet hanttiin laittanutkin niin porvarillinen vapaus jossa olen elänyt on ollut paljon suurempaa kuin minkään tietämäni sosialistisen/kommunistisen yhteiskunnan vapaus jonka ne suovat kansalaisilleen. Tätä voit kysyä vaikka virolaisilta veljiltämme heillä kun on kokemusta kommunistisestakin paratiisista. Jos taas sanot Neuvostoliiton kommunismin olleen väärää kommunismia niin kerro missä on sitä oikeaa toteutettuna? vai onko se vain sinun korviesi välissä.
Nyt kun taas tulevat vaalit niin tulet näkemään miten pieni joukko löytyy kaltaisiasi yhteiskunnan vastustajia. Veikkaan, ettei moneenkaan kunnanvaltuustoon tule edes yhtä edustajaa. Mutta se on hyvä puoli tässä meidän järjestelmässämme, ettei teitäkään laiteta pakkohoitoon eikä viedä "Siperiaan" niin kuin toiset vaihtoehdot varmasti tekisivät vastaavassa tilanteessa. Tämä niin kauan kuin pysytte tässä rauhallisessa vallankumouksen suunnittelussa ilman väkivaltaisia toimia. Tiellä on mahdollisuus päästä valtaan jos saatte yli puolet äänestäjistä vapaaehtoisesti teitä äänestämään, siinä sitä taitaa olla urakkaa, vai mitä?
Nyt jos vastaat tähän niin kerro mielipiteesi suomeksi ilman sirolaopiston slangia ja teorioita aivan tavallisen kansanmiehen miettein, muutoin keskustelu aiheesta loppuu tähän minun osaltani.
No nythän sinä olet onnellinen, ei paljon maailman paineet päätä pakota....
Mikä kullakin motiivina.. Pro lehdessä oli artikkeli jonka tärkeä sanoma oli, että aivotyö on muistin ylläpitämisen tärkein työkalu.
Vaikka olen mielestäni vasemmistolainen, on HR:n teoriat kovin mutkikkaita, ehkäpä ne siihen muistin säilyttämiseen jotenkin kelpaavat.
Kyllä jotakin pitää oppia myös koetusta; Neuvostoliitto harjoitteli lähes sata vuotta; mikä on tulos?
Työn sankareita esiteltiin, mutta "työstä vapautuneita" taisi olla monin kertaisesti.Pakko se on nähdä, jos aikoo jotain rakentaa. Viisivuotissuunnitelmat tehtiin paparilla ja propakandalla.
Teoreetikoista ei ollut puutetta, niitä riitti komissaareiksi joka kolhoosiin ja valtiontilaan.
Tyhmät idiootit määräsivät järjettömiä töitä ja pakkohan se oli totella.
Ei ruvennut kasvamaan maissi Karjalan korvessa,
jos perunat sai kylvettyä, ei tahtonut pellosta nosta koululaisten talkoillakaan.
Mutta olihan teorioita ja teoreetikkoja. He pilasivat sosialismin rakentamisen. Ei ne eväät riitä, ei vaikka kuinka muisti kehittyisi. Tulokset kiertää tyhjää kehää kaukana elämästä.
Olen todella harmissani, että sosialismin rakentaminen tuhoutui itseensä tyytyväisten ajatusnikkareiden toimesta.
HR, kuulut heihin, mutta etpähän enää paljoa pilaa. Prosentin kymmenys on jo joukoissasi iso lovi. Ja niitä lohkeaa, kunnes puhutaan promilleista.
Vaikka olen mielestäni vasemmistolainen, on HR:n teoriat kovin mutkikkaita, ehkäpä ne siihen muistin säilyttämiseen jotenkin kelpaavat.
HR: Ei mitenkään mutkikasta, vaan puhtaasti tieteellistä.
Kyllä jotakin pitää oppia myös koetusta; Neuvostoliitto harjoitteli lähes sata vuotta; mikä on tulos?
HR1: Mitenkä se oppi menee perille, kerro tiedostusmekanismista jotain? Jos konkreettisena esimerkkinä pitää NL on se myös sinä otettava. Historiallisen, johon vetoat, tulee huomata, että NL pystyi ensimmäisen kerran alkamaan rakentaa itseään jotenkin vapaana uhista, vasta viimesodan jälkeen. Maassa joka oli täysin tuhottu ja tapettu 30 milj. kansalaista tehtävä ei ollut helppo. Historian tieteellisen tarkastelun tulee olla pätevää, eikä mitään luokkaoikeus huuhaata. NL:n tarkastelu on kova juttu, jopa objektiivisuuteen pyrkiville tutkijoille, joten jos väittä jotain historiasta tulee edes tuntea historian tutkimisen metodiikan.
Työn sankareita esiteltiin, mutta "työstä vapautuneita" taisi olla monin kertaisesti.Pakko se on nähdä, jos aikoo jotain rakentaa. Viisivuotissuunnitelmat tehtiin paparilla ja propakandalla.
HR: Suunnitteleminen on kaiken tekemisen edelläkävijä. Suunnitteleminen on kapitalististien yritystenkin tärkein tekijä, heti riiston jälkeen. Kumma, että porvaripellet näkevä kaiken edistyksellisen, jopa porvarillisessa maailmassa pelkäksi paskaksi, mutta mitään heillä ei ole silti tilalle. Olette te aika tolloja ja vieläpä vuonna 2008, kesällä, vaikka hellekään ei vielä päätä pakota.
Teoreetikoista ei ollut puutetta, niitä riitti komissaareiksi joka kolhoosiin ja valtiontilaan.
Tyhmät idiootit määräsivät järjettömiä töitä ja pakkohan se oli totella.
HR: Mitä höriset, ikään kuin jotain tietäisit. Et edes tajua historian tutkimuksen metodiikaa, mutta mielipiteitä löytyy Geeneissä tulleita vissiin….
Ei ruvennut kasvamaan maissi Karjalan korvessa,
jos perunat sai kylvettyä, ei tahtonut pellosta nosta koululaisten talkoillakaan.
Mutta olihan teorioita ja teoreetikkoja. He pilasivat sosialismin rakentamisen. Ei ne eväät riitä, ei vaikka kuinka muisti kehittyisi. Tulokset kiertää tyhjää kehää kaukana elämästä.
Olen todella harmissani, että sosialismin rakentaminen tuhoutui itseensä tyytyväisten ajatusnikkareiden toimesta.
HR, kuulut heihin, mutta etpähän enää paljoa pilaa. Prosentin kymmenys on jo joukoissasi iso lovi. Ja niitä lohkeaa, kunnes puhutaan promilleista.
HR: Maatalouden kokeilut, joita tehdään Suomessa parhaillaan monilla tiloilla, ovat välttämättömyys. Yksi esimerkki on suomalainen viininviljely ja vieläpä kapitalistien rahoittamana viinimaiden tahdon vastaisesti.
Elele sinä menneisyydessä ja syö brasilialaista perunaa ja tomaattia, perunansukulaista. Minua ei mitenkään moinen harmita, yksi köyhänkansan pääravinnosta ja toinen maailman suosituin vihannes.
Olet oikeassa, kyllä ominaisuuteni ovat tulleet "geeneistä." Työläisen geeneistä, työtä suorittavan, vieläpä kohtuullisella menestyksellä.
Siinä sivussa olen muutaman opuksenkin avannut, mutta koettanut pysyä myös työläisten yhteisössä. Myös toiminnassa. Ei enempää kehumista.
Olen ennenkin kaihtanut "teoreetikkoja", jotka rakentelevat "pilvilinnoja" omissa hiekkalaatikoissaan.
Huvittuneena olen kuunnellut, kuinka nämä teoreetikot kehuvat tuntevansa yhteisönsä; ovat olleet pari viikkoa kesätöissä, jotkut ovat puuseppiä - ilman tuloksia ja jne. Ja se on jo tosi näyttö "taistelusta" kapitalistista järjestelmää vastaan jos on yhdessä lakossa ollut mukana
Viisivuotissuunnitelmista. Tein edellisessä puheenvuorossani virheen. Eihän suunnitelmissa välttämättä pahaa ole, mutta jos suunnitelmat täytetään vain paperilla ja propakandalla tai tekemällä suuria ympäristörikoksia, siinä on jo maininnan paikka.
Olet oikeassa, kyllä ominaisuuteni ovat tulleet "geeneistä." Työläisen geeneistä, työtä suorittavan, vieläpä kohtuullisella menestyksellä.
HR: Väärin, puhun mielipiteistä, en ominaisuuksistasi. Eikä ole mitään työläisgeenejä, emme ole muurahaisia. Riiston tehokkuus tuo tänä päivänä lisää kapitalistille, mutta myös yksittäiselle työläiselle. Tutki riiston tehostamiskeinoja.
Siinä sivussa olen muutaman opuksenkin avannut, mutta koettanut pysyä myös työläisten yhteisössä. Myös toiminnassa. Ei enempää kehumista.
Olen ennenkin kaihtanut "teoreetikkoja", jotka rakentelevat "pilvilinnoja" omissa hiekkalaatikoissaan.
HR: Hypoteesi ei ole pilvilinna vaan vallitseva tieteen käsityksen keskeinen tekijä.
Huvittuneena olen kuunnellut, kuinka nämä teoreetikot kehuvat tuntevansa yhteisönsä; ovat olleet pari viikkoa kesätöissä, jotkut ovat puuseppiä - ilman tuloksia ja jne. Ja se on jo tosi näyttö "taistelusta" kapitalistista järjestelmää vastaan jos on yhdessä lakossa ollut mukana
HR: Kaikki alkaa alusta. Se, että ymmärtää jo nuorena vaikkapa vain vaistonvaraisesti luokka-asemansa on hienoa, ei huonoa. Se, että ei ymmärrä koskaan, ei edes tieteellisin todistein, on jo onnetonta.
Viisivuotissuunnitelmista. Tein edellisessä puheenvuorossani virheen. Eihän suunnitelmissa välttämättä pahaa ole, mutta jos suunnitelmat täytetään vain paperilla ja propakandalla tai tekemällä suuria ympäristörikoksia, siinä on jo maininnan paikka.
HR: Tie suunnitelmasta toteutukseen kestää. Helsingissä juuri esitin eräälle hallinnonalalle, joka suunnitteli parannuksia kaupunginosaan jossa asun, että toteutus tulee tehdä heti (korjausprosessi), eikä viiden vuoden suunnittelujakson jälkeen. Demokraattinen prosessi kuulemma edellyttää suunnitteluja ja hyväksymisprosessia. NL:ssä asia oli samoin ja siellä demokratiaprosessit mm. kaupunkisuunnittelussa olivat merkittävästi laajemmat kuin Suomessa.